OPETTAJAN- KOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

Transkriptio

1 OPETTAJAN- KOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ TILANNEKATSAUS MARRASKUU 2014

2 Aiemmin ilmestyneet Opetushallituksen tilannekatsaukset: Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä. Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt. Tilannekatsaus toukokuu Muistiot 2011:2. Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa. Tilannekatsaus joulukuu Muistiot 2011:3. Tekijöinä Teija Kangasvieri, Elisa Miettinen, Pirkko Kukkohovi ja Marita Härmälä. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus tammikuu Muistiot 2012:1. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä. Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua. Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät. Tilannekatsaus huhtikuu Muistiot 2012:2. Tekijöinä Riku Honkasalo & Kari Nyyssölä. Muuttuva oppilaitosjohtaminen. Tilannekatsaus toukokuu Muistiot 2012:3. Tekijöinä Jukka Alava, Leena Halttunen ja Mika Risku. Opetussuunnitelma opettajankoulutuksessa. Opetussuunnitelman käsittely opettajankoulutusten opetussuunnitelmissa. Tilannekatsaus kesäkuu Muistiot 2012:4. Tekijöinä Erja Vitikka, Jaanet Salminen & Tiina Annevirta. Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus lokakuu Muistiot 2012:5. Tekijöinä Heidi Syväoja, Marko Kantomaa, Kaarlo Laine, Timo Jaakkola, Kirsi Pyhältö ja Tuija Tammelin. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista. Tilannekatsaus marraskuu Muistiot 2012:6. Tekijänä Tomi Kiilakoski. Muuttuvat kunnat koulutuksen järjestäjinä. Nykytilanne ja avoin tulevaisuus. Tilannekatsaus tammikuu Muistiot 2013:1. Tekijänä Riku Honkasalo. Ammatillisen koulutuksen ja tutkintojärjestelmän kehittäminen. Tilannekatsaus maaliskuu Muistiot 2013:2. Tekijöinä Sakari Ahola ja Aino Anttila. Keskeisten oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden saavutettavuus ja moniammatillinen yhteistyö. Tilannekatsaus toukokuu Muistiot 2013:3. Tekijöinä Heidi Peltonen & Riku Honkasalo. Osaaminen kestävällä perustalla. Suomen PISA-tulosten kehitys vuosina Tilannekatsaus helmikuu Tekijänä Jouni Välijärvi. Kunnat koulutuksen kehittäjinä. Tutkimus koulutoimen näkymisestä kuntien strategioissa ja pedagogisen osaamisen vaikutuksesta kuntien johtamiseen. Tilannekatsaus toukokuu Tekijöinä Pasi-Heikki Rannisto ja Anni Liski.

3 Johdanto Opettajankoulutus on keskeinen osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja siihen kohdistetaan paljon odotuksia. Opettajankoulutuksessa edistetään tulevien opettajien valmiuksia kohdata muuttuvan työn haasteita. Tällaiset haasteet konkretisoituvat erityisesti silloin, kun koulutusjärjestelmää tai opetussuunnitelmia ja tutkintojen perusteita uudistetaan. Opettajankoulutus on mukana uudistamis- ja kehittämistyössä. Tilannekatsauksen tavoitteena on antaa tietoa siitä, miten opettajia koulutetaan Suomessa ja miten heidän osaamisen kehittymistä tuetaan uran aikana. Katsauksessa luodaan kuva suomalaisesta opettajankoulutusjärjestelmästä sekä opettajankoulutuksen nykytilasta. Julkaisun teemat on rajattu Opetushallituksen kehittämistoimintaan liittyviin aiheisiin. Opetussuunnitelmat, sisällöt ja toimintatavat, siirtymävaihe työelämään, tutkimuksellisuus opettajankoulutuksessa, opettajien osaamisen kehittäminen, tieto- ja viestintätekniikka sekä kansainvälistyminen ovat keskeisiä käsiteltäviä aiheita. Tarkastelussa on mukana sekä yleissivistävä että ammatillinen opettajankoulutus. OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 3

4 Ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmien vertailua Opettajankoulutusta ohjataan lainsäädännön avulla. Opetussuunnitelmat muodostavat keskeisen ohjauskeinon yliopisto- ja korkeakoulutasolla. Julkaisussa tarkasteltiin opetussuunnitelmien sisältöjä ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Tarkastelussa ilmeni, että ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmien arvopohjat ovat hyvin samantyyppisiä eri korkeakouluissa. Opetussuunnitelmat heijastavat humanistista ja itsensä kehittämiseen pyrkivää ihmiskäsitystä samoin kuin tiedon ja oppimisen konstruktiivisuutta, aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä. Lisäksi teksteissä korostetaan oman kokemuksen ja ryhmissä tapahtuvan vuorovaikutuksen jatkuvaa reflektointia. Yhtenäisyys on varsin suuri myös osaamistavoitteissa. Toimintakulttuurin kuvaukset puolestaan kuvaavat osallisuutta ja aktiivisuutta. Tutkijoiden arvioiden mukaan ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat ovat varsin yhtenäisiä, perusteellisia ja laadukkaita. Opetussuunnitelmat ovat tutkimusperustaisia ja sisäisesti johdonmukaisia, ja niissä puhutellaan opettajaksi opiskelevia aikuisina asiantuntijoina. Opetussuunnitelmien strukturointi vähenee asteittain ja opinnoissa ohjataan autonomian kasvua vaiheittain. Opetussuunnitelmissa korostuu vahva opettajan työn kehittämispainotus ja jopa ideaalinen näky opettajan työstä. Vastaako se opettajan työn arkista todellisuutta vai enemmän niitä kehittämistavoitteita, joita opettajan työlle asetetaan? Käytettävissä on varsin vähän tutkittua tietoa siitä, miten ammatilliset opettajat kokevat opettajankoulutuksen jälkeisen ajan ja opetussuunnitelman vastaavuuden opettajan työn todellisuuteen varsinkin uran alussa. Ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat ovat varsin yhtenäisiä, perusteellisia ja laadukkaita. Opetussuunnitelmissa korostuu vahva opettajan työn kehittämispainotus ja jopa ideaalinen näky opettajan työstä. 4 OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

5 Opetussuunnitelmat opettajaksi opiskelevan tulevina työvälineinä Opettajankoulutuksen keskeisenä tavoitteena on luoda valmiudet paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön. On tuotu esille, että perusopetuksen kehittäminen ei ole opettajien mielestä heidän vahvinta ammatillista osaamistaan. Yleissivistävässä opettajankoulutuksessa opetussuunnitelmallista osaamista käsitellään vaihtelevasti. Opetushallituksen selvityksen mukaan enimmillään opetussuunnitelma mainitaan 33:ssa yksittäisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa, vähimmillään kaksi kertaa. Huolta herättää erityisesti se, että yli 70 prosentissa opetussuunnitelmissa ei mainintaa ole. Suurimmassa osassa opettajankoulutuksista opetussuunnitelma ei muodosta omaa opetuskokonaisuutta. Opetussuunnitelmaa tarkastellaan useimmiten yksittäisen oppiaineen näkökulmasta eikä niinkään käytännön työvälineenä. Opetussuunnitelmaa voidaan pitää opetuksen laatujärjestelmän perustana. Edessä oleva uuden opetussuunnitelman käyttöönotto on mittava uudistus, jolla on laajoja kosketuspintoja sekä suomen- että ruotsinkieliseen opettajankoulutukseen. Opettajankoulutuksen keskeisenä tavoitteena on luoda valmiudet paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön. Opetussuunnitelma tulisi olla vahvemmin ja selkeämmin esillä opettajankoulutuksessa. OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 5

6 Opettajien siirtyminen koulutuksesta työelämään Vastavalmistuneiden opettajien työelämään siirtyminen on usein haasteellista. Siirtymää opettajankoulutuksesta työelämään voidaan ajatella siltana, joka alkaa opettajankoulutuksessa ja jatkuu koulun arkityössä. Luokan- ja aineenopettajien harjoittelu painottuu normaalikouluihin, joissa opetusharjoittelun ohjaus on osa ohjaavan opettajan työtä ja koulun rakenteita. Kenttäkouluissa opiskelijat saavat toisenlaisia valmiuksia opettajan työhön. Ohjaus normaalikouluissa on koettu asiantuntevaksi. Tosin haasteitakin on havaittu, kuten monikulttuurisuuteen, ryhmän hallintaan ja kolmiportaiseen tukeen liittyvien teemojen käsittely. Vertaisryhmämentorointi eli Verme on osoittautunut toimivaksi tavaksi tukea opettajan työuran alkuvaihetta. Verme-ryhmissä tapahtuneet reflektiiviset keskustelut ovat edistäneet ammatillista kehittymistä ja vahvistaneet opettajaidentiteettiä. Hyvinvointia on edistänyt erityisesti ajatusten ja kokemusten jakaminen sekä avoin keskustelu työasioista turvallisessa ilmapiirissä. Vertaismentoroinnin haasteena on kuitenkin se, että koulutuksen järjestäjät eivät näe Vermen tapaisten uusien opettajien tukimuotojen järjestämistä perustehtäväkseen. Opetusharjoittelu sekä harjoittelukouluissa että kenttäkouluissa tukee ammatillisen identiteetin löytymistä jo opiskeluaikana. Vertaisryhmämentorointi (Verme) on osoittautunut toimivaksi tavaksi tukea opettajan työuran aloitusta. 6 OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

7 Opettajien osaamisen vahvistaminen Opetustoimen henkilöstökoulutusta järjestetään sekä valtionavusteisesti että maksullisena. Opetustoimen henkilöstön osaamisen kehittämisen kulmakiviä ovat tutkimusperustaisuus, koulutuspoliittiset linjaukset, elinikäinen oppiminen sekä alueellisten ja osallistujien tarpeiden huomioiminen. Oppimisprosessissa korostuu teorian, työssä oppimisen ja osallistujien työkokemuksen yhteensovittaminen. Opettajien peruskoulutuksessa luodaan perusta osaamisen jatkuvalle kehittymiselle ja kehittämiselle. Ammatilliset opettajakorkeakoulut voivat olla ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksia, joissa järjestetään ammatillisen opettajankoulutuksen, erityisopettajankoulutuksen ja opinto-ohjaajakoulutuksen lisäksi ammatillisten opettajien jatko- ja täydennyskoulutusta sekä tehdään tutkimusta ja kehittämistyötä. Kyseessä on tärkeä toiminta-alue kehitettäessä ammatillisten opettajankouluttajien osaamista ja opettajankoulutusta. Opetustoimen henkilöstökoulutuksen kulmakiviä ovat tutkimusperustaisuus, koulutuspoliittiset linjaukset, elinikäinen oppiminen sekä alueellisten ja osallistujien tarpeiden huomioiminen. Ammatilliset opettajakorkeakoulut voivat olla ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksia, joissa tehdään ammatillisen koulutuksen tutkimusta ja kehittämistyötä. OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 7

8 Syrjäseuduilla opettaminen Opettajien täydennyskoulutusta on tarkasteltu myös syrjäseutujen ja kulttuurisesti monimuotoisten alueiden haasteellisten olosuhteiden näkökulmasta. Tilanne koskee varsinkin Lapin saamelaisalueita. Toisaalta voidaan ajatella, että samantyyppiset haasteet koskevat muitakin alueita Suomessa. Yhdysluokan opettaminen vaatii opettajalta pedagogista taitavuutta sekä luokan hallintaan ja toiminnan organisointiin liittyviä taitoja. Lisäksi oppilaiden erilaisten taustojen huomioon ottaminen vaatii vahvaa otetta eriyttämisessä. Yhdysluokkaopetusta tarkastellaan osallistavan kasvatuksen näkökulmasta, jolloin keskeistä on ymmärryksen rakentuminen toimintaympäristöstä. Opettajat itse korostavat kokonaisvaltaista otetta oppilaiden tarpeisiin vastaamisessa. Monipuoliset yleispedagogiset ja erityispedagogiikan taidot yhdistettyinä vahvaan vuorovaikutukseen tukevat lapsen oppimista ja kasvua. Syrjäseuduilla opettamisessa korostuu kokonaisvaltainen ote oppilaiden tarpeisiin vastaamisessa. Osaamisperustaisuus Osaamisperustaisuus on noussut vahvasti esille ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Osaamisperustaisuutta voidaan tarkastella toimintatapana tai mallina, jonka avulla opiskelija voi mahdollisimman tarkasti ja laajasti tunnistaa oman osaamisensa ja rakentaa henkilökohtaisen opinpolkunsa niin, että hänen osaamisensa laajenee ja syvenee. Oman osaamisen arviointi kannustaa tarkastelemaan niitä osaamisen sisältöjä, joissa ilmenee puutteita. Lisäksi opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat tulevat tietoisiksi siitä, mitä seuraavaksi tulisi oppia. Osaamisperustaisuuteen kuuluu opetussuunnitelman henkilökohtaistaminen. Osaamisperustaisuuteen kuuluu, että opiskelija voi tunnistaa oman osaamisensa ja rakentaa henkilökohtaisen opinpolkunsa niin, että hänen osaamisensa laajenee ja syvenee. 8 OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

9 Vaikka osaamisperustaisella mallilla on edelleen haasteensa, se osoittaa kuitenkin suuntaa, mihin ammatillinen koulutus on laajemmin menossa. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän uudistukset haastavat ammatillisen opettajakunnan ottamaan huomioon osaamisperustaisuuden aiempaa tarkemmin. Suuntana on, että koulutusohjelmat muuttuvat osaamisaloiksi, jolloin osaamisperustaisuuden terminologia sekä toimintamallit läpäisevät oppilaitoksen toiminnan kokonaisuudessaan. Osaamisperustaisuus luo myös edellytyksiä osaamisen kehittämisen tehostamiseksi ja päällekkäisen koulutuksen minimoimiseksi opettajankoulutuksessa ja kaikessa korkeakoulutuksessa. Tutkimusperustaisuus Tutkimusperustaisuudella on suomalaisessa opettajankoulutuksessa pitkä perinne, ja tällä hetkellä sitä pidetään koulutuksen keskeisenä periaatteena. Taustalla on opettajan aseman muutos aktiiviseksi oman työnsä kehittäjäksi, tutkijaksi ja reflektiiviseksi praktikoksi. Opettajaksi kasvussa keskeistä on opettajan ajattelu, asenteet ja käsitykset sekä niiden kriittinen pohdinta. Tässä prosessissa kieli ja käsitteet ovat merkityksellisiä seikkoja. Sen sijaan menetelmällisellä osaamisella on vähäisempi rooli opettajaksi kasvun kannalta. Opettajien tieto on pääosin praktista tietoa, joka rakentuu vähitellen kokemusten kautta. Se on usein hiljaista, lausumatonta ja tiedostamatonta, mikä tekee siitä vaikeasti muutettavaa. Asiantuntijaksi kehittymisen edellytyksenä on tiedon käsitteellistäminen sekä dialogi käytännön ja teoriatiedon välillä. Opettajaksi kasvussa keskeistä on opettajan ajattelu, asenteet ja käsitykset sekä niiden kriittinen pohdinta. OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 9

10 Opettajaopiskelijat voidaan ymmärtää tutkijoina, jotka rakentavat tietoisesti tutkien ammatillista identiteettiään ja tietoaan sekä omaa pedagogista teoriaansa. Identiteetti muovautuu ja muuttuu eri tilanteista saatujen kokemusten kautta sekä tärkeiden toisten, ohjaajien ja vertaisoppijoiden palautteen ja vuorovaikutuksen välityksellä. Identiteetin rakentuminen, kuten opiskelijoiden kasvu opettajan ammattiin yleisemminkin, vaatii jatkuvaa itsearviointia niin menneen, nykyisyyden kuin tulevaisuudenkin suhteen. Opiskelija tiedostaa omaa ammatillista kasvuaan ja sen tekijöitä kirjaamalla kokemuksiaan ja havaintojaan opetus- ja kasvatustilanteissa sekä reflektoimalla oppimaansa. Julkaisussa tarkastellaan myös monitieteellistä Lapin yliopiston hanketta, jossa kehitetään sekä tieteiden että eri toimijoiden välistä ymmärrystä hyvinvoinnista ja sen toteuttamista koulussa. Tärkeänä osana kehittämistyötä on opetus- ja sosiaalityön koulutuksen yhteisten sisältöalueiden etsiminen. Tavoitteena on uudistaa yliopisto-opintoja kehittämällä kahden koulutusalan opiskelijoille yhteisiä opintokursseja ja harjoitteluita. Hankkeen lähtökohtina ovat olleet jaettu asiantuntijuus, monitieteisyys ja monitoimijuus. Tulevaisuuteen suuntautuneen näkemyksen perusteella opettajia koulutetaan etsimään yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voidaan kokeilla sekä löytää toimintamuotoja, jotka tukevat oppilaiden ja heidän perheidensä hyvinvointia sekä ennaltaehkäisevät vaikeuksia. Opettajaopiskelijat voidaan ymmärtää tutkijoina, jotka rakentavat tietoisesti tutkien ammatillista identiteettiään ja tietoaan sekä omaa pedagogista teoriaansa. 10 OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

11 Tieto- ja viestintekniikka opettajankoulutuksessa Tieto- ja viestintätekniikan integroimisen tärkeydestä opetukseen ja opiskeluun vallitsee laaja yksimielisyys. Toisaalta tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ei ole tullut vielä luontevaa osaa suomalaiskoulujen arkea. Opettajankoulutuksessa on kiinnitetty huomiota opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknisten valmiuksien kehittymisen tukemiseen. Kokonaisuudessaan opettajankoulutuksella on edessään isoja haasteita tieto- ja viestintätekniikan käytön eteenpäin viemisessä. Tutkimustiedon perusteella harjoittelua ohjaavat opettajat sekä aineenja luokanopettajaopiskelijat ovat lähtökohtaisesti motivoituneita käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa harjoitustunneilla. Opiskelijat ovat myös halukkaita oppimaan uusien laitteiden käyttöä sekä innovatiivisia tapoja ohjata oppilaita opiskelemaan. Opiskelijat toivoivat kuitenkin enemmän yhteistyötä opettajankoulutuslaitosten ja harjoittelukoulujen opettajien välille. Vertaistuki koetaan tärkeäksi. Opiskelijat toivat esille havaitsemansa kuilun opettajankoulutuslaitoksen ja harjoittelua ohjaavien opettajien puheiden ja käytännön toiminnan välillä. Lisäksi ilmeni käytännön ongelmia uusien verkkojen ja laitteiden käytössä, jonka seurauksena opiskelijat saattoivat karttaa tvt:n käyttöön liittyvää riskejä. Harjoittelua ohjaavat opettajat sekä aineen- ja luokanopettajaopiskelijat ovat lähtökohtaisesti motivoituneita käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa harjoitustunneilla. OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 11

12 Ammatillisessa opetuksessa keskeiselle sijalle nousevat varsinkin autenttinen oppiminen työssä sekä oman osaamisen näkyväksi tekeminen. Niiden edistäminen on mahdollista mobiilioppimisen sekä sosiaalisen median pohjalle rakentuvan henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment) ja oppimisverkoston (oppimisyhteisön) (PLN, Personal Learning Network) avulla. Kyse on siitä, että eporfolio laajennetaan sosiaalisen median välinein ja keinoin yhteisölliseksi oppimisympäristöksi opiskelijan omista lähtökohdista. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa uusin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö jalkautuu ammatilliseen koulutukseen asteittain pienimuotoisten pedagogisten kokeilujen kautta. Opettajankouluttajat kokeilevat yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa useita toimintamalleja. Varsinkin mobiilioppimisessa vakiintuneita käytäntöjä ollaan vasta etsimässä. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa uusin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö jalkautuu pienimuotoisten pedagogisten kokeilujen kautta. 12 OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

13 Monikulttuurisuus Opettajan ja koulun rooli on huomattava monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisessa. Eri yhteiskuntaluokkien ja kulttuurien edustajat kohtaavat koulussa. Opettaja avaa ovia keskinäiseen ymmärrykseen oppilaiden, vanhempien ja eri kulttuuriyhteisöjen välille. Tähän opettaja tarvitsee sekä perus- että täydennyskoulutusta. Kulttuurienvälistä herkkyyttä voidaan pitää asenteena ja taitona, jotka kehittyvät hiljalleen harjoittelun ja tiedon avulla sekä toisen ihmisen kuuntelemisen myötä. Seurantatutkimusten perusteella monikulttuurisuuteen painottuneella opettajankoulutuksella voidaan vaikuttaa kulttuurienvälisen herkkyyden ja siihen liittyvien kompetenssien kehittymiseen. Monikulttuurisuuteen painottuneella opettajankoulutuksella voidaan vaikuttaa kulttuurienvälisen herkkyyden ja siihen liittyvien kompetenssien kehittymiseen. OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 13

14 Lopuksi Tilannekatsauksen perusteella opettajankoulutuksen nykytilanteesta voidaan erottaa kolme keskeistä teemaa, jotka lomittuvat toisiinsa muodostaen kerroksellisen tematiikan. Ensimmäinen teema liittyy osaamiseen ja erityisesti niihin rakenteellisiin tekijöihin, joilla osaamisperustaa pyritään opettajankoulutuksessa vahvistamaan. Toinen teema liittyy erityisesti asiantuntemukseen. Osaamisen vahvistamiseen kuuluu oleellisesti näkemys, jossa opettajat ymmärretään yhä vahvemmin oppimisen asiantuntijoina. Kolmas teema liittyy alueellisten ja paikallisten tarpeiden huomioon ottamiseen. Tältä osin nousi esille opetussuunnitelmatyön merkitys paikallisen kehittämistyön välineenä sekä kokonaisvaltainen pedagoginen ajattelu heterogeenisen oppilas- ja opiskelijajoukon opettamisessa. Osaamista vahvistavat rakenteet, asiantuntija-ajattelun voimistuminen sekä alueellinen ja paikallinen kehittäminen ovat opettajankoulutusta läpileikkaavia isoja teemoja. 14 OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ

15 Muistiinpanoja OPETTAJANKOULUTUKSEN TILANNEKATSAUS TIIVISTELMÄ 15

16 Tämä tiivistelmä perustuu Opetushallituksen julkaisuun: Opettajankoulutuksen tilannekatsaus. Tilannekatsaus marraskuu Muistiot 2014:4. Toimittaneet Seija Mahlamäki-Kultanen, Anneli Lauriala, Asko Karjalainen, Anneli Rautiainen, Mari Räkköläinen, Elisa Helin, Petri Pohjonen & Kari Nyyssölä. Opetushallitus julkaisee tilannekatsauksia ajankohtaisista koulutuspoliittisista teemoista. Tilannekatsaukset ovat luonteeltaan tiiviitä kirjallisuuskatsauksia, joihin on koottu aihepiiriin liittyvä tutkimus-, tilasto- ja indikaattoritietoa. Tilannekatsausten tavoitteena on vahvistaa tietoperustaisuutta koulutuksen seurannassa, kehittämisessä ja päätöksenteossa. Opetushallitus PL Helsinki Informaatioaineistot 2014:7 I Sisäsivujen kuvat: I Taitto ja paino: Grano Oy