Opinnoista työelämään

Transkriptio

1 Opinnoista työelämään Arviointiraportti 1

2 1. Opinnoista työelämään projekti Arviointi Projektin taustaa ja viitekehys Projektin toimijat, sidosryhmät ja kumppanit Tuettu työllistyminen Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto (KOPU) KOPU-opiskelijoiden taustatiedot Tuettu työssäoppiminen KOPU- opiskelijoiden työllistymisseuranta Työvalmentajayhteistyö KOPU-koulutuksen saumakohdat Tuetun työssäoppimisen mallin arviointia Tuetun työssäoppimisen kriittiset pisteet Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus (VAKE) VAKE -opiskelijoiden taustatiedot VAKE opiskelijat opiskelun jälkeen Kumppanuus työkeskusten kanssa VAKE-koulutuksen kriittiset pisteet Kumppanuusmallin arviointia Työpaikalla tapahtuvan oppimisen suunnittelu ja toteutus Opiskelija on työelämäjakson suunnittelun lähtökohta Erityisopetustiimi vastaa työelämäjakson organisoinnista Työpaikkojen hankinta Työpaikkaan perehtyminen, työn analyysi Työnantajayhteistyö Tukiopiskelijat tukevat työtaitojen ja työssäkäynnin oppimista Tukiverkosto resurssina ja tukena Työllistäminen - Raha ratkaisee? Yhteenveto ja kehittämisajatuksia

3 1. Opinnoista työelämään projekti Opinnoista työelämään projektin tavoite oli edistää kehitysvammaisten opiskelijoiden työllistymistä tavallisille työpaikoille tuetun työllistymisen mallin mukaisesti. Projekti oli Kehitysvammaliiton ja Helsingin Diakoniaopiston yhteistyöhanke, joka toteutettiin pääkaupunkiseudulla Projekti toteutettiin Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) ja Etelä-Suomen lääninhallituksen tuella. Projektissa kehitettiin Helsingin Diakoniaopiston mukautetun Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkintoon (120 ov) kuuluvaa työssäoppimista ja kehitysvammaisten Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen (VALMENNUS II, ov) työelämävalmennuksen käytäntöjä. Hankkeessa kehitettäviä toimenpiteitä ja toimintamalleja olivat: Tuettu työssäoppiminen Ammatillisissa oppilaitoksissa annettavaan peruskoulutukseen kuuluu opiskelua työpaikoilla vähintään 20 opintoviikkoa. Sitä kutsutaan työssäoppimiseksi erotuksena aikaisemmasta työharjoittelusta. Uudella käsitteellä on haluttu korostaa opiskelun muuttuvaa luonnetta: Työssäoppiminen on opetussuunnitelman mukaista oppimista, jota koulutuksen järjestäjä ja työpaikan edustajat ohjaavat ja arvioivat yhdessä. (Työssäoppimisen opas 1999). Opinnoista työelämään -projektissa Tuetulla työssäoppimisella tarkoitettiin Helsingin Diakoniaopistossa järjestettävän Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perusopintoihin (jatkossa KOPU) kuuluvien työssäoppimisjaksojen suorittamista työpaikoilla henkilökohtaisen tukihenkilön, tukiopiskelijan, tukemana. Tukiopiskelijoina on toiminut Helsingin Diakoniaopiston vammaistyön koulutusohjelman lähihoitajaopiskelijoita, jotka suorittivat osan omaan tutkintoonsa kuuluvaa työssäoppimista erityisopiskelijoiden työssäoppimisjaksojen tukihenkilönä. Työvalmentajayhteistyö KOPU-opiskelijoiden työllistymistä suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä työvalmentajien 1 kanssa. Työvalmentajat osallistuivat opiskelijoiden HOJKS neuvotteluihin (HOJKS = Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä ja työllistymistä koskeva suunnitelma) viimeistään kolmannen opiskeluvuoden aikana. Työvalmentajan rooli vahvistui, kun työllistymistä alettiin valmistella. Hän mm. neuvotteli työsopimukseen ja työllistyneen tukeen liittyvät asiat. Työvalmentajat vastasivat työllistymisen jälkeisestä tuesta tuetun työn työntekijälle sekä hänen työpaikalleen. Työkeskusyhteistyö (3 + 2 malli) Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen (jatkossa VAKE) liittyvää työelämävalmennusta toteutettiin kumppanuustoimintana työkeskusten kanssa. Koulutus jaksottui oppilaitoksessa järjestettäviin lähiopetuspäiviin sekä työkeskuksessa tapahtuviin työelämävalmennuspäiviin 3+2 mallin mukaisesti: kolme (3) päivää oppilaitoksessa ja kaksi (2) päivää työkeskuksessa tai työpaikoilla. Koulutukseen kuului myös työelämäjaksoja työkeskusten ulkopuolisissa työpaikoissa tukiopiskelijan tukemana. 1 Työvalmentaja ammattinimikkeen käyttö ei ole vielä vakiintunut. Tässä raportissa tarkoitetaan työvalmentajalla sellaista kehitysvammahuollon ohjaajaa, joka pääsääntöisesti tai päätoimisesti vastaa työkeskuksen ulkopuolelle tuettuun työhön työllistyneiden henkilöiden ohjauksesta ja tuesta. Ohjaajilla tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka mm. osallistuvat KOPU- tai VAKE-opiskelijoiden työelämäjaksojen toteutukseen ja seurantaan työpaikoilla työ- ja toimintakeskuksessa toimivan ryhmän ohjauksen ohessa. Ohjaajat myös vastaavat niiden työvalmennuspäivien toteutuksesta ja ohjauksesta, jotka VAKE-opiskelijat ovat työkeskuksissa. 3

4 Projektissa toteutettiin myös muita työllistymistä tukevia toimenpiteitä, mm: - Kehitysvammaisten henkilöiden opiskeluun ja työllistämiseen liittyviä teemoja tehtiin tutuiksi työnantajille ja työyhteisöille tuottamalla aiheesta materiaalia. - Diakoniaopiston kehitysvammaisille opiskelijoille ja pääkaupunkiseudun tuetusti työllistyneille henkilöille järjestettiin ammatillisen kasvun ja urakehityksen tukemiseksi työelämäseminaareja Arviointi Arviointi toteutettiin elokuu 2003 toukokuu 2004 välisenä aikana. Arvioinnin tarkoitus oli analysoida projektissa kehitettyjä koulutuksen ja työllistymisen tueksi tarkoitettuja tuetun työssäoppimisen, työvalmentajayhteistyön ja valmentavan koulutuksen toimintamalleja, jotta niitä voitaisi edelleen kehittää ja tarjota laajempaan käyttöön. (Tarjouspyyntö ). Arvioinnilla pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: - Miten hyvin tavoitteet on saavutettu? Tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät. - Mitä muutoksia on hankkeen aikana tapahtunut oppilaitoksessa/kopu- ja VAKE-opetuksessa, työllistymisessä? - Mitkä ovat opinnoista työelämään siirtymisen kriittiset pisteet? Arvioinnin aloituskokouksessa ( ) sovittiin, että arviointi ei kohdistu opetussuunnitelmiin eikä KOPU- ja VAKE -koulutuksen toteutukseen muuta kuin työelämään ja työllistymiseen liittyvien toimintamallien osalta. Näin ollen työelämäjaksojen vaikuttavuutta tarkastellaan tässä raportissa tavallaan irrallaan koko koulutuksen kontekstista ja johtopäätöksiä on vaikea tehdä siitä, mitkä opiskelijoiden valmiuksissa tapahtuvat muutokset ovat olleet suoranaisesti työelämäjaksojen vaikutusta. Arvioinnin aineistona käytettiin projektin raportteja, haastatteluja, artikkeleja, opetussuunnitelmia, henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevia suunnitelmia (HOJKS) sekä muita työelämäjaksojen aineistoja. Arvioinnin aloitus osui yksiin syyslukukauden 2003 KOPU:n ja VAKE:n työelämäjakson aloituksen kanssa, mikä antoi mahdollisuuden niiden valmistelun ja toteutuksen havainnointiin. Syyskuussa 2003 aloitettiin toimijoiden haastattelut (erityisopetustiimi, KOPU- ja VAKE opiskelijat, tukiopiskelijat). Väliraportti valmistui lokakuussa 2003 ja siinä keskityttiin tuetun työssäoppimisen ja työelämävalmennuksen suunnitteluun, toteutukseen ja tukitoimiin (erityisesti tukiopiskelijamalliin). Tätä raporttia on hyödynnetty myös loppuraportissa. Työnantajien, työvalmentajien, ohjaajien ja tukiverkoston haastattelut alkoivat vuoden 2003 lopussa. Haastattelut noudattivat LogFramessä (Liite 1 ja 2) esiteltyjä teemoja. Haastateltaviksi työnantajiksi valittiin työnantajia, joilla oli ollut vuoden 2003 aikana KOPU- tai VAKE-opiskelijoita työssäoppimisjaksolla tai työelämävalmennusjaksolla (yhtensä 16 työnantajaa). Käytössä olivat myös aikaisemmat työnantajahaastattelut. Tukiopiskelijamallin arvioinnissa on myös käytetty Helsingin Diakoniaopiston INKA-palautejärjestelmän aineistoa tukiopiskelijoiden työssäoppimisjaksoilta. Syksyllä 2003 ja keväällä 2004 tehtiin työpaikkakäyntejä työelämäjakson aikana yhteensä kahdeksassa työpaikassa (neljä KOPU-opiskelijan työpaikkaa ja 4 VAKE-opiskelijan työpaikkaa). Havainnoinnin tarkoitus oli seurata (i) KOPU-/ VAKE opiskelijan työntekoa; (ii) tukiopiskelijan ja erityisopiskelijan ja tai muun työyhteisön vuorovaikutusta sekä (iii) tarkastella työpaikkaa fyysisenä ja sosiaalisena oppimisympäristönä. Nämä työpaikkakäynnit antoivat kuvan yksittäisistä työelämäjaksoista, mutta havaintojen perusteella ei voi tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä, sillä jokainen opiskelija, tukiopiskelija, työpaikka ja työtilanne on ainutlaatuinen. Raportin rakenne - Raportin toisessa luvussa esitellään Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perusopintoihin liittyvä tuetun työssäoppimisen toimintamalli ja sen arviointi. - Kolmannessa luvussa esitellään Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen liittyvä 3+2 kumppanuusmalli sekä mallin arviointi. 4

5 - Raportin neljännessä luvussa analysoidaan työelämäjaksojen organisointia ja toteutusta eri toimijoiden näkökulmista. - Viidennessä luvussa esitetään kehitysvammaisten henkilöiden opinnoista työelämään siirtymisen kriittisiä pisteitä ja saumakohtia. Tässä raportissa tuettu työssäoppiminen tarkoittaa Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perusopintojen (KOPU) opetussuunnitelman mukaista tukiopiskelijan tukemaa työssäoppimisjaksoa. Työelämävalmennuksella tarkoitetaan Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen (VAKE) kuuluvaa tukiopiskelijan tukemaa työpaikalla tai työkeskuksessa tapahtuvaa työntekoa. Työelämäjaksolla tarkoitetaan niin KOPU- kuin VAKE-opiskelijoiden työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua. Työelämäjaksot suunniteltiin ja toteutettiin koulutusalan tavoitteiden ja opiskelijan toiveiden mukaan. Opiskelijat tekivät työpaikoilla heidän valmiuksiaan vastaavia, räätälöityjä työtehtäviä, ja tukipalvelut sekä valmennus suunniteltiin heidän tarpeidensa mukaisesti Projektin taustaa ja viitekehys Opinnoista työelämään -projektin toimintaperiaate liittyi Tuetun työllistymisen syntyideaan: Tuetun työllistymisen (Supported Employment) kehittämiseen USA:ssa 1980-luvulla vaikutti keskustelu (vaikeavammaisten) kehitysvammaisten henkilöiden työllistymisestä. Perinteinen Ammattitaito ensin työpaikka sitten koulutus ei johtanut työllistymiseen, vaan ammattikoulun jälkeen useimmat kehitysvammaiset henkilöt jäivät suojatyöhön. Suomessakin tilanne on samanlainen. Vain noin neljä prosenttia ammatillisten erityisoppilaitosten opiskelijoista työllistyy avoimille työmarkkinoille. Avotyöhön ja työ- tai toimintakeskuksiin heistä työllistyy yli 70 prosenttia. Opinnoista työelämään projektin idea liittyi myös moniulotteisesti moneen kehitysvammahuollon ja ammatillisen koulutuksen uudistukseen ja kehityssuuntaan: Ammatillisen koulutuksen kehittämisessä painotetaan työelämälähtöisyyttä. Ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä (2000) kaikkeen ammatilliseen tutkintoon tähtäävään (esim. KOPU) opiskeluun liittyy työpaikoilla tapahtuvaa työssäoppimista. Tuetun työllistymisen mallin mukaisesti projektissa kehitettiin henkilökohtaisia tukimenetelmiä, joilla tuettiin opiskelijoiden oppimista työpaikoilla. Tuetun työllistymisen menetelmässä työvalmennuksesta vastaa henkilökohtainen tukihenkilö, työvalmentaja (Job Coach) ja tuetun työssäoppimisen mallissa tukiopiskelija. Ammatillisen erityisopetuksen toimenpideohjelman (2004) mukaan ammatillinen erityisopetus ja valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus järjestetään ensisijaisesti tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Toimenpideohjelmassa korostetaan työelämäyhteyksien kehittämistä, työssäoppimisen sekä työelämän ja eri hallinnonalojen välisen yhteistyön kehittämistä erityisopetusta saavien opiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi. Toimenpideohjelma nostaa myös esille elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien turvaamisen. Vammaisten opiskelijoiden valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelman perusteet tulivat käyttöön vuonna Opetushallituksen (2003) tekemän selvityksen mukaan valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus hakee vielä muotoaan. Sitä pidetään tarpeellisena siltana peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen, mahdollisuutena opiskelutaitojen kehittämiseen ja ammatinvalinnan selkiyttämiseen. Opinnoista työelämään projekti toteutettiin aikana, jolloin myös työ- ja toimintakeskukset kehittivät toimintaansa. Monet työ- ja toimintakeskukset ovat jo osallistuneet kehittämishankkeisiin, joissa on kehitetty palveluja työelämävalmennuksen ja avoimien työmarkkinoiden suuntaan. Tulevaisuuden haaste onkin se, miten tasavertaisen peruskoulutuksen jälkeen voidaan taata kehitysvammaisille henkilöille tasavertainen mahdollisuus osallistua myös toisen asteen koulutukseen ja työelämään. 5

6 Moniammatillista yhteistyötä on kuvattu avaimena hyvinvointipalvelujen tulevaisuuteen (Jalava & Virtanen 1995). Eri alojen ammattiosaamista yhdistämällä pyritään asiakkaan kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen ja yhteistyöllä pyritään myös välttämään palvelusta toiseen siirtymisen sudenkuoppia. Projektin tavoitteena oli kehittää ja vakiinnuttaa eri hallinnon alojen yhteistyötä, joka tukee opinnoista työelämään siirtymistä saumattomasti ja jotta tarvittava tuki työssä selviämiseen säilyisi Projektin toimijat, sidosryhmät ja kumppanit Helsingin Diakoniaopiston koulutustarjontaan kuuluvat Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto (KOPU), Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan ja kuntouttavan opetus ja ohjaus (VAKE) sekä Lähihoitajakoulutus. Opinnoista työelämään -projekti liittyi Diakoniaopiston KOPU- ja VAKE -koulutusten kehittämistyöhön. Diakoniaopiston erityisopetustiimi (kaksi opettajaa ja yksi ohjaaja) vastasi mm. opiskelun ja työelämäjaksojen käytännön järjestelyistä. Projektin koordinoinnista, hallinnoinnista, tukipalveluista, tiedotuksesta sekä koulutustilaisuuksien järjestämisestä vastasi Kehitysvammaliitto. Projektin ohjausryhmän tehtävä oli seurata projektin etenemistä. Ohjausryhmään kuuluivat edustajat Helsingin Diakoniaopistosta, Kehitysvammaliitosta, VATES-säätiöstä, Helsingin tuetun työllistymisen palvelusta, Vanhustyön keskusliitto ry:stä sekä Alzheimer-keskusliitto ry:stä. Ohjausryhmässä oli myös erityisopiskelijoiden edustaja. Ohjausryhmään kuuluneet partneriorganisaatiot ovat asiantuntijaorganisaatioita (Alzheimer keskusliitto ry, Vanhustyön keskusliitto ry, Helsingin tuetun työllistymisen palvelu, VATES-säätiö), joiden asiantuntemus ja verkosto tukivat projektin toteuttamista. Projektin toteutuksessa oli mukana monia toimijoita, sidosryhmiä ja partnereita. Toimijoilla tässä raportissa tarkoitetaan sellaisia henkilöitä ja organisaatioita, jotka osallistuivat aktiivisesti projektin toimintamallien kehittämiseen tai toteuttamiseen. Sidosryhmillä tarkoitetaan henkilöitä tai organisaatioita, jotka vaikuttivat projektin toimintaan tai joiden toimintaan projekti välillisesti tai välittömästi vaikutti. Tässä projektissa keskeisiä sidosryhmiä olivat mm. Helsingin Diakoniaopiston henkilöstö, muut opiskelijat, oppilashuolto, työpaikkakoordinaattori sekä työelämäjaksojen työpaikkojen henkilöstö, ja jos kyseessä on asiakastyö, yrityksen/työpaikan asiakkaat. Sidosryhmiä ja samalla toimijoita olivat erityisopiskelijan lähiverkosto (omaiset, asuntolan henkilöstö, työkeskuksen työntekijät jne.). Kumppaneilla tarkoitetaan niitä työkeskuksia, jotka osallistuivat Helsingin Diakoniaopistossa järjestettävän valmentavan koulutuksen toteuttamiseen mallin mukaisesti. VAKE-koulutuksen kumppaneita olivat: Vallilan työ- ja valmennuskeskus ( - Vallilan työ- ja valmennuskeskus tarjoaa työtä sekä työuran rakentamista helsinkiläisille nuorille ja aikuisille kehitysvammaisille henkilöille heidän kiinnostuksensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Toiminnan idea on työntekijän työllistyminen hänen valmiuksiensa mukaan ja elämänhallinnan yksilöllinen tukeminen. Työ- ja valmennuskeskuksessa toimii neljä yksikköä, neljä valmennusryhmää sekä tuetun työllistymisen palvelu. Aula työkoti ( - Aula-työkoti tarjoaa Helsingin kaupungin sosiaalivirastolle ostettavaksi työtoimintapalveluja aikuisille kehitysvammaisille henkilöille. Aulassa on neljä osastoa, joissa tehdään alihankintatöinä kokoamis-, pakkaus- postitus-, pussitus-, tarraussekä muita ns. vaihetöitä. Lisäksi työkodissa on kutomo-osasto, leipomo sekä myymälä. Seuraavaan taulukkoon on koottu projektin toimijoiden tehtäviä toimintamallien kehittämisessä. Taulukon tarkoitus ei ole kuvata kattavasti kaikkia tehtäviä, vaan valottaa eri toimijoiden työnjakoa ja vastuualueita. Yleiset toimijoiden työnkuvaan (esim. opettajien opetustyön suunnitteluun ja toteutukseen) liittyvät tehtävät on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle, vaikka ne olivatkin oleellinen osa toimintamallien toteutusta. Kursiivilla merkityt ovat suoria lainauksia arviointiaineistosta. 6

7 Projektin toimijoiden tehtäviä Toimija Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon opiskelijat ja Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan ja kuntotuttavan opetuksen ja ohjauksen opiskelijat Diakoniaopiston erityisopetustiimi (kaksi opettajaa + ohjaaja) KOPU-opiskelijoiden työvalmentajat/ ohjaajat VAKE -koulutuksen työkeskuskumppanin ohjaajat Lähihoitajaopiskelijoiden opettajat Tehtävät - ohjasivat koulutuksen ja työelämäjaksojen suunnittelua ja toteutusta HOJKS:ien mukaisesti. - opiskelivat osan ammattitaidoista sekä työelämässä tarvittavista taidoista työpaikoilla (työssäoppiminen/työelämävalmennus). - antoivat palautetta toimintamalleista, arvioivat omaa oppimistaan. - vastasivat omalta osaltaan työelämään valmentautumisesta. On hienoa saada olla mukana kehittämässä jotain uutta ja sellaista, joka oikeasti auttaa meitä ja muita.(kopu-opiskelija) Opiskelijan vastuu on oppia. (VAKE-opiskelija) - vastasi KOPU- ja VAKE-opintojen työelämäjakson integroimisesta opetussuunnitelmaan ja HOJKS:iin. -vastasi opiskelun ja työelämäjaksojen organisoinnista ja toteutuksesta: - hankki työelämäjaksojen työpaikat ( tuetun työn tai avotyön työpaikat). - osallistui työtehtävien suunnitteluun ja räätälöintiin. - valmensi KOPU- ja VAKE opiskelijat sekä tukiopiskelijat työelämäjaksolle. - varmisti työpaikan edellytykset työelämäjakson järjestämiseksi. - huolehti työpaikkojen ja työpaikkaohjaajien perehdytyksestä. - ohjasi KOPU- ja VAKE-opiskelijoita sekä tukiopiskelijoita työelämäjakson aikana. - piti yhteyttä työnantajiin. - arvioi ja seurasi työelämäjaksojen toteutumista. - antoi tukea työelämäjakson ongelmakohdissa. - teki yhteistyötä tukiopiskelijatoiminnan järjestämisessä ja tukiopiskelijoiden valmennuksessa. - kehitti ohjausmenetelmiä ja tukijärjestelyjä. - etsi työvalmentajapalveluja sellaisille opiskelijoille, joilla ei ole työkeskus- tai työvalmentajakontaktia. - teki yhteistyötä työkeskusten ja työvalmentajien kanssa opiskelun eri vaiheissa. - tiedotti opiskelujen etenemisestä työvalmentajille ja ohjaajille. - markkinoi koulutuksia. - teki yhteistyötä opiskelijoiden tukiverkoston kanssa. - osallistui mm. työelämäseminaarien järjestämiseen. - järjesti KOPU-koulutuksesta valmistuneiden kurssitapaamiset. Erityisopetustiimi on KOPU- ja VAKE-koulutuksen nyrkkipaja - antoivat asiantuntija-apua opiskelijoihin liittyvissä kysymyksissä. - markkinoivat koulutusta työkeskuksissa ja asiakkaiden tukiverkostolle. - osallistuivat oman asiakkaansa HOJKS-neuvotteluihin. - seurasivat ja ohjasivat työssäoppimisen toteutusta työpaikalla. - tekivät yhteistyötä erityisopetustiimin kanssa. - antoivat asiantuntija-apua tukiopiskelijoiden valmennukseen. - valmistelivat työllistymiseen liittyvät asiat. - antoivat asiantuntija-apua työllistämiseen liittyvissä erityiskysymyksissä. - seurasivat ja tukivat työssä selviytymistä. - tekivät yhteistyötä tukiverkoston kanssa. - vastasivat opiskelijan tuesta ja ohjauksesta opintojen jälkeen. - vastasivat työnantajayhteistyöstä opintojen jälkeen. Koulutuksen aikana työvalmentaja on tuetun työllistymisen asiantuntijaresurssi ja yhteistyökumppani. (opettaja) Työvalmentaja on tuetun työn tekijän edunvalvoja. (työvalmentaja) Yllä mainittujen tehtävien lisäksi: - suunnittelivat ja toteuttivat työkeskuksissa tapahtuvan työelämävalmennuksen. - osallistuivat työpaikoilla tapahtuvien työelämäjaksojen seurantaan ja ohjaukseen. - valmistelivat opiskelun jälkeisen sijoittumisen yhdessä erityisopetustiimin ja työnantajan kanssa. - vastasivat opiskelijoiden tukemisesta koulutuksen jälkeen työpaikoilla tai/ja työkeskuksissa. Koordinoivat erityisopetustiimin kanssa työelämäjaksojen toteuttamisen (tukiopiskelijoiden ja KOPU-/VAKE opiskelijoiden työelämäjaksojen ajoitus), tukiopiskelijoiden valmennuksen, työnohjauksen ja seurannan. 7

8 Tukiopiskelijat (Vammaistyöhön suuntautuvat lähihoitajaopiskelijat, koulunkäyntiavustajaopiskelijat) Työpaikka/ Työpaikkaohjaaja Tukiverkosto (huoltajat, vanhemmat, asuntolan ohjaajat) Helsingin Diakoniaopisto Kehitysvammaliitto - tutustuivat ennakkoon opiskelijapariinsa, työpaikkavalmennuksen menetelmiin, tuetun työllistymisen perusajatuksiin sekä työpaikkaan ja työtehtäviin. - perehdyttivät opiskelijan työtehtäviin ja työpaikkaan. - suunnittelivat ja toteuttivat työvalmennusta työpaikalla sekä työelämässä tarvittavien muiden taitojen valmennusta. - ohjasivat ja valmensivat työpaikalla - arvioivat opiskelijan suorituksia ja antoivat palautetta. - olivat yhteydessä erityisopetustiimiin ja työpaikan henkilöstöön. Työpaikan näkemys tukiopiskelijasta. Tukiopiskelijan läsnäolo alkuvaiheessa auttaa työn oppimisessa. Tukiopiskelijan toimintaa seuraamalla opin miten erityisopiskelijan kanssa voidaan toimia. - tarjosi edellytykset koulutuksen järjestämiselle ja antoi niistä tietoja - sopi koulutuksen järjestäjän kanssa työpaikalla tapahtuvan opiskelun järjestämisestä. - nimesi vastuullisen työpaikkaohjaajan. - ohjasi ja arvioi opiskelijan oppimista työpaikalla. - vastasi opiskelijan työturvallisuudesta työssäoppimisen aikana. - tiedotti työpaikalla työssäoppimisesta / työelämävalmennuksesta. - antoi palautetta opiskelijoille ja koulutuksen järjestäjälle. Työpaikoilla tapahtuvaa työssäoppimista ja työelämävalmennusta ohjaamaan nimetään työpaikalta opiskelijalle työpaikkaohjaaja, joka - suunnitteli opiskelijalle soveltuvia työtehtäviä. - ohjasi, tuki ja valmensi opiskelijaa jakson aikana sekä - piti yhteyttä oppilaitokseen työelämäjaksoa koskevissa asioissa. Hän pitää minua vieläkin opettajana ja ohjaajana, vaikka nyt olen hänen työtoverinsa niin kuin muutkin (entinen työpaikkaohjaaja, nyt työtoveri) - tuki opiskelijaa opintoihin hakemisessa, opintojen aikana sekä työssäkäynnissä. - huolehti omalta osaltaan siitä, että työssäkäynti sujui. - seurasi muutosten (esim. väsymisen) merkkejä, informoi työnantajaa, opettajaa ja/tai työvalmentajaa muutoksista. - osallistui yhteistyöhön erityisopetustiimin ja työkeskusten kanssa. Jos kotona on ongelmia, se näkyy koulussa ja työelämässä ja päinvastoin; jos työelämässä on hankaluuksia, se näkyy kotona. - vastasi erityisopetuksen ja työelämäjaksojen resurssoinnista. - tarjosi tukea toimintamallien ja erityisopetuksen kehittämiseen. - seurasi ja arvioi opetuksen, projektin ja työelämäjaksojen toteutusta. - vastasi projektin ohjauksesta, hallinnoinnista ja koordinoinnista. - järjesti projektin kehittämistyötä tukevia tilaisuuksia. Tiedotti projektista ja projektista kehitettävistä toimintamalleista (infokansio, lehtiartikkelit, www) - tarjosi asiantuntija-apua. - tuki toimintamallien kehittämistä ja levittämistä muihin vastaaviin oppilaitoksiin ja työ- ja toimintakeskuksiin Tuettu työllistyminen Opinnoista työelämään projektissa kehitettiin työllistymisen tukitoimia tuetun työllistymisen mallin mukaisesti. Tuettu työllistyminen tarkoittaa jatkuvien tukitoimien avulla tapahtuvaa ansiotyötä tavallisessa ympäristössä (avoimilla työmarkkinoilla). Se perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen työsopimukseen. Työnantaja maksaa tehdystä työstä palkkaa ja työntekijä maksaa palkasta veroa. Työnantaja maksaa myös lakisääteiset työhön liittyvät maksut. Palkan maksu määräytyy yksilöllisesti sovittujen tehtävien ja työaikojen mukaisesti, lähtökohtana palkkaa määriteltäessä on alan vähimmäispalkka. Tuettu työ voi olla osa-aikaista ja osaviikkoista ja työntekijä voi myös käydä osan viikosta työ- ja toimintakeskuksessa. Tuettu työ on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat erityistä henkilökohtaista tukea työpaikan hankkimisessa ja työssä käymisessä. Tuetun työllistymisen hyödyt työntekijälle ovat mm. ansiotulot, mahdollisuus erilaisiin kokemuksiin sekä ammatilliseen kasvuun. Työpaikka tarjoaa mahdollisuuden osallistua hyödylliseen ja tuottavaan toimintaan. 8

9 Tuetun työn työntekijä saa jatkuvaa ja tiivistä tukea työpaikan hankkimiseksi, työpaikan säilyttämiseksi ja työuran kehittämiseksi. Tukitoimiin kuuluu usein myös työtehtävien opetus työpaikalla. Tuen jatkuvuus tarkoittaa, että se on ajateltu luonteeltaan pysyväksi, eikä pelkästään alkuvaiheen tueksi. Tuen tiiviys tarkoittaa, että työntekijään ja työnantajaan ollaan yhteydessä työpaikalla vähintään joka toinen viikko. Tuetun työllistymisen mallissa työllistymisprosessin alkuvaiheessa panostetaan sopivan työpaikan löytymiseen asiakkaan (työnhakijan) toivomalla alalla. Tämä edellyttää huolellista työnhakijan toiveiden ja mielenkiintojen sekä myös valmiuksien kartoitusta. Työnhakijaa tukee ja valmentaa työvalmentaja, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen työntekijän osaaminen ja työpaikan sekä työtehtävien vaatimukset. Työvalmentaja on ennen työvalmennusta perehtynyt työpaikkaan ja tekee asiakkaan kanssa valmennus- ja tukisuunnitelman. Valmennukseen kuuluu esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaa työtehtävien opastusta sekä työssäkäyntiin liittyvien muiden valmiuksien vahvistamista. Tukipalveluja voivat olla mm. työolosuhteiden tai työvälineiden muokkaus. Myös työnantajalla on mahdollisuus saada opastusta tuetusti työllistyneen henkilön työllistämiseen liittyvissä asioissa. Keskeistä tuetussa työllistymisessä on tuen jatkuvuus myös työllistymisen jälkeen ja työllistyjän/ työnhakijan omaa elämää koskevan päätöksentekoa ja valtaantumista painottava työote. Tuetun työllistymisen toimintaa luonnehtivat seuraavat erityispiirteet (Härkäpää 2002): - Ei pitkiä valmennus-, harjoittelu- tai kokeilujaksoja ennen työhön sijoittumista vaan ripeä työhönsijoittuminen. - Työpaikalla tapahtuva työpaikka ja työtehtäväspesifi valmennus, joka keskittyy työssäolotaitoihin; - Pitkäaikainen tuki myös työllistymisen jälkeen, ja - Normaali työsuhde ja työtehtävää vastaava palkka Tuettu työllistyminen Suomessa ja pääkaupunkiseudulla Kehitysvammaliiton toteuttaman kartoituksen (2002) mukaan Suomessa arvioidaan olevan noin kehitysvammaista henkilöä avotyötoiminnassa. Avotyötoiminnassa oleva henkilö on huoltosuhteessa työ- tai toimintakeskukseen, joka maksaa avotyöntekijälle työkeskuksen ulkopuolella tehtävästä työstä työosuusrahaa 4-9 / päivä) Avotyötä tekeville henkilöille maksetaan työkeskuksesta työosuusrahaa keskimäärin 82 kuukaudessa. Kartoituksessa arvioitiin, että Suomessa on noin 200 tuetusti työllistynyttä kehitysvammaista henkilöä. Enemmän kuin 2/3 tuetusti työllistyneistä on työllistynyt yksityiselle sektorille. Tuetusti työllistyneiden kuukausipalkka oli kokopäiväisesti työskentelevillä noin 403 ja osa-aikaisesti työskentelevillä 260. VATES-säätiön selvityksen (2003) mukaan Helsingissä 2 oli vuoden 2002 lopussa tuetun työllistymisen prosessissa yhteensä 171 asiakasta. Näistä asiakkaista valmisteluvaiheessa (ei työsuhdetta tai huoltosuhde työllistämisyksikköön) oli 93 henkilöä. Tuetusti työllistyneitä oli 78 henkilöä. Vuoden 2002 aikana asiakkaiden määrä oli kasvamaan päin (asiakasmäärän muutos vuoden 2002 aikana valmisteluvaiheessa + 18% ja työllistyneissä + 10%). Myös työvalmentajien määrä vuoden 2002 aikana lisääntyi. Tuetusti työllistyneiden työaika oli keskimäärin 24,4 tuntia viikossa (vaihteluväli 2-40 tuntia) ja bruttopalkka oli keskimäärin 4,53 / tunti (vaihteluväli 1,30 9,27/ tunti). Työpaikoista yksityisellä sektorilla oli 87%. Työvalmentajan tukea annettiin 3,7 kertaa kuukaudessa (vaihteluväli 0,5 15 kertaa/kk). Työsopimuksista toistaiseksi voimassa olevia oli 69%. 2 Kartoitukseen osallistuivat Pohjoisen sosiaalikeskuksen Tuettu työ, Vallilan työ- ja valmennuskeskus, Karviaismäen toimintakeskus ja Tyynelän toimintakeskus. 9

10 Helsingin kaupungissa tuettu työllistyminen on kuitenkin yksi kehitysvammahuollon palvelu ja se on määritelty seuraavasti: Helsingin tuetun työllistymisen palvelu Tuetun työllistymisen ensisijainen tavoite on löytää työntekijälle työsopimussuhteinen työ. Työvalmentaja auttaa työllistymisprosessissa, joka alkaa haastattelulla ja yhdessä tehtävällä urasuunnitelmalla. Haastattelun jälkeen työvalmentaja etsii sopivan työpaikan. Hyvän työnantajan löydyttyä työntekijä käy työpaikkahaastattelussa, jonka tavoitteena on sopia lyhyt työharjoittelujakso. Työharjoittelun aikana arvioidaan työntekijän sopivuus kyseiseen työhön sekä kartoitetaan realistinen työaika sekä sovitaan asianmukainen palkka. Työvalmentaja on aina aluksi työntekijän mukana varmistamassa, että työtehtävät sujuvat sovitulla tavalla, työntekijä löytää paikkansa työyhteisössä sekä työyhteisö saa halutessaan lisätietoa tuetusta työllistymisestä. Työvalmentaja opettaa työntekijälle tarvittaessa työmatkojen kulkemisen. Työn alkaessa sujua, työvalmentaja käy työpaikalla noin kerran tai kaksi kertaan kuukaudessa. Tukikäynneillä varmistetaan työn sujuvuus, työntekijän sekä työnantajan tyytyväisyys. Mikäli ongelmia ilmaantuu, niihin on helpompi tarttua, kun kaikki ovat tiiviissä yhteistyössä. Joskus työntekijän urakehityksen kannalta on parempi lähteä rakentamaan koulutuspolkua. Työvalmentaja auttaa koulutusvaihtoehtojen etsimisessä, hakemusten täyttämisessä sekä muissa mahdollisissa esiin tulevissa kysymyksissä. Työvalmentajat tekevät yhteistyötä opiskelijan ja oppilaitoksen kanssa myös opiskelujen aikana. Työvalmentaja auttaa tarvittaessa työharjoittelupaikan etsimisessä, antaa tukea työharjoittelun aikana sekä selvittää opiskelijan työllistymismahdollisuuksia opiskelujen päättyessä. Ohjattu vapaa-ajantoiminta on osa työhön valmennusta. Tavoitteena on lisätä työntekijöiden omatoimisuutta vapaa-ajallaan, mikä lisää työssä jaksamista sekä lujittaa vertaistukiverkoston merkitystä. Vapaa-ajantoiminta ideoidaan työntekijöiden toiveiden pohjalta. Erilaisten yhteisten pelitapahtumien lisäksi järjestetään teatteri-iltoja, näyttelyissä käyntejä sekä erilaisia koulutustilaisuuksia. Työvalmentajaan voi ottaa yhteyttä työntekijät, työnantajat, oppilaitosten edustajat, työvoimaviranomaiset tai sosiaalityöntekijät. Työvalmentajan palvelut ovat kaikille osapuolille maksuttomia. Avotyö ja tuettu työ ovat työntekijän kykyihin mitoitettua yksilöllisesti räätälöityä työntekoa. Työpaikkana voi olla joko julkisyhteisö tai yksityinen työantaja. Niin avotyön kuin myös tuetun työn onnistumisen edellytyksenä on toimiva ja säännöllinen kontakti omaan avotyönohjaajaan tai tuetun työn työvalmentajaan, joka auttaa tarvittaessa sekä työntekijää että työnantajaa. 10

11 2. Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto (KOPU) Helsingin Diakoniaopiston kehitysvammaisten ammatillisessa opetuksen koulutustarjontaan kuuluu 120 opintoviikon mukautettu Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto (KOPU), johon sisältyy työssäoppimista vähintään 20 opintoviikkoa. Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon opiskelu kestää kolme vuotta. Kahden ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan yhteiset ammatilliset opinnot ja kolmantena vuotena opiskelijat siirtyvät koulutusohjelmaopintoihin, jotka ovat kotityöpalvelujen tuottaminen ja kodinomaisessa laitoksessa toimiminen. Mukautetun kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto antaa valmiudet erilaisin avustaviin kotityöpalveluihin ravitsemis- ja puhdistuspalvelualalla tai hoivatehtävissä. Opiskelijat ovat sijoittuneet esim. kahviloihin, ravitsemuskeskuksiin, vanhainkoteihin, päiväkoteihin, laitoskeittiöihin ja siivouspalveluyritykseen. Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen tutkinto, 120 OV YHTEISET OPINNOT (YHT. 20 OV) Pakolliset opinnot (16 ov); Valinnaiset opinnot (4 ov) AMMATILLISET OPINNOT (YHT. 90 OV) Tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot (50 ov) Eriytyvät ammatilliset osat (40 ov) Opintokokonaisuudet 1. Kotien ruoka- ja ravitsemuspalvelut (30 ov) - Minä opiskelijaksi kotitalousalalla (8ov) - Ravitsemus ja hyvinvointi (10 ov) - Kuluttajana ja asiakaspalvelijana (12 ov) 2.Kotien puhtaanapito- ja tekstiilienhuoltopalvelut (20 ov) - Puhtaanapidon ja tekstiilien huollon perusteet (10 ov) - Asumisympäristö ja asiakaslähtöinen työskentely (10 ov) 1.Kotityöpalvelujen tuottaminen (pakollinen, 30 ov) - Asiakkaan kohtaaminen ja avustaminen (12 ov) - Asiakkaan koti työympäristönä (18 ov) 2. Kodinomaisessa laitoksessa toimiminen (valinnainen, 10 ov) - Ruokapalvelut (5 ov) - Puhtaanapito (5 ov) VAPAASTI VALITTAVAT OPINNOT (10 ov) Opintoihin sisältyy vähintään 20 opintoviikkoa työssäoppimista kotitalousalan erilaisissa tehtävissä. Tutkintoon sisältyy opinnäytetyö (2 ov), joka suoritetaan toteutuu projektiluonteisena käytännön työtaidon osoituksena KOPU-opiskelijoiden taustatiedot Kaiken kaikkiaan 25 opiskelijaa on suorittanut KOPU -opinnot vuosina Yli puolet opiskelijoista oli suorittanut ennen koulutusta ammatillisiin opintoihin tai itsenäiseen elämään valmentavia kursseja. Noin kolmannes kaikista opiskelijoista oli ollut työssä työkeskuksen ulkopuolella (avotyössä tai avoimilla työmarkkinoilla työsuhteessa) ja tuetun työn kokemusta oli kolmella opiskelijalla. 3 Koti-laitostalous- ja puhdistuspalvelualan (KOPU 1 ja KOPU 2) tai Kotitalous ja kuluttajapalvelun perustutkinnon (KOPU 3) 11

12 KOPU1 KOPU 2 KOPU 3 KOPU 4 Yhteensä 1/ / /1998-5/2001 1/ /2003 1/ /2007 Opiskelijat naisia miehiä Yhteensä Ikä opintojen alkaessa keskiarvo nuorin - vanhin 34 (20-47) 26 (17-38) 30 (20-41) 28 (20-36) 29 (17-47) Peruskoulutus EMU EHA muu Asuminen vanhempien kanssa asuntolassa yksin / tuetusti Muuta koulutusta, esim AVA, NAKA, ASVA keittiöalan valmentavaa 22 Ammatillinen koulutus 1 Ompeluala 2 Ravitsemustyöntekijä; Varastoapulaisen koulutus 2 Kone- ja metallitekniikka; Palvelu- ja kotityön ammattilinja 1 Ravitsemus- ja puhtaanapito Työkokemus Työkeskus Muu työkokemus Taulukko 1. KOPU-opiskelijoiden taustatiedot 2.2. Tuettu työssäoppiminen Tuetun työllistymisen mukaisesti tuetussa työssäoppimisessa opiskelijalla oli työelämän valmiuksien ja työtaitojen opiskelun tukena henkilökohtainen tukihenkilö, tukiopiskelija. Tuetun työssäoppimisen keskeisiä piirteitä olivat: - Ammatillisen KOPU perustutkintoon kuuluva työpaikoilla tapahtuva työssäoppimisjakso suoritettiin avoimien työmarkkinoiden työpaikoilla tukiopiskelijan tukemana. - Tukiopiskelijana toimi Helsingin Diakoniaopiston opiskelija (vammaistyön koulutusohjelmassa opiskeleva lähihoitajaopiskelija). Työssäoppimisjakson loppua kohti tukiopiskelijan rooli väistyi ja vastuu ohjauksesta siirtyi työpaikkaohjaajalle. - Tukiopiskelija suoritti osan omaan ammattitutkintoonsa kuuluvaa työssäoppimista tukemalla ja ohjaamalla KOPU-opiskelijan työssäoppimista (työtaitojen ja työelämätaitojen oppiminen). - Työssäoppimisen käytäntöjen mukaisesti myös tuetun työssäoppimisen jaksolla päävastuu opiskelijan ohjauksesta oli työpaikan nimeämällä työpaikkaohjaajalla. - Tarvittaessa työpaikalla, tukiopiskelijalla ja KOPU-opiskelijalla oli mahdollisuus saada ohjausta, neuvoja sekä tukea erityisopetustiimiltä. - Työssäoppimisella pyrittiin edistämään opiskelijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. - Työllistämiseen ja työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä saatiin tukea Työ- ja toimintakeskusten ohjaajilta ja työvalmentajilta. He vastasivat tuen jatkumisesta työllistymisen ja/tai opintojen jälkeen. Kolmen vuoden opiskelun aikana kukin opiskelija oli opiskellut 4-6 eri työpaikalla ja työssäoppimista oli ollut yhteensä viikkoa. Jakson pituus oli 4-7 viikkoa ryhmän ja yksittäisen opiskelijan tarpeiden mukaan. Ensimmäinen työssäoppimisjakso toteutettiin ryhmässä oman opettajan ohjaamana. 4 AVA - Ammatillisiin opintoihin valmentava koulutus, NAKA - Nuorten aikuisten itsenäistymiskasvatus, ASVA - Aikuisten asumis- ja itsenäistymisvalmennus. 12

13 Yhden lukuvuoden aikana erityisopetustiimi hankki työpaikkaa. Kolmivuotisen KOPU-koulutuksen aikana hankittiin yhteensä työssäoppimisen työpaikkaa. Työpaikoista 56 % oli julkisen sektorin työpaikkoja, 26 % yksityisen sektorin ja 18 % kolmannen sektorin työpaikkoja. Yksityisen ja kolmannen sektorin työpaikkojen määrä on lisääntynyt. Tämä kehitys tukee työllistymispyrkimystä, sillä enemmän kuin 2/3 tuetusti työllistyneistä henkilöistä on työllistynyt yksityiselle sektorille (Kehitysvammaliitto 2002, VATES 2003). Julkinen sektori sen sijaan tarjoaa avotyöpaikkoja. KOPU 1 KOPU 2 KOPU 3 yhteensä yhteensä % julkinen sektori % kolmas sektori % yksityinen sektori % Yhteensä % Taulukko 2. Työssäoppimispaikat eri sektoreilla Työpaikat valittiin koulutusalan opintokokonaisuuksien mukaan ottaen huomioon opiskelijan omat toiveet. Opintojen loppua kohden pyrittiin siihen, että opiskelija työskenteli viimeisen/ viimeiset työssäoppimisjaksot sellaisella työpaikalla, jonne hänen oli mahdollisuus työllistyä. Tässä onnistuttiin hyvin. Suurin osa opiskelijoista on jatkanut työntekoa opintojen päätyttyä tutuksi tulleessa työssäoppimispaikassaan. Työssäoppimista toteutettiin opetussuunnitelman mukaisesti keittiötyön, siivoustyön, lastenhoidon ja vanhustyön aloilla. Myös lajittelu- ja pakkausalalla sekä kaupan alalla on ollut työssäoppijoita. Suuntautumisalojen mukaisia työssäoppimisjaksoja suoritettiin eniten hoiva-alalla, seuraavaksi eniten ravitsemusalalla (keittiö, siivous, asiakaspalvelu) ja lastenhoitoalalla. KOPU III opiskelijoita haastateltiin syksyllä 2003 ennen ja jälkeen viimeisen työssäoppimisjakson. Opiskelijat kertoivat mielellään opiskelu- ja työkokemuksistaan. Työelämään lähdettiin mielellään ja jakson päätyttyä kaikki opiskelijat korostivat sitä, että työtehtävistä oli selvitty itsenäisesti. Tehtävät olivat lisääntyneet ja joillekin opiskelijoille oli annettu enemmän vastuuta kokonaisista tehtäväsarjoista. Työaika oli kaikkien mielestä sopiva, sillä se oli suunnilleen sama kuin koulupäivän pituus. Tukiopiskelijaa tälle viimeiselle jaksolle ei enää opiskelijoiden mielestä tarvittu, sillä työpaikat ja tehtävät olivat jo tuttuja. Opiskelijat myös muistelivat, mitä ongelmia ja asioita aikaisemmilla jaksoilla oli ollut: - Taukojen pitäminen on vaikeaa, en tiedä milloin menen ja milloin lopetan. - Hyllyttämisessä on kurottelua ja ei meinaa millään yltää. - Kun ei kunnolla selitetä mitä pitää tehdä. - Ihmissuhteet, miten pystyy suhtautumaan vanhuksiin. - Alussa oli vaikeeta. - Kun lapset itkee niin meinaa mennä hermot, mutta pakko on vaan kestää, sillä se on sitä työtä. Eikä lapset tiedä miltä tuntuu. Osalla opiskelijoista oli jo tiedossa, että työssäkäynti työssäoppimisen työpaikalla tulee jatkumaan opiskelun jälkeen. Muita opiskelijoita mietitytti meneekö opiskelu hukkaan, jos ei saakaan työpaikkaa. Siihen ei löytynyt yksimielistä vastausta KOPU- opiskelijoiden työllistymisseuranta 13

14 KOPU 1-3 kurssien opiskelijat ovat sijoittuneet työelämään hyvin. Kahdestakymmenestäviidestä (25) KOPU-koulutuksen käyneestä avotyössä on yhteensä 13 henkilöä, tuetussa työssä on yhdeksän (9), työkeskuksessa työskentelee yksi henkilö ja yksi henkilö jatkaa opiskelua projektityössä. Yksi henkilö ei ole tuetun työllistymisen palvelussa. Suurin osa opiskelijoista on siirtynyt saumattomasti työelämään heti opintojen päätyttyä. KOPU 1 ryhmästä seitsemän henkilöä (7/8) jatkoi opintojen jälkeen työelämässä: Yksi opiskelija siirtyi tuettuun työhön (työsopimus ja palkka) ja kuusi henkilöä siirtyi avotyöhön. Yksi henkilö oli harjoittelujaksolla jonkun aikaa, ennen kuin hänelle tehtiin työsopimus. Opiskelijat olivat työllistyneet hoivakotiin, kauppaan, palvelutaloon, kahvilaan sekä päiväkotiin. Heidän työtehtäviinsä kuului asukkaiden syöttämistä, pöytien pyyhkimistä, ruokakärryjen kuljetusta, roskien keräystä, hyllytystä (kaupassa), siivousta, tiskausta, ruoan annostelua, tavaran hakua ja asiakaspalvelua (mm. rahastus). Työvalmentajilta saadun tiedon mukaan keväällä 2004 KOPU 1 kurssin työllisyystilanne on sama. Toukokuussa 2001 KOPU 2-kurssilta valmistui kahdeksan opiskelijaa. Keväällä 2004 työsuhteisessa tuetussa työssä heistä oli neljä (4) ja neljä (4) henkilöä oli avotyössä. Opiskelijat olivat työllistyneet päiväkotiin, järjestöön, palvelutaloon, supermarkettiin, ravintokeskukseen, McDonald'siin sekä siivousyritykseen. Heidän työtehtäviinsä kuului avustavia toimistotehtäviä (postitusta, kopiointia ja silppuamista), pullonpalautuskoneen hoitamista, kuormanpurkua, siivousta, ravintolasalin siisteydestä huolehtimista, tiskausta, ruuan valmistusta ja esillepanoa, kahvitusten hoitamista sekä varastotöitä. KOPU 3 ryhmä (9 opiskelijaa) päätti opintonsa jouluna Työllistymiseen tähtäävä toiminta tuotti tulosta. Kolmella opiskelijalla oli työsopimus työssäoppimispaikkansa kanssa ennen opintojen päättymistä ja yksi opiskelijoista solmi työsopimuksen myöhemmin. Kolme opiskelijaa jatkoi avotyössä omalla työssäoppimispaikallaan. Yksi henkilö jatkoi työkeskuksessa ja yhdelle järjestyi opiskelu/ projektityö. Suurimmalla osalla työllistyneistä oli toimeentulon perustana työkyvyttömyyseläke. Yhden henkilön toimeentulo perustui pelkästään ansiotöihin. Avotyö Tuettu työ Työkeskus Muu KOPU KOPU KOPU Yhteensä Taulukko 3. KOPU-opiskelijoiden työtilanne keväällä 2004 Kevään 2004 tietojen mukaan avotyöpaikat ovat säilyneet, mutta neljässä KOPU 1 ja 2 koulutuksen käyneiden tuetun työn työsuhteessa (4/5) on ollut muutoksia. Nämä muutokset ovat useimmassa tapauksessa (3/4) johtuneet työntekijästä riippumattomista syistä: - KOPU 1 -kurssin tuetusti työllistyneistä yksi henkilö oli jättänyt työpaikan omaehtoisesti (ei enää tuetun työllistymisen palvelussa). - Toisen KOPU 1 kurssin tuetusti työllistyneen henkilön työsopimus oli arvioinnin aikana vaakalaudalla. Syyksi mainittiin yrityksen tuotannolliset syyt, mutta myös työllistyneen henkilön ikääntymisen myötä tapahtuvaa työtahdin hidastumista arveltiin yhdeksi syyksi. - Yhden KOPU 2 kurssilaisen työsuhde päättyi ja hän oli jonkin aikaa työttömänä. Hänelle kuitenkin löytyi avotyöpaikka. Keväällä 2004 tästä työpaikasta neuvotellaan työsopimussuhteista tuetun työn paikkaa. - Yhden KOPU 2 kurssilta valmistuneen henkilön työpaikka muuttui organisaatiomuutosten takia. Työnantaja järjesti uuden työpaikan samassa yrityksessä, mutta työolosuhteet eivät olleet sopivat. Työministeriön nettisivuilta kuitenkin löytyi uusi työpaikka, jossa tuetusti työllistynyt henkilö on työssä viitenä päivänä viikossa. 14

15 Samansuuntaisia havaintoja on KOPU III kurssilaisten keskuudessa jo ensimmäisten työssäolokuukausien aikana. Avotyöpaikat olivat säilyneet ennallaan. Tuetusti työllistyneistä kaksi työntekijää (2/4) oli lopettanut työskentelyn ensimmäisen neljän kuukauden aikana. Heidänkään kohdalla työnantajilla ei ollut moittimista työpanoksesta tai työtuloksesta, vaan työsopimuksen purkautuminen tai työssäkäynnin lopettaminen oli tapahtunut työntekijän aloitteesta. Henkilöt vain yksinkertaisesti jäivät tulematta töihin. 15

16 2.4. Työvalmentajayhteistyö Tuetun työllistymisen yhteydessä saattaen vaihdettava periaate tarkoittaa sitä, että työpaikan saanut henkilö voi aloittaa työnteon turvallisesti työvalmentajan kanssa. Työllistynyttä henkilöä tuetaan intensiivisesti työpaikalla. Myös Opinnoista työelämään projektissa käytettiin tätä termiä kuvaamaan KOPU-opiskelijan työllistymisen suunnittelua ja toteutusta yhdessä työvalmentajien ja opiskelijan kanssa. KOPU-opinnoissa työvalmentajan ja erityisopetustiimin yhteistyö nivoutui työllistymistavoitteen ympärille. Jos opiskelija tuli työkeskuksesta, työvalmentaja oli opiskelijan tuntemuksen resurssi. Hänellä oli tietoa opiskelijan vahvuuksista ja kehittämisalueista. Joissakin työ- tai toimintakeskuksissa oli jo tehty työtä opiskelijan tulevaisuuden uran suunnittelemisessa (esimerkiksi Vallilan työ- ja valmennuskeskuksessa on tehty urasuunnitelma, jossa on kartoitettu opiskelijan vahvuuksia, mielenkiintoja ja tulevaisuuden toiveita.) Oppilaitoksen ja työvalmentajien yhteistyön tarkoituksena oli tämän tietämyksen hyödyntäminen opintojen suunnittelussa. Erityisopetustiimi on myös konsultoinut työvalmentajia opiskelijoita koskevissa kysymyksissä. Työvalmentajat/ohjaajat osallistuivat HOJKS neuvotteluihin toisen opiskeluvuoden aikana. Tässä palaverissa tarkasteltiin erityisesti työssäoppimisjaksojen kokemuksia ja mietittiin yhdessä opiskelijan kanssa tulevaisuuden suuntauksia. Opintojen aikana työvalmentajien ja erityisopetustiimin yhteydenpito on ollut jatkuvaa ja oppilaitoksesta on tiedotettu opintojen etenemisestä työvalmentajille. Kolmannen opiskeluvuoden aikana järjestettiin opiskelijoiden lähipiirille ja tukiverkostolle tiedotustilaisuus, jossa työvalmentajat esittelivät tuetun työllistymisen toimintamallia ja mahdollisuuksia. Kolmannen vuoden aikana työvalmentajat myös seurasivat opiskelijoita heidän työssäoppimisjaksollaan. Kun työllistymistä alettiin suunnitella ja/tai valmistella, työvalmentaja vastasi työsopimusjärjestelyistä ja muista työllistymiseen liittyvistä käytännön asioista. Työvalmentajat selvittivät sosiaaliturvan ja palkan suhdetta ja auttoivat opiskelijaa esimerkiksi verokortin hankkimisessa. Seuraavassa kuvataan työvalmentajan tehtäviä ja vastuun kasvua opiskelun ja työllistymisen eri vaiheissa. Työvalmentajan osallistuminen KOPU-opiskelijan tukemiseen työvalmentaja/ peruskoulu tms. tuntee opiskelijan ja opiskelijan tukiverkoston KOPU 1. VUOSI konsultointi ja yhteydenpito oppilaitoksen kanssa tarvittaessa KOPU 2. VUOSI - osallistuu HOJKSpalaveriin - saa tietoa opiskelun etenemisestä KOPU 3. VUOSI - yhteistyö työllistymisasioiden edetessä - osallistuu tukiverkostolle tiedottamiseen - työllistymisjärjestelyt (työsopimus yms.) JATKUVA TUKI - seurantakäynnit työpaikoille: työssä viihtyminen, työssä selviytyminen, työmotivaation ylläpitäminen; tuen tarpeen arviointi ja lisätuen antaminen, urakehityksen tukeminen jne. - tuki ja ohjaus työnantajalle = työssäoppimisjakso Opintojen jälkeen tuetussa työssä jatkava opiskelija siirtyi työvalmentajan asiakkaaksi ja vastuu työllistyneen ohjauksesta ja tuesta siirtyi työpaikalle ja työvalmentajalle. Työvalmentajat ja työ- ja toimintakeskuksen avotyönohjaajat olivat mukana myös avotyöhön siirtyneiden tukemisessa. Työkeskukseen opintojen jälkeen siirtyneet henkilöt jatkoivat työelämätaitojen harjaannuttamista työkeskuksessa ja/tai avoimilla työmarkkinoilla. 16

17 Niille opiskelijoille, joilla ei ole ennen opiskelua kontaktia työkeskukseen tai työvalmentajaan, erityisopetustiimi pyrki hankkimaan työvalmentajapalveluja. Työvalmentajien palvelujen saatavuus Helsingissä on muuhun Suomeen verrattuna paremmat, sillä tuetun työllistymisen palvelu on osa kaupungin kehitysvammahuoltoa. Arvioinnin aikana ei vielä ollut selvää käsitystä siitä, miten Helsingin kaupungin sosiaalitoimen hallinnon uudistus ja aluerajojen poistuminen vaikuttaa tuetun työllistymisen palvelujen saatavuuteen ja resurssointiin. Työllistymisen jälkeen työvalmentajat kävivät työpaikalla 1-2 kertaa kuukaudessa ja tarpeen mukaan. Työpaikkakäyntien aikana kyseltiin kuulumisia niin työllistyneeltä kuin työnantajalta sekä ohjattiin ja neuvottiin, jos tarvetta oli. Tuetusti työllistyneen kannalta työvalmentajan käynti motivoi työntekoon ja työvalmentaja joskus muistutti jostain hommasta, joka on jäänyt vähän retuperälle. Joskus työvalmentajat myös joutuivat muokkaamaan työjärjestelyjä tai työtehtäviä työnantajan kanssa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun työntekijän jaksamisessa alkoi näkyä muutoksia. Työvalmentajan rooli korostui, kun tuetun työn työntekijän työsopimus päättyi ja uutta työpaikkaa alettiin hakea. Työnantajan kannalta työvalmentajan asiantuntemus työsopimukseen ja työllistymiseen liittyvissä asioissa on tervetullutta. Työvalmentaja tuli kuvaan mukaan silloin kun ajatus oli jo aika pitkällä. Mä kuvittelin hänen roolinsa siinä vaiheessa niin kuin edunvalvojaksi palkka-asioissa ja muissa tällaisissa. Siihen asti kun koulu kesti, opettaja oli se, jonka kanssa puhuttiin muutakin. Ihan kätevästi hoitui paperiasiat. (Tuetun työn työnantaja 2001). Joillain työpaikoilla ei ollut selvää käsitystä siitä, mitä työvalmentaja heille voisi antaa KOPU-koulutuksen saumakohdat Ammatillisen koulutuksen tuloksellisuutta arvioidaan tavallisesti koulutuksen suorittaneiden ja työelämään sijoittuneiden määrällä. Näitä indikaattoreita käyttäen KOPU-koulutus on ollut tuloksellinen. Keskeyttämisiä ei ole ollenkaan ja lähes kaikki koulutuksesta valmistuneet (22/25) ovat sijoittuneet työelämään. Myös itsenäisen elämän taidot ja valmiudet ovat vahvistuneet opintojen aikana. KOPU-koulutuksen saumakohdat Koulutuksen vaikuttavuus: T u e n m ä ä r ä työkeskus, peruskoulu opintojen alkaminen KOPU opiskelija tuloksellisuus Itseohjautuvuus työllistyminen työntekijä työuralla eteneminen työpaikan säilyminen työpaikan menettäminen Yllä olevassa kuvassa (kuva 2) havainnollistetaan KOPU- koulutuksen saumakohtia. Saumakohdilla tarkoitetaan sellaisia opiskelun vaiheita, joissa opiskelijan rooli muuttuu. Usein myös roolin muuttumiseen liittyy opiskelijaan kohdistuvien odotusten ja toimintaympäristön muutoksia. 17

18 KOPU-koulutus alkaa roolin muutoksesta ja päättyy roolin muutokseen. Peruskoulun oppilaasta, valmentavasta koulutuksesta tai työkeskuksesta tulevan henkilön ammatillisen koulutuksen opiskelijan rooliin siirtyminen voi olla myös suuri muutos. Vastuut ja velvollisuudet sekä toimintaympäristö muuttuvat. Opiskelu edellyttää erilaisia toimintatapoja kuin esimerkiksi peruskoulussa, työkeskuksessa tai kotona. Roolin muutos voi vaikuttaa myös kotioloihin: Missä tahansa perheessä (aikuisen) lapsen opiskelun aloittaminen merkitsee itsenäistymisen kynnyksen ylittämistä. Kehitysvammaisen opiskelijan kohdalla se voi herättää vanhempien mielissä epävarmuutta ja pelkoja. Oman lapsen opiskelijan rooliin siirtyminen ja työelämään tähtäävä ammattitaitojen opiskelu edellyttää monessa tapauksessa myös vanhemmilta uutta tilannearviota ja suhtautumisen muutosta. Koulutuksen tavoitteena on ammattitaidon (ja muiden valmiuksien) vahvistuminen ja opintojen jälkeinen työllistyminen. Tavoitteen saavuttamiseksi koulutuksessa pyritään vahvistamaan opiskelijan itseohjautuvuutta niin, että hän pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti (työ) elämässä. Sitä mukaa kun työtaidot, työelämän taidot ja itseohjautuvuuden taidot karttuvat, tuen määrää vähennetään. Lopultakin avoimille työmarkkinoille työllistyneen KOPU-ammattilaisen kohdalla se tarkoittaa työvalmentajalta saatavaa tukea ja työpaikalta saatavaa tukea. Kehitysvammaisten henkilöiden ammatillisen koulutuksen vaikuttavuus kuitenkin saattaa näkyä vasta pidemmällä aikavälillä, työssä selviytymisenä ja työuralla etenemisenä. Tavallaan ammatillista koulutusta voidaan ajatella projektina. Sillä on tavoite (työllistyminen), resursseja (oppilaitoksen resurssit ja työvalmentajayhteistyö) ja koulutus toteutetaan tietyn aikaraja puitteissa. Projektilla on myös pitkän aikavälin kehitystavoite, johon projekti omalta osaltaan pyrkii vaikuttamaan. Ammatillisessa koulutuksessa pitkän aikavälin kehitystavoite voisi olla esimerkiksi työuralla eteneminen, työssä selviytyminen, ammatillisten vahvuuksien ja valmiuksien kartuttaminen tms. Opiskelun aikana opiskelijalla on mahdollisuus yksilölliseen ja hyvinkin henkilökohtaiseen tukeen erityisesti työssäoppimisjaksojen aikana, kun tukiopiskelija on vain häntä varten. Opiskelujen päätyttyä, jos opiskelija työllistyy, opiskelijan rooli muuttuu työntekijän rooliksi. Vastuut ja velvollisuudet kasvavat samalla kun henkilökohtaisen tuen määrä vähenee. Vaikka työpaikka, työtehtävät ja omat valmiudet pysyvät samana, ja työvalmentajan tukea on saatavilla, monelle valmistuneelle kehitysvammaiselle henkilölle roolin muutos saattaa olla kriisin paikka. Alla on kuvattu joitakin asioita, jotka muuttuvat, kun opiskelijasta tulee työntekijä. Opiskelijasta työntekijäksi roolit ja odotukset muuttuvat Opiskelijan roolissa - Henkilökohtainen jatkuva tuki ja ohjaus oppilaitoksessa ja työpaikalla. (opettajat ja tukiopiskelija) mallissa mahdollisuus työskennellä tutussa ympäristössä tuttujen työtovereiden kanssa. - Odotukset kohdistuvat yksilölliseen kehittymiseen - Työtehtävät ja työtahti räätälöidään kontrolloidusti opiskelijan yksilöllisten valmiuksien mukaan - Opiskelijan tuntemukseen perustuva tuki. - Tukiopiskelijan kanssa jaettu vastuu. - Jatkuvaa yksilöllistä ja tilannekohtaista palautetta Työpaikalla työntekijän roolissa - Satunnainen henkilökohtainen tuki. (työvalmentaja) - Ohjausta tarvittaessa, pyydettäessä työpaikkaohjaajalta - Työtovereiden vaihtuvuus - Odotukset kohdistuvat työsuoritukseen - Työtehtävät saattavat muuttua nopeasti ja työntekijän pitää pystyä vastaamaan nopeasti muutostilanteisiin. - Tuen ammatillisuus perustuu ammattialan taitoihin - Vastuu työnteosta ja työssäkäynnistä. - Henkilökohtainen vastuu tehtävien suorittamisesta. - Ohjauksen resurssit vähäisemmät. - Palaute satunnaista. 18

19 KOPU-opiskelija saa opiskelunsa aikana henkilökohtaista ja yksilöllistä tukea. Työllistymisen jälkeen opiskelijan rooli ja mm. opiskelijaan kohdistuvat odotukset muuttuvat: Työllistymisen jälkeen tuen määrä vähenee ja sitä annetaan tietyin väliajoin (työvalmentajien työpaikkakäynnit, työpaikalta saatava tuki). Opiskelun aikana palautetta on annettu opiskelijan kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja suorituksista. Työllistymisen jälkeen palaute kohdentuu työsuoritukseen ja työn tulokseen. Työpaikoilla ei aina tiedetä sitä, kuinka pitkän matkan kehitysvammainen työntekijä on jo kulkenut ja palautetta ei voida sitoa henkilön kehitykseen. Opiskeluaikana opiskelijan tukena on tukiopiskelija ja vastuu työtehtävien suorittamisesta ja laadusta jaettiin. Työllistymisen jälkeen vastuu töistä siirtyy työntekijälle itselleen. Myös työnantajan odotukset työntekijää kohtaan ovat erilaiset kuin opiskelun aikana. Mietittäväksi jää, miten paljon lähipiirin ja tukiverkoston odotukset muuttuvat opiskelijan työllistyessä. Ja pitäisikö niiden muuttua ja miten? Työllistymisen valmistelussa ja sen jälkeisessä tuessa on syytä ottaa huomioon nämä roolin ja odotusten muutokset ja miettiä, mitä ne kunkin tuetun työn tai avotyöntekijän työntekijän kannalta tarkoittavat. Työelämään siirtymisen alkuvaiheessa vaikka työpaikka ja työtehtävät ovatkin tuttuja - saatetaan tarvita intensiivisempää tukea. Tällä voitaisi kompensoida tarvittaessa sitä tukea, jota opiskelun aikana on totuttu saamaan. Tuki ei välttämättä liity enää työvalmennukseen, vaan sitä voidaan tarvita erityisesti työmotivaation ja moraalin ylläpitämiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen työpaikoilla. Tätä tukea työllistymisen alkuvaiheessa voi tarjota työvalmentaja tai työpaikalta nimetty tukihenkilö tai tukihenkilöt. Joskus tukea työssä käymiseen tarvitaan työelämän ulkopuolella, esimerkiksi elämäntapojen rytmittämisessä. Tukiverkoston rooli työmotivaation ja moraalin ylläpitämisessä on myös merkittävä. Tuskin kukaan jaksaisi tai viitsisi käydä töissä, jos oma lähipiiri ei kokisi sitä arvokkaana tai pahimmassa tapauksessa mitätöisi työssäkäynnin ja työnteon arvon. Erityisen tärkeää on siis miettiä, miten työelämään siirtyneen henkilön tukiverkosto voisi aktiivisesti osallistua työssä käynnin tukemiseen jo opiskelun aikana ja erityisesti työllistymisen alkuvaiheessa. Ensinnäkin, lähipiirin (koti, asuntolat) tulisi olla selvillä ei pelkästään työllistymiseen liittyvistä käytännöistä, mutta myös siitä, miten se voisi tukea työssäkäyntiä tai työuralla etenemistä. Tärkeää on, että tukiverkostossa ymmärretään työnteon merkitys ja siihen liittyvät sitoumukset. Myös henkinen tuki ja kannustus on tärkeää, sillä opiskelujen jälkeen myös palautteen määrä vähenee. Työpaikalla tukea ei tule luonnostaan, vaan myös siihen täytyy valmentautua ja valmentaa Tuetun työssäoppimisen mallin arviointia Tuetun työssäoppimisen malli on osoittautunut onnistuneeksi malliksi niin työelämän taitojen oppimisen kuin myös työllistymisen suhteen. Suurin osa KOPU- opiskelijoista on sijoittunut koulutustaan ja mielenkiintoaan vastaavalle työalalle avoimille työmarkkinoille. Kahdestakymmenestäviidestä (25) KOPU-koulutuksen käyneestä avotyössä on yhteensä 13 henkilöä, tuetussa työssä on yhdeksän (9), työkeskuksessa työskentelee yksi henkilö ja yksi henkilö jatkaa opiskelua projektityössä. Merkittävä havainto oli kuitenkin se, että avotyöpaikat ovat säilyneet, mutta tuetusti työllistyneistä henkilöistä kolmannes (3/9) oli itse lopettanut työssäkäynnin. Tähän tietenkin jokaisella työntekijällä oli oikeus. Mutta on myös tärkeä miettiä sitä, miten työssäkäyntiä voidaan tukea niin, että työpaikat säilyvät, työuralla edetään ja että työ vastaa niitä odotuksia, joita työntekijällä ja työnantajalla on Tuetun työssäoppimisen kriittiset pisteet Niin tuetussa työllistymisessä kuin myös ammatillisessa koulutuksessa ensimmäinen kriittinen piste on jo ennen palveluun tai koulutukseen hakeutumista. Tuetun työllistymisen yhteydessä se tarkoittaa sitä, että asiakas haluaa työllistyä ja ymmärtää tuetun työllistymisen tavoitteet. Ammatilliseen koulutuksen yhteydessä se tarkoittaa henkilön omia mielenkiintoja vastaavaan koulutusalaan hakeutumista (vaikka joskus hakijat ja heidän tukiverkostonsa olivatkin valinneet koulutustarjonnan tai oppilaitoksen sijainnin mukaan). KOPUkoulutuksen opiskelijavalinnoissa onkin pyritty valitsemaan koulutukseen sellaisia opiskelijoita, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita kotitalous- ja kuluttajapalvelualasta. 19

20 Kehitysvammaisilla henkilöillä ei aina ole selvää kuvaa erilaisista ammattialoista ja koulutusmahdollisuuksista. Ammatillisista koulutuksista markkinoinnissa onkin oleellista tiedottaa ei pelkästään koulutusmahdollisuuksista, mutta myös koulutusalasta ja niistä tehtävistä, joihin opiskelun jälkeen voi sijoittua. Opiskelijan työalaan liittyvien toiveiden kartoituksessa auttaa, jos opiskelijalle on jo tehty urasuunnitelma tai hän on osallistunut ammatinvalinnan ohjaukseen peruskoulutuksessa tai valmentavassa koulutuksessa. Tuetun työllistymisen prosessi määräytyy asiakkaan (työnhakijan) tarpeiden mukaan. Siihen voi kuulua seuraavassa taulukossa lueteltuja toimenpiteitä. Taulukossa on kuvattu myös tuetun työssäoppimisen kriittisiä pisteitä tuetun työllistymisen mallin viitekehyksen mukaan. Näitä asioita valotetaan tarkemmin luvussa neljä, jossa kuvataan tuetun työllistymisen organisointia eri toimijoiden näkökulmasta. Tuetun työssäoppimisen kriittiset pisteet tuetun työllistymisen mallin mukaan. Tuettu työllistyminen 1. Työnhakija selvittää yhdessä työvalmentajan kanssa kiinnostuksiaan ja työllistymistoiveitaan. Työvalmentaja ja työnhakija sopivat työnhaun keinoista ja kummankin tehtävistä. 2. Työvalmentaja ja/tai työnhakija etsivät mielenkiintoja ja työllistymistoiveita vastaavan työpaikan. Työsopimusneuvottelut alkavat. 3. Työvalmentaja ja/tai työnhakija selvittää työpaikkaan ja työtehtäviin liittyvät tuki- ja valmennustarpeet (työpaikkaan perehtyminen ja työn analyysi) ja tekee yhdessä työnhakijan kanssa tuki- ja valmennussuunnitelman. 4. Tuki- ja valmennussuunnitelman toimeenpano. 5. Työvalmentaja tukee työnhakijaa ja työnantajaa työsopimuksen solmimisessa. Tuettu työssäoppiminen tuetun työllistymisen mallin mukaan 1. Erityisopetustiimi yhdessä opiskelijan, työvalmentajan/ ohjaajan (tai aikaisemman oppilaitoksen opettajien) kanssa kartoittaa opiskelijan kiinnostuksia, työelämään liittyviä toiveita ja työelämävalmiuksia. 2. Erityisopetustiimi hankkii työelämäjaksojen työpaikat koulutusohjelman ja opiskelijan toiveiden mukaan. Erityisopetustiimi valmistelee työssäoppimisen työpaikan kanssa. 3. Opettajat, tukiopiskelijat ja työpaikan edustajat selvittävät yhdessä työn ja työpaikan edellyttävät valmiudet ja laativat yhdessä työssäoppimissuunnitelman (johon sisältyy valmennus- ja tukisuunnitelma). 4. Työssäoppimisjaksolle valmentautuminen, työssäoppiminen ja tukiopiskelijan tuki. 5. Erityisopetustiimi selvittää työnantajan kanssa työllistymismahdollisuudet. Työvalmentaja neuvottelee KOPU-koulutuksen ja tuetun työssäoppimisen kriittiset pisteet Urasuunnitelmien (koulussa ammatinvalinnan ohjaus), hyödyntäminen. Opiskelijan todellisten mielenkiintojen löytyminen. HOJKS:in ja työssäoppimisen integroiminen. Opiskelijan mielenkiintoja ja koulutusalaa vastaavan työpaikan hankkiminen. KOPU-opiskelijoiden työnhakuvalmiuksien kehittäminen (esim. työpaikkahaastattelut) Työssäoppimisen valmistelu työpaikalla (tavoitteet, arviointi, työpaikkaohjaajan nimeäminen) Työtehtävien räätälöinti yhdessä työpaikan kanssa. Riittävän haastavat tavoitteet ja tehtävät jotka liittyvät ammatillisiin opintoihin. Riittävän konkreettinen työssäoppimissuunnitelma ja tavoitteet, joiden saavuttamista voi arvioida. Tuki- ja valmennussuunnitelman opiskelijan ja työpaikan tarpeiden mukaan. Tukiopiskelijatoiminta. Tuen häivyttäminen. Työpaikalta saatavan tuen järjestäminen. Ohjaus ja arviointi sekä palautteen hyödyntäminen koulutuksessa. Työsopimisjärjestelyt (työllistyjän vai työnantajan mukaan). Työvalmentajan toimenkuva työnantajan ja tukiverkoston 20