Työselostus Tornion alueella kesällä 1946 suoritetuista malminetsinnöistä.

Transkriptio

1 M/17/Tor 46/1 Tornion alue (Karunki - Ylitornio) Oke Vaasjoki Työselostus Tornion alueella kesällä 1946 suoritetuista malminetsinnöistä. Käytetyt kartat: - Pohjakartta: Ruotsalainen yleiskartta 1: v.1944 lehdet 1507 Tornio ja 1607 Meltosjärvi. - Vertailukartta: Vuorilajikartat Tornio (B 5), Ylitornio (B 6) ja Rovaniemi (C 6), laatinut V. Hackman. Liitteet: - Paljastuma- ja lohkarekartta Tornion alueelta kesällä Luettelo päiväkirjaviittauksista Tornion alueen paljastuma- ja lohkarekarttaan kesällä Numeroviittaukset tekstissä tarkoittavat paljastumakartan numeroita tai ao. päiväkirjan havaintonumeroita.

2 I Senjälkeen kun Koivun Vähäjoelta oli löydetty rautamalmialue, otettiin Geologisen tutkimuslaitoksen ohjelmaan ns. Kemin - Rovaniemen liuskealueen malmigeologisten mahdollisuuksien selvittäminen. Tässä mielessä suoritettiin jo jossain määrässä tutkimuksia kesällä 1945, jolloin ne kuitenkin keskittyivät pääasiassa Kemijoen itäpuolelle. Kesäksi 1946 suunniteltiin malmietsinnät kohdistettavaksi liuskevyöhykkeen sille osalle, joka Tervolan - Koivun korkeudelta ulottuu Karungin pitäjän kohdalla Tornionjokeen asti. Erityistä huomiota, Vähäjoen esiintymästä saatujen kokemuksien mukaan, katsottiin olevan syytä kiinnittää alueella esiintyviin, V. Hackmanin laatimaan vuorilajikarttaan merkittyihin vihreäkivi- ja dolomiittimuodostumiin. Myös katsottiin tarpeelliseksi, pintatutkimusten avulla, saada orientoiva kuva mainitusta liuskevyöhykkeestä pohjoiseen sijaitsevan graniitti- ja migmatiittialueen malmigeologisista mahdollisuuksista. Edellä kaavioidun työn suoritukseen määrättiin allekirjoittanut apulaisinaan ylioppilaat V. Yletyinen, P. Ervamaa, O. Waldén ja E. Pehkonen. Apulaisista kaksi ensin mainittua osallistui malmietsintätöihin toista kertaa, viimeksi mainitut olivat ensikertalaisia. Työt aloitettiin Alatornion Laivajärvellä ja päätettiin n Ylitorniolla. Ylioppilas P. Ervamaa osallistui töihin vasta lähtien. Koska tehtävänä olivat alustavien malmitutkimuksien suorittaminen alueella, josta ei voinut nimetä mitään aikaisempaa malmiaihetta lukuun ottamatta paria heikohkoa kansan lähettämää lohkarenäytettä, tuli tutkimustöihin sisältymään ensikädessä seuraavat tehtävät: 1. Malmigeologisesti kriitillisten muodostamien tutkiminen suorittaen samalla kallioperäkartoitusta. 2. Jatkuvat lohkaretutkimukset. 3. Magnetometraus edellisissä tutkimuksissa saatujen havaintojen perusteella tai aiheen ilmaantuessa muulla tavoin.

3 Keskuspaikka Tutkittu alue Erikoiskohteet Paljastumakartan numerot Huomautuksia Laivajärvi Kaakamo-Laivaniemi-Yliraumo- Ns. Laivajärven kontaktin määrittely Liakka-Hammasjärvi. Lohkaretutkimukset koko alueella. Ylivojakkala Karunki kk.-aapajärvi- Laivajärven kontaktin luoteispää, Ala- ja Aapajärven-Sattajärven Aapajoki-Kantojärvi-Petäjämaa- Ylivojakkalan dolomiitit, Kantojärven Poislaskettava seudut tutkittiin Aapajärveltä Liakka-Ylivojakkala. vanhat eruptiivit. Aapajärven-Sattajärven Arpelan numerot. käsin. Aapajärven-Sattajärven maasto. vihreäkiviesiintymät. Lohkaretutkimukset koko alueella sekä tien. Alavojakkala- Ylipaakkola suunnassa. Korpikylä Karunki kk.-aapajärvi- Kaakamojärvi-Korttovaara- Martimo. Martimon, Mustajärven ja Palovaaran vihreäkivialueet, Korttojärven dolomiitti. Lohkaretutkimukset koko alueella Poislaskettu n:ot 184,185,188. Erillisellä retkellä tutkittiin Niipaharjun emäksinen muodostuma. Arpela Arpela-Hanhij.-Aapaj.-Sattaj.- Alueella olevat vihreäkivet ja dolomiitit ja Kaisajoki-Arpela. Lohkaretutkimukset koko alueella. Ylitornio Kainuunkylä-Luomajoki - Eholampi-Portimojärven kaakkoispää-haapakoski- Alkkula-Kainuunkylä. Alkkulan kiisuvyöhyke, Kivilompolon vihreäkiviesiintymä. Lohkaretutkimukset koko alueella ja Väystäjässä Kivilompolon seutu tutkittiin erillisenä. Samoin Väystäjä. Alkkulassa suoritettiin alustavaa magnetometrausta.

4 2 Alueen laajuuden vuoksi ei ollut mahdollista suorittaa tutkimuksia yhdestä keskuspaikasta käsin. Ei myöskään voinut ajatella tutkimusryhmän hajottamista laajemmalle alalle, koska apulaiset kenttätöihin tottumattomina ainakin alkukesästä vaativat jatkuvaa ohjausta. Näin ollen oli pyrkimyksenä pitää ryhmä keskuspaikkaan nähden koossa ja keskuspaikkaa vaihdettiin useammin. Oheisessa taulukossa on esitetty käytetyt keskuspaikat ja selostettu alueet, jotka niistä käsin on tutkittu. II Työselostus on laadittu noudattaen taulukon ensimmäisen sarakkeen mukaista aluejaoitusta. Koska töiden suorituksessa vertailu- ja kiinnekohtia antavana runkona on ollut V. Hackmanin laatima vuorilajikartta selostuksineen, joiden mukaan nyt tutkittu alue esiintyy johdonmukaisesti kaavaillun geologisen kokonaiskuvan osana, ei tässä selostuksessa pyritä annettua kokonaiskuvaa toistaiseksi muuttamaan. Kesän aikana tehdyt runsaat havainnot sekä koottu materiaali antaisivat monessa kohdassa aihetta uusiin kallioperägeologisiin päätelmiin etenkin mitä tulee kivilajien ikäjaoitukseen, niiden alueelliseen levinneisyyteen ja tektonisiin muotoihin. Tällaisten päätelmien esittäminen vaatisi kuitenkin materiaalin yksityiskohtaisempaa käsittelyä, johon tässä yhteydessä ei ajan puutteen vuoksi ole tilaisuutta. Mahdollisesti kysymykseen tulevat muutokset V. Hackmanin esittämiin tuloksiin nähden eivät myöskään oleellisesti vaikuta alueen malmigeologisten mahdollisuuksien arviointiin, joka on ollut päätehtävä. Seuraavassa onkin pyritty laativaan viimeksi mainittua näkökohtaa silmälläpitäen tyhjentävä työselostus, joskin samalla tuodaan esiin muodostumat ja havainnot, joita alueen kallioperästä ei aikaisemmin ole mainittu. A. Laivajärvi Vanhimpien eruptiivien ja ns. kalevaisten liuskeiden välinen kontaktivyöhyke, joka esiintyy vuorilajikartassa, on laadultaan kutakuinkin hypoteellinen. Miltei koko seutu kuuluu Tornionjoen ja sen sivuhaarojen deltamuodostumiin, jossa esiintyvien harvojen kalliopaljastumien perusteella kivilajirajojen määrittely on hyvin epämääräistä.

5 3 Ilmeistä kuitenkin on, että kontaktivyöhyke näillä seuduilla on olemassa, sitä tukevat havainnot Vojakkalassa, jossa Oravisaaren kohdalla vanhemmat eruptiivit esiintyvät pohjoisempana. Tästä lähtien tavataan ainoastaan sedimenttisyntyisiä kivilajeja ja nuorempia vihreäkiviä. Muualla päätelmät kontaktivyöhykkeen kulusta on tehtävä nojautumalla havaintoihin, joko toisen tai toisen kivilajityypin esiintymisestä. Vanhojen eruptiivien tyypillisenä edustajana on harmahtava keskirakeinen dioriitti, jota suuremmassa määrässä tavataan Laivaniemellä Ristijärven kivilouhoksen tienoilla. Huomattavana havaintona täältä mainittakoon pari n. 20 cm:n läpimittaista muodoiltaan särmikästä fragmenttia dioriitissa (21/OV/46). Makroskooppisesti fragmenttien kivilaji näyttäisi olevan sedimenttisyntyistä, lähinnä svekofenniidien leptiittien kaltaista tavaraa. Ulkonäön perusteella on tuskin todennäköistä että fragmenttiaines kuuluisi ns. kalevaisiin muodostumiin, eikä havainto sen mukaan muuttaisi dioriittien suhdetta niihin nähden. Toisena mielenkiintoisena havaintona esitettäköön punaiset lähinnä graniittiset juonet, joita havaittiin dioriittia lävistävinä hyvin usein ja vaihtelevan kokoisina. Samanlaisen kokemuksen omaavan juonen havaittiin myös lävistävän säännöllisen kerroksellisen rakenteen omaavaa fylliittiä Liekan - Hammasjärven tien varressa (18/OV/46). Muutoin alueella tavatut kivilajit vastaavat täysin niitä kivilajeja, jotka vuorilajikartassa on esitetty. Koko alueella ei tavattu yhdenkään kivilajin yhteydessä malmiutumista kiintokalliossa, joskin vihreäkivissä tietenkin aksessoreina esiintyi rikki- ja magneettikiisuja.

6 4 Kiisupitoinen lohkareisto käsitti etupäässä fylliittejä. Tällöin esiintyvinä kiisuina, joita oli hyvin heikosti, olivat rikki- ja magneettikiisut. Ainoastaan kaksi tyypiltään poikkeavaa ja runsaammin malmimineraaleja sisältävää lohkaretta on syytä mainita. Toinen, joka kivilajiltaan oli kvartsiutunutta gneissiä, sisälsi kohtalaisesti magneettikiisurakeita ja -pirotetta (13) ja toinen, joka kivilajiltaan on kvartsiittia, sisälsi kohtalaisesti pyriittiä (11/VY/46). Sen perusteella että Laivajärven kylän kohdalla tavattiin paljastumasta n:o 33 peräisin olevia andalusiittikiilleliuskelohkareita, tuntuisi siltä, että kiisupitoiset lohkareetkin olisivat kulussaan noudattaneet samaa suuntaa. Myöhemmät tutkimukset eivät kuitenkaan antaneet mitään tätä käsitystä tukevia tuloksia. B. Ylivojakkala Kivilajityypit tälläkin alueella osoittautuivat vastaavan niitä, jotka vuorilajikartassa mainitaan ja ainoastaan niiden rajoihin, samoin kuin esiintymismuotoihin nähden voi tehdä runsaastikin korjauksia. Näin on asianlaita erityisesti Aapajärven ja Sattajärven välille merkittyihin vihreäkiviin nähden, joiden esiintymismuodot jo tektonisestikin ovat epäolennaisia ja jotka lienevätkin merkitty hyvin summittaisesti, koska alueella on paljastumia hyvin niukasti. Esim. kontakti nuoremman kvartsiitin ja vihreäkiven välillä oli määriteltävissä ainoastaan yhdessä kohdassa Aapajärven koillispuolisessa maastossa ns. Jokilehdossa (63/OV/46). Tämäkin kontakti on huomattavasti pohjoisempana kuin vuorilajikarttaan merkitty raja edellyttäisi. Kontaktikohta itsessään on kapealla alalla paksun maakerroksen peitossa, mutta sikäli kun saattoi päätellä ei ole mitään merkkejä ns. kontaktivyöhykkeestä tai lävistävistä vihreäkivijuonista ja kivilajit ilmeisesti rajoittuvat toisiinsa jyrkästi. - Myöskään Aapajärven kaakkois- ja eteläpuoliset kivilajirajat eivät pidä paikkaansa, vaan niihinkin voidaan tehdä muutoksia dolomiitin kustannuksella.

7 5 Koska kertaakaan yllämainittujen vihreäkiven ja kvartsiitin tai vihreäkiven ja dolomiitin rajoilla ei voinut havaita minkäänlaisia reaktiovaikutuksia tai että vihreäkivi olisi esiintynyt lävistävänä, näyttäisi todennäköiseltä, että vihreäkivi on kyseisiä sedimenttejä vanhempaa. Näin ollen kontakti- ja metasomaattisten malmien esiintymiseen ei ole mahdollisuuksia. Ainoa mikä voisi tulla kysymykseen olisi, että vihreäkivien yhteydessä olisi likvaatiomalmeja siis esim. nikkeli- tai titaanirautamalmeja. Tällaisista ei kuitenkaan tavattu merkkejäkään, vaikka eräät vihreäkivimuunnokset makroskooppisesti arvostellen lähentelivät peridotiitteja. Suurin osa niistä kuitenkin edusti puolipinnallisia diabaasimaisia kivilajeja, mikä hyvin selittääkin niiden malmiköyhyyden. -Mainittakoon vielä, että Aapajärven kaakkoispuolella esiintyy vaalean vihreähkö hyvin liuskeinen vihreäkivimuunnos, jota V. Hackman on nimittänyt fylliiittiseksi vihreäkiviliuskeeksi ja joka paikoin sisältää hyvin pieniä magnetiittioktaedrajä. Tyyppi on identtinen Vähäjoen malmialueen lähistöllä esiintyvien vastaavanlaisten kivilajien kanssa. Uutena kallioperähavaintona mainittakoon dolomiittibreksia, joka kapeana vyöhykkeenä tavataan Kukkolan kohdalla olevan fylliittikallion pohjoispäässä (55/OV/46). Muodostuma on käsitettävä hankausbreksiaksi, jolloin fylliittisiä murtokappaleita on sekautunut dolomiittipatjan pohjaosiin. - Niinikään entuudestaan mainitsemattomana tavattiin basalttijuoni, joka esiintyy Kukkolan kylässä ns. Rantakalliossa (53/OV/46). Kantojärven seudulla vuorilajikarttaan merkityt graniitti-dioriittialueet ovat hyvin hypoteettisia. Molempia kyllä tavataan seudulla, dioriittia puhkeamana ja graniittia kylässä olevan kaivon pohjalta nostettuina lohkareina. Vaikuttaakin siltä, että kivilajirajat on mainittuun karttaan piirretty in situ olevien lohkareiden perusteella. Samalla perusteella voisi myös merkitä vanhempien eruptiivien sarjaan kuuluvan graniittipuhkeaman n. 3 km Petäjämaan koillispuolella, missä esiintyy toisinaan useamman kuution suuruisia Kurun graniittia muistuttavia lohkareita, joita m.m. on louhittu ja kuljetettu Tornioon siltakiviksi.

8 6 Alueen lohkareisto ei tarjonnut mitään mielenkiintoista. Joitakin heikosti kiisupitoisia liuskelohkareita tavattiin siellä täällä. Myös käytiin tarkastamassa Sattajärven kaakkoispuolelta löydetyn työnjohtaja A. Lemisen lähettämän kansannäytteen paikka ja emälohkare. Paikalla todettiin, että diabaasimaista vihreäkiveä lävistävään kvartsijuoneen liittyi paikoin rikki-, kupari- ja magneettikiisupitoisuutta, mutta ettei lohkare sellaisenaan ollut lupaava. Ylipaakkolaan johtavasta tiestä n. 50 m pohjoiseen Liakan sillan kohdalla, on joen länsirannalla pienehköjä matalaksi kuluneita dolomiittipaljastumia, joissa voidaan havaita nähtävästi metasomaattisista syistä johtavaa lievää karsiutumista. Ilmiöön liittyy heikkoa kiisuutumista, joka kuitenkin on vailla käytännöllistä merkitystä. C. Korpikylä Seudulla on kalliopaljastumia runsaasti ja sen vuoksi kivilajien rajatkin on voitu esittää suhteellisen paikkansapitävästi, joskin tektonisten seikkojen oikea tulkitseminen tulisi muuttamaan karttakuvaa huomattavasti. Kivilajit ovat hyvin monotonisia käsittäen pääasiassa vihreäkiviä ja kvartsiitteja, joita molempia esiintyy laajoilla alueilla. Kaikki havainnot tukevat käsitystä, että vihreäkivet ovat kvartsiitteja vanhempia, sillä mitään metasomaattisia vaikutuksia ei niiden välillä havaita eikä liioin havaita lävistäviä vihreäkivijuonia kvartsiiteissa. Kuitenkaan niiden liittyminen toisiinsa ei tapahdu jyrkästi, vaan kvartsiittien etelälounaaseen suunnattu pohjaosa muodostaa vihreäkiviä vastaan muuttumisvyöhykkeen, jossa molempia kivilajiaineksia on sekaantunut toinen toisiinsa. Vyöhykettä lienee pidettävä hankaus- ja ruhjoutumispintana, joka myöhempien liikuntojen vaikutuksesta on syntynyt kyseisten kivilajien rajavyöhykkeessä.

9 7 Uutena muodostumana, josta ei aikaisemmissa kallioperäkuvauksissa olo mainintoja, löydettiin agglomeraattivyöhyke. Vyöhyke alkaa Nivavaaran kaakkoispuolisen vihreäkiviesiintymän eteläpäästä jatkuen jotensakin yhtenäisenä n m leveänä sarjana lähes kilometrin pituudelta. Samanlaista agglomeraattirakennetta tavataan myös Matkakosken vihreäkiviesiintymien yhteydessä. Malmigeologisesti kivilajit eivät osoittaneet mitään positiivista. Vihreäkivet, jotka suurelta osaltaan tuntuivat alkuperältään olevan melko pinnallisia, eivät yhdessäkään tapauksessa sisältäneet malmimineraaleja runsaammin. Rikki- ja magneettikiisuja saattoi luonnollisesti esiintyä aksessoreina. Koska, kuten jo aikaisemmin mainittiin, kvartsiitit ilmeisestikin ovat vihreäkiviä nuorempia muodostumia, ei niissäkään voi malmiutumista esiintyä edellisten vaikutuksesta. enempään. Joitakin kiisupitoisia liuskelohkareita tavattiin, mutta mikään niistä ei anna aihetta D. Arpela Arpelan suunnan tutkimustyöt kohdistuivat Aapajärven-Korkeamaan dolomiittiesiintymiin sekä linjan Sattajärvi-Arpela itäpuolisiin vihreäkivimuodostumiin. Työt suorittivat ylioppilaat V. Yletyinen ja P. Ervamaa. Heidän havaintojensa mukaan kivilajityypit vastaavat vuorilajikarttaan merkittyjä, mutta niiden alueellinen levinneisyys ei pidä paikkaansa. Malmigeologisesti ei tällä suunnalla tavattu mitään huomionarvoista.

10 8 E. Ylitornio Täällä suoritettavia tutkimuksia varten oli varattu aikaa noin kaksi viikkoa, joiden kuluessa oli aikomuksena saada mahdollisimman laajalla alueella selvitettyä migmatiittialueen lohkareisto sekä kallioperähavaintojen avulla saada käsitys siitä, ovatko nuoremmat graniitit aiheuttaneet malmiutumisvyöhykkeitä. Vaikkakin alue tutkittiin tässä mielessä järjestelmällisesti, ei enää kuitenkaan ryhdytty suorittamaan paljastumakartoitusta, koska se, katsoen tehtävän luonteeseen, olisi ollut liiaksi aikaa vievää. Kallioperähavainnot osoittivat, että Ylitornion itäosa tosiaan on migmatiittigneissialuetta, joka on syntynyt vanhempien liuskeiden ja nuoren ns. postkalevaisen graniitin kontaktivyöhykkeelle. Pohjoisempana tavataan graniittia puhtainakin massiiveina, mutta useimmiten on se sekautunut liuskemateriaalin kanssa, mikä voidaan todeta monin paikoin hyvin säilyneistä liuskesulkeumista. Seudun kaikki korkeimmat vaarat ovat graniitteja tai migmatiittigneissejä, eivätkä ne siis ole enää kvartsiittimuodostumia, kuten Karungin ja siitä etelään ja itään olevien pitäjien korkeimmat maastokohdat. Malmietsinnällisesti näyttivät Ylitornion seudut lupaavammilta kuin eteläisemmät tähän asti tutkitut alueet. Lohkareistossa tavattiin runsaasti kiisupitoista materiaalia, joskin valtaosa siitä onkin liuskeita ns. Mulon tyyppiä. Nuotiorannalla ilmoitti herra Palo (os. Nuotioranta, Yrjönheikki) Alkkulan rautatieleikkauksessa tavatun jotain malmimineralisaatiota. Kun paikka käytiin tutkimassa havaittiinkin rautatieleikkauksen seinämässä n. viiden metrin levyinen kvartsiutunut gneissivyöhyke, jossa esiintyi linssimäisinä pahkuina aivan kompaktia magneettikiisua. Myös esiintyi hiukan, kupari- ja rikkikiisuja. Paksun irtomaapeitteen vuoksi ei kiisuuntumisvyöhykettä voinut kuitenkaan seurata rautatieleikkauksesta pitemmälle. Aluetta ryhdyttiin kuitenkin alustavasti magnetometraamaan, mutta tästä saadut lopulliset tulokset eivät vielä ole ehtineet tähän selostukseen. (M/22/Yt46/1) Kyseisen magneettikiisun aiheuttamat häiriöt magnetometriin näyttivät kokeiltaessa

11 9 kuitenkin olevan niin pienet, että työn tulos ennakolta arvioiden näyttää negatiiviselta. Maisteri A. Savolaisen suorittamat jalometallianalyysit kompaktista magneettikiisu- sekä lähistöltä löytyneistä rautatieleikkauksesta peräisin olevista pyriittipitoisista näytteistä, eivät ole olleet tuloksiltaan positiivisia. Lohkaretutkimuksia suoritettiin tarkasti kautta koko alueen. Huomionarvoisina mainittakoon Väystäjästä löytynyt arsenikkikiisua sisältävä dolomiittilohkare (185), samoilta tienoilta löytynyt kohtalaisesti magneetti- ja rikkikiisuja sisältävä gneissigraniittilohkare (184) sekä Armassaaren läheltä löytynyt sinkkivälkepitoinen lohkare (193). Ylioppilaat O. Waldén ja E. Pehkonen suorittivat Nuotiorannalta käsin erilliset rotkon Kivilompoloon, jossa kohteena oli fylliittialueella sijaitseva, lähellä migmatiittigraniitin rajaa oleva vanhempien vihreäkivien sarjaan kuuluva esiintymä. Retki ei malminetsinnällisesti tuottanut kuitenkaan positiivisia tuloksia. III Edellä on lyhyesti pyritty antaman kuva siitä, mitä alueita on tutkittu ja mitä malmigeologisia havaintoja pintatutkimusten avulla on näillä alueilla voitu tehdä. Kuten selostuksesta on ilmennyt, ovat tulokset malmietsinnällisesti olleet vähemmän antoisat. Tämän jälkeen voidaan nyt kuitenkin varmuudella sanoa, että suoritettujen pintatutkimusten perusteella ei tutkitulla alueella, Ylitornion lohko poisluettuna, ole mahdollisuuksia käytännöllistä merkitystä omaaviin malmiesiintymiin. Tätä edellyttää alueen geologinen rakenne, kivilajisuhteet ja -tyypit, mikä toivottavasti selvinnee ainakin osittain edellä esitetystä.

12 10 Ylitornion pitäjässä, migmatiittialueella, näyttävät mahdollisuudet paremmilta. Kuitenkin malmietsintä yksinomaan pintatutkimuksiin perustuen, on kyseisillä alueilla hyvin vaikeata ja huomattavasti enemmän sattumanvaraista kuin. esim. Etelä-Suomessa. Tähän on syynä lähinnä se, että sekä paljastumat että lohkareetkin miltei kauttaaltaan ovat nuorempia migmatiitteja ja graniitteja, joihin malmeja sellaisenaan ei ole konsentroitunut. Näiden graniitti-intruusioiden mahdollisesti aiheuttavat malmipitoiset liuokset ja höyryt ovat kondensoituneet vanhempiin muodostumiin, jotka mataliksi kuluneina ovat lohkareistoineen peittyneet moreeniin. Vain sattumalta voidaan tällaisiin mineralisaatiovyöhykkeisiin tai niistä lähteneisiin lohkareisiin päästä käsiksi. - Todennäköisyys malmien olemassaoloon nuoremman graniitin reunavyöhykkeellä on sangen suuri. Tätä otaksumaa tukevat myös osaltaan aikaisemmin mainitut havainnot Ylitorniolta, Varmuuden saaminen tässä suhteessa yksinomaan klassillisia menetelmiä käyttäen on kuitenkin vaikeata, milteipä ylivoimainen tehtävä. Helsingissä, 30 päivänä elokuuta 1946.

13

14

15

16