Sosiaalityö Kuusikon kunnissa Perussosiaalityö

Transkriptio

1 Sosiaalityö Kuusikon kunnissa 2003 Perussosiaalityö Sosiaalityön Kuusikko-työryhmä Aila Kumpulainen

2 Kuusikko-työryhmän julkaisusarja Teksti: Aila Kumpulainen Kansi: Kati Rosenberg ISSN Edita Oy Ab 2004 Helsinki

3 Kuusikko Työryhmä Kuvailulehti Tekijä(t) Kuusikko-työryhmän sosiaalityön asiantuntijaryhmä, kirjoittanut Aila Kumpulainen Nimike Sosiaalityö Kuusikon kunnissa 2003 Perussosiaalityö Julkaisija (virasto tai laitos) Helsingin sosiaalivirasto ja terveysvirasto, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Vantaan sosiaali- ja terveysvirasto, Turun sosiaalikeskus ja terveysvirasto, Tampereen sosiaali- ja terveystoimi, Oulun sosiaali- ja terveystoimi Sarja nimike Kuusikko-työryhmän julkaisusarja Julkaisuaika 11/2004 Sivumäärä, liitteet 21 sivua +liitteet Osanumero 6/2004 ISSN-numero Kieli Suomi Tiivistelmä Raportissa on kartoitettu sosiaalityöstä tuotettavia tilastotietoja ja päädytty vertailemaan alueellista perussosiaalityötä työntekijämäärien sekä palkkatason kautta. Alueellinen avohuollon perussosiaalityö on rajattu siihen sosiaalityön osaan, joka käsittää tietyin rajauksin lastensuojelun, toimeentulotuen sekä päihdehuollon asiakkaiden kanssa tehtävän työn. Raportissa on verrattu sosiaalityöntekijöiden, johtavien sosiaalityöntekijöiden sekä lastensuojelun perhetyöntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden määrää sekä uuden, kelpoisuusehdot täyttävän työntekijän peruspalkkaa ja työntekijöille maksettua keskipalkkaa joulukuussa Eniten sosiaalityöntekijöitä suhteessa kunnan väkilukuun oli Helsingissä ja Vantaalla. Vähiten väestöön suhteutettuna heitä oli Oulussa ja Turussa. Vakinaisesti omassa toimessa työskenteli % kuntien sosiaalityöntekijöistä. Tästä poikkeuksena oli Tampere, jossa vakinaisten osuus oli lähes 80 %. Väestöön suhteutettuna alueellisen perussosiaalityön asiakkaita oli eniten Turussa ja Helsingissä. Vähiten asiakkaita oli Espoossa. Kun verrattiin alueellisen perussosiaalityön asiakasmäärää sosiaalityöntekijöiden määrään, oli Helsingissä ja Espoossa vähiten asiakkaita sosiaalityöntekijää kohti. Turussa ja Oulussa oli puolestaan eniten asiakkaita sosiaalityöntekijää kohti. Eri ammattiryhmien peruspalkkatasot vaihtelivat vain vähän kuntien välillä. Johtavien sosiaalityöntekijöiden kuukauden peruspalkka vaihteli euron välillä ja sosiaalityöntekijän peruspalkka euron välillä. Molemmilla ammattiryhmillä peruspalkka oli Tampereella alhaisin ja Espoossa korkein. Asiasanat Sosiaalityö, kustannukset, kuntavertailu Tiedustelut Työryhmän jäsenet, liite 9 Jakelu

4 Sisällys 1 Johdanto Valtakunnallisten sosiaalityön hankkeiden tilanne (syyskuussa 2004) Sosiaalityön neuvottelukunta ja sosiaalialan kehittämishanke Sosiaalityön luokitus Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojekti Sosiaali- ja terveyshuollon tietouudistus Valtakunnallisesti kerättävät tiedot sosiaalipalvelujen asiakkaista Sosiaalityön raportin 2003 arviointi Kuusikon kunnissa Kuusikon kuntien tiedot sosiaalityön vertailussa Sosiaalityön tiedot Sosiaalityön tilastojen ongelmista Alueellisen perussosiaalityön vertailu Alueellista perussosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän työtä kuvaavia mittareita 11 5 Alueellisen perussosiaalityön henkilöstö sekä palkkatiedot Ohjeistus ja rajaukset Kuntien kokoamien tietojen sisältö Työntekijät alueellisessa perussosiaalityössä Sosiaalityön vertailun arviointi ja pohdintaa...20 Kirjallisuus Horsma, Tuija, Jauhiainen, Elina (2004), Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojektin loppuraportti. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:10). Rautiainen, Leena (2002), Mistä sosiaalityölle tekijät? Selvitys sosiaalityön tilasta pääkaupunkiseudulla. Liitteet Liite 1. Palautekysely sosiaalityön 2003 raportista ja saadut kommentit Liite 2A. Sosiaalityön palvelut ja palvelujen organisointi Kuusikon kunnissa 2003 Liite 2B. Alueellisen perussosiaalityön asiakkaiden määrä ja asiakkaiden suhteutus väestöön ja työntekijöihin 2003 Liite 3A-B. Ohjeet alueellisen perussosiaalityön työntekijämäärän ja palkkakustannusten keruusta sekä kuntien kuvaukset tietojen keruusta Liite 4 A-F. Sosiaalityön eri palveluista tuotettavat tiedot Kuusikon kunnissa Liite 5 A-G. Alueellisen perussosiaalityön henkilöstö ja palkkakustannukset 12/2003 Liite 5 H. Vakinaisissa omissa vakansseissaan työskentelevien osuus työntekijöistä ja avointen vakanssien osuus. Liite 6. Johtavien sosiaalityöntekijöiden työnkuva Kuusikon kunnissa Liite 7. Sosiaalityön tehtäväalueiden määritelmät aakkostettuina Liite 8. Helsingin sosiaaliviraston palveluluokitus 2004 Liite 9. Sosiaalityön työryhmä

5 1 Johdanto Suomen viisi suurinta kaupunkia on tehnyt yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen eri sektorien palvelujen ja kustannusten vertaamisessa vuodesta 1995 lähtien. Pääkaupunkiseudun kunnat olivat jo tätä aikaisemmin aloittaneet tärkeimpien sektorien vertailun. Oulun liityttyä mukaan yhteistyöhön vuoden 2003 alussa, ryhdyttiin työtä kutsumaan Kuusikko-yhteistyöksi. Vuoden 2004 työssä kaupungit vertailivat lasten päivähoidon, vanhusten käyttämien palvelujen, vammaispalvelujen, kehitysvammahuollon, lasten sijaishuollon sekä toimeentulotuen sektoreita. Vertailuissa on tarkasteltu tuotettuja palveluja sekä palvelujen tuottamisesta kunnille aiheutuneita kustannuksia. Tehdyissä vertailuissa on kutakin aihepiiriä rajattu siten, että verrattava toiminta on asiantuntijoiden arvion mukaan lähes toistaan vastaava erilaisen organisaatiorakenteen ja toimintakulttuurin omaavissa kunnissa. Näissä vertailuissa ei ole koskaan voitu verrata avohuollon sosiaalityön osuutta. Sosiaalityön kokonaisuutta tarkasteltiin ensimmäisen kerran vuonna Sosiaalityön ensimmäisessä raportissa määriteltiin sosiaalityön käsitteitä sekä kuvattiin sosiaalityön organisointia Kuusikon kunnissa. Tässä raportissa on kartoitettu sosiaalityöstä tuotettavia tilastotietoja ja päädytty vertailemaan avohuollon perussosiaalityötä työntekijämäärien sekä palkkatason kautta. Avohuollon perussosiaalityö rajataan tässä raportissa siihen sosiaalityön osaan, joka käsittää tietyin rajauksin lastensuojelun, toimeentulotuen sekä päihdehuollon asiakkaiden kanssa tehtävän työn. Raportissa on verrattu sosiaalityöntekijöiden, johtavien sosiaalityöntekijöiden sekä lastensuojelun perhetyöntekijöiden 1 ja etuuskäsittelijöiden määrää sekä uuden, kelpoisuusehdot täyttävän työntekijän peruspalkkaa ja työntekijöille maksettua keskipalkkaa joulukuussa Sosiaalityössä käytettävät tietojärjestelmät ja kuntien tavat organisoida sosiaalityötä vaikuttavat olennaisesti siihen, mitä tietoja sosiaalityöstä kyetään tuottamaan. Kuusikon kunnat ovat uudistamassa tai uudistaneet tapojaan järjestää sosiaalipalveluja ja sosiaalityötä. Monet kunnat ovat jakamassa sosiaalityön aikuissosiaalityön ja lapsiperhesosiaalityön kokonaisuuksiin. Joissakin kunnissa myös sosiaalityön tietojärjestelmiä ollaan muuttamassa. Näitä uudistuksia ei kuitenkaan kuvata tässä raportissa. Sosiaalityön työryhmä koostui kuuden kaupungin sosiaalityön asiantuntijoista. Lisäksi mukana olivat Stakesin ja Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen edustajat. Ryhmän puheenjohtajana toimi Maritta Samuelsson Espoosta ja sihteerinä Aila Kumpulainen. Työryhmän jäsenten yhteystiedot löytyvät liitteestä 9. 2 Valtakunnallisten sosiaalityön hankkeiden tilanne (syyskuussa 2004) 2.1 Sosiaalityön neuvottelukunta ja sosiaalialan kehittämishanke Valtioneuvosto on asettanut sosiaalityön neuvottelukunnan, jonka toimiaika on Neuvottelukunnan tarkoituksena on vahvistaa sosiaalityötä ja edistää sosiaalialan laajaalaista kehittämistä. Sosiaalityön neuvottelukunnan asettamisen eräänä pontimena oli kunnissa pitkään jatkunut pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Samaan aikaan sosiaalityön tarve kunnissa on lisääntynyt. Sosiaalityön neuvottelukunta julkaisi raportin Kiireelliset toimenpiteet sosiaalityön vahvistamiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2003:10). Vuoden 2004 aikana 1 katso liitteessä 7 oleva määrittely lastensuojelun perhetyö 3

6 Sosiaalityön neuvottelukunnassa on keskitytty Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä toimenpideohjelman laatimiseen. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. Sen tarkoituksena on vahvistaa sosiaalialan kehittämisen linjaukset lähivuosiksi ja varmistaa sosiaalialan tasapainoinen kehittäminen ( STM:n työryhmämuistioita 2003:11). Perustettiin sosiaalialan kehittämishanke vuosiksi Sosiaalialan kehittämishanke koostuu 4 hankekokonaisuudesta ja 23 osahankkeesta. Hankkeen alueellinen toteutus rakentuu kuntien, sosiaalialan osaamiskeskusten, lääninhallitusten, maakuntien liittojen, järjestöjen, oppilaitosten ja muiden paikallisten tahojen yhteistyölle. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut alueiden ehdotusten perusteella 9 alueellista johtoryhmää helmikuussa Hanke toimii yhteistyössä Kansallisen terveyshankkeen kanssa. Sosiaalialan kehittämishankkeen lähtökohtana on vahvistaa kuntien perustyötä ja tätä kautta saada aikaan pysyviä uudistuksia sosiaalialalla. Sosiaalialan kehittämishankkeella halutaan turvata sosiaalipalvelujen saatavuus ja laatu. Palvelurakenteita ja toimintoja uudistetaan monin eri keinoin, kuten seudullista yhteistyötä vahvistamalla ja kiinnittämällä erityistä huomiota lapsiperheiden ja vanhusten palveluihin. Keskeisessä asemassa hankkeessa ovat myös henkilöstön saantiin sekä osaamisen kehittämiseen liittyvät näkökohdat kuten myös työolojen kehittämiseen liittyvät kysymykset. Sosiaalialan valtakunnantasoista kehittämistyötä tuetaan erillisellä, kuntien kehittämistoiminnan tukemiseen kohdennetulla määrärahalla. Sosiaalialan kehittämishankkeeseen liittyen Sosiaali- ja terveysministeriö kohdentaa taloudellista tukea erityisesti hankkeille, jotka kohdentuvat lapsiperheiden peruspalvelujen verkostoimiseen ja yhteistyörakenteiden uudistamiseen, palvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen seudullisesti sekä tietoteknologian käytön edistämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lääninhallitus myöntää valtionavustusta sosiaalialan kehittämishankkeen mukaiseen työhön omien painopistealueidensa mukaisesti. Painopistealueet liittyvät vanhuspalveluihin, varhaiseen puuttumiseen, lastensuojeluun, palveluohjausmenettelyyn, vammaispalveluihin, päihteiden käyttäjien palveluihin sekä myös henkilöstön tehtävärakenteen ja työolojen kehittämisen kysymyksiin. 2.2 Sosiaalityön luokitus Stakesin Tietoteknologian osaamiskeskuksessa toimivassa Sosiaalityön luokitus -projektissa tehdään ensimmäinen suomalainen sosiaalityön yleisluokitus. Sosiaalityön luokitus on väline jäsentyneen ja vertailukelpoisen tiedon keräämiseen sosiaalityöstä. Alkuvuodesta 2004 julkaistiin projektin väliraporttina Sosiaalityön luokitus - luonnos 2003 (Stakesin Aiheita-sarja 4/2004), jossa esitellään luokitusluonnos ja ensimmäiset luokituksen testaustulokset. Tämän jälkeen luokituksesta on kerätty asiantuntijalausuntoja ja viimeiset sosiaalityöntekijöistä koostuvat luokitustyöryhmät ovat saaneet työnsä päätökseen. Paranneltua luokitusta on testattu käytännön sosiaalityössä syksyllä Luokituksen kehittämistyötä jatketaan ja sosiaalityön luokitussuositus valmistuu vuoden 2005 loppuun mennessä. 2.3 Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojekti Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta vakinaistui vuoden 2002 alussa. Keskusten tavoitteena on toimivan ja pysyvän yhteistyörakenteen luominen tutkimus- ja opetustoiminnan ja kuntien käytännön työn välille. 4

7 Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen koordinoima, sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämä sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämishanke (STEAM) työskenteli Steam-hanke julkaisi keväällä 2004 Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojektin loppuraportin. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:10). Raportissa on hahmoteltu sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteiden uudistamista kansalaisten tarpeeseen vastaamiseksi. Projekti esittää toimenpide-ehdotuksinaan mm seuraavaa: ( mt, s. 15) Toimeentulotuki kehitetään sosiaalitoimessa omana tehtäväalueenaan, jonka kokonaisvastuu ja koordinointi on sosiaalityöntekijällä, mutta käytännön toteutus sekä toimeentulotukeen ja muuhun sosiaaliturvaan liittyvä neuvonta ja ohjaus pääasiassa kanslisteilla/ etuuskäsittelijöillä ja sosiaaliohjaajilla. Toimeentulotuki säilyy myös sosiaalityön välineenä siten, että sosiaalityöntekijät vastaavat toimeentulotuen tehtäväalueen kokonaisuudesta sekä voivat organisoida toimeentulotukea tarvittaessa yksilökohtaisessa asiakastyössä. Sosiaalihuollon tehtävärakenteita tulee uudistaa siten, että sosiaalityön lisäksi kehitetään sosiaaliohjauksen tehtäväaluetta. Sosiaaliohjauksen tehtäväalueella tarkoitetaan ohjausta, neuvontaa ja tukea, jota toteuttavat pääasiassa sosionomit (AMK) tai aikaisemman sosiaalialan opistoasteen koulutuksen saaneet työntekijät. Lapsiperhetyön lisäksi tulee panostaa erityisesti aikuistyön sisällölliseen kehittämiseen. Näillä alueilla kiinnitetään huomiota sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen tehtäväalueisiin sekä riittävään työn resurssointiin. Kotipalveluja tulee modernisoida toiminnallisesti ja tehtävänimikkeellisesti nykyistä avopalvelullisen työn tarvetta ja henkilöstön osaamista vastaavaksi. Erityistä huomiota kiinnitetään tällöin lapsiperhetyöntekijöiden tehtäväkuviin ja koulutukseen sosionomien (AMK) ja aiemman opistokoulutuksen saaneiden osaamisen hyödyntämiseksi. Sosiaalihuollon henkilöstömitoitusperusteita tulee kehittää huomioiden sosiaalityön, sosiaaliohjauksen ja hoiva- ja huolenpitotyön saatavuus. Tässä yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös työntekijöiden palkkaukseen eri tehtäväalueilla. Sosiaalihuollon sisäistä moniammatillista yhteistyötä tulee kehittää entisestään. Tällöin on kiinnitettävä huomiota eri ammattiryhmien yhteistyöosaamisen edistämiseen. Steam projekti hahmottaa moniammatillisia pari- ja tiimityöskentelyn malleja seuraavasti (s 47): Kuvio 1: Sosiaalihuollon moniammatillisia pari- ja tiimityöskentelyn malleja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Kotipalveluohjaaja, kodinhoitaja, lastentarhanopettaja Etuuskäsittelijä, kanslisti 5

8 Projektissa mukana olleet kunnat hahmottivat henkilöstömitoituksia ja henkilöstörakennetta lapsiperhetyössä, aikuistyössä ja etuuskäsittelyssä seuraavasti: (mt, s.52) Henkilöstömitoitukset lapsiperhetyössä: Sosiaalityöntekijä - 20 asiakasperhettä Sosiaaliohjaaja -15 asiakasta Vähintään yksi sosiaaliohjaaja sosiaalityöntekijää kohti. Henkilöstömitoitukset aikuistyössä Sosiaalityöntekijä - 40 asiakasta Sosiaaliohjaaja -20 asiakasta Kaksi sosiaaliohjaajaa yhtä sosiaalityöntekijää kohti. Henkilöstömitoitukset etuuskäsittelyssä: Sosiaaliohjaaja asiakasta/kk Etuuskäsittelijä enintään 100 asiakasta kohti. Kaksi sosiaaliohjaajaa kolmea etuuskäsittelijää kohti. 2.4 Sosiaali- ja terveyshuollon tietouudistus 2005 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä esitys vuoden 2005 alusta käyttöön otettavasta kansallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmästä, joka koostuu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa kuvaavista tietovarannoista: tilastoista, rekistereistä, säännöllisesti toistuvista tutkimuksista ja erillisselvityksistä. Työskentelyä varten työryhmällä oli johtoryhmä, joka koordinoi neljän alaryhmän työtä ja teki esityksen koko hallinnonalan tieto- ja tietopalvelujärjestelmästä alaryhmien ehdotusten pohjalta. Alaryhmiä olivat: palvelujärjestelmä ja sen toimivuus, toimeentuloturva, väestön hyvinvointi sekä väestön terveys ryhmät. Työryhmien raportit on julkaistu erikseen vuonna Tieto hanke pyrkii tiedonkeruun järkeistämiseen, tilastoviranomaisten ja tutkimuslaitosten yhteistyön kehittämiseen ja tiettyjen tietoaukkojen täyttämiseen. Uudistustyön tavoitteena on parantaa ja tehostaa sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaa lisäämällä muun muassa ohjauksen ja seurannan mahdollisuuksia. Tiedontuottamista tarkastellaan ensi kertaa koko sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan sekä tilasto-, rekisteri- ja tutkimustoiminnan näkökulmasta. Tieto 2005-hankkeen keskeisiä kehittämisehdotuksia ovat mm: Stakes kehittää yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden hallinnonalan laitosten kanssa yhteisen portaalin, joka sisältää keskeiset kunnittaiset, alueelliset, kansalliset ja kansainväliset osoittimet, jotka kuvaavat hyvinvointia, terveyttä ja palveluiden käyttöä. Sosiaali- ja terveysministeriö toimii yhdessä opetusministeriön kanssa siten, että tilastoihin, rekistereihin ja tutkimusaineistoihin sekä niiden hyödyntämiseen liittyvä opetus sisällytetään sosiaali- ja terveysalan perus-, täydennys-, jatko- ja johtamiskoulutukseen. Merkittävien kansallisten tutkimus-, tilasto- ja rekisteriaineistojen hyödyntämistä lisätään siten, että päällekkäistä tiedonkeruuta vältetään ja että enenevässä määrin kiinnitetään huomiota tulosten raportointiin. 6

9 2.5 Valtakunnallisesti kerättävät tiedot sosiaalipalvelujen asiakkaista 2004 Stakes kerää vuosittain henkilötunnustasoista tietoa toimeentulotuen saajista (toimeentulorekisteri) ja sijaishuollossa olevista lapsista ja nuorista (lastensuojelurekisteri). Hoitoilmoitusrekisteriin (Hilmo) kerätään vuosittain henkilötunnukseen perustuvia asiakastietoja vanhainkodeista, kehitysvammahuollon laitoksista, päihdehuollon laitospalveluista ja vanhusten, kehitysvammaisten, muiden vammaisten ja mielenterveysongelmaisten palveluasumisesta. Joka toinen vuosi kerätään henkilötunnukseen perustuvat tiedot kotihoidossa olleista (marraskuun poikkileikkaustieto). Henkilötunnukseen perustuvan tiedonkeruun lisäksi valtakunnallisesti kerätään summatietoja useasta sosiaalityön asiakasryhmästä. Mm. kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoon kootaan kustannus- ja asiakastietoja lasten päivähoidosta, lastensuojelusta, kehitysvammahuollon asiakkaista, vammaispalveluja saaneista sekä vanhuksista ja kasvatus- ja perheneuvonnasta. Stakes kerää vuosittain summatietoja mm. lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteitä saaneista, isyyden vahvistamisesta, elatustukea saaneista ja elatusvelvollisista sekä sosiaalilautakunnan vahvistamista sopimuksista lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Joka viides vuosi Stakes kerää tiedot kasvatus- ja perheneuvoloista. Kysyttäviä tietoja ovat mm. asiakkaiden ja käyntien määrät, asiakkaaksi hakeutumisen syyt, perheneuvoloiden tekemä työ ja perhe-neuvoloiden organisointi. Viimeinen kysely on tehty vuonna Valtakunnallisesti koottavat tiedot on jokainen kunta velvollinen antamaan valtakunnallisten määritysten mukaisesti. 3 Sosiaalityön raportin 2003 arviointi Kuusikon kunnissa Tammikuussa 2004 valmistunutta Sosiaalityö 2003 raporttia jaettiin Kuusikko-kuntiin sosiaalityön ammattilaisille kommenttikierrokselle. Sosiaalityön ryhmä suunnitteli raportin lukijoille kyselyn, jossa pyrittiin selvittämään muutamalla kysymyksellä, minkälaisilla tiedoilla sosiaalityötä tulisi verrata. Kyselyyn saatiin jonkin verran vastauksia, joista seuraavassa kooste. Kyselylomake sekä Espoon, Vantaan ja Tampereen kokoamat kommentit ovat liitteenä 1. Sosiaalityötä esitettiin verrattavaksi monin eri tavoin. Osa vastaajista halusi pohtia yhteiskunnan ja sosiaalityön välisiä suhteita ja sosiaalityön vaikuttavuutta. Osa kaipasi vertailuja koko sosiaalityön kenttää koskevista yleisistä määrätiedoista tai toimintalinjauksista ja osa halusi vertailla tiettyjä asiakasryhmiä koskevia hyvinkin syvällisiä tietoja. Sosiaalityön vaikuttavuuden tai asiakkuuksien syiden tai keston tutkiminen ovat alueita, joiden kohdalla tarvittaisiin erilaista tutkimuksellista otetta kuin mitä Kuusikon vertailuissa on käytetty. Palautteissa kaivattiin tietoja eri kaupunkien henkilökuntamäärästä, henkilöstörakenteesta ja sosiaalityön määrärahoista. Käsillä olevassa raportissa onkin vastattu osaan tätä aluetta koskevista toiveista. Aikuissosiaalityön sisällöllistä tutkimista esitettiin sosiaalityön vertailun pohjaksi, samoin työllisyys- ja arviointiprojektien, asumispalvelujen ja päihdepalvelujen, toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen tietojen vertailua. Tarpeet ja toiveet sosiaalityön vertailemisessa ovat moninaiset. Kuusikko-vertailut ovat tähän mennessä keskittyneet lähinnä eri sosiaalipalvelujen määrälliseen vertailuun. Sosiaalityöstäkin on 7

10 ensisijaisesti haluttu löytää numeerisia vertailutietoja. Se on kuitenkin vaikeaa, koska kunnilla ei ole sosiaalityön palveluista yhteismitallista tietoa. 4 Kuusikon kuntien tiedot sosiaalityön vertailussa 4.1 Sosiaalityön tiedot Sosiaalityön työryhmä lähti vuonna 2004 työskentelemään ajatuksesta, joka esitettiin ryhmän ensimmäisen raportin lopussa: Jatkossa jää selvitettäväksi, löytyykö Kuusikko-kuntien sosiaalityön kokonaisuudesta yhteismitallisia tilastollisesti seurattavia muuttujia. Tässä raportissa pyrittiin löytämään ne tietokokonaisuudet, joita eri kaupungit tuottavat ja seuraavat sosiaalityön eri asiakasryhmistä nykyään. Tilastotietoja lähdettiin kartoittamaan seuraavan jaottelun mukaisesti: asiakastiedot tai asiakas kertaalleen (mikä/mitkä asiakasmäärätieto/tiedot kyseisestä ryhmästä on saatavissa, mitä tarkoitetaan asiakkaalla esim. onko asiakas lapsi vai perhe) toimintatiedot (esim. asiakastapaamiset, päätökset jne.) henkilöstötiedot (tuotetaanko sosiaalityön osalta eriteltyjä tietoja vakansseista, henkilöstön määrästä, nimikekohtaisesti jne.) kustannukset toiminnasta (millä kustannustiedolla sosiaalityön kokonaisuutta hahmotetaan) onko kyseisen asiakasryhmän palvelussa käytössä erityisiä resurssisuosituksia (esim. 20 asiakasperhettä/työntekijä) Liitteenä 2A oleva luokittelu kuvaa sosiaalityön palveluja karkealla tasolla ja tuo esille kuntien välisiä eroja. Työryhmä huomasi pian, että aloitettu tehtävä oli hyvin laaja eikä sen tekeminen tarkalla tasolla olisi ollut mahdollista käytettävissä olevan työajan puitteissa. Työryhmä ehti kuitenkin käydä läpi lastensuojelun kokonaisuudesta tuotettavat asiakastiedot. Kuntien lastensuojelusta täyttämät taulukot löytyvät raportin liitteenä 4 A-F. Helsingin ja Espoon osalta taulukko on täytetty kokonaisuudessaan. 4.2 Sosiaalityön tilastojen ongelmista Lastensuojelun asiakastietojen läpikäynti osoitti, ettei yhtenäisiä asiakastilastoja eikä muitakaan yhteismitallisia tilastoja sosiaalityön kokonaisuudesta ole saatavissa Kuusikon kunnissa. Kunnat tilastoivat sosiaalityön palveluista eri asioita ja siksi vertailu on vaikeaa. Tietojärjestelmiin ei usein määritellä sosiaalityön asiakkuutta alkavaksi ja päättyväksi lainkaan, ei ainakaan yhtenäisin kriteerein. Usein sosiaalityön palveluja saaneet kirjautuvat asiakkaiksi vasta, kun he ovat saaneet sosiaalityön tilannekartoituksen jälkeen muita sosiaalipalveluja. Pelkän sosiaalityön asiakkuutta ei yleensä kirjata tai sitä ei ole edes mahdollista tilastoida. Kuusikon lasten sijaishuollon ryhmässä käytiin keskustelua lastensuojeluasiakkuuden alkamisesta ja havaittiin, että lastensuojelun asiakkuuden katsotaan alkavan kunnissa prosessin eri vaiheissa. Yksi kunta katsoo lastensuojelun asiakkuuden alkavan lastensuojeluilmoituksesta ja toinen katsoo sen alkavan vasta siinä vaiheessa, kun sosiaalityöntekijä toteaa lapsen kasvun vaarantuvan, (LSL12 ) jonka jälkeen on lapsi oikeutettu LSL:n 13 mukaisiin tukitoimiin. Myöskään Stakesin ohjeistus lastensuojelun avohuollon asiakasmäärän keruusta ei selkeytä asiakkuuden määrittämistä. 8

11 Vastaavia käsitteellisiä ongelmia asiakkuuden syntymisestä löytyy kaikkien sosiaalityön palvelujen osalta. Uutena työmuotona alkanut perhetyö ei myöskään ole käsitteellisesti yksiselitteinen. Perhetyön täytäntöön panijana on perhetyöntekijä tai muulla nimikkeellä (Tampereella avotyöntekijä) asiakasperheen kanssa työtä tekevä henkilö. Sosiaalityön tilastollisen vertailun ongelmana on toiminnan yhteismitallisen luokittelun puute. Sosiaalityö ei ole yksi tilastoitava kokonaisuus, vaan usein tiedot on yhdisteltävä eri tavoin rakennetuista, eri henkilöstöryhmien tuottamista palvelukokonaisuuksista ja asiakasryhmistä. Monissa tapauksissa sama asiakas saa useita sosiaalityön eri sektoreiden palveluja. Nykyjärjestelmissä ei ole mahdollisuutta saada asiakas kertaalleen lukua eri sektoreiden palveluja saaneista asiakkaista. Myöskään pelkästään sosiaalityön osuutta koskevia tietoja ei ole helppo saada sosiaalipalvelujen käytön tilastointiin tähtäävistä järjestelmistä. Sosiaalityön ryhmä oli yksimielinen siitä, että asiakkuus sosiaalityössä alkaa monesti aikaisemmin kuin tietyn palvelukokonaisuuden (lastensuojelu, toimeentulotuki jne.) asiakkuus. Perheen tilanteen selvittelyvaiheen aikana perheen pitäisi olla tilastollisesti perussosiaalityön asiakkaana, vaikka heille ei tehdä päätöksiä. Tarkastelussa havaittiin, että ainoa kunta, joka saa nimenomaan sosiaalityöntekijöiden työhön keskittyviä tilastotietoja on Helsinki. Siellä käytetään kaikessa tietotuotannossa sosiaalitoimen palveluluokitusta. Palveluluokituksessa palvelusektoreista (lasten päivähoito, lastensuojelu, muut perheiden palvelut, vammais- palvelut, kehitysvammahuolto, vanhuspalvelu, päihdehuolto, toimeentulotuki, muu sosiaalihuolto, yhteiset tukipalvelut, työllisyyden hoito ja hallinto) ja tuotettavista palveluista (palvelut ja alapalvelut) ristiintaulukoimalla tuotetaan monipuolisesti tilastotietoja niin asiakkaista, annetuista palveluista, palvelujen kustannuksista kuin palveluja tuottavasta henkilöstöstä. Helsingissä sosiaalityöntekijän työ on yhtenä palveluluokituksen alapalvelumuotona. Helsinki tuottaa palveluluokituksen mukaisesti sektoreittain mm. sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät, käyntimäärät, neuvottelut, lausunnot, puhelinkontaktit jne. Palveluluokituksen jaotuksella on myös mahdollista laskea toiminnan kustannukset. Käyttökelpoisia kustannustietoja sosiaalityöntekijän työstä ei Helsingissäkään ole helposti saatu tuotettua, vaikka se olisi periaatteessa mahdollista. (Helsingin palveluluokitus liitteenä 8) Vantaalla on saatavissa sosiaalityön palvelukokonaisuudesta asiakas kertaalleen, siten että luvussa ovat mukana myös vanhus- ja vammaispalvelujen asiakkaat. 4.3 Alueellisen perussosiaalityön vertailu Työryhmä päätti rajata työnsä alueelliseen perussosiaalityöhön, jossa on suunnilleen samat asiakasryhmät eri kaupungeissa. Aikuissosiaalityössä nämä ovat toimeentulotuen, päihdehuollon ja osittain asumispalvelujen asiakkaat. Lapsiperheiden sosiaalityössä yhteistä ovat lastensuojelun avohuollon asiakkaat. Asiakastietoja (henkilötunnus kertaalleen) ei saada tästäkään kokonaisuudesta tuotettua yhtenäisesti, ei myöskään yhtenäisiä toimintatietoja eikä sosiaalityön kustannuksia. Vertailua päätettiin yrittää perussosiaalityön henkilöstön osalta. Henkilöstömäärä, jossa ovat mukana alueellista perussosiaalityötä tekevät sosiaalityöntekijät ja johtavat sosiaalityöntekijät sekä lastensuojelun perhetyöntekijät ja etuuskäsittelijät koottiin vuoden 2003 lopun tilanteesta. Eri kunnilla on sosiaalityötä tukevissa töissä monilla eri nimikkeillä toimivia työntekijöitä (urasuunnittelijoita, työhön valmentajia, ohjaajia, sosiaalineuvojia, sosiaaliohjaajia, toimisto- 9

12 sihteereitä, kotipalvelun työntekijöitä, vahtimestareita jne.). Työryhmä rajasi nämä nimikkeet pois tästä tarkastelusta. Työntekijöiden toimenkuvat ovat erilaisia eri kunnissa ja esimerkiksi sosiaaliohjaajan työn määrittely on kunnissa kesken Kustannustietona kerättiin alueellisen perussosiaalityön työntekijöiden palkkasumma joulukuulta Lisäksi koottiin tiedot perussosiaalityön kelpoisuusehdot täyttävän työntekijän peruspalkan tasosta. Avohuollon perussosiaalityön kokonaisuudesta on Kuusikon kunnissa saatavilla tietyin rajauksin seuraavat asiakastiedot: toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden henkilöiden määrä lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten ja nuorten määrä huostaanotettujen ja avohuollon tukitoimena sijoitettujen lasten määrä Päihdeongelman vuoksi asiakkaina olevat eivät ole yhtenäinen tilastoitava asiakasryhmä, vaan päihdeongelmasta tilastoidaan lähinnä eri hoitomuodoissa olleiden asiakkaiden määrät. Perussosiaalityön asiakasmääränä päätettiin nyt saatavissa olevien tietojen perusteella käyttää toimeentulotuen aikuisasiakkaista 2 ja lastensuojelun avohuollon tukitoimien kohteena olevista lapsista koostuvaa lukumäärätietoa vuodelta Tämän asiakasjoukon arvioidaan muodostavan noin % alueellisen perussosiaalityön asiakkaista. Toimeentulotukea saavissa perheissä oli aikuisten lisäksi lähes lasta. Heitä ei ole laskettu mukaan perussosiaalityön asiakasmäärään. Taulukko 1. Toimeentulotuen ja lastensuojelun avohuollon asiakashenkilöt vuonna 2003 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Toimeentulotuen aikuiset asiakkaat Toimeentulotuen lapsiasiakkaat 2003 (ei mukana perussosiaalityön asiakasmäärässä)* Lastensuojelun avohuollon kohteena olevat lapset ja nuoret Alueellisen perussosiaalityön asiakkaat Toimeentulotuen aikuisasiakkaiden %-osuus perussosiaalityön asiakkaista *Ei ole mukana perussosiaalityön asiakasluvussa. 2 Yksinäiset ja yksinhuoltajat sekä perheelliset aikuisasiakkaat. Ks tarkemmin liite 2B. 10

13 4.4 Alueellista perussosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän työtä kuvaavia mittareita Alueellisen perussosiaalityön työntekijöiden keskeisiä työkokonaisuuksia ovat mm. seuraavassa listassa olevat asiat. Tehtäviä ei ole järjestetty kuormittavuuden mukaan eikä myöskään sillä perusteella, miten aikaa vieviä ne ovat. asiakkaan tilannearvio ja palvelukokonaisuuden järjestäminen suunnitelmien teko ja päivittäminen selvitykset käräjäoikeudelle lastensuojeluilmoitusten selvittely huostaanottojen valmistelu toimeentulotukipäätösten valmistelu ja päätökset päihdehuolto Useimmista työtehtävistä ei ole kaupungeissa olemassa kerättyä numeerista tietoa. Lastensuojeluilmoituksia ei joissakin Kuusikon kunnissa tallenneta mihinkään tietojärjestelmään. Myöskään huoltosuunnitelmien määrää ei tarkastella tilastollisesti kaikissa kunnissa. 5 Alueellisen perussosiaalityön henkilöstö sekä palkkatiedot 5.1 Ohjeistus ja rajaukset Tarkasteltavaksi otettu alueellinen perussosiaalityö hoidetaan kaupungeissa yleensä alueellisissa sosiaalitoimistoissa jaoteltuna aikuis- ja lapsiperheiden sosiaalityöhön. Perinteisemmin asiakasryhmät jaetaan lastensuojelun avohuollon, toimeentulotuen ja päihdehuollon asiakkaisiin. Henkilöstömäärään otettiin mukaan suorassa asiakastyössä ja asiakaspäätösten teossa olevat perussosiaalityön johtavat sosiaalityöntekijät ja sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät sekä etuuskäsittelijät Tarkastelun ulkopuolelle jäivät: perheneuvoloiden työntekijät, lastenvalvojat, maahanmuuttajayksiköiden työntekijät, vammaispalvelun ja kehitysvammahuollon tehtäviä sekä vanhustyötä tekevät, lastensuojelun jälkihuollon työntekijät, jotka eivät tee asiakaspäätöksiä, projektityöntekijät sekä kunnan omat A-klinikkapalvelut ja muut päihdehuollon palvelut ja ostopalvelut kokonaisuudessaan 5.2 Kuntien kokoamien tietojen sisältö Helsingin sosiaalityöntekijöiden määrä on otettu lastensuojelun avohuollon, toimeentulotuen ja aluetoimistoissa tehtävän päihdehuollon sektoreilta. Henkilöstö työskentelee pääasiallisesti alueellisissa sosiaalitoimistoissa. Asunnottomien palvelut hoidetaan Helsingissä keskitetysti. Koska muissa kaupungeissa asunnottomien sosiaalityö hoidetaan osana perustyötä, Helsingin työntekijäluvuissa on huomioitu lisäksi osa erityissosiaalitoimiston asunnottomien palvelujen henkilökunnasta. Perheasiaintoimistosta on huomioitu ne sosiaalityöntekijät, jotka tekevät selvityksiä tuomioistuimille. Helsingin jälkihuoltonuorten tukiasumisyksikössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä ei ole otettu mukaan, sillä heidän työnsä rinnastuu ohjaajiin, eivätkä he tee asiakaspäätöksiä. 11

14 Helsinki ei saa joulukuulta tietoja todellisista palkkakustannuksista, vaan kaupunki on ilmoittanut palkanmaksusta laskennallisen määrän. Laskennallinen palkkasumma muodostuu vakanssilla työskentelevien työntekijöiden palkkaa varten varatusta summasta. Joulukuun summa vastaa siis oletettuja menoja, jos jokaisella vakanssilla oleva työntekijä olisi koko kuukauden töissä. Helsingissä ei tule mukaan tuplapalkkoja eikä sijaisena olevan pienempää palkkaa. Helsingissä sosiaalityöntekijät saivat kuoppakorotukset syksyllä 2003, jolloin heidän palkkansa yhdenmukaistuivat. Espoossa ovat tarkastelussa mukana sosiaalitoimistoissa aikuissosiaalityön ja lastensuojelun alueellisissa yksiköissä työskentelevät johtavat sosiaalityöntekijät ja sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja etuuskäsittelijät. Johtavista sosiaalityöntekijöistä yksi työskentelee jälkihuollossa ja yksi on Päihdepysäkin johtava sosiaalityöntekijä. Jälkihuollon ja päihdepysäkin työntekijät, jotka eivät tee asiakaspäätöksiä, eivät ole tarkastelussa mukana. Vanhus- ja vammaistyötä tekevät sosiaalityöntekijät eivät myöskään ole mukana tarkastelussa. Vantaalla tarkastelussa ovat mukana lasten ja perheiden palveluissa työskentelevät sosiaalityöntekijät, etuuskäsittelijät ja perhetyöntekijät. Vanhus- ja vammaistyötä tekevät sosiaalityöntekijät eivät ole mukana, he eivät ole myöskään mukana toimeentulotuen myöntämisen osalta, koska työntekijäosuutta ei voida määrittää. Johtavat sosiaalityöntekijät ovat Vantaalla lähityön ohjaajia, eivät esimiehiä. He tekevät asiakaspäätöksiä ja ohjaavat työntekijöitä. Heidän lisäkseen on Vantaalla erikseen sosiaalityön esimiehet (7 kpl), jotka eivät ole tarkastelussa mukana, sillä heidän työnsä on pääsääntöisesti hallinnollista. Vantaan asumisohjaajat (sosionomi, AMK) eivät myöskään ole tarkastelussa mukana. Sosiaaliohjaajat työskentelevät tulevaisuudessa perhetyöntekijöiden rinnalla. Jatkossa tiimiksi on suunniteltu 2 sosiaalityöntekijää, sosiaaliohjaaja, perhetyöntekijä ja etuuskäsittelijä. Turussa toimeentulotukeen, päihdehuoltoon ja lastensuojeluun liittyvää avohuollon sosiaalityötä tehdään kuudessa eri aluetoimistossa, erityissosiaalitoimistossa (asunnottomat) ja ulkomaalaistoimistossa. Ulkomaalaistoimiston vakanssit on jätetty pois tästä tarkastelusta. Mukaan on otettu jälkihuollon ja työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijät. Vuonna 2003 jokaisella sosiaalitoimistolla oli omat etuuskäsittelijät, jotka hoitivat osan toimeentulotuen käsittelystä. Toimistojen kanslistit suorittivat lähinnä toimeentulotukiasiakkaiden laskujen maksuun ja perintään liittyvät tehtävät. Toimistosihteerit ottivat vaihtelevasti osaa etuuskäsittelyyn, lähinnä hautausmenoihin liittyvään toimeentulotukeen. Etuuskäsittelijöiden vakanssimäärään ei ole laskettu mukaan kanslistien tai toimistosihteerien työpanosta. Vuoden 2004 alkaen Turussa on siirrytty keskitettyyn etuuskäsittelyyn, jolloin kanslistien vakansseja muutettiin etuuskäsittelijän vakansseiksi. Lastensuojelun perhetyö tehtiin vielä joulukuussa 2003 eri vakanssinimikkeillä: kodinhoitaja, hoitaja, erityisryhmän ohjaaja. Mukaan on otettu myös kaksi avopalveluohjaajaa, jotka olivat esimiesasemassa. 12

15 Työn rajauksen vuoksi tarkastelun ulkopuolelle jäivät työvoiman palvelukeskuksen urasuunnittelijat, jotka tekivät yli 25-vuotiaiden asiakkaiden aktivointisuunnitelmat sosiaalityöntekijöiden sijasta. Palkkamenot on laskettu joulukuun 2003 maksettujen bruttopalkkojen mukaan. Päällekkäisyydet (esim. äitiyslomalla olevan palkka) on laskettu pois. Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen organisaation sosiaalityön tehtäväalueella toimivat esimiehinä sosiaalityönjohtaja, sosiaalipalvelupäällikkö, sijaishuoltopäällikkö, toimeentulotuen päällikkö ja päihdehuollon päällikkö. Tarkasteluun mukaan tulevat sosiaalityöntekijät ovat lähes kaikki yleisen sosiaalityön tehtäväalueelta. Lastensuojelun sijaishuollosta ovat mukana ainoastaan avohuollon työtä tekevät avotyöntekijät ja perhehoidon tarkastajat. Sijaishuollossa toimii asiakasohjaus Luotsi, jonka sosiaalityöntekijät on laskettu mukaan, koska he osallistuvat lastensuojelun avohuollon tukitoimia koskevaan päätöksentekoon. Alueellisilla sosiaaliasemilla (6) tehdään yhdennettyä sosiaalityötä joko aikuissosiaalityön- tai lapsiperheiden sosiaalityön palvelulinjoilla. Yhden sosiaaliaseman (sosiaaliasema Sarvis) asiakkaina ovat uudet toimeentulotuen hakijat. Sosiaaliasema Paussissa sosiaalityö sisältää lastensuojelua, päihdehuoltoa ja yksilöllisessä palvelunohjauksessa myös toimeentulotukea sekä virka- että päivystysaikana. Sosiaaliasema Paussissa hoidetaan nuoriin rikoksentekijöihin liittyvä sosiaalityö ja vapaaehtoistoiminnan organisointi (lasten tukihenkilöt, huumetukihenkilöt, ehdollisesti rangaistujen lasten valvojat ja valvottujen tapaamisten valvojat). Perheasiainyksikössä työskentelee sekä lastenvalvojia että sosiaalityöntekijöitä. Sosiaalityöntekijät antavat oikeuden pyytämät selvitykset lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta. Kuntouttavan työtoiminnan yksikössä työskentelee kaksi sosiaalityöntekijää ja yksi ohjaaja, joka ei ole mukana tässä tarkastelussa. Kullakin sosiaaliasemalla on lähiesimiehenä johtava sosiaalityöntekijä, asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät ja etuuskäsittelijät. Johtava sosiaalityöntekijä osallistuu tarvittaessa asiakastyöhön. Tampereella oli v käytössä sosiaalityöntekijöillä ja johtavilla sosiaalityöntekijöillä kaksi peruspalkkaa tehtävän vaativuuden arvioinnin perusteella ja koulutuksesta riippuen (ylempi tai alempi korkeakoulututkinto). Epäpätevillä sijaisilla on palkassa 5 %:n epäpätevyysalennus. Koulutukseen perustuvasta kahden palkkauksen käytännöstä luovuttiin v Oulussa mukana ovat lastensuojelun palveluyksiköstä lastensuojelun alueellisten yksiköiden avohuollon henkilöstö ja yleisen sosiaalityön palveluyksiköstä toimeentulotuen henkilöstö, johtavat sosiaalityöntekijät, sosiaalityöntekijät ja kanslistit. Tarkastelussa eivät ole mukana vammaisten ja vanhustyön eikä päihdehuollon sosiaalityöntekijät eivätkä myöskään kuntouttavan sosiaalityön ohjaajat. Päihdehuollon palvelut annetaan mielenterveystyön palveluyksikössä. Oululla on omaa A-klinikkatoimintaa, jossa työskentelevät eivät ole tarkastelussa mukana. 13

16 5. 3 Työntekijät alueellisessa perussosiaalityössä Työntekijöiden määrä Kuusikon kunnissa oli alueellisessa perussosiaalityössä 3 joulukuussa 2003 sosiaalityöntekijän pätevyyttä edellyttävissä tehtävissä 648 sosiaalityöntekijää ja 110 johtavaa sosiaalityöntekijää. Lastensuojelun perhetyöntekijöitä oli yhteensä 175 ja etuuskäsittelijöitä 214. Näitä sosiaalialan töitä tekeviä työntekijöitä oli suhteessa sosiaalityöntekijöiden määrään eniten Oulussa (0,9) ja Tampereella (0,8) ja vähiten Helsingissä (0,5). Taulukko 2. Alueellisessa perussosiaalityössä toimivien johtavien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden sekä perhetyöntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden määrä Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Johtava sosiaalityöntekijä Sosiaalityöntekijä Sosiaalityöntekijän pätevyyttä edellyttävät nimikkeet yhteensä Lastensuojelun perhetyöntekijä Etuuskäsittelijä ,5 214,5 Perhetyöntekijät ja etuuskäsittelijät yhteensä ,5 389,5 Kaikki yhteensä ,5 1147,5 Sosiaalityötä tukevia tehtäviä tekeviä suhteessa sostt määrään 0,5 0,6 0,7 0,7 0,8 0,9 0, Työntekijöitä suhteessa väestöön Alueellisessa perussosiaalityössä toimivia sosiaalityöntekijöitä oli Kuusikon kunnissa keskimäärin 0,9 työntekijää/ 2000 asukasta. 4 Osuus vaihteli Oulun 0,6 ja Helsingin 1,1 välillä. Johtavat sosiaalityöntekijät antavat myös panoksensa asiakastyöhön kaikissa kaupungeissa. Vantaalla ja Oulussa he osallistuvat myös suoraan asiakastyöhön. Kun otetaan mukaan myös johtavien sosiaalityöntekijöiden määrä, oli Helsingissä ja Vantaalla eniten sosiaalityön ammattilasia suhteessa väestöön ja Turussa vähiten. Lastensuojelun perhetyöntekijöitä oli noin 0,24 työntekijää 2000 asukasta kohti. Perhetyöntekijöitä oli suhteessa väestöön melko tasaisesti pääkaupunkiseudun kunnissa. Tampereella ja Turussa perhetyöntekijöitä oli suhteellisesti enemmän kuin pääkaupunkiseudulla ja Oulussa perhetyöntekijöitä oli vähiten. Etuuskäsittelijöitä oli keskimäärin 0,3 työntekijää 2000 asukasta kohti. Etuuskäsittelijöitä suhteessa väestöön oli runsaimmin Oulussa, Vantaalla ja Tampereella ja vähiten Turussa ja Espoossa. 3 lastensuojelun avohuollon, toimeentulotuen sekä päihdehuollon alueellinen sosiaalityö. 4 Käytetty vanhaa suositusta sosiaalityöntekijä/2000 asukasta kohti. 14

17 Taulukko 3. Alueellisessa perussosiaalityössä toimivien johtavien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden sekä lastensuojelun perhetyöntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden määrä suhteutettuna väestömäärään Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Väestövertailu Väestö vuotiaat Johtavia sosiaalityöntekijöitä /2000 asukasta 0,19 0,10 0,16 0,10 0,09 0,21* 0,15 Sosiaalityöntekijöitä/2000 asukasta 1,12 0,75 0,82 0,70 0,76 0,64 0,88 Sosiaalityöntekijän pätevyyttä edellyttävät nimikkeet yhteensä/2000 asukasta 1,31 0,85 0,98 0,80 0,85 0,84 1,03 Lastensuojelun perhetyöntekijöitä/2000 asukasta 0,23 0,22 0,24 0,29 0,28 0,19 0,24 Etuuskäsittelijöitä/2000 asukasta 0,29 0,24 0,35 0,22 0,34 0,36 0,29 Perhetyöntekijät ja etuuskäsittelijät yhteensä/2000 asukasta 0,51 0,46 0,59 0,50 0,62 0,55 0,53 Perhetyöntekijöitä ja etuuskäsittelijöitä suhteessa sosiaalityöntekijöiden määrään 0,5 0,6 0,7 0,7 0,8 0,9 0,6 *Sisältää myös henkilöitä, joiden toimenkuvaan ei kuulu esimiestehtäviä Perussosiaalityön asiakkaita suhteessa väestöön Alueellisen perussosiaalityön asiakasmäärä muodostettiin siten, että toimeentulotuesta tulivat mukaan kaikki aikuisasiakkaat ja lastensuojelusta avohuollon tukitoimenpiteiden piirissä olevat lapset ja nuoret. Nämä tiedot annetaan Stakesille vuosittain. Näin muodostettua asiakasmäärää voidaan pitää viitteellisenä ja siitä puuttuvat kaikki ne sosiaalityön asiakkaat, joille ei tehdä päätöksiä ja jotka eivät näin ollen tilastoidu kyseisiin asiakasmääriin. Lisäksi siitä puuttuvat päihdehuollon ja mielenterveystyön asiakkaat, joita ei tilastoida omina asiakasryhminään. Näin muodostetussa alueellisen perussosiaalityön asiakasmäärässä oli kuntien väestöstä keskimäärin 8,8 % asukkaista. Turussa, Helsingissä ja Tampereella perussosiaalityön asiakkaiden osuus väestöstä oli jonkin verran suurempi kuin Kuusikossa keskimäärin ja Espoossa asiakasmäärä oli suhteellisesti pienin. Alueellisen sosiaalityön asiakkaista valtaosa (86%) oli toimeentulotuen asiakkaita. Espoossa ja Vantaan kokonaisasiakasmäärässä oli muita kuntia suurempi osuus lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteiden asiakkaita (18 %). Espoossa ja Vantaalla on Kuusikon kunnista nuorin väestörakenne. Näissä kunnissa 0-17 vuotiaita on noin 24 % väestöstä, kun muissa kunnissa nuorten ja lasten osuus on alle 20 %. 15

18 5.3.4 Perussosiaalityön asiakkaita suhteessa työntekijöiden määrään Sosiaalityön asiakkaita oli keskimäärin 200 jokaista sosiaalityöntekijää kohti. Asiakkaita suhteessa kaikkiin työntekijöihin oli 113 työntekijää kohti. Asiakasmäärä suhteessa työntekijöiden määrään oli suurin Turussa, jossa jokaista sosiaalityöntekijää kohti oli lähes sata asiakasta enemmän kuin Kuusikon kunnissa keskimäärin. Turun tilanteeseen vaikutti toisaalta muita kuntia suurempi asiakkaiden osuus väestöstä ja toisaalta se, että asukasta kohti Turussa oli vähiten sosiaalityöntekijöitä. Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla oli muita kaupunkeja pienempi asiakasmäärä sosiaalityöntekijöitä kohti. Helsingissä oli asukasmäärään nähden muita kuntia enemmän sosiaalityöntekijöitä ja vaikka myös sosiaalityön asiakkaita oli runsaasti, asiakasmäärä suhteessa työntekijöihin jäi Kuusikon kuntien joukossa alhaiseksi. Espoossa puolestaan sosiaalityön asiakkaiden osuus väestöstä oli pienempi kuin muissa Kuusikon kunnissa, joka vaikutti työntekijäkohtaisen asiakasmäärän pienuuteen. Vantaalla oli sosiaalityöntekijöitä Helsingin jälkeen toiseksi eniten ja sosiaalityön asiakasmäärä oli hieman keskimääräistä pienempi. Pääkaupunkiseutu on Suomen mittakaavassa ainoa suuri väestökeskittymä. Suuri väestömäärä sinänsä tuottaa sosiaalityölle moninaisia ongelmia ja haasteita, jonka vuoksi tarvitaan enemmän sosiaalityön resursseja. Kun otettiin tarkasteluun mukaan sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös perhetyöntekijät ja etuuskäsittelijät, oli asiakasmäärä työntekijää kohti jonkin verran tasaisempi kuin pelkästään sosiaalityöntekijöitä tarkastellen. Tampereen ja Oulun perhetyöntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden suurempi osuus tasoitti tilannetta lähemmäs pääkaupunkiseudun kuntia. Turussa oli tässäkin tarkastelussa eniten asiakkaista työntekijää kohti. (Liite 2 B) Taulukko 4. Alueellisen perussosiaalityön asiakkaat vuonna 2003 suhteessa väestöön ja työntekijöiden määrään 12/2003 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Alueellisen perussosiaalityön asiakkaat Alueellisen perussosiaalityön asiakkaat % väestöstä ,5 6,3 8,4 10,3 8,9 8,6 8,8 Sosiaalityön asiakkaat /sosiaalityöntekijät Sosiaalityön asiakkaat /kaikki työntekijät Perussosiaalityön työsuhteiden vakinaisuus ja avoimet vakanssit Henkilöstömäärä kerättiin siten, että pyydettiin erittelemään vakinaisesti omalla vakanssillaan työskentelevät sekä määräaikaisesti tietyssä tehtävässä toimivat. Lomakkeessa kysyttiin myös, kuinka moni vakanssi oli kyselyhetkellä avoimena. Avoimia vakansseja oli kaupungeissa vähän joulukuussa Sosiaalityöntekijän vakansseista 1,2 % ja perhetyöntekijöiden sekä etuuskäsittelijöiden vakansseista noin 0,5 % oli hoitamatta. Oulua lukuun ottamatta johtavien sosiaalityöntekijöiden vakansseja ei ollut avoimina. Oulun tilanne johtui siitä, että valitusprosessi oli kesken.(liite 5 H) 16

19 Sen sijaan kaikissa ammattiryhmissä suhteellisen suuri osuus työntekijöistä toimi määräaikaisesti tehtävässään. Sosiaalityöntekijöistä ja johtavista sosiaalityöntekijöistä pääkaupunkiseudulla ja Turussa keskimäärin kolmannes tai jopa puolet oli vuoden 2003 lopussa määräaikaisessa työsuhteessa. Tampereella määräaikaisissa tehtävissä toimivia sosiaalityöntekijöitä oli neljännes työntekijöistä, mutta Oulussa jopa 60 %. Perhetyöntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden tehtävissä oli yleensä enemmän omissa vakinaisissa tehtävissään toimivia, mutta näissäkin tehtävissä tilanne oli erilainen eri kaupungeissa. Taulukko 5. Niiden työntekijöiden %-osuus, jotka toimivat vakinaisesti omissa työtehtävissään* Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Johtava sosiaalityöntekijä 81,8 53,3 66,7 77,8 46,2 Sosiaalityöntekijä 54,8 64,0 61,0 77,6 40,0 Lastensuojelun perhetyöntekijä 82,1 100,0 63,6 64,3 100,0 Etuuskäsittelijä 66,7 100,0 69,4 97,1 60,0 *Helsinki oli tehnyt jaottelun eri tavoin, joten sen tietoja ei vertailla muihin. Tehty tarkastelu ei suoranaisesti kerro siitä, mikä on määräaikaisissa työsuhteissa toimivien pätevyys. Leena Rautiaisen selvityksessä (2002) pääkaupunkiseudun sosiaalityöntekijöiden tehtävissä toimivista keskimäärin 27 % ei täyttänyt toimelle asetettuja kelpoisuusehtoja. Työryhmän mukaan tilanne on yhä huonontunut tästä ajankohdasta Johtavan sosiaalityöntekijän toimenkuva Johtava sosiaalityöntekijä on yleensä oman vastuualueensa henkilöstön esimies, jolla on hoidettavanaan esimiestyöhön kuuluvat hallinnolliset tehtävät sekä budjetin valmistelu- ja seurantatehtävät. Vantaalla aluetyön johtava sosiaalityöntekijä ei ole esimiesasemassa, vaan ohjaa asiakastyötä ja vastaa tiimien toiminnasta ja töiden organisoinnista sekä ottaa asiakkaita vastaan. Keskitetyissä palveluissa johtavilla sosiaalityöntekijöillä on myös Vantaalla enemmän esimiestehtäviä. Johtavat sosiaalityöntekijöiden lisäksi Vantaalla on erikseen sosiaalityön esimiehet. Sosiaalityöntekijöitä oli keskimäärin 5,9 työntekijää yhtä johtavaa sosiaalityöntekijää kohti. Tampereella sosiaalityöntekijöitä oli eniten johtavaa sosiaalityöntekijää kohti ja Oulussa vähiten. Oulussa osa johtavan sosiaalityöntekijän virkanimikkeellä toimivista ei tarkasteluhetkellä toiminut enää esimiehinä, joten todellisuudessa sosiaalityöntekijöiden määrä johtavaa sosiaalityöntekijää kohti oli suurempi kuin esitetty. Johtavilla sosiaalityöntekijöillä oli tiimeissään keskimäärin 9 alaista. Helsingissä, Espoossa, Sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja etuuskäsittelijöitä johtavia sosiaalityöntekijöitä kohti Kuusikon kunnissa 12/2003 Sosiaalitt Sosiaalitt, perhetyöntekijät* /johtavat ja etuuskäsittelijät/ johtavat Helsinki 5,9 8,6 Espoo 7,6 12,4 Vantaa 5,0 8,6 Turku 6,8 8,9 Tampere 8,4 12,2 Oulu 3,1 5,7 Kuusikko 5,9 9,0 Vantaalla ja Oulussa johtavan sosiaalityöntekijän alaisuuteen kuuluivat sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät että etuuskäsittelijät. Tampereella ja Turussa perhetyöntekijät eivät kuuluneet samaan tiimiin, joten heidät on poistettu suhteutuksesta. Eniten alaisia johtavilla sosiaalityöntekijöillä oli Espoossa ja Tampereella. Johtavien sosiaalityöntekijöiden tehtäväkuvaukset ovat liitteenä 6. 17

20 5.4 Sosiaalityön tehtävien palkkataso Peruspalkka Palkka, jonka uusi kelpoisuusehdon täyttävä johtava sosiaalityöntekijä sai tullessaan kyseiseen työhön joulukuussa 2003 vaihteli välillä 2 052/2 097 euroa (Tampere, alempi-ylempi tutkinto) ja euroa (Espoo). Peruspalkka oli runsas euroa Tamperetta ja Vantaata lukuun ottamatta. Tampereella johtavan sosiaalityöntekijän palkka oli keskimäärin 200 euroa alempi ja Vantaalla 100 euroa alempi kuin Helsingin, Espoon, Turun ja Oulun palkkataso. Vantaalla johtavilla sosiaalityöntekijöillä ei ollut kaikkia esimiestehtäviä (hallinnolliset tehtävät, taloudellinen vastuu), joita muiden kuntien johtavilla sosiaalityöntekijöillä oli. Tampereella alhaista palkkatasoa selittää se, että Tampereella on hyvä pätevien työntekijöiden saatavuus. Sosiaalityöntekijän peruspalkka vaihteli 1 806/1 873 (Tampere, alempi- ylempi tutkinto) ja euron (Espoo) välillä. Tampereella oli asti voimassa sosiaalityöntekijöille ja johtaville sosiaalityöntekijöille kaksi palkkaporrasta sen mukaan oliko työntekijällä alempi korkeakoulututkinto vai ylempi tehtävään vaadittu korkeakoulututkinto. Sosiaalityöntekijöiden peruspalkka oli Tamperetta ja Turkua lukuun ottamatta yli euroa. Tampereella ja Turussa sosiaalityöntekijän peruspalkka kuukaudessa oli euroa alhaisempi kuin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Oulussa. Sosiaalityöntekijöiden ja johtavien sosiaalityöntekijöiden peruspalkan taso oli Kuusikon kunnissa tasainen. Kummankin nimikkeen sisällä alimman ja ylimmän peruspalkan välinen ero oli suurimmillaan runsas 10 %. Johtavan sosiaalityöntekijän peruspalkka oli yleensä runsaat 200 euroa eli noin % korkeampi kuin sosiaalityöntekijän peruspalkka. Vantaalla ero oli noin 130 euroa eli 7 %. Perhetyöntekijän peruspalkka vaihteli euron (Tampere) ja euron (Helsinki) välillä. Helsingissä perhetyöntekijöillä oli noin 200 euroa muita kuntia korkeampi palkkataso. Etuuskäsittelijöiden peruspalkka vaihteli euron (Vantaa) euron (Espoo) välillä. Epäpätevyysalennus peruspalkasta oli 5-10 % palkasta. Kuvio 1. Kelpoisuusehdot täyttävän työntekijän peruspalkka joulukuussa euroa kuukaudessa Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu 18 Johtava sosiaalityöntekijä Sosiaalityöntekijä Lastensuojelun perhetyöntekijä Etuuskäsittelijä