ASUTTAISIINKO TOISIN?
|
|
- Hanna Ketonen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 95 Espoo 2008 ASUTTAISIINKO TOISIN? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa Hilkka Lehtonen Inari Aaltojärvi Jukka Hirvonen Tuomas Ilmavirta Mervi Ilmonen Karin Krokfors Maarit Lapinleimu Pasi Mäenpää Raine Mäntysalo Markku Norvasuo Terttu Nupponen Sari Puustinen Kirsi Rantama Toimittanut Markku Norvasuo Teknillinen korkeakoulu Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus
2 Jakelu: Teknillinen korkeakoulu Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus PL TKK sähköposti: Kansikuva Taitto Markku Norvasuo Marina Johansson ISBN ISSN Yliopistopaino Oy Espoo 2008
3 Sisällysluettelo Esipuhe 5 I II Ka u p u n k i a ja s e n a s u k k a i ta tavo i t ta m a s s a Hilkka Lehtonen Johdanto 9 Pasi Mäenpää Avara urbanismi. Yritys ymmärtää suomalainen kaupunki toisin 21 Markku Norvasuo Asumiskonseptien ulottuvuuksia 49 Mervi Ilmonen ja Jukka Hirvonen Avainryhmien asuminen pääkaupunkiseudulla 71 Ur b a a n i n a s u m i s e n p ot e n t i a a l i Karin Krokfors New Housing Concepts for Sustainable Evolution of Housing 111 Terttu Nupponen Omatoiminen kerrostalorakentaminen 173 Maarit Lapinleimu Pikkukauppoja ja pyöräteitä 213 Kirsi Rantama Osuuskuntarakentamista Zürichissa 239 Tuomas Ilmavirta Kaupunkiasuminen ja gentrifikaatio. Pasilan konepaja-alueen muutoksen tarkastelua 269 Inari Aaltojärvi Koti tulevaisuuden konseptina 295 III Uu s i a a s u m i s ko n s e p t e ja p ä ä k a u p u n k i s e u d u l l e Kaksitoista asumisen konsepti-ideaa 325 Kuluttajatutkimuskeskuksessa arvioidut konseptit Ryhmärakentaminen 327 Omaehtoisesti joustava asunto uusi suunnittelun tapa 331 James uudenlaisia asumispalveluja markkinaehtoisesti 335 Kaupunkipientalo oma ovi & puutarha 339 Kaupunkiin tulijalle kotiutumisasunto 341
4 Muita konseptiaihioita Kohtuurivari 343 Kauppa-asuintalo 345 Yhteisöllinen kaupunkikortteli 347 Uudistuvien kaupunginosakeskusten asunnot 349 Yksittäinen asumisen vau-kohde 351 Lievealueen tehokas ja kompakti yksittäiskohde 355 Temaattinen pientaloalue 357 IV Ko h t i ko n s e p t i e n y h t e i s k e h i t t e ly ä Raine Mäntysalo ja Sari Puustinen Kohti urbaanin asumisen konseptien yhteiskehittelyä 361 Kirjoittajat 391 Kuvalähteet 393
5 Avainryhmien asuminen pääkaupunkiseudulla Mervi Ilmonen Jukka Hirvonen Tiivistelmä Tarkastelemme artikkelissa kaupunkia eri ryhmien asuinpaikkana, kohteena erityisesti uudessa kaupunkikäsityksessä tärkeinä pidetyt ammattiryhmät. Pohdimme kansainvälisen ja kotimaisen keskustelun pohjalta, miten kaupunkilaisia on määritelty, miksi heidän asumisestaan on tullut uudelleen kiinnostavaa, miksi juuri avainryhmistä on tullut kaupunkiasumista määritteleviä, mitä avainryhmiä on ja onko käsite hyödyllinen kaupunkipolitiikassa. Empiirisessä luvussa tarkastelemme urbaanisuutta ja eräiden avainryhmien asumisen alueellista sijoittumista tilastoaineistojen perusteella. Tilastoaineisto on valtakunnallinen, mutta tässä artikkelissa kuvailemme erityisesti pääkaupunkiseudun kuntia Helsinkiä, Vantaata ja Espoota. Tarkastelemistamme ryhmistä tietotekniikka- ja taideammattilaiset suosivat urbaaneja, keskeisiä alueita lähellä työpaikka- ja palvelukeskittymiä. Sairaanhoitajien, hoitotyöntekijöiden ja suojelualojen ryhmässä sairaanhoitajien asuminen jakautuu melko tasaisesti seudun eri puolille, kun taas hoitotyöntekijöitä asuu varsinkin runsaan ARA-vuokra-asuntokannan alueilla. Rakennustyöntekijät suosivat pääkaupunkiseudun reunaosia ja kehyskuntia. Lapsiperheitä asuu Helsingin kantakaupungissa suhteellisesti vähemmän kuin muualla seudulla, mutta alue ei ole tyhjenemässä lapsiperheistä, vaan lasten väestönosuus on pysytellyt jo pitempään suunnilleen samalla tasolla. Tulosten perusteella asuminen näyttää pääkaupunkiseudulla jossain määrin erilaistuvan ammattiryhmien mukaisesti. On kuitenkin vaikeaa sanoa, mistä erilaistuminen johtuu: onko kysymys elämäntapavalinnoista, ammatillisista suuntauksista, ulkoisista ehdoista ja pakoista vai useampien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 71
6 Abstract In this article, we are scrutinising different professional groups and their housing patterns in Helsinki Metropolitan Area. We are especially interested in key groups who are considered to be important makers of a successful city in the new urban policy, also called new conventional wisdom (NCW). Firstly, we discuss how urbanites have been defined and why housing has again become an interesting issue. Secondly, we explore whether key group is a useful concept and what implications using the concept has. This part is based on the international and national discussions on the issue. In the statistical part (chapter two) the key groups and their housing are analysed. The key groups were defined here as workers in ICT, art and design, nursing, construction, police and fire and rescue services. The statistical data is nationwide, but at this phase only the cities of Helsinki, Vantaa and Espoo are examined. ICT and art professionals preferred urban areas close to workplaces and services. Nurses were residing rather evenly on the whole region. Less skilled nursing workers lived on especially on areas where social rental dwellings were concentrated. The construction workers favoured the edges of the area. Families with children are fewer in the Helsinki inner city than in the rest of the region, but the area is not emptying of families with children. The amount of children in the inner city has remained on the same level for a longer time. According to the results housing seems somewhat to differentiate according to the professions. However, it is difficult to say what the causes of this differentiation are: life styles, profession, outer conditions and forces or all these factors together. Subsequently, we aim to explore these relationships further. 72 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
7 Johdanto Kaupunkien kilpailukyky ja avainasukkaat Kaupunki on määritelmällisesti paikka, jossa asuu paljon erilaisia ihmisiä. Yksi kaupunkitutkimuksen pitkä kiinnostuksen kohde onkin ollut paitsi kaupunkia, myös kaupunkilaisia ja kaupunkilaisuutta koskevat määrittelyt. On pohdittu minkälaisia ihmisiä kaupungissa asuu? Ovatko he erilaisia kuin muissa ympäristöissä asuvat ihmiset? Määrittelyt ovat vaihdelleet ja tarkentuneet ajan kuluessa. Uudempi näkökulma on kaupunkilaisten määrittely asumisen mukaan ja heidän asumiseensa kohdistamat toiveet ja tavoitteet. Minkälaisia asumisen muotoja kaupunkilaiset tavoittelevat? Millä tavoin asuminen erilaistuu? Onko eri ryhmillä tunnistettavia tavoitteita asumisessaan? Miksi on kiinnostavaa tietää, missä kaupunkilaiset asuvat? Tässä artikkelissa tarkastelemme kaupunkia eri ryhmien asuinpaikkana. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti eri ammattiryhmät, joita pidetään uudessa kaupunkikäsityksessä tärkeinä kaupungin menestyksen kannalta. Pohdimme aluksi, miten kaupunkilaisia on määritelty ja miksi kaupunkilaisten asumisesta on tullut uudelleen kiinnostavaa. Sen jälkeen tarkastelemme, miksi avainryhmistä on tullut kaupunkiasumista määritteleviä ryhmiä, mitä avainryhmiä on ja onko avainryhmä hyödyllinen käsite määriteltäessä kaupunkilaisuutta ja kaupunkimaista asumista. Tämä osa perustuu aihepiiristä käytyyn kansainväliseen ja kotimaiseen keskusteluun. Artikkelin empiirisessä osassa tarkastellaan ammattien urbaanisuutta ja muutamien avainryhmien asumisen alueellista sijoittumista tilastoaineistojen perusteella. Tilastoaineisto on valtakunnallinen, mutta tässä artikkelissa kuvailemme erityisesti pääkaupunkiseudun kuntia Helsinkiä, Vantaata ja Espoota. Laajennamme analyysia jatkossa vertailevaksi, valittuja suomalaisia kaupunkeja koskevaksi. Toinen kaupungistuminen Jälkiteollisia kaupunkeja pidetään taloudellisen dynaamisuuden ja kulttuurisen vitaalisuuden edistäjinä. Tämä poikkeaa voimakkaasti teollisen I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 73
8 kaupungin käsittämisestä. Teollinen kaupunki oli aina syntyperänsä leimaama: siihen liitettiin sosiaaliset ongelmat ja epäkohdat, köyhyys, huonot asuinolot, raskas työ ja teolliset saasteet. Kun suuret kaupungit ovat nykyaikana jo osa maapallon asukkaiden mielenmaisemaa, on jälkimodernissa maailmassa vaikea hahmottaa miten uusi ja erityinen muoto teollinen suurkaupunki syntyvaiheessaan oli. Kuten Soja (2000) on huomauttanut, vaikka kaupungit ovat globaalisti yhtä vanhoja kuin sivilisaatio ja monilla kaupungeilla on pitkä historia hallinnollisina, kaupallisina tai uskonnollisina keskuksina, on länsimaisten yhteiskuntien laaja urbanisaatio kuitenkin seurausta modernista teollistumisesta. Teollinen kaupunki oli ensimmäinen massojen kaupunki, jonka kaaoksen aikalaisissa herättämä kauhistus synnytti myös uudet hallinnan välineet: modernin kaupunkisuunnittelun ja tutkimuksen. Teollista kaupunkia ryhdyttiin säätelemään ja määrittelemään, etsimään sen olemusta ja sille ominaisia kanssakäymisen tapoja. Sen sosiaalista muotoa etsittiin vertaamalla sitä edeltävään muotoon, maaseutuun ja agraariseen yhteiskuntaan ja yhteisöön. Monet näistä typologioista korostivat maaseudun hyveitä ja kaupungin ongelmallisuutta, sen yhteisöllisyyden puutetta ja sosiaalisten suhteiden haurautta. Vaikka teollisuustyöväen asema asteittain parani, laaja urbaani köyhyys loppui ja kaupungit muuttuivat työväen järjestäytymisen ja määrätietoisen hyvinvointipolitiikan seurauksena, teollinen kaupunki oli aina vaikea paikka, josta oli päästävä pois. Teollisen aikakauden loppuvaiheissa sen kaupunki oli yhä ongelmallisempi: se on kuoleva alue, josta keskiluokka pakenee ja johon kohdistetaan erityisiä toimenpiteitä ja ohjelmia sen elvyttämiseksi ja sen syrjäytyneiden alueiden ja väestönosien olojen kohentamiseksi. Vaikka eurooppalaisia kaupunkeja ei koskaan vaivannut samanlainen väestön keskustapako kuin amerikkalaisia kaupunkeja, väheni niidenkin vetovoimaisuus 1900-luvun lopulla luvun alussa kaupungit ovat muuttuneet taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Kaupunkeihin muutetaan jälleen ja kaupunkiasumisesta on tulossa enemmistökokemus ensimmäistä kertaa ihmiskunnanhistoriassa. Kaupunkeihin kohdistuu uutta optimismia. Niitä ei enää pidetä ongelmallisina asuinpaikkoina toisin kuin ja 1900-luvulla. Uuden urbaanin tietoisuuden mukaan kaupungit ovat jälleen jännit- 74 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
9 täviä ja luovia paikkoja asua ja tehdä työtä. Kaupungit eivät myöskään enää vertaudu maaseutuun sosiaalisena muotona, vaan ovat itsenäistyneet omaksi muodokseen. Kaupunkien keskustoista on tullut energisiä kohtaamis- ja kulutuspaikkoja. Puhutaankin toisesta kaupungistumisesta, joka on kaupunkiin kotiutumista ja johon liittyy kulutuskulttuuri ja elämyshakuisuus, lisääntynyt kansainvälinen liikkuvuus, globalisaatio ja kosmopolitisoituminen (Buck et al 2007; URBS 2000). Kaupunkipolitiikka ja uusi konventionaalinen viisaus Ei ole selvää, mihin tämä 1980-luvulta alkanut muutos perustuu. Syiksi on tarjottu kyllääntymistä esikaupunkielämään ja siihen liittyvää kaupunkielämän uudelleen arviointia ja toisaalta kaupunkien uutta taloudellista menestystä. Brittiläiset tutkijat ovat esittäneet, että kysymys on laadullisesti erilaisen taloudellisen ympäristön vaatimista laajemmista sosiaalisista, poliittisista ja taloudellisista muutoksista. Näihin muutoksiin viitataan erityisillä käsitteillä. Uuden kaupunkipolitiikan imperatiiveihin kuuluvat (sosiaalinen) koheesio, (vastuullinen) hallinta ja (taloudellinen) kilpailukyky. Usein mukaan liitetään myös (ympäristön) kestävyys. (Gordon ja Buck 2007, 6) Brittitutkijat käyttävät uudesta kaupunkipolitiikasta nimitystä uusi konventionaalinen viisaus, New Conventional Wisdom, NCW. (Turok 2007; Buck et al. 2007) Konventionaalinen viisaus viittaa John Kenneth Galbraithiin (1958). Hän käytti käsitettä kritisoidessaan yleisesti hyväksyttyjä ja annettuina otettuja käsityksiä, joista tulee sosiaalisen ajattelun ja toiminnan hyväksytty perusta niin liike-elämässä kuin akateemisissa ja poliittisissa yhteisöissä. NCW koostuu useista oletuksista ja ideoista, jotka poikkeavat aiemmasta konsensuksesta, yhteisesti jaetuista käsityksistä kaupunkien olemuksesta ja tehtävistä. NCW:n mukaan juuri kaupungeilla on kilpailuetuja palveluorientoituneessa informaatiotaloudessa, jossa on korkea liikkuvuus. Kaupungit toimivat magneetteina, jotka vetävät puoleensa tuottavia resursseja, luovaa lahjakkuutta, turismia ja kulutusta. Informaatiotalouden tuotantoa ja innovaatioita syöttävien tärkeimpien tekijöiden uskotaan keskittyvän kaupunkeihin. Niihin kuuluvat tutkimuslaitokset, kehittyneet liike-elämän palvelut ja erikoistuneet työvoimamarkkinat. I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 75
10 Jotta kaupungit voisivat hyödyntää kilpailuetujaan, niiden on oltava verkottuneita globaaleilla markkinoilla. Niiden on löydettävä sopivia taloudellisia ja kulttuurisia markkinarakoja, joiden avulla ne voivat rakentaa asemansa ja erottautua muista paikoista. Niiden on vakuutettava tarjoavansa globaalisti attraktiivisia paikkoja, joissa voi asua, työskennellä ja opiskella. Uuden kaupunkikäsityksen mukaan kilpailumenestyksen takaa maailmanluokan urbaani ympäristö, keskenään työskentelevien ja kilpailevien yritysten keskittymät, hyvät kansainväliset yhteydet ja tietotaidon saatavuus. Tämä käsitys eroaa voimakkaasti aiemmasta oletuksesta, jonka mukaan kaikkein kilpailukykyisimmät yrityssijainnit olivat moottoriteiden varressa sijaitsevat kaupunkien ulkopuoliset alueet, joissa oli riittävästi tilaa tehtaan laajenemiselle ja henkilökunnan pysäköintialueille ja jonka mukaan esikaupungit olivat kiistatta parempia asuinpaikkoja kuin kaupunkien keskustat.(turok 2007; 2008.) Vaikka kokonaiset valtiot, alueet ja kaupungit ovat vakuuttuneita siitä, että juuri kaupungit ovat taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen menestyksen takaajia ja toimivat uuden kaupunkipolitiikan mukaan, ei sen perusteita ole vielä toistaiseksi koeteltu. On huomautettu (esim.turok 2007, 17; Buck et al. 2007, 285), että NCW on vielä monella tavoin epäselvää. Yksi sen ongelmista on, että se rakentuu kapealle taloudelliselle ja sosiaaliselle perustalle painottaessaan yksipuolisesti tietointensiivisiä palvelualoja ja luovuutta. Riskinä on, että tämä lisää sosiaalista ja tilallista eriarvoisuutta entisestään. Riskinä on myös kaupunkien voimakas erottautuminen ja jakaantuminen ydinkaupunkeihin ja perifeerisiin satelliittikaupunkeihin. Uskotaan kuitenkin yleisesti, että paikkaperusteisuus on tärkeää kilpailuetuja rakennettaessa. Pohjoismaissakin on kehitetty yhteistä luovan talouden strategiaa. A Creative Economy Green Paper for the Nordic Region (2007, 27) suosittaa luovien paikkojen rakentamista, ja perustelee suositusta sillä, että ne lisäävät paikallista diversiteettiä ja toimivat lahjakkuuden ja investointien magneetteina. Myös NCW:ia kritisoiva Ivan Turok (2007, 34) on todennut, että on olemassa näyttöä siitä, että dynaamisten etujen kuten laadun, monimuotoisuuden ja erilaistumisen painottaminen tuottaa todennäköisemmin enemmän yleisiä kehitysvaikutuksia kuin staattisiin etuihin, kuten budjettileikkauksiin ja jäljittelyyn, tukeutuminen. 76 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
11 Luovuus, avainryhmät ja kilpailukyky Luovien paikkojen rakentamisen strategian mukaan tietyt ammattiryhmät ovat avainasemassa kaupungin menestymisessä. Kaupunkien menestyksen on väitetty olevan erityisen riippuvaista informaatio- ja taidealan ammattilaisten määrästä. Näiden ammattiryhmien asumisesta ja suhteesta urbaaniin on tehty niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin suhteellisen paljon tutkimusta (Florida 2002, Musterd 2007, Ilmonen, Hirvonen et al. 2000, Ilmonen 2002). Tämän väitteen tunnetuin esittäjä on Richard Florida (2002), jonka luovaa luokkaa käsittelevästä kirjasta tuli 2000-luvun alussa nopeasti kansainvälinen bestseller, joka on kiinnostanut sekä kaupunkien poliitikkoja, virkamiehiä että tutkijoita. Kaupunkien elinkeinopolitiikka on perinteisesti suuntautunut yritysten suoraan tukemiseen ja houkuttelemiseen. Vaikka vakaa yritysilmapiiri on tärkeä, vielä oleellisempaa on tehokas ihmisilmapiiri, väittää Florida (2002, ). Sen sijaan, että käytetään taloudellisia kannustimia houkuttelemaan yrityksiä, pitää kaupunkiympäristöä kehittää vetovoimaiseksi. Kaupunkien uusien strategioiden pitää kiinnostaa erityisesti, vaikka ei ainoastaan luovia ihmisiä. Tämä tarkoittaa avoimuutta diversiteetille. Floridan mukaan kaupungit eivät tarvitse teknologiakyliä, teollisuushalleja, eritasoristeyksiä, konferenssikeskuksia eivätkä urheiluhalleja ollakseen taloudellisesti menestyviä. Ne tarvitsevat ennen kaikkea persoonallisia ja omintakeisia ihmisiä, jotka taas vetävät puoleensa luovia ihmisiä, joista taloudellinen menestys on riippuvaista. Kaupungit, joissa ei ole monimuotoisuutta, erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta, kuolevat pois, väittää Florida. Hänen arvionsa mukaan on tapahtumassa mittava uudelleenjärjestäytyminen, jossa joistakin alueista tulee luovan luokan keskuksia ja toiset alueet syrjäytyvät pysyvästi. Floridan tunnistama luova luokka on nopeasti kasvava ja korkeasti koulutettu segmentti työvoimasta. Luovan luokan erotteleva ominaisuus on, että sen jäsenet tekevät työtä, jonka tavoitteena on luoda merkityksellisiä uusia muotoja ja jota palkitaan itsenäisestä ajattelemisesta. Luokan ydin koostuu tieteen ja taiteen ammattilaisista, yliopistoprofessoreita, insinööreistä, kirjailijoista, taiteilijoista, viihdetyötekijöistä, näyttelijöistä, disainareista, arkkitehdeistä ja jälkimodernin yhteis- I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 77
12 kunnan kuvitelluista johtajista kuten kulttuurisista johtohahmoista, päätoimittajista, analyytikoista ja erilaisista mielipidevaikuttajista. Tämän luokan valinnoilla on jo ollut huomattavaa taloudellista vaikutusta ja tulevaisuudessa he määrittävät miten työtä tehdään, mitkä yritykset onnistuvat ja mitkä menevät konkurssiin, ja jopa sen, mitkä kaupungit menestyvät ja mitkä näivettyvät, väittää Florida (2002, 218, 228). Floridan (2002, ) mukaan lahjakkaat ihmiset etsivät erilaisuudelle avointa, suvaitsevaa ympäristöä ja arvostavat vaikutteiden sekoitusta. Menestyvän kaupungin edellytyksiksi Florida kiteyttää korkean teknologian teollisuuden, mahdollisuuden luontoharrastuksiin ja vanhan urbaanin keskustan yhdistelmän. Hänen mukaansa lahjakkuutta houkutteleville kaupungeille on ominaista monimuotoisuus ja korkealaatuinen ympäristö. Kohderyhmän edustajat haluavat vaihtelevan ja kiinnostavan ympäristön. Tämä johtuu siitä, että luovan luokan sijaintivalinnat perustuvat heidän elämäntapaintresseihinsä, jotka ovat paljon pidemmälle menevämpiä kuin elintaso, jota viranomaiset ja poliitikot pitävät tärkeänä. Luovan luokan edustajat suosivat aktiivista, osallistuvaa ajanvietettä ja harrastuksia enemmän kuin passiivisia ja institutionaalisia muotoja. He suosivat kaupunkikulttuuria kahviloiden, katusoittajien, pienten gallerioiden ja bistrojen sekoitusta, esiintymistiloja ja teattereita, joissa ei tehdä eroa esiintyjien ja katsojien välillä. Ryhmän edustajat pitävät elämyksellisyyttä suuressa arvossa. Käsitys erityisistä ammattiryhmistä menestystekijänä on kyseenalaistettu vahvasti (Musterd 2007, Turok 2007, Markusen et al. 2006) samoin kuin luovuuden käsite. Käsite luova luokka ei ole uusi eikä erityisen kiteyttävä. Floridan esittelemä ryhmä ei täytä perinteisiä luokan tunnusmerkkejä: se ei ole yhtenäinen, tietoinen itsestään eikä sillä ole yhteisiä intressejä. (Ilmonen 2003) Uusien ammattilaisten tai osaajien ryhmä on kuitenkin olemassa ja kasvussa myös Suomessa. Täälläkin taito- ja tietoammattilaisia koskevissa tutkimuksissa on saatu hyvin samankaltaisia tuloksia jo ennen Floridaa, mitä tulee ympäristön arvottamiseen, asumiseen ja osittain arvomaailmaan. (Ilmonen, Hirvonen et al., 2000) 78 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
13 Vaikka huomio kaupunkipolitiikassa ja keskustelussa on kiinnittynyt erityisesti tieto- ja taitoammattilaisiin, muidenkin avaintyötekijöiden tärkeys kilpailukyvyssä ja infrastruktuuripolitiikassa on tiedostettu. Suurkaupungeissa ja erityisesti pääkaupungeissa on niiden luonteen vuoksi paljon palveluammattien edustajia. Kaupungeissa on isoja sairaaloita, keskusvirastoja, oppilaitoksia, paljon hallintoa ja kaupungin toimivuuden kannalta tärkeitä suojelulaitoksia. Kaupunkien kalliiden asumiskustannusten vuoksi tällaisissa laitoksissa työskentelevien keskituloisten ja erityisesti matalapalkkaryhmien on vaikea asua kaupunkien ydinalueilla, jossa palvelutyöpaikat sijaitsevat. Esimerkiksi Lontoossa palomiehistä ja sairaanhoitajista on huomattavasti enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Korkeita asumiskustannuksia pidetään suurimpana syynä tähän. (Niska & Lönnqvist 2005.) Englannin hallitus onkin perustanut Lontoon ja Etelä-Englannin alueelle erityisiä ohjelmia tukemaan avainryhmien asumista. Merkittävin näistä on vuonna 2004 perustettu KWLP Key Worker Living Programme 1. Ohjelma sisältää avaintyöntekijöille suunnattuja edullisia lainoja omistusasunnon tai rahoitusta osaomistusasunnon hankkimiseksi sekä tukea asunnon vuokraamisessa. Avaintyöntekijät on määritelty julkisen sektorin vakinaisiksi työntekijöiksi, jotka työskentelevät opetuksessa, terveydenhuollossa, poliisi ja vankeinhoitolaitoksessa. Myös julkisen sektorin sosiaalityöntekijät, terapeutit ja psykologit on luokiteltu avaintyöntekijöiksi. (Raco 2008, ) KWLP:ia on kritisoitu työntekijäryhmien ja sosiaalisen asuntotuotannon eriarvoistamisesta. Arvottaessaan ja valikoidessaan jotkut työntekijät avainryhmiin kuuluviksi, se samalla jakaa asunnontarvitsijat enemmän ja vähemmän asuntoa tarvitseviin ja ansaitseviin. Kritiikin mukaan sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa olisi lisättävä yleisesti sen sijaan, että asunnon tarvitsijoita jaetaan kaupungin kilpailukyvyn kannalta tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin ryhmiin ja priorisoidaan kilpailukyvyn kannalta tärkeitä ryhmiä (ALG, 2004, 2). Länsimaisten yhteiskuntien ongelmana on väestön nopea ikääntyminen ja aktiivisen, työikäisen väestön väheneminen. Tästä syystä myös lapsiperheitä pidetään avainryhmänä. Pääkaupunkiseudullakin asumista koskevassa keskustelussa on painotettu lapsiperheiden asumisen tär- 1 HomeBuyingSchemes/DG_ I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 79
14 keyttä. Lapsiperheet näyttäisivät muuttavan kehyskuntiin ja kauemmaksikin tavoitellessaan korkeampaa asumistasoa ja väljyyden lisäämistä. Erityisesti Helsinkiä on moitittu perheasumiseen soveltuvien asuntojen puuttumisesta (Kortteinen, Vaattovaara & Tuominen 2004). Kaupunkien keskustojen on esitetty näivettyvän ja kurjistuvan lapsiperheiden muuttaessa pois. Avainryhmän käsitettä on siis käytetty hyvin erilaisista ryhmistä: ainakin korkeasti koulutetuista tieto- ja taitoalojen ammattilaisista, tietyistä palvelualan työntekijöistä ja lapsiperheistä. Yhteistä näille ryhmille on, että heidän ymmärretään uuden kaupunkipolitiikan määrittelyjen mukaan edistävän kaupungin kilpailukykyä. Muihin ryhmiin viitataan useimmiten vain diversiteetin käsitteellä he näyttäisivät olevan olemassa uudessa kaupunkipolitiikassa läsnä vain eräänlaisina taustajoukkoina, näyttelemässä sivuosaa kaupunkiskenen juhlitussa monimuotoistumisessa. Kaupunkien kiinnostus näyttää kohdistuvan avainryhmiin, joka saattaa johtaa uudenlaiseen sosiaalipolitiikkaan, jossa toimenpiteitä kohdistetaan täsmäohjelmina ryhmäkohtaisesti eikä enää hyvinvointivaltion perinteiden mukaisesti tasaisesti koko väestölle. Vaikka sosiaalipolitiikassa erityisryhmiin on aina kohdistettu erityistoimenpiteitä, ovat ne olleet yleensä määräaikaisia ja tavoitteena on ollut syrjäytymisen ehkäisemisen. Uuden sosiaalipolitiikan kohderyhmänä etenkin sen brittiläisessä muodossa ovat kuitenkin kaupungin kilpailukykyä edistävät suhteellisen hyvätuloiset ryhmät. (Raco 2008) Vaikka avainryhmän käsitteeseen on aihetta suhtautua kriittisesti, on se kuitenkin käyttökelpoinen samassa mielessä kuin muutkin kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa käytettävät käsitteet. Se muodostaa perustaa yhteiselle käsitteelliselle ymmärrykselle ja kritiikille. Suomalaiset avainryhmät ja asumisen tavoitteet Keskustelu avainryhmistä liittyy läheisesti keskusteluihin asumispreferensseistä. NCW:n mukaan kaupunkien on menestyäkseen houkuteltava avainryhmiä, joten niiden on tiedettävä, mitä avainryhmät asuinympäristöltään ja asumiseltaan haluavat. 80 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
15 Jälkiteollisessa kaupungissa asuminen on määritelty uudelleen. Se on muuttunut tarpeesta kulutukseksi. Siitä on tullut identiteetin luomisen ja erottautumisen väline, jonka avulla liitytään erilaisiin elämäntaparyhmiin ja ilmaistaan sosiaalista statusta. Asunnot on tuotteistettu erilaisille kuluttajaprofiileille soveltuviksi ja asumisen kulutuksen ympärille on muutamassa vuodessa kasvanut runsas määrä oheistuotteita, jotka tuovat esiin asumisen merkitystä itsensä toteuttamisena sisustuslehtiä, ruokalehtiä ja loputon määrä sisutusohjelmia televisiossa luvulla lämmin vesi ja kylpyhuone saattoivat merkitä asukkaalle huomattavaa elintason nousua ja isoa harppausta asumismukavuudessa, mutta asumisen laadulliset standardit ovat jo niin korkealla, ettei niiden nostaminen enää herätä tunnetta merkittävästä kehityksestä. Asukasta kiinnostaa enemmän se, miltä keittiö näyttää ja miten asunnon voi sisustaa. Asumisesta on tullut enemmän maun toteuttamista kuin normittamista. Enää ei ole kysymys työväen asuntokysymyksestä, asumisen tarpeesta ja määrän rakentamisesta. Suomessa asuminen on ollut osa hyvinvointipolitiikkaa, jossa on asutettu massoja, kohennettu asumisen varustetasoa ja nostettu asumisen tasoa suunnittelua normittamalla. Kun ja 70-luvun suuret projektit, maaltamuutto ja lähiöiden rakentaminen päättyivät, vähenivät myös asumisen visiointi ja laajamittainen kehittäminen. Uusi kiinnostus kaupunkiasumiseen ja sen rakentamiseen on seurausta paitsi elintason noususta myös edellä esitetyn uuden kaupunkipolitiikan määrittelyistä ja sen esiin nostamista kilpailukyvyn kannalta tärkeistä ryhmistä. Asumistutkimuksessa onkin yhä enemmän puhuttu asukkaiden preferensseistä, asumisen toiveista ja arvostuksista. Suomalaisten yleisistä asumistavoitteista on saatavilla melko runsaasti tietoa. Tiedetään, että luonnonläheisyys, rauhallisuus ja pientaloasuminen ovat arvostettuja asumisessa. Nämä arvostukset toistuvat jokseenkin alueesta, tulotasosta, koulutuksesta ja ammatillisesta suuntautuneisuudesta riippumatta (Ilmonen 2002; Kyttä et al. 2006; Kortteinen & al. 2005). Myös ympäristöministeriön tekemissä asukasbarometritutkimuksissa (Strandell 2005) on todettu asumistoiveiden pientalovaltaisuus, vaikka asumistoiveet vaihtelevatkin elämäntilanteen mukaan. Pientalo - I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 81
16 maisessa asumisessa korostuvat rauhallisuus, oma piha ja luonnonläheisyys, kun taas palvelujen saatavuus ja harrastusmahdollisuudet korostuvat kerrostaloasumisen valintakriteerinä. Yhdyskuntarakenteen tiiviys näyttää korreloivan negatiivisesti, viheralueiden määrä puolestaan positiivisesti elinympäristön koettujen laatutekijöiden toteutumiseen (Kyttä & Kahila, 2005). Toisaalta ei tiedetä tarkkaan, mikä on preferenssien ja toiveiden suhde arjen valintoihin. Toiveet ja ideaalitila ovat eri asia kuin arki ja siinä eläminen. Suhteellisen harvat ehkä haluaisivat sittenkään asua vaikkapa Paratiisin ikuisessa harmoniassa, vaikka pitäisivätkin sitä periaatteessa ideaalisena. Toiveiden ja todellisuuden erosta kertoo esimerkiksi se, että vaikka asunnot ovat Suomessa suhteellisen pieniä, suomalaiset ovat tyytyväisiä asuntoonsa ja asuinympäristöönsä. Vaikka omakotitalossa asumista pidetään tavoitteena, asuu omakotitalossa suomalaisista kuitenkin vain vajaat 40 prosenttia. 85 prosenttia suomalaisista on erittäin tai melko tyytyväinen nykyiseen asuntoonsa. Suurituloiset ja varakkaat ovat muita tyytyväisempiä asuntoonsa ja asuinalueeseensa. Varakkaimmista erittäin tyytyväisiä asuntoonsa on yli puolet, mutta vähävaraisimmista vain runsas viidennes. Asuinalueeseensa tyytyväisiä on yli 90 prosenttia suomalaisista. (Tilastokeskus 2007) Näyttää siis siltä, että vaikka suuri osa suomalaisista asuu toisin kuin ilmaisemissaan toiveissa, he ovat tästä huolimatta erittäin tyytyväisiä. Eri tutkimusten mukaan myös avainryhmät, kuten tieto- ja taitotyöläiset ovat tyytyväisiä asuinalueisiinsa. Tätä selittää osaltaan se, että ryhmän edustajat ovat enimmäkseen hyvätuloisia, jotka voivat valita asuinpaikkansa (Ilmonen, Hirvonen et al. 2000; Kepsu & Vaattovaara 2008, 1). Kepsun ja Vaattovaaran (2008, 2) tutkimuksessa tutkittiin luovien alojen edustajien (mainosala, elokuva/video/tv työntekijät, sisällöntuottajat) ja tietoammattilaisten (laki, finanssiala, tutkimus ja kehittäminen, korkeasti koulutetut) suhdetta asumiseen. Kyselytutkimuksen merkittävä tulos oli Richard Floridan väitteiden vastaisesti, että pehmeät sijaintitekijät eivät näyttäneet olevan tärkeimpiä tekijöitä asunnon ja työn valinnassa. Pehmeiksi sijaintitekijöiksi määriteltiin kulttuuri ja vapaa-aika ja koviksi sijaintitekijöiksi palkkataso, liikenne ja julkiset palvelut. 82 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
17 Tutkimus osoitti, että tärkeimpiä valintatekijöitä olivat perhe- ja ystävyyssuhteet sekä alueelta kotoisin oleminen. Muualta muuttaneilta tärkein syy asua Helsingissä olivat työnsaantimahdollisuudet ja sosiaaliset suhteet. Pehmeillä tekijöillä oli kuitenkin merkitystä. Useimmat vastaajat mainitsivat ainakin yhden pehmeän sijaintitekijän Helsingissä asumisen syyksi. Vapaa-ajan vieton ja huvien runsas tarjonta, suvaitsevaisuus sekä asumisen ja rakennetun ympäristön laatu olivat tärkeimmät valintaan vaikuttavat pehmeät sijaintitekijät. Kepsun ja Vaattovaarankin (2008) tutkimus vahvistaa sen tutkimustuloksen, että ihmiset elävät paikoissa eivätkä alueilla tai kartoilla. Luovat ja tietototyöntekijät olivat suhteellisen paikkakiinnittyneitä ja asumisessaan vähemmän liikkuvia kuin työssään. Työpaikan lähellä asuminen ei ollut tärkeää, vaan koti oli työpaikkaa tärkeämpi paikka. Kaupunki ja pääkaupunkiseutu näyttäytyivät etäisinä palveluntarjoajina eivätkä herättäneet vahvoja kuulumisen tunteita. Vaikka toiveita ja preferenssejä on selvitetty, on hyvin vähän tietoa siitä, miten asumisen valinta varsinaisesti tapahtuu. Ei ole selvää, miten eri tavoitteiden arvojärjestys valintatilanteessa muodostuu. Näyttääkin siltä, että vaikka asuminen on tärkeää, eivät asumista koskevat päätökset useimmiten ole asumisjohteisia. Toisin sanoen ensisijaisesti päätetään elämänvaiheista kuten esimerkiksi työstä, ystävyyssuhteista, opiskelusta, parisuhteen perustamisesta tai perheen koosta ja vasta toissijaisesti asumisesta. (Ilmonen, 2007.) Lisääntyneestä varallisuudesta huolimatta asumisen hinta on edelleen tärkeä valintaan vaikuttava kriteeri. Asunto on markkinahyödyke, jonka hintaan vaikuttavat kysyntä ja tarjonta. Kun helsinkiläisen keskustakaksion hinnalla saa kehyskunnista, kuten Nurmijärveltä, Kirkkonummelta tai Järvenpäästä omakoti- tai rivitalon 2, on ymmärrettävää, että asunnonostajat suuntautuvat edullisemmille markkinoille ja muokkaavat toiveitaan valintojaan vastaaviksi. Asumisen valinta onkin monimutkainen prosessi, jossa asukas tekee kompromisseja toiveiden ja pakkojen, ideaalin ja arjen välissä. 2 Ks. esim. Nurmijärveläisen omakotitalon hinnalla saa Kalliosta 78 neliön asunnon. Helsingin Sanomat, sunnuntai C 6, toimittaja Marja Salmela. I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 83
18 Asumisen preferensseistä käydyt keskustelut ovat siis ristiriitaisia. Vaikka toisaalta vallitsee laajaa yksimielisyyttä preferenssien ja asumistavoitteiden yksilöllistymisestä, osoittavat kyselyt ja tutkimukset pikemminkin homogeenisuutta asumisen valinnoissa ja tyytyväisyydessä. Toisaalta asuminen näyttäisi kuitenkin erilaistuvan. Esimerkiksi tieto- ja taitoammattilaiset näyttäisivät suosivan jossain määrin erilaisia asuinalueita (ks. Ilmonen, Hirvonen et. al. 2000; Ilmonen 2002). Ammattiryhmät ja lapsiperheet Helsingin seudulla tilastojen valossa Tässä luvussa tarkastelemme avainryhmien asumista edelliseen keskusteluun perustuen tilastoaineistojen avulla. Avainryhmiksi määrittelimme edellä mainittuja kaupunkien kilpailukyvyn kannalta tärkeinä pidettyjä ryhmiä, tietotekniikan ja taiteen edustajia sekä opetus-, hoito-, rakennus- ja suojelualojen ammattien edustajia. Lisäksi tarkastelemme lapsiperheiden asumista. Tilastoanalyysin keskiössä on asumisen alueellinen sijoittuminen Helsingin seudulla. Tavoitteena on selvittää, missä määrin valitut ammattiryhmät ja eri elämänvaiheissa olevat lapsiperheet keskittyvät tietyille alueille. Pääkaupunkiseudun sosioekonomista ja koulutustason mukaista eriytymistä on tutkittu useasti aiemminkin, samoin ikä- ja perherakenteen mukaista (esim. Lankinen 2008, Päivänen ym. 2006, Vaattovaara 1998). Ammattiluokkien tasolle tarkennettua analyysia on kuitenkin tehty vain vähän. Tärkeänä aineistolähteenä olivat ensinnäkin verkosta saatavat Helsingin seudun aluesarjat tilastot, joita ylläpitävät pääkaupunkiseudun kaupungit, YTV ja Uudenmaan liitto. Niistä saatiin tietoja perherakenteesta, väestön ikärakenteesta sekä asuntokannan ominaisuuksista. Toiseksi Tilastokeskuksesta hankittiin ammattiryhmien asumista kuvaava aineisto, jonka tiedot kuvaavat vuoden 2005 lopun tilannetta. Luvussa tehdään ensin katsaus siihen, mitkä ammattiryhmät ovat tilastojen näkökulmasta urbaaneja ammatteja. Sen jälkeen tutkitaan muutamien esimerkki ammattiluokkien asumisen sijoittumista pääkaupunki 84 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
19 seudulla. Lopuksi tarkastellaan lapsiperheiden asumista Helsingin seudulla. Mitkä ovat urbaaneja ammatteja? Väestön ammattirakennetta koskevien tilastojen pohjana on tilastollinen ammattiluokitus. Luokituksessa on 4 5 tasoa ja se käsittää tiheimmillään yli 500 luokkaa. Ammattiluokkatieto määritellään tilastoissa vain työlliselle työvoimalle. Pääkaupunkiseudun väestöstä kuului vuonna 2005 noin puolet työllisiin. Tarkastellaan ensin ammattien urbaanisuutta karkealla, pääluokkien tasolla. Ammattien pääluokituksella on sukulaisuutta sekä sosioekonomiseen että koulutustason luokitukseen. Erityisasiantuntijat ovat yleensä korkeakoulutettuja ylempiä toimihenkilöitä. Työntekijäammatteihin puolestaan opiskellaan tavallisimmin ammattikoulussa. Asiantuntijaammattien vaatima koulutus on pituudeltaan näiden väliltä. Kuvasta 1 ilmenee, mitkä pääluokat ovat yli- tai aliedustettuna pääkaupunkiseudulla. Kuva 1: Ammattiluokituksen pääluokkien osuus työllisistä pääkaupunkiseudulla ja koko maassa, % tiedot: Tilastokeskus Johtajat ja ylimmät virkamiehet 4,5 7,3 2 Erityisasiantuntijat 15,9 23,5 3 Asiantuntijat 17,4 20,4 4 Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 7,8 10,7 5 Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät 15,5 16,2 6 Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. 0,2 3,6 7 Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät 6,5 11,3 pääkaupunkiseutu 8 Prosessi- ja kuljetustyöntekijät 4,8 10,0 koko maa 9 Muut työntekijät 7,9 10,6 I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 85
20 Työllinen työvoima pääkaupunkiseudulla on noin puoli miljoonaa henkeä. Lähes puolet heistä (46 %) toimii työn tekijäammateissa (luokat 4 9), viidennes asiantuntija-ammateissa, noin neljännes erityisasiantuntija-ammateissa ja seitsemän prosenttia johtavassa asemassa. Työntekijöiden pääluokista ovat seudulla vahvimmin edustettuina palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät (15 %) sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät (11 %). Pääkaupunkiseudun työllisistä on selvästi suurempi osuus erityisasiantuntijoita kuin koko maan työllisistä. Myös johtavassa asemassa olevia, asiantuntijoita sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöitä on pääkaupunkiseudulla maan keskiarvoa suurempi osuus. Palvelu- myynti- ja hoitotyöntekijöiden pääluokan osuuksissa ei ole juurikaan eroa. Sen sijaan muut työntekijäryhmät ovat pääkaupunkiseudulla selvästi aliedustettuja. Seuraavaksi tarkennetaan ammattiluokituksen tiheällä tasolla, mitkä ammatit keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Niitä voidaan siis pitää tilastojen näkökulmasta urbaaneina ammatteina, joiden työpaikat keskittyvät maan suurimmalle kaupunkiseudulle. Kuvassa 2 on esitetty joukko tällaisia ammatteja. Suurin osa niistä on erityisasiantuntija-amma tteja. Jokaisen kuvassa mainitun ammatin edustajista pääkaupunkiseudulla asuu vähintään 42 prosenttia, kun maan kaikista työllisistä seudulla asuu 22 prosenttia. Urbaaneja ammatteja näyttävät olevan ensinnäkin monet tutkija-ammatit matemaattis-luonnon tieteel lisellä ja yhteiskunnallisella alalla, esimerkiksi fyysikot, biologit, matemaatikot, tilastotieteilijät, ekonomistit ja sosiaalitieteilijät. Lukumääräisesti varsin suuri pääkaupunkiseudulle keskittynyt ammattikunta on tietotekniikan erityisasiantuntijat, joita seudulla asuu lähes Myös liike-elämän ja järjestöjen piirissä on ammatteja, jotka keskittyvät seudulle. Niitä ovat esimerkiksi tilintarkastajat, henkilöstösuunnittelijat, mainonnan ja markkinoinnin sekä järjestöalan erityis asiantuntijat, tiedottajat sekä arvopaperi- ja valuuttakauppiaat. Useat taide-elämään, kuten taideteollisuuteen, kuvataiteeseen, teatteriin, elokuvaan ja musiikkiin liittyvä ammatit ovat selvästi yliedustettui- 86 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
21 pääkaupunkiseutu kehysalue muu Suomi Kuva 2: Urbaaneja ammatteja: Eräiden ammattiluokkien jakautuminen Helsingin seudulle ja muualle Suomeen, % tiedot: Tilastokeskus 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % KOKO TYÖLLINEN TYÖVOIMA LUONNONTIETEET, MATEMATIIKKA, TIETOTEKNIIKKA: Fyysikot, astronomit, meteorologit Biologit, kasvitieteilijät, eläintieteilijät ym Matematiikan ja tilastotieteen erityisasiantuntijat Tietotekniikan erityisasiantuntijat YHTEISKUNTATIETEET: Ekonomistit Yhteiskunta- ja kulttuuritutkijat LIIKE-ELÄMÄ JA JÄRJESTÖT: Tilintarkastajat, kamreerit ym Henkilöstösuunnittelijat ym Mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat Tiedottajat Järjestöalan erityisasiantuntijat Arvopaperi- ja valuuttakauppiaat TOIMITTA JIA : Lehden- ja kustannustoimittajat ja kriitikot Radio- ja tv-toimittajat Mainostoimittajat TAIDEALOJA: Kuvataitelijat, taideteollisen alan suunnittelijat ym Näyttelijät, ohjaajat ja tanssitaiteilijat Taidealan asiantuntijat, kuvaussihteerit ym Viihdemuusikot, laulajat, tanssijat ym Kuvaajat, kuvanauhoittajat ja äänittäjät YHTEYDET ULKOMAILLE: Kääntäjät, tulkit ja kielentutkijat Matkatoimistovirkailijat Lentokapteenit ja perämiehet Lentoemännät, purserit ym na pääkaupunkiseudulla. Samoin ovat median parissa työskentelevät, kuten lehtien toimittajat, radio- ja tv-toimittajat sekä mainostoimittajat. Joitakin pääkaupunkiseudulle keskittyviä ammatteja voi luonnehtia kansainvälistä vuorovaikutusta edesauttaviksi töiksi. Esimerkkejä näistä ovat kielenkääntäjät, matkatoimistovirkailijat sekä lento liikenteen ammatit (lentoemännät, lentokapteenit ym). I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 87
22 Näiden urbaanien ammattialojen edustajien asuminen keskittyy Helsingin seudulla nimenomaan pääkaupunkiseudulle, kehysalueen osuus ei kohoa kovin korkeaksi. Poikkeuksena ovat lentoliikenteen ammattilaiset, joita asuu paljon lentoaseman naapurina sijaitsevassa Tuusulassa. Edelliseen kuvioon otettujen lisäksi pääkaupunkiseudulle keskittyviä ammattikuntia ovat muun muassa valtionhallinnon erityisasiantuntijat, vakuutusalan konttoritoimihenkilöt, pankkien ja postien esimiehet sekä useat johtajien pääluokkaan kuuluvat ammatit. Yhdeksän ammattiryhmää Helsingin seudun alueilla Seuraavaksi tarkastellaan tarkemmin yhdeksän ammattiryhmän alueellista sijoittumista Helsingin seudun sisällä. Kaksi niistä on edellä käsiteltyjä urbaaneja ammattiryhmiä (tietotekniikka ja taide). Muut ovat opetus-, hoito-, rakennus- ja suojelualojen ammatteja. Kuvassa 3 on esitetty, kuinka suuren osan työllisistä ne muodostavat pääkaupunkiseudulla, kehysalueella ja muualla Suomessa. Kuva 3: Eräiden ammattiryhmien osuus työllisistä eri alueilla, % tiedot: Tilastokeskus Tietotekniikan erityisasiantuntijat 1,0 2,2 3,2 Taidealojen erityisasiantuntijat Aineenopettajat 0,3 0,3 0,7 1,3 1,1 1,4 pääkaupunkiseutu kehysalue muu Suomi Luokanopettajat ja lastentarhanopettajat 1,3 1,5 1,7 Sairaanhoitajat, kätilöt ym. hoitoalan asiantuntijat 2,3 2,4 2,9 Lastenhoitajat ja päiväkotiapulaiset 0,9 1,3 1,5 Perushoitajat ja lähihoitajat 1,3 1,5 2,0 Rakennusalan työntekijät 2,8 4,5 4,9 Suojelualat (poliisi- ja palotoimi) 0,5 0,7 0,7 88 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
23 Tietotekniikka ja taidealat ovat esimerkkejä edellä esitellyistä urbaaneista ammateista. Siten niiden osuus työllisistä on pääkaupunkiseudulla selvästi suurempi kuin kehysalueella tai muualla Suomessa. Myös opettaja-ammattiluokat ovat erityisasiantuntijoita. Heitä asuu pääkaupunkiseudulla suunnilleen sama osuus kuin muualla maassa. Sairaanhoitajat ovat pääkaupunkiseudulla vähän aliedustettuina, samoin suojelualat, joihin lasketaan poliisi- ja palotoimi. Perus- ja lähihoitajat ovat pääkaupunkiseudulla selvemmin aliedustettuina. Rakennustyöntekijöiden asumisessa korostuu kehysalue: pääkaupunkiseudulla heitä on 2,8 prosenttia työllisistä ja kehysalueella 4,9 prosenttia. Muualla Suomessa osuus on lähes kehysalueen luokkaa. Muista työntekijäryhmistä poiketen lastenhoitajat ovat sekä pääkaupunkiseudulla että kehysalueella jonkin verran yliedustettuina muuhun Suomeen nähden. Esimerkkiammattiryhmien alueellista sijoittumista pääkaupunkiseudun sisällä voidaan tutkia tarkemmin teemakarttojen avulla. Taustakartta muodostettiin Seutu CD 2006:n maankäyttö- ja pienaluerajaaineistoista. 3 Ammattiryhmien asumisen sijoittumisen eroja kaupunkiseudun sisällä selittää lähinnä kolme tekijää. Ensinnäkin keskeisin asia on resurssit. On selvä, että hyvätuloisilla on enemmän valinnanvaraa asumisen suhteen kuin pienituloisilla edellisten ulottuvilla on kalliimpiakin alueita. Toiseksi sijoittumista ohjaa jossain määrin työpaikkojen sijainti. Joidenkin ammattialojen työpaikat keskittyvät, toisten sijoittuvat tasaisemmin seudulle. Suurkaupunkiseudulla harva voi asua aivan työpaikan lähellä, mutta hyvien yhteyksien päähän kuitenkin pyritään. Kolmanneksi eri ammattiryhmillä voi olla erilaisia arvostuksia ja preferenssejä esimerkiksi asumisen urbaanisuuden suhteen. Kunkin ammattiryhmän alueellista jakautumista voi tulkita näistä kolmesta tekijästä käsin. Ammattiryhmien alueittaisia osuuksia voi myös verrata asuinalueiden ominaisuustietoihin esimerkiksi asuntokannan suhteen. Näiden välisistä riippuvuuksista saadaan ainakin viitteitä ammattiryhmien asumisen piirteistä. 3 Analyysissa olivat mukana ne Helsingin, Espoon ja Vantaan asuinalueet, joissa asui vähintään 500 työllistä henkilöä (noin 200 aluetta). Kauniainen on lisäksi mukana yhtenä alueena. I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 89
24 Tietotekniikan erityisasiantuntijoiden asumisesta esitetään tässä kaksi karttaa: asuinalueittaiset lukumäärät sekä asuinalueittaiset osuudet työllisistä. Lukumääräkartta (kartta 1) näyttää, että heidän asumisensa ei keskity kovin vahvasti millekään tietylle alueelle. Suurimmat lukumäärät sijoittuvat Helsingin lounaisosiin. Kymmenen aluetta, joissa tietotekniikan erityisasiantuntijoita asuu eniten, ovat Lauttasaari, Taka- ja Etu-Töölö, Kamppi, Myyrmäki, Etelä-Haaga, Pohjois- ja Etelä-Leppävaara, Suvela ja Puna vuori. Suhteellisesti korkeita osuuksia tavataan varsinkin Espoon itäosissa suunnilleen vyöhykkeellä Tapiolasta ja Otaniemestä Leppävaaraan ja Kiloon (kartta 2). Kaikkein korkeimmillaan osuudet ovat radanvarressa Leppävaaran ja Kilon ympäristössä, missä joillakin alueilla ammattiluokkaan kuuluu noin kuusi prosenttia työllisistä. Näitä alueellisia piirteitä selittänee se, että alan työpaikkoja on paljon Helsingin kanta kaupungin ohella Pitäjän mäellä ja Espoon itä- 90 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
25 osissa. Asumisen alueelliset piirteet ovat saman suuntaisia kuin vuoden 1995 aineistossa (Ilmonen, Hirvonen et al. 2000). Taidealojen erityisasiantuntijat keskittyvät varsin voimakkaasti Helsingin kantakaupunkiin. Tämäkään piirre ei ole muuttunut kymmenen vuoden takaisesta tutkimustuloksesta. Suurimmat lukumäärät esiintyvät urbaaneimmilla alueilla: Töölössä, Ullanlinnassa, Puna vuoressa, Kampissa, Linjoilla ja Torkkelinmäessä. Myös suhteelliset osuudet ovat korkeimmillaan kaupungin ydinalueilla ja laskevat etäämmälle siirryttäessä (kartta 3). Aineiston opettajaryhmien työpaikat koulut ja päiväkodit sijoittuvat suhteellisen tasaisesti ympäri seudun. Tämä todennäköisesti vaikuttaa siihen, että heidän asumisessaan ei ole havaittavissa kovin jyrkkiä alueellisia piirteitä. I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 91
26 Aineenopettajia asuu lukumääräisesti eniten eräillä Helsingin keskeisillä alueilla, kuten Lauttasaari, Töölö, Etelä-Haaga sekä Kamppi. Alueet, joilla heidän suhteellinen osuutensa on korkein, sijoittuvat sen sijaan seudun eri puolille (kartta 4). Seudun koillis- ja itäosissa näyttäisi aineenopettajien suhteellinen osuus olevan useimmilla alueilla keskimääräistä pienempi. Aineenopettajien asuminen noudattelee pitkälti muiden erityisasiantuntijoiden eli ylempien toimihenkilöiden jakautumista. Luokan- ja lastentarhanopettajien alueellinen jakautuminen on osin samanlaista kuin aineenopettajien, mutta Helsingin keskeisimmillä alueilla heitä asuu suhteellisesti vähemmän (kartta 5). Sairaanhoitajien asuminen on jakautunut melko tasaisesti pääkaupunkiseudun eri puolille. Suhteellisesti heidän osuutensa on Etelä-Espoossa 92 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
27 I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 93
28 ja Etelä-Helsingissä kuitenkin yleensä hieman pienempi kuin muualla seudulla (kartta 6). Määrällisesti heitä asuu paljon esimerkiksi Etelä- Haagassa, Lauttasaaressa, Taka-Töölössä, Keski-Vuosaaressa, Patolassa, Suvelassa sekä useissa Martinlaakson radan varren kaupunginosissa (Myyrmäki, Kannelmäki, Pohjois-Haaga). Alan suurimmat työpaikkakeskittymät sijaitsevat Meilahden ja Taka-Töölön isoissa sairaaloissa. Lastenhoitajien sekä lähi- ja perushoitajien alueittaiset osuudet korreloivat varsin vahvasti. Siksi luokat yhdistettiin osa-alueanalyysissa yhdeksi hoitotyöntekijöiden ryhmäksi. Hoitotyöntekijöiden asumisen sijoittumista voi luonnehtia jossain määrin keskuspakoiseksi. Määrällisesti suuria keskittymiä on Martinlaakson radan varrella (Kannelmäki, Malminkartano, Myyrmäki ja Martinlaakso), seudun itäosissa (Tapulikaupunki, Hakunila, Kontula ja Keski-Vuosaari) sekä lännessä Suvela. Suhteellisesti korkeita osuuksia tavataan etenkin Helsingin koillis- ja 94 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
29 itäosissa (kartta 7). Suhteellisesti vähiten ammattikunnan edustajia asuu puolestaan Kaakkois-Espoossa ja Etelä-Helsin gissä. Hoitotyöntekijöiden alueittainen osuus työllisistä korreloi melko vahvasti ARAvuokra-asuntojen osuuden kanssa. Luultavasti ARA-vuokra-asunnoilla on tärkeä merkitys tämän ammattiryhmän asumisessa. Rakennustyöntekijöiden asuminen on selvästi keskuspakoista. Heitä asuu eniten seudun reunamilla ja vähiten keskustassa (kartta 8). Lukumääräisesti ammattiryhmän edustajia asuu eniten Hakunilassa, Myyrmäessä, Keski-Vuosaaressa, Kontulassa, Martinlaaksossa, Havukoskella ja Kannelmäessä. Kehyskunnissa heitä on paljon suurempi osuus työllisistä kuin pääkaupunkiseudulla. Suhteellisesti eniten heitä asuu ympäristökunnista Mäntsälässä ja Pornaisissa, mutta määrällisesti eniten Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Alueiden asuntokannan piirteisiin verrattaessa lievää korrelaatiota syntyy paitsi ARA- I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 95
30 asuntojen osuuden myös pientaloasuntojen osuuden kanssa. Tähän voi hyvin vaikuttaa omatoimirakentaminen. Suojelualoilla työskentelevät (palomiehet, poliisit, ylikonstaapelit ja komisariot) eivät keskity mitenkään vahvasti tietyille alueille. Lievää kasautumista on havaittavissa pääradan varrella Malmin, Tikkurilan, Rekolan ja Korson ympäristön asuinalueilla (kartta 9). Piirre jatkuu kehyskuntien puolella, missä heitä asuu eniten Keravalla ja Järvenpäässä. Kaupungeittain heitä asuu suhteellisesti eniten Vantaalla, määrällisesti kuitenkin selvästi eniten Helsingissä. Vantaan ja pääradan varren lievään ylimäärään vaikuttanee ainakin keskusrikospoliisin sijainti Vantaan Jokiniemessä. 96 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
31 Lapsiperheet Helsingin seudulla Seuraavaksi tarkastellaan tilastolähteiden pohjalta lasten ja lapsiperheiden asumista Helsingin seudulla. Ikä ja asuntokuntatyyppi ovat keskeisiä väestörakenteen muuttujia. Ne muodostavat myös yhden ulottuvuuden asuinalueiden segregaatiota tutkittaessa sosioekonomisten ym. muuttujien ohella. Tässä otetaan aiheeseen seudullinen segregaationäkökulma. Tavoitteena on selvittää, millaisia eroja seudun eri osien ja asuinalueiden välillä on lapsiperheiden ja lasten osuuksissa. Viime vuosina on ollut puheenaiheena lapsiperheiden muuttoliike kehyskuntiin. Onko väestörakenne eri alueilla yksipuolistunut ja alueiden erot kasvaneet? Helsingin kantakaupunkia voidaan pitää seudun urbaaneimpana alueena. Mitä I Kaupunkia ja sen asukkaita tavoittamassa 97
32 voidaan tilastolähteistä päätellä sen suosiosta lapsiperheiden keskuudessa? Seuraavassa tutkitaan teemaa tilastolukujen, aikasarjojen ja teemakarttojen avulla. Taulukko 1. Lapsiperheiden määrä ja osuus asuntokunnista sekä alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä Tarkastellaan ensin lapsiperheiden ja alaikäisten henkilöiden määriä ja osuuksia Helsingin seudun eri osissa (taulukko 1). Helsinki jaetaan kantakaupunkiin ja esikaupunkeihin. Kehysalueeseen lasketaan kahdeksan kehyskuntaa. Lapsiperheiden osuus asuntokunnista koko maan tasolla on 31 prosenttia, kun mukaan lasketaan myös perheet, joissa asuu vain täysi-ikäisiä lapsia. Alle 18-vuotiaita on koko maassa 21 prosenttia väestöstä. lapsiperheitä % asuntokunnista alle 18- vuotiaita % väestöstä Helsinki kantakaupunki esikaupungit Espoo Vantaa kehysalue koko Helsingin seutu Helsingin kantakaupungissa asuu runsaat lapsiperhettä ja esikaupungeissa runsaat Espoossa asuu , Vantaalla vajaat ja kahdeksassa kehyskunnassa yhteensä lapsiperhettä. Lapsiperheiden osuus kaikista asuntokunnista on kantakaupungissa vain 14 prosenttia. Se kasvaa asteittain siten, että Helsingin esikaupungeissa osuus on 28 prosenttia, Espoossa ja Vantaalla 35 prosentin luokkaa ja kehyskunnissa 39 prosenttia. Lasten osuus väestöstä puolestaan on kantakaupungissa runsaan kymmenesosan, Helsingin esikaupungeissa viidesosan, Espoossa ja Vantaalla vajaan neljäsosan ja kehyskunnissa neljäsosan verran. Koko maan tasolla lapsiperheiden osuus asuntokunnista sekä lasten osuus väestöstä ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet. Lapsiperheiden osuus asuntokunnista on vähentynyt kahdessatoista vuodessa prosentista 31 prosenttiin. Tämän kehityksen takana on 98 Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa
ASUTTAISIINKO TOISIN?
Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 95 Espoo 2008 ASUTTAISIINKO TOISIN? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa Hilkka Lehtonen Inari Aaltojärvi Jukka Hirvonen Tuomas
LisätiedotTilastokatsaus 4:2014
Vantaa 10.3.2014 Tietopalvelu B5:2014 Pendelöinti Vantaan suuralueille ja suuralueilta Vantaalaisista työssäkäyvistä 45 prosentilla oli työpaikka Vantaalla. Enemmistö kaupungin työssäkäyvistä työskenteli
LisätiedotTilastokatsaus 13:2014
Vantaa 13.11.2014 Tietopalvelu B16:2014 Pendelöinti Vantaan suuralueille ja suuralueilta Vantaalaisista työssäkäyvistä 45 prosentilla oli työpaikka Vantaalla. Enemmistö kaupungin työssäkäyvistä työskenteli
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2013
16 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2013 Helsingin llisyysaste oli vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä 71,6 prosenttia. Työllisyysaste putosi vuoden takaisesta prosenttiyksikön.
LisätiedotTILASTOKATSAUS 9:2015
TILASTOKATSAUS 9:2015 13.11.2015 VANTAAN ASUNTOKANTA JA SEN MUUTOKSIA 2004 2014 Tilastokeskuksen asuntokantatilaston mukaan Vantaalla oli vuoden 2014 lopussa kaikkiaan 102 455 asuntoa. Niistä runsas 62
LisätiedotAsumispreferenssit ja yhdyskuntarakenne
Asumispreferenssit ja yhdyskuntarakenne Anna Strandell, Suomen ympäristökeskus SYKE Rakennettu ympäristö ja alueidenkäyttö UZ-seminaari 13.6.2014 Asumispreferenssit & kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne
LisätiedotKulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa
Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa Maahanmuuttajat metropolissa Asumisen keskittymä vai ei? Kimmo Lapintie Yhdyskuntasuunnittelun professori Biopoliittisesta kulttuuriseen ja posthumanistiseen
LisätiedotPohjoisen. Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa. pääkaupunkien verkosto. Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia. Eija Salmi
Ihmisten Metropoli Pohjoisen horisontista Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa - maailman pääkaupunkien verkosto Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia METROPOLI - KÄSITE Vakiintunut suomalaiseen hallinto-
LisätiedotTILASTOKATSAUS 1:2018
TILASTOKATSAUS 1:2018 5.2.2018 PENDELÖINTI VANTAALLA JA HELSINGIN SEUDULLA 2006 2015 Tässä tilastokatsauksessa käsitellään Vantaan työssäkäyntiä (pendelöintiä) kahdesta näkökulmasta. Ensin tarkastelun
LisätiedotTILASTOKATSAUS 19:2016
TILASTOKATSAUS 19:2016 21.10.2016 TYÖPAIKAT JA TYÖSSÄKÄYNNIN MUUTOS VANTAALLA, ESPOOSSA, HELSINGISSÄ JA KUUMA-ALUEELLA VIIME VUOSINA Vantaalla oli vuoden 2014 lopussa 107 330 työpaikkaa ja 99 835 henkilöä
LisätiedotSuomalainen haluaa asua pientalossa lähellä kaupunkia tiivis, kaupunkimainen rakentaminen torjutaan
Tiedote Julkaistavissa..0 klo 00.0 Suomalainen haluaa asua pientalossa lähellä kaupunkia tiivis, kaupunkimainen rakentaminen torjutaan Väite, jonka mukaan asumisen ja rakentamisen tulee olla tiivistä ja
LisätiedotTilastokatsaus 11:2012
Osuus asuntokannasta, % Tilastokatsaus 11:2012 14.12.2012 Tietopalvelu B14:2012 n asuntokanta 31.12.2011 ja sen muutokset 2000-luvulla Tilastokeskuksen asuntokantatilaston mukaan lla oli vuoden 2011 lopussa
LisätiedotOngelmalähiöitä ja aidattuja eliittiyhteisöjä? Kaupunkiluentosarja 7.11. 2006 Marjaana Seppänen
Ongelmalähiöitä ja aidattuja eliittiyhteisöjä? Kaupunkiluentosarja 7.11. 2006 Marjaana Seppänen Luennon sisältö Johdanto Lahti kymmenen suurimman kaupungin joukossa Onko segregaatio Lahdessa ongelma? Lahden
LisätiedotTILASTOKATSAUS 4:2017
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 4:201 1.10.201 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 200 2016 Työttömyysaste oli Vantaalla 11, prosenttia vuoden 2016 lopussa. Laskua edellisvuoteen oli 0,5 prosenttiyksikköä, mikä johtui
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2012
4 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2012 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä 73,0 prosenttia. Työllisyysaste putosi vuoden takaisesta 0,7 prosenttiyksikköä.
LisätiedotEtninen segregaatio. Lyhyt katsaus tutkimustietoon Suomesta
Etninen segregaatio Lyhyt katsaus tutkimustietoon Suomesta Timo Kauppinen 12.9.2016 On karttatietoa sekä tietoa segregaation tasoista, jonkin verran tietoa ajallisesta kehityksestä Jonkinlaista tietoa
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2014
14 2014 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2014 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä 71,8 prosenttia. Naisilla työllisyysaste oli 72,2 prosenttia
LisätiedotAmmattiluokat, urbaanisuus ja asuminen
Ammattiluokat, urbaanisuus ja asuminen I Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen Jukka Hirvonen Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan ammattiluokkien asumisen urbaanisuutta Tilastokeskuksen alueellisten
LisätiedotKaupunkimaisen ja sosioekonomisen rakenteen tarkastelu 250m ruutujaolla Espoossa ja PK-seudulla
Kaupunkimaisen ja sosioekonomisen rakenteen tarkastelu 250m ruutujaolla Espoossa ja PK-seudulla Espoon kaupunki/hallinto ja kehittäminen/tutkimus ja tilastot ja Juho Kiuru/Urban Analytics 15.4.2019 Indeksien
LisätiedotAsuntokunnat ja asuminen vuonna 2012
asuntokuntia Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 30.9.2013 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012 Lahdessa oli vuoden 2012 lopussa 53 880 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 558 asuntokunnalla.
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 3. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2013
34 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 3. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2013 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2013 kolmannella neljänneksellä 73,3 prosenttia. Työllisyysaste on ollut laskussa vuoden 2012 alusta
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2011
14 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2011 Työllisten määrä kääntyi Helsingissä nousuun yli vuoden kestäneen laskukauden jälkeen. Työllisiä oli vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä
LisätiedotIkääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa. Ville Helminen Suomen ympäristökeskus Vanhusneuvostopäivä
Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa Ville Helminen Suomen ympäristökeskus Vanhusneuvostopäivä 5.4.2017 Asumistoiveet Asukasbarometrin mukaan kerrostaloasumisen toiveet alkavat selvästi lisääntyä
LisätiedotUrbaanin asumisen tulevaisuuden konseptit (URBA)
29.10.2008 Urbaanin asumisen tulevaisuuden konseptit (URBA) http://urba.tkk.fi/ Yhteenveto julkaisusta Tämä yhteenveto perustuu Urbaanin asumisen tulevaisuuden konseptit- tutkimushankkeen tutkijoiden kirjoituksiin
LisätiedotAsumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus
Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus Sosiaalitilastoseminaari 12.3.2008 Anneli Juntto Kuopion yliopisto Anneli Juntto 11.3.2008 1 Asumis-survey ensi kertaa
LisätiedotTILASTOKATSAUS 3:2019
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 3:2019 1 8.10.2019 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 2009 2018 Työttömyysaste oli Vantaalla 8,7 prosenttia vuoden 2018 lopussa, mikä oli 1,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisenä
LisätiedotTilastokatsaus 6:2014
Tilastokatsaus 6:2014 Vantaa 1 7.4.2014 Tietopalvelu B7:2014 Ulkomaalaistaustaisen väestön pääasiallinen toiminta Vantaalla vuonna 2011 Ulkomaalaistaustaiseen väestöön kuuluvaksi lasketaan henkilöt, jotka
LisätiedotHeinäkuun työllisyyskatsaus 7/2014
NÄKYMIÄ HEINÄKUU UUDENMAAN ELY-KESKUS Lisätiedot: Jouni Nupponen p. 050 4326797 Heinäkuun työllisyyskatsaus 7/ Julkaisuvapaa tiistaina 26.8. klo 9.00 Työttömiä työnhakijoita heinäkuussa lähes 92 000 avoimien
LisätiedotAsuntokunnat ja asuminen vuonna 2015
Irja Henriksson 2.6.2016 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2015 Lahdessa oli vuoden 2015 lopussa 61 930 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 457 asuntokunnalla. Asuntokuntien keskikoko pienenee jatkuvasti.
LisätiedotIkääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa
Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa Ville Helminen Suomen ympäristökeskus Kunnat ikääntyneiden asumisen ja elinympäristöjen kehittämisessä seminaari 27.9.217 Ikääntyneiden asuinpaikat nyt
LisätiedotTuottavatko markkinat kohtuuhintaisia asuntoja?
Tuottavatko markkinat kohtuuhintaisia asuntoja? Maanmittauspäivät 2019 Tuukka Saarimaa Kaupunkitaloustieteen apulaisprofessori Aalto-yliopisto ja Helsinki GSE Ymmärretäänkö markkinoiden toimintaa? HS 25.3.2019
LisätiedotKommenttipuheenvuoro: Ikäystävälliset asuinympäristöt Asukasbarometrin valossa
Kommenttipuheenvuoro: Ikäystävälliset asuinympäristöt Asukasbarometrin valossa Anna Strandell Suomen ympäristökeskus SYKE Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen seminaari 27.9.2018 Asukasbarometri
LisätiedotKilpailukyky ja työmarkkinat
Kilpailukyky ja työmarkkinat - Työpaikka- ja elinkeinorakenne - Työvoima ja työttömyys - Työvoiman saatavuus - Tulotaso ja Helsingin kaupungin tietokeskus Työpaikka- ja elinkeinorakenne Työpaikat Helsingin
LisätiedotMäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos
Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän muutos maaseutupitäjästä osaksi Helsingin seutua Mäntsälän yritystoiminta
LisätiedotMuuttajien taloudellinen tausta tietoja Vantaalle ja Vantaalta muuttaneista vuosilta 1996-98
Tilastokatsaus 21:4 Vantaan kaupunki Tilasto ja tutkimus 29.3.21 Katsauksen laatija: Hannu Kyttälä, puh. 8392 2716 sähköposti: hannu.kyttala@vantaa.fi B6 : 21 ISSN 786-7832, ISSN 786-7476 Muuttajien taloudellinen
LisätiedotSomalien ja venäläisten näkökulma
Mistä on maahanmuuttajien asumiskeskittymät tehty? - Somalien ja venäläisten näkökulma Maahanmuuttajat metropolissa -seminaari 19.8.2010 Hanna Dhalmann HY/Geotieteiden ja maantieteen laitos Somalinkielisten
LisätiedotHelsingin seudun yhteistyökokous apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä
Helsingin seudun yhteistyökokous 19.3.2009 apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä Helsingin seudun MAL-visio 2050 -taustaa Kansainvälinen Greater Helsinki Vision 2050 - ideakilpailu vuonna 2007 Kilpailutulosten
LisätiedotASUINALUEIDEN ERIYTYMINEN. Mari Vaattovaara Helsingin yliopisto Kaupunkitutkimusinstituutti
ASUINALUEIDEN ERIYTYMINEN Mari Vaattovaara Helsingin yliopisto Kaupunkitutkimusinstituutti Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisen peruskivi on ollut asuntopolitiikka Pyrkimys turvata kaikille hyvän
LisätiedotTilastokatsaus 15:2014
19.12.2014 Tietopalvelu B18:2014 n asuntokanta 31.12.2013 Tilastokeskuksen asuntokantatilaston mukaan lla oli vuoden 2013 lopussa kaikkiaan 100 600 asuntoa. Niistä vajaa 62 prosenttia (62 175) oli kerrostaloissa,
LisätiedotMarraskuun työllisyyskatsaus 11/2014
NÄKYMIÄ MARRASKUU UUDENMAAN ELY-KESKUS Lisätiedot: Jouni Nupponen p. 0295 021 117 Marraskuun työllisyyskatsaus 11/ Julkaisuvapaa tiistaina 23.12. klo 9.00 Työttömyyden kasvu tasaantunut avoimia työpaikkoja
LisätiedotTilastokatsaus 7:2013
Tilastokatsaus 6:2012 Vantaa 1 21.8.2013 Tietopalvelu B12:2013 Asuntorakentaminen Vantaalla vuodesta 1970 Asuntokanta vuoden 2013 alussa Vantaalla oli vuoden 2013 alussa 99 620 asuntoa. Niistä 60 835 oli
LisätiedotIkääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa. Anna Strandell Suomen ympäristökeskus Ikääntyneiden asumisratkaisut -seminaari 17.5.
Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa Anna Strandell Suomen ympäristökeskus Ikääntyneiden asumisratkaisut -seminaari 17.5.2017 Ikääntyneet yhdyskuntarakenteessa -hanke Ympäristöministeriön ja
LisätiedotTILASTOKATSAUS 15:2016
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 15:2016 1 25.8.2016 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 31.12.2015 Työttömyysaste oli Vantaalla 12,4 prosenttia vuoden 2015 lopussa. Työttömien määrä kasvoi kaikilla suuralueilla,
Lisätiedot2015:5 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2014
2015:5 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2014 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2014 neljännellä neljänneksellä 71,3 prosenttia. Vuonna 2014 keskimääräinen työllisyysaste oli
LisätiedotTILASTOKATSAUS 5:2018
Tilastokatsaus 6:12 TILASTOKATSAUS 5:18 1 10.9.18 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 08 17 Työttömyysaste oli Vantaalla tasan 10 prosenttia vuoden 17 lopussa. Laskua edellisvuoteen oli peräti 1,9 prosenttiyksikköä, mikä
LisätiedotALUEELLINEN VETOVOIMA
ALUEELLINEN VETOVOIMA Antti Mykkänen 6.11.2017 Oulussa 6.11.2017 Kunnallisalan kehittämissäätiö - Veli Pelkonen 2 6.11.2017 Kunnallisalan kehittämissäätiö 1 6.11.2017 Kunnallisalan kehittämissäätiö 4 6.11.2017
LisätiedotMaankäytön, asumisen ja liikenteen seutubarometri lyhyt kooste
Maankäytön, asumisen ja liikenteen seutubarometri 2018 lyhyt kooste 26.10.2018 Sisältö Mikä on MAL-barometri: tausta ja toteutus (kalvot 3-6) Asukkaiden ja luottamushenkilöiden kulkutavat (kalvot 7-9)
LisätiedotREKRYTOINTIONGELMAT SEKÄ TYÖVOIMAN KYSYNTÄ JA TARJONTA TYÖVOIMATOIMISTOISSA Tilanne syyskuussa 2008
Työ- ja elinkeinoministeriö SET/TUTE 26.11.2008 Mika Tuomaala REKRYTOINTIONGELMAT SEKÄ TYÖVOIMAN KYSYNTÄ JA TARJONTA TYÖVOIMATOIMISTOISSA Tilanne syyskuussa 2008 1. Avointen työpaikkojen sekä rekrytointiongelmien
Lisätiedotcupore Suomen kulttuuri- ja taideammatit tilastollisessa tarkastelussa 1995 2000 maakunnittain Samu Lagerström
cupore Julkaisuja 4 2004 Samu Lagerström Suomen kulttuuri- ja taideammatit tilastollisessa tarkastelussa 1995 2000 maakunnittain cupore KULTTUURIPOLIITTISEN TUTKIMUKSEN EDISTÄMISSÄÄTIÖ Samu Lagerström
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2010
3 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 010 Työllisten määrä jäi Helsingissä vuoden 010 viimeisellä neljänneksellä runsaan prosentin pienemmäksi kuin vuosi sitten. Pääkaupunkiseudun,
LisätiedotKotoutuminen, maahanmuuttajat. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta Liisa Larja
Kotoutuminen, maahanmuuttajat Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta Liisa Larja 9.3.2017 % Naisten heikko työllistyminen painaa ulkomaalaistaustaisten työllisyysastetta alas 80 70 60 Työllisyysaste
LisätiedotKatsaus pääkaupunkiseudun työmatkavirtoihin 2015
Katsaus pääkaupunkiseudun työmatkavirtoihin 2015 HSY seutu- ja ympäristötieto 6.6.2015 Katsauksen sisältö: 1. Työmatkasukkuloinnin karttasarjat 2. Työmatkasukkuloinnin kehitys 3. HSY:n työmatkasukkulointia
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi kesäkuussa 2016
2016:28 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi kesäkuussa 2016 Tilastoja ISSN L 1455 7231 ISSN 1796 721X Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310
LisätiedotMetropolialueen haasteet Asuntoministeri Krista Kiuru
Metropolialueen haasteet Asuntoministeri Krista Kiuru KESKUSTELUTILAISUUS METROPOLIALUEEN KUNTA- JA PALVELURAKENNERATKAISUISTA 17.4.2013 Helsingin seudun väestö- ja työpaikkakehitys Helsingin seudun 14
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2011
3 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2011 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä 73,6 prosenttia, eli samalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Työllisten
LisätiedotKUUMA-asuminen Pikkukaupunkimaiset asuinyhteisöt kukoistavat monimuotoisuudellaan. Selvityksen tulostilaisuus Pasilassa 31.8.
KUUMA-asuminen 2040 Pikkukaupunkimaiset asuinyhteisöt kukoistavat monimuotoisuudellaan Selvityksen tulostilaisuus Pasilassa 31.8.2017 jaakko.huttunen@jarvenpaa.fi www.kuuma.fi/asuminen2040 Miksi selvitys
LisätiedotAsumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään?
Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään? Asumisen valinnat Mahdollisuuksien maaseutu Pälkäne 29.11.2011 Eija Hasu Tohtorikoulutettava Maisema-arkkitehti, KTM Arkkitehtuurin
LisätiedotREKRYTOINTIONGELMAT SEKÄ TYÖVOIMAN KYSYNTÄ JA TARJONTA TYÖVOIMATOIMISTOISSA Tilanne syyskuussa 2009
Työ- ja elinkeinoministeriö SET/TUTE 16.11.2009 Mika Tuomaala REKRYTOINTIONGELMAT SEKÄ TYÖVOIMAN KYSYNTÄ JA TARJONTA TYÖVOIMATOIMISTOISSA Tilanne syyskuussa 2009 1. Avointen työpaikkojen sekä rekrytointiongelmien
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi joulukuussa 2015
2016:4 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi joulukuussa 2015 Tilastoja ISSN L 1455 7231 ISSN 1796 721X Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi kesäkuussa 2018
2018:15 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi kesäkuussa 2018 Tilastoja ISSN 2489 4311 Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310 36300 Etunimi.sukunimi@hel.fi
LisätiedotAsuntojen vuokrat Helsingissä vuonna 2011
Helsingin kaupungin tietokeskus Tilastoja 11 212 Tapanila Malmi Länsi- Kontula Pakila Pihlajamäki Lassila Myllypuro Ete lä- Haaga Käpylä Länsi- Herttoniemi Munkkiniemi Tammisalo Kulosaari Kallio Laajasalo
LisätiedotKaisu Kammonen, erityisasiantuntija Asumisen kehittäminen ja palvelutilaverkot Pekka Veiste, analyytikko Tietojohtamispalvelut 26.4.
LAPSIPERHEIDEN ASUMINEN TAMPEREELLA - ONKO KESKUSTA-ASUMINEN KASVUSSA? Kaisu Kammonen, erityisasiantuntija Asumisen kehittäminen ja palvelutilaverkot Pekka Veiste, analyytikko Tietojohtamispalvelut 26.4.2019
LisätiedotLapinjärvi Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto
Kommenttipuheenvuoro Lapinjärvitalo Lapinjärvi 31.8.2017 Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ym.fi Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017 Tavoitteet: parantaa ikääntyneiden
LisätiedotTILASTOKATSAUS 2:2017
TILASTOKATSAUS 2:2017 11.1.2017 PENDELÖINTI VANTAAN SUURALUEILLE JA SUURALUEILTA 2014 Yhteenveto: Työpaikat ja työvoima n suuralueilla sekä pendelöinti Helsingin seudulla vuosina 2010 2014 Työpaikkoja
LisätiedotTilastokatsaus 10:2014
Tilastokatsaus 10:2014 Vantaa 1 2.9.2014 Tietopalvelu B11:2014 Vieraskielisten asuntokuntien asumisesta Vantaalla ja vähän muuallakin Vantaalla asui vuoden 2012 lopulla yhteensä 8 854 vieraskielistä 1
LisätiedotHelmikuun työllisyyskatsaus 2/2015
NÄKYMIÄ HELMIKUU 2015 UUDENMAAN ELY-KESKUS Lisätiedot: Jouni Nupponen p. 0295 021 117 Helmikuun työllisyyskatsaus 2/2015 Julkaisuvapaa tiistaina 24.3.2015 klo 9.00 Työttömiä työnhakijoita 90 876 avoimia
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi joulukuussa 2016
2017:5 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi joulukuussa 2016 Tilastoja ISSN L 1455 7231 ISSN 1796 721X Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310
LisätiedotPiilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat
Piilotettu osaaminen tunnistammeko kansainväliset osaajat Työpaikoilla tarvitaan uteliaita ja sitkeitä muutoksentekijöitä. Kansainvälisissä osaajissa on juuri näitä ominaisuuksia. Millaista osaamista työelämä
LisätiedotLähtökohdat. Raportti II a 10.8.2011
2011 Lähtökohdat Raportti II a 10.8.2011 Sisältö Väestö... 4 Asuminen Tuusulassa... 7 Liikenne... 12 Liikkumistottumukset... 12 Joukkoliikenne... 12 Henkilöautoliikenne... 14 Elinkeinot... 15 2 Tuusulan
LisätiedotVäestöennusteet. Tea Tikkanen / Helsingin kaupunki. tea.tikkanen[at]hel.fi. Päivitetty
Väestöennusteet Tea Tikkanen / Helsingin kaupunki tea.tikkanen[at]hel.fi Päivitetty 6.2.218 Väestöennusteet Helsingin seudun väestöennuste Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste Kuvioissa ja taulukoissa
LisätiedotRakennuskannan kehitys ja sosioekonominen eriytyminen
Rakennuskannan kehitys ja sosioekonominen eriytyminen 30.11.2016 Jaakko Sorri Tohtorikoulutettava Rakennustuotannon ja talouden yksikkö Janus-lehden teemanumerossa 4/2016 julkaistavan artikkelin esittely
LisätiedotTILASTOJA 2014:22. Väestön ja väestönmuutosten. tammi-kesäkuussa 2014. www.hel.fi/tietokeskus
TILASTOJA 2014:22 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi-kesäkuussa 2014 Tilastoja ISSN-L 1455-7231 ISSN 1796-721X Lisätietoja: Tea Tikkanen Puh. 09 310 36386 Etunimi.sukunimi@hel.fi
LisätiedotTyömarkkinat Helsingissä - tuoreimmat tilastotiedot kuvioina
Tuorein päivitys 2.12.21 Työmarkkinat Helsingissä - tuoreimmat tilastotiedot kuvioina TYÖPAIKAT (lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus) 1. Työpaikkamäärän muutos % ed. vuodesta Helsingissä, pk-seudulla,
LisätiedotEKOLIITU - HÄMEENLINNAN SEUDUN KESTÄVÄN JA TURVALLISEN LIIKKUMISEN SUUNNITELMA VÄESTÖ JA YHDYSKUNTARAKENNE
EKOLIITU - HÄMEENLINNAN SEUDUN KESTÄVÄN JA TURVALLISEN LIIKKUMISEN SUUNNITELMA VÄESTÖ JA YHDYSKUNTARAKENNE Sisältö Väestökehitys ja -ennuste Väestön ikärakenteen muutoksia Asutuksen sijoittuminen Asukasmäärän
LisätiedotTilastokatsaus 12:2010
Tilastokatsaus 12:2010 15.11.2010 Tietopalvelu B15:2010 Pendelöinti Vantaalle ja Vantaalta vuosina 2001-2008 Vantaalaisten työssäkäyntikunta Vantaalaisista työskenteli vuonna 2008 kotikunnassaan 44,9 prosenttia.
LisätiedotMuuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun muuttovirtojen rakenteet ja taustatekijät
Muuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla Muuttovirrat eriyttävät pääkaupunkiseudun asuinalueita niin, että osasta asuinalueita on tullut läpikulkupaikkoja, joille muuttaa pienituloisia
LisätiedotTammikuun työllisyyskatsaus 1/2015
NÄKYMIÄ TAMMIKUU UUDENMAAN ELY-KESKUS Lisätiedot: Jouni Nupponen p. 0295 021 117 Tammikuun työllisyyskatsaus 1/ Julkaisuvapaa tiistaina 24.2. klo 9.00 Työttömiä työnhakijoita 14,8 % enemmän kuin vuotta
LisätiedotAsuntokunnat ja asuminen vuonna 2014
asuntokuntia Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 25.9.2015 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2014 Lahdessa oli vuoden 2014 lopussa 54 666 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 513 asuntokunnalla.
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi-syyskuussa 2015
2015:37 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi-syyskuussa 2015 Tilastoja ISSN-L 1455-7231 ISSN 1796-721X Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2012
15 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 1. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2012 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2012 ensimmäisellä neljänneksellä 72,6 prosenttia. Työllisyysaste putosi vuoden takaisesta prosenttiyksikön
LisätiedotKorkeasti koulutetut työttömät. Tekijä: Tutkija Jouni Nupponen, Uudenmaan ELY-keskus
Korkeasti koulutetut työttömät Tekijä: Tutkija Jouni Nupponen, Uudenmaan ELY-keskus Määritelmä ja lähdetiedot Korkeasti koulutetut = alempi korkeakouluaste, ylempi korkeakouluaste sekä tutkijakoulutusaste
LisätiedotAsuntojen hinnat ja kaavoitus. Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa
Asuntojen hinnat ja kaavoitus Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa 1. Asuntojen alueellisista hintaeroista 2 Ei ole outoa, että Suomessa on kalliita asuntoja Pääkaupunkiseudun (Helsinki,
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi maaliskuussa 2019
Tilastoja 2019:6 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi maaliskuussa 2019 Tilastoja ISSN 2489-4311 Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 31036300
LisätiedotAsuminen ja rakentaminen
Asuminen ja rakentaminen Elina Parviainen / n kaupunki elina.parviainen[at]vantaa.fi Päivitetty 12.12.2017 Asuminen ja rakentaminen Asunto- ja toimitilarakentaminen Asuminen Kuvioissa ja taulukoissa käytetyt
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi maaliskuussa 2018
2018:9 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi maaliskuussa 2018 Tilastoja ISSN 2489 4311 Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310 36300 Etunimi.sukunimi@hel.fi
LisätiedotTILASTOKATSAUS 6:2016
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 6:2016 1 7.4.2016 SELLAISTEN ASUNTOKUNTIEN, JOISSA ON PARISKUNTA JA LAPSIA, TULOT VANTAALLA VUOSINA 2000 2013 Asuntokuntien määrä Vantaalla oli vuoden 2013 lopussa
LisätiedotHELSINGIN JA ESPOON KAUPUNKIEN VÄESTÖENNUSTEET. Helsingin kaupungin tietokeskus Pekka Vuori 21.3.2012
HELSINGIN JA ESPOON KAUPUNKIEN VÄESTÖENNUSTEET Helsingin kaupungin tietokeskus Pekka Vuori 21.3.2012 Ennusteiden laadinta Helsingin, Espoon ja koko Helsingin seudun väestöennusteiden laadintaan käytetään
LisätiedotTäydennysrakentamine n: tausta, ongelma, suositus Matti Kortteinen Kaupunkisosiologian professori Helsingin yliopisto
Täydennysrakentamine n: tausta, ongelma, suositus Matti Kortteinen Kaupunkisosiologian professori Helsingin yliopisto Yhteiskunnallinen tausta Lähiö (korkea ja tiivis asuinalue, keskellä omaa viheraluettaan)
LisätiedotSIUNTION KUNTA SJUNDEÅ KOMMUN. Elinkeinopoliittisen ohjelman liite 3. Toimintaympäristö. Väestö- ja elinkeinorakenne
Elinkeinopoliittisen ohjelman liite 3 Toimintaympäristö Tavoitteiden, päämäärien ja toimenpiteiden muodostamiseksi on tunnettava kunnan nykyinen toimintaympäristö. Toimintaympäristössä elinkeinojen kannalta
LisätiedotTILASTOJA 2014:30. Väestön ja väestönmuutosten. seudulla tammi-syyskuussa 2014. www.hel.fi/tietokeskus
TILASTOJA 2014:30 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi-syyskuussa 2014 Tilastoja ISSN-L 1455-7231 ISSN 1796-721X Lisätietoja: Tea Tikkanen Puh. 09 310 36386 Etunimi.sukunimi@hel.fi
LisätiedotAsuminen ja rakentaminen
Asuminen ja rakentaminen Elina Parviainen / n kaupunki elina.parviainen[at]vantaa.fi Päivitetty 1.3.2017 Asuminen ja rakentaminen Asunto- ja toimitilarakentaminen Asuminen Kuvioissa ja taulukoissa käytetyt
LisätiedotAsuntojen vuokrat Helsingissä vuonna 2012
Helsingin kaupungin tietokeskus Tilastoja 11 13 Lassila Munkkiniemi Etelä- Haaga Länsi- Pakila Lauttasaari Ruoholahti Käpylä Kallio Kaivopuisto Tapanila Pihlajamäki Länsi- Herttoniemi Kulosaari Malmi Myllypuro
LisätiedotYhdyskuntien ja lähiöiden arvon kehittäminen: Sosioekonominen näkökulma. Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto
Yhdyskuntien ja lähiöiden arvon kehittäminen: Sosioekonominen näkökulma Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto Sisältö Lähiöiden kehittäminen kansallisena kysymyksenä Synty,
LisätiedotVäestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi kesäkuussa 2017
2017:7 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja Helsingin seudulla tammi kesäkuussa 2017 Tilastoja ISSN 2489 4311 Lisätietoja: Tea Tikkanen, Puh. 09 310 36386 Pekka Vuori, Puh. 09 310 36300 Etunimi.sukunimi@hel.fi
LisätiedotTAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008
TILASTOTIEDOTE Sivu 1 / 6 TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008 Tampereen työllisyyden kehitys jatkoi hidastumistaan Työnvälitysrekisteritietojen mukaan Tampereella oli tämän vuoden puolivälissä
LisätiedotVäestön määrä Aviapoliksen suuralueella (1.1.) 1990-2012 ja ennuste vuosille 2013-2020
Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella (1.1.) 1990-2012 ja ennuste vuosille 2013-2020 25 000 22 500 20 000 Ennuste 17 500 väestön määrä 15 000 12 500 10 000 7 500 5 000 2 500 0 1990 1992 1994 1996 1998
Lisätiedot19 Uusimaa Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti
Kulttuuria kartalla 19 Uusimaa 19.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti Taulukko 19.1. UUSIMAA Kuntien lukumäärä Kaupunkimaiset: 13 kpl Taajaan asutut: 6 kpl Maaseutumaiset: 9 kpl Uusimaa on väkiluvultaan
Lisätiedotkunnista tammi maaliskuussa
Tilastoja 2014:13 Väestön ja väestönmuutosten ennakkotietoja etoja Helsingin seudun kunnista tammi maaliskuussa 2014 Tilastoja ISSN-L 1455-7231 ISSN 1796-721X Tiivistelmä Väkiluku on kasvanut määrältään
Lisätiedotyhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto
Suomi palkkatyön yhteiskuntana Harri Melin Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Nopea muutos Tekninen muutos Globalisaatio Työmarkkinoiden joustot Globalisaatio ja demografinen muutos Jälkiteollisesta
Lisätiedot01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ. Juha Rantala ja Marja Riihelä. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013
01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ Juha Rantala ja Marja Riihelä Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013 Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen arvo suomalaisessa
Lisätiedot