PAIKALLISKOETOIMISTON TIEDOTE N:0 14

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS PAIKALLISKOETOIMISTON TIEDOTE N:0 14 Jukka Kaseva ja Sylvi Soini: - POHJOIS-SUOMEN NURMITUHOTUTKIMUKSEN KOETULOKSIA VUOSINA JOKIOINEN 1981 ISSN

2 Maatalouden tutkimuskeskus (ITTK) PAIKALLISKOETOIMISTON TIEDOTE N:o 14 Jukka Kaseva ja Sylvi Soini POHJOIS-SUOMEN NURMITUHOTUTKIMUKSEN KOETULOKSIA VUOSINA sivu Johdanto 1 Koeaineisto ja menetelmät 2 Koetulokset 6 Sinkki-fosforikoe 6 Sadot 6 Kivennäisainepitoisuudet 9 Kalkki-sinkki-boorikoe 14 Sadot 14 Kivennäisainepitoisuudet 15 Nousevien sinkkimäärien koe 20 Sadot 20 Kivennäisainepitoisuudet 21 Kalkitus-hivenlannoituskoe 25 Sadot 25 Kivennäisainepitoisuudet 26 Tarkastelu 32 Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus maahan 32 Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus satoihin 33 Tiivistelmä 37 Kirjallisuutta 37 JOKIOINEN 1981 ISSN

3 JOHDANTO Hivenravinteet boori, kupari, mangaani, molybdeeni, rauta ja sinkki ovat kasveille välttämättömiä. Hivenravinteiden puutteen syntymiseen ja esiintymiseen vaikuttavat kasveilla useat tekijät vuorovaikutuksineen. Tärkeimpiä näistä ovat maaperä- ja ilmastosuhteet sekä ihmisen maaperään kohdistamat toimenpiteet. Mahdollinen puutteen syntyminen voitaisiin usein ennaltaehkäistä tutkimalla maaperä ja selvittämällä kasvien ravinnetarve. Tiedot hivenaineiden vaikutuksesta kasvien talvehtimiseen ovat vähäiset. NISSI- SEN (1970) kokeissa mangaani, kupari ja rikki edistivät lumihomeella saastutetun englantilaisen raiheinän säilymistä. Näiden, samoinkuin muidenkin hivenaineiden, vaikutus riippui suuresti kasvualustan ph:sta. Taka-Lapissa suoritetuissa kokeissa eivät hivenaineet (Cu, Mn, Zn ja Mo) lisänneet apilan viihtyvyyttä (POHJAKALLIO ja SALONEN 1956): Pohjois-Pohjanmaan turve- ja multamailla sitä vastoin boorilannoitus lisäsi apilasatoa huomattavasti parantuneen talvehtimisen ansiosta (KÖYLIJÄRVI 1959). Fosforin on todettu useissa kokeissa parantavan talvenkestävyyttä lisäämällä vararavinnon ja vesiliukoisten proteiinien määrää (WANG ym. 1953). Fosforilla on havaittu olevan tärkeä merkitys talvituhosieniresistenssin muodostumisessa (EKSTRAND 1953). NISSISEN (1970) mukaan fosforilannoituksella yksin oli suotuisa vaikutus Fusarium nivale-resistenssiin. KalkituS on vaikuttanut kasvien talvituhosienien kestoon positiivisesti. Tämä johtuu osaltaan siitä, että kalkitussa maassa fosfori muuttuu liukenevaan muotom (EKSTRAND 1953, NISSINEN 1970). Kasvien Menestymisen kannalta on tärkeää, että lannoitus on monipuolinen, jotta ne kehittyvät vahvoiksi ennen talven tuloa. Myös karaistuminen voi estyä, jos jostakin tärkeästä ravinteesta on puutetta. Tämä tutkimus käsittelee Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamia Pohjois- Suomen nurmituhot projektin puitteissa suoritettuja paikalliskokeita. Koesuunnitelmat (a, b, d) laati projektin nu"rmien lannoitustutkimuksia selvittävä työryhmä, johon kuuluivat: A. Jaakkola, H. Hakkola, E. Huokuna, H. Marjanen ja H. Tähtinen. Koesuunnitelmien toteutuksesta paikalliskokeina ja c koesuunnitelman laatimisesta vastasi maisteri Helvi Marjanen kuten myös maa- ja satonäytteiden tutkimisesta.

4 2 Koesuunnitelmien mukaisen lannoituksen vaikutuksia Pohjois-Suomen nurmien satoihin ja sadon kivennäisainepitoisuuksiin on pyritty selvittämään eri niittokerroilla, eri maalajiryhmissä ja kolmivuotisen koejakson aikana. Muutokset maan ravinnepitoisuuksiin sekä näiden vaikutus sadon kivennäisainekoostumukseen olivat myös tutkimuksen kohteena. KOEAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus käsittää neljä erillistä koesarjaa: Sinkki-fosforikoe Kalkki-sinkki-boorikoe Nousevien sinkkimäärien koe Kalkitus-hivenlannoituskoe Koesuunnitelmat toteutettiin pääosin 3-vUotisina paikalliskokeina Pohjois- Suomessa. Koeryhmä d:n kokeet sijaitsivat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon koeasemilla. Koekaavat ja käytetyt lannoitemäärät ilmenevät taulukosta 1. Kokeissa käytettiin yksiravinteisia lannoitteita, jotka sisältävät hivenaineita, mutta eivät kuitenkaan booria, kuparia ja sinkkiä (mahdol.- lisesti epäpuhtauksina). Superfosfaatti sisältää 12 % rikkiä, sinkkisulfaatti 11 % ja kuparisulfaatti 13 % sekä hiukan rautaa. Rikillä saattaa olla oma merkityksensä koetuloksiin, jota ei kuitenkaan selvitetty. Suunnitelmien mukainen koelanpoitus tehtiin nurmen perustamisen yhteydessä keväällä. Lannoitteet levitettiin käsin pintaan ja*mullattiin äestämällä. Seuraavina vuosina kaikki kosejäsenet saivat saman lannoituksen. Kokeet suoritettiin neljällä kerranteella ja ruutukoko oli 50 m 2. Koekasvina oli timotei ja koe pyrittiin aloittamaan nurmen perustamisen Yhteydessä siten, että kaikki lannoitteet ensimmäistä satoa varten levitettiin ennen muokkausta. Koeryhmien a ja b kokeet aloitettiin vuosina 1976 ja 1977, koeryhmä c:n vuosina 1977 ja 1978 ja koeasemien d ryhmän kokeet v Aineisto käsittää yhteensä 76 kokeen koetuloksia. Kokeiden lukumäärä ja niiden. jakautuminen maalajiryhmiin ilmenee seuraavasta asetelmasta.

5 3 Taulukko 1. Koesarjoissa käytetyt koesuunnitelmat ja lannoitemäärät kg/ha. Koe + koejäsen Peruslannoitus Koelannoitus UusintalannoituS Odelmalle a. Sinkkifosforikoe Nos K 60 Blb Psf Zns Blb Cus Nos Psf K 60 Nos K60 b. Kalkkisinkkiboorikoe Nos Psf K60 Cus Cad Zns Blb « c. Nousevien sinkkimäärien koe Ykr Cad Blb Cus Zns Ykr Cad. Blb Cus Ytv ' d. Kalkitushivenlannoituskoe Nos Psf 1( 60 Cad Zns Blb Cus Nos Psf K 60 Nos K « Psf = Superfosfaatti (P %) Nos = Oulunsalpietari (N 27,5 %) K = 60 % kalisuola 60 Zns = Sinkkisulfaatti (Zn 23 %) Blb = Lannoiteboraatti (B 14 %). Cus = Kuparisulfaatti (Cu 25 %) Ytv = Tasaväkevä Y-lannos ( ) Ykr = Kalirikas Y-lannos ( ) Cad = Dolomiittikalkki

6 4 Koeryhmä kokeita kpl kivenn.maat saraturve rahkaturve a b c d Kivennäismaiden ryhmään sisältyy lähes yksinomaan Pohjois-SOmen karkeita kivennäismaita. Koekenttier. sijainti koeryhmittä.in ilmenee kuvasta 1. Kokeista korjattiin ensimmäinen sato kuivaheinäasteella ja odelmasato syksyllä:. Keväällä perustetuista kokeista saatiin ensimmäisenä koevuonna vain yksi Niiton yhteydessä otettiin satonäyte koejäsenittäin. Satonäytteistä MTTK:n isotooppilaboratoriossa Määritettiin fosforj ja boori kolorimetrisesti sekä kalium, kalsium, magnesium, natrium, rauta, mangaani, kupari ja sinkki atomiabsorptiospektrofotometrisestj. Maanäytteet otettiin keväällä koejäsenittäin ennen lannoitteiden levitystä..maanäytteiden pääravinteet määritettiin MTTK:n maantutkimuslaitoksella ja hivenravinteet Viljavuuspalvelu Oy:ssä. Koemaiden fosfori- ja magnesiumtilanne oli yleensä hyvä, muilta osin kentän viljavuustutkimus osoitti useimmiten vain välttäviä arvoja, taulukko 2. Taulukko 2. Koemaiden ph:t ja ravinnepitoisuudet keskimäärin. Koeryhmä ph 5,2 5,2 5,2 5,3 mg/1 Ca K P Mg B Cu Mn S Zn Fe ,2 11,5 17,7 18, ,6 0,6 0,4 0,4 7,0 13,9 10,5 5,9 12,1 10,8-11,3 20,1 12,5 32,7' 12,5 8,8 7,5 17,6 5,9 4,2 3,0. Koetulosten tilastokäsittelyt on suorittanut Maatalouden tutkimuskeskuksen 3ulukoissa merkitsevät erot on ilmoitettu kirjaimin laskentatoimisto. Koetulost, ja saman ryhmän luvut, joissa ei ole yhteistä kirjainta, poikkeavat toisistaan todennäköisyydellä P = 0,95.

7 5 IA FÖl't SiATI5lIK ' 67' 85 65' 641 ;33" - Cs, 0 \7 1 s-s, <, r1 1 \ \ Gå" t - : I Kuva 1. Koekenttien alueellinen sijainti koeryhmittäin.

8 6 SÄÄOLOT Suurin osa kokeista perustettiin v. 1976, jolloin alkukesän kuivuus ja koleus ei erityisemmin suosinut nurmen kasvua. Kasvukausi v oli aluksi kylmä muuttuen heinänkorjuuaikaan myös sateiseksi. Kesä v oli aluksi kuiva, mutta myöhemmin sadetta saatiin normaalisti. Vuonna 1979 kasvuolot olivat lämpötilan ja kosteuden osalta edulliset. Sääsuhteitten merkitys kasvien talvehtimiseen On huomattava. Eniten talvituhoja oli keväällä 1977 pitkään jatkuneen paksulumisen talven jälkeen. Koealueet olivat tällöin ensimmäisen vuoden nurmia, joilla talvehtiminen yleensäkin on keskimääräistä epävarmempaa. Vähiten talvituhoja oli keväällä Kokonaisuutena ottaen koealueilla nurmet talvehtivat keskinkertaista paremmin. Koetuloksista olisi ehkä saatu enemmän irti, jos sääsuhteet olisivat olleet huonommat. KOETULOKSET a. Sinkki-fosforikoe Sadot Koeryhmä a:n kokeista punnittiin ja analysoitiin vain pääsato. Odelma sai typpi- sekä kaliumlannoituksen ja sato niitettiin syksyllä. Sinkki- ja fosforikoelannoitteet levitettiin koetta perustettaessa. Seuraavina keväinä kaikki koejäsenet saivat typpi-kalium- ja myöskin fosforilannoituksen. Tässä kokeessa saatiin saraturvemaalla suurimmat sadat (taulukot 3, 5 ja 6), keskimäärin satoero oli kivennäismailla 470 kg/ha ja rahkaturpeilla 1300 kg/ha. Parhaat sadat saatiin ensimmäisen vuoden nurmesta, toisen, vuoden sato oli keskimäärin 80 % ja kolmannen vuoden 91 % ensimmäisen vuoden sadosta. Satotulokset osoittavat (taulukko 3), että kaikkina koevuosina fosforilannoituksen saaneet koejäsenet antoivat keskimäärin kivennäismaalla 17 %:n ja rahkaturpeella 26 %:n sadonlisäykset. Saraturpeilla, joilla koemaiden fosforitilanne oli paras (taulukko 4), lannoitefosforin jättäminen pois ensimmäisenä koevuotena alensi satoja keskimäärin vain 2 %. Koko aineistossa kokeen perustamisvuonna annetun fosforin jälkivaikutus näkyi ljsäsatoina ja oli keskimäärin toisena vuotena 7 %:n ja kolmantena 5 %:n suuruinen:

9 7 Taullikko 3. Koeryhmä a:n satojen lisäykset/vähennykset kg/ha peruslannoitettuun a-koejäseneen verrattuna maalajeittain ja satovuosittain. Kokeita Kbejäsen Koelannoitus NKB NKB+P NKB+Zn NKB+P+Zn Kivennäismaa Saraturve Rahkaturve vuosi II-vuosi vuosi Fosforilannoituksen vaikutuksia seuraamalla oli tarkoituksena selvittää, voitaisiinko Pohjois-Suomessa vähentää fosforilannoitusta nurmen perustamisen yhteydessä. Tiheä nurmen uusimistarve ja toistuva PK-lannoitus ei ole kuitenkaan koealueilla kohottanut maan fosforilukuja niin (taulukko 4), että voitaisiin ko. alueilla suositella fosforilannoituksen vähentämistä maa-analyysien eikä myöskäär tämän kokeen satotulosten perusteella. Lähinnä fosforilannoituksen vähentäminen on mahdollista hyväkuntoisilla saraturv la. Sinkkisulfaattilannoituksen..(50 kg/ha) vaikutus satomääriin jäi vähäiseksi. Sadonlisäystä saatiin ainostaan rahkaturpeålla olleissa kokeissa toisen vuoden nurmella. Sinkkilannoitus kohotti koemaiden sinkkipitoisuuksia (taulukko 4), jotka kokeen alussa olivat Viljavuuspalvelun tekemien muiden määritysten luokkaa vastaavilla maalajeilla ja ph-tasoilla, mutta kuitenkin viljavuustutkimuksen tulkintakaavion mukaan vain viljavuusluokkaa huono. Sinkkiä on eniten Hämeen läänissä ja Varsinais-Suomessa. Pohjois-Suomessa, etenkin turvemaissa, sinkkipitoisuudet ovat alhaiset (KURKI 1979). Kun fosfori ja sinkki annettiin samanaikaisesti, saatiin keskimäärin samansuuruiset sadonlisäykset kuin fosforilla yksinään. Karkeilla kivennäismailla, joilla sinkkipitoisuus on luontaisesti korkea, sinkkilannoitus jopa alensi satoja. Sinkin kuten myös raudan ja aluminiumin on todettu vaikuttavan fosforin liuke-,nevuuteen. Mainittujen pitoisuuksien ollessa korkeat fosfori On yleensä voimakkaasti sitoutunut varsinkin, jos maa on samalla hapanta (KURKI 1979). Maaanalyysitaulukosta 4 voidaan havaita tämänsuuntaista Zn/P-suhteen muuttumista varsinkin satovuosittain tarkasteltuna:

10 8 LL CD r- CD CD r- t un r- r r- (.0 cn cs.) CD un r- r- r- CD r r CN CD ud UD r- 01 un ud UD r3") 0- ud ud U3 up CD CD CD CD CO 00 (.0 CD UD zl- 0.1 On r CX) r-- C J On (\I Cs..1 cy) <31 (.0 0,4 CD 0,1 r- r- r- r- r-- CX) (Z) CX) CO o000 LO CD 01 CY) CS1 2-- un CD CD CD un Ui ct 00 (.0 (.0 On CD r- un 01 r Or) (.0 Up r CD CD 1:0 CD Cs..1 CD CD CO odn r, LÖ LOt C UI) 1-0 r-- (:) cx) r-- e C \J C \ (\I 00 n r e, ud CD 2-- r- c) oo r-- C3.1 n C:1 C.) C) 000 cd ON ON 0n CD CD un un un S: r- (13 4-) 1- Gr) 0 cr r- CO CO,- 00 0,..1 0,4 0 r- 0,3 4J n3 ct CD.. n 0.1 ON CD 0) cn ct = (t cr) r,1- r-- <V CD w (.0 r-- CNJ Cn up CD Mb r-, <:) r-, r-- r- r- r ccs ) (.0,d-,d- Le) 1.11 k.00 - (1) -0. CY) (\I 0.1 C,J Ui CO CD ct 1-CD On 0,7 0..) cdh r-- CNJ Ui ir) Le-) 1-0 r Csi r- -P r- 0_ (Y) CO CY) <:D CO k<d,rzt ct QD un un : r- Taulukko 4. NI n:s E - v) CU > > 5- cts r- (1..i n:5 5- ni 2-- rcl 4-) (0 ccs :r0 (Li E 5- > > > a) -o 1 a) 4-) 4-3 «5 >> ' tii :n:c E cu :111 u") Cll > -- cc5 (0, :(Ci 5.- = E cb ri3-1-a 4-3 (0 C?.1 r-- 01) co Y E > > >... c ecs fzi. >5-C r_03ro = Cl. = UI S.- Z i-- C I 0)

11 9 Koekentillä ei esiintynyt silmävaraisesti havaittavia talvehtimiseroja kbejäsenten välillä. Fosforilannoituksen on yleensä todettu parantaneen talvenkestävyyttä. Korkea fosforipitoisuus voi- toisaalta johtaa molybdeenin, sinkin ja raudan puutosoireisiin. Kivennäisainepitoisuudet Koeryhmä a:n (sinkki-fosforikoe) satojen fosforipitoisuudet ilmenevät kuvasta 2 ja taulukoista 5 ja 6. Tarkastelu osoittaa sadon fosforipitoisuuden pysyneen eri koejäsenillä melko vakiona kivennäismailla, joilla fosforipitoisuudet niin maassa kuin kasvissakin olivat turvemaita alhaisemmat. Eloperäisillä mailla fosforilannoitus kohotti timotein fosforipitoisuutta oleellisesti. Sadon fosforipitoisuuksien erot koejäsenten välillä eivät kuitenkaan muodostuneet tilastollisesti merkitseviksi kuten eivät myöskään maalajeittain ja satovuosittain tarkasteltuna. Koealueiden ja vuosien väliset erot sadon fosforipitoisuuksissa olivat lähes samaa luokkaa ja fosforilannoituksen vaikutus jonkin verran suurempi. Sinkkisulfaattilannoituksella ei ollut selvää vaikutusta sadon fosforipitoisuuteen maalajeittain ja vuosittain tarkasteltuna (kuva 2). Joka vuosi fosforia saaneiden koejäsenten (P1 ) fosforipitoisuudet olivat korkeat ja kohosivat nurmen iän mukaan, vaikka maa-analyysi näytti toisena ja kolmantena koevuotena alhaisempia liukoisen fosforin arvoja kuin kokeen perustamisvuonna. Maan fosforipitoisuus ei korreloinut merkitsevästi koko aineistossa sadon makroravinteiden kanssa. Rahkaturpeella, jolla fosfori vaikutti parhaiten, maan fosforipitoisuuden noustessa sadon kalsiumin pitoisuus pieneni (r = -0,46 3> ) ja kaliumin (r = - 0,50xxx). Lannoituksen, maalajin ja vuosien vaikutus sadon sinkkipitoisuuteen ilmenee kuvasta 3 ja taulukoista 5 ja 6. Sinkkisulfaattilannoitus (50.kg/ha) kokeen perustamisvuonna kohotti voimakkaasti sadon sinkkipitoisuutta kaikilla maalajei. 11a, joskin erot muodostuivat merkitseviksi vain turvemaiden ryhmissä. Sadon Sihkkipitoisuuden vaihtelut maalajeittain ja vuosittain olivat hyvin samaa luokkaa. Sinkkilannoituksen vaikutus näyttäisi olevan pitkäaikainen, sillä vielä kolmantenakin koevuonna satojen sinkkipitoisuudet olivat korkeammat kuin edellisinä vuosina ja erot lannoittamattomaan koejäseneen verrattuna yhtä suuret kuin toisenakin vuotena. Fosforilannoituksella ei näyttäisi olevan tässä kokeessa selvää vaikutusta kasvien sinkin ottoon.

12 10 P g/kg ka. I. 4,20 4,00 P l 3,80 3,60 "3,40 0 P 1 P o. 0 I Zn 0 Zn 1 2n 0 Zn 1 Zn' 0 Zn 1.Kivennäismaat. Saraturve Rahkaturve P g/kg ka. 4,20 4,00 3,80 3,60 3,40 Zn 0 1. v. 1 Zn1 Zn 0 Zn 1 Zn o 2. v. 3. v. Zn 1 Kuva 2 Fåsfori- ja sinkkilannoitusten vaikutus satojen fosforipitoisuuteen maalajeittain ja.satovuosittaih. Lannoitus kg/ha: Zn1 = 50 Zns, P1 = 400 Psf, 0 = ei lannoitusta.

13 11 Zn mg/kg ka.. 70,0 x Zni 65,0 60,0 x Zn 1 x Zni 55,0 50,0 45,0.40,0 x Zn 0 P O Kivennäismaat 1 PO Saraturve Po Rahkaturve P 1 Zn mg/kg ka. 70,0 65,0 X Zni 60,0 xzn 55,0 50,0 no 45,0 x Zn 40,0 0 pi P0 P 1 1. v. 2.v v. P 1 Kuva. 3. Sinkki- ja fosforilannoituksen vaikutus satojen sinkkipitoisuuteen maalajeittain ja satovuosittain. Lannoitus k/ha: Pl = 400 Psf, Zni = 50 Zns, 0 = ei lannoitusta.

14 12 cx Jn 03 (13 rcl ai rt:5.0 rc5 -Jn (zi nj 0J NNCn NNOn o...j,- un c..] cs.1.j- es.] un,- UD r-cn r- r- r- r- r- r- r- r- r- 0 4-) (/) cr3 r- ra 4-3 r- (13 (13 nzi n3 ni n3 ni U (6..CD 05 ni ni r- 0'5 ct C) r- UD UD Cr) cr cr LO cr cr 00 r- On en In 00 r- r- r- r- r- r- r- r- r n al (C5 rc5 03 rc5 0.1 LO UD CO CD UD CO CO h, n n n n n n cr CD C3 Cr) CD 10 cr cr UD UD t Un un Ln un un n3 n3 n3 n5 (13 n3 n3 03 n5 n3 C \J 0 CM 01 en 1n LC) CO 10 r-0 CNJ r-- 01 t r- r- r- r- 1.- r- r- rc5 a5 res ai _cn n5 ml n3 03 rc5,- on cr r--- un (000 cn oo n, N. cn CD LID UD N. h, CN r rc5 rc5. n:5 n5 rt:5 n:5 a3 a5 rcs...cn CD Crl un Cr) (0 0) UD en h, CD Cr) 00 CN 00 cn CN 05 CO-' r- r- rz5 o3 rt:5 rc5 rc5 a5 rc$ a5 un CD CD Lflc3 r- r- 0,1 un QD QD ct UD cr 0,1 0,1 CU 0,1 0,J 0,1 0,J 0,1 CU 0,1 rc5 rel rc5 rts a5 a3 n3 al n3 - Cn ct UD h, LO CD CD h, cn un,t 00 un oo t cn n, un r, co. on on on on on on en CO on on..fn a3 n3 ni _cn n3 eli rc5 rc5 on,- On ct n, oo un n, Cn CD C) on On cn cn CD LO CD 0') eu 0,1 0,1 00 r- 0,1 04 0,3 an 03 (13 (zs _n n3 rc5 a5 n3 ct Cn On CO UD 0,1. r- ct CD C,J CD 00 en CD r-. ct On ct cr ct ct ct ct ct ct ct.en CO CO 00 CO C\ k.c5 LCD LC) r-- rc5 n3 n:5 rrs U0 U5 CN (00) un r un un 0 N1 -I- a5 C (0 CL_ IV Cl. E ' 0:1) :rt3 (l CL) > -Y C > s_. r- (I) l- : a" =.(f) CO r-d 0 = -I-) 0 = rc$ C 4-) n3 W _cn C13 CD CD CD UD 00 UD 00 LO un E > > >. (I) 73 >ei) Lii "« rc5 -.- a5 n3 r cf _0 0-0 =_Y v) 5._ Z r--- CNJ

15 13 CCI cn un cn cr un ct cn CD r- r- CD 0") C\J r- r- ct C,,1 ct 00 UD CD C,..i 0,1 C\J 1 1 r- r- r--. r- r- r- r r- r un oo II, ON 00 o0 i-r- j- QcJon NLJOn CD C),) 0,-> er) r- r- r- r- r- r- r- r-.en 0 un ro ro ro n:s rz) eri C..) in ro rc5.en _cn oo Nl cn,- cn csi en CD c,) 1_0 cr cr LID C,1 C\J oo r,,-('..1 cn CD CD UD I..0 ct cl- LX") U0 C),1 ct UD 11-7 cr U0 (.0 (.0 01 CD r-- r-- CD U0 cr CD r- UD CD C) e.1 Cr) 1.0 CD 0") CD o CD CD CD C\J r-- gr-- e ON C J U0 ON (r) CX) r-, C JN. CX) - C) czt- LCD (.0 lf) r-- LCD 111 r-- CD cr un N. r-- Lf ) CD r-- CD CD r- cn 00 e Cr) r, on,- cn on un LO LO un un o...s on r, on osi ct ct UD 00 ct ct Cr) ct /, 0, 4P, in ft nnnn N.1 N1 Ni sinkkipitoisuuksissa. 0.- un on r, un c.1 CD 00 r- ON un c\i on ct- ct ct UD -N- r-coacd en en en en en d- CD en en d- CFN CD LC r- (.0 un CN CNJ CD C\J UD IIN It 01 er, IIN 01 CD r- r- CD 01 CD 00 CD CD r- CD C\JCD 0,1 Cr) r- r- UD CD 0,1 CD 00 C 1 00CD cn ro on cr ct c)-) CD CD CD C J ct LX-) O, ON ON ft 41 LO Z1- d" t C'1"CO cn en en Merkitsev iä eroja oli ro o c) CD CD CD c) co c csn cd (V C C31 cn r-. ni.en cn oo oo UD LOcOLOCD CO 01 co (f) c. un un un un un Lo on cr ct- = = r c ce on en = = = = = = = = =. z z z.... e0 in 0,:n (0O 0 -c) ro.el 0-0 : rcs e-- C CI- C (1.) 4-, > e- E (1) CL I W0 1 a) _c ces (1) rcf 0_ -Y CL 5- S- C J...0 S.- r MS D 1-- (0 (/) (r) -I-) --- (:$ 4 -) --

16 14 Viljavuuspalvelu Oy:n määritysten mukaan sinkin liukoiset määrät olivat kivennäismailla selvästi korkeammat kuin turpeilla. Koelannoituksen vaikutus näkyy maa-analyyseissä selvästi vielä kolmantenakin vuotena (taulukko 4). Maan ja kasvin sinkkipitoisuuksien välillä oli positiivinen vuorosuhde, joskaan ei tässä aineistossa merkitsevä. Koko aineistossa maan sinkkipitoisuuden noustessa sadon kuparipitojsuus kohosi (r = 0,74 x ") ja sadon rautapitoisuus (r = 0,30"). Maan kuparipitoisuuden ja saddn sinkki- sekä rautapitoisuuksien XXX ja r = -0,24). vuorosuhteet olivat negatiiviset (r = Sara- ja rahkaturvemaiden sadot sisslsivät kivennäisaineita lähes yhtä suuria määriä. Kivennäis- ja eloperäisten maiden ero oli selvä ja kivennäisainepitoi - suudet yleensä suuremmat kivennäismailla. Koeaineistoa vuosittain tarkastellen selvinä muutoksina havaitaan jo edellä mainittu sadon fosforipitoisuuden nousu sekä magnesium- ja boorimäärien väheneminen. Fosfaattilannoitus on lisännyt turv la sadon kalsiumin määriä (taulukko 4). Mg-pitoisuuteen vaikutus on ollut samansuuntainen, mutta kaliumin määriä fosfaattilannoitus on alentanut. Mikroravinteiden kohdalla fosfaattilannoitteen vaikutus on jaanyt vähäiseksi. Sinkkisulfaattilannoitus kohotti sadon sinkkipitoisuutta huomattavasti, boorilla oli vähäisempi vaikutus Sadon booripitoisuuteen. b. Kälkki-sinkkiLboorikoe Sadot Koeryhmässä b kokeita oli 17 kpl, joista 8 kpl sijaitsi karkeilla kivennäismailla ja 9 turv la. Kokeet järjestettiin paikalliskokeina v ja valtaosalta Lapin läänin maatalouskeskuksen alueella. Tämän koeryhmän kokeista punnittiin ja analysoitiin pääsato sekä odelmasato 12 kokeesta. Koelannoitus annettiin nurmea perustettaessa. Seuraavina vuosina lannoitus oli sama kaikilla koejäsenillä. Kolmivuotisessa kokeessa saatiin toisen vuoden nurmesta parhaat sadot. Ensimmäisen ja kolmannen vuoden sadot olivat n. 15 % pienempiä kuin toisen vuoden nurmilla. Odelmasato oli keskimäärin puolet ensimmäisen niiton sadosta.

17 15 Koeryhmän satotulokset osoittavat (taulukot 7, 9 ja 10), että boorin ja sinkin vaikutus on. jäänyt vähäiseksi. Boorilannoitus nosti heinäsatoja I ja II vuoden kokeissa keskimäärin 3 %, mutta vaikutusta ei ollut enää kolmantena vuotena. Sinkkisulfaatin (50 kg/ha) vaikutus vaihteli. keskimäärin 1-3 % vuosittain. Taulukko 7. Koeryhmä b:n satojen lisäykset/vähennykset kg/ha a-koejäseneen verrattuna. Kokeita kpi '''''..Koejasen ä b c d e f Koelannoitus NPKCu NPKCuCad NPKCuB NPKCuCad6 NPKCuZn. NPKCuCadZn Pääsato 1-vuosi vuosi vuosi 12, Odelma.keskimäärin : Odelmasadoissä ei ollut merkittävää vaihtelua. Kalkitus yhdistettynä boori- tai sinkkilannoitukseen ei antanut suurempia satoja kuin mitä kalkilla tai hivenlannoitteilla saatiin erikseen käytettynä. Kalkin ja boorin levitys samanaikaisesti näyttäisi jopa heikentävän lannoitteilla erikseen käytettynä saatuja satoja. Koealueiden maa-analyysit osoittavat (taulukko 8) keskimääräisten kivennäisainepitoisuusien olevan boorin osalta välttävä ja sinkin huono. Koelannoitus näkyy kohonneina pitoisuuksina maa-analyyseissä. Dolomiittikalkista johtuen myös magnesiumpitoisuus on noussut selvästi. Kalkituṡ ja tästä johtuva ph-muutos näyttäisi parantavan boorin, rikin ja sinkin liukenevuutta maassa. Sinkkisulfaatti sisältää rikkiä 11 %, mutta tämän vaikutus ei ole tullut esiin maa-analyyseissä. Maan matalahkoista mikrokivennäisainepitoisuuksista huolimatta koelannoitteet eivät antaneet keskimäärin mainittavia sadonlisäyksiä. Toisaalta kokeita ei pyrittykään sijoittamaan edeltäkäsin tutkituille puutosalueille. Kivennäisainepitoisuudet Satonäytteistä määritettiin kivennäisainepitoisuudet MTTK:n isotooppilaboratoriossa. Tarkoituksena oli saada selville käytetyn. lannoituksen, koevuoden, maalajin ja niittokerran vaikutus sadon kivennäisainekoostumukseen. Tulokset ilmenevät taulukoista 9 ja 10.

18 16 Cr) en Lin 0 0 r - Cin Ct" (.0 en ct 0") 0'1 LO Cn CU LO CU.cr LO LO ct r- CD CO (.0 ct C... UD ct 00 UD 1n LO 01 (0 d-, r Ct r- UD 1/1 cö ct en 00 r"-.. cr ( r"-.. UD Cs.. CO ct 00 d... r... CU LO en N. CM 0U CU CO CD 01 r- CU r- 0U r- CU r, C,..1 r- CN.J r- ('U r- r, cl- 00 r- 0 0) en en C... 0) 1.0 en C"... 0U 01 CD 01 r- 01 C..) Cn r,,-- cs,..1 C\I CO UD 01 LO cn CD ct r- r- 0").r- CD un 1.0 CU 0") CU 0.1 ct CD 1", r- r- r-. r- r- r- r- r r., LO C r, 1.0 ON IN CD CD (D C) CD CD. ON CD CD.. CD CD CD CD CD C71 CD 0 en Le). CO CX) cy CJ r- 0 r, Cr) Lf) Ct en en 0 r-- C\I C\J C\I C\I C\.1 r-- C r- C\J e\.! r, Un en CV CD N. Cl) r- LO ct CD CU 01 crr- r- r- ON ON un 01 r- UD 0') r- 00 CD. CO (CD C, Len C) N. CO 01 r-- r- 01 CO (.0 (0 01 g-- c>, 1.0 (310 CO Cn (\I r- CO CV On0Cnena)cV r, r- 01 (.0 C.) r- CD ) rn. CU en 01 (.0 r- CU CU :(c5 4-) er) ccs = cc5 e (1.1 4-) E on r--.1 CU 0 (1:5 E W n:$ cc5 = ct: >-, E ce) cr, C...) CO (...) r-j C.3 CU = r- r- = -1-> CU 4-5 -I-) :rct :nz5 c S._ :rt:5 _C =c.) = r-,- CL) (1) -Y..- <1.5 CL ce) Lel.--- r--,-, > 0 = :1T3 Cl- :rt:5 eri ni n:5 r- r r", = 1-, r-- LLi E > > > (1) Q.5 n:5 S.. 0, 0 nzs r-- C\I Cr),Zt LC) l0 Y. CV "-- C\-1 Z 1 CV en

19 17 1D 4n (0-CD (13 00 CD CD UD Cu r, Cn un st Cr CO UD CO en st on cn st CU UD un CU CD ud ud un r- r- cu r- r- r-. r-r- r- CU r- r- r- r, 00 on CD CD r n3 00 cr cr CO Cr) ny Cq. 0,. 0") r r u Jn co (0 (13 c0-10 U -(01 (CI csj un r, cu CD CO UD (.0 CNJ t.f t..0 C/ LO C \.1 C3n.st On 1.0 r- Cr) CO C \.1 0 Cl- Cl" Cr ct L.0 LI) LI) cr 1.0 Ch Cr, Jo...o rcs cd- cd- r-- CNJ CO co d-,:t LO.t'' r-, CO CNJ CU 0,3 03 CU CU ('i C's.) r--- CV k.0 UI CU,--.,-- g-,-- I-- ko cr% r,.. 0, zi- co CO 1S) VD rș UD r, CO CD r-, CU CD r-, 03 0, co cn cn,- r C (' CO r-rr- CD r-- C) CD _C) (13 (i3 On (.0 o LO CO 1 0 0") 0 C) r I I-- I I ct. CD 01 c0*10 cd r-- CM 03 CO r- Cn ('Ui- C CU CY) CNJ CU CO CD On ct ct CD r- UD n eq es.1 CU CNJ CU ('J C'4 CNJ CNJ OJ ozs _cn m Nl CU CU CU st cn r, N N cn. UD UD r, st U0 st ud st r- ud on. CO. C) On or) On on od OD on CD On On cd en un ud r, st Cn UD on UD CN CD UD..cn n3 - r- CN M. 0.3 Nl CU CU ('4' 03 CU 03 CU CNJ 10 CD CU CNJ CU CU C CU CU CU Nl CU CNJ CD r- 10 CD CR CD r- r- 0,3 un CU CD on ud CU CV r- on CU On r- UD st 0 CD CD (=> CD CD CD CD , r- up ,3 cn 0- c;3 CD 00 0, 0, CD Cn Cu 00 r- (J) _Y st st st ud st un st un n5.dri CD C.) czih dr ' LO JC] n3 E c c0 CL On On OD On On On r- r- r- CD CO OD ud CO ct CD CD cu Taulukko I-) 0 co Ni 4-) C n3 4-) (0 0 (1) ( (n4-. ) v) (0 a3 = (0 n (...) cci (..) Ni C-) 1-1 E. z = L) >, 4-) 4-) -I-) MS (1:5 4-'E rcs r0 -I-3 E(1) :rcs v) v) 0 E 9-9- (I3 >) = 5- i- U)5 0.) a) a) c _. v) 1-4 :r-) >C1) 0-.(C1 el- :1:3 r".. co r- rcs < _. rzj. 4r- 1 u. j.-, =,-- E >» C.) v) S-. 4- ril CD :n3 :3 C,- CU On Gr in LO r- c..j z,-c\j m,----,,- N

20 18 n3 ni.jd rd n3 r-, ,-- UD 0) ; 01 CD r- 01 CU r ) (.0 r-r- CU r-r- r- CD UD (.D N.r, un ct CO ct en 00 CD ,, 01 un ct cy- on r- r-04 r- r- r- 1 r- 1i r- r- J] J] co n3 n3 n3 _en to ct r- 00 r- () ozs (cs r-,c1-0)"01 00 CD N. r- ct ct 0) CN cn cr dr dr cr u) cr 0) LO LO 0) LI1 00 CD LO 1"...t.90 CD CD cn CD CD CD r- r- r- r- a3 CCS(0.0(0 en 00 CD (.10 Cn dr 00 dl- dt-r- CD n dl" C\J C..1 cr) cy) en 01 es.1 CY) LO l- dih" dr CON. fl d-,* Cr) CO C J cdr 0) Cf) CX) LI) LID (.0 LI) Lf) LI) r-- en CO dl- C\.1 01 N.LLD ( CX) CD C)1 CX) 00 CX) r-- r-- r-- r-- r-- r- r-- r-- LI) CY) CDr-- 0) r-- C N- CX) CO CM 01 0) LO f, dlr-- r - r-- r-- (.0N dl- r-- CO (.0 ir> C c0 CX) cx) CX) CXD CD cm Nl r ) (.000 r- 00 CO un r, N. on r- r- r- CD 00 r- C) CD uncn cs..i en c..1 r-r- on on r- c.1 (JD Cs.1 en CD 00 I, UD 0) (.D r- r- d- 0) 01 r- CU 00 CU r- uni cs..1 r- u) 00 L11 cr 0") en en en 0") 0") en 0') en en en en on r-0) 0410 un N. 10d- ON (n Cr) C\I r- Cs.1 04 ('JO') es.1 01 C\I 10r, UD LO CO r- 01 LO CO r-, r- r-, cn CN r- LO LO L ) 0) Cr) d- C") Cr) 10 0') 01 r-- ('1 0) r-- C\J 01 C71 (3) C:) en r-- 0,1 r-- r-- r-- r- r- r- r-, LO CU cn,-04 cn r- c), r-, CO r-, 61r, UD r- 0 1 CJ OJC\I o) r-- r-- 00 c\j cx) CX) dl CO 01 CX) r-- cs.d c\j C.1 C\I r-- dr CY) CO CY) dr CO dr dr dr dr dr dr CN LO 01 LO r- 00 I-, 01 ct Cr) C\I 111 r-cdcd CD r- r- (\I CU CU CU CU CM CU CU 0.1 CU 0) 10 CU 00 d- CD 0\.1 cn ct dr UDr- ' ct ct CN CU LC) LO A ud Le) Lc.) Lo Lo C) C.-.) CD CD r-- CX) 00 en h. Lin un CX) h. r', I.L) C_.) C.1 UI) CY) liiiii 01 0) dr dr dr dr dr LO LO LI) LO LI) Lf) LO 00 OcDOO 0 0 CD 000 r-- r-- r, LI) CCII LO 0)C J r-- r-- dl- 00 r-, r-, (0(. 010 UD Cr Cr dr dr Cr dr C J C J C J C\ICU C\.1 dr dr dr dr dr dr Taulukko C) = -I-). -1-) CO 1,-.1 (3 1.0 (/) (J Cl n3 n3 = n (_) CO L.) r,4 (-) 0.1_3 n3 = =. V) CO N4 co 1'4 5- on NJ :fli -0 1: :co n3 C n3. rti n3 C: n3 E oz, (CS = cli Li IV C_) ' r C_) CO C.) IV (...) r - C-) CO C...) N.l C..). r (1) _s4.r- U1 C) Co) t11 0 = = = 01 = 0 = C..) =. C_.) > = C...) _SC = C-) = CU >0) 0)0) CU > (I) - ai cn O(I) (01') CU :n3 a_ 0:(0 ra..._ :(0 Ct- EE :(13 0_ C)!--) 2:....-) ;2: Z r,-)..4 Cli (1.) ) 0) w o -,--, 0 )-10 " C\J 0) czr LO k..f) r-i r-- C\J CO dr Le-) LC) 1--# r-- Nl CO cd-. LO ki) CZ) r--- CM dl- in (.0

21 19 Koeryhmän tulosten tarkastelu osoittaa boori- ja sinkkilannoituksen kohottaneen tilastollisesti merkitsevästi ko. kivennäisainepitoisuutta kasvissa. Sinkin osalta vaikutus on ollut lähes samansuuruinen koko 3 vuoden koejakson ajan. Koesuunnitelman mukaan kaikki kpejäsenet saivat boorilannoituksen toisena koevuotena ja tämä näkyy selvästi kohonneina pitoisuuksina sadossa. Boorilannoituksen jälkivaikutus ilmeni erittäin selvänä toisen vuoden sadåssa ja oli kolmantenakin vuotena n. 2 mg/kg ka. suuruinen. Dolomiittikalkki kohotti kesäsadon kalsiumpitoisuutta, mutta ei magnesiumpitoisuutta, vaikka maa-analyysissä mågnesiumkin nousi huomattavasti kalkituksen johdosta. Sensijaan kalkitus näyttäisi alentavan merkitsevästi sadon sinkkipitoisuutta (kuva 4) ja samansuuntainen on vaikutus myös booripitoisuuteen (kuva 5). Tulos on ollut samanlainen kaikkina koevuosina. Koevuosittain tarkastellen satoanalyysitulokset osoittavat fosforipitoisuuden nousevan suunnan. Vuotuinen fosforilannoitus (P 80 kg/ha) on ollut ilmeisesti tarpeettoman suuri. Odelmasato sai vain NK-lannoituksen. Vuosittain aleneva suunta on sadon magnesium- ja kuparipitoisuudessa, joskin näiden pitoisuudet olivat normien mukaan riittävät vielä kolmantena satovuonnakin. Zn.mg/kg ka n 0 Zn 0 Zn 0 Cad Cad Cad v. Cad 1 Cad 0 2. v. 3. v. Cad 1 Kuva 4.. Satojen sinkkipitoisuus koejäsenittäin ja vuosittain. Koelannoitus kg/ha: Caci 1 =4000,Zn 1.50zris, ei ko. lannoitusta.

22 20 B mg kg ka Bo X- - ""'-'---"--." C 1 12 Cad Cad Cad v. 2. v. Cad l Cad o 3. Cad l Kuva 5. Satojen booripitoisuus koejäsenittäin ja vuosittain (Huom. 2. v. kaikki koejäsenet saivat boorilannoituksen.) Lannoitus kg/ha: Cad, = 4000, B1 = 10 Blb, 0 = ei lannoitusta. Toisen niiton sadossa boori ja sinkkipitoisuudet ja niiden vaihtelu noudatteli pääsadon tuloksia. Ca-, P- ja Mg-pitoisuudet olivat odelmalla ensimmäistä satoa korkeammat ja dolomiittikalkki kohotti odelman magnesiumin pitoisuutta selvemmin kuin I-niitossa. Sadon magnesiumpitoisuuden kohotessa kaliumpitoisuus on alentunut. Odelmasadon Mg-pitoisuus oli korkeampi ja K-pitoisuus alempi kuin kesäsadossa. Tuloksista laskettiin sadon sisältämien kivennäisaineiden ja satomäärien välisiä vuorosuhteita. Turv la ei satomäärän noustessa mikään sadon kivennäisaine kohonnut merkitsevästi, sensijaan negatiivisia olivat suhteet Sato/K (r = -0,202xx), sato/mg (r =-0,159 x ), sato/mn (r _ 0,314 X X XX ) ja sato/na (r = ). Kivennäismaat poikkesivat ominaisuuksiltaan turvemaista. Merkitsevistä korrelaatioista vain sato/k (r = - 0,325xxx ) vastasi turvemaan tulosta, muut selvät Nuorosuhteet kivennäismailla olivat sadon ja Ca-pitoisuuden = 0,346xXx ) sekä sadon ja Mg-pitoisuuden (r = 0,330xxx ) välillä. c. Nousevien sinkkim'åärien koe Sadot Sinkkisulfaattilannoituksen vaikutus satomääriin ilmenee taulukoista 11 ja 13. Kivennäismailla sinkkilannoitus lisäsi satoja keskimäärin 4 % ensimmäisellä niitto-

23 21 kerralla ja turv la vähän enemmän eli 6 %. Kivennäismailla näyttäisi 15 kg/ha sinkkisulfaattia antavan I niitossa parhaan tuloksen. Sensijaan eloperäisillä mailla sato on kohonnut tasaisesti lannoituksen lisääntyessä 25 kg/ha asti. Syyssadoista oli tuloksia vain kblmasosasta kokeita. Sadonlisäykset olivat samaa luokkaa kuin I niitossa, mutta kivennäismailla suuremmat (6 %) kuin turv la (3 %). Taulukko 11. Koeryhmä c:n satojen lisäykset kg/ha a-koejäseneen verrattuna koejakson aikana keskimäärin. -.Luku- 'määrä --Koejasen Koelannoitus 0 Zn 3Zn 5Zn I sato Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat II sato Karkeat kivennäismaat EToperä.iset maat Koelannoituksen vaikutusta maan hivenravinnepitoisuuksiin ei voitu seurata kustannussyistä puuttuvien analyysien takia. Yleisesti ottaen koealueiden hivenainepitoisuudet olivat huonot (taulukko 12). Tutkittavana olleen sinkin kohdalla kivennäismaiden kokeet sijaitsivat pitoisuuksiltaan juuri huonon rajan yläpuolella, mutta eloperäisten maiden sinkkitilanne oli varsin huono. Sinkkisulfaatti sisältää rikkiä 11 % ja lisätutkimuksilla olisi mahdollisuus tämän koesarjan puitteissa selvittää myös mahdollista rikin vaikutusta. Kivennäisainepitoisuudet Nousevat sinkkisulfaattimäärät kohottivat sadon sinkkipitoisuutta merkitsevästi ja lannoitustasolle 25 kg/ha asti varsin suoraviivaisesti (taulukko 13 ja kuva 6). Kivennäismaiden sadot olivat sinkkipitoisempia kuin eloperäisten maiden ja suurimmalla lannoitustasolla kivennäismaiden timotein sinkkipitoisuus kohosi lähelle tavoitetta, joka nautojen rehusså on 50 mg/kg ka. Turvemaalla sadon sinkkipitoisuus nousi jyrkemmin kuin kivennäismaalla, mutta luontaisesti alhaisemmasta pitoisuudesta johtuen suurinkaan sinkkilannoitusmäärä ei ollut riittävä sadon laadun kannalta. Sinkkilannoitus ei muuttanut merkitsevästi muiden hivenaineiden pitoisuuksia sadossa, joskin eloperäisten maiden ryhmässä sadon kuparipitoisuus näyttäisi alenevan. Sinkki ja kupari ovatkin toistensa antagonisteja eli vastavaikuttajia ja korkea pitoisuus maassa saattaa aiheuttaa toisen puutoksen kasvissa.

24 22 CD en CZ.) C en L(7). CD cd e c l e.1 Le) d- cs.4 CJ C\I NL Cn 10O0 r- Le) en Cr) Lo d- 0). C\-1 Cu Cm Cr) CIN, 1010 r- C\I LO CO CO ON en Cr) CO 00. CO ON QD cr 0 0 CD i_o 'cm CO 0 0 LC) - C3) C 1 C'r) C r- LO Le) Li") LO C\i C,..1 CO n n Le) Lf) Ci" LO C\J C\11 C\J IOLOLO 10 Lf") en en en 0 4-) Taulukko 12. r- CU v) C C :rt5 CU *1-)0 erd Le) E > CU 5-0. CU en d- CU en rt5 C.1

25 23 CO en CD 00 r- r- CD r- CU CU CU CU _rn ft) O ro co co ud r. CJ un un UD UN CD 0) 00 LIN cn CD Cr) CD r- CU r7 CU CU r- r- CU CU CU CU CU UD CU r. n CN CO Cr) 00 ci ro n5. ce) Cr) cr r- O N, r-- C) 01 CY) C) r- cf- r- cn co cn cn cn co od c0.en _cp rt _0-0t1t1 rc5 rcs rcs ccs CU 00 CD ud CD up 0N UD CD ON cr rs5 ro _en u Cr) r- dr rt CU ON Cr) ON CY) ON CU ct ON Cr) Cr) 1rN cn ON UD ON r, 41, UD cn en r-, CU CU ON CN _C) JD n5 (15 CU r- CO r- 0) on UD 00 ud r-, N- _ r- CD r-, r-, ) CU CD CU Cr) 0) CO CO _c) _c) ro ro en c,n co UD r- 00 d- UD 00 ON CN CN 00 0) r-, 00 C _c) _cd C15 (Ii CN CO cn co r. 00 ON CU CD CN CD CD CD r- r- r- r- un r. cn co co co (15 cti C\-1 r- CD CO CO r- UD r- CU 00 ON CU 0) ON cn CO C3 0) r- CD CD r- n n n n n es n n CU CU CU CU CU r- r- r-r- r- CU CU CU CU ) r r- CU CN 1-, ON r-, ct un cs.) r.r. 0) CN CU CD UN 0) 00 r. r. oo 111ts ts 111 Cr) Cr) Or) Cr) II ts r, Cr) Or) Cr) Cr) Cr) 0.) UD CU UN Cr) Cr) r-, CU UDCD CU UD ct CU CD CU CU CU CU Lf) CU C J CU I, 00 0) ON 0) CU CU CU CU dl.% 11, CU C J C J Cr) CU CU CU CU CU vd r- r- ON r-, 01 Cr) ON Cr) ct ro rcs 1-0 r- CO l0 (\1 r- r- r-, CD cr) CD Lo un cid CO CD CD CD c:) c:d CD CD CD CD cd cdcjc) UD ct CU Lo k.o c0 C') r-, CU L-C) (" - CM Cr) LC).1- ON,czt UD un LIN un UN 1-0 un Le-) Lo LIN 10 un UN un un un un CD ct CO CO CO CO LO Ur) un LO CU r-, CV r r r- Taulu kko 13. r- s- :res :rcs -I-) E «5 r- co ) (13 C1J rts -1-3 _. E Cl) Gn u) r - = C: r- = a) :03 a) U) = = = C V1 = = = 5-, V/ = = = :(13 IV Ni e.),- = :05 (---.1 IV IV CL) :ro r..) 1'4 (---.1 *T-3 C) Cr) 10 ul > > > Cll *1-) C) Cr) 10 '3.r-, (D Cr) 10 Cl).0 > (1) 0W C) = 1-0 r- 0 ' r-- Nl 0.1.1J* >. r-- Nl Cr) r--c\j C-) ;' L-1-1 r-- C1.1 Cr) 'Zir-

26 24 Zn mg/kg ka. 48 Kivennäismaat Eloperäiset maat Sinkkisuffaattia kg/ha Kuva 6. Sinkkisulfaattilannoituksen vaikutus sadon sinkkipitoisuuteen.

27 25 Satojen kivennäisainepitoisuudet ovat vuosittain vaihdelleet merkitsevästi muiden paitsi kaliumin ja fosforin osalta. Sinkkilannoitetun sadon sinkkipitoisuus oli korkein ensimmäisenä vuotena ja kolmantenakin korkeampi kuin lannoittamattomalla koejäsenellä. Sadon sinkkipitoisuuden vuosivaihtelu oli yleensä vähäinen, joten tässä kokeessa sinkkilannoituksella näyttäisi olevan vaikutusta vielä kolmantenakin kesänä. Kivennäismaiden sadon kalsiumin ja kaliumin pitoisuudet olivat korkeammat kuin turvemaiden, sensijaan fosfori- ja magnesiumpitoisuuksissa ei ollut eroja. Hivenaineissa merkittävimmät erot olivat sinkki- ja natriumpitoisuuksissa, ja nekin oli-. vat kivennäismailla korkeimmat. d. Kalkitus-hivenlannoituskoe Sadot Eri koejäsenten sadot niittokerroittain ilmenevät taulukosta 14. Keskimääräiset sadot ja merkitsevät satoerot näkyvät myös taulukosta 16. Taulukko 14. Koeryhmä d:n satojen lisäykset/vähennykset kg/ha a-koejäseneen vertattuna eri koeasemilla koejakson aikana keskimäärin. Koejasen e- Koelannoitus NPK 'NPK "B" NPK. B. Zn NPK B Cu NPK B Zn Cu Lapin koeasema I sato II sato Yhteensä Kainuun koeasema I sato II sato Yhteensä Pohjois-Pohjanmaan koeasema I sato II sato Yhteensä Pohjois-Savon koeasema I sato II sato Yhteensä Tulokset osoittavat, että ko. hivenlannoituksilla ei ollut suurtakaan vaikutusta satomääriin kummallakaan niittokerralla eivätkä erot olleet tilastollisesti merkitse-

28 26 viä. Saddnlisäyksistä suurin saatiin boorilannoituksella, keskimäärin 4 %. Boori lisäsi satoja eniten Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeessa.. Kuparilla voidaan havaita vähäinen positiivinen vaikutus Lapin ja Pohjois-Savon koeaseman kokeissa, sensijaan sinkillä ei ole ollut satoja lisäävää vaikutusta. Kalkituskaan ei näytä kohottavan satoja keskimäärin kaikissa kokeissa. Kainuun koeaseman kokeessa kalki-. tus antoi merkitseviä sadonlisäyksiä ensimmäisenä ja kolmantena vuotena.. Kalkituserot näkyivät myös selvästi kasvustossa. Lapin koeaseman kokeessa kalkitus kohotti satoja kahtena viimeisenä koevuotena. Maan kalkkitilanne oli Kainuun ja Lapin koeasemien kokeissa välttävää luokkaa. Maa-analyysien mukaan koealueet kuuluivat yleensä boorin, kuparin ja sinkin osalta välttävään viljavuusluokkaan, Pohjois-Savon koeasemalla sinkkiarvot olivat hyviä. Lannoitus on kyllä nostanut näitten aineitten maa-analyysilukuja (taulukko 15), mutta kokeissa ei ole kuitenkaan havaittavissa vaikutusta nurmen satoon. Talvehtiminen Yleisesti ottaen ensimmäisen vuoden koenurmet kokivat v suurimmat (17 %) talvehtimisvauriot. Toisena koevuonna talvituhot olivat vähäiset ja kolmantena vuonna keskimäärin 10 %. Koelannoituksella eli boorilla, kuparilla ja sinkillä, ei näyttänyt olevan vaikutusta timotein talvehtimiseen. Taulukossa 16 havaitaan kalkituksen edullinen vaikutus nurmen talvehtimisen kannalta. Erot johtuvat suurelta osin Kainuun koeaseman ensimmäisen vuoden kokeen tuloksista, joissa kalkituksen vaikutus oli selvä talvehtimisessa ja satotuloksissakin. Lapin koeasemalla kahtena viimeisenä koevuote.na kalkituksella saadut sadonlisäykset eivät johtuneet koejäsenteh talvehtimiseroista. KivennäisainepitoisuUdet Kalkitus-hivenlannoituskokeita oli vain neljällä koepaikalla, 3 koetta saraturpeella ja 1 koe hienolla hiedalla. Pohjois-Savon koeaseman hietamaan kokeen satonäytteiden magnesium-, fosfori-, mangaani.- ja natriumpitoisuudet olivat selvästi alemmat kuin muilla koepaikoilla (taulukko 16). Hietamaan kokeessa sadon kaliumin ja raudan pitoisuudet olivat korkeammat kuin turv la. BoOri... ja sinkkilannoitus olivat tilastollisesti merkitsevästi kohottaneet sadon kivennäisainepitoisuuksia. Kuparin kohdalla pitoisuuden kohoaminen on vähäisempi. Vastaavat kivennäisainepitoisuuksien muutokset on havaittavissa maa-analyysitaulukossa 15. Rikkipitoiset koelannoitteet ovat myös kohottaneet maan rikkiarvoja. Boorilannoituksen ohella annettu sinkki- tai kuparilisä eivät muuttaneet sadon booripitoisuutta luotettavasti. Vaikutuksen suunta - näyttäisi kuitenkin olevan booripitoisuutta alentava.

29 27 Cr) r- C1/41 CD ') QD CO u", CD 0.1 CD ct r, 01 CO en 0') d- 0") 0') 01 0") r.) CO r, 0.1 L6 r- CD r- r, CD 0"),CQ r, 0") CQ 0.1 r- r- 0.1 r- 0.1 r- r- CNJ r- I r, 11) CO 0.1 QD ON CQ O u:") 0") Cn 01 r, CO ( n n n n n 1.0 L6 10 CO 01 r, 10 QD CD LCD CD QD CD 01 r- cn CD 1 1 i,z:1- ( (.0 ( C> CD CD C) CD CD CD ± I- I CO (.0 (.0 cr) cs t CD er) r- L11 UD 03 un Un un QD u") LO CQ CO r- os..) es..) c.) 0.1 CQ CQ CO CO CO 03 r, co cn cn,- CO CD 03 r- 00 r- r, r- r cs) CO r- cc QD CQ CO 01 CO CO 03 CO CO r- LCD CD ") CO CO CD ON CO CO I C> ") d- CQ J 0.1 CD CD CD 0 CD 0 CD CD C) CD 0 CD cn cn cn on.:t- cn co co ur u") r- r- C\I r- r- r r- r- r- r- r I- -F 0.1 ct 1.0 un :(13 (II UI = c -1-3 C_..) CD 0 4)4) g = = =...0 n:s (:5 r..1 c_.) Nl ) E.. cu = 4..) cm 4.) + nn = = = CL) ) = =,-,- = cd. a) _Y NC (I) cf) VI r-.- (I) :(c5 CL = = = = :(r3 n3 a3 :rt3 (13 n3 03 (cf 03 r-) = D. 1 (..-) I C.-) I (--) I Ci 1 (-) cli (I).C1) Y r C \ I CO,:t LC) r C.1 Y r r on en

30 28 co sn sno sn r, oo un on cn (Nl c ccs L.1:3 r CO 0, (.0 CD CD CD r- r- n:$ n:5 n:5..c5 Le) CO c> rr5 rr5 un sn,t ro rts ro CD UO 0 1.(13 sn sn en ON LAD CD 0.1 r- r- r- r- r- r (\X,- r r Cr) CO 01 r- r- sn sn ro n3 rt5 _0 sn n:5 03 ccs -0 rcs UD cr r- cn es.i CD cr 0, Cr) en Ln r.. CD r- CD d- 141 CD Cr) 0.1 CD r- r- r- r- r- r-,-- r- r- (0 (0 cn CD -0 0 CCS (0 sn 1] rt5 JD Cr) UO CO CD e-, Cr) 0..1 ct 0O CD CO 0 CD LO en LI") CV 0... UD CD 1-11 Ct - 1_0 ct Ct- cl- (3-0 ro rd n3 rt cs3 0:5 03 _0 03 _0 0 _C) -0 rcs 1 - Cr) LO le) CO C) CV CD r CD ct CD UD C3 CD Crl CD r- r- C) r- CD,- CO CD 1-(1 r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- /D (t".) (0 (0 (0 rcs ccs 03 rts _C) rcs _Ct (13 _O CV1 r- rr Cr) 0.1 CD UD CO IS) ct ") t4d n r- CD C 1-C) CDr NCJ 01 (..CD ('.1 C1-01 CD ct CO CO CO h, 0, 03 h, h, CO CO (.0 CO ( CO 0.1 sn _0 _O rts 03 (0 5 c5 03 _0 rts ni 03 Cr) UD CJ 0r) Cr) 00 CD 0") CD Cr) 00 r- UD CD C,.1 cn r., Cr) ( UD d- (.0 00 Cs.1 r-,. N. UD UD (..0 h, VD (.0r, VD VD h, 00 UD I U (Ii 03 (0 (0 (3 03 sn ozs sn _0 (...) sn -CD (0 - Cr) CD N. Ct r-- ("\J CD UD 00 LOC.1l0r, on on on on on c...1,1- on,t cs.! c...] un n... N1 NJ N (\J ("J C(../ (\I 0.1 r- (15 CCS ro cci (o ct ( h, 00 h, hs. 01 0e) 0") cs3 n3 sn _C) ccs Ci 0 _C) _0 03 cr, on CD 1-0 CD 01 CD CD h, 01 ct CO 0, I", ct Cn (t' 01 on on CD) ( rcs ccs ici 0 rts rcs sn U un on,t on on oo r, un CD r- 00 Cn en (.0 CO en (0 (0 CD en CD 1-1"5 en Cr) C.1 0, J 0.1 C\J 0.1 (x3 03 ni (13 0'1 CO LS") r- CO CO CV C\1 C\J (Ci _r, rcs _0 'cr.s sn rcs co_o r, r, c CD Cs r- r- CO 01 CD (.0 r- h, r- Cr) 01 un n n n n n n Cr Cr Cr Cr Cr Cr Cr Cr Cr en Cr Cr Cr Cn Cr Cr L) sn rcs ro ft; ro co.rn rcs sn ccs 03 rcs rcs in n:$ C 1 r- CD r- CD (0C.1 - I I N. Cs..1 CD- 01 CO r-, 1-(1 1- r- r-- 0../ 0 F-- sältävällä y läin deks illä 0 ni rcs n3 ni cc$ rsi rcs _C) rcs 03 _C) ccs (13 _C) _Cs U C) C) C3 C) C) C:) C) CD 0 C) C) 0 C:) C3 C) CD 0-1 CV CO cl- ON CO Nl 0 Lip Cs r- LC) kr) 0 LO l LO LiD LO LD LD LID LO s.0 CV C. co CD UD N CO 0-) Gr (\I 00 ct On 0.1 ct 0-) ct on (0 (0 (0 (0 u- CU ni 03 0 cts UI = rcs rcs as cci 0: = res Q..) C v) rz:3 = o 0.1 n:5 'I-) 0 -I-) () Cli -C > = n rt:s Nl L)f--J. 5 CL)CD-S./) CD = (13 0 I I 1n 4-' 4-) :ni, ca = = = >> -I-) 4-) S- 0 0 _Y 03 D CU 4-) 4-),- CU CU _Y- L 4-) 4-) r- V) 4--3 r.-- 0 r= r- 0_,- _c..= : CL. = = r. = 4-) ) r CU co rc$ rc$ 0 0.) - Z,- 4-) C E > > > C L.1 0- Ct. (I) In r- S_ CU 0 :rcs,- n 0,- c J on z:t- LA r- CV Z,- CV Z r- CV CO,-- CV cf.),zt-

31 29 Sinkki- sekä kuparilannoituksen saaneen koeläsenen sadot eivät poikenneet pitoisuuksiltaan yksinomaan sinkkiä tai kuparia saaneista sadoista. Kalkituksella on ollut selvä vaikutus maan ja heinän ravinteiden määriin. Maan kuparin ja sinkin liukoiset määrät ovat alentuneet. Dolomiittikalkki on lisännyt maan kalkki- ja magnesiumarvoja. Pitoisuuksien muutokset ovat myös sadossa merkitsevät. Timotein Mn-, Na-, Zn-, Cu- ja Bjpitoisuudet ovat vähentyneet, joskin vain Mn ja. Cu osalta :tilastollisesti merkitsevästi. Samansuuntaisen raskasmetallien pitoisuuksien alenemisen maassa ja kasvissa on todennut kokeissaan mm. LAKANEN Kalkituksen ja kokeen hivenlannoitteiden vaikutukset sadon kivennäisainepitoisuuksiin ilmenevät kuvista 7, 8 ja 9. Huomattava kivennäisainepitoisuuksien ero oli eri satojen välillä. Toisen niiton sadossa Ca-, K-, P-, Mg- ja Mn-pitoisuudet olivat korkeammat kuin ensimmäisellä niittokerralla, sensijaan booripitoisuus aleni merkitsevästi. Ensimmäisenä satovuonna annettu sinkki ja kupari vaikuttivat selvästi kahtena vuotena, mutta ei enää kolmantena kesänä. Boorilannoituksen vaikutus ei ollut kovin suuri, mutta pysytteli samanlaisena koko koejakson ajan. Koeaineistosta laskettiin maan ja kasvien kivennäisainepitoisuuksien vuorosuhteita ensimmäisen vuoden tuloksista. Maan booripitoisuuden noustessa sadon booripitoisuus kohosi (x) ja sinkillä myös merkitsevästi (xx). Maan ja kasvin kuparipitoisuudet eivät korreloineet luotettavasti. Maan kuparipitoiswiden ja sadon K-, Zn- ja B- pitoisuuksien välillä vallitsi positiivinen vuorosuhde, mutta negatiivinen kuparin ja kasvin magnesiumpitoisuuden välillä. Maan sinkkipitoisuus korreloi positiivisesti sadon kali- ja booripitoisuuden kanssa (xxx), mutta negatiivisesti sadon magnesiumpitoisuuden kanssa. Maan booripitoisuus korreloi.kasvin kivennäisainepitoisuuksien kanssa kuten sinkki, joskaan ei yhtä voimakkaasti (x). Maan rikkipitoisuuden ja kasvin K-, Zn- ja B-pitoisuuksien korrelaatiot olivat negatiivisia (x).

32 30 B m9/kg ka "o.b1 9 xb 0 Bo 1 1 Cad 0 Cad 1 Cad 0 Cad1 Cad0 Cad 1 1. v. 2. v. 3. v. Kuva 7. Kalkituksen ja boorilannoituksen vaikutus sadon booripitoisuuteen. Lannoitus kg/ha: Cad , 111 = 10 Blb, 0 = ei lannoitusta. Zn mg/kg ks Zn 0 Cad 0 Cad 1 Cad 0 Cad 1 Cad0 1. v. 2.v. 3. Cad1 Kuva 8. Kalkituksen ja ṣinkkilannoituksen vaikutus sadon sinkkipitoisuuteen. Lannoitus kg/ha: Cad1 = 4000, 7n1 50 Zns, 0 ei lannoitusta.

33 31 Cu mg/kg ka u 9 Cu 3 1 Cu0 Cad 0 Cad 1 Cad 0 Cad Cad0 Cad v. 2. v. 3. v. Kuva 9. Kalkituksen ja kuparilannoituksen vaikutus sadon kuparipitoisuuteen. Lannoitus kg/ha: Cadl = 4000, Cul = 50 Cus, 0 =.ei lannoitusta.

34 32 TARKASTELU Aineiston jako ja tulosten tarkastelu on suoritettu koejäsenittäin, maalajeittain ja koevuosittain keskiarvoina. Alueelliseen tai muutoin tarkempaan jaotteluun mentäessä olisivat eri luokkiin kuuluvat havaintomäärät pienentyneet, mutta koejäsenten välisiä eroja olisi ilmeisesti havaittu enemmän. Yleensä hyvin pienet hivenravinnemäärät riittävät kasvin tarpeisiin, toisaalta liian alhainen määrä estää kasvien normaalin kehittymisen. Useiden hivenravinteiden kohdalla -kasvin kasvun kannalta optimipitois.uus on lähellä haitallisen jopa myrkyllisen pitoisuuden rajaa. Hyvään kasvuun ja sadon rehuarvoon pyrittäessä lannoitusvaatimuksissa ei ole kovin suurta ristiriitaa, mutta runsaan sadon tuottamiseksi tarvitaan esim. kaliumia enemmän. Voimaperäisessä nurmiviljelyssä on yleensä fosforia kertynyt maahan liikaakin, mutta kali ja usein myös kupari vähenevät. MARI ja PAASIKALLIO (1978) toteavat eri puolilta Suomea'otetuissa heinänäytteissä jonkinasteista puutosta esiintyneen vain magnesiumin ja kaliumin kohdalla. Korkeimmat kivennäisainepitoisuudet saatiin yleensä eloperäisiltä mailta peräisin olevasta timoteiheinästä ja alhaisimmat savi- ja hiesumailla, poikkeuksen muodostivat kalium- ja kuparipitoisuudet. Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus maahan Kalkituksen (4 t/ha Dol) vaikutus koemaiden ph-luvun nousuun on ollut keskimäärin 0,2 yksikköä. Maan vaihtuvan kalsiumin pitoisuus kohosi kahden koesarjan keskiarvona 18 %. Fosforin ja kalin liukoisuuteen kalkituksen vaikutus oli keskimäärin vähäinen. Käytetty dolomiittikalkki kohotti muutenkin korkeita maan magnesiumlukuja keskimäärin 28 %. Kalkituksen vaikutus liukoisiin hivenainemåäriin ei ollut kaikissa kokeissa kovin johdonmukainen johtuen ilmeisesti maalajien ja koepaikkojen hivenainepitoisuuksien huomattavis.ta eroista. Molemmissa kalkituskokeissa kalkitus pienensi kuparin määri;å, boorin ja rikin liukoisuus pysyi entisellään tai nousi, sinkin määrä pieneni ja toisessa koesarjassa suureni, ja raudan liukoisuus kohosi. LAKASEN (1971) aineistossa maan helppoliukoisen Fe-, Mn-, Zn- ja No-määrät alenivat merkitsevästi kalkituskokeessa. Muidenkin raskasmetallien (Pb, Ni, Cu, Co) pitoisuudet alenivat:

35 33 Koesarjassa d kalkitus vähensi liukoisen kalin määrää ja koesarjassa b helppoliukoisen fosforin määrää huomattavasti. LAKASEN (1971) tutkimuksen mukaan kalkitu's saattaa alentaa kasveille käyttökelpoisen kalin määrää tai vaikeuttaa kalin ottoa ja happamien eloperäisten maiden kalkitukse,sta aiheutuu aluksi helppoliukoisen fosforin määrän alenemista. Tämä fosförin liukoisuusminimi esiintyy ph 5,5 paikkeilla. ERVIÖ (1975) toteaa tutkimuksessaan, että kalkituksen vaikutus uuttuviin hivenainemääriin on ollut varsin erilainen eri maalajiryhmissä. Hivenainelannoituksen vaikutus näkyi selvästi maan hivenainepitoisuuksien lisääntymisenä. Suhteellisesti suurin nousu (84 %) oli sinkin määrässä ja käytetty sinkkisulfaattimäärä (50 kg/ha) olikin kerta-annoksena tarpeettoman suuri. Boorija kuparipitoisuuksien määrät kohosivat koelannoituksella keskimäärin %. Maa-analyysien tulkintakaavion mukaan käytetyt hivenlannoitemäärät kohottivat ko. hivenainepitoisuuden maassa seuraavaan viljavuustuokkaan eli yleensä huonosta välttävään tai välttävästä tyydyttävään. Hivenlannoitteiden vaikutus näkyi maassa vielä kolmantena kesänä sinkin osalta selvästi ja boorin sekä kuparin pitoisuuksissakin havaittavasti. Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus satoihin Kalkitus ei läheskään kaikissa -kokeissa lisännyt timoteisatoja, vaikka maan kalkki- ja.ph-luvut olivat yleisesti alhaiset, tosin timotei on varsin vaatimaton ph:n suhteen. Koeryhmä b:n kokeissa kalkitus kohotti satoja kahtena vuotena keskimäärin 5-6 %. Kolmantena kesänä kalkin jälkivaikutusta ei ollut havaittavissa. Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan koeasemien kokeissa kaikilla ei ollut mitään vaikutusta satomääriin. Lapin ja varsinkin Kainuun koeaseman kokeessa kalkitus lisäsi satoja merkitsevästi kahtena kesänä. Kalkin ja käytettyjen hivenlannoitteiden (B, Zn) yhteisvaikutus satoon ei ollut suuri ja boorin suhteen eräissä tapauksissa jopa negatiivinen. TAINIO (1955) totesi tutkimuksessaan, että kalkitus voi alentaa satoa ja boorin antaminen kalkituksen ohella on tarpeellinen, jos boorin puute maassa on huomattavan suuri. Hivenlannoitteilla ei koesarjojen keskisatoja tarkastellen saatu tilastollisesti merkitseviä eroja. Edullisin vaikutus oli boorilla ja sadonlisäykset 3-4 % ensimmäi-

36 34 sinä koevuosina, mutta kolmantena jo vähäisempi. Sinkkisulfaattilannoitetut koejäsenet antoivat"koko kolmivuotisen koejakson ajan 1-3 % suurempia satoja kuin verranne. Kuparilannoitteen vähäinen positiivinen vaikutus ilmeni Pohjois-Savon ja Lapin koeasemien kokeissa. Silmävaraisesti havaittavia talvehtimiseroja hivenlannoitteet eivät aiheuttaneet. Kalkituksen edullinen vaikutus Kainuun koeaseman ensimmäisen vuoden nurmella on ainoa huomionarvoinen seikka kokeitten talvehtimishavainnoista. Timotein kalsiumpitoisuudet olivat yleisesti selvästi korkeammat kuin ERVIÖn (1975) 0,2 % ja KAHARIn ja PAASIKALLIOn (1978) 2,56 g/kg (taulukko 17). Karkeilla kivennäismailla kalsiumpitoisuus vaihteli yleisesti 4,5-5,0 g/kg välillä ja oli merkitsevästi korkeampi kuin eloperäisten maiden satojen vastaavat pitoisuudet. Rahkaturpeella sadon kalsiumpitoisuus vaihteli keskimäärin 3,30-3,80 g/kg välillä ja oli n. 0,5 g/kg alempi kuin saraturpeella. Kålkitus nosti sadon kalsiumpitoisuutta merkitsevästi molemmilla niittokerroilla ja oli kolmivuotisessa kokeessa keskimäärin n. 0,2 g/kg. Myös hivenlannoitus (B, Zn) kohotti sadon Ca-pitoisuutta, joskaan ei keskimäärin merkitsevästi. Niittokertojen väliset erot olivat varsin selvät ja kalsiumpitoisuudet korkeimmat syyssadossa. Ko. hivenlannoituksella tai kalkituksella ei ollut vaikutusta sadon K-pitoisuuteen. Sensijaan maalajien väliset erot olivat selvät. Karkeilla kivennäismailla pitoisuus oli n. 30 g/kg ja eloperäisillä mailla hiukan yli 20 g/kg. Kaliumpitoisuudet olivat kasvien kasvuvaatimuksiin nähden sopivat, mutta eläinten ravitsemuksen kannalta tarpeettoman korkeat (taulukko 17) Satojen fosforipitoisuus oli yleisesti ottaen melko korkea ja lähellä optimia kasvun kannalta..fosforilannoitus kohotti fosforipitoisuutta eloperäisillä mailla, joilla se luontaisestikin oli korkein, mutta ei kivennäismailla. Sensijaan kalkki ja käytetyt hivenaineet vaikuttivat päinvastoin eli alensivat sadon fosforioitoisuutta. Paikalliskokeissa vuosittain käytetty fosforilannoitus (P 80 kg/ha) saattoi olla tarpeettoman suuri. Tällä lannoitustasolla satojen fosforipitoisuudet kohosivat vuosittain selvästi. Liian korkea fosforipitoisuus saattaa aiheuttaa esim. sinkin puutoksen (MORTVENDT 1979, PENG ym. 1980). Satojen magnesiumpitoisuudet vaihtelivat yleisesti välillä 2-2,5 g/kg, joka on riittävä määrä kotieläinten rehussa. Dolomiittikalkki kohotti sadon magnesiumpitoisuutta selvästi. Ensimmäisessä sadossa magnesiumpitoisuus oli pienempi kuin toisessa ja eloperäisillä mailla suurempi kuin kivennäismailla.

37 35 Taulukko SuosIteltavia kivennäisainepitoisuuksia sadon kuiva-aineessa eläinten ja sadon kannalta sekä keskimääräiset pitoisuudet eräässä aineistossa. Laidunruohon venn.ainepitoisuiudet eläinten kånnalta. 7 g/kg 4,5' " Ca 6-7 Mg 2-2,5 Na 1,5-2,5 Cu 10 Mn 100 Fe Zn Co Se Mö- ) Yhteispohjoismaiset normit naudoille 10 mg/kg 40 " n. 100." 50 " 0,1 ". 0,1 ' 0,10,5 " Laidunruohon ki- 3) venn.ainepitoisuudet sadon kannalta Timotein kes- 4) kimääräiset. kivenn.ainepitoisuudet 21 g/kg 23,6 g/kg 3,5 " 2,89 " 2,56 " 1-1,5 " 1,26 " ei tod. tarpeell. 47 mg/kg 5-(15) mg/kg 4,15 " II ( " ) 67,4 II 44,4 32,0 II 0,062 0,49 II Nurmiviljelyn opas 1981 KOSSILA 1976 Nurmiviljelyn opas 1981 KUMI ja PAASIKALLIO 1978 Hivenlannoitteilla Zn, Cu ja B ei ollut merkitsevää vaikutusta muiden tutkittujen (Mn, Fe, Na) hivenaineiden pitöisuuksiin sadossa. Vuosivaihtelu oli useissa tapauksissa näidenkin osalta merkitsevä. Satojen sinkkipitoisuudet vaihtelivat maalajiryhmittäin huomattavasti. Kivennäismailla pitoisuus oli a-, b- ja d-koesarjoissa n mg/kg ja eloperäisillä n. 5 mg/kg pienempi. Nousevien sinkkimäärien kokeessa (c) maan sinkkipitoisuudet olivat muita kokeita pienemmät ja sadossa tämä näkyi 5-10 mg/kg alhaisempina pitoisuuksina. Pohjois-Suomen karkeilla kivennäismailla, sinkkipitoisuus 15 mg/1 maata, riitti 25 kg/ha sinkkisulfaattia kohottamaan sadon sinkkipitoisuuden lähes 50 mg/kg tasolle. Eloperäisillä mailla pitoisuus kohosi 26:sta 38:aan mg/kg:ssa, maan sinkkipitoisuuden ollessa n. 5 mg/1 eli varsin alhainen. Koesarjoissa a, b ja d käytetty sinkkisulfaattimäärä oli 50 kg/ha ja koealueiden sinkkipitoisuus vaihteli rajoissa 5-20 mg/1 maata. Pitoisuutta 15 mg/1 pidetään huonon raja-arvona. Saatujen koetulosten mukaan 25 kg/ha sinkkisulfaattia on sadon laadun kannalta riittävä määrä kivennäismailla ja eloperäisilläkin mailla ns. puutosalueita lukuunottamatta. Kalkitus on alentanut sadon sinkkipitoisuutta selvästi. Korkea sinkkipitoisuus on haitannut kasvin kuparin ottoa. Lånnoitussuositus 5-15 kg/ha sinkkisulfaattia on pienempi kuin mitä näiden kokeiden tulokset osoittavat. Sinkin ja 'kuparin vasta-

38 36 vaikutteisuudesta johtuen ja ellei samanaikaisesti huolehdita kasvin muiden hivenaineiden ja kalkin saannista on lannoitussuositus hyvinkin sopiva. Sinkkisulfaatilla on useampivuotinen vaikutus ja näissä kolmivuotisissa kokeissa ei ilmennyt lannoituksen uusimistarvetta vielä kokeen päättyessä. Kupari on tärkeä hivenravinne sadon määrää ja laatua ajatellen. Rehun kuparipitoisuus 10 mg/kg on riittävä niin ruokinnan kuin kasvinkin kannalta. Kuparilannoitus oli koejäsenenä vain kokeessa d, ja muissa kokeissa se kuului peruslannoitukseen. Niinpä satojen kuparipitoisuudet olivat yleisesti riittäviä. Kuparisulfaattilannoitus 50 kg/ha nosti sadon kuparipitoisuutta 1 mg/kg eli 10,7:stä 11,7:ään. Kalkituksen vaikutus oli kuparipitoisuutta alentava ja koesarjassa d suuruudeltaan 0,7 mg/kg. Kuparilannoituksen vaikutus kesti 2 vuotta, ja uusintalannoitus olisi tarpeellinen tämän kokeen mukaan 3-4 vuoden kuluttua. Sadon kuparipitoisuus oli eloperäisillä mailla pienempi kuin kivennäismailla ja II-niitossa alempi kuin I- niittokerralla. Koemaiden booritilanne oli viljavuusluokituksen mukaan yleisesti välttävän ja huonon rajalla. Kokeille annettu lannoiteboraatti (10 kg/ha) kohotti maan boorilukuja,, mutta arvot jäivät keskimäärin välttävään luokkaan. Maahan lisätyn boorin vaikutus näkyi selvästi sadon booripitoisuudessa, joka kaikissa kokeissa ylitti selvästi ERVIÖn (1975) 4,2 mg/kg ja KAHARIn ja PAASIKALLIOn (1978) 4,88 mg/kg tutkimuksien keskimääräiset timotein booripitoisuudet. Kalkituksella oli sadon booripitoisuutta alentava vaikutus, varsinkin silloin kun booria oli samanaikaisesti lisätty. Boorilannbitus näkyi sadon booripitoisuudessa selvästi kaksi vuotta ja kolmantenakin vuotena' vielä havaittavasti. Pohjois-Suomen pitkä päivä ja runsas valo muodostavat poikkeavat kasvuolot. Koeaineistossa sadat ovatkin ottaneet booria ja kuparia selvästi enemmän kuin koko Maassa keskimäärin. Monissa tutkimuksissa on todettu, että boorin tarve kasvaa valoisuuden lisääntyessä. Useat tutkijat ovat todenneet sinkin puutteen esiintyvän kylmissä ja märissä oloissa (MORTVENDT 1979, CHANDEL jå SAXENA 1980). Myöss fosfori voi haitata sinkin ottoa (MORTVENDT 1979, WILKINSON ja MAYS 1979, PENG 1980). Timotei sietää happamuutta melko hyvin, mutta on näiden koetulosten mukaan hyötynyt kalkituksesta Pohjois-Suomen turve- ja hiekkamailla. Kalkituksella oli selvä alentava vaikutus maan ja nurmisadon mikroravinteiden (6, Cu, Zn) määriin. Sadon määriä ajatellen tärkeimmät hivenaineet ovat baari ja kupari sekä rehun laadun kannalta myös sinkki. Hivenlannoituksella nurmen perustamisen yhteydessä voidaan kasvin hivenainetarve turvata useaksi vuodeksi ja samalla parannetaan rehun laatua. Viljavuusanalyysissä todetut hivenainepuutteet tulisi kaikki korjata samanaikaisesti ja kalkituksen hivenaineiden saantia vaikeuttava vaikutus olisi eliminoitava monipuolisella hivenlannoituksella.

39 37 TIIVISTELMÄ Tässä tutkimuksessa esitetään tuloksia vuosina Paikalliskoetoimiston ja MaatalouSkeskusten yhteistyönä sekä neljän koeaseman Pohjois-Suomen nurmituhot-projektin puitteissa Suorittamista kokeista. Pohjois-Suomen timoteinurmille perustettiin kaikkiaan 76 neljän eri koesuunnitelman mukaista kolmivuotiseksi suunniteltua koetta. Koejäseninä olivat koesarjasta riippuen B-, Cuja Zn-hivenlannoitteet ja kalkitus tai fosforilannoitus hivenlannoituksen kanssa'. Hivenlannoitteilla ei saatu keskimäärin merkitseviä sadonlisäyksiä, joskin eri maalajeilla ja yksittäisissä kokeissa vaikutus saattoi vaihdella huomattavasti. Boorilannoituksella saatiin 3-4 %.sadonlisäyksiä ja kuparilla ja sinkillä sadonlisäykset olivat vähäisiä. Hivenlannoituksella voidaan parantaa rehun laatua ja turvata kasvien hivenainetarve useaksi vuodeksi. Boori- ja kuparilannoituksen vaikutus oli tosin kolmantena kesänä jo selvästi vähentynyt, mutta sinkin vaikutus pysyi kolmivuotisessa kokeessa lähes muuttumattomana.. Kalkitus alensi selvästi sadon mikroravinteiden oli suurempi ko. hivenlannoituksen yhteydessä. u, Zn) määriä ja vaikutus KIRJALLISUUTTA CHANDEL, A. S. & SAXENA, M. C Mechanism of uptake and tra-nslocation of zinc by pea plants (Pisum sativum L.). Plant and Soil 56: EKSTRAND, H Höstsädens och vallgräsens övervintring. Statens växtskyddanstalt meddelande 67. ERVIÖ, R Hivenlannoituksen ja kalkituksen vaikutus maan timotein ravinnepitoisuuksiin. Kehittyvä Maatalous 23: KOSSILA, V Nautojen uudet yhteispohjoismaiset kivennäis- ja hivenainenormit., MTTK tutkimuspäivien moniste. 42 p. KURKI, M Suomen peltojen viljavuuden kehityksestä. Viljavuuspalvelu Oy 41 p. Helsinki. KÄHÄRI, J. & PAASIkALLIO, A Kivennäisainetutkimus 3. Timoteiheinän kivennäisainepitoisuudet Suomessa. Kehittyvä Maatalous 40: KÖYLIJÄRVI, J Nurmen lannoituksesta ja apilan menestymisestä Pohjois-Suomen multa- ja turv la. Maatal. ja Koetoim. 13:

40 38 LAKANEN, E the effect of liming and long-term fertilizing upon the nutrient status of peat soil and mineral composition of plant material. Selostus: Turvemaan kalkituksen ja pitkäaikaisen lannoituksen vaikutus maan ja kasvin ravinnetilaan. Ann. Agric. Fenn. 10: MORTVENDT, J. J Crop Response to Zinc Sources - Applied Alone or with Suspensions. Repr. Fertilizer SOLUTIONS Magazine, May-June Tennessee Valley Authority. National Fertilizer Development Center X443. NISSINEN, , Effects of minerals on the resistanceöf English ryegrass to Fusarium nivale. Peat & Plant News 2: PENG, L. X. L., LI, D. X., YU, C. Z., LIU, Y. H. & HUANG, K (Investigation on the Zn deficiency and the relationship between phosphorus and zinc in "Low-tu"). Acta Pedologica Sinica 17, 1: Soils & Fertilizers 43, 11: POHJAKALLIO, 0. & SALONEN, A Orientoitumisvaiheen tulokset Muddusniemen koetilan nurmikasvitutkimuksissa. Maatal.tiet. Aikak. 28: TAINIO, A Niittonurmien kupari- ja boorilannoituksen tarpeesta. Maatal. ja koetoim. IX: WANG, L. C., ATTOE, 0. J. & TRUOG, E Effect of lime and fertility levels on the chemical composition and winter survival of alfalfa. Agron. J 45: WILKINSON, S. R. & MAYS, D. A Mineral nutrition. Nat. Fert. Development Center, Tennesee Valley Authority X 458:

41 " 74i.