Millainen on hyvä kuva? Anna-Kaarina Perko

Transkriptio

1 Millainen on hyvä kuva? Anna-Kaarina Perko

2 MILLAINEN ON HYVÄ KUVA? Oletko usein miettinyt mikä saa kuvan näyttämään hyvältä ja nousemaan esille satojen kuvien joukosta? Miksi joku kuva voittaa kilpailut ja miksi joku toinen ei? Ei ole yhtä kaikenkattavaa vastausta, jolla voisi määritellä hyvän kuvan ominaisuudet. Eikä myöskään ole mitään taikasauvaa, jonka avulla kuvasta kuin kuvasta tehdään hyvä. Hyvän kuvan reseptiä ei siis voi yksiselitteisesti kertoa. Kyse on kuvaajan taitojen lisäksi katsojan arviosta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ja aina kun luodaan ohjeita ja määrittelyjä, täytyy myös muistaa, että poikkeus vahvistaa säännön. Sitä kuvaat mitä olet, sitä näet mitä olet. Noudattamalla joitain yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä, voi kuitenkin parantaa omia kuviaan ja oppia ymmärtämään miksi joku kuva miellyttää katsojaa ja miksi joku toinen ei. Seuraavissa luvuissa kerrotaan näistä kriteereistä ja esitetään apukysymyksiä, joiden avulla voit arvioida omia kuviasi. Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 1

3 Mistä kuva rakentuu Nykyisin kuvaajalla itsellään on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa kuvaan. Kuvan luominen on prosessi, jossa on monta osa-aluetta: suunnittelu, kuvaaminen, kuvankäsittely, vedostaminen. Kuvan voi ottaa vaiston varassa tai sen rakentaminen voi perustua tekniikan ja kuvailmaisun tuntemiseen ja taitamiseen. Kuvasta löytyy aina KATSE: Kohde (pääasia) Asettelu (sommittelu) Tekniikka (valotus=aika,aukko ja herkkyys, valon väri, tarkkuus) Sisältö (tarina ja sitä tukeva valon käyttö) Elämys (katsojan kokemus, joka koostuu kaikesta edellä mainitusta, kuvan elinkaari) Elementeiksi kutsutaan kuvaan sisältyviä asioita, jotka voivat olla mitä tahansa kuvan sisältöä tai ominaisuuksia; graafisia, sisällöllisiä, värejä tai valoja. Elementtien muodot ja keskinäiset suhteet (vastavärit, valo/varjo, iso/pieni, pehmeä/kovai jne) tuovat kuvaan kontrastin, jonka avulla tasapaino tai epätasapaino synnytetään. Kuva on hyvä suunnitella. Mieti mitä haluat kuvalla kertoa ja miten sisällytät siihen KATSEen. Anna kuvan ilmentää omaa näkemystäsi kohteesta ja jätä katsojan huoleksi sen löytäminen. Joskus kuvan tärkein elementti on se, mitä kuvasta on tarkoituksella jätetty pois. Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 2

4 1. KOHDE: Onko kuvassa joku mielenkiintoa herättävä elementti ja onko se riittävän keskeisessä asemassa muuhun sisältöön nähden? Hyvästä kuvasta katsoja voi yhdellä silmäyksellä erottaa pääasian. Jos katse jää harhailemaan kuvaan, eikä pääkohdetta löydy ollenkaan tai katse poukkoilee tasavertaisten elementtien välillä, saattaa katsojan mielenkiinto herpaantua. Kuvassa pitää olla jotain mieleenpainuvaa, joku pääkohde, johon katsoja voi keskittyä. Löydätkö kuvistasi pääkohteen: Mitä näet kuvassa ensimmäiseksi kun katsot ottamaasi kuvaa? Oliko tarkoituksesi saada katsoja kiinnostumaan juuri tuosta elementistä? Mitä kohtaa katsot kauimmin? Onko kuvassa useita kohtia, jotka kilpailevat huomiostasi? Tukevatko kuvan tekniset ominaisuudet kuten valo ja sen suunta, syväterävyys, tarkennuspiste aihetta vai haittaavatko ne kuvan katsomista? Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 3

5 2. ASETTELU: Onko kuva sommiteltu hyvin? Hyvä sommittelu tarkoittaa hyvää järjestystä ja harmoniaa, tasapainoa. Sellaisen aikaansaamista auttaa sommittelun perusteiden tunteminen. Kuva-alan täyttämisen ja käyttämisen periaatteita: Täytä kuva pääaiheella. Näin jää vähemmän tilaa häiritseville elementeille. Mene lähemmäksi tai zoomaa kohde suureksi. Järjestä kuvan elementit kultaisen leikkauksen säännön mukaan. Lähellä kultaisen leikkauksen suhteita on kolmanneksen sääntö, joka tarkoittaa kuvaalan jakamista kolmeen osaa vaaka- ja pystylinjoilla. Aseta pääkohde yhteen risteyskohdista. Huolehdi, että tausta ei häiritse. Sekava tausta vetää huomion pääasiasta. Etsi kuvalle sopiva tausta siirtymällä itse tai siirtämällä kuvattavaa. Pienentämällä syväterävyysaluetta saat taustasta sumean, jolloin kohde erottuu paremmin. Taustan laadun näkee vasta kuvasta, joten ota kuva, arvioi tausta ja tee uuteen kuvaan tarvittavat muutokset. Mitä vähemmän elementtejä kuvassa on, sitä helpompi ne on sommitella oikein kuva-alalle. Huomioi myös kolmiulotteisuus. Vaikka kuvapinta on kaksiulotteinen, kuvan esittämä asia voi olla kolmiulotteinen. Pääkohteen paikan valintaan ja sommitteluun vaikuttaa oleellisesti kuva-alan muoto ja suhteet. Eniten käytetty kuvasuhde on 3:2. Muita ovat 4:5, 3:4, panoraama tai neliö. Lopputulokseen vaikuttaa myös se, kuvaatko vaaka vai pystykuvaa. Sommittelu voi olla myös symmetrinen. Sommittelusääntöjen rikkominen ja kontrastin epätasapaino luo jännitteitä ja lisää mielenkiintoa kuvaan. Se voi myös häiritä kuvan katsomista. Kuvan sommittelun arviointi: Vaikuttaako kuva rauhalliselta ja tasapainoiselta? Tuleeko sitä katsoessa levollinen vai levoton olo? Onko kuvassa kaikki se, mitä asian kertomiseen tarvitaan, muttei mitään ylimääräistä? Onko kuva rajattu niin, että sommittelu on tasapainoinen ja kohde on kultaisen leikkauksen pisteessä? Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 4

6 Olisiko vaakakuva parempi pystykuvana tai pystykuva vaakana? Onko kuvasuhteen muuttaminen tarpeellista? Sommittelullisia elementtejä ovat: pisteet, viivat, linjat,kaaret, katseen linjat, neliöt, ympyrät, kolmiot, suorakulmiot jne. Tehokas sommittelukeino on kuvan kehystäminen kuvaelementeillä. Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 5

7 3. TEKNIIKKA: Onko kuva tarkennettu kohteeseen ja onko valotus oikeanlainen? Lähes poikkeuksetta katsoja kiinnittää huomiota kuvan tarkkuuteen. Sumeus ja epätarkkuus ovat joskus kuvan tehokeinoja. Myös liike näkyy kuvassa epätarkkuutena. Kaikissa muissa tapauksissa pääkohteen epätarkkuus häiritsee katsojaa. Kuvan tarkin kohta pitäisi olla juuri siinä tärkeimmässä kohdassa. Esimerkiksi onnistuneessa muotokuvassa tarkka kohta on henkilön silmissä. Tarkkuuden avulla kuvaaja kertoo katsojalle mitä hän pitää tärkeänä, mitä kuvaaja haluaa korostaa. Valotus, jonka kuvaaja muodostaa haluamakseen valitsemalla aiheeseen ja tavoitteeseen sopivan polttovälin, aukon, ajan ja herkkyyden, luo kuvaan sisältöä. Sen avulla kerrotaan isoja asioita, tunnelmia. Pari esimerkkiä: Kuvataan vanhaa rakennusta ja sen kaunista ympäristöä. Kuvaaja haluaa korostaa rakennuksen ikää ja jylhää maisemaa. Hän valitsee polttovälin siten, että kuvaan mahtuu rakennus ja sopiva määrä ympäröivää miljöötä. Aukon hän säätää pieneksi saadakseen suuren syväterävyyden. Herkkyys saa olla suuri, koska kuvaan halutaan vanhaa tunnelmaa, kohinaa, rakeisuutta siis tarkoituksella. Valotusaika määrätään lopuksi vallitsevan valon mukaan niin, että histogrammi asettuu toistoalueelle. Kuvassa näkyvät rakennuksen yksityiskohdat ja sen sijoittuminen ympäristöön. Rakeisuus tuo antiikkista tunnelmaa ja jos kuvailmaisua vielä korostetaan mustavalkoisuudella, on tekninen osuus kohdillaan. Jos kuvattavana on henkilö, tehdään aivan erilaiset valotusvalinnat. Nyt herkkyysluku pidetään pienenä, kohinaa ei haluta yhtään. Syväterävyys saa olla lyhyt, koska taustasta halutaan sumea. Polttoväli on muotokuvaukseen sopiva. Kuvan arviointi: Onko tarkkuusalue kuvan tärkeimmässä kohdassa? Tukeeko syväterävyys kuvan tunnelmaa ja aihetta? Onko polttoväli kuva-aiheen kannalta oikea? Onko kuvan kontrasti sellainen kuin kuvaaja on tarkoittanut? Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 6

8 Ovatko värit luonnolliset tai muuten kuvaan ja tunnelmaan sopivat? Olisiko kuva parempi mustavalkoisena tai mv-kuva värillisenä? Teknisiä elementtejä kuvanrakentamisessa ovat: liike kuvassa, optiikan vaikutus, tarkennuskohta, terävyysalueen koko, valotusaika, väri, sävy. Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 7

9 4. SISÄLTÖ: A: Onko kuvassa tarina? Kuvat, joissa on tarina, muistetaan. Katsoja haluaa ymmärtää kuvan ja lukea sen tarinan. Olethan kuullut sanottavan, että hyvä kuva on parempi kuin tuhat sanaa. Etsitkö sinä katsojana kuvista tarinoita, ja haluatko kuvaajana sisällyttää kuvaasi tarinan? Hyvässä kuvassa tarina näkyy ensisilmäyksellä ja loistavissa kuvissa tarina herättää tunteita, ihan millaisia vain; hyviä tai huonoja. Katsojan kokema tunne tekee kuvasta sellaisen, joka muistetaan. Kun haluat arvioida, onko kuvassa tarina ja tunne, kysy itseltäsi: Muodostaako kuva ajatuksen, jonka voit pukea sanoiksi? Mitä tunnet, kun katsot kuvaa? Voitko samaistua sen tunnelmaan? Mitä kuvassa pitäisi muuttaa, että tunne olisi voimakkaampi? B: Tukeeko valo kohdetta ja tarinaa? Onko valo oikeanlainen halutun tunnelman luomiseksi? Kuten sommittelu, valo on toinen asia, josta on kirjoitettu hyllykaupalla kirjoja. Valolla voidaan määritellä kuvassa monia asioita. Valossa on potentiaalia tunnelman luomiseksi monin eri tavoin, ja se kannattaa käyttää hyödyksi. Taitava valaisija osaa valon avulla nostaa esiin kuvan tärkeitä asioita. Valon määrää säätelemällä voi kuvasta peittää ei toivottuja asioita. Valon suunnan ja värin avulla luodaan tunnelma ja kerrotaan tarina. Valolla voi muotoilla kohdetta ja korostaa tai peittää sen piirteitä. Esimerkiksi: Miehen muotokuvassa voidaan käyttää kovaa, suoraa valkoista sivuvaloa, joka korostaa piirteitä ja ilmentää voimaa. Naisen muotokuviin halutaan usein pehmeämpi ja lämpimämpi valo. Kun arvoit kuvan valotuksellisia ansioita, kysy: Onko valon voimakkuus ja väri sopivat kohteenkuvaamiseen ja tukeeko se tarinaa? Onko valo ehkä liian kova, kontrastikas tai liian lattea ja pehmeä? Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 8

10 Onko pääkohde riittävästi valaistu vai pitäisikö valoa saada lisää salamalla, heijastimella tai vaikkapa ikkunan kautta? Auttaako valo löytämään kuvasta tarinan? Onko valon väri eli valkotasapaino kuvassa oikea eli luonnollinen? Ellei, onko valon väriä käytetty tarkoituksenmukaisesti tehokeinona? Sisällöllisiä elementtejä ovat valon suunta ja määrä, värialueet. Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 9

11 5. ELINVOIMA: Onko kuvassa luovuutta? Luovuudella tarkoitetaan yllätyksellisyyttä. Hyvä kuva ei välttämättä ole sovinnainen ja odotusten mukainen, vaan siinä on joku kuvaajan tarkoittama ja katsojan löydettäväksi tarkoitettu idea. Parhaissa kuvissa kohde näytetään kuvaajan silmin, kuvaajan yksilöllisestä näkökulmasta, eikä siitä tavanomaisesta, yleisestä. Kuvaaja siis esittää kohteen sellaisella tavalla, jota katsoja ei ole odottanut tai ei ole ennen nähnyt, uudella, erilaisella tavalla. Uusia luovia ideoita voi etsiä saattamalla abstrakteja ajatuksia kuviksi, muuttamalla konkreettisia asioita abstrakteiksi, yhdistelemällä toisilleen vieraita asioita, tai yleensäkin suhtautumalla asioihin poikkeuksellisella tavalla. Luovuutta voit etsiä kuvista seuraavien kysymysten avulla: Esitteleekö kuva kohteen jollain uudella ja yllättävällä tavalla? Käytetäänkö kuvassa visuaalisia elementtejä arvoituksellisella tavalla? Onko kuva mielenkiintoinen ja raikas vai ainoastaan kummallinen? Onko kuva niin kiinnostava, että haluat katsoa sitä uudelleen? 6. Lopuksi. Kaikesta yrityksestä huolimatta kymmenestä katsojasta viisi pitää kuvaa hyvänä ja viisi huonona. Jokaisella on oma käsitys. Edellä annetuilla kriteereillä voit kuitenkin arvioida omia kuviasi. Kun olet saanut aikaiseksi tähänastisista parhaan kuvasi, nauti saavutuksestasi. Palaa kuitenkin jonkin ajan, vaikkapa puolen vuoden kuluttua uudelleen arvioimaan paras tuotoksesi edellä esitettyjen kysymysten avulla. Jos se edelleen on paras kuvasi, kehystä se, ripusta seinälle ja lähde sen jälkeen ottamaan se vielä parempi kuva. LÄHTEET: Copyright 2013 AK Perko. Printit vain omaan käyttöön. Sivu 10