Loppuraportti. Luomukalkkunan tuotannon käynnistäminen

Transkriptio

1 Loppuraportti Luomukalkkunan tuotannon käynnistäminen Satafood Kehittämisyhdistys ry/sirkka Karikko

2 Sisällysluettelo sivu 1. Hankkeen tavoitteet 2 2. Hankkeen osapuolet ja yhteistyö 2 3. Hanketutkimuksen tulokset 3.1. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tutkimustulokset Toteutusvaiheen arviointi Julkaisut Suulliset esitykset Tulosten arviointi 4.1. Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Tulosten tieteellinen merkitys Tiivistelmä 15 1

3 1. Hankeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena oli saada käsitys reunaehdoista ja toimintatavoista, miten Suomeen voidaan luoda suunnitelmallinen luomukalkkunan tuotanto. Tutkimushankkeen tuloksia tullaan hyödyntämään välittömästi koko kalkkunaketjun sisäisessä kehittämistyössä. Tavoitteena oli löytää sopiva kustannustehokkuuden ja kuluttajien luomukalkkunalle asettamien vaatimusten yhdistelmä parantaa tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan yhteistyötä niin, että kuluttajille voitaisiin tarjota kilpailukykyisiä ja ympärivuotisesti saatavia tuotteita ja vaihtoehtoja. 2. Hankkeen osapuolet ja yhteistyö Satafood Kehittämisyhdistys ry vastasi koko hankkeen hallinnoinnista ja taloushallinnosta. Hankkeen vastuuhenkilönä toimi Jari Lehmusvaara, taloushallinnosta vastasi Päivi Perälä ja koordinoinnista vastasi Sirkka Karikko. Toteuttavia tahoja yhteistyösopimuksen kautta olivat Suomen Siipikarjaliitto ry, Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikkö, MTT Taloustutkimus, Hankkija Oy ja Länsi- Kalkkuna Oy. Lisäksi hankkeen yhteistyökumppaneina olivat mukana ProLuomu ry, Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry, Helsingin Yliopisto, Atria Suomi Oy, HK Ruokatalo Oy, Aviagen Turkeys Ltd ja kalkkunatuottajat HH Jalasto Oy ja Hemmanet Oy. Hankkeessa keskityttiin viiteen osa-alueeseen, joita olivat: Luomulainsäädäntö ja -kriteerit sekä luomukalkkunan hyvinvointi (osa-alue 1) Luomun merkitys kuluttajalle (osa-alue 2) Luomukalkkunan ruokinta (osa-alue 3) Luomukalkkunan tautisuojaus ja riskinhallinta ja näiden taloudellinen merkitys (osa-alue 4) Luomukalkkunan liiketoimintaa sekä tuotanto-olosuhteet (osa-alue 5) Yhteistyöosapuolten roolit ja tehtävät: Satafood kehittämisyhdistys ry: hankkeen koordinointi, hallinnointi, taloushallinto, ostopalvelujen hankinta, projekti- ja työryhmätyöskentely sekä loppuseminaarin järjestäminen. Hankkeen vetäjänä toimi kehitysasiantuntija agrologi Sirkka Karikko. Suomen Siipikarjaliitto ry: päävastuu osa-alueesta 1. Teki selvityksen nykyisen luomulainsäädännön ja -kriteerien tulkinnasta Suomessa ja Keski-Euroopassa sekä oli mukana työryhmätyöskentelyssä kuluttajarajapintaa koskevissa asioissa (luomun merkitys kuluttajalle), projekti- ja työryhmiin osallistuminen. Selvitystyöhön Suomen Siipikarjaliitto palkkasi MMM Ulla Holman. Hankkija Oy: päävastuu osa-alueesta 3. Luomukalkkunan ruokinnan suunnittelu ja toteutus yhdessä yhteistyötahojen kanssa, projekti- ja työryhmiin osallistuminen. Ruokinnan suunnittelun toteuttivat MMT Eija Helander sekä MMT Eija Valkonen. Riskinarvioinnin tutkimusyksikkö, Evira: päävastuu osa-alueesta 4. Luomukalkkunan tautisuojaus luomutuotantoon siirtymisen aiheuttamia eläinten terveyteen ja tautisuojauksen liittyvien riskikohtien tunnistaminen sekä näiden taloudellisen merkityksen arviointi tuottajan ja yhteiskunnan näkökohdasta, projekti- ja työryhmiin osallistuminen. Osion toteuttajina tutkija ELL Kitty Schulman ja erikoistutkija ELL Leena Sahlström Evirasta sekä erikoistutkija Jaakko Heikkilä, MTT. MTT Taloustutkimus: päävastuu osa-alueesta 5 sekä osavastuu osa-alueesta 4. Kustannuskilpailukyvyn laskenta luomukalkkunaliiketoiminnassa ja vertailu tavanomaiseen tuotantoon sekä Keski- Euroopan luomutuotantoon, tautisuojauksen taloudellisen merkityksen arviointi ja tulosten julkaiseminen, projektiryhmään osallistuminen. Osion 5 vertailuja selvitti erikoistutkija MMT Jarkko Niemi. Kansainväliseen vertailuun osallistui Maahal-viestinä ulkomaisen tiedonkerääjän roolissa. 2

4 Länsi-Kalkkuna Oy: osa-alueet 2-5 yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, eläin-aineksen hankinta ja seurantatilojen neuvonta, teurastusten suunnittelu, toteutus ja tulosten tuottaminen hankkeen käyttöön, projekti- ja työryhmiin osallistuminen. Helsingin Yliopisto, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus & Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto: Luomukalkkunan hyvinvointiedellytykset Suomessa -selvityksen toteutus, työryhmiin osallistuminen. Selvityksen toteutti FT Marianna Norring. ProLuomu ry: mukana kuluttajatutkimuksen määrittelyssä, yhteistyötaho kaupan osapuoliin, projekti- ja työryhmiin osallistuminen. Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry: asiantuntijana projekti- ja työryhmissä. Kalkkunatuottajat: hankkeessa toteutettujen kasvatuserien kasvatus. Atria Suomi Oy ja HK Ruokatalo Oy: osallistuminen työryhmätyöskentelyyn osiossa 2. Aviagen Turkeys Ltd: kalkkunoiden kasvatukseen liittyvä neuvonta. 3

5 3. Hanketutkimuksen tulokset 3.1. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Osio 1 Luomulainsäädäntö ja -kriteerit sekä luomukalkkunan hyvinvointi Luomukalkkunatuotannon kriteerit ja lainsäädäntö -selvitykseen on koottu luomukalkkunoiden tuotantoa ohjaavia reunaehtoja ja lainsäädännön vaatimuksia Suomessa sekä joitakin kalkkunoiden luomukasvatuksessa sovellettavia ohjeita Euroopassa. Selvitystä varten Suomen Siipikarjaliitto palkkasi tehtävään MMM Ulla Holman. Luettelo lähteistä ja lisämateriaaleista löytyy hankkeen 42- sivuisesta Luomukalkkunatuotannon kriteerit ja lainsäädäntö -selvityksestä. Kasvatuskokeilusta saatiin varsin vaihtelevia tuloksia ja satunnaiset tai kertaluonteiset tapahtumat vaikuttivat olennaisesti kalkkunaerien hyvinvointiin. Siksi kirjallisuuteen perustuva selvitys tarjosi tässä hankkeessa mielekkään lähtökohdan kotimaisen luomukalkkunan hyvinvoinnin edellytysten arvioimiseksi. Pääosa kalkkunan hyvinvointia käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta perustuu koeolosuhteissa tehtyihin havaintoihin ja tietoa puuttuu myös koetulosten sovellettavuudesta tuotantooloihin. Helsingin Yliopisto, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus & Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osaston FT Marianne Norring perehtyi kasvatusseurannoista saatuun aineistoon ja teki selvityksen Luomukalkkunan hyvinvointiedellytykset Suomessa. Selvityksessä peilataan luomusäädösten ja tässä hankkeessa määriteltyjen luomukalkkunan kasvatuksen periaatteiden perusteella tehtyjä arvioita luomukalkkunan pidon mahdollisista hyvinvointivaikutuksista verrattuna tavanomaisen tuotannon tarjoamiin hyvinvointiedellytyksiin Osio 2 Luomun merkitys kuluttajalle Kvalitatiivisen kuluttajatutkimuksen valmistelussa kysymysten asettelussa hyödynnettiin kalkkunatuottajien kilpailukykyhankkeessa jo tehtyä kuluttajatutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada ymmärrys: 1. Miksi lihaa ja siipikarjaa ostetaan ja kuinka kalkkuna erottuu muusta siipikarjasta? 2. Miksi kalkkunaa ostetaan tai ei osteta ja mitkä ovat luomukalkkunan oston ajurit ja esteet? 3. Miten kalkkunasta ja luomukalkkunasta viestitään houkuttelevasti ja kiinnostavasti kuluttajille Tutkimus toteutettiin kahdessa keskusteluryhmässä Niissä saatujen vastausten avulla saatiin ymmärrysraportti Luomukalkkuna kvalitatiivinen kuluttajatutkimus. Raportista selviää, mikä kalkkunassa ja erityisesti luomukalkkunassa kiinnostaa kuluttajia, jolloin voidaan kohderyhmää puhutella toimivimmilla viestikärjillä ja sitä kautta vaikuttaa tuotekategorian myyntiin Osio 3 Luomukalkkunan ruokinta Hankkeen aikana toteutettiin kaksi kalkkunoiden luonnonmukaisen ruokinnan ja laiduntuotannon edellytyksiä selvittävää tilaseurantaa: luomukalkkunaseuranta ja laidunkalkkunaseuranta. Luomukalkkunaseuranta tehtiin yhteistyössä HH Jalasto Oy:n kanssa ja laidunkalkkunaseuranta Oy Hemmanet Ab:n kanssa. Luomukalkkunaseurannassa kasvatettiin yhteensä noin 4500 kalkkunaa, joista kanat (2185 kpl) teurastettiin 102 päivän ikäisinä ja kukot (2274 kpl) teurastettiin 145 päivän iässä. Luomukalkkunoiden hoidossa noudatettiin luonnonmukaisen kalkkunantuotannon sääntöjä. Luomukalkkunoiden ruokintaan suunniteltiin sopivat rehut, joita tilaseurannassa kokeiltiin. Teolliset rehut, joita olivat alkukasvatustäysrehu ja kasvatustiiviste, teetettiin ja tuotiin Tanskasta. Tilaseuran- 4

6 nassa käytetyt teolliset rehut olivat alkukasvatusrehu Luonnon-Kalkkuna täysrehu, jonka raakavalkuaistaso oli 26,7 %, Luonnon-Kalkkuna tiiviste (36,8 % raakavalkuaista) ja Luonnon-Punaheltta tiiviste (45,6 % raakavalkuaista). Kaksi ensin mainittua rehua oli suunniteltu nimenomaan kalkkunoiden ruokintaan tätä projektia varten. Viimeisenä mainittu rehu on alun perin suunniteltu muniville kanoille. Luonnonmukaisesti tuotettujen raaka-aineiden osuudet edellä mainituissa rehuissa olivat 95 %, 89 % ja 80 %. Teollisten rehujen kanssa luomukalkkunoiden ruokinnassa käytettiin tilan omia tai tilan hankkimia luomuraaka-aineita: kauraa, vehnää, härkäpapua, hernettä ja rypsiä. Rehuseoksen koostumusta muutettiin lintujen iän mukaan; kasvatuskauden loppua kohti viljojen osuus dieetissä kasvoi ja tiivisteen osuus pieneni. Tiivisteiden suurin sallittu käyttömäärä rehuseoksesta oli 25 % ja alimmillaan tiivisteen käyttömäärä oli 16 %. Keskimäärin koko kasvatuskaudella luomuraaka-aineiden osuus dieetissä oli 96,9 %. Esimerkki luonnonmukaiseen kalkkunantuotantoon sopivasta rehuseoksesta ikäviikolle 10: luomuvehnää 39 % luomukauraa 30 % Luonnon-Kalkkuna tiivistettä 20 % luomuhernettä 5 % luomurypsinsiementä 3 % luomuhärkäpapua 3 % Laidunkalkkunaseurannassa kasvatettiin yhteensä 993 kalkkunaa. Osa linnuista oli perimältään hitaammin kasvavia pronssikalkkunakukkojen ja mustien kalkkunakukkojen jälkeläisiä. Linnut päästettiin laitumelle 81 päivän iässä, sitä ennen ne kasvatettiin tavanomaisessa kasvatushallissa. Linnut rokotettiin sikaruusua vastaan kahdesti. Kaikki linnut teurastettiin 143 päivän iässä. Hankkeessa tehtiin laidunkalkkunatilaseurantaa varten laidunkautta koskeva kalkkunoiden ruokintasuunnitelma. Oletuksena oli, että laidunlintujen energiantarve on tavanomaisesti hallissa kasvatettuja kalkkunoita suurempi, koska linnut liikkuvat enemmän ja lämpötila saattaa olla optimaalisen alueen ulkopuolella. Tämän vuoksi rehuksi valittiin runsaasti energiaa ja ravintoaineita sisältävä kokkidiostaatiton viljakalkkunan rehu, jonka ohella syötettävien kotoisten viljojen käyttöön tehtiin suunnitelma Osio 4 Luomukalkkunan tautisuojaus ja riskinhallinta Osio toteutettiin suurimmaksi osaksi laajana kirjallisuuskatsauksena. Tietoja kerättiin myös alan asiantuntijoilta. Lisäksi projektiryhmän jäsenillä oli mahdollisuus tutustua käytännön luomu- ja laidunkalkkunatuotantoon kahdella tilalla. Luomutilalla Kauhavalla kasvatettiin kalkkunoita vuosina 2011 ja Närpiössä kokeiltiin ensimmäistä kertaa laidunkalkkunakasvatusta kesällä Tilojen kasvatuserien tuotantotiedot olivat hankeryhmän käytössä Osio 5 Luomukalkkunan liiketoimintaa sekä tuotanto-olosuhteet Kustannuskilpailukykyosiossa selvitettiin, millaisilla reunaehdoilla luomukalkkunatuotanto olisi järkevää yritystoimintaa, mikä tulisi olla tuotteen (lihan) hintatason, miten luomu eroaa tavanomaisesta ja mikä on kilpailuasema tuontilihaan verrattuna. Vertailua tehtiin myös laidunkalkkunatuotantoon. Tarkastelussa hyödynnettiin hankkeen aikana kasvatetuista kokeilueristä kerättyjä tietoja. Kokeiluerien perusteella määritettiin mm. rehu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä tuotostiedot. Kasvatuseristä saatujen tuotostietojen avulla laadittiin tuotantokustannuslaskelmat luomu- ja laidunkalkkunoille. Katetuottolaskelmia ei voitu hyödyntää, koska luomu- tai laidunkalkkunan lihan tuottajahintaa ei voitu tuotannon vähäisyyden vuoksi selvittää luotettavasti. 5

7 Myös tavanomaisesta kotimaisesta sekä saksalaisesta luomukalkkunatuotannosta laadittiin kustannuslaskelmat. Vertailutieto tavanomaiseen tuotantoon perustui Kotimaisten kalkkunatuottajien kilpailukyvyn parantaminen -hankkeessa kerättyjen tietojen hyödyntämiseen ja päivittämiseen (Määttä ja Niemi 2012, Niemi ja Karhula 2013). Saksalaisesta luomukalkkunatuotannosta kerättiin vertailutietoa saksalaisilta tuottajilta. Tietojen keruun järjesti Maahal-viestintä. Laskelmien perusteella arvioitiin luomu- ja laidunkalkkunatuotannon kilpailukykyä Tutkimustulokset Osio 1 Luomulainsäädäntö ja -kriteerit sekä luomukalkkunan hyvinvointi Suomen Siipikarjaliitto ry vastasi ja koordinoi hankkeen osiota 1, jossa pääpaino kohdistui luomukalkkunatuotannon vaatimuksiin ja sen reunaehtoihin. Hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana laadittiin 42-sivuinen raportti (liite 1), jossa selviteltiin kalkkunatuotantoa sekä luomutuotantoa koskevaa keskeistä lainsäädäntöä, luomukalkkunantuotannon vaatimuksia Suomessa (Eviran ohje 18217/2) sekä luomukalkkunantuotannossa sovellettavia ohjeita ja käytäntöjä Euroopassa. Tästä luomukalkkunan eläinsuojelusäännösten ja tuotantoehtojen tiivistelmästä on tehty myös nettiversio A4. (57 s.) Siipikarjaliiton valmistelemassa 57-sivuisessa oppaassa Luomusiipikarjatuotannon hyvät toimintatavat on myös luomukalkkuna mukana. Hankeen selvitysten perusteella lainsäädäntö ja tuotannon kriteerit mahdollistavat luomukalkkunatuotannon Suomessa. Tällä hetkellä EU:n luomusäädöksiin on sallittu poikkeuksia mm. rehujen ja luomupoikasten suhteen. Vuoden 2014 loppuun saakka voi tavanomaista alkuperää olevia valkuaisrehuja käyttää maksimissaan 5 % vuodessa (tarkasteluaika 12 kk taaksepäin) ja 25 % päiväannoksesta. Poikkeussääntö mahdollistaa myös alle kolmen vuorokauden ikäisten poikasten hankkimisen tavanomaisesta tuotannosta siinä tapauksessa, ettei poikasia ole mahdollista saada luomutuotannosta. Tulevaisuudessa poikasten pitäisi olla peräisin luomumunista, mikä edellyttää joko siitoslintujen luomukasvatusta Suomessa tai luomumunien/luomukalkkunauntuvikkojen maahantuontia. Näiden poikkeussääntöjen jatkumattomuus tuo lisää haasteita myös suomalaiselle luomukalkkunatuotannolle. Helsingin Yliopisto, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus & Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osaston selvityksen Luomukalkkunan hyvinvointiedellytykset Suomessa (liite 2) johtopäätöksenä on, että kotimaisen luomutuotannon tulisi uskottavasti vastata kaikkiin tärkeimpiin tunnistettuihin kalkkunan kasvatuksen hyvinvointihaasteisiin: nokankatkaisun kipuvaikutuksiin, korkeaan sairastavuuteen (nämä saavutettu jo Suomessa), mutta myös huonoon ilmanlaatuun, korkeaan eläintiheyteen, virikkeettömyyteen (nämä tunnistettu luomukokeilussa), sekä nopeakasvuisten rotujen kokemiin hyvinvointihaittoihin ja teuraskuljetusten hyvinvointiongelmiin (tulevaisuuden tavoitteina). Luomusäännösten ilmeisimmät edut kalkkunoiden hyvinvoinnille ja luontaiselle käyttäytymiselle liittyvät hidaskasvuisten rotujen käyttämiseen, laidun ulkoiluun, luonnonvaloon ja alhaisempaan eläintiheyteen. Eläinten hyvinvoinnin etusijalle asettava laidunkalkkunantuotanto voisi olla lyhyellä aikajänteellä saavutettava vastaus luomurehujen saatavuuden ja kustannusten tuottamiin vaikeuksiin Osio 2 Luomun merkitys kuluttajalle Kuluttajatutkimuksessa esiin nousivat useat kalkkunan hyvät ominaisuudet, kuten terveellisyys, keveys ja muut tämän päivän kuluttajaa puhuttelevat ravintoarvot. Kalkkunalla on kuitenkin tunnettuusja mielikuvahaasteensa. Siipikarjaa ostaessa kalkkuna ei yksinkertaisesti tule kuluttajien mieleen. Valtaosa mieltää kalkkunan joko leikkeleeksi tai sitten juhlapöydän herkuksi väliin jää arkiruokailun mentävä aukko. Sekä tietoisuuden kasvattamisessa että saatavuuden kanssa on vielä tehtävää. Myös luomukalkkuna herätti kuluttajissa reipasta kiinnostusta ja siihen liitettiin sekä eettisyys että 6

8 ruoan luonnollisuus ja puhtaus. Suurin este luomukalkkunalle on sen kalliiksi koettu hinta kuluttajien näkemyksen mukaan käyttöön motivoivat pääosin tunneperäiset syyt, mutta järki estää. Kuluttajatutkimuksen pohjalta kalkkunalla kokonaisuudessaan on kuitenkin paljon mahdollisuuksia kasvattaa osuuttaan suomalaisten lautasilla. Tutkimustuloksista valmistui seikkaperäinen esitys (liite 3) Osio 3 Luomukalkkunan ruokinta Luomukalkkunan ruokinta Hankkeessa kehitettiin luonnonmukaisesti tuotetun kalkkunan ruokintaan sopiva starttirehu, jonka tavanomaisesti tuotetun maataloudesta peräisin olevan kuiva-aineen osuus ei ylitä luomusäännöksissä tällä hetkellä sallittua 5 %. Kehitetty starttirehu sisältää luomuvehnää, -kauraa ja -ohraa, luomusoijapuristetta ja luomuauringonkukkapuristetta. Valkuaislähteinä rehussa ovat kalajauho sekä tavanomaisesti tuotettu maissigluteeni ja perunaproteiini. Alkukasvatusvaiheen jälkeiseen luomukalkkunoiden ruokintaan kehitettiin tiiviste, joka koostuu pääosin luomusoijapuristeesta. Toisena valkuaisraaka-aineena tiivisteessä on tavanomaisesti tuotettu perunaproteiini. Lisäksi suunniteltu tiiviste sisältää kaikki linnun tarvitsemat kivennäiset, vitamiinit ja hivenaineet. Tiiviste sisältää maataloudesta peräisin olevia tavanomaisesti tuotettuja raaka-aineita korkeintaan 11 %. Tiivisteen käyttömäärä on aluksi 20 % ja sen osuutta dieetissä pienennetään aina 16 % asti lintujen kasvaessa. Tiivisteruokinnassa rehuseosta täydennetään tilan omilla luomuvalkuaisraaka-aineilla; härkäpavulla, herneellä ja rypsillä sekä kotoisilla luomuviljoilla. Tilaseurannassa linnut kuluttivat kasvatuskauden aikana kg teollisia rehuja ja kg kotoisia rehuraaka-aineita. Lihantarkastuksessa hyväksyttyä lihaa saatiin kg, joten rehua kului 5,095 kg lihakiloa kohti. Tämä on noin 38 % enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa. Heikompi rehuhyötysuhde luonnonmukaisessa tuotannossa selittyy tavanomaista tuotantoa hitaammalla kasvulla, rehun erilaisella olomuodolla (karkeaa jauhoa, josta tilalla lisättyä osaa ei ole lämpökäsitelty) ja rehuseoksen alemmalla energiapitoisuudella. Lopullisten teurastusraporttien mukaan luomukalkkunakanojen teuraspaino oli 5,41 kg ja -kukkojen 11,62 kg. Näin ollen kanojen keskimääräinen teuraspainon päiväkasvu oli 53,0 g/pv (102 pv ikään) ja kukkojen 80,1 g/pv (145 pv ikään). Päiväkasvut olivat noin 80 % tavanomaisessa tuotannossa saavutettavista kasvuista, mitä voidaan pitää erittäin hyvänä tuloksena. Kasvutulos oli selvästi tilalla kasvatettuja aikaisempia luomukalkkunaparvia parempi. Lintujen elävyys, terveys, ulkonäkö olivat hyvät. Tämä osoittaa, että ruokinta on ollut tasapainoinen ja ravintoaineita on ollut riittävästi saatavilla. Linnut olivat virkeitä ja elinvoimaisia, niillä oli hyvä höyhenpuku ja terveet jalat, eikä kasvatuskauden aikana juuri esiintynyt suolistoterveysongelmia. Kokoja osaruhohylkäyksiä oli vähemmän, kuin tavanomaisessa tuotannossa yleisesti on. Kuolleiden ja karsittujen osuus oli yhteensä 8,27 %, mikä niin ikään on hyvä tulos verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Laidunkalkkunan ruokinta Laidunkalkkunat ruokittiin aluksi teollisilla täysrehuilla ja laitumelle laskettaessa (81 pv iässä) siirryttiin käyttämään teollista kalkkunoiden viljatäydennysrehua yhdessä kotoisen vehnän kanssa. Ennen laitumelle laskua noin 5 viikon iässä parvessa todettiin kuolioinen suolistotulehdus, ja parvi lääkittiin. Laidunkalkkunoiden ruokinta voitiin toteuttaa normaalissa tuotevalikoimassa olevalla kalkkunoiden viljatäydennysrehulla. Esitetystä ruokintasuunnitelmasta poiketen viljarehun ohella annettiin seurantatilalla vain vehnää. Tämä oli käytännössä hyvä ratkaisu, sillä laidun turvasi lintujen riittävän kuidun saannin ja samalla rehuseoksen energiataso saatiin hiukan korkeammaksi. Oman vehnän osuus koko laidunkaudenruokinnasta oli yhteensä 22 %. Valkoiset (N300 x T8 risteytys) ja värilliset (N300 x Pronssikalkkuna tai N300 x Norfolk Black 30 risteytys) linnut erotettiin lastausvaiheessa, jolloin niiden teurastustulokset saatiin erillisinä. Teuraslin- 7

9 jan yksilöpainoista eroteltiin painojen perusteella sukupuolet ja laskettiin näin myös sukupuolten keksimääräiset painot (taulukko 1). Taulukko 1. Laidunkalkkunoiden teurastulokset. TEURASTIEDOT värilliset valkoiset painot kanat 6,745 kg 10,740 kg kukot 11,527 kg 15,673 kg hylkäykset kokohylkäykset 0,94 % 0,00 % osahylkäykset 9,84 % 12,13 % Laidunlinnut kasvoivat odotettua paremmin, vaikka jäivätkin jälkeen tavanomaisesti kasvatetuista linnuista. Linnut kuluttivat kasvatuskauden aikana kg. Lihantarkastuksessa hyväksyttyä lihaa saatiin kg, joten rehua kului 4,30 kg lihakiloa kohti. Tämä on noin 16 % enemmän kuin tavanomaisesti hallissa kasvatetut kalkkunat kuluttavat keskimäärin (4,3 kg vs. 3,7 kg). Värillisten kanojen päiväkasvu oli keskimäärin 47,17 g ja valkoisten keskimäärin 75,10 g. Vastaavasti kukkojen päiväkasvut olivat 80,61 g ja 109,60 g. Laidunlintujen heikompaan rehuhyötysuhteeseen vaikuttavat niiden hitaampi kasvu ja lisääntynyt energiantarve. Laidunkalkkunoiden elävyys ja terveys oli erinomainen; laidunajan kuolleisuus oli vain 0,3 % Osio 4 Luomukalkkunan tautisuojaus ja riskinhallinta Tautisuojauksen ja taudinhallinnan näkökulmasta suurin ero luomukalkkunatuotannon ja tavanomaisen tuotannon välillä on luomukalkkunoiden ulkoiluvaatimus. Ympäristön ja tuotantotilojen välisiä tautisulkuja ei ulkotiloissa voida toteuttaa yhtä kattavasti kuin tavanomaisessa siipikarjatuotannossa suljetuissa tiloissa. Ulkoilevat kalkkunat voivat siksi helpommin altistua muun muassa luonnonlintujen ja jyrsijöiden levittämille sekä maaperäisille taudinaiheuttajille. Nämä vaikuttavat kalkkunoiden terveyteen ja voivat sairastuttaa myös kuluttajia kalkkunanlihan välityksellä. Tärkeimmät tunnistetut taudinaiheuttajat ovat Erysipelothrix rhusiopathiae (sikaruusu), Campylobacter spp. (kampylobakterioosi), Salmonella spp. (salmonelloosi), Histomonas meleagridis (mustapäätauti), paramyksovirus-1 (Newcastlen tauti), korkea- ja matalapatogeeninen lintuinfluenssa, Eimeria sp. (kokkidioosi) sekä Clostridium botulinum (botulismi). Laidunkalkkunatuotanto (free range) tarjoaa luomukalkkunatuotannon ja tavanomaisen tuotannon välimuodon. Ulkoiluun liittyvät tautiriskit koskevat myös laidunkalkkunoita. Tautiriskejä voidaan rajoittaa riskinhallintakeinoin, esimerkiksi haittaeläintorjunnalla, laidunkierrolla sekä rokottamalla sikaruusua vastan. Muita riskinhallintakeinoja ovat siipikarjan ulkonapitokielto luonnonlintujen kevätmuuton aikana, lintujen pitäminen sisätiloissa öisin, lisäruokinnan välttäminen laitumella sekä laitumen maisemointi vähemmän houkuttelevaksi vesilinnuille. Riskinhallinta luonnollisesti maksaa tuottajalle, mutta järkevästi siihen panostamalla voidaan välttää monet tautiriskit. Vaikka esimerkiksi sikaruusurokotus nostaa riskinhallinnan hintaa (rokote + työ yhteensä 0,89 0,94 /rokotettu lintu), on sen osuus kuitenkin pieni verrattuna muihin luomutuotannon muuttuviin kustannuksiin. Muut tautiriskitekijät luomukalkkunan tuotannossa liittyvät eläinsuojiin, ruokintaan sekä eläinainekseen. Luomutuotannossa tulisi suosia hidaskasvuisia rotuja ja linjoja. Jos hidaskasvuista eläinainesta ruvetaan tuomaan ulkomailta uusilta toimijoilta, on vaarana Suomen kannalta uusien tartuntojen leviäminen maahan. Ulkoilu tuo myös mukanaan monia vastustuskyvyn ja eläinten hyvinvoinnin kannalta myönteisiä vaikutuksia kuten lisääntyneen liikunnan, alemman eläintiheyden ja paremman ilmanlaadun, joiden 8

10 taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida. Tautiriskejä voi hallita hyvällä suunnittelulla ja riskinhallintakeinoja toteuttamalla. Tautisuojausosion loppuraportti julkaistaan Eviran tutkimuksia -julkaisusarjassa keväällä Osio 5 Luomukalkkunan liiketoiminta sekä tuotanto-olosuhteet Tutkimustulokset viittaavat siihen, että luomukalkkunan tuotantokustannus on suotuisissa olosuhteissa vajaat 5 /kg lihaa. Tämä edellyttää, että lintujen kasvatuksessa päästään lähes tavanomaisen tuotannon tuloksiin, kuten parhaiten onnistuneessa koe-erässä, ja luomurehua on saatavilla kohtuullisella hintatasolla. Keskimääräisellä kustannustasolla untuvikon osuus luomukalkkunan tuotantokustannuksista oli noin 6 %, rehujen 63 %, muiden muuttuvien kustannusten 19 % ja työn ja kiinteiden kustannusten osuus noin 12 %. Koska luomutilat tuottavat merkittävän osan rehustaan itse, on satotasolla vaikutusta luomukalkkunan tuotantokustannuksiin. Keskimääräistä heikommalla satotasolla tai kasvatustuloksilla tuotantokustannukset voivat nousta merkittävästi korkeammiksi. Luomukalkkunatuotannossa on mahdollista päästä kustannustasoon, joka on 2-2,5-kertainen tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Haasteina ovat kuitenkin tavanomaista tuotantoa heikompi päiväkasvu, korkeahko rehun hinta, rehumenekki, työmäärä per lintu sekä ruhohylkäysten ja heikkojen tuotantotulosten riski. Esimerkiksi luomurehu on huomattavasti tavanomaista rehua kalliimpaa. Laidunkalkkunan kustannustasoksi arvioitiin ihannetilanteessa hieman yli 3 /kg lihaa. Sen etuna oli luomukalkkunaa pienempi rehukustannus. Näin edulliselle kustannustasolle pääseminen edellyttää kuitenkin hyviä tuotantotuloksia ja laidunnuksen järjestämistä edullisesti. Tämä ei toteutunut koeerässä, mutta laidunnus on tulevaisuudessa todennäköisesti kuitenkin järjestettävissä kohtuullisin kustannuksin. Laidunkalkkunan etuina olivat luomukalkkunaa edullisempi rehu, ja eläinten ulkoilun ja väljemmän kasvatustiheyden kautta saatavat eläinten hyvinvointihyödyt, joita kuluttajat arvostavat. Sekä luomu- että laidunkalkkunatuotannon haasteena on tuotteiden markkinoinnin onnistuminen ja markkinoinnin ja tuotteiden jakelun kustannusten pitäminen kurissa. Tulokset viittaavat siihen, että laidunkalkkunan tuottajahinnan tulisi olla vähintään noin 1,5-kertainen tavanomaiseen kalkkunanlihaan verrattuna. Vertailu saksalaiseen tuotantoon paljasti, että Saksassa on monia vaatimustasoltaan erilaisia luomutuotteita. Eroja syntyy mm. laidunalan määrästä, ruokinnasta ja työmenekistä. Kustannustasoltaan saksalainen luomutuotanto oli suomalaisen laidunkalkkunan ja suomalaisen luomutuotannon välissä. Saksassa luomukalkkunan tuotantokustannukset ovat siis Suomea edullisemmat. Eroja havaittiin mm. rehu-, energia- ja työkustannuksissa. Myös Saksassa luomukalkkunoiden ruokinta näytti olevan haastavaa ja rehukustannus oli suuri, joskaan ei yhtä suuri kuin Suomessa. Myös teuraspaino vaikutti tuotantokustannuksiin, sillä Saksassa kalkkunat kasvatetaan Suomea suuremmiksi. Saksassa luomusta maksettiin 2-3-kertaista hintaa tavanomaiseen tuotantoon verrattuna, joten ero vastaa kustannuseroa Suomessa. Johtopäätöksenä on, että luomu- ja laidunkalkkunaa on mahdollista tuottaa kohtalaisilla kustannuksilla, mutta tuotannon jatkuvuuden kannalta ratkaisevaa on, miten paljon kuluttajat ovat valmiita maksamaan kotimaisesta luomu- tai laidunkalkkunasta Toteutusvaiheen arviointi Säännöllisiä projektikokouksia pidettiin niin kokonaishankkeen kuin osioiden osalta. Kokoukset koettiin hyödyllisiksi työn etenemisen kannalta. Kokonaishankkeen raportointisuunnitelma olisi voinut olla tarkemmin harkittu hankkeen alkuvaiheessa eri hankeosioiden osalta ja koko hankkeen harmonisoitumiseksi. Molemmat tilaseurannat onnistuivat varsin hyvin. Luomukalkkunoiden kasvatustulokset olivat selvästi aikaisempia tilalla tehtyjä kokeiluja paremmat. Varsinaisessa luomukalkkunaseurannassa käy- 9

11 tetty eläinaines oli tavanomaista. Luomukasvatustilaseurantoja olisi hyvä ollut tehdä vielä hitaasti kasvavalla eläinaineksella ja pienimuotoisempana, mutta halukkaita kasvattajia ei hankeaikaan löytynyt. Laidunkalkkunaseurannan onnistumiseen vaikutti myönteisesti myös edullinen säätila ja se, että linnut pääsivät aikaisemmin käyttämättömälle laidunalalle. Yksittäisten tilaseurantojen tuloksia ei voida testata tilastollisesti, joten tieteellistä todistusvoimaa näillä seurannoilla ei ole. Joka tapauksessa molempien tilaseurantojen tuloksia voidaan pitää rohkaisevina. Tutkimuksen toteutus sujui jokseenkin suunnitellusti ja tulokset paljastivat hyödyllistä tietoa luomuja laidunkalkkunasta. Haasteena oli kattavien tietojen saaminen kalkkunoiden kasvatuksesta. Vastaavissa jatkohankkeissa tulisikin varmistaa, että kaikki tiedot saadaan systemaattisesti kerättyä tiloilta ja toimitettua tutkijoiden käyttöön Julkaisut Varsinaiset julkaisut Helander E: Kalkkunaa luomuna? Suomen Siipikarja 2013: 2 Holma U: Luomukalkkuna poimintoja eri maiden ohjeista ja hoitokäytännöistä, Suomen Siipikarja 2013: 1, s Jääskeläinen M: Uusi kalkkunahanke alkanut. Suomen Siipikarja 2012: 1 Karhula T, Niemi J.: Korkeat tuotantokustannukset luomukalkkunatuotannon kiusana. Suomen Siipikarja 2013: 4: s Karikko S: Kalkkunaa ei tunneta tarpeeksi hyvin. Suomen Siipikarja 2014: 1, s Karikko S: Luomu- ja laidunkalkkuna vastaavat kuluttajien toiveisiin. Luomulehti 2014:2, s Karikko S: Kansainvälisen kalkkunakonferenssin antia. Suomen Siipikarja 2013: 2. Karikko S: Viime kesän laiduntamisesta myönteisiä kokemuksia. Suomen Siipikarja : s Karikko S: Luomukalkkunahanke on päässyt vauhtiin. Suomen Siipikarja 2012: 3, s Kaukonen E, Nauholz H, Perko-Mäkelä P, Schulman K: Maailman siipikarjaeläinlääkärit koolla Ranskassa. Suomen Eläinlääkärilehti Vol. 10, s Schulman K, Perko-Mäkelä P, Nauholz H: Luomu- ja laidunsiipikarjan tuotantoa ranskalaisittain - koko ketjua halliten. Suomen Siipikarja 2013: 4, s , 42. Schulman K, Perko-Mäkelä P, Nauholz H, Kaukonen E: Siipikarja yhdistää eri maailmat - World Veterinary Poultry Association Conference. WVPAC2013, Nantes, Ranska. Suomen Siipikarja 2013: 4, s Schulman K, Sahlström L: Loppuseminaari tiivisti luomukalkkunahankkeen tulokset. Saparo, huhtikuu Schulman K, Sahlström L: Biosecurity in organic turkey farming. World Veterinary Poultry Association Conference WVPAC2013, Nantes, France. WVPAC2013 Book of Abstracts, p Eläinlääkäripäivät 2013, Helsinki. Eläinlääkäripäivät 2013 Luentokokoelma, s

12 Schulman K, Sahlström L: Tautisuojaus luomukalkkunatuotannossa. Saparo, elokuu Schulman K, Sahlström L, Heikkilä J: Tautisuojaus luomukalkkunatuotannossa., Teoksessa: Nina Schulman (toim.), Maataloustieteen päivät 2014, Suomen maataloustieteen seuran tiedote no. 31, s. 153, , Helsinki. Schulman K, Sahlström L, Heikkilä J: Suurimmat haasteet ja tautiriskit liittyvät luomutuotannossa kalkkunoiden ulkoiluun. Suomen siipikarja 2013: 3, s Simula S: Kalkkunoita laiduntamalla vuoden kalkkunatuottajaksi. Suomen Siipikarja 2013: Tiedotteet Lehdistötiedote: Kalkkunalla mahdollisuuksia kasvattaa osuuttaan suomalaisten lautasilla, Lehdistötiedote: Luomukalkkunahanke kotimaista luomukalkkunaa, Tuottajatiedote: Luomukalkkunahankkeen kuulumiset, Toimittajien lehtiartikkelit Alueviesti : Satafood selvittää luomukalkkunan tuotantoa. Ammattikeittiö 1/2014, s 24-25: Luomukalkkunaa kotimaan markkinoille. FARMI maaseudun aikakausilehti : Luomukalkkunahankkeella tavoitellaan hyvälaatuista ja terveellistä kalkkunaa. Ilkka : Laiduntamalla melkein luomukalkkunaa. Ilkka : Kalkkunoiden laiduntaja vuoden kalkkunatuottaja. Maaseudun tulevaisuus : Luomukalkkunan kasvatus vaatii työtä ja rahaa. Maaseudun tulevaisuus Laidunnus on luontaista kalkkunoille. Maaseudun tulevaisuus : Luomukalkkunan mahdollisuuksia pidetään Suomessa niukkoina. Maaseudun tulevaisuus Kantri verkkojulkaisu : Kalkkunat vihdoinkin pääkaupungissa. Maaseutu Lusto , s.4: Uusi kalkkunahanke etenee. Maatilan Pellervo 9/2013 Kalkkunan laiduntamisesta lupaavat tulokset. Pohjalainen : Laiduntamalla melkein luomukalkkunaa. Ruokatieto nettijulkaisu : Luomukalkkunan mahdollisuuksia Suomessa pidetään niukkoina. Satakunnan Kansa : Luomukalkkunan tuotannon iso haaste. Syd-Österbotten : Kalkonerna får vandra fritt. 11

13 Turun Sanomat : Kotimaisen luomukalkkunan matka lautaselle on alkanut. Vasabladet verkkolehti, video: Tulevia julkaisuja Tautisuojausosion loppuraportti julkaistaan Eviran tutkimuksia -julkaisusarjassa keväällä 2014 Artikkeli luomukalkkunahankkeesta ja päätösseminaarista Suomen Siipikarja 2014: 2. Kustannusosion loppuraportti julkaistaan hankkeen nettisivuilla keväällä Suulliset esitykset ja tieteelliset posterit Bengts K: Kokemuksia kalkkunan laiduntamisesta. Kalkkunatuottajien kesäpäivä -tilaisuus , Ikaalinen. Jääskeläinen M, Muilu E: Luomukalkkunan tuotantoketjun toiminnan käynnistäminen, HK Ruokatalo Oy Siipikarjan johtotiimi, , Eura. Karhula, T Katsaus siipikarjatuotannon talouteen. Suomen Siipikarjaliiton vuosikokous- ja seminaaripäivä, Tampere. Esitelmä. Karikko S.: Luomukalkkunahankkeen tulokset. Kalkkunatuottajien tilaisuus, , Ikaalinen. Karikko S.: Kvalitatiivisen kuluttajatutkimuksen tulokset. Atrian siipikarjatiimi, Nurmo. Karikko S: Kvalitatiivisen kuluttajatutkimuksen tulokset. Kalkkunatuottajien laivaseminaari (Turku-Tukholma). Karikko S: Luomukalkkunahankkeen tilannekatsaus Kalkkunan kehitysryhmä , Tampere. Karikko S.: Kvalitatiivisen kuluttajatutkimuksen tulokset. HK Siipikarjan johtotiimi, , Eura. Karikko S.: Luomukalkkunahankkeen kuulumiset. Kalkkunatuottajien koulutuspäivät , Loimaa ja Seinäjoki. Karikko S: Onnistuuko luomukalkkunatuotanto Suomessa? Luomusiipikarjan syysseminaari , Tampere. Karikko S: Luomukalkkunahankkeen kuulumiset. Kalkkunatuottajien kesäpäivät , Kauttua/Eura. Karikko S, Muilu E: Luomukalkkunan tuotantoketjun toiminnan käynnistäminen, Atria Suomi Oy Siipikarjan johtotiimi , Nurmo. Karikko S: Luomukalkkunan tuotantoketjun toiminnan käynnistäminen. Kalkkunatuottajien tuottajatilaisuus , Tampere. Karikko S: Luomukalkkunahankkeen tavoitteet ja hankkeen esittely. Satafoodin lehdistötilaisuus , Huittinen. Luomukalkkunahankkeen loppuseminaari: Onnistuuko luomukalkkunatuotanto Suomessa? Luomukalkkunahankkeen loppuseminaari: Onnistuuko luomukalkkunatuotanto Suomessa? 12

14 , tapahtumatalo Bank, Helsinki Esitelmät/alustukset: - Karikko S.: Luomukalkkunahankkeen tavoitteet. - Holma U: Luomukalkkunatuotannon vaatimukset - Valkonen E: Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan - Schulman K: Laiduntavien kalkkunoiden tautisuojaus. - Niemi., J., Karhula, T: Mitä luomukalkkunan tuottaminen maksaa? - Nurminen K: Löytääkö luomukalkkuna ja kalkkuna kuluttajan? Schulman K: Tautisuojaus luomukalkkunatuotannossa. Maataloustieteen päivät, Helsinki. Schulman K: Biosecurity in Organic Turkey Farming. Nordic Poultry Conference, Helsinki. Schulman K: Luomukalkkunan mahdollisuudet ja riskit Suomessa. Seminaari elintarvikkeiden, eläintautien ja kasvinterveyden riskinarvioinnista , Helsinki. Schulman K, Sahlström L: Biosecurity in organic turkey farming. Tieteellinen posteri luomukalkkunoiden tautisuojauksesta. WVPAC2013 siipikarjaeläinlääkäreiden maailmankongressi, Nantes, Ranska. Eviran tiedepäivä , Helsinki. Nordic Poultry Conference , Helsinki. Schulman K: Tautisuojaus luomukalkkunatuotannossa. Ajankohtaista riskinarvioinnista , Helsinki. Valkonen E: Free-range and organic turkeys. 21st Intercoop Workshop on Poultry Nutrition Messut ja näyttelyt Luomukalkkunaa, -hanketta ja siitä saatua aineistoa on esitelty kuluttajille messuilla ja näyttelyissä. ELMA 2012 maaseutumessut, , Helsinki. ELMA 2013 maaseutumessut, , Helsinki. OKRA 2012 maatalousnäyttely, , Oripää. FARMARI 2013 maatalousnäyttely, , Seinäjoki. 13

15 4. Tulosten arviointi 4.1. Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Luomukalkkunoiden ruokinta Suomessa voidaan toteuttaa hankkeessa suunniteltuja rehuja käyttäen: Luomukalkkunoiden alkukasvatuksessa käytetään starttirehua aluksi sellaisenaan ja noin kolmen viikon iästä alkaen lisäten dieettiin tilan omaa luomuvehnää. Luomukalkkunoiden kasvatuskauden ruokintaan käytetään hankkeessa kehitettyä tiivisteruokintaa, jossa voidaan käyttää % tilan omia luonnonmukaisesti tuotettuja rehuraaka-aineita. Laidunkalkkunoiden ruokinta voidaan toteuttaa tavanomaisilla rehuseoksilla, kunhan kalkkunoiden riittävästä energian saannista huolehditaan; rehun energiatason on oltava riittävä ja sen teknisen laadun riittävän hyvä, jotta linnut pystyvät syömään sitä riittävästi energiantarvettaan vastaavasti. Rehun hyvä tekninen laatu vaikuttaa lintujen syöntikykyyn; jauhoisen rehun syöntiin kuluu enemmän aikaa ja energiaa kuin hyvälaatuisen rakeisen rehun syöntiin. Tautiriskejä voidaan rajoittaa riskinhallintakeinoin, esimerkiksi haittaeläintorjunnalla, laidunkierrolla sekä rokottamalla sikaruusua vastan. Muita riskinhallintakeinoja ovat siipikarjan ulkona pitokielto luonnonlintujen kevätmuuton aikana, lintujen pitäminen sisätiloissa öisin, lisäruokinnan välttäminen laitumella sekä laitumen maisemointi vähemmän houkuttelevaksi vesilinnuille. Riskinhallinta luonnollisesti maksaa tuottajalle, mutta järkevästi siihen panostamalla voidaan välttää monet tautiriskit. Kalkkunaluomutilan kustannustaso, jossa huomioidaan sekä peltoviljely että kalkkunoiden kasvatus on hieman yli kaksinkertainen tavanomaisesti tuotettuun verrattuna. Keskimääräisellä satotasolla on mahdollista päästä alle viiden euron tuotantokustannuksiin kalkkunanlihakiloa kohti. Ratkaisevaa näyttäisikin olevan se, mille tasolle kuluttajahinta asettuu ja miten paljon lisäarvoa luomusta saadaan. Tulokset viittaavat siihen, että luomukalkkunasta tilisi saada noin 2,5-kertainen hinta tavanomaisen lihan hintaan nähden, jotta tuotanto olisi kannattavaa. Laidunkalkkunan tuotannossa rehukustannus ei ole yhtä suuri kuin luomutuotannossa, vaan se on lähellä tavanomaisen tuotannon tasoa. Laidunkalkkuna vaikuttaa lupaavammalta vaihtoehdolta, koska sinä yhdistyvät edullisemmat tuotantokustannukset ja eläinten hyvinvointinäkökohdat. Tehokas markkinointi ja logistiikka ovat molempien tuotantotapojen haasteena. Kuluttajatutkimuksessa esiin nousivat useat kalkkunan hyvät ominaisuudet ja sen pohjalta kalkkunalla kokonaisuudessaan on paljon mahdollisuuksia kasvattaa osuuttaan suomalaisten lautasilla. Suurin este luomukalkkunalle on sen kalliiksi koettu hinta kuluttajien näkemyksen mukaan käyttöön motivoivat pääosin tunneperäiset syyt, mutta järki estää. Ennen kuin luomukalkkunaa saadaan kuluttajien ruokapöytään, tulee tavallisen kalkkunan asemaa vahvistaa ja vakiinnuttaa kuluttajien mielissä, ostoskorissa ja lautasella. Tulokset antavat arvokasta tietoa siitä, millaisia haasteita luomu- ja laidunkalkkunatuotantoon liittyy Suomessa. Hankkeessa saatiin tietoa nimenomaan tuotantokäytäntöihin liittyvistä haasteita ja ongelmista, mutta myös ratkaisuehdotuksia niihin. Tietoja voidaan hyödyntää tuotantoa käynnistettäessä ja sen ongelmia ratkaistaessa. Tulokset auttavat myös määrittämään luomu- ja laidunkalkkunan lihan hintatasoa Suomessa Tulosten tieteellinen merkitys Tutkimuksen suurimmat hyödyt ovat käytännön läheisiä. Tutkimusaihe on kuitenkin sellainen, jota ei ole aiemmin Suomessa tutkittu. Myöskin ulkomailla on asiasta niukasti tutkimustietoa. Siten tutkimus kartuttaa tietämystä luomukotieläintuotannon haasteista ja mahdollisuuksista Suomessa ja tulokset kartuttavat tältä osin aiemmin tutkimattomien osa-alueiden tietovarantoa. Tutkimus myös antaa viitteitä siitä, mihin tutkimusta voisi tulevaisuudessa suunnata (kuten free-range-tuotanto). 14

16 5. Loppuraportin tiivistelmä LUOMUKALKKUNATUOTANNON KÄYNNISTÄMINEN SUOMESSA STARTING ORGANING TURKEY PRODUCTION IN FINLAND Vastuuorganisaatio Satafood Kehittämisyhdistys ry Viialankatu HUITTINEN Yhteyshenkilö: Sirkka Karikko p Kesto (Loppuraportti ) Rahoitus Alkuperäisessä suunnitelmassa hankkeelle oli budjetoitu kokonaiskustannukset. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi hankkeelle avustusta Hankkeen budjettia ja sen toteutumista on seurattu ohjausryhmän kokouksissa. TOIMIJAT Budjetti MMM hyväksymä %-osuus kustannuksista Toteutuneet kustannukset Myönnetty MMM-rahoitus Satafood , Siipikarjaliitto , Evira , MTT , Länsi-Kalkkuna Oy , Hankkija Maatalous Oy , Yhteensä , Avainsanat Kalkkuna, Luomu, Luomukalkkuna Tiivistelmä TAVOITTEET Hankkeen tavoitteena oli kehittää luomukalkkunan lihantuotannon toimintamalli, joka mahdollistaa kilpailukykyisen, hallitun ja suunnitelmallisen luomulihatuotannon Suomessa. Tällä tavalla voitaisiin tuottaa kotimaiselle kalkkunalle kuluttajien toivomaa lisäarvoa niin, että jatkossa kuluttajalla on mahdollisuus valita monin eri tavoin kotimaassa tuotettua kalkkunaa. Samalla otettiin huomioon tuotannon mahdolliset taloudelliset, terveydelliset sekä laadulliset tekijät ja riskit. Hanke alkoi vuonna 2012 ja päättyi maaliskuussa 2014 ja on tuonut arvokasta tietoa koko tuotantoketjulle. TULOKSET Hankkeen aikana tuotettiin useita erilaisia selvityksiä, luentoja ja lehtiartikkeleita hankkeen eri osa-alueista liittyen luomukalkkunatuotantoon. Luomukalkkunahanke toi saman pöydän ääreen luomuaihetta eri näkökulmista käsitteleviä toimijoita. Tällaiselle rajat ylittävälle tarkastelulle oli tarve, sillä luomukalkkunatuotannon edellytyksistä Suomessa ei 15

17 ole ollut kokonaiskäsitystä. Lisäksi hankeen aikana selvitettiin luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon välissä olevaa laidunkalkkunatuotantoa. Hankeen selvitysten perusteella lainsäädäntö ja tuotannon kriteerit mahdollistavat luomukalkkunatuotannon Suomessa. Hankkeessa tehdyn kvalitatiivisen kuluttajatutkimuksen mukaan suurin este kuluttajan näkökulmasta on luomukalkkunan kalliiksi koettu hinta. Tutkimuksen mukaan kalkkunalla on tunnettuus- ja mielikuvahaaste, joten ennen kuin luomukalkkuna saadaan kuluttajien ruokapöytään, tulee tavallisen kalkkunan asemaa vahvistaa ja vakiinnuttaa kuluttajien ruokapöydässä. Tehdyn kasvatusseurannan perusteella todettiin, että kalkkunan luomuruokinta onnistuu, kunhan rehut suunnitellaan ja tehdään hyvin, ja ruokinta toteutetaan ohjeiden mukaisesti. Laidunkalkkunat voidaan ruokkia tavanomaisilla kalkkunoiden kasvatukseen suunnitelluilla rehuilla. Erillisiä rehuja ei siis välttämättä tarvita kuten luomutuotannossa. Luomukalkkunatuotannon suurin ero tavanomaiseen tuotantoon tautisuojauksen kannalta on ulkoiluvaatimus. Tavanomaisessa tuotannossa keskeisessä asemassa on tautisulku, joka erottaa puhtaan tuotantotilan saastuneesta ympäristöstä. Luonnonlintujen ja haittaeläinten kuten jyrsijöiden levittämät tartunnat sekä maaperäiset taudinaiheuttajat uhkaavat laiduntavaa parvea. Vaihtoehtoisia hallintakeinoja on kuitenkin olemassa, esimerkiksi laidunkierto ja rokotukset, jotka vähentävät kalkkunoiden altistumista taudinaiheuttajille. Jotta luomukalkkunatuotanto käynnistyisi, tulee sille olla liiketaloudelliset edellytykset. Luomukalkkunan menekin haasteena on korkeahko kustannustaso sekä luomukalkkunan markkinointi. Etenkin rehukustannukset voivat nousta melko korkeiksi. Selvityksen mukaan luomukalkkunan lihasta tulisi saada noin 2,5-kertainen hinta tavanomaiseen verrattuna. Laidunkalkkuna vaikuttaa luomukalkkunaa lupaavammalta vaihtoehdolta, koska siinä yhdistyvät edullisemmat tuotantokustannukset ja eläinten hyvinvointinäkökohdat. Haasteena ovat markkinointi ja logistiikka. TULOSTEN ARVIOINTI Tulokset antavat arvokasta tietoa siitä, millaisia haasteita luomu- ja laidunkalkkunatuotantoon liittyy Suomessa. Hankkeessa saatiin tietoa nimenomaan tuotantokäytäntöihin liittyvistä haasteita ja ongelmista, mutta myös ratkaisuehdotuksia niihin. Tietoja voidaan hyödyntää tuotantoa käynnistettäessä ja sen ongelmia ratkaistaessa. Tulokset auttavat myös määrittämään luomu- ja laidunkalkkunan lihan hintatasoa Suomessa. Hankkeen esilläolo messuilla sekä lukuisat lehtiartikkelit toivat kiinnostusta kalkkunaa, laidunkalkkunaa ja luomukalkkunaa kohtaan. Hanke on saanut useita yhteydenottoja tuottajilta, jotka ovat kiinnostuneita tavanomaisesta tuotannosta poikkeavasta kalkkunatuotannosta. Hankkeesta saatujen tietojen perusteella on pystytty antamaan kyselijöille tietoa erilaisen tuotantomuodosta. Julkaisut Luettelo loppuraportissa, sivut