PÖYRY FINLAND OY. Huso Pöylän tuulivoimapuiston. soidinpaikkaselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 PÖYRY FINLAND OY Huso Pöylän tuulivoimapuiston osayleiskaavaalueen metsojen soidinpaikkaselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY Raportteja 2/2013

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 5 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Tutkimusmenetelmät... 6 Metsojen elintavoista... 7 Tulokset... 7 Päätelmät... 7 Kirjallisuus Tähän raporttiin suositetaan viitattavan seuraavasti: Ahlman, S. & Luoma, S. 2013: Huso Pöylän tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueen metsojen soidinpaikkaselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO CPC Finland Oy suunnittelee yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Huson ja Pöylän alueelle, joka sijaitsee sekä Paimion että Salon kaupunkien alueella. Suunniteltu hankealue sijaitsee Paimion keskustasta noin kymmenen kilometriä kaakkoon, Salon keskustasta noin 16 km länteen ja Sauvon keskustasta noin seitsemän kilometriä koilliseen (kuva 1). Hankealue rajautuu etelästä Sauvontiehen ja pohjoisesta valtatiehen 110 (kuva 2). Tuulivoimaloiden sijaintipaikat on esitetty kuvassa 3. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3 MW, jolloin tuulivoimapuiston kokonaisteho olisi 27 MW (Pöyry 2012). Osana luontoselvitys- ja kaavoitushanketta toteutettiin metsojen soidinpaikkaselvitys, jotta hankkeen vaikutuksia paikalliseen metsokantaan voidaan arvioida. Tämä raportti esittelee Pöyry Finland Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Paimion Salon Pöylän alueen tuulivoimapuiston metsojen soidinpaikkainventointien tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia metsoihin. Maanmittauslaitos - Karttapaikka Karttatuloste Tulostettu Kuva 1. Hankealueen sijainti Saloon nähden. 3

4 Kuva 2. Tuulivoimapuistoalue on merkitty karttaan punaisella viivalla. 4

5 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Salon keskustasta länteen ja kymmenen kilometriä Paimion keskustasta kaakkoon. Alue on 440 hehtaaria ja ulottuu eteläosassa sijaitsevasta Pöylän kylästä pohjoiseen Kukolaan ja valtatiehen 110 saakka. Pohjois eteläsuunnassa se on noin 4,5 kilometriä pitkä ja itä länsisuunnassa noin kaksi kilometriä leveä (kuva 2). Tuulivoimapuisto on suunniteltu alueelle, jossa on niin metsiä, hakkuualueita 3 kuin ojitettuja soitakin. Seudulla on myös varsin runsaasti kalliopaljastumia ja pienialaisesti peltoja. Nykyisen Lähistöllä tuulivoimaloiden etenkin itä- ja sijaintisuunnitelman kaakkoispuolella mukaan on useita pohjoisimpana laajoja peltoaukeamia. sijaitseva tuulivoimala Alueelle sijaitsee on noin kaavailtu 250 metrin yhdeksää päässä tuulivoimayksikköä, Valtatie 110:stä. Kyseisen jotka tuulivoimalan sijoitetaan esiselvityssuunnitelman mukaan tullaan hankkeen melko tasaisesti suunnittelun hankealueelle edetessä tarvittaessa (kuva 3). muuttamaan määritellyn sijaintia hankealueen rajoissa kauemmas Valtatiestä 110 Liikenneviraston antaman suojaalueita koskevan ohjeen (2854/060/2011) tai mahdollisen päivitetyn ohjeen mukaisesti. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Paimion Salon Pöylän alueen tuulivoimapuiston metsojen soidinpaikkainventoinneista vastasi lintuihin syventynyt luontokartoittaja Sami Luoma. Raportoinnista vastasi lintuihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman. Kuva 3. Hankealueelle suunniteltujen tuulivoimalayksiköiden sijaintipaikat

6 TUTKIMUSMENETELMÄT Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin ( virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet sekä tuulivoimaloiden sijoitusalueet. Maastotyöt tehtiin lumiseen aikaan jälkien löytämiseksi 31.3., 2.4. ja 8.4. noin klo 6 13 välisenä aikana hyvällä säällä. Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuu Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin siipien vetojälkiin, sillä ne liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. Lisäksi siipijälkiä voi löytää myös koiraan päiväreviiriltä, joka on soidinpaikan läheisyydessä. Soidin huipentuu vasta huhtikuun jälkipuoliskolla, mutta toimeksiantoon ei kuulunut soitimella olevien yksilöiden lukumäärän tarkka selvittäminen, vaan mahdollisten soidinalueiden löytäminen. 6

7 METSOJEN ELINTAVOISTA Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. Esimerkiksi Varsinais-Suomesta ja Rauman seudulta tunnetaan vuosilta yhteensä 80 eri soidinaluetta, joista vain 57 oli käytössä vuosina Paimiosta ja Salosta tunnetaan vain kaksi soidinaluetta kuntaa kohden (Kunttu & Vasko 2009). Tulokset Maastoinventointien aikana hankealueelta löydettiin yksi metsojen soidinpaikka (kuva 4), josta löydettiin merkittävä määrä kävelyjälkiä, siivenvetojälkiä ja tallautuneita soidinpainanteita. Ydinalueen koillispuolella havaittiin myös suuri määrä siivenvetojälkiä sekä kävelyjälkiä. Lisäksi läheltä löydettiin kävelyjälkiä kolmelta eri alueelta. Kaksi hakomismäntyä merkittiin karttaan Pyhässuon pohjoisosasta. Maastotöitä ei kohdistettu kiivaimpaan soidinaikaan huhtikuun jälkipuoliskolle, mutta soidinalue pystyttiin silti rajaamalle karttapohjalle varmuudella lukuisten jälkien perusteella. päätelmät Soidinalue sijoittuu tismalleen samalle paikalle, johon on suunniteltu tuulivoimalayksikköä (kuva 3 nro 3). Sijoituspaikka tulisi suunnitella uudelleen siten, että soidinalueelle jätetään riittävä suojavyöhyke. Metsoparlamentin ohjeistuksen mukaan seuraava soidinpaikka voi sijaita lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydellä löydettyyn paikkaan nähden (kuva 5), eikä alueelta löydetty muita soidinpaikkoja. 7

8 Kuva 4. Löydetty soidinkeskus (punainen) ja soidinpaikka (sininen) sekä alueet, joissa oli runsaasti kävelyjälkiä (keltainen). Hakomismännyt on kuvattu vihreillä palloilla. 8

9 Kuva 5. Metsoparlamentin ohjeen mukainen alue (punainen vyöhyke), jossa ei todennäköisesti ole toista soidinpaikkaa löydetyn lisäksi (kahden kilometrin säde). 9

10 KIRJALLISUUS Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunttu, P. & Vasko, V. 2012: Metsojen soitimet Varsinais-Suomessa ja Rauman seudulla 2000-luvulla. Ukuli 1/2009. Metsoparlamentti: Kuinka löydän metsojen soidinpaikan? < Pöyry 2012: Hankekuvaus ja alustava ympäristövaikutusten arviointi. Esiselvityksen loppuraportti. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 10

11 11