YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2012

Transkriptio

1 1 SALLAN KUNTA POSTIPOLKU SALLA YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2012

2 2 Ympäristöterveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä 1. Elintarvikelaki (23/2006 ja muutos 352/2011) 2. Valvonta-asetus (EY) N:o 882/ Valtioneuvoston asetus elintarvikevalvonnasta ( 321/2006) 4. Alkutuotantoasetus ( (134/2006) 5. Elintarvikehygienia-asetus (EY) N:o 852/ Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus (EY) N:o 853/ Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus (EY) N:o 854/ Ensisaapumisasetus (118/20006) 9. Lihantarkastusasetus (38/ELO/2006) 10. STM:n asetus elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä (251/2007) 11. Yleinen elintarvikevalvonta-asetus (EY) N:o 178/ MMM:n asetus eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta (Laitosasetus) (37/EEO/2006) 13. MMM:n asetus eräiden elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta (Elintarvikehuoneistoasetus) (28/2009) 14. Terveydensuojelulaki ( 763/94) 15. Terveydensuojeluasetus (1280/1994) 16. Tupakkalaki (693/1976) 17. Asetus toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (225/1977) 18. STM:n asetus tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten merkinnöistä sekä haitta-aineiden määristä ja mittausmenetelmistä sekä testauslaboratorioista (641/2002) 19. STM:n päätös tupakointivälineistä (1158/1999) 20. STM:n omavalvontasuunnitteluvalvontamääräys: STM:n määräyskokoelma (dnro 1999: 53) 21. Lääkelaki (395/1987) 22. Kemikaalilaki (744/1989 muutoksineen) 23. Kemikaaliasetus (675/1993, muutoksineen) 24. EY- asetukset No: 648/2004, 850/2004,1907/ STM:n asetus vaarallisten aineiden luettelosta (509/ 2005) 26. Asetus vaarallisten kemikaalien vähittäismyynnistä (676/1993) 27. Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) 28. Valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004) 29. Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) 30. Valtioneuvoston asetus eläinlääkintähuollosta (1031/2009) Hallintolaki (434/2003) Kuntalaki (365/1995) Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (N:o 665/2006) Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (N.o 664/2006) Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009)

3 3 SISÄLLYSLUETTELO 1.YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Ympäristöterveydenhuolto ja kunnan valvontasuunntelma Valtakunnallinen valvontaohjelma Kunnan valvontaviranomainen Henkilöstö Valvonta TeraKuu- tietojen keruuohjelma TOIMIALAT Elintarvikevalvonta Kuluttajaturvallisuusvalvonta Terveydensuojeluvalvonta Tupakkalain valvonta ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Kemikaalivalvonta ,Eläinlääkintähuollon suunnitelma NÄYTTEENOTTO- JA TUTKIMUSSUUNNITELMA HALLINNOLLISET PAKKOKEINOT VARAUTUMINEN ERITYISTILANTEISIIN VIESTINTÄ VALVONNAN VOIMAVARAT HENKILÖSTÖN PÄTEVYYS VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI 20 ERILLINEN OSIO : Eläinlääkintähuollon suunnitelma LIITTEET: Liite 1. Elintarvikevalvontakohteet ja tarkastusten määrä ja näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma Liite 2. Kuluttajaturvallisuuslain valvontakohteet ja tarkastusten määrä Liite 3. Terveydensuojelulain valvontakohteet ja tarkastusten määrä Liite 4 Kemikaalilain valvontakohteet ja tarkastusten määrä Liite 4 Tupakkalain ja nikotiinivalmisteiden valvontakohteet ja tarkastusten määrä

4 4 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO 1.1 Ympäristöterveydenhuolto ja kunnan valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä, jonka tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö ja valtioneuvoston valvontasuunnitelmaasetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ja hyväksymään säännöllistä valvontaa koskevan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman niin, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Kunnan ympäristöterveydenhuollon suunnitelmassa on otettava huomioon valvontaa ohjaavien keskusvirastojen (Evira, Tukes, Syke ja Valvira) yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma sekä virastojen toimialakohtaiset (elintarvike, kemikaali, kuluttajaturvallisuus, terveydensuojelu, tupakka sekä eläinten terveys- ja hyvinvointivalvontaohjelmat). Valvontasuunnitelma-asetus (665/2006) edellyttää, että suunnitelman tulee sisältää vähintään tarkastuksen sisällön määrittely, valvontakohteiden tarkastustiheys, tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan arviointi, kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen sekä valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajan omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajasuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Valvonnan tulee perustua dokumentoituihin valvontamenettelyihin ja olla myös muulla tavoin hyvää hallintoa koskevien vaatimusten mukaista. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaiset valvontamaksut toteutuneiden suoritteiden perusteella. Eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 10 :n mukainen suunnitelma kunnan järjestämistä eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta on liitetty suunnitelmaan erillisenä osiona. Vuoden 2012 valvontasuunnitelmassa korostuu kohdetietojärjestelmien ajan tasalle saattaminen 1.2 Valtakunnallinen valvontaohjelma Valtakunnallisesti ympäristöterveydenhuollosta vastaa neljä ministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriö (STM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ja ympäristöministeriö (YM). Ministeriöiden alaisuudessa toimii kolme keskusvirastoa: Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Turvallisuus- ja

5 5 kemikaalivirasto (Tukes). Keskusvirastot ja aluehallintovirastot (AVI) ohjaavat muiden ympäristöterveydenhuollon viranomaisten toimintaa. Evira, Valvira, Tukes ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ovat laatineet yhteistyössä ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman v Ohjelman I osassa määritellään ympäristöterveydenhuollon yleiset ja yhteiset periaatteet ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä tarkoitettujen valvontaviranomaisten suorittamalle valvonnalle. Osa II sisältää toimialakohtaiset (elintarvike, kemikaali, kuluttajaturvallisuus, terveydensuojelu, tupakka sekä eläinten terveys ja hyvinvointi) asiat ja kyseisen toimialan erityispiirteet. Osa III sisältää toimialakohtaiset vuosittaiset hankkeet. Ohjelman tavoitteet ja painopisteet vuosina ympäristöterveydenhuolto hoidetaan kunnissa yhteistoiminta-aluelain (410/2009) mukaisesti vähintään 10 henkilön yksiköissä, saman johdon alaisuudessa - keskusviranomaiset tiedottavat ja kouluttavat keskitetyn valvontajärjestelmän (KUTI YHTI) käyttöönotosta kunnissa 1.3 Kunnan valvontaviranomainen Kunta vastaa ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä alueellaan. Sallan kunnan hallintosäännön mukaan tekninen lautakunta toimii elintarvikelain, terveydensuojelulain, kuluttajaturvallisuuslain, tupakka- ja lääkelain, kemikaalilain sekä eläinlääkintähuoltolain mukaisena kunnan valvontaviranomaisena. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat toimivat teknisen lautakunnan alaisuudessa. Lautakunta on siirtänyt toimivaltaansa viranhaltijoilleen asioissa, joiden hoitamisen kannalta on tärkeää, että asia saadaan ratkaistua joustavasti. Viranhaltijan tekemät merkittävät päätökset ja ratkaisut esim. elintarvikkeen myyntikieltoon asettaminen, toiminnan keskeyttämispäätös yms. tarvitsevat aina lautakunnan vahvistuksen. 1.4 Henkilöstö Käynti- ja postiosoitteet: Terveysvalvonta: Sallan kunta /Ympäristöterveydenhuolto, Postipolku 3, Salla - terveysvalvonnan johtaja/1. kunnaneläinlääkäri Pirjo Korhonen, pirjo.korhonen@salla.fi - ympäristö- ja terveystarkastaja Lahja Alajeesiö, lahja.alajeesio@salla.fi Eläinlääkärin vastaanotto: Notkotie 14, Salla - ajanvaraus arkiaamuisin klo 8-9, , elainlaakari@salla.fi fax

6 6 Eläinlääkärit : 1.kunnaneläinlääkäri Pirjo Korhonen pirjo.korhonen@salla.fi 2.kunnaneläinlääkäri Virve Korhonen, Notkotie 14, Salla virve.korhonen@salla.fi Muu henkilöstö toimistosihteeri Eija Peltoperä, Postipolku 3, Salla, toimistosihteeri Anneli Vaarala, Terveysvalvonnan johtaja toimii ympäristöterveydenhuollon vastuuhenkilönä (tekee päätökset, laatii valvontasuunnitelmat ym. kokousasiat ). Hän osallistuu lisäksi eläinlääkintähuoltoon. 2.kunnaneläinlääkäri hoitaa eläinlääkintähuoltoa. Ympäristö- ja terveystarkastaja suorittaa käytännön valvontaa ja näytteenottoa kohteissa, ohjaa ja neuvoo ja kouluttaa toiminnanharjoittajia sekä toimii terveysvalvonnan johtajan sijaisena. Hän osallistuu lisäksi eläinsuojeluvalvontaan. Teknisen lautakunnan päätöksellä viranhaltijoille on laadittu toimenkuvat. 1.5 Valvonta Määritelmät: Valvontasuunnitelmaa koskevan valtioneuvoston asetuksen (665/2006) mukaan : Tarkastuksella tarkoitetaan valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti tekemää valvontakohteen tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimusten mukaisuus. Tarkastukset voivat sisältää näytteiden ottoa ja mittauksia. Tarkastukseen käytettäväksi ajaksi lasketaan tarkastuksen valmistelu, itse tarkastus matka-aikoineen ja tarkastuskertomuksen laatiminen. Tarkastus voi sisältää useiden ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä. Tarkastuksesta voi seurata uusintatarkastus, jos annetaan asian kuntoon saattamiseksi määräaika, jonka jälkeen käydään toteamassa onko määräystä noudatettu. Valvontakohdetyypillä tarkoitetaan valvontakohteita, joiden toiminnot vastaavat luonteeltaan ja laajuudeltaan toisiaan. Riskiluokalla tarkoitetaan luokkaa, johon valvontakohdetyyppi luokitellaan siinä harjoitettavasta toiminnasta ja siellä valmistettavista tuotteista mahdollisesti aiheutuvan terveydellisen ja taloudellisen riskin perusteella. Tarkastustiheydellä tarkoitetaan sitä, kuinka monta kertaa vuodessa valvontakohde tarkastetaan.

7 7 1.6 TeraKuu- tietojenkeruuohjelma Kaikki tiedossa olevat ympäristöterveydenhuollon valvontakohteet ovat TeraKuuvalvontaohjelmassa. Kohteet on jaoteltu Elintarviketurvallisuusviraston (Eviran) luokituksen mukaisesti ja niille on tehty ohjelman mukainen riskiluokitus. Ohjelmassa on kohteittain päätökset, tarkastuskertomukset ja näytteiden laboratoriotulokset. Vuosiraportit saadaan ohjelmasta seurantaa varten. Syksyllä 2010 ohjelmalle haettiin sertifikaatti valtakunnallisiin, keskitettyihin tietojärjestelmiin (KUTI, YHTI) liittymistä varten. Toiminnanharjoittajien tietoja on alettu syöttää KUTIja YHTI- tiedostoihin. Asiakirjoista säilytetään paperiversiot riippukansioissa viranhaltijoiden työhuoneessa. Tiedot uusista valvontakohteista, joista toiminnanharjoittaja ei ole ollut yhteydessä, saadaan mm. kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta ja seuraamalla paikallislehtiä. 2. VALVONNAN TOIMIALAT 2.1 Elintarvikevalvonta Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma (EVO) on elintarvikelain mukaan osa ympäristöterveydenhuollon yhteistä valvontaohjelmaa ja valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaista alkutuotannosta alkavaa ja koko tuotantoketjun kattavaa monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Lapin ainoan hyväksytyn elintarvikelaboratorion lopettaminen vaikeuttaa elintarvikenäytteiden tutkimista jatkossa. Näytteiden pysyminen tutkimuskelpoisena pitkästä kuljetusmatkasta johtuen vaatii eritysjärjestelyjä. Elintarvikevalvontasuunnitelman tulee perustua valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin ja käytettävissä oleviin henkilöresursseihin. Suunnitelmassa tulee myös huomioida kansalliset kansalliset valvontaohjelmat sekä Eviran ja Avi:in antamat ohjeet. Valvontakohteet Elintarvikevalvontakohteita on noin 150, joita ovat - hyväksytyt elintarvikehuoneistot 75, joista laitoksia 4 - ilmoitetut elintarvikehuoneistot 3 - ilmoituksenvaraiset elintarvikehuoneistot 23, (poronlihan suoramyyjät) - alkutuotantopaikat 47, (maidon tuotantotilat 23, lammastilat 12, liha- ja emolehmäkarjat 6,vihannespuutarha1, mansikanviljely 1, perunanviljely 1, paliskunnat 2 ) Valvontakohteista ylläpidetään rekisteriä TeraKuu-ohjelmassa, jossa suoritetaan riskinarviointi, jonka perusteella määräytyy säännöllisen valvonnan piirissä olevan kohteen

8 8 tarkastustiheys. TeraKuuta päivitetään jatkuvasti Eviran keskitettyyn valvontakohdejärjestelmään (KUTI 1 ja KUTI 2), johon kunnallisten valvontayksiköiden tiedot siirretään. Valvontakohteiden hyväksymis- ja ilmoitusmenettely Alkutuotantopaikkojen ja elintarvikehuoneistojen ilmoitus- ja hyväksymismenettelystä on säädetty elintarvikelain ja 22 :ssä sekä valtioneuvoston elintarvikevalvonnasta antamassa asetuksessa (elintarvikelain muutos 352/2011). Valvontakohteiden hyväksyminen Elintarvikelain toimijan, joka käsittelee eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on haettava elintarvikehuoneiston hyväksymistä laitokseksi valvontaviranomaiselta ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Laitoksen tulee täyttää asetusten (EY) N:o 852/2004 ja (EY) N:o 853/2004 vaatimukset sekä elintarvikelainsäädännön muut asiaankuuluvat vaatimukset. Viranomainen tekee hyväksymisestä päätöksen ja päätöksestä peritään taksan mukainen maksu. Omavalvontasuunnitelmaa ei hyväksytä. Ensimmäisellä tarkastuskäynnillä arvioidaan omavalvonnan riittävyys toimintaan nähden. Valvontakohteiden ilmoittaminen Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta terveydensuojeluviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista (ilmoitettu elintarvikehuoneisto). Toiminnan saa aloittaa, jos elintarvikehuoneisto täyttää sille asetetut vaatimukset (elintarvikelain muutos 352/ ). Ilmoituksen perusteella tehdään riskinarviointi ja kohteen tiedot kirjataan TeraKuulle. Ilmoituksen käsittelystä annetaan toimijalle todistus ja sen käsittelystä peritään maksutaksan mukainen hinta. Tarkastuskäynnillä arvioidaan omavalvonnan taso. Elintarvikelain muutos (352/2011) 13.6 :ssä sekä 22.3 ja 22.4 :ssä on lueteltu elintarvikealan ja alkutuotannon toimintoja, joista ei tarvitse tehdä ilmoitusta valvontaviranomaiselle. Valvontakohteen tarkastustiheys Säännöllisen elintarvikevalvonnan kohteet ja niihin suunnitellut tarkastukset on esitetty liitteessä 1. Kohteen tarkastustiheys perustuu Terakuussa tehtyyn riskinarviointiin ja käytettävissä oleviin henkilöresursseihin. Kohteen vuosivalvontamaksu määräytyy toteutuneiden suoritteiden perusteella. Tarkastuksen sisältö 1.Etukäteen sovittu tarkastus Elintarvikevalvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista sovitaan etukäteen toiminnanharjoittajan kanssa. Tarkastaminen on säännöllistä ja ennalta suunniteltua. Tarkastuksiin voidaan sisällyttää myös näytteenottoa ja mittauksia. Tarkastusten sisältö riippuu arvioidusta riskistä, joka taas on riippuvainen harjoitetun toiminnan laajuudesta ja

9 9 luonteesta sekä omavalvonnan toimivuudesta. Tarkastus pyritään tekemään silloin, kun valvontakohteessa on toimintaa. Tarkastuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota seuraaviin seikkoihin: * onko toiminta hyväksymispäätöksen tai ilmoituksen mukaista * omavalvontasuunnitelman toimivuus * onko kaikilla pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevillä henkilöillä hygieniaosaamistodistus ja terveystodistus * elintarvikehuoneiston rakenteellinen kunto * kylmäsäilytystilat ja säilytyslämpötilat * yleinen siisteys, työskentelytapojen hygieenisyys ja työntekijöiden työvaatetus 2.Ennalta ilmoittamaton tarkastus Tarkastuksia ennalta ilmoittamatta erityisesti silloin, kun on aihetta epäillä esim. elintarvikkeiden laatua tai elintarvikehuoneistossa tapahtuvan toiminnan hygieenisyyttä Tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka toimitetaan toimijalle. Koska tarkastus voi sisältää useiden ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä, tarkastuskertomukseen merkitään minkä lain mukaisia ja mitä toimenpiteitä tehty tarkastus sisältää. Tarvittaessa suoritetaan uusintatarkastus Elintarvikenäytteet Omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi tarkastuskohteista otetaan elintarvikenäytteitä tarkastusta suorittavan viranhaltijan harkinnan mukaan. Näytteitä otetaan pääsääntöisesti kohteessa valmistetuista tai pakatuista elintarvikkeista. Näytteistä tutkitaan mikrobiologinen ja kemiallinen laatu sekä aistinvarainen arvio. Elintarvikenäytteitä otetaan ruokamyrkytysepäilytapausten tai elintarvikkeisiin kohdistuvien kuluttajavalitusten selvittämiseksi ja mahdollisiin projekteihin liittyviä näytteitä. Näiden tutkimisen maksaa kunta. Suunnitelmalliseen valvontaan liittyvistä erillisistä näytteiden otoista peritään valvontataksan mukainen maksu ja laboratorio laskuttaa näytteiden tutkimisesta oman taksan mukaisen maksun yrittäjältä. Omavalvontanäytteiden tutkimisen toimija maksaa itse. Elintarvikevalvontasuunnitelman päivitys ja valvonnan painopisteet vuodelle 2012 Maidon tuotantotilojen hygieeniset tarkastukset. Elintarvikevalvontakohteiden valvontatietojen siirtoa keskitettyyn valvontakohdejärjestelmään KUTI 2 jatketaan.

10 10 Omat hankkeet Määritetään omalla suolamittarilla poronlihavalmisteiden, paikallisen leipomon tuotteiden, keskuskeittiöiden ja ravintoloiden tarjoaman ruuan suolapitoisuuksia (NaCl). Samalla mitataan tarjolla olevien ruokien lämpötiloja. Liitteessä 1 on esitetty elintarvikevalvontasuunnitelma sekä näytteenottosuunnitelma vuodelle Kuluttajaturvallisuusvalvonta Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) tarkoituksena on valvoa lain säädösten, määräysten ja päätösten noudattamista. Tavoitteena on suojella kuluttajan henkeä ja terveyttä vaaroilta sekä kuluttajan omaisuutta vahingoilta. Kunnat valvovat alueellaan pääsääntöisesti kuluttajapalveluiden turvallisuutta ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) vastaa kulutustavaroiden turvallisuuden valvonnasta. Kuluttajaturvallisuuslakiin sisältyy kuluttajapalvelun tarjoajalle velvollisuus tehdä toiminnastaan etukäteen ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle ja laatia toimintaansa koskeva turvallisuusasiakirja silloin, kun on kysymys palvelusta, johon liittyy merkittäviä riskejä. Tällaisia palveluja ovat esim. kuntosali, leikkikenttä, seikkailu- ja elämyspalvelu, kiipeilykeskus, uimaranta ja turvapuhelinpalvelu. Ilmoitusvelvollisuus koskee vain lain voimaantulon jälkeen palvelun tarjoamisen aloittavia toiminnanharjoittajia. Näin uudet toimijat rekisteröityy TeraKuu- ohjelmaan. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaisen maksun ilmoituksen käsittelystä ja lähettää toiminnanharjoittajalle todistuksen ilmoituksen vastaanottamisesta. Turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus koskee myös vanhoja toiminnanharjoittajia. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan tarkastuksen sisällön painopisteenä on kohteen kokonaisturvallisuuden tarkastaminen. Palveluiden osalta tarkastukseen sisältyy turvallisuussuunnitelman ja onnettomuuskirjanpidon tarkastaminen. Valvontasuunnitelmassa (liite 2 ) on esitetty kuluttajaturvallisuuslainsäädännön mukaiset valvontakohteet (noin 37), yhteen tarkastukseen käytettävä arvioitu kesto sekä suunniteltu tarkastustiheys v Muu valvonta Onnettomuuksien, vaaratekijöiden ja asiakasvalitusten käsittely Kuluttajapalvelun suorittamiseen liittyvien onnettomuuksien ja kulutustavaroiden liittyvien äkillisesti ilmenevien vaaratekijöiden sekä asiakasvalitusten käsittely aloitetaan aina heti, kun asia on saatu tiedoksi. Selvitykset ja valvontatoimet toteutetaan viivytyksettä. Tarkastusten sisältö

11 11 Suunnitelmallinen valvonta kohdistuu tarkastusten tekemisenä, toimenpiteiden osoittamisena ja jälkivalvontana valvonnan painopistealueille. Tarkastukset jaetaan ennalta sovittuun tarkastukseen, jälkivalvontaan liittyvään uusintatarkastukseen sekä ennalta ilmoittamattomaan tarkastukseen. Perustarkastus on ennalta sovittu tavanomainen tarkastus ja se kohdistetaan kuluttajapalvelun turvallisuuden tai kulutustavaroiden turvallisuuden tarkastamiseen valmistus- tai myyntipaikassa. Jälkivalvontaan liittyvä tarkastus on joko ennalta sovittu tai ennakolta ilmoittamaton. Ennalta ilmoittamaton tarkastus on esim. kuluttajan tekemässä ilmoituksessa mainitun turvallisuuspuutteen toteamiseksi. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yhdellä tarkastuskerralla voidaan tarkastaa koko kohde tai jokin osa-alue. Tarkastukset voivat sisältää näytteiden ottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan tai siellä valmistettavien tuotteiden tai tarjottavien palveluiden turvallisuuden, terveyshaittojen ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus, joka toimitetaan tiedoksi asianosaisille, joita voivat tarkastuskohteen lisäksi olla mahdolliset muut viranomaiset. Tarkastuksissa käytetään Kuluttajaviraston julkaisemia valvontaohjeita malliasiakirjoja ja työohjeita. Valvonnan painopisteet Varaudutaan uuden kuluttajaturvallisuuslain edellyttämän kuluttajapalveluista tehtävien ilmoitusten käsittelyyn ja toiminnanharjoittajien ohjaukseen. 2. Kuluttajaturvallisuusrekisterin päivittäminen Terakuuhun 3. Osallistutaan Lapin aluehallintoviraston alueelliseen kelkkasafarien turvallisuusprojektiin. 2.3 Terveydensuojelu Terveydensuojelun tavoitteena on ihmisten terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Valvonnan tavoitteena on ennaltaehkäistä, vähentää ja poistaa elinympäristössä esiintyviä terveyshaittoja. Terveydensuojelulain useimmat valvontakohteet vaativat joko viranomaisen hyväksynnän tai ovat ilmoituksenvaraisia, jolloin terveydensuojeluviranomainen tekee hakemusta tai ilmoitusta koskevan päätöksen ennen kuin kohde tulee valvonnan piiriin. Myös ne valvontakohteet, jotka ovat nykyisen terveydensuojelulain tulkinnan mukaan ilmoitusvelvollisia, mutta eivät ole aina sitä olleet kuuluvat suunnitelmallisen valvonnan piiriin. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti valvonnassa otettavat näytemäärät ja näytteistä tehtävät analyysit. Talousveden laatuvaatimukset ja näytteenotto on määritelty seuraavissa säädöksissä:

12 12 - STM:n asetus (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista - STM:n asetus (401/ 2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista Uimavesien laatuvaatimukset ja näytteenotto on määritelty seuraavissa säädöksissä: - Allasvedet: STM:n asetus (315/2002) uimahallien ja kylpylöiden allaveden valvontatutkimuksista ja laatuvaatimuksista - Uimarantavedet: STM:n asetus (354/2008) pienten yleisten uimarantojen valvonnasta. STM:n asetus (177/ 2008) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista. Säännöllisen valvonnan lisäksi terveydensuojeluvalvontaan kuuluvat lupien ja ilmoitusten käsittely, asumisterveyteen sekä kaivovesiin liittyvät selvitykset ja valvonta. Lisäksi neuvonta, ohjaus, suunnitelmien tekeminen vie voimavaroja. Suunnitelmallinen valvonta Valvontakohteet ja valvonnan painopistealueet Kohteiden lukumäärä on noin 80 kpl. Painopistealueina valvonnassa ovat päiväkotien, koulujen, uimarantojen ja talousvesilaitosten sekä kylpylän valvonta. Tarkastusten määrittely ja sisältö Suunnitelmallisessa valvonnassa tehdään 1) tarkastuksia (perustarkastus) ja 2 ) uusintatarkastuksia (lisä- tai osatarkastus). Perustarkastus on säännölliseen valvontaan kuuluva ennalta sovittu tarkastus. Tarkastuksella selvitetään, harjoitetaanko tarkastettavassa kohteessa elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa siten, ettei siitä synny terveyshaittoja. Tarkastukseen liittyy usein ohjausta ja neuvontaa sekä mahdollisesti näytteenottoa. Uusintatarkastus on säännölliseen valvontaan liittyvä ennakolta sovittu tai ilmoittamaton tarkastus. Tarkastuksissa käytetään hyväksi valtakunnallisessa terveydensuojelun valvontaohjelmassa määriteltyjä valvontakohdetyyppien tarkastusten sisältöjä. Valvontakohteiden riskinarviointi, riskiluokitus ja tarkastustiheys Valvontakohteet on jaettu kolmeen riskiluokkaan (1-3) Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) valtakunnallisen valvontaohjelman mukaan. Paikallisessa valvontakohteiden riskinarvioinnissa on käytetty TeraKuun riskinarviointia. Riskiluokkaan 3 (korkea riski) kuuluvat kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa, altistuvien määrä on suuri, vaikutukset terveyteen ovat merkittäviä ja altistusaika on pitkä. Tällaisia kohteita ovat mm. kylpylä, talousvettä toimittavat laitokset ja uimapaikat. Riskiluokkaan 2 (keskisuuri riski) kuuluvia kohteita ovat mm. päiväkodit, vanhainkodit. Riskiluokkaan 1 (matala riski) kuuluvat kohteet, joissa ei todennäköisesti että aiheudu terveysvaaraa.

13 13 Muita perusteita tarkastustiheyden määrittelylle ovat mm. toiminnanharjoittajan asiantuntemus ja toimintatavat (hygieniatuntemus, omavalvonta tai käyttötarkkailu, aiemmat ongelmat, yleinen asennoituminen) ja huoneiston tai tilan olosuhteet, rakenteet, kalusto sekä valvojan käsitys paikan toimivuudesta. Muu valvonta Vesiepidemiat ja kuluttajavalitukset - vesiepidemioiden ja asiakasvalitusten käsittely aloitetaan aina heti kun epidemiaepäily tai valitus on saatu tiedoksi. Selvitykset ja valvontatoimet (näytteenotto ym. toimenpiteet) toteutetaan viivytyksettä. - jos kyseessä on vesiepidemia, terveysvalvonta tekee epäilyilmoituksen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen ja Eviran yhteiseen tietojärjestelmään (RYMY). - epidemiassa tai epäilytilanteessa noudatetaan epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeita. - vesiepidemiasta tiedottaminen ja ohjeistuksen antaminen väestölle on oltava nopeaa ja riittävän tehokasta ja sen on tavoitettava kaikki vedenkäyttäjät. - terveysvalvonta valvoo puhdistus- ja desinfektiotoimia ja tehostettua näytteenotto jatketaan, kunnes epidemiatilanne on ohi. - epidemian päätyttyä laaditaan selvitysilmoitus RYMY:yyn. Asumisterveysasioiden käsittely - asunnontarkastuksia tehdään pyydettäessä terveyshaittojen selvittämiseksi ja poistamiseksi - asunnontarkastukset liittyvät mm. sisäilman laatuun, mikrobi- ja kosteusvaurioihin, meluhait toihin, asuntojen likaisuuteen ja huonokuntoisuuteen, ilmanvaihdon puutteellisuuteen, lämpötilaan ja hajuihin - tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka toimitetaan tarkastuskohteeseen - todettujen epäkohtien poistamiseksi annetaan neuvoja ja korjauskehotuksia. Hallinnollisia pakkokeinoja terveyshaittojen poistamiseksi käytetään tarvittaessa. - kuntalaisille ja kiinteistöjen omistajille annetaan neuvontaa ja ohjausta asumsiterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Valvonnan painopisteet Valvontaa painotetaan kohteisiin, joita lapset ja nuoret käyttävät (päiväkodit, koulut, ja oppilaitokset, sekä vanhusten palveluja antaviin kohteisiin. 2. Talousveden valvontaa kohdennetaan STM:n asetuksen (461/2000) ja (401/2001) mukaisten talousvettä toimittavien laitosten valmiuksiin erityistilanteisiin varautumisesta 3. Jatketaan valvontatietojen siirtämistä valtakunnalliseen tietojärjestelmään ( YHTI). Terveydensuojelun valvontasuunnitelma vuodelle 2012 on esitetty liitteessä 3.

14 Tupakkalainvalvonta ja nikotiinivalmisteiden valvonta Tupakkalaissa (693/1976) säädetään toimenpiteistä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista, edistetään niiden käytön lopettamista ja suojellaan väestöä tupakansavulle altistumiselta. Tupakkalain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen. Tupakkalaki on lain uudistuksen myötä muuttunut aiempaa tiukemmaksi. Tupakointi kielto on laajentunut mm. käsittämään ulkoalueilla järjestettävien yleisten tilaisuuksien katsomoja ja tilaisuuksia. Vuoden 2012 alusta voimaan astuu tupakkatuotteiden esilläpitokielto vähittäismyynnissä. Lääkelain muutoksen tarkoituksena on parantaa itsehoitoon tarkoitettujen nikotiinivalmisteiden saatavuutta ja siten edistää tupakasta vieroitusta. Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen itsehoitovalmisteiden luvanvarainen myynti on mahdollista tupakkaa myyvissä kaupoissa, huoltoasemilla ja kioskeissa apteekkien lisäksi. Valmisteita saadaan myydä kaupoissa kunnan myöntämän luvan perusteella valvotusti yli 18-vuotiaille. Kunnan valvontatehtävät Tupakan vähittäismyynti on ollut luvanvaraista vuodesta 2009 lähtien. Kunnan on ilmoitettava Valviralle vähittäismyyntiluvan myöntämisestä, peruuttamisesta, myyntirikkomuksista ja myynnin lopettamisesta. Valvira ylläpitää tupakkatuotteiden vähittäismyyntiluparekisteriä. Sallan kunta on myöntänyt tupakkatuotteiden vähittäismyyntiluvan myyntipaikalle. Tupakkalain mukaista suunnitelmallista valvontaa tehdään pääsääntöisesti myyntipisteissä muun valvonnan yhteydessä. Tupakkalain 17 :n mukaan kunnan tulee omasta aloitteestaan ja tehtyjen ilmoitusten perusteella suorittaa tupakkatuotteiden myyntipaikkojen tarkastuksia sekä valvoa tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiä, automaattisen myyntilaitteen sijoittamista, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin omavalvontaa. Kunta valvoo alueellaan nikotiinivalmisteiden kaupoista tapahtuvaa myyntiä. Tupakan myyntipaikan tarkastus Tupakkatuotteiden vähittäismyyntipaikoissa tarkastetaan myyntilupaan liittyviä asioita, kuten myyntiluvassa mainittujen tietojen paikkansapitävyyttä sekä omavalvonta. Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin omavalvontaa tarkastettaessa kiinnitetään huomiota siihen, että tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden vähittäismyyntipisteissä ja automaattisissa myyntilaitteissa on hyvin havaittavissa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (225/1977) 11 :ssä tarkoitettu terveysvaroituksen sisältävä ilmoitus : Tupakan myynti alle 18-vuotiaille on kielletty. Tupakka aiheuttaa riippuvuuden ja vahingoittaa terveyttä. Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Nikotiinivalmisteiden myynnistä säädetään lääkelaissa (395/ )..Lääkelaissa on säädetty kunnalle tehtäviä nikotiinivalmisteiden lupa- ja valvontaviranomaisena. Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitetut itsehoitovalmisteet on luokiteltu lääkkeiksi ja niitä saadaan myydä valvotusti yli 18- vuotiaille. Nikotiinikorvausvalmistetta voidaan ottaa myyntiin apteekkien lisäksi tupakkaa

15 15 myyvissä kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoissa kunnan myöntämän luvan perusteella. Nikotiinituotteita saa myydä lakimuutoksen ( /699) myötä nykyään myös tupakkaa myyvissä ravitsemisliikkeissä luvalla. Nikotiinivalmisteiden valvontakäynnillä tarkastetaan lähinnä myyntilupaan liittyvät seikat. Myyntiä valvotaan pääsääntöisesti muun valvonnan ohessa. Tupakointikieltojen ja rajoitusten valvonta Tupakkalain 12 :ssä luetelluissa kohteissa tarkastetaan, että tupakointi on kielletty ja tupakointikieltoja noudatetaan. Jos elinkeinonharjoittaja sallii tupakoinnin ravitsemisliikkeensä ulkona olevassa tarjoilutilassa tai muualla hallinnassaan olevalla ulkoalueilla hänen on huolehdittava, ettei tupakansavu kulkeudu sieltä avoimen ikkunan, oven, muun aukon tai ilmanvaihdon kautta ravitsemisliikkeen sisätiloihin. Asunto-osakeyhtiö voi kieltää tupakoinnin hallitsemallaan yhteisellä ulkoalueella rakennusten ilmanottoaukkojen läheisyydessä. lasten leikkialueilla tai yhteisillä parvekkeilla. Tupakkalain mukaisella tarkastuskäynnillä käytetään ensisijaisesti aistihavaintoihin perustuvaa arviointia. Savua on ilmassa, jos savua on nähtävissä, haistettavissa tai tunnettavissa. Valvonnan painopisteet 2012 Valvotaan tupakointikieltoja ja rajoituksia kouluissa sekä lasten ja nuorten käyttämissä sisätiloissa. Myyntipaikkojen valvonnassa ovat alaikäisiin kohdistuva mainonta ja alaikäisiä koskevan myyntikiellon noudattaminen sekä tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myymälämainonta ja esillepano voimaan tulevan tupakkatuotteiden esilläpitokiellon valvonta vähittäismyymälöissä Tupakkalain mukainen valvontasuunnitelma vuodelle 2012 on liitteessä Kemikaalivalvonta Kemikaalilain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä palo- ja räjähdysvaaroja. Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävänä on kemikaalilainsäädännön paikallinen valvonta. Kemikaalilainsäädännön mukaisia valvontakohteita ovat kemikaaleja käyttävät toimijat. Kansallisesta kemikaalilainsäädännöstä ollaan siirtymässä EU-asetuksiin perustuvaan lainsäädäntöön (REACH- ja CLP-asetus). Tarkastuksen sisältö Valvotaan, että kemikaalien myynnille, muulle luovuttamiselle ja säilyttämiselle annettuja vaatimuksia noudatetaan. Erittäin myrkylliset ja myrkylliset kemikaalit tulee säilyttää lukitussa tilassa tai muuten siten, etteivät asiaankuulumattomat saa niitä haltuunsa. Polttonesteiden ja

16 16 muiden kemikaalien jakelulaitteistosta tarkastetaan että laitteistoissa on asianmukaiset merkinnät. Kemikaalivalvontaa tehdään muun valvonnan yhteydessä. Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja riskiluokitus Vähittäismyymälöiden tarkastustiheydeksi saadaan STTV:n suosituksen mukaan huoltoasemille joka toinen vuosi, kylmäasemalle ja myyntipaikkoihin joka viides vuosi. Kemikaalilain mukaista valvontaa tehdään pääasiallisesti muun valvonnan yhteydessä henkilöresurssien niukkuuden vuoksi. Valvonnan päivitys vuodelle 2011 Valvontasuunnitelma esitetty liitteessä 4. Kemikaalien vähittäismyyntipaikat tarkastetaan. 2.6 Eläinlääkintähuoltolain mukainen valvonta Eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 10 :n mukainen suunnitelma kunnan järjestämistä eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta on laadittu erillisenä osiona tämän suunnitelman liitteenä. 3. NÄYTTEENOTTO- JA TUTKIMUSSUUNNITELMA Valvontakohteet maksavat seuraavien näytteiden tutkimukset : - omavalvonnan varmistamiseksi otettavat näytteet - vesilaitosten verkostovesi ja kylpylöiden allasvesinäytteet - uimarantojen vesinäytteet - kylpylöiden puhtausnäytteet - yksityisten kaivojen vesinäytteet Talousarviossa on varattu riittävästi määrärahoja näytteiden tutkimista varten esim. elintarvikkeita tai verkostovettä koskevissa valitustapauksissa ja ruokamyrkytys- tai vesiepidemiaepäilyjen selvittämiseksi. Eviran hyväksymät laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Elintarvikenäytteet : Elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa Tutkijantie 4 F, Oulu fax:

17 17 Vesinäytteet: Lapin vesitutkimus Oy Kairatie 56, Rovaniemi FAX Elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaiset näytteenottosuunnitelmat vuodelle 2012 on esitetty elintarvikevalvontasuunnitelmassa, liitteessä 1. Valtakunnallisten valvontaohjelmien mukaiset näytteet otetaan kunnan toimesta, mutta laboratoriokustannuksista vastaa asianomainen keskusviranomainen (esim. vierasainevalvontaohjelma, jossa otetaan näytteitä eläintiloilla ja laitoksissa). 4. HALLINNOLLISET PAKKOKEINOT Hallinnollisia pakkokeinoja käytetään valvonnassa silloin, kun toimija ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin määräysten täyttämiseksi, eivätkä muut valvontatoimenpiteet toimijan velvoittamiseksi noudattamaan määräyksiä ole riittäviä. Pakkokeinoista on säädetty elintarvikelain 7 luvussa, kuluttajaturvallisuuslaissa ( :t ) terveydensuojelulaissa ( 51) ja tupakkalaissa. Pakkokeinoja ovat erilaiset määräykset ja kiellot, uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka, haltuunotto ja elintarvikehuoneiston hyväksynnän peruuttaminen. Kiireellisten pakkokeinojen osalta toimivaltaa on siirretty ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille. Viranhaltijoille siirrettyjä pakkokeinoja ovat: Smääräysten vastaisuuden poistaminen (esim. terveyshaitan poistaminen ja sen ehkäisy) Stilapäinen kielto, joka vahvistetaan lautakunnassa Päätöksen uhkasakon asettamisesta kunnan viranhaltijan antaman määräyksen tehosteeksi, teettämismääräykset sekä elintarvikehuoneiston hyväksynnän peruuttamisen tekee tekninen lautakunta. Kuluttajavirasto hoitaa tuoteturvallisuuteen kuuluvat vaikeammat pakkotoimia vaativat asiat. Elintarvikealan toimija vastaa niistä kustannuksista, jotka toimijalle aiheutuvat viranomaisen pakkokeinopäätöksistä. 5. VARAUTUMINEN ERITYISTILANTEISIIN Kunnan valmiussuunnitelma ja johtamisohje poikkeustilanteissa on laadittu Kuntaan on laadittu terveydensuojelulain 8 :n mukainen ympäristöterveydenhuollon valmiussuunnitelma erityistilanteisiin. Suunnitelma on päivitetty ja siinä on määritelty ympäristöterveydenhuollon erityistilanteet kaikilla ympäristöterveydenhuollon alueilla, henkilöstön vastuualueet ja tehtävät sekä yhteystiedot erityistilanteissa.

18 18 Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisesti kuntaan on nimetty ruokamyrkytystyöryhmä, jonka tehtävänä on: 1) huolehtia, että epidemian selvittämiseksi vaadittavat epidemiologiset ja laboratoriotutkimukset suoritetaan 2) huolehtia epidemian hallintaan tähtäävien toimenpiteiden yhteensovittamisesta 3) vastata tiedonkulusta tutkimuksia tekevien viranomaisten ja laboratorioiden välillä 4) huolehtia tarvittaessa yhteydenpidosta sairaanhoitopiiriin, asiantuntijoihin ja viranomaisiin 5) tiedottaa epidemiasta väestölle ja tiedotusvälineille 6) tehdä ilmoitukset muille viranomaisille 7) tehdä muut tarvittavat selvitykset. Työryhmän yhteystiedot päivitetään vähintään kerran vuodessa. Ruokamyrkytysepäilyilmoituksen tekemisessä käytetään sähköistä RYMY- ilmoitusjärjestelmää, jonka kautta epäillyilmoitus menee EVIRA:an, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL). Ympäristöterveydenhuollon talousarviossa on varauduttu elintarvike- ja juomavesiepidemioiden sekä muiden vaaratilanteiden selvitystyöstä mahdollisesti aiheutuviin kustannuksiin. 6. VIESTINTÄ Asiakaspalvelu, toimijoiden opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri tilanteissa ovat viestinnän eri muotoja. Viestinnän kohteita ovat kuntalaiset, toiminnanharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Viestinnässä noudatetaan Sallan kunnan valmiussuunnitelmaa ja johtamisohjetta. Ruokamyrkytysepidemian tiedottamisesta vastaa johtava lääkäri. Erityistilanteista tiedotetaan tapauskohtaisesti terveysvalvonnan johtajan toimesta. Tiedottamisessa käytetään eniten yhteydenottoa suoraan asiakkaaseen puhelimitse ja sähköpostitse. Asiasta laajemmalle väestölle tiedottamisessa käytetään kunnan nettisivuja, paikallislehteä tai paikallisradiota. 7. VALVONNAN VOIMAVARAT Valvontaviranomaisella tulee olla käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa. Ympäristöterveydenhuollon tehtäviin on varattu seuraavat henkilöresurssit: ympäristö- ja terveysvalvoja 60 % työajasta, terveysvalvonnan johtaja 40 % terveysvalvontaa, 60 % eläinlääkintähuoltoa, 2. kunnaneläinlääkäri 100 % eläinlääkintähuoltoa. Yksi toimistohenkilö hoitaa osana toimenkuvaansa ympäristöterveydenhuollon laskutuksia. Varsinaista toimistohenkilöä tietojen siirtämiseen TeraKuulle ja muuhun tietojen käsittelyyn ei ole. Ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitamiseksi tarvittavat resurssit ovat yhteensä noin 320 htp/v. Käytettävissä olevat resurssit ovat 180 htp/v, joista suurin osa kohdistuu elintarvi-

19 19 kevalvontaan. Vajetta terveysvalvonnan resursseissa on 140 htp/v. Eläinlääkintähuollossa on riittävät resurssit. Henkilöresursseista voidaan vuonna 2012 panostaa ainoastaan osa suunnitelmalliseen valvontaan, koska työtehtäviin kuuluu paljon kiireisten, ennalta suunnittelemattomien työtehtävien hoitamista ( mm. kuluttajavalitukset, asunnon tarkastukset, kaivovesitutkimukset ym.) Suunnitelmallisesta valvonnasta kyetään suorittamaan nykyisillä resursseilla noin 50 %. Vuonna 2012 tulee voimaan uutta lainsäädäntöä elintarvike-, kuluttajaturvallisus-, ja terveydensuojeluvalvonnassa sekä tupakkalain valvonnassa. Uudesta lainsäädännöstä tiedottaminen toiminnanharjoittajille sekä säädösten huomioiminen valvonnassa vievät henkilöstön voimavaroja. 8. HENKILÖSTÖN PÄTEVYYS Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat täyttävät kullekin viralle asetetut pätevyysvaatimukset. Viranhaltijat osallistuvat mahdollisuuksien mukaan koulutuksiin ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Koulutukset, joihin osallistumaan vuosittain ovat: Sympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät (ympäristö- ja terveystarkastaja, terveysvalvonnan johtaja) moottorikelkkasafarien valvonta SAVI:in järjestämät koulutukset (molemmat eläinlääkärit) Seläinlääkäripäivät Smuut ajankohtaiset koulutukset Aletaan kirjata ylös koulutuksiin osallistumiset. 9. VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT Ympäristöterveydenhuollon maksullisuudella tarkoitetaan ympäristöterveydenhuollon suunnitelmallisesta valvonnasta perittäviä maksuja. Maksut eivät saa ylittää viranomaisvalvonnasta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Kohteen vuosivalvontamaksu määräytyy riskinarviosta ja tähän perustuen tehtyyn suunnitelmaan valvontakäyntien määrästä kohteeseen. Maksu määräytyy lopulta kohteeseen toteutuneiden suoritteiden perusteella. Valvonnasta ja muista suoritteista peritään ympäristöterveydenhuollon maksutaksan (Tknltk ) mukaiset maksut. Maksu määräytyy viranomaisen suoritteeseen käyttämän työajan perusteella. Taksan mukaan työtunnin hinta on 45. Suoritteita, joista maksut peritään ovat mm: kuluttajaturvallisuuslain mukaisten ilmoitusten ja elintarvikelain mukaisten huoneistoilmoitusten käsittelymaksut ja laitosten hyväksymismaksut sekä terveydensuojelun 13 :n mukaisten ilmoitusten ja terveydensuojelulain 18 :n laitosten hyväksymismaksut sekä näytteenotto. Valvonnasta perityt maksut kohdentuvat ympäristöterveydenhuoltoon, niin että valvonnan käyttöön on voitu hankkia mm. mittauslaitteita.

20 SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Valvontasuunnitelma-asetuksen (Valtioneuvoston asetus 665/2006) mukaan arvioinnissa teknisen lautakunnan tulee arvioida: - tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin - tarkastusten kattavuus - näytteiden määrä kohdetyypeittäin - valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen Toteutumisen toimialakohtaisessa arvioinnissa käytetään apuna keskusvirastojen laatimia lomakkeita, joiden avulla selvitetään toimialakohtaisesti toteutunut valvonta. Edellisen vuoden valvontasuunnitelman arviointi tulee tehdä seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä, elintarvikevalvonnan osalta tammikuun loppuun mennessä. Toteutumisen arvioinnin tulokset tulee toimittaa Lapin AVI:iin, joka toimittaa ne edelleen keskusvirastolle.