1. Bologna prosessia koskeva tilannekatsaus yliopistoittain aikuiskasvatustieteen

Transkriptio

1 AIKUISKASVATUKSEN JAOS Aikuiskasvatuksen jaoksen kokous klo , Kansanvalistusseuran kokoustila, Döbelninkatu 2 E, Helsinki Kokouksessa läsnä: Kari Nurmi, Lapin yliopisto Juha Varila, Joensuun yliopisto Anja Heikkinen, Jyväskylän yliopisto Esa Poikela, Tampereen yliopisto Jukka Tuomisto, Tampereen yliopisto Karin Filander, Kuopion yliopisto (sosiaalipedagogiikka) Petri Salo, Åbo Akademi, kokouksen sihteeri Kokouksen puheenjohtajana toimi kokouksen koollekutsuja Kari Nurmi. Kari Nurmi oli etukäteen lähettänyt jaoksen jäsenille kysymyslistan (liite 1). jaoksen alkuvaiheen toiminnan lähtökohdaksi. 1. Bologna prosessia koskeva tilannekatsaus yliopistoittain aikuiskasvatustieteen näkökulmasta Kokoukseen osallistujat kuvasivat lyhyesti oman näkemyksensä Bologna-prosessista ja siihen liittyvistä painotuksista omassa yliopistossaan. Kuvauksien perusteella voidaan todeta seuraavaa: - Uudesta tutkintomallista (3+2) on lähes kaikissa yliopistoissa keskusteltu toistaiseksi melko yleisellä tasolla. Prosessissa on toistaiseksi edetty melko lailla eri tahdissa. Useissa yliopistoissa keskustelu on painottunut rakenteiden sijaan sisältöihin ja eritoten eri kasvatustieteiden eri pääaineiden entistä selkeämpään yhdistämiseen. Yhtenä syynä tähän seikkaan nähtiin opettajankoulutuksen ja sen edustajien vahva asema etenkin Bologna-prosessin alkuvaiheessa. - Edelliseen liittyen todettiin että nykyisellään aikuiskasvatustieteen ja kasvatustieteen opintojen suhde niin sisältöjen kuin toteuttamistapojen suhteen on melko lailla erilainen eri yliopistoissa. - Todettiin, että kansallisella tasolla on mielekkäintä keskustella lähinnä yleisistä periaatteellisista ja rakenteellisista kysymyksistä. Bologna prosessin perusteluissa tuotiin liikkuvuuteen liittyen esiin lähinnä maisterintutkintojen opintojen profilointi eri yliopistoissa. Tämän mahdollisuuden ylläpitäminen edellyttää, että linjaukset ja päätökset tehdään myös kasvatustieteiden osalta itsenäisesti eri yliopistoissa ja niiden kasvatustieteellisissä tiedekunnissa. 2. Yleistä keskustelua aikuiskasvatustieteen opinnoista ja tutkinnoista Keskusteltiin yleisesti aikuiskasvatustieteen opinnoista, tutkinnoista sekä sisällöistä. Keskustelussa nousi esille seuraavat kysymykset ja teemat: Aikuiskasvatustieteen opintojen lähtökohdat, näkökulmat ja sisällöt Keskusteltaessa opintojen lähtökohdista esiin tuotiin muun muassa seuraavia periaatteellisia kannanottoja ja lähtökohtia. Yksi keskeisimmistä lähtökohdista aikuiskasvatustieteen opinnoissa on kasvun ja kasvatuksen problematiikka laaja-alaisesti, elinikäisen ja -laajuisen

2 oppimisen näkökulmasta ymmärrettynä ja tarkasteltuna. Tämä tarkoittaa esimerkiksi myös selkeää suuntautumista formaalien kasvatusinstituutioiden ja organisaatioiden (esim. koulun) ulkopuolella, orientoitumista laaja-alaisesti yhteiskuntaan/yhteiskunnallisiin kysymyksiin sekä erilaisten sosiaalisten haasteiden ja ongelmien kenttien huomioimista. Laaja-alaisuus edellyttää myös halua ja valmiutta kasvun kysymysten tunnistamiseen kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja yhteiskunnalliseen toimintaan liittyen myös esimerkiksi poliittisten ja eettisten ulottuvuuksien tunnistamista sekä niiden merkityksen ymmärtämistä ja korostamista. Näin ollen myös muut elämänalueet kuin työelämä (kapea-alaisesti tarkasteluna) asettuvat aikuiskasvatuksellisen toiminnan keskiöön. Laaja-alaisen ja yleisen näkökulman rinnalle nousee tietty vaatimus välittömästä erikoistumisesta ja asemoitumisesta työelämään kokonaisuuden, yhteiskunnallisen toiminnan ja sosiaalisten ongelmien, tarkastelusta tietyistä spesifeistä lähtökohdista ja tietyn asiantuntijuuden edellyttämistä lähtökohdista. Asiantuntijuutta ei kuitenkaan tule tulkita kapea-alaisesti vain tietyn toimintavalmiuden saavuttamisena ja ylläpitämisenä. Työelämässä menestykäsekkäästi toimiminen edellyttää yhä enemmän kykyä reflektoida ja pohtia. Keskeiselle sijalle nousee käsitteellisesti hallittu työ tietyssä välittömässä kontekstissa ja laaja-alaisemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Voidaan puhua ajattelevasta aikuiskasvattajasta, joka on kykenevä kohtaamiensa ilmiöiden kriittis-analyyttiseen tarkasteluun ja tulkintoihin. Tämä puolestaan edellyttää kasvuun, kasvatukseen ja oppimiseen liittyvien ilmiöiden läpikohtaista tuntemista, teoreettis-käsitteellisiä välineitä erilaisten ilmiöiden ymmärtämiseen. Sisällöllisesti ajattelevana aikuiskasvattajana toimimisen edellytyksenä on kasvatustieteiden eri osaalueiden huomioiminen sekä selkeät yhteydet ja kytkennät muihin tieteisiin, lähinnä yhteiskuntatieteisiin. Edellä esitetyn perusteella nousee esiin kaksi näkökulmaa aikuiskasvatuksen opintoihin ja aikuiskasvattajan toimintaan: akateemis-tieteellinen ja ammatillinen näkökulma. Ongelmaksi tai ehkä pikemminkin haasteeksi muodostuu näiden kahden näkökulman mielekäs sisällyttäminen sekä kandidaatin että maisterin tutkintoon. Haasteeksi muodostuu niin ikään profiloituminen ja erottautuminen suhteessa muihin kasvatustieteiden tutkintoihin. Ydinsisältöjen tai -aineksen määrittäminen todettiin ongelmalliseksi. Todettiin, että kyseisten käsitteiden sijaan tulisikin ehkä pikemminkin puhua ydinprosesseista. Tai edelleen vaihtoehtoisesti esimerkiksi (akateemis-tieteellisistä) valmiuksista tai osaamisesta, jotka ovat ydinsisältöjä laaja-alaisempia näkökulmia niin aikuiskasvattajan toimintaan kuin tietyn toimijaidentiteetin rakentumiseen sekä opinnoissa että opintojen jälkeen. Valmius ja osaamiskäsitteiden myötä tiedollisen ulottuvuuden rinnalle nousee tärkeä toiminnallis-kokemuksellinen ulottuvuus. Aikuiskasvatustiede suhteessa muihin yhteiskuntatieteisiin Todettiin aikuiskasvatustieteellä olevan perinteisesti muita kasvatustieteitä selkeämmät kytkennät eri yhteiskuntatieteisiin. Näkökulmat, kytkennät ja yhteydet yhteistyö - eri yhteiskunta- ja taloustieteisiin todettiin tärkeiksi ja merkittäviksi myös, ja ehkä eritoten juuri tulevaisuudessa. Yhteiskuntatieteiden opiskelijoille aikuiskasvatus on usein ollut tärkeä sivuaine. Valmistumisen jälkeen melko merkittävä osuus aikuiskasvatustieteen opiskelijoista kilpailee työpaikoista ja tehtävistä esim. yhteiskuntatieteilijöiden ja ekonomien kanssa, joten aikuiskasvatustieteen opiskelijoille tiedot ja taidot yhteiskunta- ja taloustieteissä saattavat olla ovat strategisestikin tärkeitä. Eri yliopistojen aikuiskasvatustieteen edustajilla tulee olla/säilyttää mahdollisuus yhteistyöhön ja profilointiin eri tieteenalojen kanssa.

3 Aikuiskasvatustieteen alempi, kandidaatin tutkinto Todettiin aikuiskasvatustieteen alempi, kandidaatin tutkinto monessa mielessä onge lmalliseksi, niin työmarkkina- kuin työelämänäkökulmasta tarkasteltuna. Näkemyksinä esitettiin mm. että aikuiskasvatustieteen koulutusohjelmien/opintojen sisältöjä ja toteuttamistapoja on ensisijaisesti tarkasteltava ja hahmoteltava maisterintutkinnon kautta. Nykyisissä tutkinnoissa työelämään valmentavat sisällöt (esim. harjoittelu) sisältyvät syventäviin opintoihin (kts. liite 2). Kandidaatin tutkinnon voimakas työelämäsuuntautuneisuus heikentäisi tutkinnon tieteellis-akateemista luonnetta ja eriytyneisyyttä suhteessa ammattikorkeakouluopintoihin sekä myös tieteellis-metodologisia lähtökohtia ja valmiuksia maisterintutkinnon suorittamiseen. Aikuiskasvattajien pedagogisten opinnot kandidaatin/maisterintutkinnossa Todettiin mahdollisuuden sisällyttää Aikuiskasvattajien pedagogiset opinnot osaksi tutkintoa vaihtelevan yliopistoittain, esimerkiksi Tampereen yliopistossa tällainen mahdollisuus on selkeästi olemassa, kun taas Lapin yliopistossa kyseiset opinnot suoritetaan usein maisterintutkinnon jälkeen. Keskusteltiin siitä, missä määrin Aikuiskasvattajien pedagogiset opintojen sisällyttäminen/mahdollistaminen aikuiskasvatustieteen opinnoissa olisi tärkeää tai tarpeellista lähinnä tutkintojen työelämärelevanssin kannalta. Aikuiskasvatustieteen opintojen merkitys ja asema avoimessa yliopistossa Todettiin, että niissäkin yliopistoissa, joissa aikuiskasvatustieteen ja kasvatustieteen opinnot ovat esimerkiksi perusopintojen osalta melko pitkälle yhtenevät, on avoimessa yliopistossa tarjolla täysin itsenäiset aikuiskasvatuksen opintokokonaisuudet. Kyseiset, itsenäiset aikuiskasvatuksen opinnot ovat usein hyvin suosittuja ja aikuisopiskelijoita aikuiskasvatuksen opintoihin avoimessa yliopistossa osallistuu vuosittain olla moninkertaisesti tieteenalaohjelman opiskelijamäärään verrattuna. Kokouksen osallistujat halusivat erityisesti korostaa ja painottaa aikuiskasvatustieteen opintojen merkitystä avoimessa ylipistossa. Kyseiset opinnot ovat tärkeitä yliopiston kolmannen tehtävän, eli yhteiskunnallisen ja siihen omaan välittömään toimintaympäristöönsä suuntautumisen ja sen palvelemisen kannalta. Elinikäisen oppimisen ja kasvun yhteinen strategia Todettiin, että elinikäisen oppimisen ajatusta ja periaatetta ei ainakaan toistaiseksi ole tutkinnonuudistusprosessiin liittyen tuotu kovinkaan vahvasti esille. Keskusteltiin ajatuksesta ja mahdollisuudesta profiloitua kansainvälisesti, valtakunnallisesti ja suhteessa muihin kasvatustieteisiin kokoamalla eri yliopistojen aikuiskasvatustieteen opinnot yhteisen elinikäisen oppimisen ja kasvun strategian alle. Kyseisen strategian ja viitekehyksen tulisi kuitenkin mahdollistaa hyvinkin selkeät ja itsenäiset yliopistokohtaiset profiloinnit. Muita huomioita: - Kasvatustiedettä pääaineenaan lukevat opiskelijat kirjoittavat tekevät pro gradu työnsä usein aikuiskasvatuksellisista teemoista tai aikuiskasvatuksellisia sisältöjä sivuten - Aiemmat kokemukset sekä meneillään olevat prosessit osoittavat se, että aiempi HASTU koulutusohjelma on edelleen ajankohtainen - Tutkinnonuudistustyössä ei toistaiseksi ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota rakenteiden tai sisältöjen kansainväliseen harmonisointiin - Opiskelijoiden maantieteellisen liikkuvuuden suhteen, siirryttäessä kandidaatin tutkinnosta maisterin tutkintoon, esitettiin sekä positiivisia että kyseenlaistavia toteamuksia

4 Vaasa Petri Salo Kokouksen sihteeri

5 LIITE 1. Kari Nurmen aikuiskasvatuksen jaoksen jäsenille lähettämä sähköpostiviesti kokouksen asialistaksi: Peruskysymyksiä varmaan ovat varmaan ainakin asiat sentapaiset kuin: 1. Tieteellisten ja ammatillisten opintojen osuus koulutuksessa: Millaista tiedettä pyritään opettamaan? Mihin ammatteihin tai ammattikentän segmentteihin tähdätään tai miten ammatillisuutta koulutuksessa lähestytään? 2. Mitkä ovat aikuiskasvatustieteen ydinsisältöjä alemmassa tutkinnossa / ylemmässä tutkinnossa / jatkotutkinnoissa? 3. Onko aikuiskasvatustiede omana itsenäisenä koulutuksena/ohjelmana kasvatustieteen rinnalla, vai tarjotaanko niistä jonkinlaisia yhdistelmiä? 4. Kuinka pitkälle aikuiskasvatustieteen ja kasvatustieteen opintojen rakenteellinen yhtäläisyys ja sisällöllinen päällekkäisyys voivat mennä tai niiden on pakko mennä(ainakin menetelmäopinnot taitavat olla kaikilla yhteisiä ja rakenteet muutenkin ainakin joltain osin samantapaisia)? 5. Miten kasvatustieteen opintoja on järkevää lukea hyväksi aikuiskasvatuksen puolelle siirryttäessä ja päinvastoin? 6. Miten aikuiskasvatustieteen opintoja päästäisiin harmonisoimaan muiden (EU?-) maiden vastaaviin opintoihin?

6 LIITE 2. Aikuiskasvatuksen tämänhetkiset opinnot suomalaisissa yliopistoissa Aikuiskasvatuksen opinnot yliopistoissamme Perus (15 ov) Aine (20 ov) Syvent. (40 ov) Aik.kasv metodit Aik.kasv metodit Prosemi Aik.kasv metodit Pro gradu Harjoittelu Turun yo 15 ov 0 16 ov 0 4 ov 12 ov 8 ov ov x H:gin yo (suom.) 15 ov 0 8 ov 6 ov 6 ov 14 ov 6 ov ov x Joensuun yo (ei pääaine) 13 ov 2 ov 12 ov 3 ov 5 ov x x x x Åbo Akademi (ei pääaine) 15 ov 0 13 ov 3 ov 4 ov ( 9 ov 11 ov )* x x Lapin yo 7,5 ov 2 ov 6 ov 3 ov 3 ov 8 ov 4 ov 5+15 ov 8 ov Jyväskylän yo 7 ov 2 ov 12 ov 4 ov 4 ov 10 ov 4 ov 8+12 ov 6 ov Tampereen yo 4 ov 3 ov 12 ov 4 ov 4 ov 15 ov 5 ov ov 5 ov* H:gin yo (ruots.) 4 ov 0 6 ov 6 ov 5 ov 7 sv 6 ov 4+15 ov x *mahdollisuus suorittaa Opettajan pedagogiset opinnot 16 ov Petri Salo