YIT Rakennus Oy. Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, liito-oravaselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 YIT Rakennus Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 23/2014

2 sisällysluettelo Johdanto... 4 Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Metsojen soidinpaikkaselvitys... 6 Tutkimusmenetelmät... 6 Metsojen elintavoista... 7 Tulokset ja päätelmät... 7 Pesimälinnustoselvitys... 8 Tutkimusmenetelmät... 8 Sovellettu kartoituslaskenta... 8 Linjalaskenta... 9 Pistelaskenta Pöllökuuntelu Yölaulajalaskenta Vesilintulaskenta Epävarmuustekijät Tulokset ja päätelmät Lajikohtaista tarkastelua Viitasammakkoselvitys Viitasammakon tunnistaminen Viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko lainsäädännössä Tutkimusmenetelmät Tulokset ja päätelmät Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 Liito-oravaselvitys Tutkimusmenetelmät Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava lainsäädännössä Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Linjalaskentatulosten yhteenveto Liite 2. Pistelaskentojen paikkakohtaiset havainnot

4 JOHDANTO Tämä raportti esittelee YIT Rakennus Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin. Yhtiö suunnittelee yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Peuralinnan alueelle, joka sijaitsee Kyyjärvellä Keski-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (Keski-Suomen ELY-keskus 2013). Suunnitellut tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3 MW, jolloin tuulivoimapuiston kokonaisteho olisi 27 MW. Osana hanketta toteutettiin lintujen pesimäaikainen selvitys, liito-oravainventoinnit sekä viitasammakkokartoitus. Raportista Tässä raportissa esitetään maaliskuun alun ja kesäkuun puolivälin välisenä aikana 2014 toteutettujen pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin kymmenen kilometrin etäisyydellä luoteeseen Kyyjärven keskustaan nähden. Alue on Alajärven ja Perhon rajalla, ja osa tutkimusrajausta on kyseisten kuntien puolella (kuva 1). Peuralinnan suunniteltu tuulivoimapuisto on pääosin metsäseudulla, mutta lähistöllä on myös runsaasti luonnontilaisia soita sekä turvesoita. Tuulivoimapuistoa suunnitellaan 740 hehtaarin laajuiselle alueelle, jossa on pääosin karuja mäntymetsiä, ojitettuja rämeitä, turvesoita ja hakkuualoja sekä muutama pieni vesistö rajauksen pohjoisosassa. Kokonaisuutena luontotyypit ovat voimakkaasti käsiteltyjä. 4

5 Kuva 1. Hankealueen (punainen katkoviiva) ja kaava-alueen (musta katkoviiva) sijainti. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Peuralinnan tuulivoimapuiston liito-orava- ja viitasammakkoselvityksestä vastasi Toni Ahlman. Hän vastasi Lauri Tammisen kanssa myös pesimälinnustoselvityksestä. Lepakkodetektorin asennuskäynnin aikana (29.4.) sekä Toni Ahlman että biologi ja luontokartoittaja Hanna Tuominen keräsivät linnustotietoja. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 5

6 metsojen soidinpaikkaselvitys tutkimusmenetelmät Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin ( virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin poikkeuksellisen varhaisesta keväästä johtuen lumettomaan aikaan 17.3., 22.3., 3.4. ja noin klo välisenä aikana hyvällä säällä. Lisäksi metsohavaintoja kerättiin liito-oravaselvitysten aikana 3.3., 4.3. ja 5.3. Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuut Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin maastojälkiin, jotka liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. Soidin huipentuu vasta huhtikuun jälkipuoliskolla, jolloin tehtiin täydentävä maastokäynti alueille, joissa havaittiin koiraita aiempien inventointien yhteydessä. 6

7 metsojen elintavoista Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. tulokset ja päätelmät Maastoinventointien aikana hankealueelta löydettiin useita ulostepaikkoja ja joitakin muita maastojälkiä, mutta ei lainkaan soitimeen viittaavia havaintoja. Hankealueella pesi neljä paria, mutta maastoselvityksen perusteella soidinalue sijaitsee hyvin todennäköisesti tutkimusalueen ulkopuolella. 7

8 pesimälinnustoselvitys tutkimusmenetelmät sovellettu kartoituslaskenta Hankealueella tehtiin 23 kartoituslaskentaa, joista yksi toteutettiin linjalaskennan ohessa, kaksi pistelaskentojen aikana, neljä metsojen soidinpaikkaselvityksen ohessa, kolme liito-oravainventointien aikana ja kolme lepakkokartoitusten aikana yöllä (taulukko 1). Kartoituslaskennat toteutettiin koko hankealueen osalta otollisilta kohteilta, jolloin painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin pääosin noin klo 4 11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. PVM Sovellettu kartoituslaskenta Metsojen soidinpaikkainventointi Liito-oravainventointi Linjalaskenta Pistelaskenta Viitasammakkokartoitus Yölaulajainventointi x x x x x (pöllöt) x x x - x x - x x x x x - x x - - x x - - x x x x x x x x - x x x x x - x x x x x x x

9 Kuva 2. Peuralinnan linjalaskentareitti (punainen viiva). linjalaskenta Hankealueella tehtiin yksi linjalaskenta, joka oli noin 6,5 kilometriä pitkä (kuva 2). Linja toteutettiin osittain teitä pitkin, ja sillä pyrittiin kattamaan pinta-alallisesti mahdollisimman laaja alue. Laskennat suoritettiin aikaisin aamulla klo 4 10 välisenä aikana 5.6. Linjalaskennalla pystytään laskemaan suuntaa antavasti alueen lintutiheys ja siinä merkitään yksilömäärät ylös pääsarkaan (alle 25 metrin päässä havaitut linnut) ja apusarkaan (yli 25 metrin päässä havaitut linnut). Lintutiheys laskettiin myös lajikohtaisesti, mutta siihen on syytä suhtautua varauksella, koska aineisto on pieni ja monet lajit (esimerkiksi käki ja korppi) havaitaan lähes aina apusaralla. Tiheydet ovat siten esimerkinomaiset, eivätkä esitä lajien todellisia parimääriä. 9

10 Kuva 3. Peuralinnan tuulivoimapuiston pistelaskentakohteet (vihreät pallot). pistelaskenta Pistelaskennat tehtiin hankealueella kahdesti yhteensä yhdeksältä paikalta, joista kaikki toteutettiin alustavasti suunnitelluilta turbiinipaikoilta (kuva 3). Pistelaskennassa merkitään ylös kaikki viiden minuutin aikana havaitut lintuyksilöt pää- ja apusarkaan (kuten linjalaskennassa). Pisteille saavuttiin GPS-vastaanottimeen syötettyjen koordinaattien avulla. Pistelaskennalla pystytään laskemaan suhteellisia tiheyksiä, mutta ei absoluuttisia tiheyksiä. Vertailu onnistuu esimerkiksi habitaattien välillä. Pistelaskentojen jälkeen aamulla tehtiin kartoituslaskentoja. pöllökuuntelu Pöllöjen reviirejä kartoitettiin kuuntelemalla mahdollisia soidinääniä sopivan leutona yönä noin klo välisenä aikana useasta eri pisteestä (kuva 4). Pöllöt ovat yöaktiivisia, ja niiden soidinkausi alkoi poikkeuksellisen varhain keväällä

11 yölaulajalaskenta Yöaktiivisia lajeja inventoitiin lepakkoselvityksen yhteydessä. Yölaulajalaskennat keskittyivät pimeimpään aikaan noin klo väliselle ajanjaksolle , ja Paritulkinnat tehtiin samalla tavalla kuin kartoituslaskennoissa. Peuralinnan kaltaisella paikalla yölaulajainventoinneissa etsitään lähinnä kehrääjiä. Lajit, joista kerättiin kaikki reviirihavainnot: Vesilinnut Metsä-, pelto- ja rantakanat (ei fasaani) Kahlaajat (ei metsäviklo, taivaanvuohi ja lehtokurppa) Käki ja pöllöt Tikat (ei käpytikka) ja kivitasku Niittykirvinen ja keltavästäräkki Sirkkalinnut Sirittäjä ja idänuunilintu Lepinkäiset ja kuhankeittäjä Järripeippo ja nokkavarpunen Peltosirkku ja pohjansirkku Päiväpetolinnut Kurki Lokit ja tiirat Uuttukyyhky ja turkinkyyhky Kehrääjä ja tervapääsky Kangaskiuru ja törmäpääsky Peukaloinen, satakieli ja leppälintu Viita-, luhta- ryti- ja rastaskerttunen Pikkusieppo ja pyrstötiainen Mustavaris Isokäpylintu ja punavarpunen Kuva 4. Pöllöinventointien kuuntelupisteet (mustat pallot). 11

12 vesilintulaskenta Vesilinnut laskettiin kierto- ja pistelaskennoin kaikilta tutkimusalueen järviltä. Jokaisella kohteella vesistöjä havainnoitiin kiikarien avulla. Laskennat tehtiin aamuisin muiden inventointien yhteydessä siten, että ensimmäinen kierros toteutettiin 29.4., toinen ja kolmas Pesiviksi pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot. Sorsalinnuilla (sotkia lukuun ottamatta) muista yksilöistä erillään oleva pari yksinäinen koiras koiraat 2 4 yksilön ryhmissä pienet naarasta takaa ajavat koirasryhmät yksinäiset naaraat, mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden yhteismäärä Punasotkalla ja tukkasotkalla (selvä koirasylijäämä) naaraiden kokonaismäärä Telkällä juhlapukuinen (sukukypsä) koiras pari Nokikanalla yksinäinen lintu (lähellä rantaa) pari (kaksi lintua yhdessä) reviirikiista (= kaksi paria) nähdyistä yksilöistä erilliset äänihavainnot (reviirit) laskenta-alueella. Kuikka- ja uikkulinnuilla yksinäinen lintu pari (= kaksi yksilöä yhdessä) Silkkiuikkuyhdyskuntien linnuista osa saattaa olla kasvillisuuden kätkössä. Jos parimäärää ei pystytä arvioimaan (esimerkiksi häätämällä linnut näkyviin), ilmoitetaan yhdyskunnan liepeillä näkyvien yksilöiden yhteismäärä tulkitsematta sitä pareiksi. Joutsenilla ja hanhilla pesällä tai todennäköisellä pesäpaikalla havaittu pari (= kaksi pesimäpukuista lintua yhdessä) Lokkilinnuilla yksinäinen lintu tai pari oletetun pesäpaikan luona (esimerkiksi hautova tai hätäilevä emo). Yhdyskuntien parimäärät voidaan arvioida kiikaroimalla pesät tai hautovat emot, tai laskemalla/arvioimalla pesiltä lentoon lähtevät emot (molemmat usein paikalla). Pesimättömiltä vaikuttavia ryhmiä ja parvia ei tulkita pareiksi. Kaikissa lajiryhmissä vastaa paria löydetty pesä Ensimmäisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: sinisorsa, tavi, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, telkkä, isokoskelo, nokikana Toisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: kuikka, kaakkuri, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, harmaasorsa, haapana, heinätavi, tukkasotka, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo, uivelo. Kolmannen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: uikut, haapana, heinätavi, tukkasotka, lapasotka, pilkkasiipi, uivelo, tukkakoskelo, pikkulokki, tiirat. 12

13 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Pesimäaikaan linnustoa inventoitiin 19 päivän ja neljän yön aikana. Alueen pinta-alaan ja yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää hyvin kattavana. Suurella todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty. Tulokset ja päätelmät Peuralinnan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnusto saatiin selvitettyä erittäin kattavasti kartoitus-, linja-, piste- ja vesilintulaskennoin (taulukko 1, liite 1 2). Lisäksi havaintoaineistoa kertyi lepakkoinventointien yhteydessä. Pesimätiheydet eivät ole merkittävän suuria, mikä johtuu hankealueen biotoopeista. Alueella on vain hyvin pienialaisesti vanhemman ikäluokan metsää. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä 64 lajin reviirit (taulukko 2), joista valtaosa on hyvin tavallisia pesimälajeja. Lajimäärä on kuitenkin varsin edustava. Lajistoon lukeutuu 16 huomionarvoista lajia: tavi, telkkä, pyy, teeri, metso, kurki, valkoviklo, liro, palokärki, leppälintu, kivitasku, sirittäjä, pikkulepinkäinen, isokäpylintu, punavarpunen ja pohjansirkku. Huomionarvoisista lajeista seitsemän on EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, seitsemän Suomen erityisvastuulajeja, neljä valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettäviä (NT) ja kaksi vaarantunutta (VU). Tutkimusalueelta ei löydetty metson soidinpaikkaa. Laji lukeutuu kaikkiin edellä mainittuihin luokituksiin. Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuolella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Lisäksi monilla huomionarvoisilla lajeilla ei ole yleensä vuosittain sama pesimäpaikka. Kokonaisuudessaan hankealueen pesimälajisto on tavanomaista, mikä näkyy myös linja- ja pistelaskentatuloksissa (liite 1 2), mutta kokonaislajimäärä on yllättävän runsaslukuinen. Kattavan pesimälinnustoselvityksen perusteella linnustollisesti arvokkaiksi kohteiksi voidaan tulkita ainoastaan Kalliojärvi lähiympäristöineen sekä Kärjenlampien pohjoisosa (kuva 5). Kalliojärvellä pesii vesilintuja sekä muun muassa liro. Kärjenlampien pohjoisosan merkittävin yksittäinen tekijä on pohjansirkulle sovelias elinympäristö. Näiden kahden arvokkaan lintukohteen vesitalous suositetaan säilytettävän ennallaan, eikä kuivattavia toimenpiteitä tule tehdä. Kuva 5. Tuulivoimapuiston alueen linnustollisesti arvokkaat kohteet (punaiset alueet). 13

14 Peuralinnan tuulivoimapuiston alueelta laskettiin lintuja yhdeltä linjalta (kuva 2), joka oli pituudeltaan 6,5 kilometriä. Reviirihavaintoja kirjattiin yhteensä 256, jotka jaettiin pää- ja apusarkahavaintoihin (liite 1) havaintoetäisyyden mukaan (katso tutkimusmenetelmät > linjalaskenta). Havaintoaineiston avulla laskettiin kullekin alueella havaitulle lajille keskitiheys neliökilometriä kohden. Tutkimussarkatiheys (pääsarka + apusarka) laskettiin seuraavalla kaavalla: lajikohtainen kuuluvuuskerroin x tutkimussarkahavainnot / laskentakilometrit (Rajasärkkä 2005). Kuuluvuuskertoimia käytettiin Muuttuva pesimälinnusto -teoksessa esitettyjä peruskertoimia (Väisänen ym. 1998). Lopullinen lajikohtainen tiheys korjattiin y-kertoimella (0,800), joka puolestaan laskettiin seuraavalla kaavalla: 0,0302 x 3,85 (maalinnuston pääsarkahavainnot / laskentakilometreillä) + 0,684 (Järvinen & Väisänen 1983). Linjalaskennat antavat vertailukelpoista ja helposti toistettavaa aineistoa, jonka avulla voidaan seurata lintukantojen vaihteluja. Laskennoissa havaitaan keskimäärin noin 60 prosenttia todellisesta yksilömäärästä, joten ne eivät anna absoluuttista kuvaa alueen linnustosta. Tiheyslaskentakaavojen avulla voidaan kuitenkin arvioida alueen lajiston rakennetta melko hyvin. Tulosten valossa hankealueella ja sen lähistöllä pesi 120,56 paria (liite 1) neliökilometriä kohden. Se on tyypillisen alhainen lukema karuille kangasmetsille ja nuoren ikäluokan puustolle. Metsämaiden perustiheys on yleensä paria ja rehevissä lehdoissa se voi kohota jopa pariin per neliökilometri. Tutkimusalueen runsaimpia lajeja olivat pajulintu (37,51 paria / km 2 ), peippo (34,26) ja talitiainen (10,04). Nämä kolme lajia muodostivat 68 prosenttia kokonaisparimäärästä. Peruslajeja olivat myös hippiäinen, harmaasieppo, punarinta ja hernekerttu. Linjalaskennoissa kirjattiin reviirihavaintoja yhteensä 35 lajista. 14

15 Taulukko 2. Hankealueella havaitut reviirilajit maastotöiden aikana. Uhanalaisuusluokat ovat seuraavat: VU = vaarantunut ja NT = Silmälläpidettävä. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsaslukuinen. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Tavi Anas crecca - - x 4 - Sinisorsa Anas platyrhynchos Telkkä Bucephala clangula - - x 1 - Pyy Bonasa bonasia - x Teeri Tetrao tetrix NT x x 6 - Metso Tetrao urogallus NT x x 4 - Kanahaukka Accipiter gentilis Kurki Grus grus - x Taivaanvuohi Gallinago Gallinago Lehtokurppa Scolopax rusticola Metsäviklo Tringa ochropus Valkoviklo Tringa nebularia - - x 3 - Liro Tringa glareola - x Sepelkyyhky Columba palumbus Käki Cuculus canorus Tervapääsky Apus apus Palokärki Dryocopus martius - x Käpytikka Dendrocopos major Kiuru Alauda arvensis Metsäkirvinen Anthus trivialis Niittykirvinen Anthus pratensis Västäräkki Motacilla alba Rautiainen Prunella modularis Punarinta Erithacus rubecula Leppälintu Phoenicurus phoenicurus - - x 9 - Pensastasku Saxicola rubetra Kivitasku Oenanthe oenanthe VU Mustarastas Turdus merula Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Kulorastas Turdus viscivorus Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus Lehtokerttu Sylvia borin Hernekerttu Sylvia curruca Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Tiltaltti Phylloscopus collybita Pajulintu Phylloscopus trochilus

16 Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Hippiäinen Regulus regulus Harmaasieppo Muscicapa striata Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Hömötiainen Parus montanus Töyhtötiainen Parus cristatus Sinitiainen Parus caeruleus Talitiainen Parus major Puukiipijä Certhia familiaris Pikkulepinkäinen Lanius collurio - x Närhi Garrulus glandarius Harakka Pica pica Naakka Corvus monedula Varis Corvus cornix Peippo Fringilla coelebs Järripeippo Fringilla montifringilla Viherpeippo Carduelis chloris Vihervarpunen Carduelis spinus Urpiainen Carduelis flammea Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus - - x 1 - Punavarpunen Carpodacus erythrinus NT Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Keltasirkku Emberiza citrinella Pohjansirkku Emberiza rustica VU Pajusirkku Emberiza shoeniclus Yhteensä 64 lajia 16

17 Lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa käsitellään Peuralinnan tuulivoimapuiston alueella maastotöiden aikana havaittuja huomionarvoisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Laulujoutsen (Cygnus cygnus) [L] [V] Hankealueen yli lensi kaksi joutsenta muutaman kerran inventointien aikana, mutta ne eivät pesineet Kalliojärvellä tai Kärjenlammilla. Laulujoutsen on nykyään varsin vaatimaton pesimäpaikkansa suhteen ja se pesii monenlaisilla kosteikoilla. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Metsähanhi (Anser fabalis) [NT] [V] Tutkimusalueen lounaispuolella Ahvenlamminnevalla oli yksi reviiri, mutta pari havaittiin hankealueella vain kerran. Metsähanhi on taantunut suopesijä, joka on Suomen erityisvastuulaji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Tavi (Anas crecca) [V] Tutkimusalueen pohjoisosan vesistökohteilla pesi yhteensä neljä paria (reviirikartta 1). Tavi on pesimäpaikkansa suhteen vaatimattomin vesilintumme, joka pesii toisinaan joka metsäojien varsilla. Se on Suomen erityisvastuulaji. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Kalliojärvellä tulkittiin pesivän yksi pari (reviirikartta 1). Sinisorsa on Suomessa hyvin tavallinen pesimälaji, joka pesii monenlaisissa kosteikoissa. Telkkä (Bucephala clangula) [V] Kalliojärvelle asettui pesimään yksi pari (reviirikartta 1). Telkkä on hyvin tavallinen sorsalintu maassamme. Toisinaan se pesii hyvin kaukana lähimmästä vesialueesta, mikäli sopiva luonnonkolo on tarjolla. Telkkä on Suomen erityisvastuulaji. Pyy (Bonasa bonasia) [L] Hankealueella oli yhteensä viisi reviiriä (reviirikartta 1). Pyy viihtyy kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa esiintyy leppää ruokailua varten. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 17

18 Teeri (Tetrao tetrix) [L] [NT] [V] Alueella tulkittiin pesivän kuusi paria (reviirikartta 1). Rajauksella ja sen lähiympäristössä havaittiin kartoitusten aikana useita soidintavia koiraita, mutta valtaosa niistä pesi toisaalla. Teeren soidinpaikat ovat avoimia, usein soita, turvetuotantoalueita, peltoja tai hakkuuaukkoja. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Metso (Tetrao urogallus) [L] [NT] [V] Alueelta varmistettiin neljä pesimäpiiriä (reviirikartta 2). Metson tyypillisiä elinympäristöjä ovat iäkkäämmät havumetsät. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, Suomen erityisvastuulaji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Maastotutkimusten perusteella hankealueella ei ole soidinkeskusta. Kanahaukka (Accipiter gentilis) Tutkimusalueella oli yksi reviiri (reviirikartta 2), mutta reviirikarttaan merkitty sijainti ei kuvaa tarkkaa paikkaa suojelullisista syistä. Kanahaukka pesii tyypillisesti iäkkäissä havumetsissä. Varpushaukka (Accipiter nisus) Maastoinventointien aikana tehtiin kaksi havaintoa lentävästä varpushaukkaparista, mutta reviiriä tai pesäpaikkaa ei löydetty. Varpushaukka pesii melko monenlaisissa metsissä, mutta tyypillinen pesä sijaitsee kuusikossa. Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Hankealueella havaittiin kaksi kertaa lentävä tuulihaukka, mutta pesintää ei varmistettu alueella. Tuulihaukka on melko yleinen pesimälaji, joka suosii metsäseuduilla vanhoja variksenpesiä sekä viljelysseuduilla latojen laatikkopönttöjä pesimäpaikkoinaan. Kurki (Grus grus) [L] Karpatinnevalla oli yksi elinpiiri (reviirikartta 2). Lisäksi turvesoilla havaittiin muualla pesiviä yksilöitä muutaman kerran. Kurki pesii tyypillisesti avosoilla ja rehevien lintukosteikkojen rantaluhdilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Seurannan aikana ei havaittu hankealueen yllä tapahtuvia ruokailulentoja. Valkoviklo (Tringa nebularia) [V] Reviiri löydettiin kolmesta eri paikasta (reviirikartta 2). Valkoviklo pesii yleensä soiden laitamilla metsämaastossa. Se on Suomen erityisvastuulaji. Liro (Tringa glareola) [L] [V] Kalliojärven rannalla soidinsi yksi koiras (reviirikartta 2). Liro on pääosin avosoiden ja luhtarantaisten lintuvesien laji, jonka pesimäkannan painopiste on pohjoisessa. Se on Suomen erityisvastuulaji ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 18

19 Käki (Cuculus canorus) Alueella oli seitsemän kukkuvaa käkeä (reviirikartta 3). Laji on kuulunut aiemmin alueellisesti uhanalaisten listaan, mutta tuoreimmasta luettelosta se on poistettu. Käki on loisiva laji, joka munii muun muassa leppälintujen, harmaasieppojen ja västäräkkien pesiin. Tervapääsky (Apus apus) Tutkimusalueella oli neljä erämaareviiriä (reviirikartta 3). Osa tervapääskykannasta pesii kulttuuriympäristöissä rakennuksiin, mutta osa pesii luonnonympäristöissä muun muassa hakkuualojen jättöpuiden koloissa. Reviiritulkinta on yleensä haastavaa, sillä linnut liikkuvat laajalla alueella. Palokärki (Dryocopus martius) [L] Hyötykankaalta löydettiin poikaspesä haavasta (reviirikartta 3). Laji on hyvin kuuluva reviirillään, joka on kooltaan yleensä melko laaja. Palokärki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Niittykirvinen (Anthus pratensis) [NT] Karpatinnevalla ja Kärjenlampien laiteilla oli yksi pesivä pari (reviirikartta 3). Niittykirvinen on taantunut laji, joka pesii viljelysalueilla ja avosoilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) [V] Tutkimusalueella kuultiin kahdeksan laulavaa koirasta ja lisäksi alueen välittömässä läheisyydessä oli yksi pari (reviirikartta 3). Laji pesii vanhemmissa metsissä, asutuksen piirissä ja runsaimmin mäntykankailla. Leppälintu on Suomen erityisvastuulaji. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) [VU] Yksi pari pesi tutkimusalueen lounaisosan pienellä maa-aineksenottoalueella ja toinen Piuharjunnevan koillislaidalla (reviirikartta 4). Kivitasku on voimakkaasti taantunut laji, joka pesii nimensä mukaisesti monenlaisissa kivikkoisissa elinympäristöissä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa vaarantunut (VU). Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) [NT] Kalliojärven eteläpuolella oli yksi reviiri (reviirikartta 4). Sirittäjän tapaa tyypillisesti valoisista lehti- ja sekametsistä sekä lehdoista. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Sirittäjä on taantunut viime vuosina. Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Kärjenpuron varrella ja Kusirämeen kaakkoispuolella oli yksi elinpiiri (reviirikartta 4). Pyrstötiainen pesii tyypillisesti vesistöjen rannoilla olevissa lehti- ja sekametsissä. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) [L] Tutkimusalueen kaakkoisosassa ja Karpatinnevan koillispuolella oli yksi pesimäpari (reviirikartta 4). Pikkulepinkäinen on kuivien pensaikkomaiden laji, joka viihtyy niin katajikoissa kuin hakkuuaukoillakin. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 19

20 Järripeippo (Fringilla montifringilla) Alueella kuultiin peräti yhdeksän laulavaa koirasta (reviirikartta 4). Keski-Suomeen jäi pesimään poikkeuksellisen paljon lajin edustajia keväällä Järripeippo on eräs runsaimpia Lapin pesimälajeja, jonka tavanomainen levinneisyysalue ulottuu myös Pohjois-Pohjanmaan puolelle. Keski-Suomessa se on hyvin harvalukuinen pesijä, jonka kannanvaihtelut ovat melko suuria. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat soiden laiteet ja koivikot. Järripeippo on alueellisesti uhanalainen laji. Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) [V] Hyötykankaalta tulkittiin pesivä pari (reviirikartta 5). Isokäpylintu on Keski-Suomessa harvalukuinen pesimälaji, joka suosii mäntymetsiä pesimäympäristöinään. Se on Suomen erityisvastuulaji. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) [NT] Piuharjun itäpuolelta löydettiin tutkimusalueen ainoa reviiri (reviirikartta 5). Punavarpunen on erilaisten metsälaiteiden ja pensaikkomaiden laji. Sen tapaa monesti myös pihapiiristä, ja se oli poikkeuksellisen runsaslukuinen vuonna 2013, mutta vuonna 2014 reviirejä on ollut tavanomainen niukasti. Punavarpunen on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä. Pohjansirkku (Emberiza rustica) [VU] Kärjenlampien lähellä lauloi yksi koiras (reviirikartta 5). Pohjansirkku on erilaisten soistuneiden elinympäristöjen, kuten rämeiden, harvalukuinen pesijä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantunut (VU). 20

21 Reviirikartta 1. Tavin (4 paria), sinisorsan (1 pr), telkän (1 pr), pyyn (5 pr) ja teeren (6 pr) reviirit. Tavi Sinisorsa Pyy Teeri Telkkä 21

22 Reviirikartta 2. Metson (4 paria), kanahaukan (1 pr), kurjen (1 pr), valkoviklon (3 pr) ja liron (1 pr) reviirit. Metso Kanahaukka Valkoviklo Liro Kurki 22

23 Reviirikartta 3. Käen (7 paria), tervapääskyn (4 pr), palokärjen (1 pr), niittykirvisen (2 pr) ja leppälinnun (9 pr) reviirit. Käki Tervapääsky Niittykirvinen Leppälintu Palokärki 23

24 Reviirikartta 4. Kivitaskun (2 paria), sirittäjän (1 pr), pyrstötiaisen (2 pr), pikkulepinkäinen (2 pr) ja järripeipon (9 pr) reviirit. Kivitasku Sirittäjä Pikkulepinkäinen Järripeippo Pyrstötiainen 24

25 Reviirikartta 5. Isokäpylinnun (1 pari), punavarpusen (2 pr) ja pohjansirkun (1 pr) reviirit. Isokäpylintu Pohjansirkku Punavarpunen 25

26 viitasammakkoselvitys viitasammakon tunnistaminen Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. 26

27 viitasammakko lainsäädännössä Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). tutkimusmenetelmät Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin ja 9.5., jolloin käytiin läpi Kalliojärvi sekä Kärjenlammit eli kaikki alueen vesistökohteet. Ensimmäinen laskenta tehtiin hieman tavanomaista varhaisemmin, sillä soidinkausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin. Maastotyöt keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään, yleensä klo väliseen aikaan. Kullakin käyntikerralla kierrettiin läpi sopivat paikat hiljaa ja rauhallisesti. Inventointien aikana pysähdyttiin tietyin välimatkoin useiksi minuuteiksi, sillä viitasammakot ovat hyvin arkoja ja voivat säikähtäessään pysytellä pitkään piilossa. tulokset ja päätelmät Tutkimusalueella ei havaittu yhtään viitasammakkoa maastotöiden aikana. Soveliasta elinympäristöä on hyvin niukasti, eikä lajia tarvitse huomioida erityisesti hankkeen jatkosuunnittelussa. 27

28 Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Peuralinnan tuulivoimapuiston alue kierrettiin huolella läpi 3.3., 4.3., 5.3. ja 3.4., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. tulokset ja päätelmät Peuralinnan tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella mainittavasti. Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida alueella. 28

29 KIRJALLISUUS Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Keski-Suomen ELY-keskus 2013: Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta. KESELY/17/07.04/2013. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: Kwet, A. 2009: European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom. Metsoparlamentti: Kuinka löydän metsojen soidinpaikan? < Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rajasärkkä, A. 2005: Linjalaskenta. Eripainos monisteesta: Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J., Várkonyi, G. & Välimäki, P. 2005: Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 1/2005. Oulun yliopisto. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 29

30 Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 30

31 liite 1. Linjalaskentatulokset. Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Pääsarkatiheys Tutkimussarkatiheys Parimäärä y-korjauskertoimella Kurki ,10 0,10 Taivaanvuohi ,27 0,27 Metsäviklo ,89 0,89 Valkoviklo ,17 0,17 Kuovi ,13 0,13 Lehtokurppa ,17 2,17 Sepelkyyhky ,99 0,99 Käki ,41 0,41 Palokärki ,32 0,32 Käpytikka ,61 0,61 Metsäkirvinen ,26 3,41 Punarinta ,91 4,73 Leppälintu ,08 1,56 1,25 Laulurastas ,39 1,91 Punakylkirastas ,53 0,42 Kulorastas ,34 0,27 Lehtokerttu ,08 2,43 1,94 Hernekerttu ,23 4,60 3,68 Tiltaltti ,83 1,46 Pajulintu ,38 37,51 30,01 Hippiäinen ,08 8,72 6,98 Harmaasieppo ,23 8,31 6,65 Kirjosieppo ,21 0,97 Hömötiainen ,09 2,47 Töyhtötiainen ,22 0,98 Talitiainen ,23 10,04 8,03 Puukiipijä ,40 1,92 Varis ,18 0,18 Peippo ,54 34,26 27,41 Viherpeippo ,49 2,49 Vihervarpunen ,46 1,97 Punatulkku ,59 0,47 Pikkukäpylintu ,57 1,26 Punavarpunen ,50 0,50 Keltasirkku ,08 3,14 3,14 Yhteensä ,85 147,60 120,56 31

32 LIITE 2. Pistelaskentojen paikkakohtaiset (kuva 3) havainnot. Piste 1 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 3 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Sepelkyyhky - 1Ä Hernekerttu - 1Ä Käki - 2Ä Talitiainen - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Töyhtötiainen - 1ä Hernekerttu 1Ä - Peippo - 5Ä Talitiainen 1ä - Piste 3 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Pajulintu 2Ä 4Ä Leppälintu - 1Ä Peippo 1var - Metsäkirvinen - 1Ä Piste 1 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Pajulintu - 2Ä Kurki - 1ä Puukiipijä - 1ä Kuovi - 1ä Peippo 1var 2Ä Sepelkyyhky - 1Ä Piste 4 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Käki 1/1Ä 1Ä Taivaanvuohi - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Metsäkirvinen 1Ä - Lehtokerttu - 1Ä Pajulintu 2Ä 4Ä Pajulintu 2Ä 4Ä Peippo - 2Ä Kirjosieppo - 1Ä Piste 4 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Talitiainen - 1ä Metsäviklo - 1ä Keltasirkku - 1Ä Sepelkyyhky - 1Ä Piste 2 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Käki - 1Ä Liro - 1ä Metsäkirvinen - 2Ä Käki - 1Ä Pajulintu 1Ä 3Ä Metsäkirvinen - 2Ä Kirjosieppo - 1Ä Pajulintu - 4Ä Talitiainen - 1Ä Peippo 1Ä - Korppi - 1ä Keltasirkku - 1Ä Peippo - 2Ä Piste 2 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 5 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäviklo - 1ä Taivaanvuohi - 1Ä Käki - 1Ä Pajulintu 1Ä 3Ä Metsäkirvinen - 1Ä Peippo - 1var Punarinta - 1Ä Keltasirkku - 1Ä Laulurastas - 1Ä Pajulintu - 3Ä Tiltaltti - 1Ä Peippo 1Ä 3Ä 32

33 Piste 5 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 7 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäviklo - 1ä Kurki - 1ä Taivaanvuohi - 1Ä Metsäviklo - 1ä Käki - 1Ä Sepelkyyhky - 2Ä Palokärki - 1ä Käki - 3Ä Metsäkirvinen 1Ä 1Ä Palokärki - 1ä Lehtokerttu - 1Ä Leppälintu - 1Ä Hernekerttu 1Ä 1Ä Laulurastas - 1Ä Pajulintu 1Ä 3Ä Lehtokerttu - 1Ä Talitiainen - 1Ä Pajulintu - 4Ä Pikkulepinkäinen - 1/p Tiltaltti - 1Ä Korppi - 1ä Talitiainen - 1Ä Peippo 1Ä 3Ä Peippo - 2Ä Keltasirkku 1Ä 1Ä Keltasirkku - 1Ä Piste 6 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 8 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Lehtokerttu - 1Ä Pajulintu - 1Ä Hernekerttu - 1Ä Peippo 1var 2Ä Pajulintu 1Ä 3Ä Piste 8 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Peippo 1var 1ä Kurki - 1ä Piste 6 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäviklo - 1ä Metsäviklo - 1ä Käki - 2Ä Käki - 1Ä Metsäkirvinen - 1Ä Punarinta - 1Ä Leppälintu - 1Ä, 1var Pajulintu 1Ä 3Ä Laulurastas - 1Ä Harmaasieppo 1var - Pajulintu - 4Ä Talitiainen - 1Ä Harmaasieppo 1var - Peippo - 6Ä Peippo - 4Ä Piste 7 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 9 (27.5.) Alle 50 m Yli 50 m Valkoviklo - 1ä Pajulintu 1Ä 2Ä Räkättirastas 1var - Peippo - 2Ä Kirjosieppo 1/1p - Pajulintu - 3Ä Hömötiainen 2p - Peippo - 3Ä 33

34 Piste 9 (4.6.) Alle 50 m Yli 50 m Selitteet Kurki - 1ä Laulava Ä Metsäviklo - 1ä Ääntetelevä ä Käki - 1Ä Varoitteleva var Metsäkirvinen - 1Ä Rummuttava rumm Laulurastas - 1Ä 1/ koiras Pajulintu 1Ä 5Ä /1 naaras Kirjosieppo - 1Ä p paikallinen Peippo - 2Ä 34

35 35