VOKKE-PROJEKTIN JATKO-OPINTOJEN KEHITTÄMISRYHMÄN 1. KOKOUS

Transkriptio

1 VOKKE-PROJEKTIN JATKO-OPINTOJEN KEHITTÄMISRYHMÄN 1. KOKOUS Aika torstai kello Paikka Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta (Bulevardi 18, tiedekunnan kokoushuone, 4.krs.) Läsnä Anna Raija Nummenmaa, Tampereen yliopisto, pj. Anneli Eteläpelto, Jyväskylän yliopisto Pentti Hakkarainen, Oulun yliopisto Ritva Jakku-Sihvonen, Helsingin yliopisto, Marja-Liisa Julkunen, Joensuun yliopisto Elina Lahelma, Helsingin yliopisto Marjut Laitinen, Sibelius-Akatemia Päivi Niemi, Turun yliopisto Pirjo Nuutinen, Joensuun yliopisto Kari E. Nurmi, Lapin yliopisto Helena Rasku-Puttonen, Jyväskylän yliopisto Pauli Siljander, Oulun yliopisto Marjaana Soininen, Turun yliopisto, Helsingin yliopisto,, siht. 1. Kokouksen avaus Kokouksen koollekutsuja Ritva Jakku-Sihvonen avasi kokouksen klo ja toivotti kokouksen osallistujat tervetulleiksi. Hän totesi opetusministeriön edellyttävän, että alakohtaisesti tuotetaan jatkokoulutuksen suunnit elma. Hän totesi työryhmän tehtävän määrittelyn vaihtoehtoja olevan kaksi: 1) työryhmä voi laatia jatkokoulutuksen rakenteen, joka sisältää lähinnä jatkokoulutuksen mitoituksen, tai 2) työryhmä voi laatia laajan suunnitelman kasvatusalan jatkokoulutuksen mitoituslinjauksista sekä kehittämisen ja toiminnan periaatteista. Työryhmän tuotoksen laatimisen tavoiteaikataulu n mukaisesti keväällä tulisi saada valmiiksi ainakin jatkoopintojen mitoitusta koskeva suunnitelma ja viimeistään joulukuuhun mennessä mahdollinen laajempi kehittämissuunnitelma. Jakku-Sihvonen toi esiin, että pohjoismaissa jatkotutkintojen pituudet ovat erilaisia (Suomessa ja Ruotsissa 4 v. ja muissa 3 v.). Yleinen pyrkimys näyttäisi olevan 3-vuotiseen jatkotutkintoon, mutta koulutuspoliittisia linjauksia ei ole laadittu. Kokouksessa jaettiin pöydälle Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista, luvun 5 pykälät Todettiin, että asetuksesta on muodostunut kaksi täysin erilaista tulkintaa lisensiaatin tutkinnosta. 1

2 2. Työryhmän puheenjohtajan valinta Jatko-opintojen kehittämisryhmän puheenjohtajaksi valittiin professori Anna Raija Nummenmaa Tampereen yliopistosta. Työryhmän sihteerinä toimii n tutkimussihteeri Helsingin yliopistosta. 3. Työskentelystä ja aikataulusta sopiminen Kokouksessa todettiin, että n neuvottelukunnassa on tehty yksimielinen päätös jatko-opintojen kehittämistyöryhmän perustamisesta sekä pyydetty virallisesti jokaisesta yliopistosta edustajat työryhmään. Työryhmässä keskusteltiin työryhmälle asetettavasta tehtävästä, työskentelyn lopputuloksista sekä aikataulusta, jonka työryhmä asettaa itselleen. Keskustelussa todettiin, että mitoituksesta ei pystytä keskustelemaan irrallaan tutkintovaatimuksista, joten suppeaa tehtäväkuvausta ei pidetty mahdollisena. Todettiin, että valtakunnallisesti olisi hyvä löytää yhtenäinen linja. Todettiin, että on tunnistettava jatkokoulutuksen tavoite ottaen huomioon erilaiset jatkokoulutettavat ryhmät. Tuotiin esiin tarve kartoittaa jatko-opiskelijoiden kohtaamia ongelmia ja erilaisia jatko-opiskelijaryhmiä maan sisällä sekä tarve keskustella tutkintojen sisällöistä, aikarajoista, ohjauksesta, joustamisesta, sivuaineopintoihin liittyvistä vaatimuksista sekä opiskelijoiden rekrytoinnista jatko-opiskelijoiksi jne. Ehdotettiin järjestettäväksi jatkokoulutuksen kehittämispäivä, johon kutsuttaisin yliopistoista jatko-opiskelijoita ja muita edustajia sekä järjestettäisiin fokusryhmät ongelmaalueista. Todettiin tarvittavan yliopistokohtaisia tilannekatsauksia ja selvityksiä, mihin tohtoreita koulutetaan. Tarvitaan myös vertailua tohtorikoulutuksesta eri maiden kesken, sillä tutkinnot eivät ole tasavertaisia eri maissa. Todettiin, että esimerkiksi Suomen lisensiaatin tutkinto vastaa Saksan tohtorit utkintoa. Todettiin, että Suomessa on hyvä koulutuspohja ja suomalaiset tohtoritutkinnot ovat arvostettuja. On pohdittava, halutaanko Suomen malli romuttaa. On pohdittava, säilytetäänkö lisensiaatin tutkinto ja mikä on PD-tutkinnon asema. Todettiin, että jatkokoulutus ei ole pelkästään täydennyskoulutuksen vastine. Käydyn keskustelun pohjalta työryhmä päätti, että se laatii jatko-opintoja koskevan, kohtuullisen tiiviin linjausasiakirjan/lausunnon kuin pelkän tutkinnon rakennetta koskevan asiakirjan. Todettiin, että linjakeskusteluun ei ole paljon aikaa, vaan on otettava kantaa tohto rintutkinnon tarpeeseen ja tohtoreiden tuotantoon sekä valmisteltava raha njakomallia sekä linjauksia tutkintojen laajuuksista ja yksityiskohdista. Linjauksissa nostetaan esiin mm. seuraavat: jatkokoulutuksen yhteiskunnallinen tarve ja tehtävät, jatkokoulutuksen tavoitteet, jatkokoulutuskelpoisuus, tutkintojen rakenne ja keskeiset yhteiset sisällöt, väitöskirja, ohjausprosessi, jatkokoulutuksen organisointi, jatkokoulutuk sen laatujärjestelmä sekä mahdolliset muut jatkokoulutuksen kehittämisen kannalta tärkeäksi katsotut seikat. Lisäksi tarkastellaan esim. millaista asiantuntijuutta koulutuksella halutaan tuottaa, opiskelijoiden rekrytointiin liittyviä asioita, opetussuunnitelmien rakenteita ja sisältöjä, sekä väitöskirjan luon- 2

3 teeseen ja tarkoitukseen liittyviä asioita. Lausunto pyritään saamaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Lausunnosta tiedotetaan Vokke-konttorin kautta eteenpäin. Työryhmä määritteli tehtävänsä seuraavasti: Jatko-opintojen kehittämistyöryhmän tehtävänä on kasvatustieteellisen alan jatkokoulu tuksen kehittämislinjojen hahmottelu lähtökohtana kasvatustieteiden itseymmärrys, kasvatustieteiden kehittäminen ja yhteiskunnallinen tehtävä. Työryhmän työskente lyn tuloksena esitetään kehittämissuunnitelma, joka sisältää suosituksia kasvatustieteellisen alan jatko-opintojen kehittämistoimenpiteistä ja mitoituksesta. Päätettiin laatia työprosessi, jonka mukaisesti työryhmän itselleen määrittelemä tehtävä toteutetaan. Todettiin, että linjauksien laatimiseksi työryhmällä on oltava kuva siitä, miten eri yliopistoissa jatkokoulutus organisoidaan ja millaisia opiskelijamääriä jatkokoulutukseen osallistuu, joten tarvitaan kansallisen selvityksen tekemistä. Keskusteltiin, millaista selvitystyötä tarvitaan olemassa olevasta tilanteesta ja kuka sen tekee sekä millaisella prosessilla viedään työtä eteenpäin, jotta vuoden loppuun mennessä on voitu laatia kasvatustieteen alan jatkotutkintojen kehittämisen periaatteet. Todettiin, että on selvitettävä pohjoismaisia käytäntöjä ja joidenkin EU-maiden käytäntöjä. Pohdittiin, millä tavalla ja millä tarkkuudella selvitetään jatkotutkimuksen tilaa ja minkälaisia tarpeita kasvatustieteelliset tohtoritutkinnot yhteiskunnassa palvelevat. Jakku-Sihvosen mukaan Vokke-konttorissa voidaan tehdä suppeahko kartoitus taustatiedosta, jonka perusteella voidaan saada yleiskuvaa kansallisesta tilanteesta sekä koota jo tehtyjä selvityksiä jatko-opinnoista eri maissa. 4. Jatko-opintojen kehittämisen tilannekatsaus yliopistoittain Kokouksessa jaettiin pöydälle eri yliopistojen tutkintorakenteet tai niiden luonnokset sekä muita papereita (ks. muistion lopussa esitetty luettelo muistion liitteistä). Työryhmän jäsenet esittivät tilannekatsaukset yliopistoittain. Avauspuheenvuoron esitti Elina Lahelma. Puheenvuoroissa tuotiin esiin mm. jatkokoulutukseen liittyviä ongelmakohtia ja kysymyksiä työryhmän pohdittavaksi. Seuraavaksi on koottu esimerkkejä kysymyksistä ja jatko-opintojen ongelmakohd ista sekä ongelmien ennaltaehkäisy- tai ratkaisukäytänteistä. 1. Keskusteltiin yliopistojen sisäisestä yhteistyöstä jatko-opintojen kehittämisessä sekä tiedekunnissa yhteisesti tarjotun opetuksen hyvistä puolista ja haasteista. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa on perustettu vuonna 2004 tutkimuksen ja tutkintokoulutuksen kehittämisryhmä. Todettiin, että yhteissuunnittelu on auttanut suunnittelemaan ja yhtenäistämään toimin taa. Jyväskylässä tavoitteena on yhdistää erillisiä tutkimusalueita isommiksi tutkimusalueiksi ja rekrytoida opiskelijoita niihin. Jatkokoulutus on keskeinen kehittämisalue myös Joensuun yliopistossa ja tiedekunnassa on tehty kartoitusta tohtorin ja lisensiaatin tutkintojen rakenteista. Lapin yliopistossa jatko-opinnot on uudistettu, ja ne ovat Helsingin yliopiston mallin mukaiset. Kehittämisessä on panostettu uusien tutkimusyksiköiden toimintaan. 3

4 2. Keskeisenä ongelmakohtana tuotiin esiin jatkotutkintoon käytetyn ajan pituus sekä erilaisten jatko-opiskelijaryhmien tohtoriksi valmistumisen ongelmat. Todettiin, että monet jatko-opiskelijat etenevät hyvin, mutta he eivät valmistu tohtoreiksi 3 4 vuodessa. Todettiin, että suurin osa jatko-opiskelijoista on sivutoimisia ja tekee jatkotutkintoa työn ohella. Todettiin, että jatko-opiskelijan status on pysyvä, joten yliopisto ei voi katkaista sitä. On pohdittava, miten huolehditaan siitä, että henkilökohtaisia ja laitosstrategioita ei synny. 3. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella yhtenä keinona valmistumisaikojen ongelmaan on ollut se, että kaikille jatko-opiskelijoille on pyritty löytämään ohjaaja(t) ja yli 10 vuotta jatko-opintoja tehneiden kanssa on neuvoteltu tutkinnon loppuunsaattamisesta. Yhtenä keinona on kiristetty sisäänpääsykriteereitä. Helsingin yliopistossa jatko-opintoja ei pääsääntöisesti suositella aloitettavaksi, jos gradun arvosana on alle cum laude approbaturin mutta tätä alempaa arvosanaa voivat kompensoida opiskelijan muut tutkimusansiot tai erityisen ansiokas tutkimussuunnitelma. Hyvän pro gradu -arvosana n lisäksi jatko-opiskelijaksi pyrkivän tulee tehdä hyvä tutkimussuunnitelma ja hänellä tulee olla sitoutunut ohjaaja, jonka hankkiminen on opiskelijan tehtävä. Kasvatustieteellinen perustutkinto on suoritettava viimeistään jatko-opintojen aikana. Helsingin yliopistossa opiskelijoille annetaan mahdollisuus orientoivaan vuoteen, jonka aikana opiskelijat saavat atk-tunnuksen ja osallistuvat opetukseen sekä laativat tutkimussuunnitelman ja voivat yrittää hankkia esim. apurahaa sekä miettiä, halua vatko tehdä jatkotutkinnon. Suoritusmerkinnät opiskelijat saavat vasta virallisen jatko-opiskelijastatuksen saatuaan. Lisäksi on järjestetty ohjaajien kokouksia ja laadittu yleisiä jatko-opiskeluohjeita sekä kerätty vastauksia jatko-opiskelijoiden keskeisiin kysymyksiin. 4. Jyväskylän yliopistossa hyvänä käytäntönä on pidetty sitä, että opiskelijoita ohjataan laatimaan HOPS ja ylläpitämään opintokorttia, joka sisältää tavoiteja suoritusajat. Myös Turun yliopistossa on panostettu alkuvaiheen ohjauk seen ja opinto-oppaissa esitetään yksityiskohtaisia ohjeita. Joensuun yliopistossa passiivisiin opiskelijoihin on otettu yhteyttä ja tiedekunnassa on tehty kartoitusta tohtori- ja lisensiaatintutkintojen rakenteista. 5. Keskusteltiin eri yliopistojen kirjoilla olevista jatko-opiskelijamääristä ja jatko-opintoja aktiivisesti suorittavien määrästä. Todettiin tarve kartoittaa tilanne yliopistokohtaisesti. Todettiin, että esimerkiksi Tampereen yliopistossa on tehty päätös ottaa 30 uutta jatko-opiskelijaa vuosittain. 6. Keskusteltiin valvojien ja ohjaajien määrästä, rooleista, tehtävistä ja kelpoisuudesta ohjata väitöskirjoja. Todettiin, että valvojan rooli on hallinnollinen ja se aktualisoituu ongelmatilanteissa ja suhteissa tiedekuntaan. Todettiin, että valvojan rooli voi olla sekä hallinnollinen että sisällöllinen, ja ohjaajan tehtävänä on väitöskirjan ohjaus. On keskusteltava, ketkä ovat kelpoisia ohjaamaan väitöskirjojen tekemistä (professori tai väitellyt tohtori tai dosentti). Todettiin, että esim. Helsingissä on ollut paljon dosentteja ohjaajina. Todettiin, että Jyväskylässä jatko-opiskelijoilla on aiemmin ollut yksi ohjaaja, mutta ohjaajaryhmän asettaminen on lisääntyvä käytäntö. Jyväskylässä eräällä laitoksella 4

5 on laadittu ohjaukselle pelisääntöjä, mutta ne vaatisivat päivitystä. Turun yliopistossa jatko-opiskelijoille ei ole valvojaa, vaan 2 ohjaajaa. Ohjaajien yhteistyö Turun ja Rauman välillä toimii hyvin. Sibelius-Akatemiassa valvojan tehtävänä on hyväksyä opintosuunnitelma. 7. Keskusteltiin jatko-opiskelijoiden sisäänoton organisoinnista sekä jatko-opiskelijaksi hakeutumisen käytännöistä. Todettiin, että joihinkin yliopistoihin on jatkuva haku ja joihinkin haku on 2 kertaa vuodessa (esim. Lapin ja Tampereen yliopistot). Useissa yliopis toissa jatko-opiskelijaksi hyväksyminen edellyttää, että jatko-opiskelija tekee ensin tutkimussuunnitelman ja opintosuunnitelman ja keskustelee sitten ohjaajan kanssa. Sibelius-Akatemiassa suunnitelmasta annetaan lausunto ja osasto päättää, annetaanko opiskelijalle jatko-opinto-oikeus. Joensuun yliopistossa opinto-oikeutta hakiessa opiskelija suunnittelee, miten vie opinnot läpi ja suunnitelma vahvistetaan ohjaajan allekirjoituksella. Jos tutkimussuunnitelma todetaan vajaaksi, opiskelija voi saada orientoivan oikeuden ja korjata suunnitelmaa 0,5-1 vuoden aikana. Oulun yliopistossa hakukriteerinä ovat tutkimussuunnitelma sekä opintosuunnitelma ja aikataulu, jotka arvioidaan kahdesti vuodessa. Jyväskylän yliopistossa ohjaajien hankkiminen on opiskelijoiden vastuulla mutta tarjolla on opettajalistoja ohjaajan löytymisen helpottamiseksi. Keskus teluissa professoreiden kanssa tutkimussuunnitelmia arvioidaan, jatko-opiskelu tilanteesta keskus tellaan ja opiskelijoiden kanssa neuvotellen laaditaan HOPS. Todettiin, että jatko-opintoihin sitoutumisongelmia voi tulla, jos omaan työhön haetaan vain täydennys koulu tusta. 8. Todettiin, että selvitysmies Antero Heikkinen tukiryhmineen on tehnyt yliopistokohtaista selvitystä Joensuun yliopistossa. Tiedekunnassa tehdyn selvitystyön mukaan sivuaineopinnot ovat samanlaisia kaikissa yliopistoissa ja tieteenteoria- ja metodiopinnot ovat saman laajuisia. Todettiin, että väitöskirjojen laajuus eri yliopistoissa on erilainen ja että eron selittymistä on pohdittava. Todettiin, että on myös pohdittava, miten yliopistotasolla voidaan kehittää metodiopintoja. Lapin yliopistossa tutkimusmenetelmäkurssien tarjonta on keskitettyä ja kursseja tarjotaan yhteistyössä menetelmätieteiden laitoksen kanssa. 9. Todettiin, että on pohdittava väitöskirjan laajuutta, muotoa ja arviointikäytäntöjä. Todettiin väitöskirjan laajuuden olevan joissakin yliopistoissa ja jossakin 80. Myös opintoviikkojen kohdentamisessa seminaareihin on vaihtelua. Jatko-opinnot sisältävät tieteellisiä menetelmäopintoja, tieteellisen kirjoittamisen ym. kursseja, sivuaineopintoja sekä muita vapaavalintaisia opintoja. Todettiin, että suurin osa jatko-opiskelijoista tekee monografian. Todettiin, että paineita on kohti artikkeliväitöskirjoja, yhdessä kirjoitettuja artikkeleita ja englanninkielisiä väitöskirjoja. On pohdittava, mitä em. paineet merkitsevät kasvatustie teelle, jolla on kansallinen tehtävä. Todettiin, että yhteiskirjoittamisen perinnettä ei ole ja että vaarana voi olla hyväksikäyttö. Lapin yliopistossa on laadittu säännöt nippuväitöskirjoja varten. Todettiin, että Sibelius- Akatemiassa kirjallista osuutta ei arvostella, ja karsintalautakunta kokoontuu 2 5

6 krt/v. Sibelius-Akatemiassa on käytössä 5-portainen arviointiasteikko, kun taas useissa yliopistoissa arviointivaihtoehtona ovat: kiittäen hyväksytty tai hyväksytty. 10. Pohdittiin mikä tohtorikoulutuksen taso pitää olla yleisen koulutuspolitiikan tasolla sekä yliopiston keskusjohdon ja tiedekunnan erilaisia käsityksiä tohtorikoulutuksen tavoitemääriin suhtautumisessa. Pohdittiin, kuinka pitkälle halutaan tai voidaan vaikuttaa sääntöihin, ja mikä tulee olemaan rahanjaon malli. 11. Todettiin, että jatko-opiskelijoina on joukko kansainvälisiä opiskelijoita, jolloin haasteena ovat kieli- ja rahoituskysymykset sekä projekti- ja yksilötyön kytkennät. Pohdittiin, pitäisikö rakentaa kytkentää tutkimukseen ja opetustyöhön. Tuotiin esiin ops-työn ns. juonne-malli. 12. Hyvinä käytäntöinä todettiin Tampereen yliopistossa esim. 1 krt/vuodessa jatko-opiskelijoille järjestettävä pienoiskonferenssi, jossa he esittelevät omia töitään sekä info-työpajat. Todettiin, että tutkintorakenteen sisällä on tarvetta valtakunnalliseen harmonisaatioon. Todettiin, että väitöskirja-arvioinnin yhdenmukaistaminen on myös tarpeen. Keskustelussa tuotiin erityiskysymyksinä pohdittavaksi edellä esitettyjen lisäksi myös seuraavat kysymykset: 1) Jatkotutkinnon kokonaislaajuus sekä jatkokoulutuksen opintojen ja väitöskirjan osuus jatkotutkinnosta ja sivuaineopintojen laajuus ja rooli 2) Muiden opintojen perusjaottelu (tieteelliset menetelmät, tieteellinen kirjoittaminen, sivuaineet, muut vapaavalintaiset opinnot, seminaarit) 3) Nippuväitöskirjaan sisällytettävien artikkeleiden määrä ja julkaisukriteerit (mm. kriteerit kansainvälisten artikkeleiden julkaisemiselle) 4) Filosofian tai kasvatustieteiden tohtorin tutkintojen ero 5) Lisensiaatin tutkinnon laajuus ja vaatimukset 6) Esitarkastusprosessi ja tiedekuntaneuvoston rooli (esim. missä vaiheessa laitetaan esitarkastukseen?) 7) Jatko-opiskelijoiden rekrytointi ja valinta 8) Mitä opetussuunnitelma pitää sisällään ja miten se konkretisoituu? 5. Keskustelua puheenvuorojen ja Ritva Jakku-Sihvosen jatko-opintojen kehittämistyöryhmälle lähettämän kysymysluettelon pohjalta Pöydälle jaettiin 1) Pertti Kansasen ja Erno Lehtisen laatima paperi Suositusluonteisia näkökohtia väitöskirjan laadintaan (liite 10) sekä 2) Raimo Rajalan laatima paperi Jatkokoulutus kasvatustieteissä, joka lähetettiin työryhmän jäsenille kokouskutsun liitteenä (ks. muistion liite 11). Työryhmässä keskusteltiin Jakku-Sihvosen laatimien jatko-opintojen kehittämiseen liittyvien seuraavien kysymysten pohjalta (ks. liite 12). 6

7 1) Tutkinnon kokonaislaajuus (nykyisin 160 ov) 2) Miten ymmärretään jatkokoulutuksen opinnot (metodiopintojen laajuus, seminaarit, kirjallisuus, jne.) 3) Jatkokoulutuksen opinto jen kokonaislaajuus pisteinä 4) Väitöskirjan laajuus pisteinä 5) Artikkeliväitöskirja: montako artikkelia 6) Oheiskirjoittajuus (ohjaaja mukana artikkeleissa) 7) Väitöskirjan kieli 8) Sivuaineiden asema 9) Jatko-opiskelijaksi hyväksymisen kriteerit 10) Ohjausprosessin laatuvaatimukset 11) Tarkastusmenettely (mm. väittely muualla kuin siellä, missä työtä on ohjattu) 12) Muita kysymyksiä Työryhmän jäsenet toivat keskustelussa omien yliopistojensa käytäntöjä ja näkökulmia em. kysymyksiin. (Osa keskustelusta on jo esitetty muistion kohdassa 4 mutta osaa keskustelusta ei ole kirjattu muistioon. Sihteeri voi tarvittaessa täydentää tätä kohtaa työryhmän puheenjohtajan ja muiden jäsenten kommenttien pohjalta ennen kuin muistio julkaistaan verkossa.) Työryhmässä päätettiin, että Jakku-Sihvosen laatimat kysymykset viedään omaan tiedeyhteisöön ja tuodaan sen jälkeen jatko-opinto jen kehittämistyöryhmään keskusteltavaksi. Sovittiin, että työryhmän jäsenet toimivat linkkeinä tiedeyhteisönsä ja työryhmän välillä. Päätettiin, että keskustelua jatketaan työryhmän seuraavissa kokouksissa ja työryhmän jäsenet tuovat työryhmään kirjalliset vastaukset esitettyihin kysymyksiin. 6. Muut asiat Päätettiin, että Kasvatustieteen päivien yhteydessä Jyväskylässä järjestetään tilaisuus (esimerkiksi esikonferenssi), jossa käsitellään jatko-opintojen kehittämistä ja tiedotetaan työryhmän työn tuloksista. maksaa jatko-opintojen kehittämistyöryhmän ensimmäiseen kokoukseen 3.2. osallistuneiden matkakustannukset. Jatkossa yliopistot maksavat omien edustajiensa matkakustannukset itse. 7. Seuraavasta kokouksesta sopiminen Seuraavien kokouksien ajankohdiksi sovittiin perjantai klo ja tiistai klo (Kokouksen jälkeen kokouksien järjestämispaikat ovat muuttuneet siten, että kokous pidetään Tampereella, ja kokous järjestetään Helsingissä.) Lisäksi järjestetään kokoukset toukokuussa (noin 10 päivää ennen neuvotte- 7

8 lukunnan kokousta 23.5.) ja marraskuussa (esim kasvatustieteen päivien yhteydessä Jyväskylässä). 8. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15. Tampereella ja Helsingissä Anna Raija Nummenmaa professori, Tampereen yliopisto työryhmän puheenjohtaja tutkimussihteeri, Helsingin yliopisto työryhmän sihteeri MUISTION LIITTEET Kokouksessa jaettiin pöydälle seuraavat materiaalit, joista osa julkaistaan n verkkosivuilla. Mikäli asiakirjat tai linkityk sen niiden verkkoversioihin voi julkaista n verkkosivuilla työryhmän sivulle laitettavan muistion liitteinä, ko. tiedostot pyydetään lähettämään sihteerille (varpu.tissari@helsinki.fi). Sihteeri pyytää myös tarkistamaan, että kaikki kokouksessa esillä olleet paperit on mainittu luettelossa sekä ilmoittamaan mahdollisista puutteista ja lähettämään paperit tiedostomuodossa sihteerille. Liite 1. Tieteellinen ja taiteellinen jatkokoulutus, luvun 5 pykälät (ks. Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista, Annettu Helsingissä , s. 6 7: pdf Liite 2. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa hyväksytty tutkintorakennekuvio Liite 3. Jyväskylän yliopisto, 6 sivun ppt-esitys Liite 4. Tampereen yliopisto, opinto-oppaan sivut 7 ja 9, joilla esitetty rakenne tieteellisille jatko-opinnoille Liite 5. Turun yliopisto, jatko-opintojen tutkintorakenne, luonnos Liite 6. Lisäksi jaettiin: Turun yliopistossa laadittu koonti yliopistollisesta jatkokoulutuksesta (SH ) Liite 7. Helsingin yliopistossa laadittu Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan väitöskäytäntöjen yhtenäistämistä koskeva suositus Liite 8. Helsingin yliopistossa laadittu Yleisimmin kysytyt jatkokoulutusta koskevat kysymykset Liite 9. Jyväskylän yliopistossa laadittu Väitöskirjojen ohjaaminen ja tohtorin tutkinto. 8

9 Liite 10. Pertti Kansasen ja Erno Lehtisen laatima paperi Suositusluonteisia näkökohtia väitöskirjan laadintaan. Liite 11. Raimo Rajalan laatima paperi Jatkokoulutus kasvatustieteissä, lähetettiin työryhmän jäsenille kokouskutsun liitteenä. Liite 12. Ritva Jakku-Sihvosen laatimat jatko-opintojen kehittämiseen liittyvät kysymykset lähetettiin työryhmän jäsenille kokouskutsun liitteenä. Liite 13. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tietostrategia (sihteeri ei saanut tätä). 9