Valtakunnallinen opettajankoulutuksen ja kasvatusalan tutkintojen kehittämisprojekti VOKKE, Keskusteluseminaari L. Lehtimäki

Transkriptio

1 1 Valtakunnallinen opettajankoulutuksen ja kasvatusalan tutkintojen kehittämisprojekti VOKKE, Keskusteluseminaari MUISTIO/ L. Lehtimäki Osallistujat: Nuutinen Pirjo Hautamäki Jarkko Rajala Raimo Julkunen Marja-Liisa Aarras-Saari Ritva Hakanen Veli-Matti Haverinen Liisa Heikkinen Kimmo Hirvonen Martti Jakku-Sihvonen Ritva Joutsenlahti Jorma Jyrhämä Riitta Karlsson Tuula Koski Kirsti Kynäslahti Heikki Kyyrönen Liisa Laine Tuula Lehtimäki Leena Lepistö Jaana Loima Jyrki Martikainen Marja Mattila Leena Meri Matti Määttä Kaarina Naskali Päivi Piilola Lauri Pösö Anna-Kaarina Salo Petri Scheinin Patrik Syrjäläinen Erja Joensuun yliopisto Lapin yliopisto Joensuun yliopisto TY/Turun normaalikoulu Turun normaalikoulu KASVI/Joensuun yliopisto JY/Jyväskylän normaalikoulu Vokke projekti Tampereen yliopisto SOOL ry JY/Jyväskylän normaalikoulu Jyväskylän yliopisto TaY/Hämeenlinnan normaalikoulu Vokke projekti Turun yliopisto HY/Viikin normaalikoulu Jyväskylän yliopisto Lapin yliopisto Lapin yliopisto TaY/Tampereen normaalikoulu SOOL ry JoY/Joensuun normaalikoulu Aika: klo Paikka: n Kasvatustieteen laitos, Bulevardi 18, seminaarihuone 1.

2 2 Seminaarin avaus Professori Pirjo Nuutinen avasi seminaarin ja käytiin läpi esittäytymiskierros. Alustus: Kasvatustieteen ydinaines kasvatusalan eri opetussuunnitelmissa Luokanopettajakoulutuksessa, pääainekoulutuksessa ja opettajan pedagogisten opintojen koulutuksessa. (liitetiedosto pirjonuutinen ) 1. Ydinainesanalyysin skeemoista Karjalainen: Must know, should know, nice to know Niemi/OECD: Avainkompetenssit Olkinuora: Substanssisisällöt, integroivat näkökulmat, pedagogiset sisällöt ja prosessit Atjonen: tieteellinen, ammatillinen, sosiaalinen ja eettinen (tiedot, taidot ja asenteet) Siljander: metateoreettinen ydin, kohdeteoreettinen ydin ja käytännön toimintakentät Yksikkökohtaiset arvo- ja opetussuunnitelma-keskustelut Tuning-projektin ydinkomponentit -Oppimisprosessit ml. keskeiset paradigmat ja vaikutus kasvatuskäytäntöihin -Kulttuuris-kiele llisten ja yhteiskunnallisten erojen relevantit aspektit -Formaalit ja informaalit kontekstit -Kasvatuksen ja kontekstien vuorovaikutus, kompleksisuus sekä suhde muihin tieteisiin ja professioihin -Laaja-alaisesti soveltamiskelpoiset taidot -Tutkimusmetodologia -(Kenttä)harjoittelu 2. Harmonisaatio, (kasvatustieteen jaos) vs. profilaatiot ydinainesanalyysissa Yhteistä : tutkintoasetus, kaksiportainen tutkintorakenne, yleiset alakohtaiset tutkintotavoitteet, suositus opintopisteiden jakautumisesta sisältöalueittain, systemaattisen kasvatustieteen osuus, sopimus tutkimusmenetelmistä Profilaatiot: -Voitava sisällyttää ydinaineksiin -Seuraus: opetussuunnitelmien erilaistuminen -Tärkeitä: opiskelijan liikkuvuuden kannalta, tutkimuspohjaisen opetuksen kannalta, kansainvälisen kosketuspinnan monipuolisuuden varmistamiseksi Muita opetussuunnitelmaa erilaistavia tekijöitä: - Resurssit - Koulutusohjelmien integraatiot

3 3 - Yleisen kasvatustieteen yhteydessä opiskeltavat sivuaineet Kombinaatiot vaihtelevat yksiköittäin 3.Joitakin ongelmakohtia Tutkielmaopintojen sisällöllinen rajaus? Opettajan pedagogisten opintojen yhdenmukaisuus Eurooppalainen dimensio Miten toimimme jatkossa? Mitä pysyviä rakenteita ja toimintamalleja Vokke jättää jälkeensä? Miten opetussuunnitelmien kehittäminen tapahtuu jatkossa? Minkälaista yhteistoimintaa yksiköiden kesken tarvitaan? Keskustelussa nostettiin esiin se, että opettajien yhteiskunnallinen kiinnostus on liian vähäistä. Tarvittaisiin eräänlaista yhteiskunnallisen lukemisen taitoa, jota nostettaisiin esiin myös opettajien koulutuksessa. Samoin opettajat tarvitsisivat enemmän eri kulttuurien sisäistä lukutaitoa. Ritva Jakku-Sihvonen nosti esiin harmonisaatio-termin, joka on Suomessa näyttäytynyt ongelmallisena. Toisaalta Suomi on sitoutunut ministerin allekirjoituksella yhteistyöhön ja samalla tutkintojen harmonisaatiopyrkimykseen, toisaalta termiä ei meillä juuri ole käytetty sanan varsinaisessa merkityksessä. Erityispedagogiikka opettajan pedagogisissa opinnoissa Teemasta alusti dekaani Jarkko Hautamäki sta. ( > teksti, kalvot) Jarkko Hautamäki kertoi suomalaisen koulutuksen synnyn ja kehittymisen problematiikasta näkökulmana erityispedagogiikka. Tematiikkaa tulisi pohtia kaikessa opettajankoulutuksessa. Koulu on instituutio, jonka muodot ovat historiallisesti rakentuneet. Kun ikäluokkakattavuus on korkea ja korkeasta tasosta halutaan pitää kiinni, syntyy pedagoginen vaikeus: miten varmistetaan heikomman tai alimman ikäluokkaosuuden riittävän korkeatasoiset oppimistulokset, jotta annettavalla todistuksella olisi merkitystä esim. ihmisen työllistymisen ja yleensä yhteiskunnassa selviämisen kannalta. Didaktinen ongelma syntyy, kun ikäluokka on riittävän iso ja koulu kohtaa lasten välisen yksilöllisen vaihtelun. Lasten välinen vaihtelu on huomattavasti suurempi. Esim. mukautetun opetuksen arviointiasteikko ja siihen siirtyminen on laillinen päätös, josta opettaja tarvitsee tietoa. Erityispedagogiikan näkökulmasta opettaja tarvitsee kehityspsykologista tietoa, jota perusteiden jälkeen voidaan syventää täydennyskoulutuksessa. Opettajankoulutuksen tulee antaa tulevalle opettajalle välineitä kohdata jokainen lapsi yksilönä (esim. eriyttäminen).

4 4 Keskustelussa nostettiin esiin mm. seuraavia näkökulmia: Kulttuurinen kohtaaminen opettajan työssä Opettaja-opiskelijan hops voisi sisältää kehityssuunnitelman koulutuksen jälkeisestä ajasta Koulutuksen suunnittelun, koulutuspolitiikan perusteiden kurssi tärkeä tuleville opettajille Sosiaalisen ja psyykkisen alueen vaikeuksien kohtaaminen opettajan työssä Opettajan yhteiskuntatietoisuus Jatko-opintokelpoisuus kasvatustieteissä Professori Raimo Rajala Lapin yliopistosta alusti jatko-opintokelpoisuudesta kasvatustieteissä. Hän esitteli keskustelun pohjaksi kolme vaihtoehtoista mallia: (liitetiedosto raimorajala ) 1. Back to Basics - malli Jatko-opiskelijalla tulee olla suoritettuina: Kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnon kieli-, menetelmäja metodologian opinnot, Kasvatustieteen syventävät opinnot, Sivuaineessa sovelletut syventävät opinnot 40 op tai kaksi aineopintojen tasoista sivuainetta ja toisesta suoritetaan jatkoksi 40 op aine- tai syventäviä opintoja 2. Joustavat ajat, joustavat jatkotutkinnot Jatko-opiskelijalla tulee olla suoritettuna: Muun tieteenalan maisterin tutkinto kieli- ja menetelmäopintoineen Kasvatustieteestä aineopinnot 60 op Kasvatustieteen syventävät opinnot op Täydentäviä menetelmäopintoja 3.Ammattikorkeakoulusta kasvatustieteen tohtoriksi Jatko-opiskelijalla tulee olla suoritettuna: AMK:n tuleva jatkotutkinto Kasvatustieteen aineopinnot, 60 op ja op syventäviä opintoja sekä täydentäviä kieli- ja menetelmäopintoja Raimo Rajalan esittelemiä malleja pidettiin hyvinä lähtökohtina keskustelulle jatko-opintokelpoisuudesta. Toivottiin, että kaikki yliopistot edellyttäisivät jatkoopiskelijoilta suoritetuiksi sekä kasvatustieteen syventävät opinnot että tutkielman. Kasvatustieteen aineopinnot tulee olla suoritettuina hakeuduttaessa erillisiin kasvatustieteen alan maisteriohjelmiin.

5 5 Ammatillisissa opettajakorkeakoulussa suoritettujen opettajan pedagogisten opintojen hyväksi lukeminen kasvatustieteen tai aikuiskasvatustieteen opinnoissa herätti kysymyksiä. Hyväksi lukemisessa on ollut vaihtelua yliopistoittain ja jopa yliopiston sisällä. Ritva Jakku - Sihvonen kertoi, että asiasta keskustellaan neuvottelukunnan kokouksessa Harjoittelun asema opettajan pedagogisissa opinnoissa Harjoittelun asemasta opettajan pedagogisissa opinnoissa alusti professori Marja-Liisa Julkunen. Hänen mielestään opetusharjoittelun tärkein tavoite on opettaa opetusharjoittelijoita kohtamaan oppilaita. Tämä perustematiikka ei ole muuttunut tarkasteltiinpa opetusharjoittelun sisältöjä menneiltä vuosikymmeniltä tai Joensuun yliopiston opettajan pedagogisten opintojen sisältöjä voimassa olevien tutkintovaatimusten mukaan. (liitetiedosto marja-liisajulkunen ) Marja-Liisa Julkunen esitteli Lea Pulkkisen ajatuksia koulun sosiaalisen pääoman tärkeydestä. Koulu, jolla on sosiaalista pääomaa, tukee myös kulttuurisen pääoman kartuttamista ja luo edellytyksiä positiiviselle kehitykselle. Opettajan olisi tärkeä tuntea koulun yhteisöllisyys, koulu osana lähiyhteiskuntaa, koulu osana suomalaista yhteiskuntaa ja koulu osana kansainvälistä yhteisöä. Koulu sosiaalisen pääoman kartuttajana teema on keskeinen myös tarkasteltaessa harjoittelun asemaa. Keskustelussa nostettiin esiin seuraavia näkökohtia: Opetusharjoittelun arvostusta tulee nostaa (sen tulisi olla huippukokemus, jossa harjoittelija on opettajan työn ytimen äärellä) Opetusharjoittelun kaksijakoisuus: Opettajaksi opiskeleva on yhtä aikaa sekä opiskelija/harjoittelija että itsenäinen opettaja > yliopistopedagogiikan tärkeys, ohjauksen merkitys Harjoittelun tavoite: oppia kohtamaan luokka ja oppilas sekä oppia analysoimaan näitä (tutkimuksen näkökulma) Loppukeskustelussa nostettiin esiin seuraavaa: Luokanopettajalla tulee olla jatkokoulutuskelpoisuus Kouluttajien tulee huolehtia omasta kouluttautumisestaan Hops voisi sisältää myös jatko-opintosuunnitelmia (opettajan ammatillinen kehittyminen) Toivottiin yleissivistävän opettajankoulutuksen täydennyskoulutuksen määrärahojen kasvattamista Toivottiin koulutuspoliittisen aineksen lisäämistä opettajankoulutukseen Toivottiin opettajan yhteiskunnallisen lukutaidon kehittämistä opettajakoulutuksessa Toivottiin ainedidaktiikan ja kasvatustieteen vuoropuhelua, luokanopettajan monialaiset opinnot eivät ole erillinen saareke

6 Jatkossa yliopistojen opetussuunnitelmat etenevät yksiköiden hyväksymiä linjoja noudattaen 6