Sommittelu. Kuvan peruselementit

Transkriptio

1 Sommittelu Sommittelua pohdittaessa ei keskitytä sisältöihin, kuva-aiheisiin, vaan kuvan rakenteeseen, kuvataiteen kielioppiin. Rakenteellisten valintojen tehtävä on aina kuitenkin sisällöllisen ilmaisun palveleminen.sommittelun ongelma onkin, miten jäsentää kuvan elementit niin, että viesti kaikkine vivahteineen välittyisi katsojalle mahdollisimman selkeästi. Eli millaisia valintoja sinun on tehtävä, jos haluat välittää pysähtyneen ilmapiirin tai sähköisen tunnelman? Analogiana voisi käyttää puhuttua kieltä ja sen kielioppia:rakenteeltaan identtisten subjekti-verbi-objekti yhdistelmien sisältö voi olla hyvinkin erilainen (Maija syö omenaa / koira hakee kepin) mutta toisaalta rakenteen avulla voidaan myös vaikuttaa sisältöön: Menetkö sä jo kotiin? / Sä menetkö kotiin jo? sanajärjestyksen eli lauseen rakenteen muuttaminen tekee arkisesta kysymyslauseesta runollisen. Sommittelua voisi ajatella vivahteiden ja vaikutelmien alueeksi kuva-aihe dominoi mielikuviamme, mutta rakenteen avulla voimme ohjailla tulkintaa.katsojan saamat vaikutelmat eivät tietenkään ole identtiset, vaikka rakenteellinen sommitelma olisi aivan sama, mutta toinen teos esittäisi abstrakteja palloja ja kuutioita ja toinen taas omenoita ja banaaneja. Kuvataiteen kielioppi on joustava, sillä vääriä sommitelmia ei ole (analogia puhuttuun kieleen ei siis tässä suhteessa enää toimi). Jokainen sommitelma on yhtä oikea, mutta jokin ratkaisu on tietyssä yhteydessä toista mielenkiintoisempi tai paremmin perusteltu. Taiteilijan tehtävänä onkin löytää paras sommitelma kuhunkin teokseensa. Täytyy tietenkin muistaa, että näkemyksiä parhaasta on useita, joten tehtävä ei ole helppo. Kuvan peruselementit Kuten kirjoitettu teksti muodostuu kirjaimista tai partituuri nuoteista, kuvallekin voi määrittää peruselementit, kuvataiteen aakkoset. Periaatteessahan kaikki palautuu pisteeseen viivaakin voi ajatella monena peräkkäisenä pisteenä. Kuvasommittelun aakkosiin luetaan kuitenkin piste, viiva, pinta ja volyymi. Piste Piste on kaiken lähtökohta - se voi toimia alkuna, loppuna tai tyhjän tilan rytmittäjänä. Viiva Viiva on ilmaisultaan hyvin monipuolinen: se voi olla matemaattinen tai romanttinen, paksu tai ohut, tylsä tai kiinnostava. Pinta Pinnan laajuuden määrittävät sen perusmitat leveys ja pituus. Pinnan muoto vaikuttaa tulkintaamme koon ohella. Volyymi Volyymilla tarkoitetaan tilavuutta, ja se voikin olla yhtä hyvin massaa tai tyhjyyttä. Volyymillä on kolme ulottuvuutta: leveys, pituus ja syvyys. Esimerkiksi rakennuksen oviaukolla on oma volyyminsa, samoin kuin sen kiinteillä osilla.

2 Elementtien muuttujat Taiteilija muokkaa kuvan peruselementtejä tarpeisiinsa sopiviksi samoin kuin kirjailija muodostaa tuhansia sanoja 28:sta aakkosesta. Muuttujilla tarkoitetaan peruselementtien erilaisia yhdistelmiä ja muunnelmia. Vaikkapa piste voi olla suuri tai pieni, yksin kuva-alassa tai muiden samanlaisten ympäröimänä. Muuttujat toimivat yhdessä ja tilannesidonnaisesti: ei ole mahdollista sanoa, että vaikkapa suuri on aina tehokasta joissakin yhteydessä pieni, kirkasvärinen piste on tehokkaampi kuin suuri pinta. Myös värivalinnoilla on suuri vaikutus sommitelmaan. Koko Piste voi olla pieni tai suuri, viiva paksu tai ohut. Elementtien koko vaikuttaa suuresti niiden huomioarvoon kuvassa. Yksi suuri vastaa montaa pientä (linkki alaspäin - lukumäärä) toisaalta pieni piste voi kiinnittää katseen tehokkaammin kuin suuri. Koko on tekijänä suhteellinen: pienikin piste näyttää suurelta vielä pienempien pisteiden joukossa. Muoto Muoto on erityisesti pinnan ominaisuus tietenkin myös viivan ja volyymin. Muodot voi jakaa geometrisiin ja orgaanisiin, joista geometrisilla tarkoitetaan ihmisestä lähtöisin olevia säännöllisiä kuvioita: neliö, kolmio, ympyrä. Orgaaniset muodot ovat vapaampia, ja niiden lähtökohta on luonnossa. Sijainti kuva-alassa Koska hahmotamme kuvia omasta fyysisestä todellisuudestamme käsin, objektin sijoittumisella kuva-alaan on suuri merkitys tulkinnalle. Kuva-alan yläosaan sijoitettu objekti näyttää raskaammalta kuin sama objekti alaosaan sijoitettuna yläosassa oleva objekti voi myös näyttää etääntyvältä, kun taas alaosan objekti tulee lähemmäs. Ilmiötä on selitetty tottumuksellamme hahmottaa yläosa taivaaksi (taustaksi) ja alaosa maaksi (etualaksi). Sijainti vaikuttaa myös objektin huomioarvoon ja sisällölliseen tulkintaan: muista erillään oleva objekti kiinnittää huomion ja synnyttää tarinaa. Objektien sijainti kuva-alassa, koko kuvan sommitelma, vaikuttaa tunnelmaan ja liikevaikutelmaan. Symmetrinen sommitelma antaa usein pysähtyneen tai juhlallisen vaikutelman, kun taas diagonaalisommitelma korostaa liikkeen ja syvyyden tuntua. Klassisten sommittelusääntöjen mukaan katseelle ja liikkeelle pitäisi aina jättää tilaa ahtaan vaikutelman välttämiseksi, mutta taiteilijan tarkoitushan saattaa olla juuri ahdistavan kuvan luominen ja siinä tapauksessahan tätä sääntöä kannattaa ehdottomasti rikkoa.

3 Suunta Objektien suunnan avulla luodaan kuvaan liikettä. Vaakasuuntainen objekti antaa rauhallisen, lepäävän vaikutelman, pystysuora pysähtyneen ja juhlavan kun taas diagonaalisuunta korostaa liikettä. Kuvan kokonaissommitelma voi olla suunnan suhteen yhtenäinen tai sekava objektit voivat suuntautua selkeästi määrättyyn suuntaan tai vapaasti joka suuntaan, mikä on perusteltua vaikkapa räjähdystä esittävässä teoksessa. Lukusuunnastamme johtuen tulkitsemme eri tavoin erisuuntaisia objekteja. Vasemmalta oikealle suuntautuvan objektin tulkitsemme eteenpäin, tulevaisuuteen suuntautuvaksi, kun taas oikealta vasemmalle suuntautuva kohdistuu taaksepäin ja menneisyyteen. Liike vasemmalta oikealle vaikuttaa usein kevyemmältä kuin toisin päin. Ylöspäin suuntautuva objekti tuntuu usein dynaamiselta, kun taas alaspäin etenevä objekti voi vaikuttaa latistuvalta. Lukumäärä Teoksen tunnelman ja tulkinnan kannalta on merkityksellistä, miten monesta objektista se rakentuu. Lukumäärä on usein kytköksissä objektien kokoon, konkreettisestakin syystä: pieniä objekteja mahtuu kuva-alaan enemmän kuin suuria. Pienet objektit esiintyvät useimmin ryhminä vastapainona suuremmille. Tiheys Tiheys viittaa objektin sisäpuolisten elementtien määrään. Harvoilla siveltimenvedoilla maalattu kuvio on läpikuultava, joten taemmat objektit ovat nähtävissä sen alta. Tiheämpi objekti peittää enemmän tai kaiken takanaan olevan. Tiheys vaikuttaa objektin huomioarvoon ja painon tuntuun. Välimatka Kuva-alan objektien keskinäiset välimatkat voivat olla matemaattisen tarkkoja tai vapaamuotoisen vaihtelevia. Ymmärrämme lähekkäin sijoittuvat objektit omaksi ryhmäkseen, josta pidemmän välimatkan päässä olevat objektit rajautuvat ulos.

4 Sommittelun keinoja Jännite Jännite syntyy muotojen ja niiden muuttujien välisistä yhteyksistä, esimerkiksi suuri pienten keskellä, kaareva suorien viivojen välissä. Kiinnostavassa kuvassa on aina jännite, joka herättää mielenkiintomme. Jännite voi olla myös sisällöllinen. Kuvassa, jossa on naurava ja itkevä ihminen, syntyy sisällön luoma kontrasti, vaikka kuvan rakenteen kannalta hahmot saattavat olla saman kokoisia ja sijaita symmetrisesti kuva-alalla. Rytmi Kuvan rytmi syntyy siitä, miten elementit on ryhmitelty kuva-alaan. Rytmi voi olla vapaa tai sidottu. Vapaa rytmi vastaa orgaanisia muotoja, luonnollista virtaamista, kun taas sidottu rytmi viittaa ihmisen aikaansaannoksiin. Tasapaino Kuvan sommitelma voi olla tasapainoinen tai epätasapainoinen. Tasapainoisuus perustuu kuvan elementtien välisiin suhteisiin kokoon, sijaintiin, väriin jne. Sommitelman ollessa tasapainossa katsojalle syntyy vaikutelma siitä, että kaikki elementit ovat oikeilla paikoillaan. Epätasapainoista sommitelmaa katsottaessa saattaa tulla halu siirtää jotain kuvan elementtiä. Tasapaino voi olla staattinen eli pysähtynyt tai dynaaminen eli liikkeen vaikutelman välittävä. Staattisessa sommitelmassa elementtien väliset jännitteet ovat pienet, kun taas dynaaminen vaikutelma perustuu useimmin suurille vaihteluille elementtien välillä. Symmetrinen sommitelma on täydellisesti tasapainossa, mutta usein melko mielenkiinnoton ratkaisu. Tila Tyhjä tila on merkityksellinen sommittelukeino. Objekti saa paljon enemmän huomiota, jos sen ympärillä on tyhjää tilaa. Katseelle ja liikkeelle suositellaan jättämään tilaa, jos tarkoituksena ei ole ahdas tai ahdistava vaikutelma. Liike ja aika Liikkeen vaikutelma kuvassa luodaan erilaisten sommittelukeinojen yhdistelmillä (suunta, sijainti, koko ). Kuva voi tuntua pysähtyneeltä tai hyvinkin dynaamiselta. Aika voi sisältyä taideteokseen konkreettisena, mitattavana kestona (esim. video- ja multimediateokset) tai tunnelmana, jonka välittymiseen vaikuttavat kuva-aihe, sommittelu ja liikevaikutelma.

5 Kultainen leikkaus Kultainen leikkaus on antiikista peräisin oleva suhdejärjestelmä. Katsojat kokevat kultaisen leikkauksen periaatteen mukaisesti sommitellut kuvat hyvin harmonisina. Kultaista leikkausta toteutettaessa jana jaetaan kahtia siten, että sen lyhyemmän osan suhde pidempään on yhtä suuri kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Numeerisesti osien suhde on noin 2:3. Suhde toteutuu jakamalla kuva-ala kolmeen yhtä suureen osaan sekä vaaka- että pystysuunnassa. Kultainen piste sijoittuu kuva-alassa pysty- ja vaakasuuntaisten linjojen leikkauspisteeseen. Kultaisen pisteen tienoille kannattaa sijoittaa kuvan tärkein elementti harmonista sommitelmaa tavoiteltaessa. Käytännössä kultaista leikkausta käytetään usein silmämääräisesti kuvan pääkohde kannattaa asettaa hieman sivuun keskiakselilta, sillä silloin sommitelmaan tulee eloa. Lisätietoa: Etälukion kuvataiteen oppimateriaali Internetix: Mediasuunnittelun perusteet / Kuvan peruselementit Otavan Opisto / Oona Tikkaoja