Kaupunginhallitus Lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta 454/114/2007

Transkriptio

1 Kaupunginhallitus Lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta 454/114/2007 KH 75 Hallitusohjelmaan kirjatun kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Osana tätä hallitus on käynnistänyt koko maan kattavan selvityksen kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. KV antoi lausuntonsa Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän selvityksestä Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne. Valtiovarainministeriön asettama (2/2012) kuntarakennelakia valmisteleva työryhmä, jonka tehtävänä oli mm. seurata ja arvioida kunta- ja palvelurakenneselvityksestä annetta vaa palautetta ja laatia tarkennettu esitys uudistuksen kriteereistä ja toteut tamistavoista on valmistellut luonnoksen hallituksen esityksestä kuntauu distusta ohjaavaksi rakennelaiksi. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä kuntajakolakia, ja samalla lain nimike muutettaisiin sen sisältöä paremmin kuvaavaksi kuntarakennelaiksi. Lakiin lisättäisiin säännökset kuntien selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista ja niistä poikkeami sesta sekä muutettaisiin kuntien yhdistymisen taloudellista tukea koskevia säännöksiä. Lisäksi ehdotetaan kielilain muuttamista eräiltä osin. Valtiovarainministeriö on pyytänyt kuntien lausunnot kuntarakennelakiluonnoksesta men nessä. Erityisesti pyydetään lausumaan seuraavista kysymyksistä: - selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista (ml. poikkeuspe rusteista) ja selvitysvelvollisuuden sisällöstä, - esityksen sisältämistä määräajoista ja menettelyistä, - valtioneuvoston toimivallasta päättää kuntajaon muuttamises ta ja - yhdistymisavustuksien ehdoista ja määrästä. Kuntarakennelakiluonnosta koskeva lausuntopyyntö liitteineen ja lakiluonnos pe rus te luineen jaetaan oheis materiaalina. Lau suntopyyntö liittei neen on myös luettavissa valtiovarain ministeriön sivuilta osoitteesta dis tus.fi. Lausuntopyynnön liitteenä on myös sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän palvelurakenne uudistuksen jatkoa koskevat linjaukset (muistio ), joista kuntia myös pyydetään lausumaan. Palvelurakennetyöryhmän loppuraportti an nettiin Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut uudistuksen valmis telua tukemaan selvityshenkilötyöryhmän, jonka tehtävänä on selvittää alu eellisesti parhaita sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuja em. linjauksiin perustuen erityisesti perus- ja erikoistason palveluiden integraation kannal ta. HYKSin erityisvastuualueella toimiva työryhmä kuulee kaupungin näke myksiä järjestettävässä kuulemistilaisuudessa. Kuulemisten ja poliit tisten linjausten pohjalta selvityshenkilöt laativat helmikuun loppuun men nessä ehdotuksensa palvelurakenteeksi. Ehdotukset ja suositus metropolialueen kuntarakenteeksi ja metropolihallinnoksi annetaan VM:lle, jonka jälkeen esityksistä pyydetään kuntien lausunnot. Tämän alustavista ehdotuksista selvityshenkilöt kuulivat valtuuston näkemyksiä Nyt käsiteltävänä oleva lausuntopyyntö koskee hallituksen kuntauudistukseen liittyvää ehdotusta kun tarakennelaiksi, jossa nykyistä kuntajakolakia

2 ja samalla lain nimikettä esi tetään muutettavaksi sisältöä paremmin kuvaavaksi kuntarakennelaiksi. Kuntarakennelakiin ehdotetaan lisättäväksi väliaikaisesti voimassa oleva 1 a luku, johon sisällytetään säännökset kuntarakenneuudistuksen toteutta misesta. Nämä säännökset olisivat voimassa vuoden 2016 loppuun asti. Luvun keskeinen sisältö liittyy kuntarakenteen uudistamisen perusteisiin, selvitysmenettelyyn ja uudistuksen aikatauluun. Kun siis kuntarakennelain valmistelun rinnalla on vireillä toisaalta erillinen metropoliselvitys ja toisaal ta sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaation uudistaminen, ja kun näiden valmistelu vielä on kesken, tuntuu olevan monessa suhteessa ennenai kaista lausua mitään lopullisempaa uudistuksen yksityiskohdista ja erityi sesti sen toteutuksesta metropolialueella. Mahdollisuudet kokonaisnäke myksen muodostamiseen syntyvät myöhemmin. Näistä syistä kaupungin lausunto käsittelee kuntarakennelakiehdotuksen yleisiä perusteita ja niiden suhdetta kaupungin rakennemuutoksia koskeviin tavoitteisiin. KJ: KH esittää, että KV antaa valtiovarainministeriölle seuraavan lausunnon kuntarakennelaki-luonnoksesta: Uudistuksen tavoitteista ja selvitysperusteista Kuntajaon kehittämisen tavoitteita lakiehdotuksessa voidaan yleisesti ottaen pitää kannatettavina. Kaupunkiseutujen vahvistaminen ja kuntarakenteen kehittäminen siten, et tä kunnat pystyvät laajasti vastaamaan peruspalvelujen järjestämisestä on oikea tavoite. Kunnallista itsehallintoa voidaan vahvistaa peruskuntapohjai sessa palvelurakenteessa. Laissa säädettävä selvitysvelvollisuus johtaa siihen, että koko maan tasolla aikaansaadaan systemaattinen, asetettuja tavoitteita edistävä kuntarakennetarkastelu. Selvityskriteereitä voi pitää ideaalisen kuntarakenteen kriteereinä. Tällaisilla yleisillä perusteilla tulee kuitenkin olla riittävä tapauskohtainen jousto, erityisesti kun nykyään jo lähtökohtaisesti tunnustetaan, että hallinnolliset ratkaisut voivat poiketa maan eri osissa ja erilaisissa olosuhteissa. Tästä syystä lakiesityksen 4 f :n perusteet, joilla selvitysalueista voidaan poiketa, tulee säätää riittävän joustaviksi ja harkintaa salliviksi. Osallisuus päätöksentekoon ja niiden ihmisten itsemääräämisoikeus, joita asia koskee on kunnallisen itsehallinnon kulmakivi. Jos ja kun kuntajaon kehittämisen tavoitteena on vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä, eli vahvistaa pai kallista demokratiaa ja kuntalaisten osallistumista tulee suurkuntien perus tamisen yhteydessä perustaa kunnanosavaltuustoja tai vastaavia sisäisiä rakenteita, joille annetaan oikeata päätösvaltaa ja mm. omaa budjettival taa. Tämä kuitenkin kasvattaa hallinnon sisäistä byrokratiaa ja kustannuk sia (taloudelliset tehokkuuslaskelmat tukevat merkittävästi pienempiä yksi köitä) selkeyttämättä ja yksinkertaistamatta hallintoa ja poistamatta yhteis työn ja yhteistoimintarakenteiden tarvetta. Tätä tosiasiaa vasten on vaikea ymmärtää perustelua, jolla hallitus kuntauudistuksessa haluaa vähentää yhteistoiminnan tarvetta. Kun lakiluonnoksessa asetetaan kunnalle (selvitysalueelle) palveluperusteeksi asukkaan mini miraja, on syytä ottaa huomioon, että tuo raja jo lähtökohtaisesti on melko sattumanvaraisesti asetettu. Sen ensimmäisenä lähtökohtana on ollut riit tävän kuntakoon luominen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä var ten. Nyt kuitenkin tämä perustelu on kyseenalaistettu. Täs sä ti lan teessa on voi ta va joustaa asukkaan rajasta. Kau niainen katsoo täyttävän sä luon noksen 4 f :n 1 kohdassa tar koitetun

3 eh don selvi tysalu eesta poik kea mi seksi, ellei metropoliselvityksen perusteella päädytä koko pääkau punki seudun työssäkäyntialueen katta vaan selvi tysaluee seen, jo hon Kau niainen tietenkin kiistatta kuuluu. Pelkkä Kauniaisten elimi noimi nen ei kau pungin näkemyksen mukaan palvele mi tään järjellisiä ta voitteita - ei Kau niaisille eikä kenellekään muullekaan. Määräajoista ja menettelystä Lakiluonnoksen säännökset selvitysmenettelystä ja selvitysten ajoittamisesta tuntuvat tarkoituksen mukaisilta - hallituksen päättämien linjausten mukaisesti. Kun kuntauudis tus jo on huomattavasti pitkittynyt, olisi erittäin toivottavaa, että valtakun nalliset perusratkaisut saataisiin päätökseen ja koko uudistus toimeenpa novaiheeseen. Valtioneuvoston toimivallasta Valtioneuvoston päätösvallan muuttaminen luonnoksen 18 :n mukaisesti on perusteltua. Kunnallisen itsehallinnon perustuslaissa suojattu asema huomioon ottaen on perustel tua, että kuntajaon muutoksista säädetään lailla sellaisissa tapauksissa, joissa se ei perustu kuntien hakemukseen. Tämän ei tarvitse estää tai vai keuttaa tarkoituksenmukaisen kuntajaon tai kuntarakennemuutoksen to teuttamista, mutta takaa sen, että kuntarakennemuutokset on eduskunnan enemmistön vallassa. Se, että kunnan jäsen voi saattaa vireille kuntajakoasian, ei ole tarkoituksenmukaista. On voitava vaatia, että vireillepano-oikeudelle asetetaan tietyn asukasosuuden mini mivaatimus, joka voisi olla sama kuin kunnallisen kansanäänestyksen alul le panemiselle on säädetty. Yhdistymisavustus On perusteltua edistää kuntarakennemuutoksia sillä, että niiden esteeksi ei muodostu niistä aiheutu vat taloudelliset rasitukset. Kohtuullisilla yhdistymisavustuksilla tämä voi daan estää. Kielilakiin ehdotetut muutokset Kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi esitetään kielilakiin muutoksia ja täsmennyksiä mi tä sinänsä on pidettävä hyvänä asiana. Lakimuutokset eivät yksin riitä es tämään sitä tosiasiaa, että esim. Kauniaisissa pienen kunnan yhdistämi nen itseään valtavan paljon suurempaan kuntaan todellisuudessa johtaa merkittäviin muutoksiin kielellisten oikeuksien toteutumisessa verrattuna olemassa olevaan tilanteeseen. Aikaisemmat esimerkit julkisen hallinnon uudistushankkeissa osoittaa, että käytännössä ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen, eli väestön mahdollisuudet saada palveluja omal la kielellään samanlaisten perusteiden mukaan heikentyvät olennaisesti. Kauniaisten osalta uuden kunnan kielellisen vähemmistön asema jää huo mattavasti heikommaksi kuin mikä sen asema on nykyisin. On väestöä harhaan johtavaa esittää, että kielilakiin lisättävät säännökset todellisuu dessa riittäisivät estämään kuntaliitoksen kielteiset vaikutukset Kauniaisten ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta Kuntarakenneuudistusta ja sen eri osakokonaisuuksia valmistellaan rinnakkain, mutta eri valmistelu kokonaisuuksille on määritelty tavoitteita, jotka monessa suhteessa ovat yhteen sovittamattomia. Lausuntopyyntöaineistossa olevassa muistiossa "Kuntauudistuksen muiden hankkeiden eteneminen" todetaan, että tarvit tavien sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden (sote-alueiden) määrä ja tar kempi rakenne määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa olisi tarpeellista organisoida

4 valmistelu ensisijaisesti nor maalina ja perinteisenä ministeriön johtamana lainvalmisteluhankkeena. Tämä takaisi sen, että linjausfraseologian sijasta valmistelu saisi riittävän analyyttisen ja eksaktin perustan. Valmistelutyön uudelleenorganisoinnille on myös hyvät ajalliset perusteet. Edellä todettu, lausuntopyynnön liittees sä 3 lausuttu periaate, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ra kenteet määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä, on oikea lähestymistapa. Siinäkin tapauksessa, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet pohjautuvat suurin piirtein nykyisel le kuntarakenteelle, olisi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistami selle eduksi, että se tehdään nykyistä vakaammassa tilanteessa. Kuntien välisellä hyvin toimivalla yhteistyöllä tulee jatkossakin olemaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kannalta keskeinen merkitys, mutta vallitsevas sa tilanteessa kuntien välisessä yhteistyössä on niin paljon jännitteitä ja epävarmuustekijöitä, että hyvään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö hön on monin paikoin mahdoton päästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistelulinjauksissa on se puute, että lähtökohtaisesti pu hutaan kaksitasoisesta palvelujärjestelmästä ilman mitään takeita siitä, et tä sen "alla" oleva kuntarakenne olisi mitenkään kaksijakoinen (peruskun nat perustasolla ja erikseen organisoitu erityisvastuualue). Jos nimittäin sanotaan, että "perustaso" erityispalveluineen edellyttää vähintään asukkaan väestöpohjaa, ja huomattava osa kunnista kuitenkin on tätä pienempiä, rakenne väistämättä muodostuu kolmi- tai jopa nelipor taiseksi - ja entistä sekavammaksi. Kun järjestämis- ja rahoitusvastuu ha lutaan määritellä "kunnille", jouduttaisiin väistämättä hankalaan tilantee seen, jossa kunta vastaa jostakin, josta se ei kuitenkaan käytännössä voi vastata. Ajatellulta kaksiportaiselta rakennelmalta putoaa pohja pois, jos sen lähtökohtana olevia erikoissairaanhoidon palveluihin kykeneviä vahvo ja peruskuntia ei toteuteta. Eräs keskeinen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioon liittyvä (väitetty) ongelma on siinä, että terveyskeskukset usein ovat liian pieniä, ja niiden palvelutarjonta on sup pea. Erikoissairaanhoidon palvelut ovat liiaksi keskittyneet sairaanhoitopii reille (keskus- ja "alue"-sairaaloille). Ongelman ratkaisu tuottaa kuitenkin vaikeuksia. Syrjäisemmillä seuduilla on, jos lähipalveluja halutaan turvata, miltei väistämätöntä, että palvelutarjonta peruspalveluissa on suppea ja erikoistuneemmat palvelut on haettava taajamista tai kaupungeista. Kunta rakenne- tai sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksilla tätä tosiasiaa ei voi muuttaa. Palvelurakenneuudistuksen lainsäädäntö on perusteltua teghdä vasta sen jälkeen kun tiedetään mi ten kuntarakenneuudistus - ja Helsingin seudun osalta myös metropolihal linto - uudistetaan.... Puheenjohtaja Bergin ehdotus lisäykseksi lausunnon toisen kap paleen loppuun sekä myös metropolialuetta koskeviksi", hyväksyttiin yksi mielisesti. Lisäksi varapuheenjohtaja Rintamäki-Ovaskan esittämät muutamat stilistiset muutokset, hyväksyttiin yksimielisesti. Päätös: KH esittää, että KV antaa valtiovarainministeriölle seuraavan lausunnon kuntarakennelaki-luonnoksesta: KV päättää antaa valtiovarainministeriölle seuraavan lausunnon kuntarakennelakiluonnoksesta:

5 Uudistuksen tavoitteista ja selvitysperusteista Kuntajaon kehittämisen tavoitteita lakiehdotuksessa voidaan yleisesti ottaen pitää kannatettavina. Kaupunkiseutujen vahvistaminen ja kuntarakenteen kehittäminen siten, että kunnat pystyvät laajasti vastaamaan peruspalvelujen järjestämisestä on oikea tavoite. Kunnallista itsehallintoa voidaan vahvistaa peruskuntapohjaisessa palvelurakenteessa. Laissa säädettävä selvitysvelvollisuus johtaa siihen, että koko maan tasolla aikaansaadaan systemaattinen, asetettuja tavoitteita edistävä kuntarakennetarkastelu. Selvityskriteereitä voi pitää ideaalisen kuntarakenteen kriteereinä. Tällaisilla yleisillä perusteilla tulee kuitenkin olla riittävä tapauskohtainen jousto, erityisesti kun nykyään jo lähtökohtaisesti tunnustetaan, että hallinnolliset ratkaisut voivat poiketa maan eri osissa ja erilaisissa olosuhteissa. Tästä syystä lakiesityksen 4 f :n perusteet, joilla selvitysalueista voidaan poiketa, tulee säätää riittävän joustaviksi ja harkintaa salliviksi sekä myös metropolialuetta koskeviksi. Osallisuus päätöksentekoon ja niiden ihmisten itsemääräämisoikeus, joita asia koskee on kunnallisen itsehallinnon kulmakivi. Mikäli kuntajaon kehittämisen tavoitteena on vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä, eli vahvistaa paikallista demokratiaa ja kuntalaisten osallistumista tulee suurkuntien perustamisen yhteydessä perustaa kunnanosavaltuustoja tai vastaavia sisäisiä rakenteita, joille annetaan oikeata päätösvaltaa ja mm. omaa budjettivaltaa. Tämä kuitenkin kasvattaa hallinnon sisäistä byrokratiaa ja kustannuksia selkeyttämättä ja yksinkertaistamatta hallintoa ja poistamatta yhteistyön ja yhteistoimintarakenteiden tarvetta. Taloudelliset tehokkuuslaskelmat tukevat merkittävästi pienempiä yksiköitä. Tätä tosiasiaa vasten on vaikea ymmärtää perustelua, jolla hallitus kuntauudistuksessa haluaa vähentää yhteistoiminnan tarvetta. Kun lakiluonnoksessa asetetaan kunnalle (selvitysalueelle) palveluperusteeksi asukkaan minimiraja, on syytä ottaa huomioon, että tuo raja on melko sattumanvaraisesti asetettu. Sen ensimmäisenä lähtökohtana on ollut riittävän kuntakoon luominen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä varten. Nyt kuitenkin tämä perustelu on kyseenalaistettu. Tässä tilanteessa on voitava joustaa asukkaan rajasta. Kauniainen katsoo täyttävänsä luonnoksen 4 f :n 1 kohdassa tarkoitetun ehdon selvitysalueesta poikkeamiseksi, ellei metropoliselvityksen perusteella päädytä koko pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen kattavaan selvitysalueeseen, johon Kauniainen tietenkin kiistatta kuuluu. Pelkkä Kauniaisten eliminoiminen ei kaupungin näkemyksen mukaan palvele mitään järjellisiä tavoitteita - ei Kauniaisille eikä kenellekään muullekaan. Määräajoista ja menettelystä Lakiluonnoksen säännökset selvitysmenettelystä ja selvitysten ajoittamisesta tuntuvat tarkoituksenmukaisilta - hallituksen päättämien linjausten mukaisesti. Kun kuntauudistus jo on huomattavasti pitkittynyt, on erittäin toivottavaa, että valtakunnalliset perusratkaisut saadaan päätökseen ja koko uudistus toimeenpanovaiheeseen mahdollisimman pian. Valtioneuvoston toimivallasta Valtioneuvoston päätösvallan muuttaminen luonnoksen 18 :n mukaisesti on perusteltua. Kunnallisen itsehallinnon perustuslaissa suojattu asema huomioon ottaen on perusteltua, että kuntajaon muutoksista säädetään lailla sellaisissa tapauksissa, joissa se ei perustu kuntien hakemukseen. Tämän ei tarvitse estää tai vaikeuttaa tarkoituksenmukaisen kuntajaon tai kuntarakennemuutoksen toteuttamista, mutta takaa sen, että kuntaraken-

6 nemuutokset on eduskunnan enemmistön vallassa. Se, että kunnan jäsen voi saattaa vireille kuntajakoasian, ei ole tarkoituksenmukaista. On voitava vaatia, että vireillepano-oikeudelle asetetaan tietyn asukasosuuden minimivaatimus, joka voisi olla sama kuin kunnallisen kansanäänestyksen alulle panemiselle on säädetty. Yhdistymisavustus On perusteltua edistää kuntarakennemuutoksia sillä, että niiden esteeksi ei muodostu niistä aiheutuvat taloudelliset rasitukset. Tämä voidaan estää kohtuullisilla yhdistymisavustuksilla. Kielilakiin ehdotetut muutokset Kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi esitetään kielilakiin muutoksia ja täsmennyksiä mitä sinänsä on pidettävä hyvänä asiana. Lakimuutokset eivät yksin riitä estämään sitä tosiasiaa, että esim. Kauniaisissa pienen kunnan yhdistäminen itseään valtavan paljon suurempaan kuntaan todellisuudessa johtaa merkittäviin muutoksiin kielellisten oikeuksien toteutumisessa verrattuna olemassa olevaan tilanteeseen. Aikaisemmat esimerkit julkisen hallinnon uudistushankkeissa osoittaa, että käytännössä ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen, eli väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan heikentyvät olennaisesti. Kauniaisten osalta uuden kunnan kielellisen vähemmistön asema jää huomattavasti heikommaksi kuin mikä sen asema on nykyisin. On väestöä harhaan johtavaa esittää, että kielilakiin lisättävät säännökset todellisuudessa riittäisivät estämään kuntaliitoksen kielteiset vaikutukset Kauniaisten ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta Kuntarakenneuudistusta ja sen eri osakokonaisuuksia valmistellaan rinnakkain, mutta eri valmistelukokonaisuuksille on määritelty tavoitteita, jotka monessa suhteessa ovat yhteen sovittamattomia. Lausuntopyyntöaineistossa olevassa muistiossa "Kuntauudistuksen muiden hankkeiden eteneminen" todetaan, että tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden (sote-alueiden) määrä ja tarkempi rakenne määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa olisi tarpeellista organisoida valmistelu ensisijaisesti normaalina ja perinteisenä ministeriön johtamana lainvalmisteluhankkeena. Tämä takaa sen, että linjausfraseologian sijasta valmistelu saa riittävän analyyttisen ja eksaktin perustan. Valmistelutyön uudelleenorganisoinnille on myös hyvät ajalliset perusteet. Edellä todettu, lausuntopyynnön liitteessä 3 lausuttu periaate, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rakenteet määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä, on oikea lähestymistapa. Siinäkin tapauksessa, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet pohjautuvat suurin piirtein nykyiselle kuntarakenteelle, olisi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamiselle eduksi, että se tehdään nykyistä vakaammassa tilanteessa. Kuntien välisellä hyvin toimivalla yhteistyöllä tulee jatkossakin olemaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kannalta keskeinen merkitys, mutta vallitsevassa tilanteessa kuntien välisessä yhteistyössä on niin paljon jännitteitä ja epävarmuustekijöitä, että hyvään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön on monin paikoin mahdoton päästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistelulinjauksissa on se puute, että puhutaan kaksitasoisesta palvelujärjestelmästä ilman mitään takeita siitä, että sen "alla" oleva kuntarakenne olisi mitenkään kaksijakoi-

7 nen (peruskunnat perustasolla ja erikseen organisoitu erityisvastuualue). Jos nimittäin sanotaan, että "perustaso" erityispalveluineen edellyttää vähintään asukkaan väestöpohjaa, ja huomattava osa kunnista kuitenkin on tätä pienempiä, rakenne väistämättä muodostuu kolmitai jopa neliportaiseksi - ja entistä sekavammaksi. Kun järjestämis- ja rahoitusvastuu halutaan määritellä "kunnille", jouduttaisiin väistämättä hankalaan tilanteeseen, jossa kunta vastaa jostakin, josta se ei kuitenkaan käytännössä voi vastata. Ajatellulta kaksiportaiselta rakennelmalta putoaa pohja pois, jos sen lähtökohtana olevia erikoissairaanhoidon palveluihin kykeneviä vahvoja peruskuntia ei toteuteta. Eräs keskeinen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioon liittyvä (väitetty) ongelma on siinä, että terveyskeskukset usein ovat liian pieniä, ja niiden palvelutarjonta on suppea. Erikoissairaanhoidon palvelut ovat liiaksi keskittyneet sairaanhoitopiireille (keskus- ja "alue"-sairaaloille). Ongelman ratkaisu tuottaa kuitenkin vaikeuksia. Syrjäisemmillä seuduilla on, jos lähipalveluja halutaan turvata, miltei väistämätöntä, että palvelutarjonta peruspalveluissa on suppea ja erikoistuneemmat palvelut on haettava taajamista tai kaupungeista. Kuntarakenne- tai sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksilla tätä tosiasiaa ei voi muuttaa. Palvelurakenneuudistuksen lainsäädäntö on perusteltua tehdä vasta sen jälkeen kun tiedetään miten kuntarakenneuudistus - ja Helsingin seudun osalta myös metropolihallinto - uudistetaan ) ruotsinkielisten osuus Kauniaisten väestöstä on noin 39 % kun se yhdistymisen jälkeen olisi noin 6 % kokonais väkimäärästä