Korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus

Transkriptio

1 STATE-OF-THE SMART UEF JOENSUU KUOPIO SAVONLINNA Korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaari, Joensuu Rehtori Perttu Vartiainen, Itä-Suomen yliopisto

2 Taustaa Esitykseni konkreetteina kiintopisteinä toimivat 1. Korkeakoulujen arviointineuvoston vv teettämä Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointi: Veijo Ilmavirta ym. Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä. 2. Seuraavaa tulossopimuskautta valmisteltaessa jälleen kerran ajankohtaiseksi nouseva kysymys, miten korkeakoulujen kolmas tehtävä (= yhteiskunnallinen vuorovaikutustehtävä) tulisi ottaa huomioon korkeakoulujen ohjauksessa ja rahoitusmalleissa. Tässä tarkoituksessa OKM on käynnistänyt useita selvityshankkeita. PV

3 Kolmas tehtävä? Onko korkeakouluilla aidosti kolmatta tehtävää vai onko se pikemminkin tutkimus- ja koulutustehtävien lisämääre? Yliopistojen näkökulmasta olen taipuvainen jälkimmäiselle kannalle. Suomalaisen tutkimusyliopiston perusdynamiikka lähtee tutkimuksesta ja siihen perustuvasta opetuksesta. Sitä täydentää v yliopistolakiin tehty lisäys: elinikäisen oppimisen edistäminen, vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. Suomalaisen ammattikorkeakoulun tehtävänä on osaajien kouluttaminen, alueellisen kilpailukyvyn rakentaminen, työelämän uudistaminen ja innovaatioiden kehittäminen. Ehkä nuo kolme jälkimmäistä yhdessä muodostavat ammattikorkeakoulujen toisen tehtävän? PV

4 Yhteiskunnallinen vs. alueellinen vaikuttaminen Yhteiskunta jäsentyy monitasoisesti (lokaali/globaali) ja alueellisuus tulee nähdä pikemminkin virtoina kuin territorioina (Manuel Castells). Suomessa aluekehitystä koordinoidaan maakuntatasolla. Maakuntien tulisi olla avoinna sisäisesti ja ulkoisesti: kaupunkikeskittymiin ja seututasolle sekä yli maakuntarajojen muodostuviin aluekokonaisuuksiin/vyöhykkeisiin nähden. Kansainvälisyys on alueellistumisen vastinpari. Korkeakoululaitos on keskeinen lähiympäristönsä avaaja ulospäin aktiivi kumppani, mutta tarvittaessa myös kyseenalaistaja. Elinkeinoelämän ja julkishallinnon lisäksi korkeakoululla tulee olla kumppanuuksia kansalaisyhteiskunnan suuntaan. PV

5 Korkeakoulut ja älykäs erikoistuminen Liiaksi yksi koko sopii kaikille -ajattelua: korostaa yksipuolisesti huippututkimuksen tuotteistamista ja siitä syntyvää uusyritystoimintaa (Piilaakso, Cambridge jne. esikuvina) Koko yhteisö (tutkijat, opettajat, opiskelijat) saatava entistä laajemmin mukaan yhteiseen yrityslähtöiseen oivaltamiseen kaikki tieteenalat ja myös koulutustehtävä (ml. aikuiskoulutus) mukaan Tuoteinnovaatioiden lisäksi korkeakoulujen aluevaikuttavuus edistää myös sosiaalisia innovaatioita, sosiaalista koheesiota, luonnonvarojen kestävää käyttöä, luovaa kulttuuria jne. Alueen ulkopuolisten yhteyksien vahvistaminen osaamisen siirto yli maakunta- tms. rajojen PV

6 Yliopistojen rooli aluekehittämisessä: kehämalli PV

7 Korkeakoulujen arviointineuvoston teettämä vaikuttavuuden arviointi Ryhmä teki hyvä analyysin, mutta sen suosituksiin olen esittänyt joitain periaatteellisesti poikkeavia näkökantoja. Erityisesti minua arveluttaa 1. korkeakoululaitoksen käsittely yhtenä kokonaisuutena, joka ei ota huomioon tiedeyliopistojen erityisnäkökulmaa ja 2. keskittyminen liiaksi korkeakoulujen välittömien hyötyvaikutusten tavoitteluun. AJAN MITTAAN NOPEIDEN HYÖTYJEN TAVOITTELU VOI KÄÄNTYÄ ETENKIN TIEDEYLIOPISTOISSA ITSE VAIKUTTAVUUSTAVOITTEEN VASTAISEKSI! PV

8 Korkeakoululaitoksen ongelmallinen käsittely yhtenä kokonaisuutena Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ero korostuu koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteissa. Tila-suhteen ero: ammattikorkeakouluissa maakunnallisuus on sisäänrakennettu lähtökohta (esim. koulutus; miten palvelee ympäröivän alueen työelämää), kun taas yliopistojen tila on monitasoinen (esim. koulutus; glokaalit työmarkkinat). Aika-suhteen ero: kun tieteessä tietoa kartutetaan pitkäjänteisesti, niin asiakas- tai ratkaisulähtöinen tutkimus edellyttää nopeita tuloksia. Yliopistojen vertaisryhmänä on ensisijaisesti kansainvälinen tiedeyhteisö, kun taas ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämispalvelujen käyttäjät ovat pääsääntöisesti paikallisia yrityksiä ja julkisorganisaatioita. PV

9 Keskittyminen liiaksi korkeakoulujen välittömien hyötyvaikutusten tavoitteluun Suomalaisen tieteen ongelmia ovat ensisijaisesti pitkäjänteisen perustutkimuksen, kansainvälisen verkottumisen ja näkyvyyden sekä yliopistojen sisäisen laatukulttuurin puutteet. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta tulee tarkastella yhtenä tieteen vaikuttavuuden ulottuvuutena. Yliopistoissa nopea vaikuttavuus tulee usein koulutustehtävän (myös täydennyskoulutuksen), ei tutkimuksen kautta. Innovaatiopolitiikan tärkeyttä väheksymättä, sitä ei tule asettaa tutkimuspolitiikan ainoaksi johtotähdeksi. En ehdota myöskään tarrautumista sivistysyliopistoideaaliin, vaan mielessäni on Antti Hautamäen ym. uushumboldtilaisen yliopiston tehtäväkirjo: sivistys, (tuote)innovaatiot ja yhteiskunnan/ ihmiskunnan haastaviin ongelmiin tarttuminen PV

10 Korkeakoululaitoksen kokonaisuus Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen selkeä työnjako tarjoaa pohjan hyvälle yhteistyölle. Institutionaalisesti tämä voisi toteutua myös yhden organisaation sisällä. Toisaalta soveltavaa tutkimusta ei voi tehdä menestyksellisesti seuraamatta tieteellistä tutkimusta. Se, mikä on hyvinkin selvää (sivistysyliopiston ideaalialoilla) luonnontieteissä ja humanistisilla aloilla, ei ole välttämättä niin selvää insinööri- tai hoitotieteissä, tai edes yhteiskuntatieteissä. Siksi olisi hyvä olla avoin myös korkeakoulujen strategisille liittoumille tai jopa kokonaan uuden korkeakoulutyypin kehittymiselle. Jotkut Britannian modernit yliopistot ovat profiloituneet onnistuneesti juuri tiedeyliopiston ja ammattikorkeakoulun rajapinnassa korostaen vuorovaikutustehtävän tärkeyttä, mutta myös niihin liittyvää vahvaa soveltavaa tutkimusta. PV

11 Vaikuttavuuden mittaamisesta ohjaamiseen Aiemmat yliopistoja koskevat yritykset (Juha Kinnunen 2001; Jari Ritsilä ym.) ovat päätyneet laajaan mittaristoon, joka johtaa väistämättä monimuuttujaiseen ja mahdollisesti eri yliopistoille räätälöityyn mittaristoon. Tutkimuksen ja koulutuksen tulosalueiden sisällä yhteiskunnallinen vaikuttavuus voisi painottua vahvemmin myös yliopistoissa? Yliopistojen palkitsemisessa yhteiskunnallista vaikuttavuutta tulee tukea ja palkita kullekin alalle luontaisella tavalla; kyse on enemmän arvostamisesta kuin (mekaanisten) tulosindikaattorien kehittämisestä. Ammattikorkeakouluissa toinen tehtävä on luonnollisesti tärkeä tulosindikaattori. PV

12 Kiitos! uef.fi