Vaelluskalat palaavat Iijokeen. YLISIIRRETTYJEN LOHIEN RADIOTELEMETRIA- SEURANTA IIJOELLA v

Transkriptio

1 Vaelluskalat palaavat Iijokeen YLISIIRRETTYJEN LOHIEN RADIOTELEMETRIA- SEURANTA IIJOELLA v TYÖRAPORTTI Panu Orell, Mikko Jaukkuri, Timo Kanniainen, Olli van der Meer, Aki Mäki-Petäys, Riina Huusko, Petri Karppinen ja Maare Marttila 1

2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta Lohien pyynti ja karantenointi Kalojen merkintä ja ylisiirto Radiolähetinlohien seuranta Jokisuun lohien radiotelemetriaseuranta vuonna Lohien merkintä ja vapautus Radiolähetinlohien seuranta TULOKSET Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta vuonna Lohien levittäytyminen ja liikkuminen Käyttäytyminen kutuaikana Yhteenveto radiolähetinlohien kohtalosta Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta vuonna Lohien levittäytyminen ja liikkuminen Käyttäytyminen kutuaikana Yhteenveto radiolähetinlohien kohtalosta Vuoden 2009 ylisiirtolohien poikastuotanto Jokisuun lohien radiotelemetriaseuranta Pääuoman lohet Vanhan uoman lohet TULOSTEN TARKASTELU Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta Jokisuun lohien radiotelemetriaseuranta YHTEENVETO LIITTEET

3 1. JOHDANTO Iijoki kerää vetensä yli km 2 laajuiselta valuma-alueelta ja se laskee vetensä Perämereen Iissä 40 km Oulusta pohjoiseen. Joen pääuomalla on pituutta 370 km ja korkeuseroa latvavesiltä jokisuuhun kertyy noin 250 metriä. Voimalaitosrakentaminen alkoi Iijoella vuonna 1956 ja ensimmäinen voimalaitos valmistui Pahkakoskelle Yli-Iihin vuonna Iijoen vesistöalueella on yhteensä 11 voimalaitosta, joista osa on varsin pieniä. Merkittävimmät viisi voimalaitosta (Raasakka, Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski ja Haapakoski) sijoittuvat Iijoen pääuoman alajuoksulle noin 54 km matkalle jokisuusta. Ennen voimalaitosrakentamista Iijoki oli yksi maamme merkittävimmistä vaelluskalavesistöistä. Lohi nousi Iijoen pääuomassa ainakin Taivalkosken Jokijärvelle asti ja sivujoista Koston-, Livo- ja Pärjänjokeen sekä jossakin määrin myös Korpijokeen. Luonnontilaisessa Iijoessa on arvioitu olleen noin 1900 hehtaaria lohen kutu- ja poikastuotantoalueita. Parhaimmat lohen lisääntymisalueet sijaitsivat Iijoen pääuomassa Kipinänkoskien ja Livojokisuun sekä Kurjen ja Taivalkosken välisillä koskialueilla. Vesivoimarakentamisen seurauksena menetetyn luonnontuotannon kompensaationa Iijoen vaelluskalakantoja on viimeiset vuosikymmenet hoidettu pääosin laajamittaisten istutusten avulla. Vuosittain Iijokisuuhun istutetaan noin lohen ja taimenen vaelluspoikasta. Viime vuosina luonnonvaraisten vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin jokiin on noussut vahvasti esille istutustulosten heikentymisen sekä EU-vesipolitiikan myötä. Yksi merkittävimmistä vaelluskalojen palauttamiseen soveltuvista rakennetuista vesistöistä on Iijoki, sillä vesistössä on voimakkaasta rakentamisesta huolimatta edelleen jäljelle yli 700 hehtaaria lohikalojen tuotantoon soveltuvia virtavesialueita. Lisäksi Iijoen lohikantaa on onnistuttu säilyttämään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Taivalkosken kalanviljelylaitoksella. Iijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtäävä Vaelluskalat palaavat Iijokeen - hanke käynnistettiin loppuvuodesta Hankkeen päätavoitteena oli Iijoen vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden harjoittamisen yhteensovittaminen Iijoen lohikannan ja Perämeren lohisaaliiden turvaamiseksi. Hankkeessa selvitettiin mm. vaelluskalojen vaellusyhteyksien avaamisen eri mahdollisuuksia. Lisäksi hankkeessa toteutettiin lohikalakantojen palauttamiseen liittyviä biologisia tutkimuksia mm. aikuisten lohien ylisiirtoja voimalaitospatojen ohi. Hankkeen biologisesta tutkimustoiminnasta vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Lohien ylisiirtojen tavoitteena oli selvittää, voidaanko aikuisia lohia siirtämällä käynnistää luonnonpoikastuotanto Iijoen rakentamattomana säilyneellä keski- ja yläjuoksulla. Luonnontuotanto voi käynnistyä, jos siirretyt lohet jäävät voimalaitosten yläpuolisille joenosille, hakeutuvat lisääntymiseen soveltuville kutualueille ja pariutuvat. Ylisiirtotutkimus toteutettiin vuosina hyödyntäen radiotelemetriamerkintöjä sekä sähkökoekalastuksia. Tässä työraportissa esitellään vuosien ylisiirtotutkimusten sekä Iijoen alaosalla (Raasakan alapuolella) vuonna 2009 tehdyn lohien radiotelemetriaseurannan keskeisimmät tulokset. 3

4 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta Lohien pyynti ja karantenointi Kutuvaelluksellaan olevia lohia pyydystettiin radiomerkintää ja ylisiirtoa varten Iijokisuun merialueelta ja Iijoen alimman voimalaitoksen Raasakan alapuolelta. Merialueen pyynti toteutettiin lohiloukuilla, vuonna 2009 kolmen ja vuonna 2010 neljän paikallisen kalastajan toimesta. Kalastajat kuljettivat pyydyksistään saamansa kalat hapetetussa kuljetusaltaassa Ranta-Kestilän mätihautomolle, missä kalat siirrettiin vesitettyihin karanteenialtaisiin odottamaan merkintää ja ylisiirtoa jokialueelle. Merialueelta lohia pyydettiin jokisuun lähellä olevalta viideltä pyydyspaikalta (Liite 1). Lisäksi Raasakan voimalaitoksen alapuolella Iijoen vanhan uoman suulla lohia pyydettiin virtavesipauneteilla, vuonna 2009 yhdellä ja vuonna 2010 kahdella paunetilla (Liite 1). Loppukesällä 2010 muutamia ylisiirtolohia pyydettiin Raasakan alakanavasta myös verkoilla. Kalatalousviranomaisen (Kainuun TE-keskus) myöntämän ylisiirtoluvan ehtoihin kuului ylisiirtoon tarkoitettujen lohien karantenointi ennen jokialueelle siirtoa. Vuonna 2009 karantenointi toteutettiin siten, että lohien kanssa samaan altaaseen tuotiin pieniä kirjolohia (ns. sentinellikaloja) ja niitä altistettiin taudeille kolme viikkoa. Tämän jälkeen kirjolohet tutkittiin Elintarviketurvallisuusvirastossa (EVIRA) ylisiirtoluvassa mainittujen kalatautien (VHS, IHN, IPN, BKD) varalta. Kirjolohista otetut näytteet olivat puhtaita. Vuonna 2010 sentinellikalojen käytöstä luovuttiin ja tarvittavat tautimääritysnäytteet otettiin ylisiirtopyynnissä saaliiksi saaduista lohista. Näytekaloiksi valittiin noin neljäsosa ylisiirtoon saaduista lohista. Näytekaloista ei löydetty viitteitä tutkituista kalataudeista Kalojen merkintä ja ylisiirto Merkittävät lohet nukutettiin puskuroidussa MS-222-liuoksessa (100mg/l). Nukutettu kala nostettiin nukutusaltaasta merkintäpöydälle, jossa radiolähettimen asentaminen, suomunäytteenotto ja kalan mittaaminen suoritettiin. Vuonna 2009 merkintään käytettiin 16 gramman painoisia sisäisiä radiolähettimiä (ATS, malli F1835). Vuonna 2010 merkinnöissä käytettiin myös 7 g radiolähettimiä (ATS, malli F1815), joilla merkittiin pituudeltaan alle 60 cm lohet. Radiolähetin työnnettiin muovisen asetinputken avulla nukutetun kalan suun kautta mahalaukkuun (Kuva 1). Yksilöiden ulkoisen tunnistamisen helpottamiseksi kaloille asennettiin radiolähettimen lisäksi selkäevän tyvelle nuolimerkki (Hallprint, malli PDL). Vuonna 2009 Iijoen alajuoksun voimalaitosten ohi siirrettiin 50 radiolähettimillä merkittyä lohta, joista 30 vapautettiin Livojoen Vääräkoskeen ja 20 Korpijoen Siivikkoon (Kuva 2, Liitteet 2-3.). Lohet kuljetettiin ylisiirtopaikoille henkilöauton peräkärryyn asennetulla n litran kuljetussäiliöllä, jossa oli jatkuva hapetus. Matkaa molemmille vapautuspaikoille kertyi merkintäpaikalta Iin Ranta-Kestilästä noin 130 kilometriä. Siirron aikana kalojen kunto tarkastettiin 1-2 kertaa. Lohien ylisiirrot ja niiden vapauttaminen toteutettiin aikavälillä Vuonna 2010 ylisiirrettiin yhteensä 30 radiomerkittyä lohta, joista 19 vapautettiin Iijoen pääuomaan ja 11 Livojokeen. Pääuomassa yhdeksän lohta vapautettiin Pudasjärven Yli-Kurkeen ja 10 lohta Jurmuun, Taivalkoskelle (Kuva 2). Livojoella seitsemän lohta vapautettiin vuoden 2009 tapaan Vääräkoskelle ja loput neljä Livonkylälle noin 10 km Vääräkoskelta ylävirtaan. Kaukaisimmalle, Jurmun vapautuspaikalle kertyi matkaa Iin Ranta-Kestilästä noin 145 kilometriä. Iijoen pääuoman ylisiirrot toteutettiin ja Livojoen ylisiirrot

5 Kuva 1. Ylisiirrettävien lohien radiolähettimet asennettiin muovisen asetusputken avulla kalojen mahalaukkuun. Kuva: P. Orell Radiolähetinlohien seuranta Radiolähettimillä merkittyjen lohien paikantamiseen käytettiin sekä automaattisesti tallentavia (ATS, malli 4500) että manuaalisia vastaanottimia (ATS, malli R4000). Manuaaliset paikannukset tehtiin auton katolle asennetun 6-elementtisen Yagi-antennin avulla. Tieltä tehdyn karkean tason paikannuksen jälkeen havaittujen kalojen tarkempi sijoittuminen käytiin tarkistamassa kannettavan vastaanottimen ja 3-elementtisen Yagi-antennin avulla jokirannasta. Manuaalipaikannuksia tehtiin 1-3 kertaa viikossa. Vuonna 2009 automaattisista tallentimista kaksi sijoitettiin Livojoelle, kaksi Korpijoelle ja yksi Iijoen pääuoman ylimpään voimalaitokseen Haapakoskelle (Kuva 2). Livojoen vastaanottimista toinen oli Livonkylällä noin 13 km kalojen vapautuspaikalta ylävirtaan ja toinen Kynkäässä noin 16 km vapautuspaikalta alavirtaan. Korpijoen vastaanottimet olivat Jaurakkajärven luusuassa, noin 6 km vapautuspaikalta ylävirtaan ja Paukkerinharjussa, 11 km vapautuspaikalta alavirtaan (Kuva 2). Vuonna 2010 yksi automaattivastaanotin oli vuoden 2009 tapaan Haapakosken voimalaitoksella. Lisäksi Iijoen pääuomassa vastaanottimet olivat Ervastissa, Parviaisessa ja Pirinkoskella (Kuva 2). Livojoella alempi automaattivastaanotin oli Kynkäässä, samassa paikassa kuin vuonna Ylempi vastaanotin sijoitettiin Rytinkiin (Kuva 2). Automaattivastaanottimet ottivat signaalia vastaan joko neljä-, kuusi- tai yhdeksänelementtisten Yagi-antennien kautta. Antennien kuuluvuusalueella uivien kalojen yksilöllinen lähetinsignaali ja sen ajankohta tallentuivat vastaanottimen muistiin, josta tiedot siirrettiin tietokoneelle myöhempää tarkastelua varten. 5

6 2.2. Jokisuun lohien radiotelemetriaseuranta vuonna Lohien merkintä ja vapautus Iijoen alaosalla merkittiin yhteensä 13 Iijokisuun merialueelta pyydystettyä lohta. Lohet pyydettiin samoista lohiloukuista kuin ylisiirtoon tarkoitetut kalat (Liite 1). Merkintää varten pyydetyt kalat kuljetettiin pyydyksiltä hapetetussa säiliössä merkintäpaikalle Ranta-Kestilän mätihautomolle niitä varten varattuihin säilytysaltaisiin. Jokisuulle vapautettuja kaloja ei karantenoitu. Jokisuun lohien nukutus ja merkinnän esivalmistelut toteutettiin vastaavalla tavalla kuin ylisiirtoon tarkoitettujen lohien. Merkinnässä käytettiin ulkoisiksi lähettimiksi muunnettuja radiolähettimiä (ATS, malli F1835, paino 16 grammaa). Lähetin kiinnitettiin kalan selkäevän viereen kahta paksua injektioneulaa apuna käyttäen. Injektioneulat työnnettiin nukutetun kalan selkäevän tyvestä läpi noin kahden senttimetrin välein, minkä jälkeen lähettimen kiinnityslangat ohjattiin neuloja pitkin kalan lävitse. Tämän jälkeen neulat vedettiin pois ja lähetin kiristettiin paikoilleen. Lähettimen kiinnitys tapahtui muoviprikkojen ja vaijerikiinnikkeiden avulla. Toimenpiteen jälkeen kalojen annettiin toipua säilytysaltaissa 1-4 vuorokautta ennen vapautusta Iijokeen. Jokisuulla kaloja vapautettiin kahteen paikkaan neljänä eri päivänä. Ranta-Kestilän hautomon kohdalle Iijoen pääuomaan vapautettiin 17. päivä kesäkuuta kolme lohta, neljä lohta ja yksi lohi (Liite 4). Iijoen ns. vanhaan uomaan vapautettiin viisi lohta, joista neljä oli naaraita ja yksi uros (Liite 5). Jokisuun radiotelemetriaseurannan päätavoitteena oli saada lisätietoa lohien sijoittumisesta Raasakan voimalan alapuolella kalatien suuaukon sijoittamisen tueksi. Lisäksi seurannalla selvitettiin lohien liikkumista Iijoen vanhassa uomassa ja niiden kykyä ohittaa vanhaan uomaan rakennettuja pohjapatoja Radiolähetinlohien seuranta Radiolähettimien seurantaa varten sijoitettiin Iijoen alajuoksulle neljä automaattista vastaanotinta (ATS, malli R4500). Yksi kuunteluasemista asennettiin Raasakan voimalaitoksella ja toinen jokisuulle Finninkariin. Vanhaan uomaan automaattisia vastaanottimia sijoitettiin Uiskarin kalatien yläpuolelle ja Raasakkakosken yläpuolelle (Kuva 16, Liite 1). Heinäkuussa automaattiset radiovastaanottimet jouduttiin siirtämään pois jokisuun tutkimusalueelta ylisiirtotutkimuksen käyttöön. Automaattisen seurannan ohella lohia paikannettiin lisäksi manuaalisella laitteistolla (ATS, malli R4000). Paikannuksia tehtiin seurannan alussa päivittäin ja myöhemmin kesällä ja syksyllä 1-4 kertaa kuukaudessa. Paikannukset tehtiin Iijoen pääuomassa pääasiassa veneestä ja vanhassa uomassa autoon asennetulla laitteistolla sekä käsiantennilla jokirannasta. 6

7 Kuva 2. Iijoen vesistön tutkimusalue. Kartalle on merkitty Iijoen vesivoimalaitokset, automaattisten radiovastaanottimien sijainnit sekä radiolohien vapautuspaikat Ii-, Livo- ja Korpijoella vuosina

8 3. TULOKSET 3.1. Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta vuonna Lohien levittäytyminen ja liikkuminen Ylisiirretyt lohet levittäytyivät varsin laajalle alueelle. Korpijoelle siirretyistä lohista tehtiin havaintoja kutuajan loppuun (lokakuun loppu) mennessä sekä Iijoen pääuomasta että Korpijoesta. Pääuoman alimmat havainnot tehtiin Pahkakosken voimalaitoksen alapuolelta noin 100 km istutuspaikalta alavirtaan ja ylimmät havainnot Loukusanjokisuun kohdalta, n. 70 km Korpijokisuusta ylävirtaan (Kuva 3). Korpijoessa ylimmät havainnot tehtiin siihen laskevasta Korvuanjoesta, noin 35 km istutuspaikasta ylävirtaan. Myös Livojokeen siirretyistä lohista osa laskeutui Iijoen pääuomaan. Alimmat havainnot tehtiin Pahkakosken voimalaitoksen yläpuolelta, jonne kertyy matkaa Livojoen istutuspaikalta noin 80 km (Kuva 4). Ylin havainto pääuomassa tehtiin noin 18 km Livojokisuusta ylävirtaan (Kuva 4). Itse Livojoessa ylin lohihavainto tehtiin Suvannonkylän alueella, noin 40 km istutuspaikalta ylävirtaan (Kuva 4). Livojokeen istutetuista 30 lohesta yhdeksän (30 %) siirtyi ennen kutuajan loppumista pysyvästi Iijoen pääuomaan ja niistä neljä Haapakosken voimalan alapuolelle. Näiden lisäksi kuusi muuta yksilöä kävi Iijoen pääuoman puolella, mutta palasi myöhemmin takaisin Livojokeen. Korpijokeen istutetuista 20 lohesta viisi (25 %) yksilöä siirtyi ennen kutuajan loppumista Iijoen pääuomaan. Yksikään pääuomaan laskeutunut lohi ei noussut takaisin Korpijokeen. Lohien liikkumisessa ylisiirtojen jälkeen oli suuria yksilöllisiä eroja (Kuvat 5-8). Osa lohista liikkui varsin rajatulla alueella istutuspaikkojen lähistöllä (esim. Kuva 7, yksilöt 342 ja 352), kun taas toiset yksilöt tekivät laajamittaisia edestakaisia vaelluksia ylä- ja alavirtaan (esim. Kuva 8, yksilö 312). Paikannusten väliset kumulatiiviset uintimatkat (istutus-marraskuun puoliväli) olivat Livojoen kaloilla keskimäärin pidemmät kuin Korpijoen kaloilla. Kun laskuista poistettiin todennäköisesti kuolleet kalat ja aikaisin seurannasta hävinneet yksilöt, saatiin Korpijoella kumulatiivisten uintimatkojen keskiarvoksi naarailla 50,5 km (n=3) ja koirailla 160,0 km (n=12). Livojoella vastaavat lukemat naarailla olivat 171,0 km (n=6) ja koirailla 250,8 km (n=16). Eniten ui Korpijoelta Iijoen pääuomaan laskeutunut yksilö, jonka kumulatiivinen uintimatka seurannan aikana oli vähintään 547 km (Kuva 8, yksilö 312) Käyttäytyminen kutuaikana Syyskuun puolenvälin jälkeen kutuajan lähestyessä lohien liikkeet vähenivät selvästi ja varsinkin naaraat kerääntyivät tietyille koskijaksoille. Livojoella neljä naarasta asettui Peurakoskelle ja yksi Saarikoskelle (Kuva 9). Korpijoella naaraat (n=3) liikkuivat kutuaikana hieman enemmän kuin Livojoella. Kahdesta naaraasta tehtiin havaintoja sekä Siivikon koskesta että 2,5 km ylempänä sijaitsevasta Jaurakkakoskesta. Yksi naaras pysytteli koko kutuajan Siivikon yläpuolisessa koskessa lähes samassa paikassa (Kuva 10). 8

9 Sekä Korpi- että Livojoella koiraslohia hakeutui kutuaikana naaraskalojen kanssa samoille alueille. Esimerkiksi Livojoen Peurakoskelta ja Korpijoen Jaurakkakoskelta tehtiin useita havaintoja lähekkäin sijoittuneista naaras- ja koiraslohista. Kutuajan jälkeen, loka-marraskuussa joitakin lohia lähti laskeutumaan alavirtaan (esim. Kuva 6, yksilö 433). Alavirtaan lähdöstä tehtiin havaintoja etenkin koiraskaloilla. Lohet eivät kuitenkaan kudun jälkeen vaeltaneet takaisin merialueelle saakka, vaan kaikki elossa olevat yksilöt talvehtivat joko pääuomassa tai Livo- ja Korpijoessa Yhteenveto radiolähetinlohien kohtalosta Siirretyistä 50 lohesta 32 (64 %) tavattiin vielä kutuaikana lokakuussa Iijoen voimalaitosten yläpuolisilta vesialueilta (kuvat 3-4). Viisi lohta (10 %) laskeutui Haapakosken voimalaitoksen turbiineista alavirtaan, ja kahden niistä havaittiin kuolleen voimalan alakanavaan. Yksi Haapakosken laskeneista lohista laskeutui myös Pahkakosken voimalan alapuolelle ja liikkui laskeutumisensa jälkeen voimalan alakanavassa ja tulvauomassa. Kolmesta Korpijoelle siirretystä koiraslohesta saatiin merkkipalautus kalastajilta. Yksi kaloista oli saatu verkosta Jongunjärven Likoperältä, yksi Korpijoen Hätälänkoskelta ja yksi Korpijoen Ylä- Kituselta. Näiden lisäksi ainakin yksi kala jäi saaliiksi lokakuun alkupäivinä Pelttarinjärvellä, mutta siitä ei saatu merkkipalautusta. Seurannan aikana katosi kaikkiaan 10 kalaa (20 %), joista yksi löytyi myöhemmin joulukuussa ( ) tehdyllä lentokonepaikannuksella Korvuanjoen alaosalta (Kuva 3). Käytetyissä radiolähettimissä oli kalojen aktiivisuutta ilmaiseva liiketunnistin. Liikkeen lakatessa lähetin vaihtaa 1-2 vuorokauden kuluttua signaalin pulssitiheyden kaksinkertaiseksi. Voimalaitosten yläpuoliselle alueelle jääneiden 32 kalan lähettimistä 7 (22 %) pysähtyi paikoilleen ja alkoi lähettää tuplasignaalia jo selvästi ennen kutuaikaa. Näiden yksilöiden pääteltiin joko kuolleen tai oksentaneen radiolähettimen ulos mahalaukustaan. Huhti-toukokuussa 2010 yhteensä 12 talvehtineen lohen (24 % ylisiirretyistä) havaittiin automaattivastaanottimien tallentaman tiedon perusteella lähteneen laskeutumaan kohti merta. Näistä viisi (42 % laskeutumaan lähteneistä) yksilöä selviytyi kaikkien viiden voimalaitoksen läpi jokisuulle. Kolmen kalan (25 %) vaellus pysähtyi Haapakosken alakanavaan ja yhden (8 %) Pahkakosken alakanavaan. Kolme (25 %) yksilöä hävisi Haapakosken ja Raasakan voimalaitosten väliselle alueelle, jossa paikannuksia tehtiin vain satunnaisesti. Ensimmäiset havainnot alasvaelluksen käynnistymisestä saatiin Livojoen Kynkään automaattivastaanottimelta 18. huhtikuuta, mutta pääosa alasvaeltavien lohien havainnoista saatiin Haapakoskelta toukokuun puolivälistä alkaen. Ensimmäinen jokisuulle selviytynyt lohi ohitti Raasakan voimalaitoksen ja viimeinen

10 Kuva 3. Korpijoelle vapautettujen ylisiirtolohien levittäytyminen lokakuun loppuun 2009 mennessä. Vaaleanpunaisella värillä on merkitty alue, jolta Korpijoelle siirretyistä lohista tehtiin havaintoja vuoden 2009 seurannan aikana lokakuun loppuun mennessä. Punaisilla pisteillä on merkitty kaikki yksittäiset havaintopaikat. 10

11 Kuva 4. Livojoelle vapautettujen ylisiirtolohien levittäytyminen lokakuun loppuun 2009 mennessä. Vaaleanpunaisella värillä on merkitty alue, jolta Livojoelle siirretyistä lohista tehtiin havaintoja vuoden 2009 seurannan aikana lokakuun loppuun mennessä. Punaisilla pisteillä on merkitty kaikki yksittäiset havaintopaikat. 11

12 Kuva 5. Livojoen naaraslohien (yksilöt 002, 073, 162, 173, 214, 252 ja 283) liikkuminen suhteessa istutuspaikkaan (pystyakselin nollakohta) syksyllä Positiivinen arvo tarkoittaa, että yksilö on istutuspaikan yläpuolella ja negatiivinen arvo vastaavasti, että yksilö on istutuspaikalta alavirtaan. Katkoviivalla on kuvattu Livojoen ja Iijoen pääuoman yhtymäkohta. Kuva 6. Kahden Livojokeen siirretyn koiraslohen liikkuminen suhteessa istutuspaikkaan (pystyakselin nollakohta) syksyllä Positiivinen arvo tarkoittaa, että yksilö on istutuspaikan yläpuolella ja negatiivinen arvo vastaavasti, että yksilö on istutuspaikalta alavirtaan. Katkoviivalla on kuvattu Livojoen ja Iijoen pääuoman yhtymäkohta. 12

13 Kuva 7. Korpijoen naaraslohien (yksilöt 342, 352 ja 433) liikkuminen suhteessa istutuspaikkaan (pystyakselin nollakohta) syksyllä Positiivinen arvo tarkoittaa, että yksilö on istutuspaikan yläpuolella ja negatiivinen arvo vastaavasti, että yksilö on istutuspaikalta alavirtaan. Katkoviivalla on kuvattu Korpijoen ja Iijoen pääuoman yhtymäkohta. Kuva 8. Kahden Korpijokeen siirretyn koiraslohen liikkuminen suhteessa istutuspaikkaan (pystyakselin nollakohta) syksyllä Positiivinen arvo tarkoittaa, että yksilö on istutuspaikan yläpuolella ja negatiivinen arvo vastaavasti, että yksilö on istutuspaikalta alavirtaan. Katkoviivalla on kuvattu Korpijoen ja Iijoen pääuoman yhtymäkohta. Punaisella viivalla on merkitty liikkeet Iijoen pääuomassa. Iijoen pääuomassa katkoviivan yläpuolella olevilla arvoilla tarkoitetaan sitä, että kala on Korpijoen ja Iijoen pääuoman yhtymäkohdasta ylävirtaan ja vastaavasti katkoviivan alapuolella olevat arvot, sitä että kala on yhtymäkohdasta alavirtaan. 13

14 Kuva 9. Livojoelle vapautetuista naaraslohista tehdyt havainnot oletettuna kutuaikana ( ) syksyllä Eri yksilöistä (n=7) tehdyt havainnot on merkitty erivärisillä pisteillä. Tarkemman mittakaavan kuvissa jokialue on jaettu kolmeen eri habitaattiluokkaan (koski, niva ja suvanto) 14

15 Kuva 10. Korpijoelle vapautetuista naaraslohista tehdyt havainnot oletettuna kutuaikana ( ) syksyllä Eri yksilöistä (n=3) tehdyt havainnot on merkitty erivärisillä pisteillä. Tarkemman mittakaavan kuvissa jokialue on jaettu kolmeen eri habitaattiluokkaan (koski, niva ja suvanto). 15

16 3.2. Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta vuonna Lohien levittäytyminen ja liikkuminen Ylisiirretyt lohet levittäytyivät istutuspaikoiltaan samantapaisesti kuin edellisenä vuonna (Kuvat 11-12). Livojoessa ylimmät havainnot tehtiin Suvannonkylän alueelta, 36 kilometriä Vääräkosken istutuspaikalta ylävirtaan. Ylin havainto Livojoesta Iijoen pääuomaan siirtyneistä lohista tehtiin Taivalkosken Ohtaojasta, RKTL:n kalanviljelylaitoksen tuntumasta (Kuva 11). Alin lohihavainto saatiin Kierikin voimalaitokselta, n. 82 km vääräkosken istutuspaikalta alavirtaan (Kuva 11). Livojokeen istutetuista 11 lohesta viisi (45 %) siirtyi seurannan aikana pysyvästi pääuoman puolelle ja kolme (27 %) yksilöä laskeutui alas Haapakosken voimalaitoksesta. Yhtä (9 %) Livojoelle siirrettyä lohta ei havaittu enää heinäkuun lopun jälkeen, kun se oli tallentunut Kynkään automaattiselle radiovastaanottimelle. Iijoen pääuomaan vapautetut lohet pysyivät koko seurannan ajan pääuomassa. Ylin havainto pääuomaan istutetuista lohista saatiin Loukusanjokisuun kohdalta (Kuva 12). Alin havainto tehtiin Pahkakosken voimalaitoksen alakanavasta (Kuva 12). Iijoen pääuomaan siirretyistä 19 lohesta neljä (21 %) laskeutui alas Haapakoskesta ja yksi (5 %) Pahkakoskesta. Tämä yksilö ilmeisesti vaurioitui voimalaitoksen turbiineissa ja menehtyi Pahkakosken alakanavaan. Yhdestä (5 %) Iijoen pääuomaan vapautetusta lohesta ei saatu havaintoja seuranta-aikana. Liikkumisen määrässä Livojoelle ja Iijoen pääuomaan istutetuilla lohilla ei ollut merkittäviä eroja tarkasteltuna istutushetkestä marraskuun puoliväliin. Livojoelle vapautettujen lohien kumulatiivisten uintimatkojen keskiarvo oli 186,9 km (n=7) ja seurannan aikaiset kumulatiiviset uintimatkat vaihtelivat eri yksilöillä 4,3 ja 483,3 kilometrin välillä. Pääuomassa kumulatiivisten uintimatkojen keskiarvo oli 143,1 km (n=12), uintimatkojen vaihdellessa eri yksilöillä 8,3 ja 469,1 kilometrin välillä Käyttäytyminen kutuaikana Vuoden 2010 siirroissa Iijoen pääuomaan ja Livojokeen saatiin siirrettyä molempiin vain yksi naaraslohi. Pääuoman naaras liikkui vapautuspaikalta Jurmusta noin 11 kilometriä alavirtaan ja asettui Parviaiseen syyskuun alkupuolella (ks. Kuva 12). Siitä lähtien kaikki havainnot kyseisestä kalasta tehtiin samasta paikasta Parviaiskosken yläpuolisesta suvannosta ja kalan lähetin lähetti pääosan ajasta tuplasignaalia. Tämä yksilö oli siis todennäköisesti joko päässyt eroon lähettimestään tai kuollut. Livojoen naaras puolestaan liikkui vielä lokakuussakin ja havaintoja siitä tehtiin mm. Louhikoskesta ja Hillinkoskesta sekä näiden koskien välisiltä suvantoalueilta. Kosket sijaitsevat noin 21 ja 35 kilometriä naaraan vapautuspaikalta, Vääräkoskelta ylävirtaan. Kutuaikaisissa paikannuksissa ei kuitenkaan havaittu yhtään koiraslohta naaraan seurassa. Koiraslohien liikkeet kutuaikana eivät juuri poikenneet kutuaikaa edeltävästä ajasta. Koiraat, jotka olivat liikkuneet paljon jo aiemmin, liikkuivat vielä kutuaikanakin ja aiemmin paikoillaan pysytelleet koiraat pysyttelivät aloillaan. 16

17 Yhteenveto radiolähetinlohien kohtalosta Siirretyistä 30 lohesta 21 (70 %) tavattiin lokakuun loppuun asti Iijoen voimalaitosten yläpuolisilta vesialueilta. Seitsemän lohta (23 %) laskeutui Haapakosken voimalaitoksesta alavirtaan ja ne kaikki selviytyivät hengissä voimalan turbiineista. Kaksi Haapakosken laskeneista lohista laskeutui myös Pahkakosken voimalan alapuolelle ja toinen niistä kuoli voimalaitoksen alakanavaan. Telemetriaseurannan aikana hävisi kaksi kalaa (7 % ). Voimalaitosten yläpuoliselle alueelle jääneiden 21 kalan lähettimistä 10 (48 %) pysähtyi paikoilleen ja alkoi lähettää tuplasignaalia jo selvästi ennen kutuaikaa. Näiden yksilöiden pääteltiin joko kuolleen tai oksentaneen radiolähettimen ulos mahalaukustaan. Radiolähetinlohista ei vuonna 2010 saatu yhtään merkkipalautusta Iijoen alueelta, eikä paikannuksissakaan havaittu viitteitä kalastuskuolevuudesta. 17

18 Kuva 11. Livojoelle vapautettujen ylisiirtolohien levittäytyminen lokakuun loppuun 2010 mennessä. Vaaleanpunaisella värillä on merkitty alue, jolta Livojoelle siirretyistä lohista tehtiin havaintoja vuoden 2010 seurannan aikana lokakuun loppuun mennessä. Punaisilla pisteillä on merkitty kaikki yksittäiset havaintopaikat. 18

19 Kuva 12. Iijoen pääuomaan vapautettujen ylisiirtolohien levittäytyminen lokakuun loppuun 2010 mennessä. Vaaleanpunaisella värillä on merkitty alue, jolta pääuomaan siirretyistä lohista tehtiin havaintoja vuoden 2010 seurannan aikana lokakuun loppuun mennessä. Punaisilla pisteillä on merkitty kaikki yksittäiset havaintopaikat. 19

20 3.3. Vuoden 2009 ylisiirtolohien poikastuotanto Kesällä 2010 tehtiin sähkökoekalastukset niillä paikoilla, joilla naaraslohia havaittiin kutuaikana syksyllä Sähkökalastuksilla etsittiin edellisen syksyn kudusta mahdollisesti syntyneitä lohen kesänvanhoja poikasia, ns. nollikkaita. Livojoella sähkökoekalastukset tehtiin Ylemmällä ja Alemmalla Peaurakoskella sekä Saarikoskella (Kuva 13). Korpijoella sähkökoekalastettiin Jaurakkakoskella ja Siivikonkoskella (Kuva 13). Yhteensä kalastettiin yhdeksän koealaa, jotka valittiin silmämääräisesti lohen kesänvanhoille poikasille parhaiten soveltuvilta alueilta. Koealat kalastettiin yhteen kertaan, joten tässä yhteydessä esitettävät tiheydet ovat koealueiden minimitiheyksiä (kpl/100 m 2 ). Livojoella kaikilta kolmelta koskelta löydettiin syksyn 2009 kudusta peräisin olevia lohen kesänvanhoja poikasia ja lasketut poikastiheydet vaihtelivat koealoilla 1-11 poikaseen aarilla (Kuva 13). Korpijoelta poikasia ei löydetty yhdeltäkään koealalta. Korpijoella sähkökoekalastuksia haittasi kesätulva, joka esti koekalastusryhmän pääsyn potentiaalisimmille lisääntymispaikoille. Kuva 13. Kesällä 2010 Livo- ja Korpijoella tehtyjen sähkökoekalastusten koealueet sekä sähkökoekalastusten tulokset. Taulukossa esitetään lohen kesänvanhojen poikasten (0+) yksilömäärät ja tiheydet yhdeksällä kalastetulla koealalla (Livojoki, alueet 1-4; Korpijoki, alueet 5-9). 20

21 3.4. Jokisuun lohien radiotelemetriaseuranta Pääuoman lohet Jokisuulle Ranta-Kestilään vapautetuista lohista kuusi (75 %) jäi lähes heti vapautuksen jälkeen kalastajien patoverkkoihin lähellä vapautuspaikkaa (Kuva 14). Yksi kaloista hävisi merelle viiden päivän kuluttua vapauttamisesta. Vain yksi jokeen jäänyt kala säilyi hengissä pidempään ja siitä tehtiin paikannuksia 3.8. saakka, minkä jälkeen se ilmeisesti poistui merelle. Joessa ollessaan se kuitenkin kävi Raasakan voimalaitoksen alakanavassa useaan otteeseen (Kuva 15). Kuva 14. Jokisuun tutkimuksessa kalastajien saaliiksi jääneiden lohien pyyntipaikat ja pyyntipäivämäärät. 21

22 Kuva 15. Lohien 253 ja 322 liikkeet Iijokisuulla vapautuksen jälkeen. Viimeiset havainnot ennen kalojen katoamista tehtiin yksilöstä 253 kesäkuun 28. päivänä ja yksilöstä 322 elokuun 3. päivänä Vanhan uoman lohet Iijoen vanhaan uomaan vapautetut lohet liikkuivat pääosin vapautuspaikan lähialueella (Kuva 16). Vain kaksi kalaa liikkui istutuspaikalta ylävirtaan pohjapatojen yli. Kala numero 194 nousi Merikosken pohjapadon yli Palukankosken alle välisenä aikana. Lokakuun 12. ja 30. päivän välillä se nousi edelleen Palukankosken ja Raasakkasuvannon yläpäässä olevien pohjapatojen yläpuolelle (Kuva 16). Matkaa vapautuspaikalta kertyi 3,7 km. Kala numero 153 nousi kahden pohjapadon yli Palukankosken yläpuolelle välisenä aikana (Kuva 16). Kolme yksilöä laskeutui Illinsaaren siltatyömaan alitse Illinsuvantoon ja viimeiset havainnot joulukuulla tehtiin kahdesta kalasta aivan valtatie 4:n tuntumasta noin 3,2 km vapautuspaikalta alavirtaan (Kuva 16). 22

23 Kuva 16. Vanhaan uomaan siirrettyjen lohien kaikki havainnot vuoden 2009 loppuun mennessä. Eri yksilöiden havainnot on merkitty erivärisillä symboleilla. 4. TULOSTEN TARKASTELU 4.1. Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriaseuranta Vuonna 2009 lohien karantenointi, merkinnät ja siirrot jokialueelle onnistuivat menetelmällisesti hyvin, vaikka veden lämpötila oli ajoittain, heinä-elokuussa yli 20 o C. Karantenoinnin aikana joitakin lohia kuoli tai niitä jouduttiin lopettamaan, lähinnä vesihomeen aiheuttamien tulehdusten vuoksi. Kuljetusten aikana ei kuollut yhtään lohta ja kaikki yksilöt olivat vapautettaessa silmämääräisesti arvioiden hyväkuntoisia. Ylisiirretyt lohet levittäytyivät laajasti Livo- ja Korpijoen istutuspaikoilta ja osa lohista hakeutui myös Iijoen pääuomaan. Lohen luonnonpoikastuotannon käynnistymisen kannalta positiivinen havainto oli, että merkittävä osa ylisiirtolohista pysyi Iijoen voimalaitosten yläpuolisella jokialueella kutuaikaan asti. Havainto osoittaa, että suunnitelmallisilla lohien ylisiirroilla voidaan luoda edellytyksiä rakennettujen jokien luonnonpoikastuotannon käynnistämiselle. Korpijokeen ja Livojokeen vapautettujen kalojen välillä havaittiin vaelluskäyttäytymisessä eroja. Livojoesta useat (n=15) kalat laskeutuivat pääuomaan, mutta nousivat myöhemmin (n=6) takaisin Livojokeen, kun taas Korpijoelta Iijoen pääuomaan laskeutuneista kaloista (n=6) yksikään ei palannut takaisin Korpijokeen. On mahdollista, että Korpijoki ei ole lohelle erityisen soveltuva elinympäristö, jolloin sieltä poistuneilla kaloille ei välttämättä ole halua palata takaisin. 23

24 Korpijoella lohien keskimääräiset uintimatkat telemetriaseurannan aikana olivat lyhyempiä kuin Livojoella, niin koirailla kuin naaraillakin. Tähän saattaa olla osasyynä Korpijokea katkovat järvet, jotka vaikuttivat pysäyttävän lohien vaelluksia. Esimerkiksi Korpijoen vapautuspaikan yläpuolella olevasta Jaurakkajärvestä tai sen yläpuolelta tehtiin havaintoja vain neljästä lohesta, vaikka Jaurakkajärven luusuassa olleelle automaattivastaanottimelle tallentui tiedot kaikkiaan 13 lohesta. Kutuaikana syys-lokakuussa 2009 naaras- ja koiraslohien havaittiin hakeutuneen niiden lajityypillisille lisääntymisalueille, jokien koski- ja nivamaisiin virta-alueisiin. Kesän 2010 sähkökoekalastuksissa Livojoelta löydettiin luonnonkudusta syntyneitä kesänvanhoja poikasia kaikilta neljältä koekalastusalueelta. Tulos on merkittävä, sillä naaraslohia oli Livojoessa kutuaikana, syksyllä 2009, ainoastaan 5 kappaletta. Korpijoen kolmen kutuaikaisen naaraslohen elinalueilta ei luonnonkudusta syntyneitä poikasia löydetty. Tämä saattaa osittain johtua siitä, ettei Korpijoella päästy sähkökoekalastamaan aivan haluttuja koealueita erittäin korkeiden virtaamien takia. Livojoen havainnot osoittavat, että aikuisten lohien ylisiirroilla voidaan käynnistää lohen luonnonpoikastuotanto rakennettujen jokien vapaana virtaavilla alueilla jo ennen mahdollisten kalateiden valmistumista. Ylisiirroilla on toisaalta mahdollista tukea emokalakantaa ja poikastuotantoa myös kalateiden valmistumisen jälkeen. Vuoden 2010 ylisiirrot epäonnistuivat siltä osin, ettei jokisuusta saatu pyydystettyä suunniteltua (n=150) määrää ylisiirtolohia ja varsinkin naaraslohien määrä jäi erittäin vähäiseksi. Lohikesä 2010 oli Iijokisuulla poikkeuksellisen huono, lohisaaliiden jäädessä kaikilla jokisuun kalastajilla pieniksi. Ylisiirtoihin saatiin lopulta vain kaksi naaraslohta ja 28 koiraslohta. Menetelmällisesti vuoden 2010 ylisiirto onnistui edellisvuoden tapaan hyvin. Siirretyt lohet levittäytyivät varsin laajalle alueelle, mutta vuoden 2009 tapaan valta-osa niistä pysyi voimaloiden yläpuolella. Vuoden 2010 tulokset tukevat kuitenkin osaltaan edellisvuoden tuloksia; lohien ylisiirroilla voidaan luoda edellytyksiä lohen luonnonpoikastuotannon käynnistymiselle. Ylisiirrettyjen lohien kalastuskuolleisuus oli merkkipalautustietojen perusteella varsin vähäistä (8 % vuonna 2009), eikä esimerkiksi vuonna 2010 tullut yhtään merkkipalautusta. Saaliiksi on todennäköisesti jäänyt muutamia radiolohia enemmän, mutta niistä ei ole saatu palautustietoja kalastajilta. Kaikki saaliiksi saadut lohet kalastettiin verkoilla. Tämä osoittaa, että vakavin kalastuksellinen uhka ylisiirtolohien selviämiselle on passiivisilla pyydyksillä tapahtuva kalastus. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu Kemi-Ounasjoen lohien ylisiirroista. Osa ylisiirretyistä lohista talvehti kudun jälkeen menestyksellisesti Iijoessa. Talvehtineet lohet aloittivat vaelluksen kohti merialuetta kevätkesällä ja kaikkiaan viisi lohiyksilöä selviytyi laskuvaelluksellaan kaikkien Iijoen viiden voimalaitoksen läpi. Tämä osoittaa, että aikuiset lohet pystyvät suorittamaan laskuvaelluksensa menestyksellisesti myös voimakkaasti rakennetuissa vesitöissä. Havainto antaa tukea luonnonvaraisten vaelluskalakantojen palauttamiseen rakennettuihin jokiin Jokisuun lohien radiotelemetriaseuranta Jokisuun tutkimuksessa lohien vapautukset tapahtuivat parhaaseen lohenpyyntiaikaan, jolloin lähes kaikilla lohta saaliikseen tavoittelevilla Iijokisuun kalastajilla oli patoverkot pyynnissä. Pyynti osoittautuikin erittäin tehokkaaksi ja kahdeksasta vapautetusta kalasta kuusi jäi verkkoihin alle kahden vuorokauden sisällä vapautuksesta. Voimakkaasta pyynnistä ja toisaalta merkittyjen lohien vähäisestä määrästä johtuen ei tällä tutkimuksella saatu merkittävää lisätietoa lohien 24

25 vaelluskäyttäytymisestä Raasakan voimalan alapuolisella jokiosuudella, eikä lohien sijoittumisesta voimalan välittömässä läheisyydessä. Iijoen vanhaan uomaan vapautetut lohet eivät seurannan alkuvaiheessa olleet halukkaita nousemaan ylävirtaan vanhan uoman pohjapatojen yläpuolelle. Myöhemmin kesällä ja syksyllä kaksi kalaa kuitenkin nousi ylävirtaan, näistä toinen kahden ja toinen kolmen pohjapadon ylitse. Patojen ylittäminen näyttää siis olevan mahdollista varsin pienillä kesävirtaamilla, mutta ilmeisesti virtaus on kuitenkin niin heikko, ettei lohien vaellus ole erityisen aktiivista. Iijoen vanhaa uomaa on mahdollista kehittää vaelluskalojen nousuväylänä ja jopa poikastuotantoalueena. Tämä edellyttää kuitenkin jokiuoman suunnittelutyötä, kunnostustoimenpiteitä ja virtaaman lisäämistä vanhan uoman puolella. 5. YHTEENVETO Vuosina siirrettiin kaikkiaan 80 lohta Iijoen voimalaitospatojen yläpuolelle Iijoen pääuomaan ja kahteen Iijoen sivujokeen, Livo- ja Korpijokeen. Ylisiirrot ja radiolähetinmerkinnät onnistuivat menetelmällisesti hyvin ja ylisiirtokalat olivat vapautettaessa hyväkuntoisia. Ylisiirretyt lohet levittäytyivät laajalle alueelle kesän ja syksyn aikana, mutta suurin osa lohista pysyi Iijoen vapaana virtaavalla osalla voimalaitospatojen yläpuolella. Kutuaikana lohet hakeutuivat lajityypillisille lisääntymisalueille, koskiin ja nivoihin. Telemetriaseurannan perusteella naaras- ja koiraslohet löysivät myös toisensa ja potentiaalisia kutupareja syntyi. Vuoden 2009 ylisiirtolohien todettiin lisääntyneen onnistuneesti; kesän 2010 sähkökoekalastuksissa lohen vastakuoriutuneita poikasia löydettiin kaikilta Livojoen neljältä sähkökoekalastusalueelta. Tulos on merkittävä, sillä naaraslohia oli Livojoessa kutuaikana vain viisi kappaletta. Korpijoelta lohen luonnonpoikastuotantoa ei havaittu. Osa ylisiirtolohista talvehti kutuajan jälkeen menestyksekkäästi Iijoessa ja kaikkiaan viisi lohta laskeutui talvehtimisen jälkeen kevätkesällä Iijoen viiden voimalaitoksen läpi mereen. Iijoen ylisiirtotutkimuksen tulokset osoittavat, että suunnitelmallisilla lohien ylisiirroilla on mahdollista käynnistää lohen luonnonpoikastuotanto ja synnyttää tietylle jokialueelle leimautunut poikaskanta ennen kalateiden valmistumista. Kokonaisuudessaan Iijoen ylisiirtotutkimuksesta saadut positiiviset tulokset tukevat tavoitteita palauttaa vaelluskalakantoja Iijoen yläjuoksulle ja muihin Suomen rakennettuihin jokiin. 25

26 6. LIITTEET Liite 1. Radiolähettimillä merkittyjen lohien pyyntipaikat Iijokisuulla ja Iijoessa. Punaisilla pisteillä on merkitty jokisuulla käytettyjen lohirysien ja vihreällä pisteellä Raasakan voimalaitoksen alapuolella, vanhan uoman suulla pyynnissä olleitten virtavesipaunettien sijainnit. Punaisilla kolmioilla esitetään lisäksi jokisuun tutkimuksessa käytettyjen automaattisten radiovastaanottimien sijainti. 26

27 Liite 2. Vuonna 2009 Livojokeen siirrettyjen lohien merkintäpöytäkirja. Kalan nro. Merkintä pvm. Taajuus Sukupuoli Pituus (cm) Paino(kg) Merkintäaika, Vapautuspvm. klo ja -aika naaras 81 5,6 9: / koiras 63 2,2 14: /12: koiras 62,5 2,4 10: / koiras : /16: koiras 71 3,4 9: /20: koiras 74,5 3,3 10: /16: koiras : /12: naaras 84 5,8 11: /10: koiras 68 3,5 13: /20: koiras 65 2,8 11: /10: koiras 68 3,1 14: /11: koiras 63 2,3 12: /20: koiras : /10: koiras 61 1,8 14: /~12: koiras 63,5 2,6 13: /10: koiras 63 2,2 13: /16: naaras 63 2,5 13: /11: naaras 84,5 5,9 9: / koiras 59 1,9 13: /20: koiras 87 5,4 12: /10: koiras 65,5 2,7 13: /16: naaras 84,5 5,8 12: /20: naaras 66 2,8 12: /10: koiras 68 3,1 10: / naaras 65,5 3,1 13: /11: koiras 66 2,6 13: /11: naaras 83 4,7 15: /10: koiras 60,5 2,2 14: /10: koiras 56 1,7 14: /10: koiras 71 3,7 14: /16:00 27

28 Liite 3. Vuonna 2009 Korpijokeen siirrettyjen lohien merkintäpöytäkirja. Kalan nro. Merkintä pvm. Taajuus Sukupuoli Pituus (cm) Paino(kg) Merkintäaika, Vapautuspvm. klo ja -aika koiras? : /15: koiras 63,5 2,4 12: /15: koiras : /15: koiras 68 2,9 10: /10: naaras 95,5 9,2 13: /15: naaras? 56 1,9 12: /15: naaras 62 2,5 11: /10: koiras 64 2,2 11: /10: koiras 62 2,1 12: /10: koiras 71 3,5 12: /15: koiras 62,5 2,4 12: /15: koiras 57 1,6 12: /15: koiras 61,5 2,1 12: /15: naaras 61 2,3 13: /15: koiras : /15: koiras 64 2,4 12: /15: koiras 63 2,6 12: /15: naaras 83,5 5,9 12: /10: koiras 58 1,8 12: /~12: koiras 62,5 2,1 11: /10:35 Liite 4. Vuonna 2009 Ranta-Kestilään vapautettujen lohien merkintäpöytäkirja. Kalan nro. Merkintä pvm. Taajuus Sukupuoli Pituus (cm) Paino(kg) Merkintäaika, Vapautuspvm. klo ja -aika naaras? 93,5 9,3 15: /10: koiras 87,5 5,8 15: /10: naaras 87 7,3 13: /13: naaras? 90 8,6 13: /14: naaras 72 4,1 14: /14: koiras 94,5 9,7 14: /14: naaras 86 5,6 14: /14: naaras : /11:50 Liite 5. Vuonna 2009 Iin vanhaan uomaan vapautettujen lohien merkintäpöytäkirja. Kalan nro. Merkintä pvm. Taajuus Sukupuoli Pituus (cm) Paino(kg) Merkintäaika, Vapautuspvm. klo ja -aika naaras : /15: naaras 93 8,7 14: /15: naaras 79 5,5 15: /15: naaras 88 7,4 15: /15: koiras : /15:00 28

29 Liite 6. Vuonna 2010 Livojokeen siirrettyjen lohien merkintäpöytäkirja. Kalan nro. Merkintä pvm. Taajuus Sukupuoli Pituus (cm) Paino(kg) Vapautuspäivämäärä Vapautuspaikka naaras 85,0 5, Livojoki/Vääräkoski koiras 63,0 2, Livojoki/Vääräkoski koiras 56,0 1, Livojoki/Vääräkoski koiras 60,8 2, Livojoki/Vääräkoski koiras 56,0 1, Livojoki/Vääräkoski koiras 48,5 1, Livojoki/Vääräkoski koiras 55,8 1, Livojoki/Vääräkoski koiras 58,0 2, Livojoki/Livo koiras 63,8 2, Livojoki/Livo koiras 56,5 1, Livojoki/Livo koiras 60,0 2, Livojoki/Livo Liite 7. Vuonna 2010 Iijoen pääuomaan siirrettyjen lohien merkintäpöytäkirja. Kalan nro. Merkintä pvm. Taajuus Sukupuoli Pituus (cm) Paino(kg) Vapautuspäivämäärä Vapautuspaikka koiras 55,0 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 56,0 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 58,0 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 50,5 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 52,5 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 57,5 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 63,0 2, Iijoki/Yli-Kurki koiras 48,0 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 51,5 1, Iijoki/Yli-Kurki koiras 61,0 1, Iijoki/Jurmu koiras 59,5 2, Iijoki/Jurmu koiras 57,5 1, Iijoki/Jurmu koiras 58,5 1, Iijoki/Jurmu koiras 55,5 1, Iijoki/Jurmu naaras 89,0 8, Iijoki/Jurmu koiras 56,0 1, Iijoki/Jurmu koiras 62,0 2, Iijoki/Jurmu koiras 50,0 1, Iijoki/Jurmu koiras 52,5 1, Iijoki/Jurmu 29