Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 561/2002 vp Vajaakuntoisten työllistäminen Eduskunnan puhemiehelle Vajaakuntoisten työllistyminen on maassamme merkittävä työvoima- ja tasavertaisuuskysymys. Työvoimapulaa podetaan jo nyt sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja työvoiman tarve kasvaa tulevaisuudessa edelleen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan nykyistä parempaa kohtaamista onkin edesautettava. Työttömissä työnhakijoissa on paljon sellaisia, joiden työkyky ei eri syistä riitä avoimille työmarkkinoille, mutta heitä ei myöskään katsota eläkkeeseen oikeutetuiksi. Monilla heistä työkyvyn rajoite on pysyvä. Useilla heistä ainoat työsuhteet ovat olleet työllistymistukitöitä jopa parin vuosikymmenen ajan, ja suurimman osan ajasta he ovat olleet työttöminä. Joidenkin on vaikea päästä edes ilmaisiksi harjoittelijoiksi tai kokeilijoiksi työpaikoille, koska työnantajien resurssit eivät riitä ohjaamiseen. Heidän kohdallaan tarvitaan pysyväisluonteista tai ainakin riittävän pitkäkestoista tuettua sosiaalista työtoimintaa. Vajaakuntoisuus ei tarkoita työkyvyttömyyttä. On kyse erityisryhmästä, johon kuuluvalle työnhakijalle sopivan työpaikan löytäminen vaatii usein räätälöintiä. Tasavertaisuuden toteutumisen merkitys korostuu, kun normaaleilla työmarkkinoilla he jäävät helposti työmahdollisuuksien ulkopuolelle. Nykyiset järjestelmät ovat olleet usein varsin joustamattomia ja erityistyöllistämisen toimenpiteet ovat jääneet monin paikoin liian vähäisiksi. Suurin osa vajaakuntoisista kuitenkin haluaisi normaaliin työelämään. Työvoimatoimistoissa oli vajaakuntoista työnhakijaa vuonna Tuettu työllistyminen toimii vajaakuntoisten työllistymisväylänä. Työllistymismalleja on erilaisia, ja jokainen työsuhde tehdään työntekijän ja työnantajan tarpeiden mukaiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Työllistymistoiminnan rahoitus on tänä päivänä pitkälti EU-rahoituksen varassa, ja työllistymistä edistetään hankkeina. Esimerkiksi Etelä-Savossa toimii neljä ESR-rahoitteista työllistymisen palvelukeskusta. Yhteensä näissä palvelukeskuksissa on työntekijöitä noin 20 ja asiakkaina vuosittain noin 800 vaikeasti työllistyvää työnhakijaa. Keskusten palveluihin kuuluvat terveystarkastukset, työkykykartoitukset, erilaiset ryhmätoiminnot, koulutus ja työelämään ohjaaminen erilaisten harjoittelu- ja kokeilutyösuhteiden avulla. Huhtikuun alusta tuli voimaan uusi vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä edistävä lainsäädäntö. Sen mukaisesti vammaiset ja vajaakuntoiset työnhakijat ovat ensisijaisia työvoima- ja tukipalveluiden saajia nuorten ja pitkäaikaistyöttömien rinnalla. Se ei kuitenkaan sellaisenaan lisää vajaakuntoisten työllistymistä työmarkkinoilla, vaan konkreettisia työllistymistä tukevia toimenpiteitä on tehtävä sen pohjalta. Päämääränä tulee olla vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymisedellytysten tasa-arvoistaminen ja heidän sijoittumismahdollisuuksiensa parantaminen työmarkkinoilla. Hallituksen tulevaisuusselonteossa viime vuoden lopussa tavoitteeksi asetettiin väestön mahdollisimman korkean työllisyysasteen saavuttaminen. Tämä tar- Versio 2.0

2 koittaa sitä, että myös vajaakuntoisten työllistymiselle osoitetaan tukea ja asetetaan selkeitä tavoitteita. Tutkimusten mukaan vajaakuntoisten työllistymisen ja työllistymistä edistävän toiminnan rahoittaminen on julkiselle sektorille kannattavaa taloudellisestikin. Kun työllistymistoimiin suunnattujen projektien seurauksena elämänlaatu paranee ja sosiaali- ja terveyspalveluja käytetään vähemmän, syntyy kustannussäästöjä. Yhteiskunnallisen tuen on laskettu palautuvan 80-prosenttisesti veroina ja maksuina julkiselle sektorille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo uuden lainsäädännön pohjalta ryhtyä vajaakuntoisten työllistymisen edistämiseksi ja sosiaalisen työtoiminnan lisäämiseksi ja aikooko hallitus osoittaa työllistymistoimintaan lisää varoja? Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2002 Pekka Nousiainen /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 561/2002 vp Pekka Nousiainen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pekka Nousiaisen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 561/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo uuden lainsäädännön pohjalta ryhtyä vajaakuntoisten työllistymisen edistämiseksi ja sosiaalisen työtoiminnan lisäämiseksi ja aikooko hallitus osoittaa työllistymistoimintaan lisää varoja? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vuoden 2001 aikana työministeriön tilastojen mukaan vajaakuntoisia työnhakijoita oli henkilöä, joista ko. vuoden aikana työnhaun aloitti yli henkilöä. Kaikista vajaakuntoisista työnhakijoista työttömiä oli , joista noin 43 % pitkäaikaistyöttömiä. Vajaakuntoisten työttömien työnhakijoiden osuus kaikista työttömistä työnhakijoista on ollut vuosina %. Vuonna 2001 työttömistä vajaakuntoisista 3,6 % oli alle 25-vuotiaita ja 57,5 % yli 45-vuotiaita. Ikääntyvien henkilöiden vajaakuntoisuudelle oli muita tyypillisempää usean pitkäaikaissairauden samanaikainen esiintyminen. Vajaakuntoisten työttömien työnhakijoiden työttömyysjaksoja päättyi vuoden 2001 aikana yhteensä Vajaakuntoisilla työttömillä työnhakijoilla avoimille työmarkkinoille työllistymiseen päättyi työttömyysjaksoa. Vuoden aikana samalla henkilöllä voi päättyä useampi työttömyysjakso. Vajaakuntoisten työttömien aktivointiaste oli vuonna 2001 lähellä kaikkien työttömien työnhakijoiden aktivointiastetta. Aktivointiasteeseen luetaan mukaan työvoimakoulutus, työllistäminen ja työharjoittelu ja ammatillinen kuntoutus. Vuonna 2001 työvoimakoulutuksen aloittaneista vajaakuntoisia oli Työvoimatoimiston tiedossa olevien omaehtoisen koulutuksen aloittaneiden vajaakuntoisten määrä oli henkilöä. Vuoden 2001 aikana vajaakuntoisten työnhakijoiden ammatillisen kuntoutuksen aktiivitoimia oli Määrä on lisääntynyt edellisestä vuodesta noin 10 %. Aktiivitoimiin sisältyvät työkunnon tutkimukset, työ- ja koulutuskokeilut, ammatillinen kuntoutusohjaus, työvoimakoulutus, omaehtoinen koulutus, suojatyö ja työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluja käytti vajaakuntoista asiakasta, joista 94 % oli työnhakijana työvoimatoimistossa. Työkunnon tutkimuksia ja työkokeiluja järjestettiin kaikkiaan Kaikista vuonna 2001 työllistämistuella aloittaneista (65 879) vajaakuntoisia oli noin 17 % (11 283). Vajaakuntoisten työllistämistuella aloittaneiden osuus kaikista työllistetyistä vaihtelee tukimuodoittain. Yhdistelmätuessa ja työllistämistuessa kuntasektorille vajaakuntoisten osuus oli noin 20 % vastaavilla tukimuodoilla työllistetyistä. Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut henkilö on pyrittävä työllistämään ensisijaisesti työssäkäyntialueellaan avoimiksi ilmoitettuihin työpaikkoihin työvoimapalvelujen avulla tai ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen. Jollei työnhakijaa ole edellä mainituilla eikä 3

4 Ministerin vastaus työnhakijan yksilöllisen tilanteen edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä onnistuttu työllistämään, voidaan hänen työllistymistään tukea työllisyysmäärärahojen avulla. Työvoimaviranomaisten on työllisyysmäärärahoin työllistäessään annettava etusija niille työnhakijoille, joiden työnsaannin tarve on suurin. Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan erityisesti nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistämiseen sekä alueellisesti tasapainoisen työllisyyden edistämiseen. Työllistämistukea voidaan myöntää enintään kymmeneksi kuukaudeksi. Työllistämisvarat on mitoitettu niin, että niillä tuetun työsuhteen kesto on keskimäärin kuusi kuukautta. Tukijakso voi olla kuutta kuukautta lyhyempi tai pitempi tapauksissa, joissa se on tarkoituksenmukaista asiakkaan työmarkkinavalmiuksien parantamisen kannalta. Vajaakuntoisen henkilön palkkaukseen työllistämistukea voidaan myöntää enintään 24 kuukaudeksi kerrallaan. Työministeriö on antanut voimaan tulleen ohjeen työllisyyslain ja -asetuksen, työmarkkinatuesta annetun lain 6 9 ja 12 c :n ja työmarkkinatuesta annetun asetuksen 2 :n soveltamisesta. Ohjeessa todetaan, että työllistämistuen kestoa harkittaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että tukijakso on riittävä työllistetyn työmarkkinavalmiuksien parantamiseksi ja avoimille työmarkkinoille paluun edistämiseksi. Esimerkiksi vajaakuntoisten työnhakijoiden kohdalla kuuden kuukauden tukijakso ei yleensä ole riittävän pitkä työmarkkinavalmiuksien parantamiseksi siten, että työllistäminen tukisi sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Sen vuoksi työvoimatoimistojen tulee käyttää vajaakuntoisten asiakkaiden tukityöllistämisessä työllisyysasetuksen tarjoamaa mahdollisuutta kuutta kuukautta pidempiin tukijaksoihin. Yhdistelmätuella työllistettäessä voi tukijakso kaikkien työllistettävien kohdalla olla 24 kuukautta. Hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla erityisryhmien työllistämistä voidaan tukea uusilla toimenpiteillä. Työhallinnon kolmivuotinen työnetsijäkokeilu aloitettiin vuoden 2002 alusta kahdeksassa suurimmassa työvoimatoimistossa. Tarkoituksena on etsiä avoimilta työmarkkinoilta työpaikkoja niille työvoimatoimiston työttömille työnhakija-asiakkaille, joiden työttömyys uhkaa pitkittyä tai on jo muuttunut pitkäaikaistyöttömyydeksi. Kokeilussa mukana olevat työvoimatoimistot valitsevat itse ne työttömien ryhmät, joille etsijät hakevat töitä. Yksi tällaisista erityisryhmistä on vajaakuntoiset. Työhallinnon, Kansaneläkelaitoksen ja kuntien yhteistyönä on vuonna 2002 aloitettu kaksivuotinen yhteispalvelukokeilu. Kokeilussa järjestetään yhteisiä palveluja pääasiassa työmarkkinatuella oleville työttömille, joista pääosa on pitkäaikaistyöttömiä. Yhteispalveluissa valmistellaan palvelukokonaisuuksia, jotka ovat yksilöllisiä ja riittäviä parantamaan kohderyhmän asemaa työmarkkinoilla. Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama Sosiaalisen yritystoiminnan edistäminen -työryhmä antoi loppuraporttinsa toukokuussa Työryhmän raportti toteaa, että sosiaalinen yritys on liiketoimintaa, joka on luotu vajaakuntoisten työllistämiseksi. Sosiaalisen yrityksen tunnusmerkkejä ovat mm. se, että henkilöstöstä huomattava osa eli vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia, sekä se, että vajaakuntoisella ja normaalikuntoisella työntekijällä on samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet yrityksessä. Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työllistymistä edistävä lainsäädäntö ja muut edellä mainitut toimenpiteet antavat vajaakuntoisille mahdollisuuksia, joita heidän toivotaan käyttävän hyväkseen luvun puolivälistä alkanut suotuisa talouden kasvu on vaikuttanut työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden alenemiseen, mikä on johtanut työvoimapoliittisten toimenpiteiden tason vuosittaiseen alenemiseen. Valtion talousarviossa työhallinnon määrärahatasoon vaikuttavat työttömien määrä ja rakenne sekä niistä tehdyt ennusteet. Työttömyyden kehityksen arvioimisessa vaikuttaa hyvin merkittävästi talouskehitys ja tehdyt ennusteet tulevasta talouden kehityksestä. Työllisyysmäärärahoin työllistetään työttömiä työnhakijoita sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Valtion talousarviossa esitetään pai- 4

5 Ministerin vastaus KK 561/2002 vp Pekka Nousiainen /kesk nopisteitä työllisyysmäärärahojen kohdentamisesta. Lukuun ottamatta vuonna 2000 ja sen jälkeen työttömäksi jäävien vuotiaiden työttömien työnhakijoiden työllistämistä, määrärahoja ei osoiteta millekään erityisryhmälle tai hankkeelle. Helsingissä 25 päivänä kesäkuuta 2002 Työministeri Tarja Filatov 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pekka Nousiainen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 561/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att i enlighet med den nya lagstiftningen främja handikappade personers sysselsättning och öka den sociala arbetsverksamheten och ämnar regeringen anvisa tilläggsanslag för sysselsättande verksamhet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Under 2001 fanns det enligt arbetsministeriets statistik handikappade arbetssökande av vilka över personer började söka arbete under året. Av de handikappade arbetssökandena var arbetslösa, och av dem var cirka 43 % långtidsarbetslösa. Andelen handikappade arbetslösa arbetssökande har under varit % av alla arbetslösa arbetssökande. År 2001 var 3,6 % av alla handikappade arbetslösa personer under 25 år och 57,5 % var personer som fyllt 45 år. Typiskt för de äldre handikappade personerna var samtidig förekomst av flera kroniska sjukdomar. Antalet arbetslöshetsperioder som upphörde för handikappade arbetslösa arbetssökande under 2001 var sammalagt Efter upphörd arbetslöshet sysselsattes av de handikappade arbetssökandena på den öppna arbetsmarknaden. Samma person kunde under ett år ha flera arbetslöshetsperioder. Aktiveringsgraden för handikappade arbetslösa närmade sig aktiveringsgraden för samtliga arbetslösa arbetssökande år I akriveringsgraden inräknas arbetskraftsutbildning, sysselsättning, arbetspraktik och yrkesinriktad rehabilitering. Av dem som inledde arbetskraftsutbildning under 2001 var handikappade. Enligt arbetskraftsbyråns uppgifter uppgick antalet handikappade som inlett frivillig utbildning till De aktiva åtgärderna inom yrkesinriktad rehabilitering var under Detta var ca 10 % fler än året innan. De aktiva åtgärderna omfattar undersökningar av arbetskondition, arbets- och utbildningsprövningar, rehabiliteringsvägledning, arbetskraftsutbildning, frivillig utbildning, skyddat arbete och sysselsättning på den öppna arbetsmarknaden. Yrkesvals- och karriärplaneringstjänster användes av handikappade klienter, av vilka 94 % var arbetssökande vid arbetskraftsbyrån. Undersökningar av arbetskondition och arbetsprövningar ordnades sammanlagt Av samtliga handikappade som börjat 2001 med sysselsättningsstöd (65 879) var ca 17 % (11 283) handikappade. Andelen handikappade som börjat med sysselsättningsstöd av alla sysselsatta varierar beroende på stödform. I fråga om sammansatt stöd och sysselsättningsstöd för kommunsektorn var de handikappades andel ca 20 % av alla personer som sysselsatts med respektive stödform. En person som anmält sig som arbetslös arbetssökande skall man i första hand försöka att med hjälp av arbetskraftsservice eller genom vägledning till sådan utbildning som främjar möjligheterna att få arbete sysselsätta i de arbetsplatser som anmälts lediga inom pendlingsregionen. Om arbetssökanden inte med ovan nämnda eller andra effektiverade åtgärder som hans individuella situation förutsätter har kunnat syssel- 6

7 Ministerns svar KK 561/2002 vp Pekka Nousiainen /kesk sättas, kan hans sysselsättning stödas med hjälp av sysselsättningsanslag. Arbetskraftsmyndigheterna skall när de sysselsätter med sysselsättningsanslag ge företräde åt de arbetssökande vars behov av arbete är störst. Sysselsättningsanslag inriktas i synnerhet på sysselsättning av unga, långtidsarbetslösa och handikappade samt för att främja en regionalt balanserad sysselsättning. Sysselsättningsstöd kan beviljas för högst tio månader. Sysselsättningsmedlen är dimensionerade så, att den genomsnittliga längden på ett stött anställningsförhållande är sex månader. Stödperioden kan vara kortare eller längre än sex månader i de fall där det är ändamålsenligt med tanke på förbättring av klientens arbetsmarknadsfärdigheter. För att avlöna en handikappad person kan sysselsättningsstöd beviljas för högst 24 månader i sänder. Arbetsministeriet har gett en anvisning om tillämpning av syssel-sättningslagen och -förordningen, 6 9 och 12 c lagen om arbetsmarknadsstöd och 2 förordningen om arbetsmarknadsstöd som trädde i kraft I anvisningen konstateras att när man överväger längden på en sysselsättingsperiod, skall man fästa uppmärksamhet vid att stödperioden är tillräckligt lång för att kunna förbättra den sysselsattas arbetsmarknadsfärdigheter och främja hans eller hennes återinträde på den öppna arbetsmarknaden. Till exempel för handikappade arbetssökande är en sex månaders stödperiod i allmänhet inte tillräckligt lång med tanke på förbättring av arbetsmarknadsfärdigheterna så, att sysselsättningen skulle stöda placering på den öppna arbetsmarknaden. Därför skall arbetskraftsbyråerna när de stödsysselsätter handikappade kunder utnyttja den möjlighet till över sex månader långa stödperioder som sysselsättningsförordningen erbjuder. Vid sysselsättning med sammansatt stöd kan stödperioden för alla som sysselsätts vara 24 månader. Regeringen har vidtagit åtgärder för att genom nya åtgärder stöda sysselsättningen för specialgrupper. Arbetsförvaltningens treåriga jobbsökarförsök inleddes i början av 2002 i de åtta största arbetskraftsbyråerna. Avsikten är att jobbsökare söker arbetsplatser på den öppna arbetsmarknaden åt arbetskraftsbyråns arbetslösa arbetssökarkunder vars arbetslöshet hotar att bli långvarig eller som redan är långtidsarbetslösa. Arbetskraftsbyråerna som deltar i försöket väljer själva de grupper av arbetslösa för vilka jobbsökare söker arbete. Handikappade är en av dessa specialgrupper. Som samarbete mellan arbetsförvaltningen, Folkpensionsanstalten och kommunerna har år 2002 inletts ett tvåårigt försök med samservice. Försöket går ut på att ordna gemensamma tjänster huvudsakligen för arbetslösa som erhåller arbetsmarknadsstöd, av vilka merparten är långtidsarbetslösa. Inom samservicen bereds servicehelheter som är individuella och tillräckliga för att förbättra målgruppens ställning på arbetsmarknaden. Arbetsgruppen för främjande av social företagsverksamhet som handels- och industriministeriet har tillsatt gav sin slutrapport i maj I rapporten konstateras att sociala företag är affärsverksamhet som skapats för att sysselsätta handikappade. Kännetecken för sociala företag är bl.a. att en betydande del, dvs. minst 30 procent av personalen är handikappade samt att arbetstagare med både nedsatt och normal arbetsförmåga har samma möjligheter, rättigheter och skyldigheter i företaget. Lagstiftningen för främjande av handikappade och begränsat arbetsföra personers sysselsättning och andra ovan nämnda åtgärder ger handikappade möjligheter vilka man hoppas att de utnyttjar. Den gynnsamma ekonomiska tillväxten som började i mitten av 1990-talet har bidragit till en minskning av arbetslösheten och långtidsarbetslösheten, vilket igen har lett till att nivån för de arbetskraftspolitiska åtgärderna årligen minskat. I statsbudgeten påverkas arbetsförvaltningens anslagsnivå av de arbetslösas antal och struktur samt prognoser för dem. Den ekonomiska utvecklingen och prognoser för hur den kommer att utvecklas har en signifikant betydelse när man bedömer utvecklingen av arbetslösheten. 7

8 Ministerns svar Arbetslösa arbetssökande sysselsätts med hjälp av sysselsättningsanslag både inom den offentliga och den privata sektorn. I statsbudgeten presenteras tyngdpunkter för inriktandet av sysselsättningsanslagen. Bortsett från syselsättning av de arbetslösa arbetssökande i åldern år som blivit arbetslösa 2000 eller därefter anvisas anslag inte särskilt för någon specialgrupp eller något specifikt projekt. Helsingfors den 25 juni 2002 Arbetsminister Tarja Filatov 8