PYHTÄÄN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2011

Transkriptio

1 PYHTÄÄN MERIALUEEN LAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 211 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 Viivi Mänttäri ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Pyhtään merialueen kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailuun kuuluvat tutkimukset vuodelta 211. Alueella toimi vuonna 211 kaksi laitosta: Sandvik ja Honkaniemi. Laitosten kokonaistuotanto oli 113 tonnia ja rehunkäyttö oli lupaehtojen mukaista. Fosforin kuormitus oli tuotantokauden 211 aikana 638 kiloa ja typen 575 kiloa. Kalankasvatuksen vesistökuormitus on vähentynyt Pyhtään merialueella 199-luvun alkupuolen tilanteesta huomattavasti sekä laitosten lopettamisen että kalankasvatuksen tehostumisen myötä. Vuonna 211 kuormitus oli lähes samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Laitokset sijaitsevat Pyhtään Krokön saarten alueella, joka on osa itäisen Suomenlahden rannikon saaristovyöhykettä. Alue on kokonaisuudessaan rehevää merialuetta, mikä näkyy myös kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailun tuloksissa. Kesän 211 vedenlaatutarkkailun näytteet otettiin kuun loppupuolella. Laitosten tarkkailuasemat (2) eivät sijaitse aivan laitosten vieressä vaan,5 1,2 kilometrin päässä lähimmästä laitoksesta. Tarkkailun tarkoituksena onkin seurata vedenlaadun mahdollisia muutoksia pidemmällä aikavälillä laitosten lähialueella. Vedenlaatu vastasi laitosten lähialueella merialueen yleistä vedenlaatua kuun näytteenottokerralla. Laitosten ympärillä tehdyn sondikartoituksen perusteella klorofyllipitoisuus oli hyvin tasainen ja samalla tasolla kummankin laitoksen ympärillä. Pitoisuus eikä myöskään eronnut vertailupisteiden tasosta. Happitilanne oli hyvä kummankin laitoksen ympärillä. Ranta-alueiden pohjaeläintutkimusten perusteella tutkittujen neljän näytepisteen rehevyys vaihteli karusta lievästi karuun. Vertailupisteiden indeksiarvot ilmensivät hieman karumpaa pohjanlaatua kuin kalankasvatuslaitosten tuntumasta kerätyt näytteet. Kasviplanktonnäytteen lajisto vastasi tyypillistä Itämeren loppun lajistoa

3 SISÄLTÖ 1 Johdanto 1 2 Sääolot 2 3 Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu ja ravinnekuormitus 6 4 Aineisto ja menetelmät Vedenlaatuseuranta Kasviplanktontutkimus Sondikartoitus Ranta-alueiden pohjaeläintutkimus 11 5 Tulokset Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Kasviplanktontutkimus Sondikartoitukse Ranta-alueiden pohjaeläintutkimus 25 6 Yhteenveto 27 Viitteet 28 Liitteet: Liite 1. Näyteasemien tiedot ja analyysimenetelmät Liite 2. Vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. Kasviplanktontutkimuksen tulokset Liite 4. Ranta-alueiden pohjaeläintutkimusten tulokset

4 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Pyhtään kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua. Tässä yhteenvedossa on esitelty vesistötarkkailun tulokset vuoden 211 osalta. Vuonna 211 tarkkailussa noudatettiin vuonna 21 tehtyä tarkkailuohjelman päivitystä, jonka Kaakkois-Suomen ELY-keskus on hyväksynyt (kirje KASELY/383/7./21, ). Vuonna 211 tarkkailuohjelmassa oli fysikaaliskemiallista vedenlaatuseurantaa, ranta-alueen perifytontutkimus, sondikartoitus sekä kasviplanktontutkimus. Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksien varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet (kuva 1): Sandvikin Lohi Oy, Sandvikin laitos (ISY-27-Y-75) Sandvikin Lohi Oy, Honkaniemen laitos (ISY-27-Y-73) Kaakon Lohi Oy, Girsvikin laitos (ISY-26-Y-254) Kaakon Lohi Oy, Mossavikin laitos (ISY-26-Y-253), luvasta valitettu Kaakon Lohi Oy, Mallemuckenin laitos (ISY-27-Y-77) Kuva 1. Pyhtään merialueen voimassa olevan luvan omaavien kalankasvatuslaitosten sijainnit. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 1

5 Kuva 2. Pyhtään merialueen kalankasvatuslaitosten vedenlaadun seuranta-asemat sekä vertailuaineistona käytetyt näyteasemat. Näistä laitoksista vain Sandvikin ja Honkaniemen laitoksilla oli vuonna 211 kalankasvatustoimintaa. Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Sandvik ja Honkaniemi. 2 SÄÄOLOT Vuosi 211 oli koko maassa poikkeuksellisen lämmin. Suomen keskilämpötilat pysyttelivät maaliskuusta lähtien pitkän ajan keskiarvoja korkeammalla ja koko maan keskilämpötila oli 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Helmikuu oli erittäin kylmä ja keskilämpötila laski selvästi pitkän ajan keskiarvon alapuolelle. Kevät alkoi kuitenkin monin paikoin hyvin aikaisin lämpötilojen kohottua maaliskuussa tavanomaista korkeammalle. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopulla ja pintavedet alkoivat lämmetä nopeasti. Alkun helleaallon aikana useilla paikkakunnilla mitattiin uusia lämpöennätyksiä. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan näin lämmin toistuu vain kerran 2-3 vuodessa. Kesä-heinäkuun aikana paikannettiin myös tavanomaista enemmän salamoita. Loppuvuoden keskilämpötilat pysyttelivät poikkeuksellisen korkeina ja vielä syyskuun lopulla mitattiin 2 asteen ylityksiä. Talven tulo oli myöhässä koko maassa eikä terminen talvi ehtinyt alkaa maan eteläosissa vuoden loppuun mennessä (Ilmatieteenlaitos 211, 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

6 Suomen ympäristökeskus 211). Säteilysumma oli hieman sekä edellisvuotta että pitkän ajanjakson keskiarvoja korkeampi. Vuoden 211 sademäärät olivat paikoin myös poikkeuksellisen suuret. Talvella lumipeite oli hyvin paksu koko maassa. Vuoden alkupuolella oli muutamia kuivia jaksoja, mutta erityisesti loppuvuonna sademäärät ylittivät useasti pitkän ajanjakson keskiarvon. Merialueilla myrskytuulia havaittiin joulukuussa poikkeuksellisesti 11 päivänä kun tavallisesti niitä on kolme. Vuosi 211 päättyi sateiden ja myrskytuulten merkeissä (Ilmatieteenlaitos 211). Kuvassa 3 on esitetty Kotkan (Kirkonmaa) havaintoaseman kuukausittainen lämpötila ja sademäärä vuonna 211 sekä pitkän ajanjakson keskiarvot (Rankki) lämpötila ( C) sademäärä (mm) Kuva 3. Eri kuukausien keskilämpötila ( o C) ja sademäärät (mm) vuonna 211 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson (1971-2) keskiarvot Kotkan Rankissa. Lähde: Ilmatieteenlaitos. Vuonna 211 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi lähes 25 % havainnoista (taulukko 1). Vähiten tuuli kaakosta, jossa havaintojen osuus oli 7,5 %. Keskimääräinen tuulenvoimakkuus oli hyvin samaa luokkaa kaikilla ilmansuunnilla. Voimakkain tuuli puhalsi lounaasta ja heikoin koillisesta. Tuulenvoimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat 1,5-9,4 m/s välillä. Keskimääräinen tuulennopeus vuonna 211 oli 5,2 m/s. Myrskypäiviä (tuulennopeus yli 21 m/s) ei Kotkassa havaittu yhtäkään vuoden 211 aikana, mutta kovatuulisia päiviä (tuulennopeus yli 14 m/s) oli kahdeksan, joista suurin osa ajoittui loppuvuodelle. Taulukko 1. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (%) Kotka Rankin havaintoasemalla vuonna 211. pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 1,5 2, 2,8 2,6 3, 3,9 4,4 1,9 maks 5,9 4, 7,3 8,5 9,4 8,8 7, 6,7 ka ,1 3,6 8,8 3,3 1,7 4,8 7,5 4,4 1,6 5,6 24,7 6,2 17,6 5,6 11,3 4,1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 3

7 Merentutkimuslaitos mittaa meriveden pinnankorkeutta Haminassa mareografilla, joka sijaitsee Haminanlahdessa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Merenpinnan korkeus vaihteli -44 ja 9 cm välillä vuonna 211 (kuva 4). Vedenpinta oli alhaisimmillaan maaliskuussa ja korkeimmillaan joulukuun lopulla. Meriveden pinnankorkeus pysytteli suhteellisen tasaisena syyskuuhun asti, jonka jälkeen vedenpinta lähti nousemaan. Marraskuussa pinnankorkeus jälleen laski, mutta nousi tämän jälkeen nopeasti maksimikorkeuteensa joulukuussa. Merivedenpinta oli selvästi edellisvuotta korkeammalla tasolla. cm Kuva 4. Meriveden pinnankorkeudet Haminassa vuonna 211. Lähde: Merentutkimuslaitos. Kymijoki on merkittävä kuormittaja Pyhtää-Kotka merialueella. Kymijoen virtaama oli vuonna 211 syyskuun alkuun asti selvästi pidemmän ajanjakson keskiarvon alapuolella (kuva 5). Loppuvuodesta virtaama kuitenkin selvästi kasvoi runsaiden sateiden seurauksena. Virtaama oli syys-joulukuussa selvästi sekä alkuvuotta että pidemmän ajanjakson keskiarvoa korkeammalla. Keskimääräinen virtaama vuonna 211 oli 291 m 3 /s. Tarkkailuun osallistuvien kalankasvatuslaitosten alueella vaikuttaa lähinnä Kymijoen Pyhtään haara. Pyhtään haaran kautta juoksutetaan yleensä vain vakiovirtaamaa 5,3 m 3 /s. Vuonna 211 Pyhtään haaran virtaamat olivat kuitenkin kuusta alkaen selvästi vakiovirtaamaa suuremmat (kuva 6). Keskimääräinen virtaama vuonna 211 olikin 3 m 3 /s. Kymijoen lisäksi Pyhtään merialueelle tuovat hajakuormitusta myös pienemmät joet, kuten Siltakylänlahteen laskeva Siltakylänjoki. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

8 5 m³/s Kuva 5. Kymijoen virtaama (m 3 /s) vuonna 211 Kuusankoskella ja vastaava pidemmän ajanjakson virtaama (1971-2). Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 1 m³/s Kuva 6. Kymijoen Pyhtäänhaaran virtaama (m 3 /s) vuonna 211 Ediskoskella ja vastaava pidemmän ajanjakson virtaama ( ). Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 5

9 3 NKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin Pyhtään merialueella vuonna 211 yhteensä 113 tonnia ja laitosten kokonaisfosforikuormitus oli 638 kiloa (kuva 7 ja taulukko 2). Sekä fosforikuormitus että lisäkasvu olivat lähes samalla tasolla kuin edellisenäkin vuonna. Typpikuormitus oli yhteensä 5 75 kiloa (taulukko 2) ja kehitys on ollut lähes samanlainen kuin fosforin osalta. Ravinnekuormituksen ja lisäkasvun välisen suhteen perusteella kalankasvatuksen tehokkuus oli edellisvuoden tasolla, mikä on selvästi 2-luvun alkuvuosia parempi. 4 5 Lisäkasvu tn/kasvukausi Fosforia tn/kasvukausi Lisäkasvu tn Fosforia tn Kuva 7. Kalankasvatuslaitosten kokonaislisäkasvu (tn) ja fosforikuormitus (tn) Pyhtään merialueella 2-luvulla. Lähde: Kaakkois-Suomen ELY. Taulukko 2. Pyhtään kalankasvatuslaitosten laitoskohtainen lisäkasvu, rehunkäyttö ja ravinnekuormitus. Lisäksi taulukossa on esitetty voimassa olevan ympäristöluvan mukainen kuivarehun luparaja. Laitos Lisäkasvu Rehunkäyttö Luparaja Ravinnekuormitus kg tn Kuivarehu tn kuivarehulle tn Fosfori Typpi Sanvikin laitos 65 77, Honkaniemen laitos 48 58, Yhteensä , Rehuna on käytetty vuodesta 2 lähtien vain kuivarehua. Vuoden 28 ympäristöluvissa kalankasvatustoimintaa on rajoitettu siten, että kullekin laitokselle on esitetty suurimmat sallitut rehun käyttömäärät (taulukko 2). Vuonna 211 sekä Sandvikin että Honkaniemen laitoksella kuivarehua käytettiin lähes luparajan mukainen määrä (taulukko 2). Kalanviljelyn osuus Pyhtää-Kotka merialueen pistemäisestä kuormituksesta oli tuotantokaudella (-lokakuu) 211 keskimäärin 9 % sekä fosforin että typen osalta 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

10 (kuva 8). Luvut olivat hyvin samaa tasoa kuin edellisenäkin vuonna. Kalalaitosten kuormitus oli suurinta loppullä. Fosforikuormituksen huippu ajoittui syyskuulle ja typpikuormituksen kuulle. kok. P kg/vrk teollisuus yhdysk kalalaitokset Kuva 8. Pistekuormituksesta tuleva fosfori- ja typpikuormitus Pyhtää-Kotka merialueella kalankasvatus-laitosten ruokintakaudella (-lokakuu) vuonna 211. kok. N kg/vrk teollisuus yhdysk kalalaitokset Kalankasvatuksen osuus alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta vaihtelee laskentakriteerien perusteella. Alueen tärkein kuormittaja on Kymijoki, joka laskee mereen Kotkan ja Pyhtään edustalla neljänä haarana. Kymijoen tuomaa kuormitusta vuoden 211 osalta tullaan käsittelemään tarkemmin Kymijoen alaosan vuosiyhteenvedossa. Kalankasvatuksen osuus kasvukaudenaikaisesta (-lokakuu) alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta (pistekuormitus + koko Kymijoki Ahvenkoskenhaarasta Korkeakosken haaraan) oli vuonna % fosforikuormituksesta ja,2 % typpikuormituksesta (kuva 9). Mikäli kokonaiskuormitukseen lasketaan Kymijoen haaroista kasvatusalueelle laskevat Pyhtään ja Koivukosken haarat, niin kalankasvatuksen prosenttiosuus oli 2 % -lokakuun fosforikuormituksesta ja 1 % typpikuormituksesta. Kalankasvatuslaitosten kuormitusosuuden suuruuteen vaikuttaa ennen kaikkea Kymijoen tuoma kuormitus, joka muodostaa selvästi suurimman osan alueelle tulevasta kuormituksesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 7

11 kalalaitokset,2 % teollisuus,8 % Typpi -lokakuu yhdysk 2 % Typpi -lokakuu kalalaitokset 1 % teollisuus 2,5 % yhdysk 4,5 % Koko Kymijoki 97 % Kymijoki (Pyhtään haara + Koivukoskenhaara 92 %) kalalaitokset 1 % Fosfori teollisuus 4 % -lokakuu yhdysk 1 % Fosfori -lokakuu kalalaitokset 2 % teollisuus 14 % yhdysk 4 % Koko Kymijoki 94 % Kymijoki (Pyhtään haara + Koivukoskenhaara) 8 % Kuva 9. Eri kuormitussektoreiden laskennallinen osuus kokonaisfosfori- ja -typpikuormituksesta Pyhtää-Kotka merialueella kalankasvatuslaitosten varsinaisella tuotantokaudella (-lokakuu) vuonna AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUSEURANTA Vedenlaatuseurannan tarkoituksena on antaa tietoa alueen tilasta ja kehityksestä pitkällä aikavälillä. Kaikessa näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon yleistä ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 28). Vedenlaatuseurannan vesinäytteet otettiin uuden ohjelman mukaan havaintoasemilta 38 ja 316 (kuva 1 ja liite 1) kerran loppustä. Näytteenoton ajankohta oli Ohjelman mukaiset fysikaaliskemialliset määritykset, klorofylli-a sekä bakteerimääritykset teetettiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Määritysmenetelmät on esitetty liitteessä 1 ja analyysitulokset liitteessä 2. Kalankasvatuslaitosten vedenlaadun seuranta-asemista käytetään jatkossa lyhennettä -asemat. Tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi lähimerialueen tuloksia Pyhtää- Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailusta (123, 66, 77 ja Kyvy-2) sekä Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen (KAS) näyteasemilta (Kyvy-1 ja 355) (kuva 2 ja liite 2). Vertailuasemien tulosten perusteella pyrittiin tarkastelemaan sitä, poikkesiko vedenlaatu 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

12 -asemilla Pyhtää-Kotka merialueen yleisestä vedenlaadusta. Vertailuasemilta näytteenottoja kertyi enemmän ja kattavin aineisto on asemalta 123, jonka tulosten perusteella voitiin tarkastella tutkimusalueen veden laadun yleistä kehitystä n 211 aikana. 4.2 KASVIPLANKTONTUTKIMUS Kasviplanktontutkimuksen tarkoituksena on selvittää alueen kasviplanktonin lajikoostumusta, runsautta sekä yksilömäärän ja biomassan vaihtelua. Vuoden 211 tutkimus oli ensimmäinen, sillä kasviplanktontutkimus ei ole kuulunut aiempiin tarkkailuohjelmiin. Kasviplanktonnäyte otettiin asemalta 38 ja. näytesyvyys määräytyi näkösyvyyden mukaan. Näkösyvyys oli näytteenottohetkellä 2,9 m ja kasviplanktonnäyte otettiin -6 m kokoomanäytteenä, joka koottiin, 2, 4 ja 6 m näytteistä. Kestävöinnissä käytettiin Lugol-liuosta (,5 ml/ 2 ml näytettä). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Kvantitatiivinen kasviplanktonlaskenta tehtiin Utermöhl-menetelmällä noudattaen Helcomin manuaalia (HELCOM 211) ja solutilavuuksien osalta Helcomin hyväksymää ja käyttämää julkaisua: Biovolumes and size-classes of phytoplankton in the Baltic Sea. Koska kasviplanktontutkimus oli ensimmäistä kertaa mukana tarkkailuohjelmassa, kalalaitosten vaikutusta merialueen kasviplanktoniin ei pystytä toteamaan yhden näytteen perusteella. Kvantitatiivinen kasviplanktontulos raportoidaan havaintopaikan biomassatuloksena WW mg/m3, yksilö määrinä litraa kohden sekä tarkastellaan lajistokoostumusta (liite 3). Kasviplanktonnäytteen analysoinnista ja raportoinnista vastasi Maija Huttunen (Ay Maija ja Timo Huttunen). 4.4 SONDIKARTOITUKSET Veden happi- ja klorofyllipitoisuutta kalalaitosten ympärillä kartoitettiin sondimittauksin ja tutkimus tehtiin vuonna 211 ensimmäisen kerran. Levämäärää kuvaavaa a- klorofyllipitoisuutta mitattiin kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 692 V2) pintavedestä (n.,3-,4 m). Sondaus tehtiin molempien laitosalueiden ympärillä noin 15-5 metrin säteellä laitoksista. Mittauksia kertyi kummankin laitoksen ympäriltä 7-12 kpl. Klorofylliarvoja käsiteltiin ArcView ArcGIS 1. paikkatietojärjestelmällä, jolla interpoloitiin karttapohjalle kalalaitosten ympärillä olevan alueen klorofyllipitoisuus. Interpoloinnissa käytettiin Spatial Analyst ohjelman Natural Neighbour menetelmää. Kalalaitosten lähellä tehtyjen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 9

13 a. b. Kuva 1 a ja b. Vertikaalisten happimääritysten näyte- ja vertailupisteet sekä klorofyllitutkimuksen vertailupisteet Honkaniemen (a) ja Sandvikin laitoksella (b). 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

14 mittausten lisäksi tehtiin pistemäisiä mittauksia noin 1-2 kilometrin päässä laitoksista sijaitsevilla vertailupisteillä (kuva 1 a ja b). Happipitoisuutta puolestaan kartoitettiin koko vesipatsaasta pinnasta pohjaan tehtävin profiilimittauksin yhteensä 21 pisteeltä. Pitoisuudet määritettiin 1 m, pohja-3 m ja pohja-1 m syvyyksiltä. Mittauksia tehtiin sekä laitosten välittömässä läheisyydessä että 2-5 metrin etäisyydellä laitoksista. Lisäksi happitilannetta kartoitettiin noin 1-2 kilometrin päässä laitoksista sijaitsevilla vertailupisteillä, jotka olivat samoja kuin klorofyllikartoituksessa (kuva 1 a ja b). 4.3 RANTA-ALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS Ranta-alueiden pohjaeläintutkimuksissa menetelmänä käytettiin ns. surviaissääskien kotnahkamenetelmää. Surviaissääskien kotnahkanäytteitä kerättiin neljältä näytepisteeltä: kaksi näytettä kalankasvatuslaitosten läheisyydestä ja kaksi näytettä vertailualueilta (liite 1). Surviaissääskien aikuistuminen käynnistyy Etelä-Suomen olosuhteissa tyypillisesti huhti- kuun vaihteessa ja päättyy syys-lokakuussa (Raunio ym. 27). Lajien aikuistumisajankohtien välillä on vuodenaikaista ja vuorokauden sisäistä vaihtelua (mm. Wilson & Ruse 25). Jotta lajistosta saataisiin kattava kuva, on suositeltu että kotnahkoja kerättäisiin kolmena tai neljänä eri kuukautena avovesikauden aikana (Wilson & Ruse 25). Kustannusten karsimiseksi on usein kuitenkin tyydyttävä vain yhden ajankohdan näytteeseen. Kalankasvatuslaitosten tarkkailussa näytteitä kerättiin kuussa ( ). Aikaisempien tutkimusten perusteella tänä ajankohtana on mahdollista saada melko kattava otos niin karun kuin rehevän pohjanlaadun ilmentäjälajeista. Vuorokauden sisäisen vaihtelun aiheuttaman virheen vuoksi kotnahkoja tulee kerätä kerääntymisalueilta tai ajelehtivaa aineista keräävistä pisteistä. Tällöin näytteen voidaan katsoa edustavan viimeisen kahden vuorokauden aikana aikuistuneita lajeja (Coffman 1973). Järvien ja rannikkoalueen olosuhteissa kerääntymisalue tarkoittaa tuulen vastaista rantaa, jonne pinnalla ajelehtivaa ainesta on kerääntynyt. Surviaissääskien kotnahkojen näytteenotossa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia SFS-EN 15196:26. Näytteenotto tapahtui haavimalla rantaveden pinnalla kelluvaa aineista käsihaavilla (havas 25 µm). Ollakseen edustava näytteen tulee sisältää vähintään 2 kotnahkaa (Ruse 1993). Koska vain kotnahkojen määrä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa ole määritelty tai rajattu. Käytännössä riittävä määrä kotnahkoja saavutettiin noin 1-15 minuutin haavinnalla. Haavinnan jälkeen pussin sisältö tyhjennettiin vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpäristä poistetaan isoimmat roskat ja samalla arvioitiin kotnahkojen määrää. Loppu aines kaadettiin siivilän (havas 25 µm) läpi ja seulontajäännös kaadettiin kierrekorkilliseen pulloon (,5 l) ja säilöttiin etanolilla. Haavintaa jatkettiin mikäli ensimmäisessä näytteessä ei ollut riittävää määrää kotnahkoja. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 11

15 Näytteet poimittiin parin seuraavan päivän kuluessa näytteenotosta. Poimintaa varten näytepulloa sekoitettiin ja siitä kaadettiin poiminta-alustalle pieni osanäyte. Kaikki osanäytteen kotnahat poimittiin ja laskettiin. Mikäli osanäytteen kotnahkojen määrä ei ylittänyt vaadittua 2 yksilöä, kaadettiin poiminta-alustalle uusi osanäyte, josta poimittiin niin ikään kaikki kotnahat. Kotnahkojen määrityksessä hyödynnettiin Langtonin (1991) määrityskaavaa. Kaikki kotnahat määritettiin vähintään suvulleen, mutta pääasiassa lajilleen. Näytepisteiden rehevyyden arvioinnissa hyödynnettiin Paasivirran (21) ehdottamaa TEO-indeksiä (indeksin päivitetty versio vuodelta 21), jossa lajit on jaoteltu kahteen ryhmään: i) oligotrofian ja ii) eutrofian ilmentäjälajit. Indeksin pienin mahdollinen arvo on (ilmentäen hyvin karua pohjanlaatua) ja suurin 1 (ilmentäen hyvin rehevää pohjanlaatua). 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU Lämpötila Pintaveden lämpötila kohosi keväästä aina kuun alkupuolelle asti, jolloin vesi oli intensiiviasemalla 123 lämpimimmillään 21,6 asteista (kuva 1). Maksimilämpötila oli vain hiukan edellisä alhaisempi. Elokuun lopulla pintaveden lämpötila laski nopeasti ja lokakuussa koko vesi massa oli jo tasalämpöinen pinnasta pohjaan. asemilla mitatut kuun lämpötilat vastasivat intensiiviaseman tuloksia ja pintaveden lämpötila oli kuun lopulla noin 18 C. 25 asema lämpötila ( C) 15 1 pintavesi alusvesi 5 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 1. Veden lämpötila ( o C) pintavedessä (1 m) ja alusvedessä (2 m) intensiiviasemalla 123 huhti-joulukuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

16 Happitilanne Pintaveden happitilanne oli pääasiassa hyvä koko maalis-joulukuun välisen ajan (kuva 11). Kesällä useilla pisteillä oli havaittavissa levätuotannon aiheuttama hapen ylikyllästystila, jolloin happikyllästys nousi yli 1 %:n. Havaintoasemalla 66, joka sijaitsee noin 5 km kalalaitoksilta kaakkoon, pintaveden happikyllästys oli syyskuussa vain 61 % ja selvästi muuta aluetta alhaisempi. 13 pintavesi 123 kyvy-2 hippikyllästys (%) kyvy-1 5 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 11. Happikyllästysprosentti (%) pintavedessä (1 m) -asemilla ja vertailuasemilla kevään, n ja syksyn aikana vuonna 211. Alusvedessä happikyllästys oli keväällä ja alkustä pääsääntöisesti noin 8 % (kuva 12). Kesäkuun lopulla happitilanne kuitenkin heikkeni ja pitoisuudet laskivat selvästi. Huonoin happitilanne oli -asemalla 38, jossa happikyllästys oli kuun lopulla vain 24 %. Sen sijaan -asemalla 316 hapenkyllästys oli selvästi muita pisteitä korkeampi. -asemien happitilanne ei poikennut pintaveden osalta vertailuasemien tilanteesta. Alusveden osalta -asemien happitilanne oli toisella asemalla selvästi heikompi (38) ja toisella selvästi parempi (316) kuin vertailuasemilla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 13

17 1 alusvesi 123 hippikyllästys (%) kyvy kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 12. Happikyllästysprosentti (%) alusvedessä -asemilla ja vertailuasemilla kevään, n ja syksyn aikana vuonna 211. Näkösyvyys ja sameus Näkösyvyys vaihteli koko alueella vajaasta 2 metristä noin 4 metriin (kuva 13). Suurin näkösyvyys havaittiin kuussa asemalla 66 ja alhaisin asemalta 123 loppukeväästä ja syksystä. -aseman 38 näkösyvyys oli kuussa hyvin samalla tasolla kuin alueen muillakin tarkkailuasemilla -syyskuussa ja -asemalla 316 näkösyvyys oli hieman muita pisteitä alhaisempi (kuva 13) näkösyvyys (m) kyvy kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 13. Näkösyvyys (m) -asemilla ja vertailuasemilla kevään, n ja syksyn aikana vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

18 Pintaveden sameus oli selvästi korkein keväällä, jolloin Kymijoen virtaamat ovat yleensä suuria sulamisvesistä johtuen (kuva 14). -asemien sameus oli pintavedessä kuussa hyvin samalla tasolla kuin alueen muillakin tarkkailupisteillä. Alusvedessä sameus oli korkeimmillaan loppustä. Korkeimmat sameusarvot (7-1 FTU) havaittiin happitilanteen ollessa huonoin asemalla 123 ja -asemalla 38. -asemalla 316 sameus oli alusvedessä samalla tasolla kuin vertailuasemillakin. 4 pintavesi 123 kyvy samues (FTU) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 14. Pintaveden sameus (FTU) -asemilla ja vertailuasemilla kevään, ja syksyn aikana vuonna alusvesi 123 kyvy-2 77 samues (FTU) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 15. Alusveden sameus (FTU) -asemilla ja vertailuasemilla kevään, ja syksyn aikana vuonna 211. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 15

19 Typpi ja fosfori Typpipitoisuuden vaihtelu pintavedessä oli hyvin samanlaista kaikilla tarkkailupisteillä (kuva 16). Typpipitoisuus vaihteli pääsääntöisesti 3-6 µg/l välillä ja korkeimmat pitoisuudet mitattiin keväällä, jolloin Kymijoen ainevirtaamat olivat kevättulvien seurauksena suuria. -asemien kuun pintaveden typpipitoisuudet eivät poikenneet vertailuasemista. 6 pintavesi 123 kyvy-2 kokonaistyppi (µg/l) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu 316" 38 Kuva 16. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) -asemilla ja vertailuasemilla keväällä, llä ja syksyllä vuonna 211. Alusveden typpipitoisuudet vaihtelivat puolestaan noin 3-55 µg/l välillä (kuva 17). Korkein pitoisuus (55 µg/l) havaittiin loppullä -asemalla 38, mutta myös vertailuasemilla 123 ja 77 pitoisuudet nousivat lähes yhtä korkealle. Korkeimmat typpipitoisuudet ajoittuivat heikon happitilanteen kanssa samoille kuukausille. Vaikka -asemalta 38 mitattiin korkein alusveden typpipitoisuus, kummankaan aseman pitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi alueen yleisestä typpitasosta. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

20 6 5 alusvesi 123 kyvy-2 kokonaistyppi (µg/l) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 17. Alusveden typpipitoisuus (µg/l) -asemilla ja vertailuasemilla keväällä, llä ja syksyllä vuonna 211. Pintaveden fosforipitoisuus vaihteli keskimäärin 2-45 µg/l välillä (kuva 18). Korkeimmat pitoisuudet havaittiin keväällä vertailuasemalla asemien kuun fosforipitoisuudet olivat samalla tasolla alueen muiden asemien kanssa. 5 pintavesi 123 kyvy-2 kokonaisfosfori (µg/l) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 18. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) -asemilla ja vertailuasemilla keväällä, llä ja syksyllä vuonna 211. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 17

21 Alusvedessä fosforipitoisuudet olivat hieman pintavettä korkeampia (kuva 19). Korkein pitoisuus (86 µg/l) havaittiin kuussa -asemalla 38. Myös vertailuasemilla 123 ja 355 alusveden fosforipitoisuudet olivat syyskuussa lähes 8 µg/l. Korkeat fosforipitoisuudet ovat seurausta alusveden heikosta happitilanteesta. -asemalla 38 olikin hyvin huono happitilanne alusvedessä kuussa (kuva 12), mikä aiheutti korkean fosforipitoisuuden. -asemalla 316 alusveden fosforipitoisuus oli kuussa selvästi alhaisempi kuin alueen muilla pisteillä. 1 alusvesi 123 kyvy-2 kokonaisfosfori (µg/l) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 19. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) -asemilla ja vertailuasemilla keväällä, llä ja syksyllä vuonna 211. Pyhtää-Kotka merialueella päällysveden typpi- ja fosforipitoisuuksiin vaikuttavat alueelle purkautuvan Kymijoen ravinnemäärät ja pitoisuudet (etenkin typen osalta), meriveden sekoittumisen kautta alusvedestä tulevat ravinnelisäykset, ravinteiden kuluminen perustuotantoon ja merialueen omasta pistekuormituksesta tulevat ravinteet. Pyhtää-Kotka merialueen ravinnetaseeseen vaikuttavat myös varsinainen Itämeri, läntinen Suomenlahti ja tietyissä oloissa myös Neva-Pietari -alue. Kymijoen virtaamat ja samalla ainevirtaamat olivat alkuvuonna hieman tavallista alhaisemmat, mutta nousivat loppuvuodesta runsaiden sateiden seurauksena selvästi pitkän ajanjakson keskiarvojen yläpuolelle. Kymijoen mereen laskevien haarojen typpipitoisuus oli -lokakuussa µg/l ja fosforipitoisuus vastaavasti µg/l. Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosfori -suhde on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä ja suhteen ollessa alle 1, typpi on kasvun minimitekijä. Jos suhde jää 1-17 välille, kumpi tahansa ravinteista voi rajoittaa levien kasvua. Vastaavasti mineraaliravinteiden osalta typpi-fosforisuhteen (NO 2 +NO 3 +NH 4 /liuennut fosfaattifosfori) ollessa yli 12 pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle 5, liuenneet typpiyhdisteet ovat rajoittava tekijä (Forsberg ym. 1978). 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

22 Vertailuasemalla 123 kokonaisravinteiden suhde oli pääsääntöisesti 1-17 välillä, jolloin kumpikaan ravinteista ei ole selvästi kasvua rajoittavana tekijänä (kuva 2). Suhdeluku vaihteli hyvin paljon n aikana ja -asemien ravinnesuhde oli kuussa samalla tasolla vertailuaseman kanssa N/P-suhde maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 2. Kokonaistypen ja fosforin suhdeluku vertailuasemalla 123 sekä -asemilla 316 ja 38 vuonna 211. Mineraaliravinteiden suhdeluvun vaihtelu oli vielä suurempaa kuin kokonaisravinteiden (kuva 2 ja 21). Vertailuasemalla 123 vallitsi suurimman osan vuotta tilanne, jossa kumpikaan mineraaliravinne ei selvästi ollut kasvua rajoittava tekijä. Kesäkuun alussa ja lokakuussa typen mineraaliravinteet rajoittivat kasvua ja kuun alussa puolestaan fosforin. -asemalla 38 vallitsi kuussa yhteisrajoitteisuus ja -asemalla 316 fosforin mineraaliravinne rajoitti levätuotantoa. Mineraaliravinteiden suhdelukuja voi vääristää hieman se, että liukoisen fosforin arvona on käytetty tässä kokonaisfosfaattifosforia eikä leville käyttökelpoisinta liukoista fosfaattifosforia (liukoinen reaktiivinen fosfori, DRP). Suhdelukuja voi vääristää myös se, että erityisesti ammoniumtyppi - ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat useimmiten alle määritysrajan; jolloin tuloksena on käytetty lukua,5 x määritysraja. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 19

23 mineraaliravinteiden N/P-suhde maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 21. Liukoisen typen (nitriitti, nitraatti ja ammonium) ja fosforiyhdisteiden (fosfaatti) suhdeluku vertailuasemalla 123 ja -asemilla 316 ja 38. Veden hygieeninen laatu Veden hygieenistä laatua kuvaavia suolistoperäisiä enterokokkeja oli kuun näytteenottokerralla -asemalla 38 pmy ja asemalla pmy/1 ml (liite 2). Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetuksen 177/28 mukaan suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 2 pmy/1 ml, joten tulosten perusteella vedet soveltuivat mikrobiologiselta laadultaan uimavedeksi. Aseman 316 enterokokkimäärät olivat kuitenkin suurempia kuin läheisillä vertailuasemilla koko aikana. Klorofylli Klorofylli a -pitoisuus mittaa lehtivihreällisten, vapaassa vedessä elävien levien runsautta. Klorofyllinäytteet otettiin näkösyvyyden mukaan -4, -6 tai -8 metristä. Klorofyllipitoisuudet olivat runsaimmillaan kuussa, mutta laskivat sitten nopeasti (kuva 22). Kesällä pitoisuudet pysyttelivät alle 1 µg/l tasolla ja -asemilta kuussa mitatut pitoisuudet olivat hieman vertailuasemia alhaisemmat. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

24 kyvy-2 hippikyllästys (%) kyvy-1 maalis huhti heinä syys loka marras joulu Kuva 22. Klorofyllipitoisuus (µg/l) -asemilla ja vertailuasemilla keväällä, llä ja syksyllä vuonna 211. Pitkäsen väitöskirjassaan (1994) esittämien Suomen rannikkovesien klorofyllipitoisuuksien (tuotantokauden keskiarvo) perusteella vesialueet voidaan jakaa seuraaviin rehevyysluokkiin: Rehevyysluokka I Karu II Lievästi rehevä III Rehevä IV Hyvin rehevä V Erittäin rehevä a-klorofylli μg/l alle yli 25 Kesä-lokakuun klorofyllitulosten perusteella tutkimusalue luokitellaan reheväksi. Valtakunnallisen yhteenvedon (Suomen ympäristökeskus 211b) mukaan levätilanne oli Suomen merialueilla llä 211 keskimääräistä huonompi. Heinä-kuun vaihteessa havaittiin laaja-alaisia sinileväkukintoja. Tämän jälkeen levämäärät kuitenkin vähenivät nopeasti. 5.2 KASVIPLANKTONTUTKIMUS Runsaimpana lajiryhmänä olivat piilevät (Diatomophyceae), joita havaittiin yksilöä litrassa ja biomassatulos oli 216,82 mg/m3. Itämeren kasviplanktonissa piilevät on tärkeä ja monilajinen leväryhmä. Kaikkiaan on määritetty noin 7-8 piilevälajia ja osa on aidosti planktisia lajeja. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 21

25 Sinilevät (Nostocophyceae) ovat rakenteeltaan lähempänä bakteereita ja nykyään niistä käytetään nimitystä syanobakteerit. Syanobakteerit esiintyvät lämpiminä vuodenaikoina ja muodostavat usein pintalauttoja. Lajeilla Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena on veteen liuenneen molekyläärisen typen sitomiseen erilaistuneita soluja, heterosyyttejä, joten niiden runsastuminen riippuukin veden fosforiravinnemääristä. A.flosaquaeta löydettiin kpl/l ja biomassa oli 51,34 mg/m3. Maksamyrkky nodulariinia tuottavaa N.spumigenaa puolestaan löydettiin 2832 kpl/l biomassan ollessa 1,9 mg/m3. Näitä biomassatuloksia voidaan pitää kohtuullisina. Panssarilevät (Dinophyceae) eli dinoflagellaatit ovat pääasiassa yksittäisoluina eläviä yksisoluisia, kaksisiimaisia leviä. Panssarilevien kokonaiskappalemäärä kpl/l ja biomassa-arvo 24,68 mg/m3 muodostui pääasiassa pienestä Hetrocapsa rotundata levästä. Tämä on hyvin tyypillinen koko Itämeren alueella esiintyvä levä, joka varsinkin syysstä muodostaa välillä jopa kukintoja. Kultalevät (Chrysophyceae) ovat makean veden leviä, joista noin 6 lajia on todettu esiintyvän Itämeressä, useimmiten jokivesien tuomina. Itämeressä niiden osuus kasviplanktonista on melko vähäinen. Ne ovat yleensä irrallisia yksittäissoluja tai yhdyskuntia. Soluissa on yksi tai kaksi eripituista siimaa. Pseudopedinella elastica ja P.tricostata levät muodostivat pääasiassa tämän leväryhmän kokonaiskappalemäärän ja biomassana 62,57 mg/m3. Nielulevät (Cryptophyceae) ovat melko pieni yksisoluisten siimalevien ryhmä. Itämeressä esiintyy parikymmentä lajia, useimmat ympäri vuoden ja ajoittain hyvinkin runsaina. asemalta otetussa näytteessä kappalemääräisesti eniten oli tähän ryhmään kuuluvaa Plagioselmis prolonga levää kpl/l, mutta pienen solukokonsa vuoksi biomassaarvo oli vain 26,96 mg/m3. Itämeressäkin ajoittain kukintatiheyksinä esiintyvä ripsieläin Mesodinium rubrum elää ilmeisessä symbioosissa nielulevän kanssa ja tarjoaa suojaisan ympäristön levälle ja levä vuorostaan yhteyttämistuotteita ripsiäläimelle. Tässä näytteessä Mesodinium rubrumia esiintyi kahtena eri kokoluokkana ja niiden yhteisö kpl/l oli Suomuviherlevät (Prasinophyceae) ovat yleensä yksisoluisia siimaleviä, mutta joillakin lajeilla on myös liikkumattomia vaiheita. Suomuviherleviä esiintyy sekä makeissa että suolaisissa vesissä. Erityisesti Pyramimonas-suvun lajeja on vedessä ympäri vuoden. Niiden osuus näytteen suomuviherlevistä oli kpl/l ja biomassana 44,73 mg/m3. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

26 5.3 SONDIKARTOITUKSET happi Sandvikin kalankasvatuslaitoksen ympärillä happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa kaikilla tarkkailupisteillä (kuva 23). Myös vertailupisteillä happitilanne oli hyvä. Happipitoisuus vaihteli noin 8-9,5 mg/l välillä ja happikyllästys pysytteli yli 85 %:ssa kaikissa syvyyksissä. 7,5 8 8,5 9 9,5 Happi (mg/l) 2 4 syvyys (m) Sandvik vertailuasema Kuva 23. Happipitoisuus (mg/l) eri syvyyksillä Sandvikin kalankasvatuslaitoksen ympärillä sekä kolmella vertailuasemalla vuonna 211. Myös honkaniemen laitoksen ympärillä olevilla tarkkailupisteillä happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa kaikilla pisteillä (kuva 24). Vertailuasemilla happitilanne oli hyvä lukuun ottamatta syvintä pistettä, jossa happipitoisuus oli 2 m syvyydessä 5,5 mg/l ja happikyllästys 53 %. Pääsääntöisesti happipitoisuus kuitenkin vaihteli 7,5-9,5 mg/l välillä ja happikyllästys oli yli 8 %. Vertikaalisten happimääritysten perusteella Sandvikin ja Honkaniemen laitosten ympärillä olevien tarkkailupisteiden happitilanne oli syyskuun alussa hyvä koko vesipatsaassa eikä happitilanne juurikaan poikennut vertailupisteistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 23

27 2 5 5,5 6 6,5 7 7,5 8 8,5 9 9,5 1 Happi (mg/l) syvyys (m) Honkaniemi vertailuasema Kuva 24. Happipitoisuus (mg/l) eri syvyyksillä Honkaniemen kalankasvatuslaitoksen ympärillä sekä kolmella vertailuasemalla vuonna 211. a-klorofylli Honkaniemen laitoksen ympärillä klorofyllipitoisuus vaihteli µg/l välillä ja keskimääräinen pitoisuus oli 15 µg/l (kuva 25). Sandvikin laitoksella pitoisuudet vaihtelivat 8-17 µg/l välillä ja keskimääräinen pitoisuus oli 12 µg/l. Klorofyllipitoisuus oli hyvin tasainen kummankin laitosalueen ympärillä. Sandvikin laitoksen ympärillä pitoisuudet hieman kasvoivat siirryttäessä kohti Krokön saarta kun taas Honkaniemen laitoksella pitoisuudet hieman laskivat siirryttäessä poispäin saarelta. Näytteenottopäivänä tuuli puhalsi pohjoisesta 3 m/s. Tämä pohjoistuuli on saattanut vaikuttaa klorofyllipitoisuuksiin puskemalle vesimassoja Sandvikin laitoksella mereltä kohti saaren rantaa ja Honkaniemen laitoksella taas saaren rannasta poispäin. Etäämpänä laitoksista olevilla vertailupisteillä klorofyllipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin laitosten ympärillä. On kuitenkin huomioitava, että klorofyllipitoisuudet saattavat vaihdella ajallisesti hyvinkin paljon ja tämän sondikartoituksen tulokset perustuvat vain yhtenä päivänä tehtyihin mittauksiin. Sondikartoituksen perusteella klorofyllipitoisuus oli korkeampi laitosten ympärillä kuin hieman ulompana sijaitsevilla vedenlaadun tarkkailuasemilla (-asemat ja vertailuasemat). Verrattaessa sondikartoituksen tuloksia laboratoriossa tehtyihin määrityksiin on kuitenkin huomioitava se mahdollisuus, että tulokset eivät välttämättä ole aivan vertailukelpoisia, vaikka sondi onkin kalibroitu ja sen tulisi vastata laboratoriomittauksia. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

28 Kuva 25. Klorofyllipitoisuuden vaikutusaluekartta (µg/l) Sandvikin (oikea) ja Honkaniemen (vasen) laitosten ympärillä syyskuussa RANTA-ALUEIDEN POHJAELÄIMET Ranta-alueiden neljästä pohjaeläinnäytteestä tavattiin kaikkiaan 48 surviaissääskilajia/- taksonia (liite 4). Runsaslukuisimpia lajeja olivat mm. Dicrotendipes nervosus, Paratanytarsus dissimilis/inopertus ja Tanytarsus brundini. Valtaosa lajeista oli yleisiä makeanveden lajeja, mutta joukossa oli myös joitakin murtovesien ja merien lajeja, kuten Chironomus aprillinus, Clunio balticus sekä Halocladius variabilis. Rantavyöhykkeen rehevyyttä kuvaavan TEO-indeksin perusteella näytepisteiden rehevyys vaihteli karusta lievästi karuun (kuva 26). Tosin toisen kalalaitosten tuntumassa sijainneen näytepisteen indeksiarvo sijoittui pohjanlaatuluokkien lievästi karu/lievästi rehevä rajalle. Vertailupisteiden indeksiarvot ilmensivät hieman karumpaa pohjanlaatua kuin kalankasvatuslaitosten tuntumasta kerätyt näytteet. Ero oli kuitenkin melko pieni, ja näytteiden vähäisyydestä johtuen on epävarmaa liittyivätkö havaitut erot laitosten rehevöittävään vaikutukseen. Rantavyöhyketutkimuksia kannattaa jatkaa ainakin vielä vuonna 213, jotta saadaan lisäselvyyttä menetelmän käyttökelpoisuudesta ja tulosten luotettavuudesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 25

29 Kuva 26. Rantavyöhykkeiden rehevyys surviaissääskiaineiston perusteella arvioituna. Värien selitykset: sininen = karu, vihreä = lievästi karu. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

30 6 YHTEENVETO Tutkimuksen kohteena oleva Pyhtään Krokön saarten alue kuuluu itäisen Suomenlahden rannikon rehevään saaristovyöhykkeeseen. Kalankasvatuslaitosten typpi- ja fosforikuormitus oli pysynyt lähes samalla tasolla edellisvuoteen verrattuna. Myös laitosten lisäkasvu oli edellisvuoden tasolla. Molemmat käyttivät kuivarehua vuonna 211 luparajojen mukaisesti. Vedenlaadun tarkkailunäytteet otettiin kuun lopulla kahdelta tarkkailuasemalta (38 ja 316), jotka sijaitsevat syvänteissä 5-12 metrin päässä laitoksista. Seurannalla ei pyritä niinkään tarkkailemaan kalankasvatuksen vaikutuksia aivan laitoksen lähiympäristössä vaan tarkkailun tarkoituksena on seurata vedenlaadun mahdollisia muutoksia pidemmällä aikavälillä laitosten lähialueella. Kalankasvatuksen vesistövaikutuksia arvioitiin tarkastelemalla näiden -asemien vedenlaatua suhteessa Pyhtää-Kotka merialueen yleiseen tilaan n 211 aikana. Vedenlaatu vastasi -asemilla pääsääntöisesti vertailuasemia. Näkösyvyys sekä pintaveden ravinnepitoisuus ja sameus olivat samalla tasolla vertailuasemien kanssa. Alusvedessä oli havaittavissa selkeämpiä eroja asemien välillä. Erityisesti -asemalla 38 alusveden happitilanne oli kuussa hyvin heikko ja ravinnepitoisuudet melko korkeita. Kahdesta -asemasta vedenlaatu oli yleensä heikompi asemalla 38. Asema sijaitsee Parlahdella, joka on saarten eristämä, vedenvaihtuvuudeltaan huono syvännealue. - ja vertailunäyteasemien tulosten vertailua vaikeuttaa se, että vesinäytteitä on otettu eri aikaan. Ravinnepitoisuudet saattavat vaihdella merialueella lyhyelläkin aikavälillä paljon ja jo muutamien viikkojen ero näytteenoton ajankohdassa saattaa vaikuttaa tuloksiin merkittävästi. Vertikaalisten happimääritysten perusteella kalalaitosten ympärillä vesipatsaan happitilanne oli kuun lopulla hyvä eikä happivajetta ollut havaittavissa edes alusvedessä. Vain yhdellä Krökön saaren itäpuolella sijaitsevalla vertailupisteellä oli havaittavissa hapenpuutetta alusvedessä 2 metrin syvyydessä. Klorofyllipitoisuus oli kummankin laitoksen ympärillä kuun lopulla hyvin tasainen eikä laitosten keskimääräisissä pitoisuuksissa ollut merkittävää eroa. Myös vertailupisteiden klorofyllipitoisuudet olivat hyvin samalla tasolla kuin laitosten ympärillä. Alueen voidaan katsoa olevan vedenlaadultaan rehevää. Ranta-alueiden pohjaeläintutkimuksissa kalankasvatuslaitosten lähellä olevien näytepisteiden indeksiarvot ilmensivät hieman rehevämpää pohjanlaatua kuin vertailuasemilla. -aseman 38 kasviplanktonnäyte edustaa lajistoltaan tyypillistä Itämeren rannikkoalueen loppun lajistoa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 27

31 VIITTEET Coffman, W. P Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: Forsberg C., Ryding S.-O. Claesson A. & Forsberg A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt.Int.Ver.Limnol. 21: HELCOM 26. Baltic Marine Environment Protection Comission. Biovolumes and Size-Classes of Phytoplankton in the Baltic Sea. HELCOM 211. Baltic Marine Environment Protection Comission. Annex 6: Guidelines concerning phytoplankton species composition, abundance and biomas. Ilmatieteenlaitos 211. Ilmastokatsaus Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto Kettunen I., Mäkelä A. & Heinonen P. 28. Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Langton P. H., A key to pupal exuviae of West Palaearctic Chironomidae. Privatelly published, Huntington, Cambridgeshire, UK. Mäkelä A., Antikainen S., Mäkinen I., kivinen I. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 1. Paasivirta, L. 21. Rantavyöhykkeen surviaissääsket järvien tyypittelyssä. University of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 133: Pitkänen H Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Enviroment Research Institute. Raunio, J., Paavola, R. & Muotka, T. 27. Effects of emergence phenology, taxa tolerances and taxonomic levels on the use of the Chironomid Pupal Exuvial Technique in river biomonitoring. Freshwat. Biol. 52: Ruse, L Chironomid distribution in the River Pang in relation to environmental variables. Ph.D. Thesis. University of Bristol, 365 pp. SFS-EN 15196:26. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. 8 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 28. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Suomen ympäristökeskus 211a. Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuonna > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesiti... > Kuukausittaiset vesi... > Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212

32 Suomen ympäristökeskus 211b. Valtakunnallinen leväyhteenveto : Sinilevätilanne oli järvillä keskimääräinen, merialueilla keskimääräistä huonompi. > Ympäristön tila > Rehevöityminen > Ajankohtainen leväti... > Leväkatsaukset > Leväkatsaukset 211 > Wilson, R. S. & Ruse, L. P. 25. A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No. 13. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 218/212 29

33 LIITE 1 Vedenlaadun tarkkailuasemat Asema Aseman nimi Syvyys Koordinaatit (YKJ) 38 Suomenlahti Krokö Suomenlahti Krokö Suomenlahti Lelleri 123 (vertailu) Suomenlahti Heikinhelli 66 (vertailu) Suomenlahti Äyspäänselkä 77 (vertailu) Kaakkois-Suomen ELY (vertailu) Kyvy-1 Kaakkois-Suomen ELY (vertailu) Kyvy-2 Suomenlahti Rankki Kyvy-2 (vertailu) Käytetyt analyysimenetelmät Määritys Yksikkö PARNCC-koodi Menetelmä Lämpötila oc T_WM Kokonaistyppi µg/l NTOT_NA Aquakem, sis.men, per. kumot. SFS 331:199 Kokonaisfosfori µg/l PTOT_NS Sis. menetelmä, per. kumottuunsfs 326:1986 Happi mg/l O2_DBT SFS 34 Hapenkyllästys % O2_STB Sameus FTU TBY_SNT SFS-EN 2727 Fek. enterokokit pmy/1 ml FS35_F SFS-EN ISO / a-klorofylli µg/l CP_E SFS 5772 Ranta-alueiden pohjaeläintutkimusten näyteasemat Näytepiste Long. E Lat. N Vertailu Vertailu Kalalaitos Kalalaitos

34 LIITE 2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Pyhtään edustan kalalaitokset (PYHT) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P PO4-P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml µg/l PYHT / 38 Suomenl Krokö 38 Klo 11:2; Näytt.ottaja al hs; levä 1 /3; Kok.syv. 17,7 m; Näk.syv. 2,9 m; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 18,2 8,7 95 1, , , 8, ,7 8, ,8 2,6 24 9, , , PYHT / 316 Suomenl Krokö 316 Klo 9:4; Näytt.ottaja al hs; levä 1 /3; Kok.syv. 14,9 m; Näk.syv. 2,2 m; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 18,7 8,9 97 1, , , 8, ,3 7,5 8 1, , ,7 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5) /1

35 LIITE 3 plankton_211 Ship StatNo StatName Latitude Longitude Depth Date Time Kala9338Suomenl Krokö : Project: PyhtäänkalalaitosSample by: Mahu Sample Id: Kala9338 Sampler: Counted by: Maija Huttunen Depth: Min, Max, Nr 1 Counted on : Sample size: Sedim. vol: 25 Mixed vol: Sedim. time: Preservative: Acid lugol Chamber diam: 26 Amt. preserv: 1 Microscope: Leitz DM IRB Ocular: HC12.5x/16 Comment: Part counted with 125x: 9 Square(s), COEFF=236, 189 units Part counted with 25x: 13 Square(s), COEFF=653, 73 units Part counted with 5x: 8 Square(s), COEFF=4247, 764 units Class Species Units Coeff Units/l ww mg/m3 µgc/m3 NOSTOCOPHYCEAE Snowella litoralis 3 (2x2.4-4µm) ,45,1 NOSTOCOPHYCEAE Snowella septentrionalis 2 (1x µm ,4, NOSTOCOPHYCEAE Woronichinia rantae 3 (2x2.5-3x ,87,2 NOSTOCOPHYCEAE Pseudanabaena spp. 1 (.5x1µm) ,3, NOSTOCOPHYCEAE Anabaena lemmermannii 1 (5x1µm) ,86, NOSTOCOPHYCEAE Aphanizomenon flos-aquae 1 (5x1µm) ,34, NOSTOCOPHYCEAE Aphanizomenon gracile 1 (2.5-3x1µm) ,73, NOSTOCOPHYCEAE Nodularia baltica 1 (6x1µm) ,34, NOSTOCOPHYCEAE Nodularia spumigena 1 (6-8x1µm) ,9, CRYPTOPHYCEAE Cryptomonadales unidentified 3 (8x4.5µm) ,31,39 CRYPTOPHYCEAE Hemiselmis virescens 1 (4-6x3µm) ,38,62 CRYPTOPHYCEAE Plagioselmis prolonga 1 (5-7x3-4µm) ,96 4,78 CRYPTOPHYCEAE Teleaulax amphioxeia 1 (8-1x4-5µm) ,51,1 CRYPTOPHYCEAE Teleaulax spp. 2 (11-15x5-6µm) ,19,5 DINOPHYCEAE Dinophysis acuminata MIX 2 (33-37µm) ,67, DINOPHYCEAE Gymnodinium simplex 1 (8x6µm) ,45,1 DINOPHYCEAE Gymnodinium spp. autotrophic 1 (5-1x ,62,1 DINOPHYCEAE Heterocapsa rotundata 1 (1-12x5-7µm) ,94,29 PRYMNESIOPHYCEAE Chrysochromulina spp. MIX 1 (2-4µm) ,75,51 PRYMNESIOPHYCEAE Chrysochromulina spp. MIX 2 (4-6µm) ,44,16 PRYMNESIOPHYCEAE Chrysochromulina spp. MIX 3 (4-6µm) ,3,5 CHRYSOPHYCEAE Paraphysomonas spp. HET 1 (3-5µm) ,28,5 CHRYSOPHYCEAE Pseudopedinella elastica 2 (12µm) ,43,9 CHRYSOPHYCEAE Pseudopedinella tricostata 1 (4µm) ,85,15 DIATOMOPHYCEAE Actinocyclus octonarius v. octonarius ,33,1 DIATOMOPHYCEAE Coscinodiscus granii 1 (5-7µm) ,5,1 DIATOMOPHYCEAE Cyclotella choctawhatcheeana 1 (5µm) ,,13 DIATOMOPHYCEAE Thalassiosira pseudonana 1 (4-6µm) ,47 3,35 DIATOMOPHYCEAE Diatoma tenuis 1 (3x3-5µm) ,94,1 DIATOMOPHYCEAE Navicula spp. 1 (7-8x3-4µm) ,47,1 DIATOMOPHYCEAE Nitzschia paleacea 1 (3x3-4µm) ,11, EUGLENOPHYCEAE Eutreptiella spp. 2 (5-7x15-2µm) ,22, PRASINOPHYCEAE Mantoniella squamata 1 (3-5µm) ,11,2 PRASINOPHYCEAE Nephroselmis spp ,87, PRASINOPHYCEAE Pyramimonas spp. 2 (5-7x5µm) ,29,25 PRASINOPHYCEAE Pyramimonas spp. 3 (8-1x6µm) ,23,39 PRASINOPHYCEAE Pyramimonas virginica 1 (4x2µm) ,21,77 CHLOROPHYCEAE Desmodesmus armatus v. spinosus 1 (4x ,52, CHLOROPHYCEAE Dictyosphaerium tetrachotomum 2 (4-5x ,25, CHLOROPHYCEAE Monoraphidium contortum 1 ( x ,7,1 CHLOROPHYCEAE Oocystis spp. 1 (3-4x7µm) ,7,12 CHLOROPHYCEAE Pediastrum duplex v. duplex 2 (5-8x ,8,1 EBRIIDEA Ebria tripartita HET 1 (23-27µm) ,63,1 INCERTAE SEDIS Katablepharis remigera HET 1 (5-6x7-9µm) ,16,3 INCERTAE SEDIS Katablepharis spp. HET 1 (5-6x7-9µm) ,24,5 INCERTAE SEDIS Leucocryptos marina HET 1 (4-5x7-1µm) ,42,41 INCERTAE SEDIS Tnema subtile HET 1 (4x7µm) ,32,6 CILIOPHORA Mesodinium rubrum 2 (14-16µm) ,26,1 CILIOPHORA Mesodinium rubrum 4 (2-25µm) ,82,2 OTHERS Flagellates unidentified autotrophic ova ,5 1,3 NOSTOCOPHYCEAE ,55,3 DIATOMOPHYCEAE ,82 3,52 DINOPHYCEAE ,68,31 EBRIIDEA ,63,1 CILIOPHORA ,8,3 CHLOROPHYCEAE ,62,14 EUGLENOPHYCEAE 1 653,22, CHRYSOPHYCEAE ,57,29 INCERTAE SEDIS ,13,55 OTHERS ,5 1,3 Sivu 1

36 LIITE 3 plankton_211 CRYPTOPHYCEAE ,34 5,85 PRASINOPHYCEAE ,7 1,42 PRYMNESIOPHYCEAE ,5,72 Total counted: ,34 13,89 Total autotrophs: ,12 12,56 Total mixotrophs: ,17,72 Total heterotrophs: ,5,61 Sivu 2

37 LIITE 3 Units/l ww mg/m3 µgc/m3 NOSTOCOPHYCEAE ,55,3 DIATOMOPHYCEAE ,82 3,52 DINOPHYCEAE ,68,31 EBRIIDEA ,63,1 CILIOPHORA ,8,3 CHLOROPHYCEAE ,62,14 EUGLENOPHYCEAE 653,22 CHRYSOPHYCEAE ,57,29 INCERTAE SEDIS ,13,55 OTHERS 21235,5 1,3 CRYPTOPHYCEAE ,34 5,85 PRASINOPHYCEAE ,7 1,42 PRYMNESIOPHYCEAE ,5,72 Total counted ,34 13,89 Total autotrophs ,12 12,56 Total heterotrophs ,5,61 Total mixotrophs ,17,72-38 kasviplanktonin leväryhmät, kokonaiskappalemäärät ja biomassa

38 Ranta-alueiden pohjaeläintutkimusten tulokset. LIITE 4