LUOMUNUORIKKOKASVATUS JA LUOMUREHUJEN RIITTÄVYYS

Transkriptio

1 SUOMEN SIIPIKARJALIITTO YHTEENVETO Ulla Holma LUOMUNUORIKKOKASVATUS JA LUOMUREHUJEN RIITTÄVYYS Siipikarjaliitto lähetti postikyselyn kananuorikoiden kasvattajille (32) ja luomumunien tuottajille (29) elokuussa Kyselyn avulla haluttiin selvittää luomupoikaskasvatuksen tuotantotapamahdollisuuksia sekä luomurehujen riittävyyttä. Kyselyyn vastasi 16 henkilöä, joista neljällä oli luomutuotantoon soveltuvaa poikaskasvatusta ja heistä yhdellä oli myös luomumunantuotantoa. Kyselyn vastausprosentti poikaskasvattajien osalta jäi melko alhaiseksi (5 kasvattajaa, n. 16 %). Luomumunantuottajista kyselyyn vastasi kaksitoista. Vastausprosentti luomumunantuottajien osalta oli noin 41 %. A. LUOMUNUORIKOIDEN KASVATUS Koska EU-tason yhteiset luomunuorikoiden tuotantotapaohjeet eivät ole vielä valmistuneet, on Suomessakin ollut mahdollista kasvattaa kananuorikot luomukanalaan poikkeusehdoin: Vuoden 2011 loppuun saakka on mahdollista hankkia alle 18 viikon ikäisiä nuorikoita tavanomaisesta tuotannosta edellyttäen, että poikaset ruokitaan luomurehulla ja niiden lääkinnässä noudatetaan luonnonmukaisen tuotannon ohjeita. Lisäksi edellytetään, että luomutuottaja tekee kirjallisen sopimuksen poikaskasvattajan kanssa. Tuotantoympäristö sen sijaan on voinut olla tavanomainen eikä ulkoilua ole vaadittu. Luomurehut on voinut ostaa tilan ulkopuolelta. Maatilan peltojen ei ole tarvinnut olla luomutuotannossa ja luomunuorikoita on voinut kasvattaa tavanomaisen poikaskasvatuksen rinnalla. Luomumunantuottaja on voinut kasvattaa myös itse nuorikkonsa tavanomaisesta tuotannosta hankituista alle kolmen vuorokauden ikäisistä untuvikoista ELY-keskukselta haetulla luvalla. Lähetettyyn kyselyyn oli koottu vaihtoehtoja Ison-Britannian, Hollannin, Saksan, Itävallan ja Sveitsin kansallisista luomunuorikkokasvatusohjeista. Vastaajalla oli mahdollisuus valita joku annetuista vaihtoehdoista tai ehdottaa jotain muuta tapaa. Osa luomumunantuottajista ei halunnut ottaa kantaa kaikkiin poikaskasvatusta koskeviin kohtiin, koska kokemus poikaskasvatuksesta puuttui. Vastauksissa esitettyjä näkemyksiä käytetään apuna luomunuorikkokasvatuksen kansallisia tuotantotapaohjeita laadittaessa. 1

2 Kiinnostus luomunuorikoiden kasvatukseen vähäistä Kyselyyn vastanneista viidestä poikastuottajasta neljä tuotti luomunuorikoita. Heistä kaksi suunnitteli luomunuorikoiden kasvattamisen jatkamista myös uusien tuotantotapaohjeiden valmistuttua. Kaksi luomumunantuottajista aikoi mahdollisesti kasvattaa luomunuorikkonsa itse ellei nuorikoita ole saatavilla. Näkemyksiä tuotantotavasta 1. Maksimi ryhmäkoko luomunuorikoiden kasvatuksessa Luomun tuotantotapaohjeissa yhdeksi siipikarjarakennukseksi voidaan määritellä sellainen osa rakennusta, jossa on kiinteät väliseinät ja itsenäinen ilmastointi. Siipikarjarakennuksessa saa olla enintään 3000 munivaa kanaa tai 4800 kananpoikaa. Maksimiryhmäkokoa (4800 kananpoikaa/tuotantorakennus) pidettiin kaikkien tällä hetkellä luomutuotantoon nuorikoita tuottavien kasvattajien mielestä liian alhaisena. Eräs poikaskasvattaja ehdotti maksimimääräksi 9600 poikasta/tuotantorakennus, jolloin poikaset jaettaisiin vähintään kahteen parveen ja toinen poikaskasvattaja 6000 poikasta/tuotantorakennus. Osa vastanneista (5/11) ehdotti maksimikooksi 6000 poikasta/tuotantorakennus, jolloin parvi jaettaisiin 3000 poikasen eriin silloin kuin lintujen määrä ylittää 4000 poikasta. Muita vastauksia olivat 3000 (1 vastaus), 4800 (3 vastausta) poikasta/tuotantorakennus. 2. Maksimi kasvatustiheys Maksimi kasvatustiheys tavanomaisessa tuotannossa on Suomessa määritelty Valtioneuvoston asetuksessa 673/2010 kanojen suojelusta: 0-6 vk: 25 poikasta/m 2 ; 6-12 vk: 15 poikasta/m 2 ; vk: 10 poikasta/m 2. Mielipiteet kasvatuskauden ensimmäisten viikkojen kasvatustiheydestä vaihtelivat, mutta ikäviikkoina vk kasvatustiheysvaatimus oli yhtä lukuun ottamatta enintään 10 poikasta/m Orsien pituus Luomuohjeissa on munivien kanojen orsivaatimus 18 cm/kana. Orsien sijoittaminen poikaskasvattamoon heti ensimmäisestä elinviikosta alkaen sai kannatusta viideltä luomumunantuottajalta (8-12vk: 8 cm; yli 12 vk: 12 cm). Poikaskasvattajista kolme ehdotti orsia yli 7 viikon ikäisille poikasille (6 cm/poikanen). Vaihtoehto, 0-11 vk: 4 cm, yli 11 vk:10 cm, sai kahden vastaajan kannatuksen ja vaihtoehto, orsien pituus, 15 cm, samoin kahden vastaajan kannatuksen. 4. Valaistus untuvikkokauden jälkeen Luomusiipikarjan päivittäistä valojaksoa voidaan täydentää keinovalaistuksella enintään 16 tuntiin. Yhtäjaksoisen lepoajan, jolloin ei käytetä keinovalaistusta, on oltava vähintään 8 tuntia. Vastaajien mielestä päivänvalon tulisi kuulua kasvatukseen (5/14) ja sisältyä jalostajan valo-ohjelmaan (8/14). Eräs vastaaja painotti sitä, että valaistuksen toteuttamisessa tulisi huolehtia siitä, etteivät nuorikot ala munia ennen 18 viikon ikää. 5. Kulkuluukkujen koko Siipikarjarakennusten kulkuluukuista luomun tuotantotapaohjeet mainitsevat mm. seuraavaa: Rakennuksessa on oltava siipikarjan kokoon nähden soveltuvat ulosmeno- ja sisääntuloluukut. Luukkujen yhteenlaskettu leveys on vähintään 4 m/100 m 2 siipikarjan käytössä olevaa rakennuksen pinta-alaa. Ehdotukset kulkuluukkujen kooksi vaihtelivat tasaisesti: vähintään 1 m/800 lintua : 5/15 vastausta, vähintään 2 m/1000 lintua tai 100 m 2 kanalan pinta-alaa : 6/15 vastausta ja vähintään 4 m/100 m 2 kanalan pinta-alaa : 4/15 vastausta. 6. Ulkoilun aloitusikä Luomusiipikarjan on päästävä ulkotiloihin aina, kun sääolosuhteet sen sallivat, vähintään toukokuusta lokakuuhun. Alle 6 viikon ikäisiä poikasia 2

3 sekä sairaita tai loukkaantuneita lintuja voidaan pitää sisätiloissa sääolosuhteista riippumatta. Yksi vastaajista kannatti poikasten laskemista ulos 7 viikon ikäisinä. Viisi vastaajaa (5/13) kannatti poikasten laskemista ensin terassille/verannalle 10 viikon iässä ja tarhaan tai laitumelle pääsyä viimeistään 12 viikon ikäisenä. Samoin viisi (5/13) kannatti ulkoilun aloittamista 12 viikon iässä. Yksi poikaskasvattajista ehdotti ulospääsyä 15 viikon iässä. Toisen poikaskasvattajan mielestä terassi riittäisi poikasten ulkotiloiksi. Tällöin nuorikot laskettaisiin terassille/verannalle viikon iässä. Tarhaan nuorikot pääsisivät munituskanalassa. Ulkoilussa tulisi ottaa huomioon Suomen sääolosuhteet. Ulkoiluajaksi ehdotettiin enintään valo-ohjelman valoaikaa. 7. Ulkotarhan koko Ulkotarhan koko on munivilla kanoilla 4 m 2 /kana vuorotteluun käytössä olevaa ulkotarhaa ja raja 170 kg lannan typpeä hehtaaria kohti ei saa ylittyä. Poikasille tätä pienempi ulkoiluala sai kannatusta: 0,5 m 2 /poikanen : 4/16 vastaajaa; 1 m 2 /poikanen : 4/16 vastaajaa; 2 m 2 /poikanen : 3/16 vastaajaa. Yksi vastaaja ehdotti kanojen pinta-alavaatimusta 4 m 2 /poikanen ja yhden vastaajan mielestä ulkotarhaa ei tarvittaisi vaan terassi riittäisi ulkoilua varten. Yhden vastaajan loppukommentti tulevia tuotantotapaohjeita silmällä pitäen: Käyttäkää maalaisjärkeä ja tehkää ohjeista mahdollisimman vapaat/avoimet, muuten luomunuorikkokasvatus loppuu Suomessa. POHDITTAVAA Poikaskasvattajien alhainen vastausprosentti heijastelee vähäistä kiinnostusta luomunuorikkokasvatukseen. Nykyohjeilla kasvatus on onnistunut tavanomaisen poikaskasvatuksen ohella. Maatilan siirtäminen luomutuotantoon, luomuviljelyn ja poikaskasvatuksen opetteleminen, ikkunallisten kasvattamoiden, terassien/verantojen ja ulkotarhojen rakentaminen vaatisivat lisäresursseja ja investointeja. Nuorikon kasvatusolosuhteet vaikuttavat kanan myöhempään onnistumiseen munintakanalassa. Tästä syystä poikaset tulisikin kasvattaa samantyyppisessä kasvattamossa kuin missä ne myöhemmin tulevat munimaan. Poikaskasvatukseen tarvittaisiin lattiakasvatuksen lisäksi kerroslattiakasvattamoja. Luomumunien kulutus on noussut tasaisesti ja uusia luomukanaloita suunnitellaan, mistä seuraa se, että myös kasvatusmäärät saattavat nousta. Mikäli luomunuorikoiden kasvatus siirtyisi munantuotantotilalle, täytyisi tilan investoida sekä kasvattamoon että mahdollisesti lisäpeltojen hankintaan ja opetella poikaskasvatuksen tietotaito erilaisine rehuvaatimuksineen. Kasvattamoa ei ehkä kannattaisi pitää tyhjillään odottamassa seuraavaa omaa kasvatuserää vaan luomunuorikoita mahdollisesti kasvatettaisiin toisillekin tuottajille. Työmäärä ja tilakoko lisääntyisivät. Kaikille luomumunantuottajille nuorikoiden kasvatus ei kuitenkaan ole mahdollista. Luomutuotantoon tarvittavien poikasten määrä suhteutettuna nuorikoiden kokonaiskasvatusmääriin on pieni (n , n. 3 % poikasista) ja se jakaantuu kolmen eläinaineksen maahantuojan kesken. Tämänhetkisen luomunuorikoiden kysynnän kattamiseen riittäisi laskennallisesti pari kolme luomutuotantoon erikoistunutta poikaskasvattajaa. Käytännössä tilanne saattaa olla toinen. Luomutuotantoon tarvitaan pienempiä nuorikkoeriä kuin tavanomaiseen tuotantoon eivätkä kaikki poikastoimitukset osu samaan aikaan. Kasvatustilan luomurehuntuotantokin saattaa jatkossa asettaa ehtoja poikaskasvatukselle. Myös luomun luonne, poikasmarkkinoiden turvaaminen ja ennalta arvaamattomien riskien (esim. tarttuvat taudit) huomioon ottaminen puoltavat useampaa poikaskasvattajaa. 3

4 B. LUOMUREHUJEN SAATAVUUS JA REHUOMAVARAISUUS Vuoden 2012 alusta kaiken luomusiipikarjalle syötettävän maataloudesta peräisin olevan rehun tulee olla luomua. Lisäksi EU-komissiossa on valmisteilla vaatimus rehuomavaraisuudesta myös luomusiipikarjalle. Kyselyyn vastasi 12 luomumunantuottajaa eli noin 41 % kyselyn saaneista sekä yksi poikaskasvattaja. Vastanneiden luomumunantuottajien kanamäärä oli kpl, keskimäärin 5240 kanaa. Kyselyyn vastasi kaksi suurta luomumunantuotantotilaa, mikä nosti keskiarvoa. Vuonna 2010 luomumunantuottajia oli Eviran tilastojen mukaan 28 tilaa ja kanamäärä on noin 3486 kanaa/tila. YHTEENVETO LUOMUREHU-OSIOSTA 1. Rehuomavaraisuus Luomutilojen rehuomavaraisuus siipikarjalle syötettävien rehujen osalta oli keskimäärin 58 %, mutta vaihteli 10 %:sta 100 %:iin. Tämän syksyn sadon perusteella omavaraisuus näyttäisi jäävän alhaisemmaksi, noin 50 %:iin. Rehuomavaraisuus oli 100 % kahdella tilalla. Luomutiloja, joiden omalta tilalta saatavien rehujen osuus jää alle 40 %:n on viisi (42 % vastanneista). Taulukko. Kyselyyn vastanneiden luomutuottajien kanalakoot ja rehuomavaraisuudet. Kanalakoko Kanoja, kpl Pieni Kyselyyn vastanneita Keskisuuri Rehuomavaraisuus, % Suuri yli Ostorehut Kuvio. Rehuomavaraisuus luomumunantuotannossa. Omalta tilalta saatavan viljan ( tn, keskimäärin 66 tn) lisäksi luomuviljaa osti 9 tilaa eli noin 75 % vastanneista luomumunantuottajista. Hankittu täydennysvalkuainen (9 tilaa) oli yleisimmin teollista luomutuotantoon soveltuvaa valkuaistiivistettä. Sen lisäksi hankittiin luomuhernettä (3 tuottajaa), luomuhärkäpapua (2 tuottajaa) ja luomurypsipuristetta (1 tuottaja). Poikaskasvattaja osti kaiken luomurehun (vilja ja tiiviste). 4

5 3. Luomurehujen saatavuus Kahdeksan vastaajaa (8/10) ilmoitti, ettei luomuviljan saatavuudesta ollut pulaa. Luomuohran saatavuus oli vaikeaa yhden tuottajan mielestä. Kahdella vastaajalla ei ollut vielä tietoa luomuviljan saatavuudesta. Valkuaisrehujen saatavuudesta ei ollut pulaa viidellä tuottajalla. Kolme tuottajaa oli tehnyt luomurehujen hankintasopimukset syksyksi 2011 ja seuraavalle vuodelle. Neljällä tuottajalla ei ollut vielä tiedossa, mistä valkuaisrehut saa. 4. Luomurehujen osto- ja myyntitavat Luomutiloista kuusi oli tehnyt hankintasopimuksia toisten luomutilojen kanssa. Muita lisärehun hankintatapoja olivat rehutorin ilmoitukset (mm. Luomuliitto), viljelijöiden yhteisostot sekä ostot suoraan toisilta luomuviljelijöiltä, vapailta markkinoilta tai maatalouskaupasta. Luomumunantuotantotilojen keskimääräinen kanamäärä on nousut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana samoin kuin luomumunien kysyntäkin. Luomuohjeiden mukaan eläimet on ruokittava luonnonmukaisella rehulla, jonka tulisi olla omassa tuotantoyksikössä tuotettua. Tähän saakka luomuohjeet ovat sallineet kanoille syötettävän luomurehun hankkimisen toiselta luomutilalta tai luomuvalvontaan kuuluvasta yrityksestä. Kanoilla ja sioilla ei ole ollut rehuomavaraisuusvaatimusta. Tilanne saattaa muuttua lähiaikoina, sillä asiaa käsitellään EU:n komissiossa, jossa pohditaan mahdollista rehuomavaraisuusvaatimusta myös yksimahaisille tuotantoeläimille. Asia on tärkeä, sillä luomumunantuotantoon erikoistuneiden tilojen rehuomavaraisuus vaikuttaa olevan sitä alhaisempi mitä suurempi kanamäärä tilalla on. Mahdollisesti tulevalla rehuomavaraisuustasolla ja/tai lisärehujen hankkimistavalla on vaikutusta siihen, mihin suuntaan luomusiipikarjantuotanto kehittyy tulevaisuudessa. Vuoden 2012 alusta kaiken siipikarjalle syötettävän rehun tulee olla luomua. Viljan lisäksi tilalla voidaan viljellä hernettä, härkäpapua tai rypsiä, joista saadaan rehuvalkuaista. Se ei kuitenkaan riitä munivan kanan tarpeisiin vaan seosta on täydennettävä sopivasti. Kyselyyn vastanneista luomumunantuottajista lähes kaikki täydensivät luomuviljaa teollisella luomuun soveltuvalla tiivisteellä. Myös luomutuotannossa käytettävien teollisten tiivisteiden maataloudesta peräisin olevien rehuraaka-aineiden tulee olla 100 % luomua. Tämä asettaa omat haasteensa rehun suunnittelulle ja rehuraaka-aineiden hankinnalle, varsinkin kun vaatimus tulee voimaan samanaikaisesti koko EU:n alueella ja koskee luomusiipikarjatilojen lisäksi myös luomusikatiloja. POHDITTAVAA 5