Paikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, kokoustila Ursa Major, NCC-talo 2, Mannerheimintie 103, Helsinki

Transkriptio

1 Kuntoutusasiain neuvottelukunta PÖYTÄKIRJA 6/2013 1(6) NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUS Aika Tiistai klo Paikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, kokoustila Ursa Major, NCC-talo 2, Mannerheimintie 103, Helsinki Osallistujat Jäsen Varajäsen (x) Sillanaukee Päivi, pj. ( )Voipio-Pulkki Liisa-Maria (-) Kairisalo Anja, varapj. (-) Mukala Kristiina (-) Pelkonen Lauri (x) Nyfors Hanna, siht. (-) Virnes Elisa (x) Koivumäki Kari (-) Tötterman Patrik (-) Korhonen Tiina (-) Kärkkäinen Jukka (x) Töytäri Outi (-) Huusko Tiina (x) Ahlgren Tuula (-) Ropponen Tapio (x) Palmroos Ulla (x) Korpiluoma Riitta ( ) Pellinen Mikko (x) Lankia Eero ( ) Pelkonen Janne (-) Mikkola Juha (-) Kauma Jussi (x) Notkola Veijo (x) Aaltonen Marjukka (-) Vogt Ellen (x) Nemlander Anu (x) Mahlamäki Pirkko ( ) Sariola Jukka (-) Sorvari Eija (-) Lapinleimu Pekka (-) Schugk Jan (-) Leppänen Katja (-) Hellstén Harri (-) Vanhanen Rauno (x) Työläjärvi Riitta (-) Alen Markku (-) Heikkilä Pertti ( ) Haring Kari (x) Rantala Maire (-) Byring Roger (x) Juvonen-Posti Pirjo, siht. (x) Tiainen Milja, siht. (x) Palola Elina, siht. 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti jäsenet tervetulleeksi. 2. Kokouksen läsnäolijat ja työjärjestys Todettiin läsnäolijat ja hyväksyttiin asialista kokouksen työjärjestykseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Outi Töytäri toivotettiin tervetulleeksi kokoukseen ja varajäseneksi neuvottelukuntaan. 3. Edellisen kokouksen ( ) pöytäkirjan hyväksyminen Hyväksyttiin edellisen kokouksen pöytäkirja. Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) Telekopio (09) kirjaamo.stm@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi

2 2(6) 4. Kuntoutus työurien pidentäjänä - Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuusraportti Johtava tuloksellisuustarkastaja Ville Vehkasalo Valtiontalouden tarkastusvirastosta esitteli lyhyesti toukokuussa ilmestyneen tuloksellisuustarkastuskertomuksen keskeisimmät tulokset ja kuntoutusasiain neuvottelukunnan toimintaa koskevat havainnot tavoitteena, että tuloksellisuusprosessin jälkeen tietoisuus esille nousseista havainnoista lisääntyy. Valtiontalouden tarkastusvirasto toimii eduskunnan yhteydessä riippumattomana tarkastuslaitoksena ja ko. kuntoutusta ja työurien pidentämistä koskevan aiheen käsittely siellä kesti kaksi vuotta. Tarkastusaihe rajattiin työurien keskivaiheeseen ja siihen, miten valtio on onnistunut pidentämään työuria kuntoutuksella ja onko toiminta ollut tuloksellista. Metodina käytettiin asiantuntijoiden kuulemista ja kyselyjä sekä ministeriöiden, useamman maakunnan ja paikallisen ja aluetason toimijoiden kanssa käytyjä keskusteluja. Selvitys sisälsi useita kysymyksiä, joista yksi koski kuntoutuksen valtakunnallista ohjausta, koordinaatiota ja seurantaa. N asiantuntijatapaamisen perusteella saatiin yksimielinen lausunto, ettei valtakunnallista ohjausta ole ollut riittävästi. Järjestelmää pidettiin sekavana myös asiantuntijoille, ja vastauksista nousi esiin kysymys, kenelle kuuluu kuntoutuksen vastuu. Vastuunjakokysymyksiin kaivattiin valtakunnallista ohjausta, jotta asiakasta ei palloteltaisi toimijalta toiselle. Myös kuntoutuksen seurantaa ja vaikutusten arviointia on ollut liian vähän. Toisaalta vaikutusten arviointi todettiin vaikeaksi ja pitkäkestoiseksi. Tarkastusvirasto laati lääkinnällistä kuntoutusta koskevan raportin edellisen kerran neljä vuotta sitten, ja samat havainnot nousivat jo silloin esille neuvottelukunnan toiminnassa. Vastaajien mukaan ongelmia alkoi esiintyä vuoden 2007 jälkeen, kun neuvottelukunnan päätoimisen pääsihteerin toimi lakkasi, minkä jälkeen toiminta on hiipunut. Kuntoutuksen valtakunnallista ohjausta ja koordinaatiota olisi tarpeen tehostaa. 5. Kelan kuntoutuksen kehittäminen ja sen vaikutukset palveluihin Kehittämispäällikkö Tuula Ahlgren alusti Kelan kurssitoiminnan kehittämisestä, kehittämisen jalkauttamisesta ja vaikuttavuudesta (liite 1) ja asiantuntijalääkäri Kirsi Vainiemi työllisten kuntoutuksen kehittämisestä (ASLAK-kurssit ja Tyk-kuntoutus), jossa haasteina ovat oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus (liite 2). Kelan asiantuntijoiden esitykset kattoivat laajan tilastoaineiston kuntoutujista ja kuntoutuspalveluista. Sairausryhmäkohtaisia kursseja on uudistettu vuodesta 2012 ja uudistamista jatketaan vuoteen 2016 asti. Lisäksi uudistaminen on käynnissä ammatillisen kuntoutuksen sekä vaikeavammaisten avoterapioiden ja yksilöllisten kuntoutusjaksojen palveluissa. Lähivuosina uudistuvat harkinnanvaraisen yksilöllisen kuntoutusjakson palvelut ja ASLAK-kuntoutuksen palvelut. Palvelulinjojen standardien valmistelu on käynnissä (mm. kyselyt kuntoutuksen tarpeesta terveydenhuollolle ja järjestöille). Tulossa on vuonna 2015 järjestelmä, jossa

3 3(6) saadaan kuntoutujilta suoraan palautetta, jota hyödynnetään palveluja uusittaessa. Vuodesta 2004 lähtien on linjattu STM:n kanssa painopisteeksi kuntoutuksen kehittäminen. Tiedossa oli, että yhteistyö ei toteudu niin kuin on toivottu. Vahvuutena on edelleen prosessimaisuus ja rakennettu moniammatillinen yhteistyö. Vuonna 2011 päättyi ensimmäinen kehittämishanke ja sen tuloksia on hyödynnetty monin tavoin vakiintuneissa kuntoutuspalveluissa. Työllisten kuntoutuksen kehittämisessä (ASLAK-kurssit ja Tyk-kuntoutus) haasteina ovat oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus, joihin on viime aikoina kohdistunut kasvavaa kritiikkiä. Kursseista jaettiin tilastoaineistoja mm. ikäryhmittäisistä, ammattiluokittaisista ja sairausryhmäkohtaisista kuntoutujista, kuntoutujien työtilanteet huomioon ottaen, sekä kurssien määristä ja kustannuksista. Lisäksi saatiin seikkaperäiset kuvaukset kehittämisen tutkimustuesta. Toinen työhönkuntoutuksen kehittämishanke TK2 on parhaillaan käynnissä (kuntoutusmalli, arviointitutkimus). Tuloksellisuusseuranta: lomaketietoa on kerätty kuntoutujilta tuloksellisuusrekisteriä varten. Keskustelu: Todettiin, että Kelan kurssi- ja kehittämistoiminnan kehittäminen on ollut viime vuosina suunnitelmallista. On käyty keskustelua siitä, miten toimintaa kehitetään; kuntoutuksen kenttää selkiytetään mm. kuntoutuksen yhteisten käsitteiden avulla ja mahdollisesti kuntoutuksen kokonaisselvityksen osana. Kuntoutuksen rahoitus todettiin ilmiönä niin moninaiseksi, ettei sen saaminen yksikanavaiseksi ole mahdollista. Puheenvuoroissa tuotiin esiin VTV:n raportin havainnot, joista neuvottelukunnassa oltiin monin paikoin samaa mieltä. Todettiin, että on hyvä asia, että ulkopuolisia arviointeja tehdään, ja että tarkastuskohteissa usein syntyy puolustusreaktio, mikä on ymmärrettävää. Vaikka tarkastuksissa esiintyisi puuttuvia tietoja ja tulkinnallisia eroja, kuitenkin raporteissa on myös aihetta pohdintoihin ja kehittämisehdotuksiin. Esim. työkyvyttömyys on suurempi ongelma kuin työttömyys - on olemassa työkaluja, joilla työkyvyttömyyteen voidaan vaikuttaa, ja pitäisikin keskittyä siihen, miten työpaikalla voidaan vaikuttaa työkykyyn nykyistä paremmin. Kuntoutus on niin iso kokonaisuus, ettei kellään ole siitä kattavaa kokonaiskuvaa. KUNKin osalta tavoitellaan nykyistä vahvempaa valtakunnallista roolia, ohjausta ja vastuunjakoa. Myös seurantaa on liian vähän. Esille nousi jopa ministeriöiden yhteinen neuvottelukunta. VTV:n rooli on sparraava - kaikkea tarvittavaa tietoa analyysiä varten ei ole ollut käytössä, eikä substanssiosaajien tiedoista saisi jäädä aihetta vastakkainasettelulle. Muistutettiin, että kuntoutusjärjestelmät ovat fragmentoituneet myös muualla maailmassa - kuntoutus on ilmiönä sellainen, että siinä on monia toimijoita (mm. työnhakijoiden sekä nuorten ja osatyökykyisten työelämään tulevien kuntoutus, työelämässä olevien kuntoutus, tapaturmat ja ammattitautitapaukset yms.) - tätä kokonaisuutta ei ole mahdollista saada yhdelle luukulle. Vaikka koordinaatio on haasteellista, sitä tarvitaan, jotta kuntoutuja ei sotkeudu tähän välttämättä tarvittavaan ja olemassa olevaan verkostoon.

4 4(6) Yhteenvetona todettiin: Kannatettavana pidettiin sitä, että sekä Kelan kehittämiskohteissa että VTV:n raportin asiantuntijoina ovat olleet ihmiset, joiden elämään kuntoutuspalvelut oikeasti vaikuttavat. Todettiin kuitenkin, että asiakasnäkökulma ei aina välity prosessiin. Muistutettiin, että järjestöt ovat myös palveluntuottajan roolissa. GAS-menetelmän tavoitteiden asettamisessa todettiin olleen ongelmia tiettyjen asiakasryhmien kohdalla. Kuntoutustyöntekijät pitävät menetelmää hyvänä asiana, asteikon miettiminen on tosin haasteellista - tärkeintä on kuntoutujan motivoiminen asettamaan itselleen saavutettavia tavoitteita. VTV:n alueelliset analyysit: todettiin, että alueellisten tarkastelujen analyysiin liittyy problematiikkaa. SOSTE:n kokoamat tiedot koskien kuntoutusta sosiaalibarometrissä tulisi hyödyntää. Palveluntuottajien näkökulmasta ongelmana mainittiin, etteivät Kelan kurssit täyty, lukuun ottamatta ASLAK-kursseja, joissa syöttötoimijana on työterveyshuolto - miten täyttöasteet saadaan kuntoon ja tarjolla olevat kuntoutuskurssit täyttymään tehokkaasti? ASLAKin kehittämisen lähtökohtana oli esillä: 1) yhteiskunta asettaa kuntoutuksen tavoitteet 2) yksilön näkökulma - miten kuntoutus kohdentuu, kuka saa ja kenen pitäisi saada kuntoutusta. Todettiin, että Kela pyrkii hankkimaan lisää tietoa ASLAK- ja Tyk-kurssien vaikuttavuudesta - jää kuitenkin kapeaksi, jos vaikuttavuuden tutkiminen ja tietopohja rakentuvat vain asiakkaiden ja palveluntuottajien palautteisiin. Tarvitaan kunnollisia pitkäaikaisvaikuttavuutta selvittäviä tutkimuksia. Kuntien eläkevakuuttajien näkemyksen mukaan työterveyshuollon rooli on tärkeä ja myös työpaikka on kytkettävä kuntoutukseen sen olosuhteet huomioon ottaen. Palveluntuottajan näkökulmasta on hankalaa yksittäisen kuntoutujan kannalta, ettei eri ministeriöiden välinen yhteistyö toimi hyvin. Tuotiin esiin palveluntuottajan maine; palveluntuottajat ovat monesti muita kuin kylpylöitä; mielikuvan muutosta tarvitaan. Lähellä työpaikkaa toteutettava kuntoutus: tarvitaan lyhyempikestoistakin toimintaa. Palveluntuottajilla on erilaisia strategioita, mihin kuntouttavaa toimintaa halutaan viedä. TK2: ketkä pääsevät kuntoutukseen, miten malli palvelee erilaisia työntekijöitä. Kuntoutuspalvelujen kilpailuttaminen: miten alueellisissa kilpailutuksissa huolehditaan jatkossa siitä, että palvelut ovat saatavissa läheltä? Kilpailutusten vaikutukset: palveluntuottajalle riski kurssin täyttymisestä; palvelut saatetaan hinnoitella alhaiselle hinnalle - toteutuvatko tällöin kaikki ne asiat, jotka standardi edellyttää? Mikä on tulevaisuudessa valtakunnallinen ohjaava taho - KUNK vai joku muu? Muut ministeriöt vahvemmin toimintaan mukaan, nyt eri ministeriöt hoitavat omaa rooliaan kukin omasta näkökulmastaan; yhteistyötä olisi tiivistettävä. Jatkossa KUNKin roolia neuvottelukuntana olisi vahvistettava. KUNKin työotetta olisi kehitettävä edelleen ja vietävä työstävämpään ja aktiivisempaan suuntaan.

5 5(6) Kuntoutujan asema ja rooli: Yksilön näkökulman on oltava vahvasti mukana. Työterveyshuollon roolin tulisi jatkossa olla keskeisempi. Eri kuntoutuspalveluiden tarve ja kohdentuminen: Jatkossa olisi pohdittava, kenelle ja millä perusteella kuntoutusta annetaan. Kuka tekee ja miten käytössä oleva resurssi hyödynnetään, jotta saataisiin enemmän oikea-aikaisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Myös työelämän ulkopuolella olevat on otettava huomioon. 6. Monialaisen kuntoutuksen selvityksen valmistelu Ylitarkastaja Hanna Nyfors STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosastolta esitteli hallitusohjelmaan sisältyvän suunnitelman valmistelua (liite 3). Syksyllä on tarkoitus laatia hankesuunnitelma, johon tähtäävää toimeksiantosopimusta valmistellaan THL:n kanssa. Kuntoutuksen käsitemäärittelyä koskeva toimeksianto on käynnissä. Käytiin keskustelu selvityksen aihioista, ja kun ne tarkentuvat syksyllä, asiaan palataan seuraavassa kokouksessa. 7. Kuntoutukseen ohjautuminen - työryhmän ehdotukset Toimitusjohtaja Veijo Notkola Kuntoutussäätiöltä esitteli vuonna 2009 Sata-komitean kuntoutusta selvittäneen työryhmän ehdotusten päivityksen etenemistä (liite 4). KUNKin alatyöryhmän tarkoituksena on selkiyttää sekä ammatilliseen kuntoutukseen että ei-työsuhteessa olevien kuntoutukseen ohjautumista. Keskustelu: Tavoitteena on asiantuntijoiden voimin päivittää muistiota, mukaan voi vielä tulla ja osallistua asiantuntijanäkökulman työstämiseen. Pidettiin tärkeänä selkiyttää kohta 3. (vastuu kuntoutustarpeen tunnistamisesta ja arviosta): työelämän asiantuntijoiden kuuleminen ja työpaikalla toteutettava havaitseminen ja rohkaisu. Todettiin, että alatyöryhmän työtä jatketaan ja sitä tulee voida tehdä myös toimeksiantosopimuksin Työryhmän etenemistä seurataan myös syksyn KUNKin kokouksessa. 8. Muut asiat Merkittiin tiedoksi lausunto Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen varojen käyttöä koskevasta suunnitelmasta Merkittiin tiedoksi lausunto Monialainen kuntoutus ja osatyökykyisten työllistyminen. Sovittiin, että syksyllä KUNK järjestää työseminaarin, aiheita voi lähettää sähköpostilla sihteereille. Esillä oli työtapojen kehittäminen ja kuntoutumiseen ohjautuminen. Seminaari on tarkoitettu kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmille ja toimikunnille. Seminaari järjestetään ja osallistujille voidaan antaa myös ennakkotehtäviä.

6 6(6) Merkittiin tiedoksi Kolmårdenin Work & Rehabilitation - Pohjoismainen konferenssi ( ). THL:n edustaja jakoi THL:n esitteitä mukaan otettavaksi. 9. Syksyn 2013 kokousajankohdiksi sovittiin: Keskiviikko klo aiheina mm. Sosiaalihuoltolain uudistus ja sosiaalinen kuntoutus sekä kuntoutuksen käsite - selvityksen pohjana Syksyn muut kokousajat klo klo Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo