Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys maidon korkean tason työryhmästä, ryhmän suosituksista sekä Suomen kannoista.

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö E-KIRJE MMM MAO Sirviö Tapani Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Maidon korkean tason työryhmä: työryhmän suositukset maitoalan tulevaksi politiikaksi ja Suomen kannat U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2009/1387 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys maidon korkean tason työryhmästä, ryhmän suosituksista sekä Suomen kannoista. Ylijohtaja Heimo Hanhilahti Maatalousylitarkastaja Tapani Sirviö

2 LIITTEET 2(3)

3 3(3) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi maatalous- ja kalastusneuvosto, maito ja maitovalmisteet MMM VM, TH, ALR, EUE, SM, VNEUS, UM, MAVI Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

4 MMM / MAO MUISTIO Maidon korkean tason työryhmä: työryhmän suositukset maitoalan tulevaksi politiikaksi ja Suomen kannat 1. Tausta EU:n maatalouskomissaari Mariann Fischer-Boel asetti korkean tason maitotyöryhmän lokakuussa Korkean tason työryhmän (jäljempänä "KTT") tavoitteena oli keskustella maitoalan keskipitkän ja pitkän aikavälin järjestelyistä ottaen huomioon sen, että maitokiintiöt lakkaavat 1. päivänä huhtikuuta Toimeksiantona oli vähentää maitoalan hintaheilahteluja ja löytää keinoja, joilla maidontuottajat voivat järjestäytyä nykyistä paremmalla tavalla kohentaakseen asemaansa elintarvikeketjussa. Pääasiassa jäsenmaiden valtiosihteereistä koostunut ryhmä on kokoontunut 10 kertaa lokakuun 2009 ja kesäkuun 2010 välisenä aikana. KTT käsitteli kokouksissaan seuraavia kysymyksiä: 1. Maitoalan sopimussuhteet 2. Tuottajien neuvotteluvoima elintarvikeketjussa 3. Maitotuotteiden hintojen läpinäkyvyys elintarvikeketjussa 4. Nykyisten markkinainstrumenttien sopivuus 5. Maitoalan futuurit 6. EU:n ulkopuolisten maiden järjestelmät maitoalalla 7. Tuoteinformaatio sekä maitotuotteiden merkintäasiat 8. Tuotantokustannukset ja innovaatio Työnsä päätyttyä KTT antoi myös suosituksia, joista yhteenveto esitetään alla. 2. Korkean tason työryhmän suositukset KTT:n raporttiluonnos valmistui touko- ja kesäkuun vaihteessa 2010 ja raportti viimeisteltiin lopulliseen muotoonsa jäsenmaiden valtiosihteerien kokoontuessa Brysseliin 15. päivänä kesäkuuta Loppuraportissa ovat mukana seuraavat suositukset. 2.1 Tuottajien ja meijerien sopimussuhteet: Nykytilanteessa on piirteitä epätasapainoisesta neuvotteluvoimasta meijerien ja maidontuottajien välillä. Erityisesti KTT kiinnitti huomiota siihen, että maidontuottajat eivät välttämättä tiedä etukäteen minkä hinnan he saavat maidosta maidon toimitushetkellä. Meijeri asettaa maidon lopullisen hinnan maidon toimitushetkeä myöhemmin sen perusteella, miten meijeri onnistuu omissa neuvotteluissaan kaupan kanssa. Koko neuvottelu maidon hinnasta tapahtuu usein ilman viljelijöiden kontrollia, erityisesti yksityisissä meijereissä. KTT:n arvion mukaan meijerit eivät myöskään suunnittele kovin tarkasti vastaanottamaansa maidon määrää toimituskauden aikana.

5 Osuustoiminnallisissa meijereissä neuvotteluvoimaa meijerien ja tuottajien välillä tasapainottaa se, että maidontuottajilla on edustajansa meijerin hallintoelimissä, mutta tällä hetkellä osuuskunnissakaan ei sopeuteta maidon tarjontaa kysyntää vastaavaksi. Paremmilla sopimussuhteilla ja sopimuksilla sopeutettaisiin maidontuotantoa vastaamaan paremmin kysyntää. Tuottajat saisivat myös nykyistä paremmin tietoa siitä, mikä maidon hinta on toimitushetkellä. KTT:n suositus tästä asiakohdasta on seuraava: KTT suosittelee kirjallisten sopimusten kehittämistä niin, että sopimukset maidon toimituksista tehdään etukäteen tuottajien ja meijerien välillä seuraavista asioista: 1) hinta toimitushetkellä, 2) toimitusmäärä 3) toimitusten ajoitukset 4) sopimuksen kesto. Komissio valmistelisi ohjeellisen sopimusmallin, jonka yksityiskohdat olisivat vapaasti osapuolten sovittavissa sisältäen kuitenkin yllä mainitut neljä kokonaisuutta. 2.2 Tuottajien neuvotteluvoiman vahvistaminen: Tällä hetkellä komission mukaan elintarvikeketjussa vallitsee eri osapuolten neuvotteluvoiman epätasapaino. Epätasapainosta seuraa, että hinnat elintarvikeketjussa eivät muutu symmetrisesti. Kun maatalousraaka-aineiden hinnat nousevat, seuraa tukku- ja kulutushintojen nousu. Mutta maatalousraaka-aineiden hintojen lasku siirtyy viiveellä tai vajaamääräisesti tukku- ja kuluttajahintoihin. Arvonlisä ketjussa kasaantuu ketjun loppupäähän, ja jalostuksen ja kaupan marginaalit kasvavat maidontuottajan kustannuksella. KTT tutki neuvotteluvoiman tasapainottamista, erityisesti EU:n kilpailulainsäädännön tarjoamista näkökohdista. Kilpailulainsäädännön soveltuvat poikkeukset, jotka mahdollistaisivat maidontuottajien kollektiiviset neuvottelut sopimusehdoista ja heidän saamasta arvonlisästä, tutkittiin yksityiskohtaisesti komission kilpailupääosaston avulla. KTT piti lähtökohtana, että tuottajien neuvotteluvoiman lisäämisen ohella on otettava huomioon se, että kilpailun ja markkinoiden toimivuus varmistetaan. KTT päätyi seuraavanmuotoiseen suositukseen: KTT suosittelee komissiota tutkimaan EU:n lainsäädäntöehdotuksen antamista, jonka peruteella tuottajaorganisaatio voisi neuvotella sopimusehdot yhteisesti kaikkien maidontuottajien puolesta. Sopimusneuvottelut käsittäisivät myös maidontuottajan maidostaan saaman hinnan. Komission olisi tarkasteltava myös sitä, olisiko kyseinen laki tilapäinen vai pysyvä. 2.3 Toimialaorganisaatiot: Toimialaorganisaatioissa on kyse maitoalan toimijoiden järjestäytymisestä. EU:n neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (II osa) tarjoaa lakiperustan toimialaorganisaatioille, jossa oman alansa edustavista toimijoista koostuvat ryhmät voivat omasta aloitteestaan muodostaa toimialaorganisaation ja pyytää viranomaisilta organisaation tunnustamista.

6 Toimialaorganisaatiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi sektorin etujen valvojiksi niissä EU:n jäsenmaissa, joissa on onnistuttu järjestämään neuvottelumekanismi ja kokoamaan yhteiseen neuvottelupöytään elintarvikeketjun eri toimijat. Toimialaorganisaatiot saavat poikkeuskohtelun EU:n kilpailusäännöistä, sillä edellytyksellä, että komission tarkastelu osoittaa ne neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 ja muun yhteisölainsäädännön mukaisiksi. Toimialaorganisaatiot eivät myöskään saa sopia markkinoiden jakamisesta eivätkä sopia hintayhteistyöstä. KTT pyytää komissiota tutkimaan miten nykyisiä jo toiminnassa olevia EU:n toimialajärjestelyjä voitaisiin laajentaa maitoalalle. Siinä tapauksessa, että komissio toimittaa asiasta lainsäädäntöehdotuksen jäsenmaille, KTT suosittaa että reilun kilpailun toimivuus varmistetaan, ja komissiolle annetaan toimivalta valvoa kilpailusääntöjä. 2.4 Elintarvikkeiden hintojen läpinäkyvyys Koko EU:ssa ongelmana on, että elintarvikkeiden hintojen muodostumisen läpinäkyvyys on heikko. Tuottajahintatilastoja on hyvin saatavilla, samoin kuluttajahintatietoja. Mutta jalostuksen, jakelun ja kaupan osuuksien selvittäminen on osoittautunut erittäin haastavaksi. KTT pyytää komissioita edelleen jatkamaan eurooppalaisen hintaseurantatyökalun kehittämistä, joka pohjautuisi jo käytettävissä olevaan informaatioon. KTT pyytää myös EUROSTAT:ia ja kansallisia tilastoviranomaisia antamaan paremmin saataville tietoa esimerkiksi maitotuotteiden määristä. 2.5 Markkinatoimenpiteet ja elintarvikkeiden johdannaismarkkinat Laaja enemmistö jäsenmaista on valmis säilyttämään EU:n nykyisen interventiojärjestelmän nykyisessä muodossaan. Tuottajien tulojen kannalta merkittävänä turvaverkkona nähtiin suorien tulotukien järjestelmä. Enemmistö jäsenmaista haluaa säilyttää järjestelmän vähentääkseen viljelijöiden tuloheilahteluja markkinahintojen sahatessa ylös ja alas markkinaohjatuvassa ympäristössä. Enemmistö jäsenmaista toivoisi komission myös tutkivan maailmakauppajärjestö WTO:n kanssa yhteensopivia uusia tukimahdollisuuksia. Johdannaismarkkinat nähtiin markkinoiden omana ratkaisuna, jotka ovat käyttökelpoinen täydentävä väline EU:n maatalousvälineiden lisäksi. KTT pitää nykyistä EU:n maatalouden turvaverkkoa sopivana (vientituet, interventiot, voin yksityinen varastointituki). Tästä huolimatta KTT pyytää komissiota tutkimaan muitakin WTO-yhteensopivia tukimuotoja maatalouspolitiikan 2013 uudistuksen yhteydessä, jotta voitaisiin vähentää tulojen heilahtelua ylös ja alas markkinoiden mukana. KTT katsoo, että johdannaismarkkinoiden osalta komission pitäisi kiinnittää huomiota toimijoiden ja viljelijöiden koulutukseen näistä järjestelmistä. Valvonta ja säätely

7 tulee tapahtua EU:n nykyisen direktiivin puitteissa (Markets in Financial Instruments Directive, 'MiFID Directive'). 2.6 Merkintä- ja alkuperäasiat Kun maitotuotteiden hinnat olivat alhaalla vuonna 2009, maitotuotteita jäljittävät kasvisrasvoihin perustuvat tuotteet aiheuttivat paljon keskustelua. "Juustot", jotka ovatkin kasvisrasvaa tai rasvaseosta ovat vallanneet markkinoita esimerkiksi pizzoissa. Samoin esimerkiksi kasvisrasvasta valmistetut tuotteet, joita myydään oikean jäätelön imagolla, ovat suuri ongelma meijeriteollisuudelle. Kuitenkin maitotuotteiden nimitykset kuten "maito", "voi", "juusto", "jäätelö" ovat varattuja yksinomaisesti maitotuotteille EU:n lainsäädännön (asetus (EY) No 1234/2007) mukaan. Myös merkintädirektiivin (EY) No 2000/13/EY uudistuksen yhteydessä Euroopan parlamentissa jäljitelmätuotteiden hämäävät merkinnät halutaan kieltää. Siitä, tulisiko maidon alkuperämaa merkitä pakkauksiin, jäsenmaat ovat jakaantuneet puolesta ja vastaan. KTT työryhmä pyytää komissiota pitämään tarkasti silmällä merkintäasioita ja niiden muuttuvaa lainsäädäntöä. Komission on varmistettava, että maitotuotteita jäljittelevät muita komponentteja sisältävät tuotteet eivät ole harhaanjohtavasti merkittyjä. Alkuperämerkinnän osalta KTT pyytää komissiota tutkimaan eri vaihtoehtoja pakollisen tai vapaaehtoisen alkuperämerkinnän osoittamiseksi perusmaitotuotteissa. 2.7 Innovaatiot ja tutkimus KTT painottaa innovaatioiden merkitystä. Maidontuotannon ja meijeriteollisuuden kilpailukykyä koskeva tutkimus on tärkeää. Siitä syystä näiden painoarvoa on vahvistettava yhteisessä maatalouspolitiikassa vuoden 2013 jälkeen, erityisesti osana maaseutupolitiikkaa. Tutkimusverkostojen ja maaseudun kehityspolitiikan välistä dialogia olisi parannettava erityisesti jäsenmaissa. Tutkimuksessa tarvitaan selkeät prioriteetit niin, että maitoala hyötyy kansallisesta tutkimusrahoituksesta ja yhteisön tutkimusohjelmista. Maitoalan olisi tiiviimmin osallistuttava elintarvikesektorin kilpailukykyä lisääviin aloitteisiin. 3. Arvioitu käsittelyaikataulu KTT:n viimeinen kokous oli 15. päivänä kesäkuuta, jolloin ryhmän raportti viimeisteltiin. Loppuraportista keskustellaan ministerineuvostossa heinäkuussa ja syyskuussa 2010.

8 Komissio toimittanee lainsäädäntöehdotuksia sopimusasioista, toimialajärjestelyistä ja maatalouden kilpailupoikkeuksista vuoden 2010 jälkimmäisellä puoliskolla. Sen sijaan maidontuotannon tuleviin tukiasioihin, kuten epäedullisten alueiden tukijärjestelmään ja markkinatoimiin palattaneen vasta yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskevan uudistuksen yhteydessä vuosina 2011 ja Suomen kannat Suomi kannattaa korkean tason työryhmän esitystä maidontuottajien ja meijerien välisten sopimussuhteiden kehittämisestä. Sopimusten yksityiskohtien tulee kuitenkin olla osapuolten vapaasti sovittavissa. Suomi on työryhmän kanssa yhtä mieltä siitä, että tuottajien asema elintarvikeketjussa on heikko. Vahvasti keskittyneeseen kauppaan ja jalostusportaaseen verrattuna yksittäinen tuottaja ei voi valvoa tehokkaasti etujaan. Sen sijaan tuottajaorganisaatio, joka edustaa yhteisesti kaikkia maidontuottajia toimisi uskottavana neuvotteluosapuolena. Suomi suhtautuu avoimesti komission mahdolliseen lainsäädäntöehdotukseen asiasta ja ottaa kantaa sen yksityiskohtiin sen jälkeen kun komission ehdotukset ovat saatavilla. Mitä tulee toimialaorganisaatioon, Suomi kannattaa komission lisäselvityksiä siitä, miten toimialaorganisaatiojärjestelmä voitaisiin laajentaa maitoalalle ottaen huomioon kilpailunäkökohdat. Tällä hetkellä järjestely on jo käytössä muun muassa hedelmien ja vihannesten sekä viinin osalta. Markkinatoimien osalta Suomi suhtautuu avoimesti komission lisäselvityksiin siitä, löytyykö maailmakauppajärjestö WTO:n kanssa yhteensopivia uusia tukimuotoja, joita voitaisiin ottaa käyttöön maatalouspolitiikan vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä. Merkintäasioissa Suomi suhtautuu tiukasti maitoalan aitojen tuotteiden kanssa kilpaileviin imitaatiotuotteisiin. Näiden tuotteiden merkinnät ovat kuluttajia harhaanjohtavia eikä niitä tule hyväksyä. Alkuperämerkintöjen osalta Suomi kannattaa maidon alkuperämaan merkintää perusmaitotuotteissa. Alkuperämerkinnän puuttuminen johtaa siihen, että raaka-aineet voivat olla peräisin useasta eri lähteestä eikä kuluttaja voi pysty halutessaan selvittämään alkuperää. Elintarvikkeiden hintaseurannasta ja tutkimuksen kehittämisestä Suomi on yhtä mieltä korkean tason työryhmän kanssa.

9