KK 311/1998 vp. Kirjallinen kysymys 311. työpaikoista

Transkriptio

1 KK 311/1998 vp Kirjallinen kysymys 311 Mikko Elo /sd: Työvoimapoliittisen koulutuksen suorittaneiden työpaikoista Eduskunnan Puhemiehelle Nykyinen työvoimapoliittinen koulutusjärjestelmä turhauttaa monet työnhakijat Useat henkilöt käyvät kurssin toisensa jälkeen ilman minkäänlaista toivoa työpaikasta. Kuitenkin työvoimapoliittisen koulutuksen päätavoitteena tulee olla mahdollisimman monen kurssin suorittaneen työllistyminen. Erityisesti työttöminä koulutuksen aloittaneiden työhönsijoittuminen on ollut varsin heikko. Työvoimapoliittinen koulutus tulisi suunnata siten, että se mahdollisimman hyvin palvelisi alueen ja toisaalta myös koko valtakunnan työvoimatarpeita. Koulutus pitäisi ensisijaisesti suunnata aloille, joissa työvoiman kysyntä on voimakkainta. On turha kouluttaa henkilöitä aloille, joissa työvoiman kysyntä on heikkoa tai lähes olematonta. Työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuvien näkökulmasta on tärkeätä, että he työllistyvät mahdollisimman nopeasti kurssin jälkeen. Työllistymisessä on tapahtunut selvää kehitystä, mutta silti liian monet erityisesti vaikeilla työttömyysalueilla jäävät vaille työpaikkaa kurssin suoritettuaan. EU:n piirissä on keskusteltu työvoimapoliittisen koulutuksen kehittämisestä siten, että kaikille kurssin suorittaneille voitaisiin tarjota työtä tai harjoittelupaikka kurssin jälkeen. Tällainen järjestelmä olisi erityisesti työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuvan henkilön kannalta mielekäs ja johtaisi ajan mittaan varmasti entistä parempaan työllisyystilanteeseen koko maassa. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla työvoimapoliittisen kurssin suorittaneille taataan vuodeksi joko työtai harjoittelupaikka kurssin suorittamisen jälkeen? Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 1998 Mikko Elo /sd

2 2 KK 311/1998 vp Eduskunnan Puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Elon näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 311: Aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla työvoimapoliittisen kurssin suorittaneille taataan vuodeksi joko työtai harjoittelupaikka kurssin suorittamisen jälkeen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen keskeiset tavoitteet ovat työvoiman saatavuuden turvaaminen sekä työmarkkinoilta syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy. Tällöin tavoitteena ei ole pelkästään koulutuksen jälkeinen välitön työllistyminen, vaan myös työttömien ammattitaidon ylläpitäminen ja työmarkkinavalmiuksien parantaminen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Työvoimakoulutuksen jälkeiseen työllisyyteen vaikuttavat ennen kaikkea yleinen työllisyystilanne sekä opiskelijoiden lähtötilanne (aikaisempi koulutus ja työkokemus, ikä, työllisyys jne.). Työvoiman kysynnän voimakas lasku 1990-luvulla on näkynyt aikaisempia vuosia heikompana työllisyytenä koulutuksen jälkeen. Samanaikaisesti työvoimakoulutuksessa on lisätty vaikeasti työllistyvien ryhmien (esim. pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, ikääntyneet) osuutta, mikä myös heikentää työllistymistä. Työvoiman kysyntä on elpymässä, mutta vaikeasti työllistyvien osuuden kasvun vuoksi tämä ei näy yhtä voimakkaasti koulutuksenjälkeisessä työllisyydessä. Vaikeasti työllistyvät ryhmät työllistyvät keskimäärin noin 10 prosenttiyksikköä heikommin kuin muut työvoimakoulutukseen osallistuvat. Heidän suhteellinen asemansa kuitenkin kohentuu koulutuksen avulla ja heidän työllisyytensä on havaittu pidemmällä aikavälillä olevan parempi kuin vastaavien koulutukseen osallistumattomien ryhmien. Ennakkotietojen mukaan vuonna 1997 kaikista ammatillisen työvoimakoulutuksen suorittaneista oli kaksi kuukautta koulutuksen päättymisenjälkeen työssä 58 %,joista avoimilla markkinoilla noin 51 %. Työttömänä oli 34 %. Edellä mainituissa luvuissa ovat mukana myös yritysten sisäiseen koulutukseen osallistuneet. Muista kuin yritysten sisäiseen koulutukseen osallistuneista oli työssä 41 %, joista avoimilla työmarkkinoilla oli 33 %ja työttömänä oli 46 %. Lyhyen aikavälin seurannan lisäksi koulutuksen vaikuttavuudesta on tehty pidemmän aikavälin kattavia tutkimuksia ja selvityksiä. Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan työvoimakoulutukseen osallistuneiden työmarkkina-asema on koulutukseen osallistuneilla parempi kuin vertailuryhmällä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu tilastokeskuksen ja työministeriön työnhakijarekisterien tietoihin perustuvassa tutkimuksessa sekä Tilastokeskuksessa vastikään tehdyssä selvityksessä. Viimeksi mainitun selvityksen mukaan työvoimakoulutuksessa vuoden 1995 lopussa olleista oli vuoden 1996 lopussa työssä avoimilla työmarkkinoilla kaksinkertainen osuus verrattuna sellaisiin työttömiin, jotka eivät olleet työvoimakoulutuksessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että työvoimakoulutukseen osallistuneiden työhönsijoittumisosuus oli saman suuruinen kuin alemman keskiasteen koulutuksen suorittaneilla, vaikka työvoimakoulutukseen osallistuvien tausta on työmarkkinoille sijoittumista ajatellen huomattavasti vaikeampi kuin keskiasteen koulutukseen osallistu villa. Ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaamiseksi työvoimakoulutusta pyritään suuntaamaan erityisesti niille aloille, joissa työvoiman kysyntä on voimakkainta. Työmarkkinoiden muutosten ennakoimiseksi vakiinnutetaan ja lisätään osana työvoima- ja elinkeinokeskusten toimintaa alueellista ennakointiyhteistyötä elinkeinoelämän, alueellisten työmarkkinajärjestöjen, koulutuspalvelujen tuottajien ja eri viranomaisten kesken. Tämä tieto muodostaa jatkossa hyvän pohjan koulutuksen suunnitteluun aluetasolla. Työministeriö on myös käynnistänyt rekrytointiongelmien poistamiseen tähtääviä toimia yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

3 KK 311/1998 vp 3 Työvoiman kysynnän elpyessä erityistä huomiota on kiinnitetty työvoimakapeikkojen syntymisen ehkäisemiseen siten, että koulutus toteutetaan mahdollisimman työelämäläheisenä. Tällöin työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa koulutuksen sisällölliseen suunnitteluun ja myös yhä enemmän ottaa vastuuta koulutuksen toteuttamisesta yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Malliiia on toteutettu erityisesti yritysten rekrytointitilanteisiin räätälöityä täsmäkoulutusta. Mallia on tarkoitus laajentaa lähinnä rekrytointialoiiia (metalli, sähkö, informaatioteknologia, rakennus). Työnhakijaksi ilmoittautunut henkilö pyritään ensisijaisesti työllistämään työssäkäyntialueellaan avoimiksi ilmoitettuihin työpaikkoihin taikka ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen. Jos työnhakijaa ei onnistuta yksilöllisen tilanteen edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä työllistämään, voidaan hänen työllistymistään tukea työllisyysmäärärahojen avulla. Työllistämistukijärjestelmän tavoitteena on vasta viimesijaisena keinona edistää työttömän työmarkkinoille sijoittumista ja työmarkkinoilla pysymistä sekä katkaista pitkään jatkunutta työttömyyttä ja estää työmarkkinoilta syrjäytymistä. Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tukityöllistämiseen. Voimassa oleva työvoimapoliittinen järjestelmä tarjoaajo tällä hetkellä mahdollisuuden yksilöllisten palvelukokonaisuuksien tekemiseen. Työnhakijan työmarkkinavalmiuksien parantamiseksi työvoimatoimisto voi yhdessä työnhakijan kanssa suunnitella palvelukokonaisuuden, jossa työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen yhdistetään esimerkiksi tukityöllistämisjakso. Palvelukokonaisuudet ovat olleet käytössä ja niihin sisältyvien toimenpiteiden yhteenlaskettu kesto voi olla yhteensä enintään 24 kuukautta. Tällöin työllistämistuella työllistämisen osuus ei voi ylittää 10 kuukauden enimmäisaikaa eikä yhdistelmätuella työllistämisen osuus 12 kuukauden enimmäisaikaa. Vuoden 1998 alusta lukien palvelukokonaisuuden enimmäiskestoa pidennettiin 18 kuukaudesta 24 kuukauteen. Palvelukokonaisuuden keston pidentämisellä on haluttu muun muassa antaa työtoimatoimistoille vielä suurempi joustovara palvelukokonaisuuksien osalta. Työministeriö ei katso tarkoituksenmukaiseksi, että kaikille työvoimakoulutuksen suorittaneille taattaisiin vuodeksi joko työ- tai harjoittelupaikka. Tällainen takuu merkitsisi lisäksi olennaista määrärahojen lisätarvetta työministeriön hallinnonalalle. Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 1998 Työministeri Liisa Jaakonsaari

4 4 KK 311/1998 vp Till Riksdagens Talman 1 det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru Talman, till vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mikko Elo undertecknade spörsmål nr 311: Ämnar Regeringen vidta åtgärder genom vilka alla som deltagit i arbetskraftspolitisk utbildning efter avslutad kurs garanteras antingen en arbets- eller praktikplats för ett år? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: De viktigaste målen för arbetskraftspolitisk vuxenutbilding är att trygga tillgången på arbetskraft samt förebygga utslagning från arbetsmarknaden och långtidsarbetslöshet. Syftet är inte bara en omedelbar sysselsättni.ng efter utbildningen utan också att upprätthålla de arbetslösas yrkeskunskaper och förbättra deras arbetsmarknadsfårdigheter för att förebygga utslagning. Sysselsättningsmöjligheterna efter arbetskraftsutbildningen påverkas först och främst av det allmänna sysselsättningsläget och studerandens eget utgångsläge (tidigare utbildning och arbetserfarenhet, ålder, sysselsättning etc.). Den kraftiga minskningen i arbetskraftsefterfrågan på 1990-talet har lett tili att möjligheterna tili sysselsättning efter utbildningen har försämrats jämfört med tidigare år. Samtidigt har antalet svårsysselsatta ( t.ex. låntidsarbetslösa, handikappade och äldre arbetstagare) inom arbetskraftsutbildningen ökat, vilket också minskat andelen sysselsatta efter utbildningen. Arbetskraftsefterfrågan håller på att stimuleras, men på grund av de svårsysselsattas ökade andel syns denna utveckling inte lika tydligt i sysselsättningsläget efter utbildningen. De svårsysselsatta har ungefår 10 %-enheter sämre möjligheter tili placering efter kursen än andra deltagare i arbetskraftspolitisk utbildning. Deras relativa ställning förbättras dock genom utbildning, och deras sysselsättningsutsikter på längre sikt har konstaterats vara bättre änjämförelsegruppens som inte fått utbildning. Enligt preliminära uppgifter för 1997 var av alla som genomgått yrkesinriktad arbetskraftsutbildning två månader efter utbildningen 58 % i arbete, och av dem 51% på den öppna arbetsmarknaden. Utan arbete var 34 %. Också de som deltagit i företagets interna utbildning ingår i ovan nämnda siffror. Av dem som inte deltagit i företagsintern utbildning var 41% i arbete, 33% av dem på den öppna arbetsmarknaden, medan 46 % var utan arbete. Förutom denna uppföljning på kort sikt har om utbildningens effekter också gjorts undersökningar och utredningar på längre sikt. En undersökning vid Jyväskylä universitet visar att arbetsmarknadsläget för dem som deltagit i arbetskraftsutbildning är bättre jämfört med en grupp utan utbildning. Likadana resultat ger också en undersökning som gjorts på basis av uppgifter från statistikcentralens och arbetsministriets arbetssökanderegister samt en fårsk utredning vid statatistikcentralen. Enligt sistnämnda utredning hade i slutet av 1996 av dem som deltagit i arbetskraftsutbildning 1995 dubbelt så många fått arbete på den öppna arbetsmarknaden som av de arbetslösa vilka inte deltagit i utbildning. Som jämförelse kan nämnas att andelen personer som blivit placerade i arbete var lika stor i den grupp som deltagit i arbetskraftsutbildning som i gruppen med utbildning på lägre mellannivå, trots att förra gruppen med tanke på placering i arbetslivet har ett betydligt sämre utgångsläge än den senare. För att trygga tillgången på yrkeskunnig arbetskraft försöker man inrikta arbetskraftsutbildning särskilt på de branscher där efterfrågan på arbetskraft är livligast. För att kunna förutsäga förändringar i arbetsmarknadsläget utvecklas och utökas som ett led i arbetskrafts- och näringscentralernas verksamhet regionalt samarbete mellan näringslivet, regionala arbetsmarknadsorganisationer, utbildningsproducenter och olika myndigheter. Den kunskap detta ger utgör en god grund för planering av utbildningen på loka! nivå. Arbetsministeriet har också i samarbete med arbetsmarknadsorganisationerna satt i gång åtgärder för att avskaffa rekryteringsproblem. Samtidigt som arbetskraftsefterfrågan blir livligare har man fåst särskild uppmärksamhet

5 KK 311/1998 vp 5 vid att förebygga arbetskraftsflaskhalsar så att arbetskraftsutbildningen ordnas i så nära anknytning tili arbetslivet som möjligt. Det betyder att arbetsgivarna har möjlighet att påverka planeringen av utbildningens innehåll och att de allt mera kan dela på ansvaret för utbildningsarrangemangen med läroanstalterna. Enligt denna modell har man ordnat speciellt utbildning som är skräddarsydd för företagens behov. A vsikten är att tai bruk denna modell främst inom "rekryteringsbranscher" (metall, el- och informationsteknologi, byggverksamhet). A vsikten är att en person som anmält sig som arbetssökande i första hand skall sysselsättas i lediga arbetsplatser inom pendlingsregionen eller anvisa honom tili utbildning som främjar hans möjligheter att få arbete. Om man inte lyckas sysselsätta sökanden genom sådana effektiverade åtgärder som hans individuella situation kräver, kan man stöda hans sysselsättning med hjälp av sysselsättningsanslag. Systemet med sysselsättningsstöd är tänkt som en sistahandsmetod för att främja en arbetslös persons placering på arbetsmarknaden eller kvarstående i arbete samt för att bryta en långvarig arbetslöshet och förebygga utslagning från arbetsmarknaden. Syssel- sättningsanslagen skall inriktas särskilt på stödsysselsättande av unga och långtidsarbetslösa. Gällande arbetskraftspolitiska system erbjuder en möjlighet tili uppgörande av en individuell servicehelhet. För att förbättra arbetssökandens arbetsmarknadsfårdigheter kan arbetskraftsbyrån tillsammans med arbetssökanden planera en servicehelhet där arbetskraftspolitisk vuxenutbildning kombineras t.ex. med en stödarbetsperiod. De åtgärder som ingår i en servicehelhet kan sammanlagt omfatta högst 24 månader, varav sysselsättning med sysselsättningsstöd kan räcka högst 10 månader och sysselsättning med sammansatt stöd högst 12 månader. Maximitiden för en servicehelhet förlängdes från 18 till24 månader i början av Genom denna förlängning har man bl.a. velat ge arbetskraftsbyråerna större flexibilitet vid ordnande a v servicehelheter. Arbetsministeriet anser det inte vara ändamålsenligt att garantera alla som genomgått arbetskraftsutbildning ett års arbets- eller praktikplats. En sådan garanti skulle dessutom betyda behov av ett väsentligt större tilläggsanslag inom arbetsministeriets förvaltningsområde. Helsingfors den 21 april 1998 Arbetsminister Liisa Jaakonsaari

6