TIEDOTE N:o 3 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEM1AN JA -FYSIIKAN LAITOS NIITTONURMEN SYYSLANNOITUS

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEM1AN JA -FYSIIKAN LAITOS TIEDOTE N:o 3 HILKKA TÄHTINEN, JAAKKO KÖYLIJÄRVI JA PENTTI TEITTINEN: NIITTONURMEN SYYSLANNOITUS VANTAA 1977

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS TIEDOTE N:o 3 HILKKA TÄHTINEN, JAAKKO KÖYLIJÄRVI, JA PENTTI TEITTINEN: NI ITTONURMEN SYYSLANNOITUS PL VANTAA 30 PUH

3 Sisältö Sivu Ydin 1 Johdanto 2 Aineisto 2 Tulokset ja tarkastelu 3 Kirjallisuutta 8 Tulostaulukot Ydin Tutki~iinei4toon kutduu kakitöi4ta 1-vuotis)sta kenttäkoetta, vuoisiita Kokei4a vektailtiin.cannoitteiden ja keväte.evity)stä heinak).si koiljattavieta nwunitta käyttaen Y-,Cannomädkiä, jotka i4ä Jsivät typped 50, 100 ja 150 kg/ha.. Sykyt.ea tannoitteet,cevitcttlnaoutaantunecue -maaue ennen ta.even twe.oa: KaikiLea tannoitutaoizta kevateannoitws antoi paxhaimman tutoben. Sekä heinäadon stwwu4 etta,sen )Laakavaekua-i..sp-ito-suu4 ja ndin Leen myö flaakavaikuaato otivat yy,stevitytd kaytettaed pienempia kuin kevdteevityk7 )sele.a. Lannoitteiden.evittaminen etta keväät.e.a ei antanut yhtd hyväd tueo4ta kuin uma ann'oitemadila kevdauä -Cevitettyna. Jaettäe4a out typeistii heinan ko/ljuun jdekeen oddrnaatoa vai/ten isaatiin mexkit4evd)sti. /Lempi kokonaiåato kuin -Cevitettacs,sa koko maa/la yhdetta kextaa. Raakaucakuäi,sadonuukuude4a cl ew ot,eut meirlit4eva.

4 2 Johdanto Nurmille annettu lannoitus jaa keväällä maan pintaan. Lannoituksen vaikutus riippuu silloin maan kosteudesta ja lannoitteiden levityksen jälkeen mahdollisesti saatavasta sateesta. Syksyllä annetut ravinteet huuhtoutuvat talven kuluessa syvemmälle maahan. Aikaisemmin yksiravinteisia lannoitteita käytettäessä suositeltiin fosfori- ja kalilannoitteiden syyslevitystä kevään työhuippuja tasaavana ja maan tiivistymistä estävänä menetelmänä. Oli todettu,- että fosfori ei huuhtoutunut talven kuluessa. Se ei myöskään sitoutunut maahan, mikäli maa ei ollut hapan (ph alle 6) tai fosforiköyhä. Kalium huuhtoutuu jonkin verran vain vähämultaisilla hiekkaja hietamailla. Syyslevityksen jälkeisen kynnön ajateltiin myös "sijoittavan" lannoitteet kasveille.sopivaan syvyyteen. Fosforin ja kaliumin kevätlevitys on nurmilla, viljoilla ja sokerijuurikkaalla kuitenkin yleensä osoittautunut paremmaksi kuin syyslevitys (Anon. 1965, TAINIO 1966). Typpi liikkuu herkästi etenkin nitraattina, johon muotoon suuri osa lannoitteen ammoniumtypestäkin muuttuu. Jos levitys suoritettaisiin vasta maan routaannuttua, voitaisiin odottaa, että typen huuhtoutuminen talven aikana on vähäistä. Vaikka maan routaantuminen ja sulaminen edistävät nitraatin kulkeutumista alaspäin, liikkuu nitraatti kuitenkin syksyllä ennen maaṇ routaantumista enemmän kuin myöhemmin talvella (MOORE 1973). Toisaalta 'voisi olla mahdollista, että ravinteiden kulkeutuessa syvemmälle maahan syyslannoitus antaisi runsaamman sadon kuin kevätlannoitus varsinkin nurmikasveilla, joiden juuristo on valmiina keväällä mahdollisimman aikaisin käyttämään ravinteita hyväkseen. Tämä voisi osaltaan vähentää kuivuuden satoa pienentävää vaikutusta. Sen vuoksi kokeissa vertailtiin keväällä tavanomaiseen aikaan ja myöhään syksyllä tai talvella routaantuneelle maalle levitetyn lannoitteen vaikutusta niittonurmilla. Aineisto Kenttäkokeissa tutkittiin syys- ja kevätlanndituksen vaikutusta niittonurmien satoon ja valkuaispitoisuuteen. Kokeita suoritettiin vuosina 'maanviljelysL kemian ja -fysiikan laitoksen koekentillä eri puolilla Suomea sekä Lounais-Suomen ja Satakunnan koeasemilla, yhteensä 12 (taulukko 1).

5 3 Taulukko 1, Kokeiden sijainti ja maaperä. Koepaikka Vuosi Maalaji Maan ph Maan ravinteisuus mq/1 P K Mg Ca Muhos 1973 Ct Utajärvi 1973 Ct 5,23 9, Vaala 1973 htct Himanka 1973 'HHt Kälviä 1973 Ct Ilomantsi 1973 Mm Hartola 1973 HHt Hartola 1974 HHt Peipohja 1975 HsS Mietoinen 1972 HHt Mietoinen 1973 AS Mietoinen 1975 LjS, Savimaat, 3 koetta Karkeat kiv.maat, 4 koetta Turvemaat, 5 koetta Nämä 1-vuotiset kokeet sijaitsivat timoteinurmilla lukuunottamatta kahta koetta, joissa kasvusto oli apilapitoista timoteita. Lannoitukseen käytettiin normaalia tai tasaväkevää Y-lannosta 50, 100 ja 150 kg/ha N vastaavat määrät. Lannoitteet levitettiin joko routaantuneelle maalle ennen lumen tuloa tai keväällä tavanomaiseen aikaan. Lisäksi useissa kokeissa yksi lannoitemäärä annettiin sekä syksyllä että keväällä. Heinän korjuun jälkeen odelmasato joko jätettiin ilman lannoitusta tai sille annettiin 50- kg/ha typpeä oulunsalpietarina. Sadoista määritettiin keskimääräinen typpipitoisuus. Sen perusteella laskettiin raakavalkuaissato. Tulokset ja tarkastelu Yhteenvetoja tuloksista on esitetty taulukoissa 2-3 sekä kuvissa 1-3. Tiedot yksittäisistä kokeista ilmenevät taulukoista 4-7. Lannoitteiden syyslevitys osoittautui selvästi epäedullisemmaksi kuin kevätlevitys.-syys- ja kevätlevitysajoilla. saatu satoero oli sitä suurempi, mitä runsaammasta jannoitemäärästä oli kysymys (taulukko 2). Syksyllä lannoitetulta nurmelta saatu heinäsato oli keskimäärin 8 % pienempi kuin keväällä vastaavilla 1annoitemäärillä saatu sato. Myöscdelmasato jäi vähäisemmäksi syyslannoituksen jälkeen kuin levitettäessä lannoitteet keväällä (kuva' 1). Odelmalle annettu

6 Taulukko 2. Keskimääräiset kuiva-ainesadot ja raakavalkuaispitoisuudet. Lannoitusaika Typpeä kg/ha heinäsadolle Heinä- ja odelmasato yhteensä lisäys kg/ha kg/ha Raakavalkuais-% heinä odelma Odelmasadolle ei typpeä Syksy Kevät Syksy Kevät Syksy Kevät Odelmasadolle 50 kg/ha typpeä Syksy Kevät Syksy Kevät Syksy Kevät typpilannoitus luonnollisesti pienensi satoeroja. Etenkin kuivana kasvukautena odelmasato jäi varsin pieneksi ilman heinänkorjuun jälkeistä lannoitusta. Syksyllä levitetty 100 kg typpeä vastaava lannoitemäärä antoi varsin usein pienemmän tuloksen kuin 50 kg typpeä keväällä. Myös 150 kg typpeä syksyllä antoi pienemmän sadon kuin 100 kg keväällä. Kahdeksassa kokeessa annettiin 100 kg typpeä vastaava Y-,lannosmäärä kahdessa erässä, puolet syksyllä ja puolet keväällä. Tälläkään ei saavutettu yhtä hyvää tulosta kuin samalla määrällä keväällä lannoitettaessa (kuva 2). Syys- ja kevätlevitysaikojen vaikutusten välillä ei ollut Pohjois- ja Etelä- Suomessa sijainneissa kokeissa merkitsevää eroa, vaikka vm. kokeissa satotaso oli suurempi kuin Pohjois-Suomen kokeissa. Levitysaikojen aiheuttama keskimääräinen satoero oli savimailla pienin (taulukko 3). Tämä onkin luonnollista, koska savimaiden ravinteidenpidätyskyky on suuri. Tulokseen lienee vaikuttanut osaltaan myös savimaiden parempi'viljavuus, jolloin ravinteiden huuhtoutumisella on vähäisempi merkitys kuin vähemmän ravinteita sisältävillä mailla.

7 5 KUIVA-AINESATO KG/HA ODELMASATO a TYPPILANNOITUKSELLA ri OVELMASATO Lj ILMAN TYPPILANNOITUSTA HEINÄSATO KG/HA N (Y-LANN.) SYKSYLLÄ KEVÄÄLLÄ Kuva 1. Lannoitteiden levitysajan vaikutus kuiva-ainesatoihin. Heinäsadon lannoituksen lisääminen 50 kg/h N vastaavalla määrällä antoi pienemmän lisäyksen heinän kuiva-ainesadossa kuin käytettäessä 50 kg/ha N oulunsalpietarina odelmalle. Näinollen samalla typpimäärällä saatiin merkitsevästi suurempi kokonaissato annettaessa osa typpilannoitteesta odelmalle kuin käytettäessä koko määrä heinäsatoa varten. Pyrittäessä suuriin satoihin kannattaa siis kiinnittää huomiota odelman lannoitukseen. Lannoitteiden levitysajan vaikutus kasvien ravinteiden saantiin heijastui heinäsadon raakavalkuaispitoisuudessa (taulukko 2). Se Oli syyslevitystä käytettäessä pienempi kuin lannoitettaessa keväällä. Yleensä typpilannoitus lisäsi odelman

8 KUIVA-AINESATO KG/HA ODELMASATO TYPPILANN ODELMASATO ILMAN LANN. E] HEINÄSATO RAAKAVALK.SATO KG/HA KG/HA N (V-LANN.) Kuva 2. Kevätlannoituksella (100 kg/ha N Y-lannoksena) sekä kevät- ja syyslannoituksella ( kg/ha N Y-lannoksena) saadut keskimääräiset kuiva-ainesadot (vasemmalla) ja raakavalkuaissadot (oikealla). 8 koetta. Taulukko 3. Heinäsadot maalajiryhmittäin, kg/ha kuiva-ainetta. Kevätlannoitus Syyslannoitus Erotus Savimaat keskiarvo vaihtelu Karkeat keskiarvo kivennäismaat vaihtelu ' Turvemaat keskiarvo vaihtelu

9 7 raakavalkuaispitoisuutta. Osassa kokeita kuitenkin odelmasato nousi niin runsaasti, että sadon raakavalkuaispitoisuus lannoituksen vaikutuksesta laski. Tämän vuoksi osittain odelmalle annettu typpilannoitus ei lisännyt merkitsevästi raakavalkuaissatoa. Kasvukauden raakavalkuaissadon kokonaismäärä oli syyslannoituksella keskimäärin Melkein neljänneksen pienempi kuin kevätlannoituksella (kuva 3). RAAKAVALK.SATO KG/HA 1400 ODELMASATO TYPPI LANNOITUKSELLA 1300 fl ODELMASATO Lj ILMAN TYPPILANNOITUSTA 1200 El HEINÄSATO KG/HA N (Y-LANN.) SYKSYLLÄ KEVÄÄLLÄ Kuva 3. Lannoitteiden levitysajan vaikutus raakavalkuaissatoihin.

10 8 Sadon aleneminen ja sadon raakavalkuaispitoisuuden pieneminen osoittavat, että osa ravinteista joutuu hukkaan talven kuluessa. Tällöin on Kysymys lähinnä lannoitteen sisältämästä typestä (Anon ). Myöhäisellä syyslevityksellä saatu sato oli sitä suurempi, mitä suurempaa lannoitemäärää käytettiin (taulukko 2), mikä osoittaa osan syksyllä levitetyistä lannoitteista jaaneen kasvien käyttöön. Koetulosten mukaan on syytä välttää typpeä sisältävien Y-lannosten levitystä routaantuneelle maalle ennen lumen tuloa. Osa ravinteista, etenkin typpi, ehtii huuhtoutua juuriston ulottumattomiin kevääseen mennessä. Kevätlannoitus antoi parhaan tuloksen. Samaan tulokseen on päädytty myös syysviljoilla typpitai Y-lannosten levitysajan vaikutusta seivittävässä tutkimuksessa (Anon , PESSI ym. 1971, KÖYLIJÄRVI 1972 ja 1975, VARIS 1975). Kirjallisuutta Anon Fosfaatti- ja kalilannoitteiden levitysaika. Sokerijuurikkaanviljelyn tutkimuskeskuksen tietokortisto II-C-2. Anon Lannoitteiden,käyttöaika- ja tapakoe. Satakunnan koeasema. Tutkimustuloksia. KÖYLIJÄRVI, J Syysviljojen typpi syys-, talvi- vai kevätlevityksenä. Tuloksia Lounais-Suomen koeaseman savimailla Koetoim. ja Käyt. 29: 38., Milloin typpeä rukiin oraalle. Koetoim. ja Käyt. 32: 42, 44. MOORE, G Nitrate movement in Freezing or Frozen Soils. Fert. Abstr. 6: 96. PESSI, Y Typpilannoitteiden syyslevityksestä. Leipä leveämmäksi 17, 4: , YLÄNEN, M., LESKELÄ, A. & SYVÄLAHTI, J Autumn and winter application of nitrogen fertilizers on clay soils. Selostus. Typpeä sisältävien lannoitteiden syys- ja talvilevityksestä Suomessa. Maatal.tiet. Aikak. 43: TAINIO, A Fosfori- ja kalilannoitteiden syys- ja kevätlevityksen vertailua. Maatal. ja Koetoim. 20: VARIS, E Syysvehnän typpilannoituksen ajoittamisesta. Maatal.tiet. Aikak. 47:

11 9 Taulukko 4. Heinän kuiva-ainesadot, kg/ha typpilannoituksella 50, 100 ja 150 kg/ha joko syksyllä tai keväällä levitettynä. Koepaikka Vuosi 50 N 100 N 150 N syksy kevät syksy kevät syksy kevät Eron merkitsevyys kevät-syksy Muhos Utajärvi Vaala Himanka Kälviä Ilomantsi Hartola Hartola Peipohja Mietoinen Mietoinen Mietoinen Keskimäärin

12 10 Taulukko 5. Heinän raakavalkuaispitoisuudet % kuiva-aineessa typpilannoituksella 50, 100 ja 150 kg/ha joko syksyllä tai keväällä levitettynä. Koepaikka Vuosi 50N 100N 150 N syksy kevät syksy kevät syksy kevät Muhos Utajärvi Vaala Himanka Kälviä Ilomantsi Hartola Hartola Peipohja Mietoinen Mietoinen Mietoinen Keskimäärin

13 11 X X * X X X X. X X X X X X X X X X X I I jo ko syksyllä LO ) :rd cu (r) 1-0 0,d ) r- 0 C> ON..i- LC) C \ I r > C\I (..0 d- a> 01 L() 0 L0 Cy1 C J st- N 10 (\J st- r-- Cr) Cr) d- 0-) 0.-- LC) CO 1" 01 ( " CO r--- LO r--- r r-- 00 Nl r 0 0 C:) 0 LO f-- si- L0 L0 01 C \ 1 (0 d-.-- d ) CO 01,Zi-,Zi" C\ 1 0 r--...(.0 0") I C..i CM r C I r 1S) 1 Ci" Cf.. 1- ( \ i h. co Ln c> 0) st- r--- 0) 01 CO Ln,---,--,-,-- co. 0,,--- m c..] tn co,-- co cr) C) ) r-- N 01 st" cr) r-- LO irst 0) 01 0 CO sl- 0) LO L0 0 N t- C J 0'1 r C:) C> 0 0 C> C> 0 Nl 0-> cri Cr> 01 CO I----. d- (.0 (\I 0,1 r., d- 0 0 Le) C) 0 CO l0 0N CO in 03 CO C \ I.- (\J C> r- N C.1 (.0 r- Cr) r C:) C:) LO CO 0 LO LO CO LO LO r- CO CO 01 I (-0 (.0 LO L.C) r 0 0 LO 1.0 G) LO I() 01 r- I L0 i- 1- LC) 0.4,-- C> 0 0 C) 0 C> C> C) 0 0 C) 0 0 C. Nl in 01 d- CO 0 i_c-) Lo r - CO C d- t---- CO LC) N LO f--- CO CO r- N N CO r (.0 0'1 r-- CV C) C) C) C:) 0.1 C> C\J (r) CO C C> cf) r--. L Ld- 0) 0 LC) ('4 Gt" -1-3 :03 4:1) 0 0 C) 0 0 C> 0 0 C:) 0 0 C\ r-- r--- i d- 0-) CO en r Cr) 1--- f---. LC) CO cy, N... LO,Z:i" Cr) Cs..1 LO LC) Cr) LO r r r--- r-, r-- ('4 CM (.0 (Y) , C> Le) d CO cl- I c,-) (.0 Lc") 0) 01 Cx.1 (.0 1,0 C I r-. t. cr) 0-) r-- 0 LO N r- LO N r- 0 cd 0 0 0) 0) 0 0 0) 0 0) 0 0 LO Cr) 0 CO CO C) 0 st- LO,-- r-- LO st- (..0 I-, CO.:,-),..:1-- CO ( r-- r- N )---. N N (0 CO r- N C) 0 C> C:) (.0 C) d- Cr> 0.4 r CO CO r-- r---- (.0 N. ('4 LO LO,-- C> d- r-,zi 0 ('4 0-),- ('4,- u-) 0.1 r- CO CO CO C-0 M Cr) M CI LO C Cr) LO r-..n. r-- r---. N. N r-. r Cr> Cr> ON r- = r- (/) al (1) CI) CI) > ni 4--) (Ii rd 5.- :(cs = r-- r-- _C r- r- s- en :ts rcs c r- (C) fts > E 4--) -I-) Cl.. 4-) -I-) 4-)...= a3 rci E r r- C1) Cu G) = -1--) al,- :r(:) f. (0 [-C) (.1, r - I r- = = (21- Z Kes kim äärin

14 12 4-) cu Crl V..1 LO N. Cs ) LO CO C 1 d d- r-- r-- r. r r r r- r- r r-- C 1 6) Cr) 01 Lf-> ) d C3) 0 10 d LC) C)") N. CO Cr) LO 0 0 r- CO r- 1-- r- r- r r-- r- r r-- r r-- C.D...) C J d- CO 10 0) C 1 d N.. 0) r--. r--.. CO 0 N. CO LO d C J Cs..1 d r- r-- r r- r--.-- r-- r- r r r ce) C ') L.C) C 1 LO CO 10 LO 1.0 a) Ui CO CO CO r- r-- r-r r r- r- CO CO LO 10 LC) r- CO r- L.C1 Ch C'-1 0-) r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r-. cl. ci cy) r- r- r- r- CO 10 N.. r- CO r- r-. CO (.0 LO 0) 0 0) LO r- 0 r- CO r - r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r r"... r- (.0 zt Cii 6) C l C L.C) 03 0 tn (\I C J r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r-- cr) co ci t..o C J 0 Cr) 0 00 C I 0 0 ci r- r- r- r- r- r- c\i cs..1 cr, k.c) ke) co oo ci Ui CO 01 r- ci Le) L.0 CO co kr) c\j cy-) 0-1 Ui co tii 1-0 CO 01 r- r- CO. 0 0') r- r- r- r- r- C J r- r- r- r-- d- CO CO 0) 01 r ) d- 1.0 C I 01 CO l.c) 0 0 Cr) 1-r) r-- r- r- r-- r r-- r C r-- r-- - r- CO CO LC) d" U1 03 d CO CO 00 N. 1.0 CM 61 r- 0 0 r-- r- r-- C\-1 N. CO CO CO cr) cr) cr-) LC) C J N. 0) 0) 0) 0-1 G) ci Crs 0) 0) 0") = r- cr) ro CU CU 3.1 > rr5 4-) rd ro = = C S. _ L :rcs c,--- r- -C,- V) : res rö C.- ( r-- (Ii > E -I-) +) 0-4-) 4-) 4-)...0 rt3 03 E r 0 S- 5.- r- CU cll (1.) O r- :(CS r-- ("C5 rcs CU,--.r.--,- Z 2 > = = CL Z 5- Keskimäärin

15 - 77' i-4%'4 F.4? ".,r!'ffl<44,:;,,i, i't - '! 4 Cs ON, r. 1.,