Vaelluskalat palaavat Iijokeen IIJOEN KESKI- JA YLÄJUOKSUN LOHI- JA MERITAIMEN- ISTUTUSTEN SEURANTATULOKSET VUOSILTA

Transkriptio

1 Vaelluskalat palaavat Iijokeen IIJOEN KESKI- JA YLÄJUOKSUN LOHI- JA MERITAIMEN- ISTUTUSTEN SEURANTATULOKSET VUOSILTA TYÖRAPORTTI Pauliina Louhi, Pirkko-Liisa Luhta, Eero Moilanen, Panu Orell ja Aki Mäki-Petäys

2 1. JOHDANTO Voimalaitosrakentaminen Iijoella alkoi vuonna 1956 ja ensimmäinen voimalaitos valmistui Yli-Iin Pahkakoskelle vuonna Nykyisin Iijoen vesistöalueella on yhteensä 11 voimalaitosta, joista merkittävimmät (Raasakka, Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski ja Haapakoski) sijoittuvat Iijoen pääuoman alajuoksulle noin 54 km matkalle jokisuusta. Iijoki (valuma-alue km 2 ) oli ennen voimalaitosrakentamista yksi maamme merkittävimmistä vaelluskalavesistöistä. Lohi nousi Iijoen pääuomassa ainakin Taivalkosken Jokijärvelle saakka. Luonnontilaisessa Iijoessa on arvioitu olleen noin 1900 hehtaaria lohen kutu- ja poikastuotantoalueita. Vesivoimarakentamisen seurauksena menetetyn luonnontuotannon kompensaationa Iijoen vaelluskalakantoja on viimeiset vuosikymmenet hoidettu pääosin laajamittaisten istutusten avulla. Pohjolan Voima oy:lle ja Metsähallitukselle 1980-luvulla määrätyt merelliset istutusvelvoitteet Iijokisuulle on voitu tehdä Iijoen omilla vaelluskalakannoilla, joita on onnistuttu säilyttämään Taivalkoskella sijaitsevassa Ohtaojan kalanviljelylaitoksessa 1960-luvulta lähtien. Vuosittain Iijokisuuhun istutetaan mm lohen ja taimenen vaelluspoikasta. Metsähallitukselle määrätyt merelliset vaelluskalavelvoitteet ovat olleet 10 % Iijoen arvioidusta kokonaisvaelluskalamenetyksestä, mikä on oikeudessa määritetty osuus uittoperkausten aiheuttamasta vahingosta Iijoen vaelluskalakannoille. Metsähallituksen istutusvelvoitetta muutettiin vuosien aikana siten, että tähän asti tehdyt jokisuun lohen vaelluspoikasten istutukset muutettiin jokialueelle istutettaviksi 1-vuotiaiksi lohiksi. Metsähallituksen istutusvelvoite on poistumassa kokonaan vuonna 2014, kun vesistöalueen vaelluskalajoet on kunnostettu. Aktiivinen Iijoen vaelluskalojen palauttamiseen tähtäävä toiminta käynnistyi vuonna 2007 Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeella (v ). Hankkeen päätavoitteena on Iijoen vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden harjoittamisen yhteensovittaminen Iijoen lohikannan ja Perämeren lohisaaliiden turvaamiseksi. Istutukset ja niiden tuloksellisuuden selvittäminen ovat tärkeä osa hankkeen tavoitteita. Yksi lohikantojen elvytysprosessin kannalta kriittinen vaihe on lohen- ja meritaimenen poikasten selviytyminen Iijoen keski- ja yläjuoksulla vaelluspoikasvaiheeseen saakka. Tässä hankkeessa Iijoen keski- ja yläjuoksun koskiin istutettiin vaihtelevin määrin lohen ja meritaimenen poikasia vuosien aikana. Lohikalojen poikasistutuksien onnistumista seurattiin sähkökalastuksin 32 koskialueella. Tässä työraportissa esitellään Iijoen istutuksien ja sähkökalastuksien keskeisimmät tulokset. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Istutukset Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeen aikana vuosina lohia ja meritaimenia istutettiin sekä vastakuoriutuneina (vk) että 1-vuotiaina poikasina (Taulukko 1). Hankkeen aikana kotiutusistutusten suunnittelusta ja istutuksista vastasi Metsähallitus. Kotiutusistutuksia tehtiin hankkeen varojen lisäksi myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Taivalkosken kalanviljelylaitoksen lahjoituksilla, Metsähallituksen uittovelvoitteina sekä muutaman 2

3 osakaskunnan ja yhdistyksen varoilla (Taivalkosken ja Kipinän osakaskunta, Pärjänjoen yhteislupaalue, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry., Iijoen suojeluyhdistys ry.). Lohen kotiutusistutukset Iijoen alueella aloitettiin muuttamalla Metsähallituksen sisävesien vaelluskalavelvoitetta vuonna 2006, jolloin 1-vuotiaita lohenpoikasia istutettiin 5400 kpl. Kotiutusistutuksiin käytetyt lohet ja meritaimenet olivat Iijoen kantaa ja ne hankittiin RKTL:n Taivalkosken kalanviljelylaitokselta sekä Pekka Vääräniemen Outojoen laitokselta Taivalkoskelta. Taulukko 1. Lohen ja meritaimenen istutuksien kokonaismäärät vuosina jaoteltuna rahoittajien mukaan. Kotiutushanke RKTL Muut Yhteensä Vk lohi vuotias lohi Vk taimen Poikaset istutettiin vuosittain tulvan laskuvaiheessa toukokuun 25. päivän ja kesäkuun 11. päivän välisenä aikana. Ensin istutettiin 1-vuotiaat lohet. Vastakuoriutuneet poikaset istutettiin siinä vaiheessa, kun niiden ruskuaispussi oli lopussa ja poikaset olivat nousemassa altaan pohjalta uimaan. Vastakuoriutuneiden poikasten ruokintaa ei aloitettu laitoksella. Istutusalueet valittiin aikaisemmin koottujen tietojen perusteella sopivista koskialueista (kosken pituus, pinta-ala, putouskorkeus, soveltuvuus poikasille jne). Lohia istutettiin Iijoen pääuomaan koskialueelle Niskakoskelta (Jokijärvi) Vuormankoskelle (Kipinä), Kostonjoelle, Livojoelle Pärjänjoelle, Korpijoelle, Näljänkäjoelle, Lohijoelle ja Korpuanjoelle (Liite 1). Vastakuoriutuneita meritaimenia istutettiin 25 virta-alueelle Iijoen pääuomaan, Kostonjokeen, Kisosjokeen, Kutinjokeen, Korpuanjokeen, Pärjänjokeen, Loukusanjokeen, Korvuanjokeen, Koivuojaan, Haapuanojaan, Suolijokeen ja Kuoliojokeen (Liite 1). Sekä vk-poikaset että 1-vuotiaat poikaset kuljetettiin laitoksilta jokivarteen happipakkauksissa. Vastakuoriutuneita poikasia yhdessä happipakkauksessa oli kpl ja 1-vuotiaita keskimäärin 200 kpl. Happipakkaukseen laitettiin noin 12 litraa vettä, noin 1 kg kalaa (750 g 1250 g) ja noin 12 litraa happea. Veden lämpötila laitoksella ja istutusvesissä istutusaikana pysyi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alle 10 asteessa. Yhden päivän istutuksien ja happipakkauksien määrä suunniteltiin siten, ettei kuljetusaika ylittänyt kuutta tuntia, jonka ajan kalat pysyivät pakkauksissa hyväkuntoisina. Koska aurinko lämmittää nopeasti vettä happipakkauksessa, pyrittiin lämpötila pitämään tasaisen viileänä istutushetkeen saakka käyttämällä lunta tai jäätä happipakkausten ympärillä. Laitoksilta jokivarteen happipakkaukset kuljetettiin kuomukärryllä, jossa ne olivat suojassa suoralta auringonvalolta. Kanoottilevityksessä happipakkaukset suojattiin auringonvalolta pressulla. Jokien koski- ja virta-alueilla poikaset levitettiin mahdollisimman laajalle alueelle. Vastakuoriutuneiden poikasten happipakkaus tyhjennettiin kahteen sankoon, josta ne kauhalla laitettiin veteen niin hidasvirtaisiin paikkoihin, etteivät kalat joutuneet virran vietäväksi, vaan pääsivät laskeutumaan pohjaan tai kasvillisuuden suojaan. Yksivuotiaat poikaset leviteltiin suoraan happipakkauksista. Levityksessä käytettiin kanoottia pitkillä koskijaksoilla, joiden rantaan ei 3

4 päässyt autolla. Istutustiheys oli laskennallisesti noin vk-poikasta hehtaarille ja 1- vuotiailla noin kpl hehtaaria kohti Sähkökalastusseurannat Iijoen vesistöalueella tehtiin sähkökalastuksia yhteensä 32 koskialueella (17 32 koealaa/vuosi) vuosien aikana. Sähkökalastukset toteutettiin kahden eri asetelman mukaisesti: perusseurantaan kuuluvia seurantakoskia vesistöalueella oli yhteensä 14 kpl (1 7 koealaa/vuosi) ja erilliseen koeasetelmaan (kts. kohta 2.3.) kuuluvia koskialueita oli yhteensä 18 kpl (15 29 koealaa/vuosi) (Kuva 1). Kuva 1. Vaelluskalahankkeen kaikki sähkökalastamalla seuratut kosket vuosina Punaisella kolmiolla merkityt kosket kuuluvat perusseurantaan (14 kpl) ja sinisellä kolmiolla merkityt vuoden 2007 koeasetelmaan (18 kpl). Nimien perässä olevat luvut tarkoittavat koealueiden enimmäismäärää seurantavuosina. Sähkökalastukset suoritettiin Metsähallituksen toimesta välisenä aikana vuosina yhden kerran kalastuksina. Hankkeen aikana sähkökalastettiin yhteensä 102 koealaa, joiden keskimääräinen koko oli 225 m 2. Sähkökalastuksissa käytettiin norjalaista akkukäyttöistä FA-4 sähkökalastuslaitetta. Tulokset sähkötyksistä laskettiin yksilöiden lukumäärä suhteutettuna sähkökalastettuun koskipinta-alaan (kpl/100 m 2 ). 4

5 2.3. Koeasetelma vuosina Vuonna 2007 RKTL:n Taivalkosken Ohtaojan laitokselta saatiin lahjoituksena vastakuoriutunutta lohen ja vastakuoriutunutta meritaimenen poikasta, jotka päätettiin istuttaa erillisen koeasetelman mukaisesti. Kalat istutettiin 18 eri koskialueelle, joista yhdeksän sijaitsi Iijoen pääuomalla ja yhdeksän eri sivujoilla (Kuva 1; Liite 1). Näistä koskialoista sekä Iijoen pääuomalla että sen sivujoilla istutettiin kolmelle pelkästään lohta, kolmelle pelkästään meritaimenta ja kolmelle molempia. Koeasetelman tarkoituksena oli seurata kirjallisuuteen perustuvaa tietoa, jonka mukaan lohen poikaset selviytyvät paremmin pääuomassa ja taimenen poikaset pienemmissä sivujoissa (Crisp 2000). Koeasetelman koskissa seurattiin poikasten selviytymistä sähkökalastuksilla vuosina Kalojen kasvaessa seurattavia koealueita pystyttiin vähentämään vuosittain, joten vuonna 2007 sähkökalastettiin kaikki 18 koskea (29 koealaa) ja seuraavana vuonna 17 koskea (26 koealaa). Koska osalta alueista saatiin hyviä tuloksia, seurantoja jatkettiin vuonna 2009 vielä 12 koskella (13 koealaa) ja 10 koskella (15 koealaa) vuonna Koska kuitenkin koeasetelman tarkoituksena oli seurata erityisesti nollikkaiden selviytymistä vuosina , viimeisen kahden vuoden tuloksia ei raportoida erikseen koeasetelman yhteydessä, vaan tulokset raportoidaan yhdessä perusseurannan kanssa. Mahdollisuuksien mukaan kalastuksia tullaan näillä alueilla vielä jatkamaan tulevinakin vuosina. 3. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 3.1. Lohi- ja taimentiheydet seurantapaikoilla Tuloksissa käsitellään Iijoen pääuoman, Livojoen, Kostonjoen ja siihen laskevien sivujokien (Kuolionjoki), Kisosjoen sekä Korpijoen ja siihen laskevien sivujokien (Korvuanjoki, Lohijoki ja Näljänkäjoki) seuranta-alueet omina kokonaisuuksinaan (Kuva 1). Yleisesti ottaen lohen poikasia löytyi jokaisesta paikasta, mihin niitä oli istutettukin. Lohen vastakuoriutuneita poikasia saatiin kohtuullisen hyvin Iijoen pääuomasta, Livojoelta ja Kostonjoelta lähes kaikkina seurantavuosina (vaihteluväli 0,2-62,9 poikasta aarilla). Ensimmäisenä seurantavuonna vk-poikasia saatiin viideltä koskelta Iijoen pääuomasta, neljältä koskelta Livojoelta ja erityisen hyvin kahdelta Kostonjoen koskelta (Kuva 2a). Seuraavana vuonna vk-poikasia saatiin Livojoelta ja Kostonjoelta molemmista yhdeltä koskialueelta ja erityisen hyvin Korpijoelta kolmelta koskialueelta. Vuonna 2009 vk-poikasia saatiin Iijoen pääuomasta 10 koskialueelta ja Livojoelta neljältä koskialueelta. Viimeisenä seurantavuonna vk-poikasia saatiin pääuomalta viideltä koskialueelta, Livojoelta kolmelta koskialueelta ja Kostonjoelta kahdelta koskialueelta. Myös yksivuotiaita lohen poikasia löytyi samoista koskista, joihin niitä oli istutettukin (vaihteluväli 0,2-14,5 poikasta aarilla). Parhaiten 1-vuotiaat selviytyivät koskialueilla Iijoen pääuomassa ja Kostonjoella, sekä Korpijoella vuonna 2008 (Kuva 2b). Ainoastaan hankkeen ja samalla myös istutuksien aloitusvuosi 2007 oli muita vuosia hieman heikompi. Taimenen vastakuoriutuneita poikasia löytyi hyvin (vaihteluväli 0,2-63,4 poikasta aarilla). Ensimmäisenä seurantavuotena vk-poikasia saatiin erityisen hyvin seitsemältä Iijoen pääuoman koskialueelta, viideltä Livojoen koskialueelta ja kahdelta Kostonjoen alueelta (Kuva 2c). Toisena seurantavuonna taimenen vk-poikasia saatiin kolmelta koskialueelta sekä Iijoen pääuomassa, 5

6 Livojoella että Korpijoella ja kahdelta alueelta Kostonjoella. Vuonna 2009 taimenen vk-poikasia saatiin neljältä alueelta Iijoen pääuomassa, kolmelta alueelta sekä Livo- että Kostonjoen koskialueilta että yhdeltä alueelta Korpijoen sivujoilta. Viimeisenä seurantavuonna vk-poikasia saatiin kahdelta alueelta pääuomassa, kahdelta Livojoen koskialueelta ja yhdeltä Kostonjoen koskialuelta. Taimenen 1-vuotiaita poikasia tavattiin kaikista sähkökalastetuista koskista Iijoen pääuomalta sekä Livojoelta ja Kostonjoelta (vaihteluväli 0,2-11,1 poikasta aarilla) (Kuva 2d). Korpijoelta sivuuomineen saatiin poikasia ainoastaan vuonna 2008, mutta muina vuosina ei alueelle istutuksia ollut tehtykään. Kuva 2. Iijoen vesistöalueelta kalastettujen lohen- ja taimenen poikasten keskimääräiset tiheydet (1± SE kpl/aari). a) 0-vuotiaat lohet; b) l-vuotiaat lohet; c) 0-vuotiaat taimenet; d) 1-vuotiaat taimenet. Iijoki käsittää kaikki pääuomalta tavatut poikaset, Livojoki, Kostonjoki ja Korpijoki myös kaikki niihin laskevat joet. Huomaa eri mittakaavat tiheysasteikoissa. Sähkökalastuksissa tavattiin myös satunnaisesti muuta jokivesistöille tyypillistä lajistoa. Muu lajisto koostui ahvenista, harjuksista, hauista, kivennuoliaisista, kivisimpuista, mateista, muduista, nahkiaisista, salakoista ja särjistä Lohi- ja taimentiheydet koeasetelmassa Koeasetelmassa tarkemmin seurattu poikasten selviytyminen toteutui osittain kirjallisuudessa esitettyjen aikaisempien oletuksien mukaisesti myös Iijoen vesistöalueella. Lohen vk-poikaset 6

7 selviytyivät paremmin sivujoissa, jos alueille oli istutettu ainoastaan lohta (Kuva 3a). Jos samoille istutusalueille istutettiin myös taimenta, lohet selviytyivät paremmin pääuomassa. Taimenen vk-poikaset selviytyivät parhaiten sivujoissa, kun lajia istutettiin yksinään (Kuva 3b). Lohen ja taimenen istuttaminen samoille alueille kuitenkin tasoitti tilannetta; taimenet selviytyivät lähes yhtä hyvin sekä pääuomassa että sivujoissa. Taimenen vk-poikasia saatiin myös vähäisissä määrin alueilta, joille oli istutettu pelkästään lohta, koska Iijoen vesistöalueella taimen lisääntyy myös luontaisesti erityisesti Iijoen sivujoilla (Kuva 3b). Kuva 3. Sähkökalastettujen lohien ja taimenien tiheydet koeasetelmassa vuosien ylitse laskettuna (1± SE kpl/aari). Istutukset tehtiin sekä pääuomalle että sivujoille kolmelle koskelle pelkästään lohta, kolmelle sekä lohta että taimenta ja kolmelle koskelle pelkästään taimenta käyttäen. 5. YHTEENVETO Iijoen keski- ja alajuoksulle istutettiin vuosina lohen vastakuoriutuneita poikasia , 1-vuotiaita lohia noin ja vastakuoriutuneita taimenia Lohi- ja taimenistutusten tuloksellisuutta selvitettiin sähkökalastamalla samojen vuosien aikana yhteensä 32 koskialueella Iijoen pääuomassa sekä sen suurimmilla sivujoilla. Perusseurannan lisäksi hankkeessa toteutettiin myös vuosina erillinen koeasetelma tarkastelemaan lohen ja taimenen vkpoikasten selviytymistä Iijoen pääuomalla verrattuna sen sivujokiin. Sähkökalastuksista tavatut lohet ja taimenet löytyivät pääpiirteissään koskilta, joille niitä oli istutettukin saman tai edellisen vuoden aikana. Yleisesti ottaen poikaset selviytyivät istutusalueillaan hyvin. Istutuksien lisäksi taimenen luonnontuotannosta peräisin olevia nollikkaita löytyi usealta koskelta. Yksinään istutettuina lohet menestyivät paremmin sivujoissa, mutta yhdessä taimenen kanssa istutettuina ne menestyivät paremmin pääuomassa. Taimenen selviytyminen pääuomassa tai sivujoissa ei eronnut toisistaan, kun lajia istutettiin yhdessä lohen kanssa. Yksinään istutettuina taimenet selviytyivät paremmin sivujoissa. Kokonaisuutena tarkastellen vaelluskalojen istutukset ja niiden seuranta antoivat arvokasta tutkimustietoa Iijoen istutuksien tuloksellisuudesta ja niiden ohjaamisesta tulevaisuudessa. Poikasistutuksia tulisi kohdentaa erityisesti alueille, joissa poikasten on seurantavuosien aikana 7

8 todettu selviytyvän. Lohi-istutuksien kohdentamista lajin luontaisille lisääntymisalueille Iijoen pääuomalle ja isompiin sivujokiin (Livojoki, Kostonjoki ja Pärjänjoki) ja taimenistutuksien kohdentamista pienempiin sivujokiin (Livojokeen ja Kostonjokeen laskeviin sivujokiin) voitaisiin harkita. Istutuksien ja seurantakoskien vielä tarkempi kohdentaminen sekä myös niin sanottujen kontrollikoskien (ei istutuksia ollenkaan) seuranta tulevina vuosina olisi tarpeellista lopullisten johtopäätöksien tekemiseksi. Hankkeessa vuosittain seurattujen koeasetelman koskia tullaan seuraamaan mahdollisuuksien mukaan myös jatkossa. Lähteet Crisp, D.T Trout and salmon. Ecology, Conservation and Rehabilitation. Oxford: Blackwell Science. 212 s. 8

9 LIITE 1. Iijoen vesistöalueelle vuosina tehdyt lohi- ja taimenpoikasten istutukset. L: lohi; T:taimen; Vk.: vastakuoriutunut; 1+: yksivuotias poikanen. Taimenia istutettiin ainoastaan vastakuoriutuneina. Sähkökalastuksin seurattujen koskialojen nimet on kursivoitu Vk. L L1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Iijoki Kurenkoski 750 Niskakoski 300 Hepokari-Jäniksenposki Pikku-Juurikka Sauvoinjuurikka Iso-Juurikka Ollinkari-Juurikkalampi Pikku-Kallioinen- 400 Kallioinen Markkinakari-Hela Kiveskoski-Saunakari Näverinkoski 4000 Yliniitynvirta Myllykoski Taivalkoski Yli-, Keski- ja Ala- Väkevä 1000 Turvakonkoski Virtainniska Pöykiönniva Virtamutka Koivukosken yläosa Koivukosken alaosa Atsinginpudas Nurminoro Pirinpudas Pirinkoski PIrinojansuu Jurmunniska Jurmunkoski Jurmunlampi Makkaraiskoski Kallioinen Hautakoski Suoperänkoski Parviaisenkoski Sepänkari Räpättävänkoski Koivukari Kellokoski Matintalo-Arola Tipparinne Yli-Kurki-Lapinlampi Lapinkoski-Kilkunkari Hakokorvankoski 2000 Lapinkoski Honkakoski Kurjenkoski Varpuvirrat Vuormankoski-Toho (Kipinä)

10 Vk. L L1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Kostonjoki Kaupinkoski 750 Kypäränkoski-Kapusta 250 Koitikoski Kutinkoski Ala-Susikoski Ylä-Siikakoski Kurenkoski Härmänkari 0 Livojoki Kilsijalonkulkku- Väljänkulkku- Karjalaiset (Kilsikoski) Saarikoski Ylempi Louhikoski Alempi Louhikoski 200 Louhisuvannonvirta Raakunkoski Kellokoski 200 Kivikuivakoski 400 Viisioikia 600 Rottakappakoski 200 Seitenoikia Ylempi Lehmikoski 200 Alempi Lehmikoski 200 Sarakoski 250 Saarikoski ja Puominkari Rytinkivirrat Rytinkikosket Hillinkoski Saarikoski Vääräkoski Kynkäänkoski 500 Pärjänjoki Vannekoski Petäjäkoski Myllykoski 700 Ylempi Heinäkoski 400 Pitkäkoski 1000 Vihantakoski 800 Korpuanjoki Myllykoski Herakoski Niskakoski 8000 Kutinjoki Alimmainen Pitkäkoski Kutinkoski 5000 Loukusanjoki Poika-Loukusanjoki Koivuoja Koivujärvi-Iijoki Kisosjoki Pikku-Itku Palokoski Keskilammenkoski

11 Vk. L L1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Vk. L L 1+ Vk. T Kouvanjoki Sivakkakoski Korpijoki Jaurakkakoski 750 Yli-Kitunen Ala-Kitunen Hätälänvirta Vääräkoski 5000 Kiehtäjänkoski 5000 Tenämä Räpättävänkoski Korvuanjoki Metsäkylänkoski 5000 Säynäjäkoski 5000 Juominginoja 5000 Lohijoki Kierroskoski 5000 Kuolionjoki Pitkäkoski 5000 Ala-Haapuanoja