Matkussaari Wind Farm Oy. Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, liito-oravaselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Matkussaari Wind Farm Oy Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 37/2014

2 sisällysluettelo Johdanto... 4 Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Metsojen soidinpaikkaselvitys... 6 Tutkimusmenetelmät... 6 Metsojen elintavoista... 7 Tulokset ja päätelmät... 7 Pesimälinnustoselvitys... 8 Tutkimusmenetelmät... 8 Sovellettu kartoituslaskenta... 8 Linjalaskenta... 9 Pistelaskenta Pöllökuuntelu Yölaulajalaskenta Vesilintulaskenta Epävarmuustekijät Tulokset ja päätelmät Lajikohtaista tarkastelua Viitasammakkoselvitys Viitasammakon tunnistaminen Viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko lainsäädännössä Tutkimusmenetelmät Tulokset ja päätelmät Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 Liito-oravaselvitys Tutkimusmenetelmät Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava lainsäädännössä Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Linjalaskentatulosten yhteenveto Liite 2. Linjalaskentojen linjakohtaiset havainnot Liite 3. Pistelaskentojen paikkakohtaiset havainnot Liite 4. Liito-oravahavaintojen yhtenäiskoordinaatit lisätietoineen

4 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Matkussaari Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevien Rasakankaan lisäalueiden soveltumista tuulivoimatuotantoon. (kuva 1). Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen vaadittavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ei ole vielä päätöstä. Osana tutkimusta toteutettiin lintujen pesimäaikainen selvitys, liito-oravainventoinnit sekä viitasammakkokartoitus. Raportista Tässä raportissa esitetään maaliskuun puolivälin ja kesäkuun lopun välisenä aikana 2014 toteutettujen pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella ja 11 kilometriä Jurvan keskustan kaakkoispuolella. Lähimpiä taajamia ovat kaakkoispuolen Pohjoiskylä ja Lounaispuolen Norrinkylä Teuvalla. Pieni osa tutkimusalueesta lounaislaidassa on Teuvan kunnan puolella (kuva 1). Vuoden 2014 lisätutkimusalue on pinta-alaltaan noin hehtaarin laajuinen kolmeosainen kokonaisuus, josta kaksi läntisintä aluetta levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Rasakankaan ja Matkussaaren tutkimusalueiden ympärille (Ahlman 2013a ja 2013b). Itäisin rajaus on muista alueista irrallaan oleva Karhunmaan osa-alue. Kolmeosaisella alueella on erittäin runsaasti ojitettuja rämeitä, vähäisesti luonnontilaisia soita, monen eri ikäluokan talousmetsiä, hakkuualoja, taimikoita ja maa-aineksenottoalueita sekä pienialaisesti myös viljelysaluetta. 4

5 Kuva 1. Matkussaaren tutkimusalueet (punaiset katkoviivat) sekä vuonna 2013 inventoidut alueet (siniset katkoviivat). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Matkussaaren tutkimusalueen viitasammakko- ja liito-oravaselvityksestä vastasi luontokartoittaja Keijo Seppälä. Pesimälinnustoselvityksestä vastasi Seppälän lisäksi biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 5

6 metsojen soidinpaikkaselvitys tutkimusmenetelmät Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin ( virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin poikkeuksellisen varhaisesta keväästä johtuen lumettomaan aikaan liito-orava- ja muiden inventointien yhteydessä 17.3., 20.3., 24.3., 25.3., 29.3., 30.3., 31.3., 2.4., 7.4., 10.4., 15.4., ja noin klo välisenä aikana hyvällä säällä. Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuut Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin maastojälkiin, jotka liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. 6

7 metsojen elintavoista Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. tulokset ja päätelmät Maastoinventointien aikana tutkimusalueelta löydettiin muutamia ulostepaikkoja ja joitakin muita maastojälkiä, mutta ei lainkaan soitimeen viittaavia havaintoja. Alueella pesi neljä paria, mutta maastoselvityksen perusteella soidinalue sijaitsee hyvin todennäköisesti tutkimusalueen ulkopuolella. 7

8 pesimälinnustoselvitys tutkimusmenetelmät sovellettu kartoituslaskenta Tutkimusalueella tehtiin 30 kartoituslaskentaa, joista kaksi toteutettiin linjalaskennan, kolme viitasammakkoselvityksen ohessa, kaksi pistelaskentojen aikana, kahdeksan liito-oravainventointien aikana, kaksi lepakkokartoitusten aikana yöllä ja kaksi pöllökuunteluiden yhteydessä niin ikään yöllä (taulukko 1). Kartoituslaskennat toteutettiin koko tutkimusalueen osalta otollisilta kohteilta, jolloin painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. PVM Sovellettu kartoituslaskenta Metsojen soidinpaikkainventointi Liito-oravainventointi Linjalaskenta Pistelaskenta Viitasammakkokartoitus Yölaulajainventointi x x (pöllöt) x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x - x x x (pöllöt) x - x x - x x - x x x x x - - x x x x - - x x - - x x x x x x - x x x x x - x x x x x x x x 8

9 Kuva 2. Matkussaaren lisäalueiden linjalaskentareitit (punaiset viivat). Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin noin klo 4 11 välisenä aikana, tosin kaikkina päivinä ei inventoitu koko aamupäivää, sillä samalla tehtiin osittain läheisten alueiden inventointeja. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. linjalaskenta Tutkimusalueella tehtiin kaksi linjalaskentaa, joka olivat noin 6,6 ja 4,2 kilometriä pitkiä (kuva 2). Linja toteutettiin osittain teitä pitkin, ja sillä pyrittiin kattamaan pinta-alallisesti mahdollisimman laaja alue. Laskennat suoritettiin aikaisin aamulla klo 4 10 välisenä aikana 9.6. ja Linjalaskennalla pystytään laskemaan suuntaa antavasti alueen lintutiheys ja siinä merkitään yksilömäärät ylös pääsarkaan (alle 25 metrin päässä havaitut linnut) ja apusarkaan (yli 25 metrin päässä havaitut linnut). Lintutiheys laskettiin myös lajikohtaisesti, mutta siihen on syytä suhtautua varauksella, koska aineisto on pieni ja monet lajit (esimerkiksi käki ja korppi) havaitaan lähes aina apusaralla. Tiheydet ovat siten esimerkinomaiset, eivätkä esitä lajien todellisia parimääriä. 9

10 Kuva 3. Matkussaaren lisäalueiden pistelaskentakohteet (vihreät pallot). pistelaskenta Pistelaskennat tehtiin tutkimusalueella yhteensä 13 paikalta, jotka valittiin siten, että ne kattoivat mahdollisimman laajan alueen tutkimusalueelta (kuva 3). Pistelaskennassa merkitään ylös kaikki viiden minuutin aikana havaitut lintuyksilöt pää- ja apusarkaan (kuten linjalaskennassa). Pisteille saavuttiin GPS-vastaanottimeen syötettyjen koordinaattien avulla. Pistelaskennalla pystytään laskemaan suhteellisia tiheyksiä, mutta ei absoluuttisia tiheyksiä. Vertailu onnistuu esimerkiksi habitaattien välillä. Pistelaskentojen jälkeen aamulla tehtiin kartoituslaskentoja. 10

11 pöllökuuntelu Pöllöjen reviirejä kartoitettiin kuuntelemalla mahdollisia soidinääniä sopivissa olosuhteissa ja noin klo , jolloin tielinjat ja polut kierrettiin läpi kuunnellen pysähtymällä säännöllisin väliajoin. Pöllöt ovat yöaktiivisia, ja niiden soidinkausi alkoi poikkeuksellisen varhain keväällä yölaulajalaskenta Yöaktiivisia lajeja inventoitiin lepakkoselvityksen yhteydessä. Yölaulajalaskennat keskittyivät pimeimpään aikaan noin klo väliselle ajanjaksolle ja Paritulkinnat tehtiin samalla tavalla kuin kartoituslaskennoissa. Matkussaaren lisäalueiden kaltaisella paikalla yölaulajainventoinneissa etsitään lähinnä kehrääjiä. Lajit, joista kerättiin kaikki reviirihavainnot: Vesilinnut Metsä-, pelto- ja rantakanat (ei fasaani) Kahlaajat (ei metsäviklo, taivaanvuohi ja lehtokurppa) Käki ja pöllöt Tikat (ei käpytikka) ja kivitasku Niittykirvinen ja keltavästäräkki Sirkkalinnut Sirittäjä ja idänuunilintu Lepinkäiset ja kuhankeittäjä Järripeippo ja nokkavarpunen Peltosirkku ja pohjansirkku Päiväpetolinnut Kurki Lokit ja tiirat Uuttukyyhky ja turkinkyyhky Kehrääjä ja tervapääsky Kangaskiuru ja törmäpääsky Peukaloinen, satakieli ja leppälintu Viita-, luhta- ryti- ja rastaskerttunen Pikkusieppo ja pyrstötiainen Mustavaris Isokäpylintu ja punavarpunen 11

12 vesilintulaskenta Vesilinnut laskettiin kiertolaskennoin Järvinevalta, pienialaisilta kosteikkokohteilta ja tutkimusalueen ulkopuolella olevan Niinistönjärven eteläosasta. Laskennat tehtiin aamuisin muiden inventointien yhteydessä siten, että ensimmäinen kierros toteutettiin 26.4., toinen ja sekä kolmas Pesiviksi pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot. Sorsalinnuilla (sotkia lukuun ottamatta) muista yksilöistä erillään oleva pari yksinäinen koiras koiraat 2 4 yksilön ryhmissä pienet naarasta takaa ajavat koirasryhmät yksinäiset naaraat, mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden yhteismäärä Punasotkalla ja tukkasotkalla (selvä koirasylijäämä) naaraiden kokonaismäärä Telkällä juhlapukuinen (sukukypsä) koiras pari Nokikanalla yksinäinen lintu (lähellä rantaa) pari (kaksi lintua yhdessä) reviirikiista (= kaksi paria) nähdyistä yksilöistä erilliset äänihavainnot (reviirit) laskenta-alueella. Kuikka- ja uikkulinnuilla yksinäinen lintu pari (= kaksi yksilöä yhdessä) Silkkiuikkuyhdyskuntien linnuista osa saattaa olla kasvillisuuden kätkössä. Jos parimäärää ei pystytä arvioimaan (esimerkiksi häätämällä linnut näkyviin), ilmoitetaan yhdyskunnan liepeillä näkyvien yksilöiden yhteismäärä tulkitsematta sitä pareiksi. Joutsenilla ja hanhilla pesällä tai todennäköisellä pesäpaikalla havaittu pari (= kaksi pesimäpukuista lintua yhdessä) Lokkilinnuilla yksinäinen lintu tai pari oletetun pesäpaikan luona (esimerkiksi hautova tai hätäilevä emo). Yhdyskuntien parimäärät voidaan arvioida kiikaroimalla pesät tai hautovat emot, tai laskemalla/arvioimalla pesiltä lentoon lähtevät emot (molemmat usein paikalla). Pesimättömiltä vaikuttavia ryhmiä ja parvia ei tulkita pareiksi. Kaikissa lajiryhmissä vastaa paria löydetty pesä Ensimmäisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: sinisorsa, tavi, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, telkkä, isokoskelo, nokikana Toisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: kuikka, kaakkuri, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, harmaasorsa, haapana, heinätavi, tukkasotka, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo, uivelo. Kolmannen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: uikut, haapana, heinätavi, tukkasotka, lapasotka, pilkkasiipi, uivelo, tukkakoskelo, pikkulokki, tiirat. 12

13 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Pesimäaikaan linnustoa inventoitiin 26 päivän ja neljän yön aikana. Alueen pinta-alaan ja varsin yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää erittäin kattavana. Suurella todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty. Tulokset ja päätelmät Matkussaaren tutkimusalueella laskettiin lintuja kahdelta linjalta (kuva 2), jotka olivat pituudeltaan 6,6 ja 4,2 kilometriä. Reviirihavaintoja kirjattiin yhteensä 360, jotka jaettiin pää- ja apusarkahavaintoihin (liite 1) havaintoetäisyyden mukaan (katso tutkimusmenetelmät > linjalaskenta). Havaintoaineiston avulla laskettiin kullekin alueella havaitulle lajille keskitiheys neliökilometriä kohden. Tutkimussarkatiheys (pääsarka + apusarka) laskettiin seuraavalla kaavalla: lajikohtainen kuuluvuuskerroin x tutkimussarkahavainnot / laskentakilometrit (Rajasärkkä 2005). Kuuluvuuskertoimia käytettiin Muuttuva pesimälinnusto -teoksessa esitettyjä peruskertoimia (Väisänen ym. 1998). Lopullinen lajikohtainen tiheys korjattiin y-kertoimella (0,835), joka puolestaan laskettiin seuraavalla kaavalla: 0,0302 x 5,00 (maalinnuston pääsarkahavainnot / laskentakilometreillä) + 0,684 (Järvinen & Väisänen 1983). Linjalaskennat antavat vertailukelpoista ja helposti toistettavaa aineistoa, jonka avulla voidaan seurata lintukantojen vaihteluja. Laskennoissa havaitaan keskimäärin noin 60 prosenttia todellisesta yksilömäärästä, joten ne eivät anna absoluuttista kuvaa alueen linnustosta. Tiheyslaskentakaavojen avulla voidaan kuitenkin arvioida alueen lajiston rakennetta melko hyvin. Tulosten valossa tutkimusalueella ja sen lähistöllä pesi 98,70 paria (liite 1) neliökilometriä kohden. Se on tyypillisen alhainen lukema karuille kangasmetsille ja nuoren ikäluokan puustolle. Metsämaiden perustiheys on yleensä paria ja rehevissä lehdoissa se voi kohota jopa pariin per neliökilometri. Tutkimusalueen runsaimpia lajeja olivat pajulintu (26,96 paria / km 2 ), peippo (23,15) ja harmaasieppo (4,87). Nämä kolme lajia muodostivat 56 prosenttia kokonaisparimäärästä. Peruslajeja olivat myös metsäkirvinen, punarinta, keltasirkku ja laulurastas. Linjalaskennoissa kirjattiin reviirihavaintoja yhteensä 32 lajista. 13

14 Matkussaaren lisäalueiden pesimälinnusto saatiin selvitettyä erittäin kattavasti kartoitus-, linja-, piste- ja vesilintulaskennoin (taulukko 1, liite 1 3). Lisäksi havaintoaineistoa kertyi lepakkoinventointien yhteydessä. Pesimätiheydet ovat tyypillisen vähäisiä, mikä johtuu metsien ikärakenteesta ja yksipuolisuudesta. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä peräti 75 lajin reviirit (taulukko 2), joista valtaosa on hyvin tavallisia pesimälajeja. Lajistoon lukeutuu 28 huomionarvoista lajia: laulujoutsen, tavi, jouhisorsa, telkkä, pyy, riekko, teeri, metso, mustakurkku-uikku, hiirihaukka, kurki, kapustarinta, kuovi, valkoviklo, liro, rantasipi, pikkulokki, naurulokki, kalatiira, viirupöllö, käenpiika, palokärki, niittykirvinen, keltavästäräkki, leppälintu, kivitasku, pikkulepinkäinen ja pohjansirkku. Huomionarvoisista lajeista 13 on EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, kymmenen Suomen erityisvastuulajeja, seitsemän valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettäviä (NT) ja kuusi vaarantuneita (VU). Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuolella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Kokonaisuudessaan tutkimusalueen pesimälajisto on varsin monipuolista, mutta siihen vaikuttaa merkittävästi Järvinevan ja Niinistönjärven eteläosan mosaiikkimainen suo- ja järvikokonaisuus sekä maa-aineksenottoalueilla oleva lajisto. Kattavan pesimälinnustoselvityksen perusteella Järvinevan ja Niinistöjärven muodostamaa suo- ja järvikokonaisuutta voidaan pitää linnustollisesti hyvin arvokkaana kohteena (kuva 4). Alueella pesii erittäin runsaasti vaateliasta suolajistoa kymmenien parien voimin. Lajisto käsittää lähes kaikki Etelä-Suomessa tavattavat suolajit sekä joukon taantuneita ja vaateliaita kosteikkolintuja, kuten esimerkiksi kuusi paria vaarantuneita mustakurkku-uikkuja, mikä on valtakunnallisesti suuri lukema yhdelle alueelle. Muita arvokkaaksi rajatun alueen vaarantuneita pesijöitä ovat jouhisorsa, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Kokonaisuutena varsin laaja alue suositetaan säilytettävän ennallaan siten, että sen vesitaloutta ei muuteta jatkossa muun muassa lisäojituksilla tai vanhojen ojien perkauksilla. Turbiinit suositetaan sijoitettavan mahdollisimman etäälle arvokkaaseen alueeseen nähden siten, että sen ympärille jätetään vähintään 200 metrin laajuinen suojavyöhyke. Kuva 4. Järvinevan ja Niinistönjärven muodostama linnustollisesti arvokas alue (punainen). 14

15 Taulukko 2. Tutkimusalueella havaitut reviirilajit maastotöiden aikana. Uhanalaisuusluokat ovat seuraavat: VU = vaarantunut, NT = Silmälläpidettävä. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsaslukuinen. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Laulujoutsen Cygnus cygnus - x Tavi Anas crecca - - x 8 - Sinisorsa Anas platyrhynchos Jouhisorsa Anas acuta VU Lapasorsa Anas clypeata Telkkä Bucephala clangula - - x 19 - Pyy Bonasa bonasia - x Riekko Lagopus lagopus NT Teeri Tetrao tetrix NT x x 8 - Metso Tetrao urogallus NT x x 4 - Mustakurkku-uikku Podiceps auritus VU x Kanahaukka Accipiter gentilis Hiirihaukka Buteo buteo VU Kurki Grus grus - x Pikkutylli Charadrius dubius Kapustarinta Pluvialis apricaria - x Taivaanvuohi Gallinago Gallinago Lehtokurppa Scolopax rusticola Kuovi Numenius arquata - - x 1 - Valkoviklo Tringa nebularia - - x 3 - Metsäviklo Tringa ochropus Liro Tringa glareola - x Rantasipi Actitis hypoleucos NT - x 2 - Pikkulokki Larus minutus - x x 4 - Naurulokki Larus ridibundus NT Kalalokki Larus canus Kalatiira Sterna hirundo - x x 1 - Sepelkyyhky Columba palumbus Käki Cuculus canorus Viirupöllö Strix uralensis - x Käenpiika Jynx torquilla NT Palokärki Dryocopus martius - x Käpytikka Dendrocopos major Haarapääsky Hirundo rustica Metsäkirvinen Anthus trivialis Niittykirvinen Anthus pratensis NT Keltavästäräkki Motacilla flava VU Västäräkki Motacilla alba

16 Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Rautiainen Prunella modularis Punarinta Erithacus rubecula Leppälintu Phoenicurus phoenicurus - - x 10 - Pensastasku Saxicola rubetra Kivitasku Oenanthe oenanthe VU Mustarastas Turdus merula Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Kulorastas Turdus viscivorus Lehtokerttu Sylvia borin Hernekerttu Sylvia curruca Tiltaltti Phylloscopus collybita Pajulintu Phylloscopus trochilus Hippiäinen Regulus regulus Harmaasieppo Muscicapa striata Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Hömötiainen Parus montanus Töyhtötiainen Parus cristatus Sinitiainen Parus caeruleus Talitiainen Parus major Puukiipijä Certhia familiaris Pikkulepinkäinen Lanius collurio - x Isolepinkäinen Lanius excubitor Närhi Garrulus glandarius Naakka Corvus monedula Varis Corvus cornix Korppi Corvus corax Peippo Fringilla coelebs Järripeippo Fringilla montifringilla Viherpeippo Carduelis chloris Vihervarpunen Carduelis spinus Urpiainen Carduelis flammea Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Keltasirkku Emberiza citrinella Pohjansirkku Emberiza rustica VU Yhteensä 75 lajia 16

17 Lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa käsitellään Matkussaaren lisäalueilla maastotöiden aikana havaittuja huomionarvoisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivuilla Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Laulujoutsen (Cygnus cygnus) [L] [V] Niinistönjärvellä pesi yksi pari ja lisäksi Järvinevalla oli kihlaparin reviiri (reviirikartta 1). Laulujoutsen on nykyään varsin vaatimaton pesimäpaikkansa suhteen ja se pesii monenlaisilla kosteikoilla. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Tavi (Anas crecca) [V] Järvinevalla pesi neljä paria (reviirikartta 1). Tavi on pesimäpaikkansa suhteen vaatimattomin vesilintumme, joka pesii toisinaan jopa metsäojien varsilla. Se on Suomen erityisvastuulaji. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Niinistönjärven eteläosasta tulkittiin kaksi ja Järvinevalta neljä pesivää paria (reviirikartta 1). Sinisorsa on Suomessa hyvin tavallinen pesimälaji, joka pesii monenlaisissa kosteikoissa. Jouhisorsa (Anas acuta) [VU] Järvinevalle asettui pesimään kaksi paria (reviirikartta 1). Jouhisorsa viihtyy saraikkoisilla ja rannoiltaan avonaisilla vesillä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa vaarantunut (VU). Lapasorsa (Anas clypeata) Järvinevalta varmistettiin yksi pesivä pari (reviirikartta 1). Lapasorsa on vaatelias laji, jota pidetään hyvien lintukosteikkojen indikaattorina. Tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat mosaiikkimaiset kosteikot, joissa on suojaisaa vesikasvillisuutta. Telkkä (Bucephala clangula) [V] Tutkimusalueelle asettui pesimään yhdeksän ja Niinistönjärvelle kymmenen paria (reviirikartta 2). Telkkä on hyvin tavallinen sorsalintu maassamme. Toisinaan se pesii hyvin kaukana lähimmästä vesialueesta, mikäli sopiva luonnonkolo on tarjolla. Telkkä on Suomen erityisvastuulaji. Pyy (Bonasa bonasia) [L] Karhunmaalla oli tutkimusalueen ainoa reviiri (reviirikartta 1). Pyy viihtyy kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa esiintyy leppää ruokailua varten. Se on EU:n lintudirektiivin I- liitteen laji. 17

18 Riekko (Lagopus lagopus) [NT] Järvinevan etelälaidalta tulkittiin yksi reviiri (reviirikartta 2). Riekko pesii sekä soiden laitamilla että kosteissa lehtimetsissä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa silmälläpidettävä (NT). Teeri (Tetrao tetrix) [L] [NT] [V] Tutkimusalueelta löydettiin kahdeksan elinpiiriä (reviirikartta 2). Rajauksella ja sen lähiympäristössä havaittiin kartoitusten aikana muutamia soidintavia koiraita, mutta valtaosa niistä pesi toisaalla. Järvinevalla oli parhaimmillaan kahdeksan soitimella olevan yksilöä. Teeren soidinpaikat ovat avoimia, usein soita, turvetuotantoalueita, peltoja tai hakkuuaukkoja. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Metso (Tetrao urogallus) [L] [NT] [V] Alueelta varmistettiin neljä pesimäpiiriä (reviirikartta 2). Metson tyypillisiä elinympäristöjä ovat iäkkäämmät havumetsät. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, Suomen erityisvastuulaji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Kaakkuri (Gavia stellata) [L] [NT] Järvinevalla nähtiin yksinäinen kaakkuri kerran, mutta lajin ei tulkittu pesivän alueella. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Maastotutkimusten aikana alueella ei havaittu ruokailulentoja. Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) [VU] Järvinevalla pesi peräti kuusi paria, mikä on valtakunnallisesti merkittävä määrä (reviirikartta 3). Mustakurkku-uikku on vaatelias umpeenkasvavien kosteikkojen pesijä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Mehiläishaukka (Pernis apivorus) [L] [VU] Roopakannevan kaakkoispuolella nähtiin kahdesti mehiläishaukka, mutta reviiriä ei kuitenkaan varmistettu tutkimusalueelta. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Sinisuohaukka (Circus cyaneus) [L] [VU] Kiimanevan luoteispuolella nähtiin kerran pohjois-luoteeseen lentänyt sinisuohaukka, mutta reviiriä ei kuitenkaan varmistettu tutkimusalueelta. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Kanahaukka (Accipiter gentilis) Tutkimusalueella oli yksi reviiri (reviirikartta 3), mutta reviirikarttaan merkitty sijainti ei kuvaa tarkkaa paikkaa suojelullisista syistä. Kanahaukka pesii tyypillisesti iäkkäissä havumetsissä. Varpushaukka (Accipiter nisus) Maastoinventointien aikana tehtiin muutama havainto lentävästä varpushaukasta, mutta reviiriä tai pesäpaikkaa ei löydetty. Varpushaukka pesii melko monenlaisissa metsissä, mutta tyypillinen pesä sijaitsee kuusikossa. 18

19 Hiirihaukka (Buteo buteo) [VU] Lautakankaannevan kaakkoispuolella nähtiin kolmesti yksi yksilö reviirillään (reviirikartta 3), mutta pesäpaikkaa ei kuitenkaan löydetty. Hiirihaukka pesii tyypillisesti iäkkäässä kuusikossa. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Ampuhaukka (Falco columbarius) [L] Eri puolella tutkimusaluetta havaittiin kahdesti naarasyksilö, mutta sen perusteella ei kuitenkaan tulkittu reviiriä. Ampuhaukka on pohjoinen pesijä, joka asettuu usein suon laidalle pesimään. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Kurki (Grus grus) [L] Maastotöiden aikana löydettiin yhteensä viisi pesivää paria (reviirikartta 3). Kurki pesii tyypillisesti avosoilla ja rehevien lintukosteikkojen rantaluhdilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Seurannan aikana ei havaittu tutkimusalueen yllä tapahtuvia ruokailulentoja. Pikkutylli (Charadrius dubius) Kahdella maa-aineksenottoalueella pesi kummassakin yksi pari (reviirikartta 3). Pikkutylli pesii sisämaassa lähes poikkeuksetta soramontuilla ja erilaisilla joutomaa-alueilla. Kapustarinta (Pluvialis apricaria) [L] Järvinevalla pesi peräti kuusi paria (reviirikartta 4). Kapustarinta on avosoiden pesijä, joka on taantunut eteläisestä Suomesta soiden hävitessä. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Kuovi (Numenius arquata) [V] Niinistönjärven eteläpuolen suolta varmistettiin yksi reviiri (reviirikartta 4). Kuovi pesii sekä pelloilla ja niityillä että avosoilla. Se on Suomen erityisvastuulaji. Valkoviklo (Tringa nebularia) [V] Järvinevalla oli kolme reviiriä (ei reviirikarttaa). Valkoviklo pesii yleensä soiden laitamilla metsämaastossa. Se on Suomen erityisvastuulaji. Liro (Tringa glareola) [L] [V] Järvinevalla soidinsi yhteensä 16 koirasta sekä muualla tutkimusalueella ja sen lähellä kuusi koirasta (reviirikartta 4). Liro on pääosin avosoiden ja luhtarantaisten lintuvesien laji, jonka pesimäkannan painopiste on pohjoisessa. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Rantasipi (Actitis hypoleucos) [NT] [V] Tutkimusalueella pesi yhteensä vain kaksi paria (reviirikartta 4). Tyypillisimmin rantasipi viihtyy kirkkailla ja kivikkorantaisilla järvillä. Se on Suomen erityisvastuulaji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä. Pikkulokki (Larus minutus) [L] [V] Niinistönjärven eteläosassa pesi neljä paria (reviirikartta 4). Pikkulokki pesii yleensä yhdyskuntalintua rehevillä kosteikoilla tai suolampareilla. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 19

20 Naurulokki (Larud ridibundus) [NT] Niinistönjärvellä pesi 150 parin kolonia ja Järvinevalla lisäksi yksi pari (reviirikartta 5). Naurulokki on yhdyskuntalintu, joka pesii rehevillä lintukosteikoilla ja erilaisilla luodoilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Kalalokki (Larus canus) Järvinevalla pesi neljä paria (reviirikartta 5). Kalalokki on kivikkorantaisten reittivesien tyyppilaji, joka pesii myös monenlaisissa muissa vesistöissä, myös suolammilla. Kalatiira (Sterna hirundo) [L] [V] Järvinevalla pesi yksi pari (reviirikartta 5). Kalatiira pesii tyypillisesti kivikkorantaisilla järvillä, mutta osa kannasta pesii erilaisilla suolammilla. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Käki (Cuculus canorus) Alueella oli 13 kukkuvaa käkeä (reviirikartta 5). Laji on kuulunut aiemmin alueellisesti uhanalaisten listaan, mutta tuoreimmasta luettelosta se on poistettu. Käki on loisiva laji, joka munii muun muassa leppälintujen, harmaasieppojen ja västäräkkien pesiin. Viirupöllö (Strix uralensis) [L] Tutkimusalueella pesi kaksi paria, mutta suojelullista syistä reviirimerkinnät eivät kuvaa todellisia paikkoja (reviirikartta 5). Viirupöllö pesii varsin monenlaisissa metsäisissä elinympäristöissä, kunhan tarjolla on savupiippukeloja, suuria luonnonkoloja tai pönttöjä pesimiseen. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Käenpiika (Jynx torquilla) [NT] Karhunmaan luoteispuolella oli yksi pesimäpiiri (reviirikartta 6). Käenpiika pesii hyvin vaatimattomissa paikoissa, jopa hakkuualoilla, kunhan tarjolla on sopiva pesäkolo. Laji on ainoa tikkamme, joka ei kaiverra itse pesäkoloaan. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Palokärki (Dryocopus martius) [L] Alueella pesi kaksi paria (reviirikartta 6). Laji on hyvin kuuluva reviirillään, joka on kooltaan yleensä melko laaja. Palokärki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Niittykirvinen (Anthus pratensis) [NT] Niinistönjärven eteläosassa oli kaksi reviiriä (reviirikartta 6). Niittykirvinen on selvästi taantunut laji, joka pesii viljelysalueilla ja avosoilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Keltavästäräkki (Motacilla flava) [VU] Järvinevan pohjoisosassa pesi kaksi paria (reviirikartta 6). Keltavästäräkki on voimakkaasti taantunut avosoiden laji, joka pesii hyvin harvalukuisena toisinaan myös peltoalueilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa vaarantunut (VU). 20

21 Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) [V] Tutkimusalueella kuultiin kymmenen laulavaa koirasta (reviirikartta 6). Laji pesii vanhemmissa metsissä, asutuksen piirissä ja runsaimmin mäntykankailla. Leppälintu on Suomen erityisvastuulaji. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) [VU] Kolme paria pesi maa-aineksenottoalueilla (reviirikartta 7). Kivitasku on voimakkaasti taantunut laji, joka pesii nimensä mukaisesti monenlaisissa kivikkoisissa elinympäristöissä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa vaarantunut (VU). Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) [L] Tutkimusalueella oli kolme pesimäpiiriä (reviirikartta 7). Pikkulepinkäinen on kuivien pensaikkomaiden laji, joka viihtyy niin katajikoissa kuin hakkuuaukoillakin. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Isolepinkäinen (Lanius excubitor) Lautakankaan länsipuolella oli yksi pesivä pari (reviirikartta 7). Isolepinkäinen pesii tyypillisesti havumetsien laiteilla, rämeillä ja muissa vastaavissa elinympäristöissä. Pesimäkannan painopiste on pohjoisessa. Järripeippo (Fringilla montifringilla) Alueelta löydettiin yhteensä kymmenen reviiriä (reviirikartta 7). Järripeippo on eräs runsaimpia Lapin pesimälajeja, jonka tavanomainen levinneisyysalue ulottuu toisinaan myös Pohjanmaan puolelle. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat soiden laiteet ja koivikot. Pohjansirkku (Emberiza rustica) [VU] Järvinevan eteläosassa lauloi yksi koiras (reviirikartta 7). Pohjansirkku on erilaisten soistuneiden elinympäristöjen, kuten rämeiden, harvalukuinen pesijä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantunut (VU). 21

22 Reviirikartta 1. Laulujoutsenen (2 paria), tavin (8 pr), sinisorsan (6 pr), jouhisorsan (2 pr) ja lapasorsan (1 pr) reviirit. Laulujoutsen Tavi Jouhisorsa Lapasorsa Sinisorsa 22

23 Reviirikartta 2. Telkän (19 paria), pyyn (1 pr), riekon (1 pr), teeren (8 pr) ja metson (4 pr) reviirit. Telkkä Pyy Teeri Metso Riekko 23

24 Reviirikartta 3. Mustakurkku-uikun (6 paria), kanahaukan (1 pr), hiirihaukan (1 pr), kurjen (5 pr) ja pikkutyllin (2 pr) reviirit. Mustakurkku-uikku Kanahaukka Kurki Pikkutylli Hiirihaukka 24

25 Reviirikartta 4. Kapustarinnan (6 paria), kuovin (1 pr), liron (22 pr), rantasipin (2 pr) ja pikkulokin (4 pr) reviirit. Kapustarinta Kuovi Rantasipi Pikkulokki Liro 25

26 Reviirikartta 5. Naurulokin (151 paria), kalalokin (4 pr), kalatiiran (1 pr), käen (13 pr) ja viirupöllön (2 pr) reviirit. Naurulokki Kalalokki Käki Viirupöllö Kalatiira

27 Reviirikartta 6. Käenpiian (1 pari), palokärjen (2 pr), niittykirvisen (2 pr), keltavästäräkin (1 pr) ja leppälinnun (10 pr) reviirit. Käenpiika Palokärki Keltavästäräkki Leppälintu Niittykirvinen 27

28 Reviirikartta 7. Kivitaskun (3 paria), pikkulepinkäisen (3 pr), isolepinkäisen (1 pr), järripeipon (10 pr) ja pohjansirkun (1 pr) reviirit. Kivitasku Pikkulepinkäinen Järripeippo Pohjansirkku Isolepinkäinen 28

29 viitasammakkoselvitys viitasammakon tunnistaminen Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. 29

30 viitasammakko lainsäädännössä Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). tutkimusmenetelmät Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin 26.4., ja 18.5., Järvinevan, pienet kosteikkokohteet ja tutkimusalueen ulkopuolella oleva Niinistönjärvi. Lisäksi tarkastuskäyntejä tehtiin ja Ensimmäinen laskenta tehtiin hieman tavanomaista varhaisemmin, sillä soidinkausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin. Maastotyöt keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään, yleensä klo väliseen aikaan. Molemmilla käyntikerroilla kierrettiin läpi lampareiden rannat hiljaa ja rauhallisesti. Inventointien aikana pysähdyttiin tietyin välimatkoin useiksi minuuteiksi, sillä viitasammakot ovat hyvin arkoja ja voivat säikähtäessään pysytellä pitkään piilossa. tulokset ja päätelmät Takakankaan vanha soramonttu oli kokonaisuudessaan viitasammakon lisääntymisaluetta (kuva 5). Alueella oli vähintään 41 ääntelijää ja lisäksi pohjoislaidan pienellä montulla ainakin kymmenen yksilöä. Lisäksi Niinistönjärven luoteisrannan tuntumassa oli vähintään 130 yksilöä ja luoteispuolen erillisellä soramontulla 30 yksilöä (kuva 6). Kaikki kolme aluetta ovat EU:n luontodirektiivin mukaisia viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Kuva 5. Takakankaan lisääntymisalue. Kuva 6. Niinistönjärven lisääntymisalueet. 30

31 Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Matkussaaren tutkimusalue kierrettiin huolella läpi 17.3., 20.3., 24.3., 25.3., 29.3., 30.3., 31.3., 2.4. ja 22.4., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. 31

32 tulokset ja päätelmät Nyrkänalusnevan lounaispuolelta laavun ympäriltä löydettiin liito-oravan reviiri, jossa oli myös kaksi pesäkoloa (kuva 7 ja 9). Kyseessä on pienialainen metsä, josta ei ole erityisiä kulkureittejä suuremmille metsäalueille. Lounaaseen suositetaan jätettävän kasvavaa puustoa niin, että kunnollinen liikkumayhteys muodostuu vuosien saatossa (vihreä alue kuvassa 7). Lisäksi Roopakasta löydettiin yhden puun juurelta noin 200 papanaa (kuva 8 ja 9, liite 4), mutta paikalta ei tulkittu lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, sillä muita havaintoja ei tehty. Kyseessä on todennäköisesti ollut liikehtivä yksilö. Kuva 7. Nyrkännevan liito-oravareviiri (punainen). Kuva 9. Nyrkännevan (punainen pallo) liito-oravareviirin ja Roopakan (musta pallo) havaintopaikan sijainti tutkimusalueella. Kuva 8. Roopakan papanahavainto (punainen pallo). 32

33 KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013a: Kurikan Rasakankaan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2013b: Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakkoja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: Kwet, A. 2009: European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom. Metsoparlamentti: Kuinka löydän metsojen soidinpaikan? < Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rajasärkkä, A. 2005: Linjalaskenta. Eripainos monisteesta: Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J., Várkonyi, G. & Välimäki, P. 2005: Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 1/2005. Oulun yliopisto. 33

34 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 34

35 liite 1. Linjalaskentatulokset. Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Pääsarkatiheys Tutkimussarkatiheys Parimäärä y-korjauskertoimella Teeri ,85 0,46 0,46 Metso 1-1 1,85 1,33 1,33 Kurki ,12 0,12 Pikkutylli ,99 0,99 Metsäviklo ,72 0,72 Sepelkyyhky ,35 1,35 Käki ,70 0,84 0,84 Metsäkirvinen ,56 5,64 4,71 Västäräkki 1-1 1,85 0,61 0,61 Rautiainen ,56 2,03 1,70 Punarinta ,56 5,14 4,29 Leppälintu ,94 0,78 Mustarastas ,85 0,94 0,78 Räkättirastas ,85 0,96 0,80 Laulurastas ,85 4,07 3,40 Punakylkirastas ,70 0,96 0,80 Lehtokerttu ,85 2,56 2,14 Hernekerttu ,98 1,65 Tiltaltti ,85 2,48 2,07 Pajulintu ,96 32,29 26,96 Hippiäinen ,85 3,93 3,28 Harmaasieppo ,70 5,83 4,87 Hömötiainen ,62 0,52 Töyhtötiainen ,47 1,23 Talitiainen ,56 3,02 2,52 Närhi 1-1 1,85 0,60 0,50 Puukiipijä ,72 0,60 Peippo ,78 27,73 23,15 Vihervarpunen ,70 0,89 0,74 Pikkukäpylintu ,48 0,40 Punatulkku 1-1 1,85 0,35 0,29 Keltasirkku ,85 4,10 4,10 Yhteensä ,98 116,15 98,70 35

36 liite 2. Linjalaskentojen linjakohtaiset havainnot. Linja 1 (etelä) Laji 6,6 km Pääsarka Apusarka Linja 2 (pohjoinen) Laji 4,2 km Pääsarka 9.6. Apusarka Teeri - 1 Teeri 1 - Kurki - 1 Metso 1 - Pikkutylli - 1 Kurki - 1 Metsäviklo - 2 Metsäviklo - 2 Sepelkyyhky - 5 Sepelkyyhky - 4 Käki - 9 Käki 2 6 Metsäkirvinen 3 12 Metsäkirvinen - 7 Rautiainen 1 2 Västäräkki 1 - Punarinta 1 6 Rautiainen 2 1 Leppälintu - 3 Punarinta 2 4 Mustarastas 1 1 Leppälintu - 1 Räkättirastas 1 1 Laulurastas 1 10 Laulurastas - 6 Punakylkirastas 1 1 Punakylkirastas 1 - Lehtokerttu - 2 Lehtokerttu 1 4 Hernekerttu - 1 Hernekerttu - 4 Tiltaltti - 4 Tiltaltti 1 4 Pajulintu 3 47 Pajulintu 4 59 Hippiäinen 1 3 Hippiäinen - 2 Harmaasieppo - 1 Harmaasieppo 2 4 Hömötiainen - 1 Töyhtötiainen - 2 Talitiainen 1 2 Talitiainen 2 1 Närhi 1 - Puukiipijä - 1 Peippo 3 25 Peippo Vihervarpunen - 1 Vihervarpunen 2 - Keltasirkku 1 3 Pikkukäpylintu - 1 Punatulkku 1 - Keltasirkku - 9 Yhteensä Yhteensä

37 LIITE 3. Pistelaskentojen paikkakohtaiset (kuva 3) havainnot. Piste 1 (9.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 5 (9.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäviklo - 1ä Sepelkyyhky - 1Ä Käki - 1Ä Käki - 2Ä Metsäkirvinen - 1Ä Rautiainen - 1Ä Punarinta - 2Ä Laulurastas 1p 1Ä Laulurastas - 1Ä Pajulintu - 4Ä Tiltaltti - 1Ä Harmaasieppo 1ä - Pajulintu - 3Ä Peippo - 1ä Hippiäinen - 1Ä Keltasirkku - 1Ä Talitiainen - 1Ä Piste 6 (9.6.) Alle 50 m Yli 50 m Korppi - 1ä Käki - 1Ä Peippo - 4Ä Metsäkirvinen - 1Ä Piste 2 (9.6.) Alle 50 m Yli 50 m Punarinta - 2Ä Kapustarinta - 1ä Räkättirastas - 1ä Käki - 1Ä Hernekerttu - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Tiltaltti - 1Ä Leppälintu - 2Ä Pajulintu 1Ä 3Ä Peippo 1 var 2Ä Peippo 1 var 2Ä Piste 3 (11.6.) Alle 50 m Yli 50 m Keltasirkku - 1Ä Käki - 1Ä Piste 7 (10.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäkirvinen - 1Ä Käki - 1Ä Punarinta - 1Ä Laulurastas 1Ä 1Ä Leppälintu - 1Ä Lehtokerttu - 1Ä Kulorastas - 1ä Pajulintu 1Ä 2Ä Sirittäjä - 1Ä Peippo - 2Ä Pajulintu 1Ä 2Ä Keltasirkku - 1Ä Hömötiainen 1p - Piste 8 (10.6.) Alle 50 m Yli 50 m Peippo - 3Ä Metsäviklo 1 var - Vihervarpunen - 1Ä Käki - 1Ä Piste 4 (9.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäkirvinen 1ä 3Ä Liro - 1Ä Leppälintu - 1Ä Käki - 1Ä Laulurastas - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Pajulintu - 1Ä Punarinta - 1Ä Peippo - 1Ä, 1ä Pajulintu - 2Ä Harmaasieppo 1Ä 1ä Talitiainen 1 var - Peippo 1 var 1Ä 37

38 Piste 9 (10.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 12 (8.6.) Alle 50 m Yli 50 m Käki - 1Ä Teeri - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Kuovi - 1ä Laulurastas - 1Ä Sepelkyyhky - 1Ä Lehtokerttu - 1Ä Käki - 1Ä Pajulintu - 2Ä Punarinta - 1Ä Peippo - 3Ä Leppälintu - 1Ä Keltasirkku 1ä 1Ä Laulurastas - 1Ä Piste 10 (10.6.) Alle 50 m Yli 50 m Lehtokerttu - 1Ä Kurki - 1Ä Pajulintu - 3Ä Metsäkirvinen - 1Ä Hippiäinen 1Ä, 1ä - Punarinta 1Ä - Talitiainen 1 var - Pensastasku - 1Ä Peippo - 2Ä Punakylkirastas - 1Ä Keltasirkku - 1Ä Pajulintu - 4Ä Piste 13 (8.6.) Alle 50 m Yli 50 m Peippo - 3Ä Kurki - 1ä Vihervarpunen - 1ä Käki - 1Ä Piste 11 (11.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäkirvinen - 1Ä Metsäviklo - 1ä Punarinta - 1Ä Sepelkyyhky - 1Ä Leppälintu - 1Ä Käki - 1Ä Mustarastas - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Punakylkirastas - 1Ä Rautiainen - 1Ä Lehtokerttu - 2Ä Laulurastas - 1Ä Hernekerttu - 1Ä Tiltaltti - 1Ä Pajulintu - 3Ä Pajulintu - 3Ä Töyhtötiainen 1p, 1ä - Hippiäinen - 1Ä Talitiainen 1ä 1Ä Harmaasieppo 1Ä - Peippo - 2Ä Talitiainen 1 var - Vihervarpunen - 1Ä Peippo - 2Ä Keltasirkku - 2Ä Selitteet Laulava Ä Ääntetelevä ä Varoitteleva var Rummuttava rumm 1/ koiras /1 naaras p paikallinen 38

39 liite 4. Liito-oravahavaintojen koordinaatit (KKJ:n yhtenäiskoord.) lisätietoineen. GRID N / lat E / lon N / E Paikka Havainto Papanoita Puulaji Lisätiedot Pvm Havainnoitsija Roopakka Liito-orava 200 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Koivu Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 100 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Kuusi Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 150 Haapa Pesäkolo Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 10 Haapa Keijo Seppälä Nyrkänneva Liito-orava 20 Haapa Pesäkolo Keijo Seppälä 39

40 40

41 Lehtivuoret Wind Farm Oy Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnustoja liito-oravaselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 25/2014

42 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Metsojen soidinpaikkaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Metsojen elintavoista... 5 Tulokset ja päätelmät... 5 Pesimälinnustoselvitys... 6 Tutkimusmenetelmät... 6 Sovellettu kartoituslaskenta... 6 Pistelaskenta... 6 Pöllökuuntelu... 6 Yölaulajalaskenta... 6 Epävarmuustekijät... 8 Tulokset ja päätelmät... 8 Lajikohtaista tarkastelua Liito-oravaselvitys Tutkimusmenetelmät Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava lainsäädännössä Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Pistelaskentojen paikkakohtaiset havainnot Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. 2

43 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Lehtivuoret Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto- ja liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Lehtivuorten alueen soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimapuiston alueelta tehtiin kattavat luontoselvitykset vuonna 2013 (Ahlman 2013), mutta varovaisuusperiaatteen mukaisesti tutkimusaluetta laajennettiin hieman. Lisäalueilta tehtiin täydentäviä tutkimuksia maastokaudella Raportista Tässä raportissa esitetään huhtikuun puolivälin ja kesäkuun loppupuolen välisenä aikana 2014 toteutettujen pesimälinnusto- ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin viisi kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella. Lähimpiä taajamia ovat koillispuolen Kampinkylä, kaakkoispuolen Kuusistonloukko ja eteläpuolen Juonenkylä (kuva 1). Vuoden 2014 lisätutkimukset koskevat kahta erillistä lisäaluetta, jotka ovat kiinni vuoden 2013 hankealueessa. Kyseessä on näin ollen sama tuulivoimapuisto, jonka reunavyöhykkeiltä tutkittiin lisää mahdollisia luontoarvoja. Kaksi lisäaluetta muodostaa yhteensä 160 hehtaarin laajuisen kokonaisuuden, johon lukeutuu eniten ojitettuja rämeitä. Alueella on myös vähäisesti mäntyvaltaisia kangasmetsiä sekä pieni turvetuotantoalue ja luonnontilaisia soita. 3

44 Kuva 1. Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston pesimälinnusto- ja liito-oravaselvityksestä vastasivat luontokartoittaja Keijo Seppälä ja biologi Antti Ihantola. Molemmat osallistuivat myös Lehtivuorten vuonna 2013 toteutettuihin luontoselvityksiin. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. metsojen soidinpaikkaselvitys tutkimusmenetelmät Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin ( virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin poikkeuksellisen varhaisesta keväästä johtuen lumettomaan aikaan hyvällä säällä liito-oravaselvitysten yhteydessä. 4

45 Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuut Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin maastojälkiin, jotka liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. metsojen elintavoista Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. tulokset ja päätelmät Maastoinventointien aikana hankealueella ei tehty yhtään metsohavaintoa, eikä soitimeen viittaavia havaintoja. Näin ollen lajin soidinalueita ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeen jatkosuunnittelussa. Lisäksi Pikku Lehtivuorten alueelta löydettiin soidinalue vuonna Kyseessä on läheinen kohde, minkä vuoksi toista soidinaluetta ei pitäisi olla lähellä tutkimustietojen perusteella. 5

46 pesimälinnustoselvitys tutkimusmenetelmät sovellettu kartoituslaskenta Hankealueella tehtiin seitsemän kartoituslaskentaa, joista yksi liito-oravaselvitysten ohessa, kaksi pöllökuunteluiden aikana ja yksi lepakkoselvityksen puitteissa (taulukko 1). Kartoituslaskennat toteutettiin koko hankealueen osalta, jolloin painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin pääosin noin klo 4 11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. pistelaskenta Pistelaskennat tehtiin 3.6. hankealueella viidellä eri paikalla (kuva 2). Pistelaskennassa merkitään ylös kaikki viiden minuutin aikana havaitut lintuyksilöt pää- ja apusarkaan (kuten linjalaskennassa). Pisteille saavuttiin GPS-vastaanottimeen syötettyjen koordinaattien avulla. Pistelaskennalla pystytään laskemaan suhteellisia tiheyksiä, mutta ei absoluuttisia tiheyksiä. Vertailu onnistuu esimerkiksi elinympäristöjen välillä. Pistelaskentojen pöllökuuntelu Pöllöjen reviirejä kartoitettiin kuuntelemalla mahdollisia soidinääniä sopivissa olosuhteissa alkuyöllä sekä aamuyöllä 8.4. Tuolloin läheiset tielinjat ja polut kierrettiin läpi kuunnellen pysähtymällä säännöllisin väliajoin. Pöllöt ovat yöaktiivisia lintuja. yölaulajalaskenta Yöaktiivisia lajeja inventoitiin lepakkoselvityksen yhteydessä. Yölaulajalaskennat keskittyivät pimeimpään aikaan noin klo väliselle ajanjaksolle Lehtivuorten kaltaisella paikalla yölaulajainventoinneissa etsitään lähinnä kehrääjiä. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. PVM Metsojen soidinpaikkainventointi Liito-oravainventointi Sovellettu kartoituslaskenta Pistelaskenta Yölaulajainventointi x - x (pöllöt) x - x (pöllöt) x x x x x x x x - x 6

47 Kuva 2. Pistelaskentakohteet (vihreät pallot). Lajit, joista kerättiin kaikki reviirihavainnot: Vesilinnut Metsä-, pelto- ja rantakanat (ei fasaani) Kahlaajat (ei metsäviklo, taivaanvuohi ja lehtokurppa) Käki ja pöllöt Tikat (ei käpytikka) ja kivitasku Niittykirvinen ja keltavästäräkki Sirkkalinnut Sirittäjä ja idänuunilintu Lepinkäiset ja kuhankeittäjä Järripeippo ja nokkavarpunen Peltosirkku ja pohjansirkku Päiväpetolinnut Kurki Lokit ja tiirat Uuttukyyhky ja turkinkyyhky Kehrääjä ja tervapääsky Kangaskiuru ja törmäpääsky Peukaloinen, satakieli ja leppälintu Viita-, luhta- ryti- ja rastaskerttunen Pikkusieppo ja pyrstötiainen Mustavaris, pähkinähakki ja korppi Isokäpylintu ja punavarpunen 7

48 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Linnustoa inventoitiin pesimäkaudella neljän päivän ja kolmen yön aikana. Alueen pinta-alaan ja varsin yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää hyvin kattavana. Suurella todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty. tulokset ja päätelmät Lehtivuorten suunnitellun tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto saatiin selvitettyä kattavasti sovelletulla kartoitus- ja pistelaskennoilla. Tutkimusalueelta löydettiin 40 lajin reviirit (taulukko 2), joista valtaosan on tavanomaisia pesimälajeja. Lajistoon kuuluu seitsemän huomionarvoista lajia: riekko, teeri, kurki, kapustarinta, liro, niittykirvinen ja pohjansirkku. Niistä neljä on EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, kaksi Suomen erityisvastuulajeja, kolme valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettäviä (NT) ja yksi vaarantunut (VU). Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuolella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Kokonaisuudessaan hankealueen pesimälajisto on tavanomaista, mutta osa Lehtinevaa on linnustollisesti arvokas kohde, sillä siellä pesii monipuolinen joukko suolajistoa, joista osa on hyvin vaateliaita. Luonnontilaisen kaltaisen osan lisäksi myös reunavyöhykkeiden ojitetut alueet ovat arvokkaita. Kyseinen alue (kuva 2) suositetaan säilytettävän ennallaan siten, että sen ympärille jätetään vähintään 200 metrin laajuinen suojavyöhyke. Ennallistamistoimena ojalinjoja voidaan tukkia vesitalouden palauttamiseksi. Kuva 2. Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden linnustollisesti arvokas kohde (punainen). 8

49 Taulukko 2. Hankealueella havaitut reviirilajit maastotöiden aikana. Uhanalaisuusluokat ovat seuraavat: VU = vaarantunut ja NT = Silmälläpidettävä. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsaslukuinen. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Riekko Lagopus lagopus NT Teeri Lyrurus tetrix NT x x 2 - Kurki Grus grus - x Kapustarinta Pluvialis apricaria - x Taivaanvuohi Gallinago Gallinago Metsäviklo Tringa ochropus Liro Tringa glareola - x x 2 - Sepelkyyhky Columba palumbus Käki Cuculus canorus Käpytikka Dendrocopos major Metsäkirvinen Anthus trivialis Niittykirvinen Anthus pratensis NT Västäräkki Motacilla alba Rautiainen Prunella modularis Punarinta Erithacus rubecula Mustarastas Turdus merula Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Lehtokerttu Sylvia borin Hernekerttu Sylvia curruca Tiltaltti Phylloscopus collybita Pajulintu Phylloscopus trochilus Hippiäinen Regulus regulus Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Hömötiainen Parus montanus Töyhtötiainen Parus cristatus Sinitiainen Parus caeruleus Talitiainen Parus major Puukiipijä Certhia familiaris Närhi Garrulus glandarius Naakka Corvus monedula Varis Corvus cornix Peippo Fringilla coelebs Viherpeippo Carduelis chloris Vihervarpunen Carduelis spinus Urpiainen Carduelis flammea Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Keltasirkku Emberiza citrinella Pohjansirkku Emberiza rustica VU

50 Lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa käsitellään Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueilla maastotöiden aikana havaittuja huomionarvoisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Riekko (Lagopus lagopus) [NT] Lehtinevalta tulkittiin yksi reviiri (reviirikartta 1). Riekko pesii sekä soiden laitamilla että kosteissa lehtimetsissä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa silmälläpidettävä (NT). Teeri (Lyrurus tetrix) [L] [NT] [V] Lehtinevalla ja Lehtijärvellä pesi pari (reviirikartta 1). Lisäksi molemmilla paikoilla havaittiin 5 7 soidintavaa koirasta. Teeren soidinpaikat ovat avoimia, usein soita, turvetuotantoalueita, peltoja tai hakkuuaukkoja. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Kurki (Grus grus) [L] Lehtijärvellä oli yksi elinpiiri (reviirikartta 1). Kurki pesii tyypillisesti avosoilla ja rehevien lintukosteikkojen rantaluhdilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Seurannan aikana ei havaittu hankealueen yllä tapahtuvia ruokailulentoja. Kapustarinta (Pluvialis apricaria) [L] Lehtinevalta löydettiin kaksi reviiriä (reviirikartta 1). Kapustarinta pesii tyypillisesti avosoilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Liro (Tringa glareola) [L] [V] Lehtinevalla pesi kaksi paria (reviirikartta 2). Liro pesii sekä avosoilla että rantaluhdilla. Pesimäkannan painopiste on pohjoisessa. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. 10

51 Käki (Cuculus canorus) Alueella oli neljä kukkuvaa käkeä (reviirikartta 2). Laji on kuulunut aiemmin alueellisesti uhanalaisten listaan, mutta tuoreimmasta luettelosta se on poistettu. Käki on loisiva laji, joka munii muun muassa leppälintujen, harmaasieppojen ja västäräkkien pesiin. Niittykirvinen (Anthus pratensis) [NT] Lehtinevalla oli kaksi pesivää paria (reviirikartta 2). Niittykirvinen on taantunut laji, joka pesii viljelysalueilla ja avosoilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Pohjansirkku (Emberiza rustica) [VU] Lehtijärven pohjoislaidalla lauloi yksi koiras (reviirikartta 2). Pohjansirkku on erilaisten soistuneiden elinympäristöjen, kuten rämeiden, harvalukuinen pesijä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantunut (VU). 11

52 Reviirikartta 1. Riekon (1 pari), teeren (2 pr), kurjen (1 pr) ja kapustarinnnan (2 pr) reviirit. Riekko Teeri Kurki Kapustarinta 12

53 Reviirikartta 2. Liron (2 paria), käen (4 pr), niittykirvisen (2 pr) ja pohjansirkun (1 pr) reviirit. Liro Käki Niittykirvinen Pohjansirkku 13

54 Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueet kierrettiin huolella läpi 14.4., jolloin etsittiin liitooravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. tulokset ja päätelmät Lehtivuorten tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella mainittavasti. Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida alueen jatkosuunnittelussa. 14

55 KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013: Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston pesimälinnusto- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: Kwet, A. 2009: European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom. Metsoparlamentti: Kuinka löydän metsojen soidinpaikan? < Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rajasärkkä, A. 2005: Linjalaskenta. Eripainos monisteesta: Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J., Várkonyi, G. & Välimäki, P. 2005: Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 1/2005. Oulun yliopisto. 15

56 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 16

57 LIITE 1. Pistelaskentojen paikkakohtaiset (kuva 2) havainnot. Piste 1 (3.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 4 (3.6.) Alle 50 m Yli 50 m Teeri - 1Ä Kurki - 1Ä Kurki - 1Ä Metsäviklo - 1Ä Käki - 2Ä Käki - 1Ä Metsäkirvinen - 2Ä Punarinta - 1Ä Punarinta 1p - Laulurastas - 1Ä Tiltaltti - 1Ä Pajulintu - 3Ä Pajulintu - 3Ä Peippo 1var, 1Ä 4Ä Hippiäinen 1Ä - Piste 5 (3.6.) Alle 50 m Yli 50 m Puukiipijä 1ä - Sepelkyyhky - 1Ä Piste 2 (3.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäkirvinen - 1Ä Teeri - 1Ä Pajulintu - 3Ä Kurki - 1Ä Talitiainen - 1Ä Käki - 2Ä Peippo 1var 2Ä Metsäkirvinen 1Ä 1Ä Selitteet Rautitainen - 1Ä Laulava Ä Punarinta - 1Ä Ääntetelevä ä Mustarastas - 1Ä Varoitteleva var Laulurastas 1Ä - p paikallinen Lehtokerttu - 2Ä Pajulintu 1p 4Ä Hippiäinen - 1Ä Keltasirkku - 1Ä Piste 3 (3.6.) Alle 50 m Yli 50 m Kurki - 1Ä Kapustarinta 1ä 1Ä Käki - 1Ä Metsäkirvinen 1ä 3Ä Mustarastas - 1Ä Pajulintu - 2Ä Peippo - 1Ä 17

58 18

59 Kalistanneva Wind Farm Oy Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 32/2014

60 sisällysluettelo Johdanto... 4 Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Metsojen soidinpaikkaselvitys... 6 Tutkimusmenetelmät... 6 Metsojen elintavoista... 7 Tulokset ja päätelmät... 7 Pesimälinnustoselvitys... 8 Tutkimusmenetelmät... 8 Sovellettu kartoituslaskenta... 8 Linjalaskenta... 9 Pistelaskenta Pöllökuuntelu Yölaulajalaskenta Vesilintulaskenta Epävarmuustekijät Tulokset ja päätelmät Lajikohtaista tarkastelua Viitasammakkoselvitys Viitasammakon tunnistaminen Viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko lainsäädännössä Tutkimusmenetelmät Tulokset ja päätelmät Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. 2

61 Liito-oravaselvitys Tutkimusmenetelmät Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava lainsäädännössä Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Linjalaskentatulosten yhteenveto Liite 2. Pistelaskentojen paikkakohtaiset havainnot Liite 3. Liito-oravahavaintojen yhtenäiskoordinaatit lisätietoineen

62 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Kalistanneva Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevien Kalistannevan lisäalueiden soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen vaadittavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ei ole vielä päätöstä. Osana tutkimusta toteutettiin lintujen pesimäaikainen selvitys, liito-oravainventoinnit sekä viitasammakkokartoitus. Raportista Tässä raportissa esitetään maaliskuun loppupuolen ja kesäkuun lopun välisenä aikana 2014 toteutettujen pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kurikan keskustan luoteispuolella. Lähimpiä taajamia ovat kaakkoispuolen Riitaluoma, itäpuolen Viitala ja koillispuolen Hiivaloukko (kuva 1). Tutkimusalue on pinta-alaltaan noin 532 hehtaarin laajuinen viisiosainen kokonaisuus, joka levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Kalistannevan ja Pahkavuoren tutkimusalueiden ympärille (Ahlman 2013a ja 2013b). Viisiosaisella alueella on tavanomaisia metsätalouskäytössä olevia kasvatusmetsiä, hakkuualoja, taimikoita, ojitettuja rämeitä, vähäisesti turvetuotantoalueita sekä luonnontilaisia soita. Vesistöjä on hyvin niukasti, eikä viljelysalueita ole yhtä hyvin pientä rajausta lukuun ottamatta lainkaan. 4

63 Kuva 1. Kalistannevan lisäalueet (punaiset katkoviivat) sekä vuonna 2013 inventoidut alueet (siniset katkoviivat). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kalistannevan lisäalueiden viitasammakko- ja liito-oravaselvityksestä vastasi luontokartoittaja Keijo Seppälä. Pesimälinnustoselvityksestä vastasi Seppälän lisäksi biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 5

64 metsojen soidinpaikkaselvitys tutkimusmenetelmät Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin ( virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin poikkeuksellisen varhaisesta keväästä johtuen lumettomaan aikaan liito-oravainventointien yhteydessä 20.3., 30.3., 31.3., 3.4. ja 4.4. noin klo välisenä aikana hyvällä säällä. Lisäksi viitasammakkoselvityksen yhteydssä tehtiin maastotöitä. Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuut Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin maastojälkiin, jotka liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. 6

65 metsojen elintavoista Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. tulokset ja päätelmät Maastoinventointien aikana Pahkavuoren luoteispuolella nähtiin kerran soidintava koiras, mutta muita soitimeen viittaavia havaintoja ei tehty. Myöskään muita jälkiä tai jätöksiä ei havaittu. Alueelta ei näin ollen tulkittu varsinaista soidinkeskusta, sillä havainto oli satunnainen. Varsinainen soidinkeskittymä sijaitsee tutkimusalueen ulkopuolella. 7

66 pesimälinnustoselvitys tutkimusmenetelmät sovellettu kartoituslaskenta Tutkimusalueella tehtiin 16 kartoituslaskentaa, joista yksi toteutettiin linjalaskennan, kaksi viitasammakkoselvityksen ohessa, kolme pistelaskentojen aikana, viisi liito-oravainventointien aikana, kaksi lepakkokartoitusten aikana yöllä ja kaksi pöllökuunteluiden yhteydessä niin ikään yöllä (taulukko 1). Kartoituslaskennat toteutettiin koko tutkimusalueen osalta otollisilta kohteilta, jolloin painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin noin klo 4 11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. PVM Sovellettu kartoituslaskenta Metsojen soidinpaikkainventointi Liito-oravainventointi Linjalaskenta Pistelaskenta Viitasammakkokartoitus Yölaulajainventointi x x (pöllöt) x x x x x x x x x x x x x x x x x (pöllöt) x - x - - x x - - x x x x - x x - x x x x - x x x x x 8

67 Kuva 2. Kalistannevan lisäalueiden linjalaskentareitti (punainen viiva). linjalaskenta Tutkimusalueella tehtiin yksi linjalaskenta, joka oli noin 6,3 kilometriä pitkä (kuva 2). Linja toteutettiin osittain teitä pitkin, ja sillä pyrittiin kattamaan pinta-alallisesti mahdollisimman laaja alue. Laskennat suoritettiin aikaisin aamulla klo 4 10 välisenä aikana 6.6. Linjalaskennalla pystytään laskemaan suuntaa antavasti alueen lintutiheys ja siinä merkitään yksilömäärät ylös pääsarkaan (alle 25 metrin päässä havaitut linnut) ja apusarkaan (yli 25 metrin päässä havaitut linnut). Lintutiheys laskettiin myös lajikohtaisesti, mutta siihen on syytä suhtautua varauksella, koska aineisto on pieni ja monet lajit (esimerkiksi käki ja korppi) havaitaan lähes aina apusaralla. Tiheydet ovat siten esimerkinomaiset, eivätkä esitä lajien todellisia parimääriä. 9

68 Kuva 3. Kalistannevan lisäalueiden pistelaskentakohteet (vihreät pallot). pistelaskenta Pistelaskennat tehtiin tutkimusalueella yhteensä yhdeksältä paikalta, jotka valittiin siten, että ne kattoivat mahdollisimman laajan alueen tutkimusalueelta (kuva 3). Pistelaskennassa merkitään ylös kaikki viiden minuutin aikana havaitut lintuyksilöt pää- ja apusarkaan (kuten linjalaskennassa). Pisteille saavuttiin GPS-vastaanottimeen syötettyjen koordinaattien avulla. Pistelaskennalla pystytään laskemaan suhteellisia tiheyksiä, mutta ei absoluuttisia tiheyksiä. Vertailu onnistuu esimerkiksi habitaattien välillä. Pistelaskentojen jälkeen aamulla tehtiin kartoituslaskentoja. 10

69 pöllökuuntelu Pöllöjen reviirejä kartoitettiin kuuntelemalla mahdollisia soidinääniä sopivissa olosuhteissa ja , jolloin tielinjat ja polut kierrettiin läpi kuunnellen pysähtymällä säännöllisin väliajoin. Pöllöt ovat yöaktiivisia, ja niiden soidinkausi alkoi poikkeuksellisen varhain keväällä yölaulajalaskenta Yöaktiivisia lajeja inventoitiin lepakkoselvityksen yhteydessä. Yölaulajalaskennat keskittyivät pimeimpään aikaan noin klo väliselle ajanjaksolle ja Paritulkinnat tehtiin samalla tavalla kuin kartoituslaskennoissa. Kalistannevan lisäalueiden kaltaisella paikalla yölaulajainventoinneissa etsitään lähinnä kehrääjiä. Lajit, joista kerättiin kaikki reviirihavainnot: Vesilinnut Metsä-, pelto- ja rantakanat (ei fasaani) Kahlaajat (ei metsäviklo, taivaanvuohi ja lehtokurppa) Käki ja pöllöt Tikat (ei käpytikka) ja kivitasku Niittykirvinen ja keltavästäräkki Sirkkalinnut Sirittäjä ja idänuunilintu Lepinkäiset ja kuhankeittäjä Järripeippo ja nokkavarpunen Peltosirkku ja pohjansirkku Päiväpetolinnut Kurki Lokit ja tiirat Uuttukyyhky ja turkinkyyhky Kehrääjä ja tervapääsky Kangaskiuru ja törmäpääsky Peukaloinen, satakieli ja leppälintu Viita-, luhta- ryti- ja rastaskerttunen Pikkusieppo ja pyrstötiainen Mustavaris Isokäpylintu ja punavarpunen 11

70 vesilintulaskenta Vesilinnut laskettiin kiertolaskennoin Takakankaan koillispuolen lampareelta. Laskennat tehtiin aamuisin muiden inventointien yhteydessä siten, että ensimmäinen kierros toteutettiin 26.4., toinen ja kolmas Pesiviksi pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot. Sorsalinnuilla (sotkia lukuun ottamatta) muista yksilöistä erillään oleva pari yksinäinen koiras koiraat 2 4 yksilön ryhmissä pienet naarasta takaa ajavat koirasryhmät yksinäiset naaraat, mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden yhteismäärä Punasotkalla ja tukkasotkalla (selvä koirasylijäämä) naaraiden kokonaismäärä Telkällä juhlapukuinen (sukukypsä) koiras pari Nokikanalla yksinäinen lintu (lähellä rantaa) pari (kaksi lintua yhdessä) reviirikiista (= kaksi paria) nähdyistä yksilöistä erilliset äänihavainnot (reviirit) laskenta-alueella. Kuikka- ja uikkulinnuilla yksinäinen lintu pari (= kaksi yksilöä yhdessä) Silkkiuikkuyhdyskuntien linnuista osa saattaa olla kasvillisuuden kätkössä. Jos parimäärää ei pystytä arvioimaan (esimerkiksi häätämällä linnut näkyviin), ilmoitetaan yhdyskunnan liepeillä näkyvien yksilöiden yhteismäärä tulkitsematta sitä pareiksi. Joutsenilla ja hanhilla pesällä tai todennäköisellä pesäpaikalla havaittu pari (= kaksi pesimäpukuista lintua yhdessä) Lokkilinnuilla yksinäinen lintu tai pari oletetun pesäpaikan luona (esimerkiksi hautova tai hätäilevä emo). Yhdyskuntien parimäärät voidaan arvioida kiikaroimalla pesät tai hautovat emot, tai laskemalla/arvioimalla pesiltä lentoon lähtevät emot (molemmat usein paikalla). Pesimättömiltä vaikuttavia ryhmiä ja parvia ei tulkita pareiksi. Kaikissa lajiryhmissä vastaa paria löydetty pesä Ensimmäisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: sinisorsa, tavi, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, telkkä, isokoskelo, nokikana Toisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: kuikka, kaakkuri, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, harmaasorsa, haapana, heinätavi, tukkasotka, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo, uivelo. Kolmannen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: uikut, haapana, heinätavi, tukkasotka, lapasotka, pilkkasiipi, uivelo, tukkakoskelo, pikkulokki, tiirat. 12

71 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Pesimäaikaan linnustoa inventoitiin 13 päivän ja neljän yön aikana. Alueen pinta-alaan ja varsin yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää erittäin kattavana. Suurella todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty. Tulokset ja päätelmät Kalistannevan lisäalueilta laskettiin lintuja yhdeltä linjalta (kuva 2), joka oli pituudeltaan 6,3 kilometriä. Reviirihavaintoja kirjattiin yhteensä 239, jotka jaettiin pää- ja apusarkahavaintoihin (liite 1) havaintoetäisyyden mukaan (katso tutkimusmenetelmät > linjalaskenta). Havaintoaineiston avulla laskettiin kullekin alueella havaitulle lajille keskitiheys neliökilometriä kohden. Tutkimussarkatiheys (pääsarka + apusarka) laskettiin seuraavalla kaavalla: lajikohtainen kuuluvuuskerroin x tutkimussarkahavainnot / laskentakilometrit (Rajasärkkä 2005). Kuuluvuuskertoimia käytettiin Muuttuva pesimälinnusto -teoksessa esitettyjä peruskertoimia (Väisänen ym. 1998). Lopullinen lajikohtainen tiheys korjattiin y-kertoimella (0,948), joka puolestaan laskettiin seuraavalla kaavalla: 0,0302 x 8,73 (maalinnuston pääsarkahavainnot / laskentakilometreillä) + 0,684 (Järvinen & Väisänen 1983). Linjalaskennat antavat vertailukelpoista ja helposti toistettavaa aineistoa, jonka avulla voidaan seurata lintukantojen vaihteluja. Laskennoissa havaitaan keskimäärin noin 60 prosenttia todellisesta yksilömäärästä, joten ne eivät anna absoluuttista kuvaa alueen linnustosta. Tiheyslaskentakaavojen avulla voidaan kuitenkin arvioida alueen lajiston rakennetta melko hyvin. Tulosten valossa tutkimusalueella ja sen lähistöllä pesi 132,46 paria (liite 1) neliökilometriä kohden. Se on tyypillisen alhainen lukema karuille kangasmetsille ja nuoren ikäluokan puustolle. Metsämaiden perustiheys on yleensä paria ja rehevissä lehdoissa se voi kohota jopa pariin per neliökilometri. Tutkimusalueen runsaimpia lajeja olivat pajulintu (25,54 paria / km 2 ), peippo (19,71) ja metsäkirvinen (10,01). Nämä kolme lajia muodostivat 42 prosenttia kokonaisparimäärästä. Peruslajeja olivat myös hippiäinen, harmaasieppo, punarinta, talitiainen ja lehtokerttu. Linjalaskennoissa kirjattiin reviirihavaintoja yhteensä 33 lajista. 13

72 Kalistannevan lisäalueiden pesimälinnusto saatiin selvitettyä erittäin kattavasti kartoitus-, linja-, piste- ja vesilintulaskennoin (taulukko 1, liite 1 2). Lisäksi havaintoaineistoa kertyi lepakkoinventointien yhteydessä. Pesimätiheydet eivät ole erityisen suuria, mikä johtuu tutkimusalueen elinympäristöistä. Alueella on vain hyvin pienialaisesti vanhemman ikäluokan metsää, eikä mosaiikkimaisia kosteikkoja ole. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä 55 lajin reviirit (taulukko 2), joista valtaosa on hyvin tavallisia pesimälajeja. Lajistoon lukeutuu 16 huomionarvoista lajia: tavi, pyy, teeri, metso, kurki, kapustarinta, liro, rantasipi, käenpiika, palokärki, niittykirvinen, leppälintu, kivitasku, sirittäjä, pikkulepinkäinen ja pohjansirkku. Huomionarvoisista lajeista kahdeksan on EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, kuusi Suomen erityisvastuulajeja, neljä valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettäviä (NT) ja kaksi vaarantuneita (VU). Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuolella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Kokonaisuudessaan tutkimusalueen pesimälajisto on tavanomaista, eikä merkittäviä reviirikeskittymiä ole lainkaan lukuun ottamatta Niinistönnevaa ja Vuorusjärveä. Lintujen tavanomaisuudesta kertoo hyvin myös linjalaskentatulokset. Kattavan pesimälinnustoselvityksen perusteella Vuorusjärven luonnontilainen suo on linnustollisesti merkittävä alue (kuva 6), jossa pesii monipuolista ja vaativaa suolajistoa, kuten esimerkiksi kapustarinta ja pohjansirkku. Tutkimusalueen ulkopuolista aluetta ei inventoitu samalla tarkkuudella kuin rajauksen sisällä oleva alue, joten todellisuudessa linnustoarvo saattaa olla todettua suurempi. Lisäksi Niinistönneva (kuva 7) on tulkittu tämän selvityksen ja vuoden 2013 selvityksen (Ahlman 2013c) perusteella arvioitu linnustollisesti arvokkaaksi kohteeksi suolajiston vuoksi. Molemmat alueet suositetaan säilytettävän ennallaan siten, että soiden vesitaloutta ei muuteta jatkossa muun muassa lisäojituksilla tai vanhojen ojien perkauksilla. Turbiinit suositetaan sijoitettavan mahdollisimman etäälle arvokkaisiin alueisiin nähden siten, että niiden ympärille jätetään vähintään 200 metrin laajuinen suojavyöhyke. Kuva 6. Vuorusjärven linnustollisesti arvokas alue (punainen). Kuva 7. Niinistönnevan linnustollisesti arvokas alue (punainen). 14

73 Taulukko 2. Tutkimusalueella havaitut reviirilajit maastotöiden aikana. Uhanalaisuusluokat ovat seuraavat: VU = vaarantunut, NT = Silmälläpidettävä. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsaslukuinen. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Tavi Anas crecca - - x 1 - Pyy Bonasa bonasia - x Teeri Tetrao tetrix x x x 5 - Metso Tetrao urogallus x x x 5 - Kurki Grus grus - x Kapustarinta Pluvialis apricaria - x Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Taivaanvuohi Gallinago Gallinago Lehtokurppa Scolopax rusticola Metsäviklo Tringa ochropus Liro Tringa glareola - x x 4 - Rantasipi Actitis hypoleucos NT - x 1 - Sepelkyyhky Columba palumbus Käki Cuculus canorus Käenpiika Jynx torquilla NT Palokärki Dryocopus martius - x Käpytikka Dendrocopos major Haarapääsky Hirundo rustica Metsäkirvinen Anthus trivialis Niittykirvinen Anthus pratensis NT Västäräkki Motacilla alba Rautiainen Prunella modularis Punarinta Erithacus rubecula Leppälintu Phoenicurus phoenicurus - - x 6 - Kivitasku Oenanthe oenanthe VU Mustarastas Turdus merula Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Lehtokerttu Sylvia borin Hernekerttu Sylvia curruca Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Tiltaltti Phylloscopus collybita Pajulintu Phylloscopus trochilus Hippiäinen Regulus regulus Harmaasieppo Muscicapa striata

74 Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Hömötiainen Parus montanus Töyhtötiainen Parus cristatus Sinitiainen Parus caeruleus Talitiainen Parus major Puukiipijä Certhia familiaris Pikkulepinkäinen Lanius collurio - x Närhi Garrulus glandarius Varis Corvus cornix Peippo Fringilla coelebs Järripeippo Fringilla montifringilla Viherpeippo Carduelis chloris Vihervarpunen Carduelis spinus Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Keltasirkku Emberiza citrinella Pohjansirkku Emberiza rustica VU Yhteensä 55 lajia 16

75 Lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa käsitellään Kalistannevan lisäalueilla maastotöiden aikana havaittuja huomionarvoisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Tavi (Anas crecca) [V] Takakankaan koillispuolen lampareella pesi yksi pari (reviirikartta 1). Tavi on pesimäpaikkansa suhteen vaatimattomin vesilintumme, joka pesii toisinaan jopa metsäojien varsilla. Se on Suomen erityisvastuulaji. Pyy (Bonasa bonasia) [L] Tutkimusalueella oli yhteensä kolme reviiriä (reviirikartta 1). Pyy viihtyy kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa esiintyy leppää ruokailua varten. Se on EU:n lintudirektiivin I- liitteen laji. Teeri (Tetrao tetrix) [L] [NT] [V] Tutkimusalueelta löydettiin viisi elinpiiriä (reviirikartta 1). Rajauksella ja sen lähiympäristössä havaittiin kartoitusten aikana muutamia soidintavia koiraita, mutta valtaosa niistä pesi toisaalla. Teeren soidinpaikat ovat avoimia, usein soita, turvetuotantoalueita, peltoja tai hakkuuaukkoja. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Metso (Tetrao urogallus) [L] [NT] [V] Alueelta varmistettiin viisi pesimäpiiriä (reviirikartta 1). Metson tyypillisiä elinympäristöjä ovat iäkkäämmät havumetsät. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, Suomen erityisvastuulaji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Kurki (Grus grus) [L] Niinistönnevalla pesi yksi ja Vuorusjärvellä neljä paria (reviirikartta 1). Kurki pesii tyypillisesti avosoilla ja rehevien lintukosteikkojen rantaluhdilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Seurannan aikana ei havaittu tutkimusalueen yllä tapahtuvia ruokailulentoja. Kapustarinta (Pluvialis apricaria) [L] Vuorusjärvellä pesi kaksi paria (reviirikartta 2). Kapustarinta on avosoiden pesijä, joka on taantunut eteläisestä Suomesta soiden hävitessä. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 17

76 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Vuorusjärvellä havaittiin kolme reviiriä (reviirikartta 2). Töyhtöhyyppä on tyypillinen peltopesijä, joka asuttaa harvalukuisena myös avosoita ja rantaluhtia. Liro (Tringa glareola) [L] [V] Vuorusjärvellä soidinsi kolme koirasta ja Niinistönnevalla yksi koiras (reviirikartta 2). Liro on pääosin avosoiden ja luhtarantaisten lintuvesien laji, jonka pesimäkannan painopiste on pohjoisessa. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Rantasipi (Actitis hypoleucos) [NT] [V] Takakankaan koillispuolen lampareella asettui pesimään yksi pari (reviirikartta 2). Tyypillisimmin rantasipi pesii kirkkailla ja kivikkorantaisilla järvillä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Käki (Cuculus canorus) Alueella oli vähintään 13 kukkuvaa käkeä (reviirikartta 2). Laji on kuulunut aiemmin alueellisesti uhanalaisten listaan, mutta tuoreimmasta luettelosta se on poistettu. Käki on loisiva laji, joka munii muun muassa leppälintujen, harmaasieppojen ja västäräkkien pesiin. Käenpiika (Jynx torquilla) [NT] Tutkimusalueella oli kolme pesimäpiiriä (reviirikartta 3). Käenpiika pesii hyvin vaatimattomissa paikoissa, jopa hakkuualoilla, kunhan tarjolla on sopiva pesäkolo. Laji on ainoa tikkamme, joka ei kaiverra itse pesäkoloaan. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Palokärki (Dryocopus martius) [L] Alueella pesi kaksi paria (reviirikartta 3). Laji on hyvin kuuluva reviirillään, joka on kooltaan yleensä melko laaja. Palokärki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Niittykirvinen (Anthus pratensis) [NT] Vuorusjärvellä oli yhteensä kuusi reviiriä (reviirikartta 3). Niittykirvinen on selvästi taantunut laji, joka pesii viljelysalueilla ja avosoilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) [V] Tutkimusalueella kuultiin kuusi laulavaa koirasta (reviirikartta 3). Laji pesii vanhemmissa metsissä, asutuksen piirissä ja runsaimmin mäntykankailla. Leppälintu on Suomen erityisvastuulaji. 18

77 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) [VU] Takarannan koillispuolella pesi kaksi paria, joista toisen reviiri oli lampareen rannalla (reviirikartta 3). Kivitasku pesii monenlaisissa kivikkoisissa elinympäristöissä, kuten rantakivikoissa, kiviaidoissa ja maa-aineksenottoalueilla. Se on taantunut voimakkaasti viime vuosina, minkä vuoksi valtakunnallinen uhanalaisuusluokittelu on vaarantunut (VU). Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) Laulava koiras kuultiin Pahkavuoren luoteispuolella (reviirikartta 4). Elinpiiri saattaa kuitenkin ulottua tutkimusalueelle. Idänuunilintu tunnetaan iäkkäiden kuusikoiden pesimälajina, joka voi esiintyä myös lehtipuuvaltaisessa lehdossa. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) [NT] Vuorusjärven länsipuolella niukasti alueen ulkopuolella kuultiin laulava lintu (reviirikartta 4). Sirittäjän tapaa tyypillisesti valoisista lehti- ja sekametsistä sekä lehdoista. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Sirittäjä on taantunut viime vuosina. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) [L] Takakankaan pohjoispuolen hakkuualalla oli yksi pesimäpiiri (reviirikartta 4). Pikkulepinkäinen on kuivien pensaikkomaiden laji, joka viihtyy niin katajikoissa kuin hakkuuaukoillakin. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Järripeippo (Fringilla montifringilla) Alueelta löydettiin yhteensä viisi reviiriä (reviirikartta 4). Järripeippo on eräs runsaimpia Lapin pesimälajeja, jonka tavanomainen levinneisyysalue ulottuu toisinaan myös Pohjanmaan puolelle. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat soiden laiteet ja koivikot. Pohjansirkku (Emberiza rustica) [VU] Vuorusjärven etelälaidalla lauloi yksi koiras (reviirikartta 4). Pohjansirkku on erilaisten soistuneiden elinympäristöjen, kuten rämeiden, harvalukuinen pesijä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantunut (VU). 19

78 Reviirikartta 1. Tavin (1 pari), pyyn (3 pr), teeren (5 pr), metson (5 pr) ja kurjen (5 pr) reviirit. Tavi Pyy Metso Kurki Teeri 20

79 Reviirikartta 2. Kapustarinnan (2 paria), töyhtöhyypän (3 pr), liron (4 pr), rantasipin (1 pr) ja käen (13 pr) reviirit. Kapustarinta Töyhtöhyyppä Rantasipi Käki Liro 21

80 Reviirikartta 3. Käenpiian (3 paria), palokärjen (2 pr), niittykirvisen (6 pr), leppälinnun (6 pr) ja kivitaskun (2 pr) reviirit. Käenpiika Palokärki Leppälintu Kivitasku Niittykirvinen 22

81 Reviirikartta 4. Idänuunilinnun (1 pari), sirittäjän (1 pr), pikkulepinkäisen (1 pr), järripeipon (5 pr) ja pohjansirkun (1 pr) reviirit. Idänuunilintu Sirittäjä Järripeippo Pohjansirkku Pikkulepinkäinen 23

82 viitasammakkoselvitys viitasammakon tunnistaminen Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. 24

83 viitasammakko lainsäädännössä Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). tutkimusmenetelmät Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin ja 28.4., jolloin käytiin läpi Takakankaan koillispuolen louhoslampare. Molemmat laskennat tehtiin hieman tavanomaista varhaisemmin, sillä soidinkausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin. Maastotyöt keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään, yleensä klo väliseen aikaan. Molemmilla käyntikerroilla kierrettiin läpi lampareiden rannat hiljaa ja rauhallisesti. Inventointien aikana pysähdyttiin tietyin välimatkoin useiksi minuuteiksi, sillä viitasammakot ovat hyvin arkoja ja voivat säikähtäessään pysytellä pitkään piilossa. Lisäksi paikalla tehtiin ylimääräinen tarkastuskäynti tulokset ja päätelmät Takakankaan koillispuolen keinotekoisesta lampareesta (kuva 5 ja 6) löydettiin hyvin runsaasti kutua noin neliömetrin alueelta lampareen lounaislaidalta. Paikalla ei havaittu soitimella olevia yksilöitä, mutta kudun perusteella se saattaa olla merkittävä kohde havaittiin kuoriutuneita yksilöitä. Kyseessä on EU:n luontodirektiivin mukainen lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kuva 5. Viitasammakoiden esiintymispaikka. Kuva 6. Tarkka lisääntymispaikka. 25

84 Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Kalistannevan lisäalueet kierrettiin huolella läpi 20.3., 30.3., 31.3., 3.4. ja 4.4., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä sekä pesintään soveltuvia puita. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Inventointien aikana käytiin myös vuoden 2013 alueen puolella. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. tulokset ja päätelmät Maastoinventointien aikana tehtiin tarkastuskäynti vuonna 2013 inventoidulle alueelle, josta ei löydetty reviirejä (Ahlman 2013a). Miilunkorven metsästysmajan länsipuolelle (kuva 7) oli kuitenkin asettunut vuoden 2013 jälkeen liito-orava, sillä soveliaalta metsäkuviolta löydettiin hyvin runsaasti papanapuita sekä pesäkolo. Lisäksi tutkimusalueelta Vuorusjärven eteläpuolelta (kuva 8 ja 9) löydettiin papanoita kolmen puun tyveltä vähäisesti. Aluetta ei kuitenkaan tulkittu varsinaiseksi elinpiiriksi, sillä todennäköisesti yksi liito-orava on kulkenut kerran alueen ohi. Molempien kohteiden lähellä on laajoja metsäpalstoja, joten erityisiä ekologisia reittejä ei voida osoittaa. Mikäli Vuorusnevan löytöpaikan välittömään läheisyyteen kohdistuu maankäyttöä, suositetaan metsäkuvio tarkastettavan uudelleen. 26

85 Kuva 7. Miilunkorven liito-oravareviiri. Kuva 8. Vuorusnevan liito-oravapaikka. Kuva 9. Miilunkorven (punainen pallo) ja Vuorusnevan (vihreä pallo) liito-oravahavaintojen paikat. 27