Mielenterveys- ja päihdetyön kustannukset viidessä Pirkanmaan kunnassa

Transkriptio

1 Mielenterveys- ja päihdetyön kustannukset viidessä Pirkanmaan kunnassa Kirsi Vitikainen Leena Forma Pekka Rissanen Jani Raitanen Nina Kilkku Juha Ahonen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2005

2 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2005 MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN KUSTANNUKSET VIIDESSÄ PIRKANMAAN KUNNASSA Kirsi VITIKAINEN, Leena FORMA, Pekka RISSANEN, Jani RAITANEN, Nina KILKKU, Juha AHONEN Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Pirkanmaan mielenterveystyön strategia- ja osaamiskeskushanke Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos Tampere 2005

3 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL TAMPERE ISBN ISSN Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2005

4 KUVAILUSIVU PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA THE PUBLICATION SERIES OF PIRKANMAA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun nimi: Mielenterveys- ja päihdetyön kustannukset viidessä Pirkanmaan kunnassa Tekijä/tekijät: Kirsi Vitikainen, Leena Forma, Pekka Rissanen, Jani Raitanen, Nina Kilkku, Juha Ahonen Julkaisun numero: 4/ 2005 ISSN ISBN Julkaisupaikka: Tampere Julkaisija: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Julkaisun luokitus: Alueelliset hoito-ohjelmat ja menettelytapaohjeet Kehittämisprojektien loppuraportit Selvitykset ja tutkimukset Muut Kokonaissivumäärä: 51 s. + liitteet (yht. 63 s.) Tiivistelmä: Pirkanmaan mielenterveystyön hankkeen (PMH) päätavoitteena on ollut alueellisen mielenterveystyön strategian laatiminen, sitä tukevien mielenterveyttä ja mielenterveystyötä koskevien selvitysten tekeminen ja käytännön toimintamallien kehittäminen projektien avulla. Keväällä 2005 julkaistun Pirkanmaan mielenterveystyön strategian ( ) tarkoituksena on mm. resurssien käytön tehostaminen, kunta- ja toimialuerajat ylittävän yhteistyön lisääminen ja toiminnan laadun parantaminen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin viiden Pirkanmaan kunnan peruspalveluissa tehtävän mielenterveys- ja päihdetyön määrää ja kustannuksia sekä sitä, miten kunnan palvelujärjestelmä vaikuttaa mielenterveys- ja päihdetyön kustannuksiin kokonaisuutena. Peruspalveluissa tehdyn mielenterveys- ja päihdetyön määrää kartoitettiin asiakaslaskentamenetelmän avulla. Muina tietolähteinä olivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja tutkimukseen osallistuneiden kuntien omat tilastot sekä Kansaneläkelaitoksen rekisterit. Kustannukset laskettiin kunnan peruspalveluissa toimipistekohtaisesti sekä mielenterveys- ja päihdetyölle toimijakohtaisesti. Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaiskustannukset vaihtelivat tutkimuksessa mukana olleissa kunnissa 3,27 eurosta 6,12 euroon per asukas. Peruspalveluiden osuus näistä kustannuksista oli 9,0 17,1%. Kuntien välillä oli suuria eroja sekä peruspalvelujen asiakaskohtaisissa psyykkisen tilan ja päihdeongelman huomioimisen kustannuksissa että kunnan asukaskohtaisissa mielenterveys- ja päihdetyön kokonaiskustannuksissa. Kuntien peruspalveluissa tehdään merkittävä osa mielenterveys- ja päihdetyöstä. Erityisen paljon tätä työtä kunnissa tekevät kotihoidon piirissä työskentelevät kodinhoitajat tai vastaavat. Painotukset mielenterveys- ja päihdetyön eri toimijoiden kesken vaihtelevat suuresti kunnittain, mikä pääosin selittää kuntien välisiä kustannuseroja. Ydintermejä indeksointia varten: Mielenterveystyö, päihdetyö, kustannukset Hinta: (sis. alv 8%) 12 Julkaisu tulostettavissa osoitteesta: Julkaisu tilattavissa osoitteesta: Julkaisu indeksoituna osoitteessa: Julkaisu ostettavissa Juvenes Kirjakaupoista: Yliopiston Kirjakauppa Kalevantie 4, Tampereen Yliopisto puh. (03) , Korkeakoulun Kirjakauppa Korkeakoulunkatu 1, Tampere puh. (03) ,

5 ESIPUHE Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus ja samalla vapaus järjestää kuntalaistensa tarpeita vastaavat mielenterveyspalvelut. Riippuen mm. kunnan taloudellisesta tilanteesta ja palveluiden saatavuudesta, ovat ratkaisut varsin kirjavia ja sen myötä alueellinen eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa on suuri. Vaikka tutkimukset osoittavat, että suomalaisten mielenterveys ei ole lamavuosienkaan jälkeen huonontunut, on palvelujen käyttö jatkuvassa kasvussa. Siitä huolimatta lakisääteisiä palveluita ei voida järjestää "hinnalla millä hyvänsä" vaan päinvastoin, säästöjä tavoitellaan ajan hengen mukaisesti "keinoja kaihtamatta." Mielenterveyspalveluissa säästäminen alkaa olla kroonista. Vallalla olevan kustannustehokkuuden aikakautena avohuollossa pyritään suureen vastaanottovolyymiin ja sairaalassa tarjotaan jonojen välttämiseksi lyhyitä hoitojaksoja. Näin toimitaan huolimatta siitä, että mielenterveysongelmien syntyhistoria on usein pitkä, jolloin myös apua hakevan hoito vaatii paneutumista, huolellista tutkimusta ja monimuotoista tukea. Pirkanmaan mielenterveystyön hanke (PMH) on toiminut vuosituhannen vaihteesta lähtien. PMH:n, Tampereen yliopiston terveystieteenlaitoksen tutkijaryhmän ja seurantaryhmän jäsenten tukemana syntyi käsillä oleva julkaisu, joka laajentaa vuonna 2003 Lempäälässä tehtyä pilottitutkimusta, jossa tarkasteltiin mielenterveyspalvelujen määrää ja kokonaiskustannusten muodostumista seurantajakson aikana vuonna Selvitystä haluttiin vertailtavuuden parantamiseksi laajentaa, joten Lempäälän lisäksi julkaisuun kerättiin neljän muun varsin erilaisen Pirkanmaan kunnan mielenterveys- ja päihdepalvelut ja niiden kustannukset. Seurantaryhmässä ovat olleet mukana kuntien edustajina Raimo Nieminen (Lempäälä), Leena Niittymäki (Valkeakoski), Jari-Pekka Klemettilä (Pirkkala), Kaija Vesterinen (Äetsä) ja Kristiina Piirala (Vammala), Tampereen yliopiston edustajina Pentti Meklin (Kunnallistieteiden laitos) ja Matti Joukamaa (Terveystieteen laitos) sekä PMH:n edustajina Pauli Poutanen, Nina Kilkku ja Juha Ahonen. Toivomme, että selvitys auttaa suunnittelemaan mielenterveys- ja päihdepalveluja, joissa hinta ja laatu kohtaavat. Tampereella Juha Ahonen hankepäällikkö Pirkanmaan mielenterveystyön hanke

6 5 SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO SELVITYKSEN TAUSTA JA TARKOITUS AINEISTOT JA MENETELMÄ Palvelujen käytön määrä Asiakaslaskenta avohuollossa tehtävän mielenterveys- ja päihdetyön määrittämisen apuvälineenä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tilastot Kansaneläkelaitoksen rekisterit Kuntien tilastot Palvelujen kustannukset TULOKSET Lempäälä Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Pirkkala Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Valkeakoski Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Vammala Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Äetsä Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Yhteenveto POHDINTA...49 LÄHTEET...51 LIITETAULUKOT...52 LIITTEET...58

7 6 1. SELVITYKSEN TAUSTA JA TARKOITUS Tilastojen mukaan % suomalaisista kärsii mielenterveyden ongelmasta jossain elämänsä vaiheessa. Mielenterveysongelmien merkitystä yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta kuvastaa myös se, että masennus on yleisin ennenaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttaja (1). Terveys 2000 tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista kokee voivansa psyykkisesti melko hyvin, ja aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna mielenterveysongelmien yleisyys on säilynyt ennallaan. Mielenterveysongelmien vuoksi terveyspalveluja ilmoitti viimeisen vuoden aikana käyttäneensä 6 % haastatelluista. Kuitenkin esimerkiksi Tampereen yliopistollisen sairaalan ns. miljoonapiirin alueella psyykkistä oireilua oli miehillä 23,4 %:lla ja naisilla 25 %:lla. Vakavasta masennuksesta kärsi 2,9 % miehistä ja 6,9 % naisista (2). Uusimpien arvioiden mukaan kaiken kaikkiaan mielenterveyden ongelmien aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuositasolla noin 2,5 mrd, mikä on 2,4 % bruttokansantuotteesta (3). Pitkäaikainen runsas alkoholinkäyttö liittyy usein mielenterveyden häiriöihin (4). Usein päihdeongelmat jäävät kuitenkin muiden ongelmien rinnalla kirjaamatta, ja ovat tästä syystä alidiagnosoituja. Päivi Sillanaukee kumppaneineen (5) tutki päihdeongelmien yleisyyttä ja kustannuksia Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen sairaaloissa vuosina , ja tulosten mukaan päihde-ehtoisilla diagnooseilla hoidettuja potilaita oli vuodeosastoilla noin 1,5 % ja poliklinikoilla noin 4 % potilaista. Eniten päihdepotilaita hoidettiin ensiavussa ja psykiatrian yksikössä. Kustannuksia päihdepotilaiden hoidosta aiheutui keskimäärin miljoonaa markkaa (n. 2,7 3 miljoonaa ) vuodessa. Arvioiden mukaan erikoissairaanhoidon kustannusten osuus alkoholin käytöstä yhteiskunnalle aiheutuvista kokonaismenoista olisi vain noin 20 % (6). Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti mielenterveyspotilaiden hoito on muuttunut voimakkaasti pyrittäessä suuntaamaan hoitoa laitoshoidon sijasta enemmän avohoidon puolelle. Erityisen voimakkaasti ovat vähentyneet psykiatriset hoitopaikat. Tiedossa ei ole, minne palvelujärjestelmässä laitoshoidosta vapautuneet resurssit ovat siirtyneet (7). Mielenterveyslaki vuodelta 1991 laajensi psykiatrisen hoidon mielenterveystyöksi, jonka tulee olla myös osa kaikkien peruspalvelujen työntekijöiden toimintaa (8). Peruspalveluissa tehtävän mielenterveystyön määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Joukamaan ja Heikkisen mukaan (9) suurin osa psyykkisten häiriöiden vuoksi hoidon piirissä olevista hoidetaan muualla kuin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, yleensä perusterveydenhuollossa. Kaiken kaikkiaan vastuu mielenterveyden hoidon ja mielenterveystyön järjestämisestä on siirtynyt edellä kuvatun kehityksen seurauksena kunnille ja peruspalveluihin. Toisaalta sosiaali- ja terveyspolitiikassa omaksutun hajauttamisajattelun seurauksena kunnat ovat saaneet suuren vapauden järjestää kuntalaisten palvelut haluamallaan tavalla. Tämän vuoksi mielenterveystyön ja palvelujen järjestämistavat mitä ilmeisimmin vaihtelevat kuntien välillä. Näistä eroista tiedetään erittäin vähän, vaikkakin tutkimus on tärkeää monestakin syystä. Ensinnäkin, kuten alussa mainittiin, mielenterveys- ja päihdeongelmat aiheuttavat kansallisella ja kunnan tasolla erittäin merkittävän tautikuorman palvelujärjestelmälle ja siten myös voimavarojen käytölle. Toisaalta voimavarojen tarkoituksenmukainen käyttö mielenterveys- ja päihdetyöhön ja -palveluihin lisää järjestelmän tehokkuutta, jonka seurauksena paineet voimavarojen kasvattamiseen helpottuvat. On luultavaa, että kuntien välisestä järjestämistapojen vaihtelusta seuraa vaihtelua myös palvelujen saatavuudessa, sujuvuudessa ja muissa laatutekijöissä. Yhtä luultavaa on, että myös mielenterveyden hoidon kustannukset vaihtelevat.

8 7 Mielenterveystyön taloutta koskevien tutkimusten puute ei ole pelkästään suomalainen kysymys, vaan asiaan on kiinnitetty huomiota myös Euroopan Unionin Mental Health Europe projektissa (MHE). Sen aloitteesta käynnistettiin marraskuussa 2002 verkostoyhteistyö 17 Euroopan maan kesken. Tarkoituksena on paitsi kehittää ja yhdenmukaistaa alan tutkimusmenetelmiä, myös arvioida ja vertailla osallistujamaiden mielenterveystyön resursseja, palvelujen järjestämistapoja sekä niiden tehokkuutta ja tuottavuutta. Tämä tutkimus tuottaa osaltaan Suomea koskevaa tietoa tähän yhteistyöhankkeeseen. Tutkimushankkeen yksilöidyt tehtävät olivat: 1. Kehittää riittävän tarkka mielenterveys- ja päihdepalvelujen kustannusten mittausmenetelmä, joka soveltuu kuntien mielenterveys- ja päihdetyöhön liittyvien palvelujen tutkimiseen. 2. Selvittää mielenterveystyön palvelujen eri osa-alueilla syntyvät kustannukset kunnittain. 3. Selvittää kuntien välisiä eroja mielenterveys- ja päihdetyöhön liittyvien palvelujen kustannuksissa ja erityisesti sitä vaikuttaako erilainen palvelujen järjestäminen kunnan kustannuksiin. Käsillä olevan raportin keskeisenä tehtävänä oli kartoittaa vaihtelua kuntien mielenterveys- ja päihdeongelmien hoidon kustannuksissa. Mielenterveys- ja päihdetyö on laaja kokonaisuus, jonka sisällä tarkemmin rajattuna ovat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Mielenterveyspalveluilla tarkoitetaan sekä erityiseen mielenterveysosaamiseen ja ensisijaisesti mielenterveyskysymyksiin suuntautuneita palveluita että mielenterveysosaamista yleensä peruspalveluissa. Päihdepalvelujen voidaan katsoa osaltaan sisältyvän näihin palveluihin. Tässä raportoitavaan selvitykseen osallistui viisi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiltään varsin erilaista Pirkanmaan kuntaa: Lempäälä, Pirkkala, Valkeakoski, Vammala ja Äetsä. Selvitys rajattiin koskemaan mielenterveys- ja päihdeongelmien synnyttämiä kustannuksia. 2. AINEISTOT JA MENETELMÄ 2.1 Palvelujen käytön määrä Asiakaslaskenta avohuollossa tehtävän mielenterveys- ja päihdetyön määrittämisen apuvälineenä Kaksi viikkoa kestänyt asiakaslaskenta toteutettiin kunnissa Laskennassa käytettiin apuna tapauslaskentalomaketta, jota käytettiin ensimmäisen kerran Lempäälässä tehdyssä pilottitutkimuksessa keväällä 2002 (10). Lomaketta kehitettiin edelleen Mielenterveystyön kustannukset viidessä Pirkanmaan kunnassa selvitystyötä varten. Merkittävin muutos oli asiakkaan sosiaalista toimintakykyä mittaavan GASFmittarin liittäminen lomakkeeseen sekä henkilötunnuksen merkitseminen ikäryhmän ja sukupuolen sijasta. Mielenterveystyön asiakaslaskentaa alettiin valmistella keväällä 2003 ottamalla yhteyttä muutaman Pirkanmaalla sijaitsevan kunnan johtohenkilöihin. Merkittävänä valintakri-

9 8 teerinä tässä vaiheessa oli se, että kunnat olivat palvelurakenteeltaan erilaisia. Tutkimukseen lupautui mukaan viisi kuntaa: Lempäälä, Pirkkala, Valkeakoski, Vammala ja Äetsä. Kunnat olivat erikokoisia, mutta väestörakenne niissä oli melko samanlainen (taulukko 1). Vammala ja Äetsä muodostavat kansanterveystyön kuntayhtymän, minkä vuoksi molemmat kunnat otettiin selvitykseen mukaan. Taulukko 1. Ikärakenne viidessä Pirkanmaan kunnassa vuonna Asukas luku % % % Lempäälä ,2 65,7 12,1 Pirkkala ,5 67,2 10,3 Valkeakoski ,8 65,9 18,2 Vammala ,6 62,0 20,4 Äetsä ,8 62,7 20,5 Asiakaslaskennan tulosten luotettavuuden parantamiseksi jokaisessa kunnassa pidettiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle koulutustilaisuus, jossa käytiin yhdessä läpi tapauslaskentalomaketta ja sen täyttämistä. Koulutustilaisuudet pidettiin lokakuun loppupuolella Koulutustilaisuuden jälkeen tapauslaskentalomakkeen käyttöä testattiin kunnissa yhden päivän ajan. Apuna henkilöstöllä oli lomakkeen kirjalliset täyttöohjeet (liite 1). Lempäälässä testausta ei katsottu aiheelliseksi, sillä henkilöstö oli tutustunut lomakkeeseen ja sen täyttämiseen jo aikaisemmin pilottitutkimuksen yhteydessä. Lomakkeen testauksen jälkeen kunnissa pidettiin palautetilaisuudet, joissa tutkijat antoivat lomaketta täyttäneelle henkilöstölle palautetta testauksen onnistumisesta ja henkilöstö puolestaan esitti tutkijoille kehittämisehdotuksia lomakkeen käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Henkilöstöltä saadun palautteen perusteella tapauslaskentalomakkeesta laadittiin toinen versio niitä asiakaskäyntejä varten, joilla ei käsitelty psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Myös alkuperäiseen tapauslaskentalomakkeeseen tehtiin pieniä muutoksia. Asiakaslaskennassa käytetyt lomakkeet ovat raportin liitteenä (liitteet 2 ja 3). Palautetilaisuudet pidettiin marraskuun 2003 aikana. Varsinaisen asiakaslaskennan ajankohdaksi suunniteltiin alun perin viikkoja ( ), mutta tutkimuslupien viivästymisen vuoksi aloitusajankohtaa jouduttiin siirtämään viikolla. Samassa yhteydessä asiakaslaskennan kesto lyhennettiin kolmesta viikosta kahteen viikkoon. Näiden kahden viikon aikana sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö täytti tiedot asiakaskäynneistä toiseen lomakkeista riippuen siitä käsiteltiinkö käynnillä asiakkaan psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa vai ei. Psyykkisen tilan huomioimisella tarkoitettiin tässä yhteydessä sitä, että työntekijä otti asiakaskäynnillä kantaa asiakkaan psyykkiseen tilaan tai päihteiden käyttöön liittyviin ongelmiin tai havainnoi ongelmia muutoin ottamatta niitä puheeksi. Lomakkeella kartoitettiin kaikenlaista psyykkisen tilan tai päihdeongelman huomioimiseen käytettyä aikaa, ei pelkästään niihin asiakkaisiin käytettyä aikaa, joilla oli aikaisempi diagnoosi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tilastot Erikoissairaanhoidon vuodeosastohoitopäivien ja poliklinikkakäyntien lukumäärät saatiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin rekistereistä. Käytössä olivat kuntien kokonaiskäyntimäärät sekä käyntimäärät sukupuolittain ja ikäryhmittäin. Tarkemmat käyntitiedot pyydettiin niistä henkilöistä, joista oli raportoitu täydellinen henkilöturvatunnus asiakaslaskenta-aikana.

10 Kansaneläkelaitoksen rekisterit Kansaneläkelaitoksen rekistereistä saatiin tiedot mielenterveyslääkkeiden käytöstä sekä yksityisellä psykiatrilla käyneiden lukumäärästä ja käyntien määrästä. Tiedot koskivat koko vuotta 2003, josta tähän raporttiin on laskettu keskimääräinen kahden viikon osuus Kuntien tilastot Kuntien tilastoista pyydettiin toimipistekohtaiset tilastoidut käyntimäärät, joiden avulla pystyttiin määrittelemään asiakaslaskennan yhteydessä raportoimatta jääneiden asiakaskäyntien määrä. Lisäksi pyydettiin tiedot henkilöstön määristä eri toimipisteissä vuoden 2003 lopussa. Tiedot on raportoitu siltä osin kuin ne kunnista toimitettiin. Äetsän osalta henkilöstön määrää ei pystytty määrittämään, sillä suuri osa äetsäläisistä käytti kuntayhtymästä johtuen terveydenhuoltopalveluja Vammalan puolella. 2.2 Palvelujen kustannukset Kustannustiedot ovat suurimmaksi osaksi peräisin Stakesin julkaisusta Terveydenhuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2001 (11). Siinä raportoitiin ammattialakohtaisesti keskimääräiset euromääräiset kustannukset suoritetta kohti. Suoritteena oli useimmiten vastaanottokäynti, jolle määriteltiin keskimääräinen hinta asiakaskäyntiin varatun työajan mukaan. Suoritteelle määriteltiin kokonaiskustannus, joka sisälsi henkilöstökustannukset sivukuluineen sekä vastaanottotoiminnasta ja toimialahallinnosta aiheutuneet kustannukset. Stakesin yksikkökustannusraportti ei kuitenkaan sisältänyt tietoa kaikkien asiakaslaskentaan osallistuneiden ammattiryhmien työajan kokonaiskustannuksista, joten nämä tiedot otettiin Tilastokeskuksen Kuntasektorin palkat ammateittain 2003 tilastosta 1. Päihdetyöntekijän kustannuksia ei ollut saatavilla, joten tässä yhteydessä käytettiin sosiaalityöntekijän tietoja, toimeentulotukikanslistin kohdalla puolestaan toimistovirkailijan kustannustietoja. Stakesin yksikkökustannusraportti ei sisältänyt myöskään suoritteeseen liittyviä kiinteitä kustannuksia, joten tässä tutkimuksessa nämä kustannukset on huomioitu kertomalla Hujasen (11) raportoimat luvut 1,7:llä. Jokaiselle ammattiryhmälle laskettiin minuuttikohtainen kustannus ( /min). Tilastokeskuksen tiedoista tämä saatiin jakamalla palkkatiedot samassa suhteessa, jossa Stakesin raportoimien ammattiryhmien palkat olivat työajan kokonaiskustannuksiin. Yksikkökustannukset on esitetty taulukossa 2. Konsultaatioiden kustannukset määriteltiin Forman ja kumppaneiden (10) raportissaan käyttämien periaatteiden mukaisesti. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvinä konsultaatioina huomioitiin ainoastaan psykiatrin, psykiatrisen sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän ja psykologin konsultaatiot. Koska sosiaalityöntekijää voidaan konsultoida myös muista syistä, painotettiin tässä raportissa sosiaalityöntekijän konsultoinnin kustannuksia psyykkisen tilan ja päihdeongelman huomioimiseen käytetyllä ajalla. 1 palkat;

11 10 Taulukko 2. Yksikkökustannukset /h *1,7 /min Fysioterapeutti 15,8 16,7 28,4 0,473 Kodinhoitaja 15,8 16,7 28,4 0,473 Mielenterveyshoitaja 0,555 Osastosihteeri 0,445 Perhetyöntekijä 0,451 Psykologi 21,5 22,7 38,6 0,644 Puheterapeutti 19,6 20,7 35,2 0,587 Sairaanhoitaja 18,4 19,4 33,1 0,551 Sosiaalityöntekijä 18,3 19,3 32,9 0,548 Terveydenhoitaja 16,7 17,7 30,0 0,500 Terveyskeskuslääkäri 38,4 40,6 69,0 1,150 Toimistovirkailija 0,419 Työn- ja askartelunohjaaja 0,456 /kpl Konsultoinnit psykiatri 20 22,1 psykiatrinen sh 10,6 11,7 sosiaalityöntekijä 10,2 11,3 psykologi 12,1 13,4 1 Julkisten menojen hintaindeksi/terveydenhuolto 2000=100. Tilastokeskus. 2 Palkansaajien ansiotasoindeksi 2000=100. Tilastokeskus. Lääkehoidon kustannuksista huomioitiin Kansaneläkelaitoksesta saadut tiedot mielenterveyslääkkeistä (psykoosilääkkeet, neuroosi- ja rauhoittavat lääkkeet, uni- ja masennuslääkkeet sekä dementialääkkeet). Käytettävissä olivat tautiryhmittäiset kokonaiskustannukset ikäryhmittäin ja sukupuolittain. Yksityisistä psykiatrikäynneistä käytettävissä olivat ikäryhmittäiset ja sukupuolittaiset kokonaiskustannukset sekä potilaskohtaiset kustannukset. Psykiatrisen vuodeosastohoidon ja poliklinikkakäyntien kustannuksina käytettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä saatuja tietoja kuntien kokonaiskustannuksista. Käytettävissä olivat sukupuolittaiset ja ikäryhmittäiset tiedot. Tiedot mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuki- ja hoiva-asumisen ja kuntoutuksen kustannuksista ovat peräisin kuntien tilastoista. Aluksi tiedot pyydettiin yksilötasolla, mutta tietojen keräämisen työläyden vuoksi kuntia pyydettiin toimittamaan ainoastaan kokonaissummat kuntien omien palvelujen ja ostopalvelujen kustannuksista vuodelta Koska kustannustietoja ei kaikista kunnista ollut käytettävissä, ei niitä ole kuntien tulosten yhdenmukaisuuden vuoksi laskettu mukaan lopullisiin mielenterveys- ja päihdetyöstä aiheutuneisiin kokonaiskustannuksiin. Tiedot toimittaneiden kuntien tuloksissa on kuitenkin raportoitu tuki- ja hoiva-asumisen ja kuntoutuksen euromäärät kahden viikon ajalta ja se, miten näiden kustannustekijöiden huomioiminen olisi muuttanut eri toimijoiden kustannusosuuksia.

12 11 3. TULOKSET 3.1 Lempäälä Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Asiakaslaskenta-ajalta raportoitiin yhteensä asiakaskäyntiä eri toimipisteissä. Näistä käynneistä 347 jätettiin pois analysoitavasta aineistosta asiakkaan epätäydellisen tai puuttuvan henkilöturvatunnuksen vuoksi. Poistettujen käyntien määrä oli 8,5 % kaikista raportoiduista käynneistä. Suurimmassa osassa (269) käynneistä ei käsitelty asiakkaan psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Lempäälässä asiakaslaskentaan osallistuneita toimipisteitä olivat terveyskeskus, jonka yksiköistä asiakaskäynnit raportoitiin erikseen mielenterveystoimistosta ja työterveyshuollosta, perhetyönyksikkö, perheneuvola sekä kotihoito käsittäen kaikenlaisen kotona annettavan hoidon. Terveyskeskus toimii Lempäälässä väestövastuuperiaatteella käsittäen edellä mainittujen yksiköiden lisäksi fysioterapiayksikön, kotisairaanhoidon, kouluterveydenhuollon, lääkärin vastaanoton sekä neuvolat. Päihdehuolto on Lempäälässä perhetyönyksikössä. Eniten käyntejä raportoitiin terveyskeskuksessa (53,8 %) ja toiseksi eniten kotihoidossa (27,2 %). Tarkemmat toimipistekohtaiset käyntimäärät ilmenevät liitetaulukosta 1 (sivu 53). Myös asiakasmäärä oli terveyskeskuksessa suurin, 66,7 % kaikista asiakaslaskenta-aikana eri toimipisteissä käyneistä asiakkaista. Useimmat asiakkaat kävivät eri toimipisteissä asiakaslaskenta-aikana vain kerran. Poikkeuksena olivat kotihoidon asiakkaat, joilla oli keskimäärin 4,5 käyntiä, vaihdellen yhdestä käynnistä 33 käyntiin. Liitetaulukossa 2 (sivu 53) on esitetty toimipistekohtaiset asiakasmäärät. Liitetaulukossa 3 (sivu 54) puolestaan on nähtävissä käynti- ja asiakasmäärät ammattialakohtaisesti eri toimipisteissä. Asiakkaat keskittyivät terveyskeskuksessa erityisesti lääkäreille ja kotihoidossa sairaanhoitajille ja kodinhoitajille tai vastaaville. Asiakaslaskennan aikana eri toimipisteissä asioineista lempääläisistä 79,7 %:lla ei asiakaskäynnillä käsitelty psyykkistä tilaa eikä 97,1 %:lla päihdeongelmaa. Niitä asiakkaita, joilla ei käsitelty kumpaakaan ongelmaa, oli 79 %. Psyykkistä tilaa huomioitiin 497 asiakkaalla (18,1 % asiakaskäynneistä) ja päihdeongelmaa 81 asiakkaalla (0,7 % asiakaskäynneistä). 2,2 %:ssa asiakaskäynneistä huomioitiin kumpaakin ongelmaa. (Kuvio 6. ks. yhteenveto-osio s. 46) Liitetaulukossa 4 on nähtävissä mielenterveys- ja päihdekäyntien jakautuminen toimipisteittäin ja ammattialoittain. Mielenterveys ja/tai päihdeongelman lisäksi asiakkailla saattoi olla myös muita ongelmia, muun muassa sosiaalisia ja somaattisia ongelmia. Sosiaaliseksi ongelmaksi luokiteltiin tässä yhteydessä muun muassa perheen sisäiset ongelmat, työttömyys sekä muut ongelmat, jotka jollain tavalla liittyivät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Näitä ongelmia raportoitiin 37,5 %:ssa niistä asiakaskäynneistä, joilla raportoitiin huomioitaneen psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Vastaavasti 12,3 %:ssa asiakaskäynneistä taustalla oli muiden ongelmien ohella somaattinen sairaus. Asiakaskäyntien taustalla olevat ongelmat vaihtelivat toimipisteittäin. Terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa, perhetyönyksikössä sekä kotihoidossa raportoitiin paljon käyntejä, joiden taustalla ei ollut mielenterveys ja/tai päihdeongelmia. Tosin työterveyshuollossa ja kotihoidossa raportoitiin suhteellisen paljon myös mielenterveysongelmia ja perhetyönyksikössä päihdeongelmia sekä sosiaalisia ongelmia. Mielenterveys-

13 12 toimistossa ja perheneuvolassa korostuivat mielenterveysongelmien ohella sosiaaliset ongelmat. Lempääläisten asiakaskäyntejä, joissa raportoitiin käytetyn aikaa psyykkisen tilan huomioimiseen, oli 639. Päihdeongelmaa huomioitiin 26 asiakaskäynnillä sekä psyykkistä tilaa ja päihdeongelmaa molempia 77 asiakaskäynnillä. Näillä käynneillä käytettiin aikaa psyykkisen tilan huomioimiseen keskimäärin 30,7 minuuttia ja päihdeongelman huomioimiseen keskimäärin 15,5 minuuttia. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa asiakaslaskenta-aikana tehdyn mielenterveys- ja päihdetyön määrien ja kustannusten jakauma toimipisteittäin ja ammattialoittain on esitetty taulukossa 3. Psyykkisen tilan huomioinnista aiheutuneiden kustannusten osuus oli terveyskeskuslääkäreillä huomattavan suuri, 20,7 %. Päihdeongelman huomioinnin kustannusosuus oli vielä suurempi eli 30,8 %. Terveyskeskuksessa päihdeongelman huomioimisen kustannusosuus oli suuri myös sairaanhoitajilla, 19,1 %. Yksittäisten ammattiryhmien osalta psyykkisen tilan huomioimisen kustannukset painottuivat terveyskeskuslääkäreiden jälkeen toiseksi eniten kotihoidossa työskenteleville kodinhoitajille ja vastaaville 12 %:n kustannusosuudella. Mielenterveystoimistossa psyykkisen tilan huomioinnin kustannukset painottuivat erityisesti sairaanhoitajille (11,1 %) ja psykologeille (10,2 %), päihdeongelman huomioimisen kustannukset puolestaan lääkäreille (11,6 %). Perhetyönyksikössä työskentelee päihdehuoltoon erikoistuneita päihdetyöntekijöitä, joiden osuus päihdeongelman huomioimisen kustannuksista oli 15 %. Kaiken kaikkiaan psyykkisen tilan sekä päihdeongelman huomioimisesta aiheutuneet kustannukset painottuivat eniten terveyskeskukseen (29,9 %) ja mielenterveystoimistoon (29,6 %). Konsultoinnin kustannuksista suurin osa aiheutui psykiatrin konsultoinneista, joiden osuus kokonaiskustannuksista oli 6,3 %. Psyykkisen tilan huomioimisesta aiheutunut kustannus asiakasta kohti oli 29, päihdeongelman huomioimisesta aiheutunut kustannus puolestaan 15.

14 13 Taulukko 3. Psyykkisen tilan ja päihdeongelman huomioimiseen käytettyjen peruspalvelujen määrä ja kustannukset Lempäälässä kahden viikon seuranta-aikana. Palvelun tarjoaja Henkilöstön määrä Psyykkinen tila Päihdeongelma Yhteensä Käytetyt Käytetyt minuutit minuutit % psyyk. tilan huomioinnin kustan-nuksista % päihdeongelman huomioinnin kustannuksista % kokonaiskustannuksista % kokonaiskustannuksista/ toimipiste Terveyskeskus 29,9 lääkäri , , ,7 terveydenhoitaja , , ,1 sairaanhoitaja , , ,8 psykologi , , ,3 Mielenterveystoimisto 29,6 lääkäri , , ,1 sairaanhoitaja , , ,7 psykologi , , ,7 sosiaalityöntekijä , , ,1 Työterveyshuolto 4,5 lääkäri , , ,7 terveydenhoitaja , , ,7 Perhetyön yksikkö 8,6 psykologi , , ,3 sosiaalityöntekijä , , ,6 päihdetyöntekijä , , ,5 toimeentulotukikanslisti , ,8 45 0,3 Perheneuvola 6,9 lääkäri 3 3 0, ,0 3 0,0 psykologi , , ,0 sosiaalityöntekijä , , ,9 Kotihoito 12,5 lääkäri , ,0 17 0,1

15 14 Palvelun tarjoaja Psykkinen tila Päihdeongelma Yhteensä Henkilöstön määrä Käytetyt minuutit % psyyk. tilan huomioinnin kustan-nuksista Käytetyt minuutit % päihdeongelman huomioinnin kustannuksista % kokonaiskustannuksista terveydenhoitaja , ,0 75 0,4 sairaanhoitaja , , ,7 kodinhoitaja/vast , , ,3 Yhteensä , ,0 % kokonaiskustannuksista/ toimipiste /mielenterveysasiakas 29 /päihdeasiakas 15 Konsultoinnit¹ 8,0 psykiatri ,3 psykiatrinen sh ,3 sosiaalityöntekijä 20 Joista mt- ja päihde-ongelman vuoksi 53%.² 122 0,7 psykologi ,7 Yhteensä ,0 100,0 /mielenterveys- ja päihdeasiakas 32 ¹Konsultointeja ei voitu jakaa asiakaslaskennan perusteella mielenterveys- tai päihdeongelmista johtuviksi, minkä vuoksi ne on laskettu mukaan vain kokonaiskustannuksiin. ²Psykiatrin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin konsultointien oletettiin johtuvan mielenterveys- tai päihdeongelmasta. Sosiaalityöntekijän konsultoinneista laskettiin mukaan se osuus, joka käynnistä oli käytetty mielenterveys- tai päihdeongelman huomiointiin.

16 Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Kaikkien palveluntuottajien osalta mielenterveys- ja päihdetyön määrä ja kustannukset kuvataan taulukossa 4. Vaikka suurin määrällinen volyymi mielenterveys- ja päihdetyöstä tehdään peruspalveluissa, sen kustannusosuus muihin osa-alueisiin verrattuna on pieni, 17,1 %. Peruspalvelut ja mielenterveystoimisto yhdessä vastasivat kuitenkin lähes neljäsosasta (24,3 %) lempääläisille annettujen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kustannuksista. Suurimmat kustannukset aiheutuivat erikoissairaanhoidosta, jonka osuus oli yli puolet eli 54,7 % kokonaiskustannuksista. Myös lääkekustannukset veivät suhteellisen suuren osan kustannuksista, 19,4 %. Kustannusten jakautuminen esitetään myös kuviossa 1. Taulukko 4. Mielenterveys- ja päihdetyön kustannukset Lempäälässä kahden viikon seuranta-aikana. Yhteensä % kokonaiskustannuksista Peruspalvelut ,1 Mielenterveystoimisto ,2 Erikoissairaanhoito vuodeosasto ,6 poliklinikka ,1 Lääkkeet ,4 Yksityislääkäri ,6 Yhteensä ,0 /asukas 4 Peruspalvelut 17,1 Mielenterveystoimisto 7,2 Vuodeosasto 45,6 Poliklinikka 9,1 Lääkkeet 19,4 Yksityislääkäri 1, Kuvio 1. Mielenterveys- ja päihdetyön kustannusten jakautuminen Lempäälässä. % Mielenterveyskuntoutujien tukiasumisen, kuntoutuksen sekä päiväkeskustoiminnan kustannukset kahden viikon ajalta olivat Päihdekuntoutujien osalta kustannukset olivat Mikäli nämä kustannukset olisi otettu huomioon kokonaiskustannuslaskelmissa, olisivat niiden osuudet olleet 7,9 % ja 2,1 %. Tällöin peruspalveluiden ja mielenterveystoimiston osuus olisi laskenut 21,9 %:iin, erikoissairaanhoidon osuus 49,2 %:iin ja lääkekustannusten osuus 17,5 %:iin.

17 16 Mielenterveys- ja päihdetyön kustannuksissa esiintyi suurta vaihtelua ikäluokkien ja sukupuolten välillä (taulukot 5 ja 6). Psykiatristen poliklinikkapalvelujen käytön kustannukset painottuivat naisilla voimakkaasti lapsiin ja nuoriin, miehillä tämän ikäluokan lisäksi työikäisiin. Vuodeosastopalvelujen käyttö ja kustannukset sen sijaan keskittyivät naisilla erityisesti ikääntyneisiin, miehillä nuoriin aikuisiin. Kansaneläkelaitoksen rekistereistä peräisin olevien lääke- ja yksityislääkäripalvelujen kustannustietojen osalta kaksi nuorinta ikäluokkaa on yhdistetty ikäluokituksen yhdenmukaistamiseksi. Lääkekustannukset olivat sekä miehillä että naisilla suurimmat ikääntyneillä sekä lisäksi varsin suuret työikäisillä naisilla. Yksityislääkäripalvelujen kustannukset painottuivat naisilla voimakkaasti alle 35-vuotiaiden ikäluokkaan, miehillä tämän ikäluokan lisäksi työikäisiin. Naisilla kaikkien palvelumuotojen kustannukset olivat miehiä suuremmat. Peruspalveluissa (poikkeuksena perheneuvola) ja mielenterveystoimistossa psyykkisen tilan ja päihdeongelman huomioinnin kustannukset olivat naisilla suuremmat kuin miehillä. Miehillä kustannukset terveyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa ja työterveyshuollossa keskittyivät suurimmaksi osaksi työikäisiin ja ikääntyneisiin, naisilla puolestaan nuoriin aikuisiin ja työikäisiin. Perhetyönyksikössä ja perheneuvolassa kustannukset painottuivat kummallakin sukupuolella lapsiin ja nuoriin. Taulukko 5. Erikoissairaanhoidon, lääkkeiden ja yksityisellä psykiatrilla käynnin kustannukset Lempäälässä kahden viikon aikana iän ja sukupuolen mukaan. Miehet % Naiset % 8,2 41, ,4 16,2 13,7 19,0 2,4 14,9 23,3 12,6 55-1,8 1,4 17,6 4,6 0,7 19,6 27,1 8,6 Kaikki % 44,3 45,4 41,4 37,8 55,7 54,6 58,6 62,2 Kaikki 2838, ,9 5675,4 432,9 3569, ,1 8040,9 713,5 Ikä Yhteensä % Ikä Poliklinikka Vuodeosasto Lääkkeet Yksityislääkäri Poliklinikka Vuodeosasto ,0 3,1 49,8 13,5 10,0 14, ,0 24,6 2,9 6,6 Lääkkeet Yksityislääkäri Poliklinikka Vuodeosasto Lääkkeet Yksityislääkäri ,8 16, ,9 31,2 18,2 55, ,8 31,1 37,0 31,6 55-2,5 21,1 44,8 13,2 Kaikki % 100,0 100,0 100,0 100,0 Kaikki 6408, , , ,4

18 17 Taulukko 6. Mielenterveys- tai päihdeongelman huomioimisen kustannukset peruspalveluissa ja mielenterveystoimistossa iän ja sukupuolen mukaan Lempäälässä. Miehet % Ikä Perhetyön yksikkö Kotihoito , , ,2 12,8 3,3 7,2 2, ,4 13,5 17,9 5,3 5,8 0, ,1 10,7 9,8 1,9 0 28,6 Kaikki % 36, ,9 27,3 60,5 29,2 Kaikki 1851,4 1875,3 236,3 404,3 717,8 627,5 Naiset % Ikä Perhetyön yksikkö Kotihoito ,6 1,2 0 46,6 28, ,1 12,6 22,6 10,1 2, ,6 39,7 36,7 12,8 9, ,6 9,4 9,8 3,2 0 70,8 Kaikki % 63, ,1 72,7 39,5 70,8 Kaikki 3281,6 3188,2 528,2 1075,4 467, Ikä Perhetyön yksikkö Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Työterveyshuolto Perheneuvola Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Työterveyshuolto Perheneuvola Yhteensä % Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Työterveyshuolto Perheneuvola Kotihoito ,2 0 59,6 80, ,3 25,5 25,8 17, ,2 54, , ,7 20,2 19,6 5,1 0 99,3 Kaikki % Kaikki 5132,9 5063,5 764,4 1479,7 1185,7 2147,5 3.2 Pirkkala Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Asiakaslaskenta-ajalta raportoitiin yhteensä asiakaskäyntiä eri toimipisteissä. Näistä käynneistä 222 jätettiin pois analysoitavasta aineistosta asiakkaan epätäydellisen tai puuttuvan henkilöturvatunnuksen vuoksi. Poistettujen käyntien määrä oli 5,5 % kaikista raportoiduista käynneistä. Suurimmassa osassa (188) käynneistä ei käsitelty asiakkaan psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Pirkkalassa asiakaslaskentaan osallistuneita toimipisteitä olivat terveyskeskus, jonka yksiköistä asiakaskäynnit raportoitiin erikseen mielenterveystoimistosta ja työterveyshuollosta, sosiaalitoimisto sekä kotihoito käsittäen kaikenlaisen kotona annettavan hoidon. Edellä mainittujen yksiköiden lisäksi terveyskeskuksen alaisuuteen kuuluvat neu-

19 18 volapalvelut, kouluterveydenhuolto, kotisairaanhoito, kuntoutuspalvelut sekä lääkärin vastaanotto. Perheneuvolapalvelut ostetaan Tampereelta, minkä vuoksi ne on Pirkkalan osalta jätetty asiakaslaskennan ulkopuolelle. Pirkkalassa on parhaillaan käynnissä lasten ja nuorten syrjäytymisen projekti, ja tästä johtuen asiakaslaskentaan osallistui lasten ja nuorten psykiatrinen yksikkö. Päihdepalveluja annetaan sosiaalitoimistossa. Eniten käyntejä raportoitiin terveyskeskuksessa (52,4 %) ja toiseksi eniten kotihoidossa (32,7 %). Tarkemmat toimipistekohtaiset käyntimäärät ilmenevät liitetaulukosta 1 (sivu 53). Myös asiakasmäärä oli terveyskeskuksessa suurin, 72,0 % kaikista asiakaslaskenta-aikana eri toimipisteissä käyneistä asiakkaista. Toiseksi eniten asiakkaita kävi työterveyshuollossa (10,5 %) ja vasta kolmanneksi eniten kotihoidossa (6,8 %). Useimmat asiakkaat kävivät eri toimipisteissä asiakaslaskenta-aikana vain kerran. Poikkeuksena olivat kotihoidon asiakkaat, joilla oli keskimäärin 8,6 käyntiä, vaihdellen yhdestä käynnistä 67 käyntiin. Liitetaulukossa 2 (sivu 53) on esitetty toimipistekohtaiset asiakasmäärät. Liitetaulukossa 3 (sivu 54) puolestaan on nähtävissä käynti- ja asiakasmäärät ammattialakohtaisesti eri toimipisteissä. Asiakkaat keskittyivät terveyskeskuksessa ja työterveyshuollossa erityisesti lääkäreille ja terveydenhoitajille sekä kotihoidossa kodinhoitajille tai vastaaville. Asiakaslaskennan aikana eri toimipisteissä asioineista pirkkalalaisista 78,1 %:lla ei asiakaskäynnillä käsitelty psyykkistä tilaa eikä 98,6 %:lla päihdeongelmaa. Niitä asiakkaita, joilla ei käsitelty kumpaakaan ongelmaa, oli 77,7 %. Psyykkistä tilaa huomioitiin 248 asiakkaalla (20,9 % asiakaskäynneistä) ja päihdeongelmaa 37 asiakkaalla (0,4 % asiakaskäynneistä). 1 %:ssa asiakaskäynneistä huomioitiin kumpaakin ongelmaa. (Kuvio 6. ks. yhteenveto-osio s. 50) Liitetaulukossa 4 on nähtävissä mielenterveys- ja päihdekäyntien jakautuminen toimipisteittäin ja ammattialoittain. Mielenterveys ja/tai päihdeongelman lisäksi asiakkailla saattoi olla myös muita ongelmia, muun muassa sosiaalisia ja somaattisia ongelmia. Sosiaaliseksi ongelmaksi luokiteltiin tässä yhteydessä muun muassa perheen sisäiset ongelmat, työttömyys sekä muut ongelmat, jotka jollain tavalla liittyivät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Näitä ongelmia raportoitiin 21,7 %:ssa niistä asiakaskäynneistä, joilla raportoitiin huomioitaneen psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Vastaavasti 34,3 %:ssa asiakaskäynneistä taustalla oli muiden ongelmien ohella somaattinen sairaus. Asiakaskäyntien taustalla olevat ongelmat vaihtelivat toimipisteittäin. Terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa sekä sosiaalitoimistossa pääosassa asiakaskäynneistä ei taustalla ollut mielenterveys ja/tai päihdeongelmia. Myös kotihoidossa noin puolet käynneistä oli tällaisia. Mielenterveystoimistossa, sosiaalitoimistossa sekä lasten ja nuorten psykiatrisessa yksikössä korostuivat mielenterveysongelmien ohella sosiaaliset ongelmat, kotihoidossa puolestaan somaattiset ongelmat. Päihdeongelmia ei raportoitu missään toimipisteessä erityisen paljoa. Pirkkalalaisten asiakaskäyntejä, joissa raportoitiin käytetyn aikaa psyykkisen tilan huomioimiseen, oli 769. Päihdeongelmaa huomioitiin 15 asiakaskäynnillä sekä psyykkistä tilaa ja päihdeongelmaa molempia 35 asiakaskäynnillä. Näillä käynneillä käytettiin aikaa psyykkisen tilan huomioimiseen keskimäärin 22,2 minuuttia ja päihdeongelman huomioimiseen keskimäärin 11,3 minuuttia. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa asiakaslaskenta-aikana tehdyn mielenterveys- ja päihdetyön määrien ja kustannusten jakauma toimipisteittäin ja ammattialoittain on esitetty taulukossa 7. Psyykkisen tilan huomioinnista aiheutuneiden kustannusten osuus oli huomattavasti muita suurempi kotihoidossa työskentelevillä kodin-

20 19 hoitajilla tai vastaavilla (29,6 %) sekä mielenterveystoimistossa työskentelevillä lääkäreillä (21,8 %). Päihdeongelman huomioinnin kustannusosuus oli puolestaan suuri terveyskeskuksessa ja mielenterveystoimistossa työskentelevillä lääkäreillä, 31,6 % ja 23,9 %. Osuus oli kohtalaisen suuri myös terveyskeskuksen sairaanhoitajilla (15,0 %) sekä sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöillä (13,8 %). Kaiken kaikkiaan psyykkisen tilan sekä päihdeongelman huomioimisesta aiheutuneet kustannukset painottuivat eniten mielenterveystoimistoon (35,2 %) ja kotihoitoon (32,7 %). Konsultoinnin kustannuksista suurin osa aiheutui psykiatrin konsultoinneista, joiden osuus kokonaiskustannuksista oli 3,7 %. Psyykkisen tilan huomioimisesta aiheutunut kustannus asiakasta kohti oli 43, päihdeongelman huomioimisesta aiheutunut kustannus puolestaan 11.

21 20 Taulukko 7. Psyykkisen tilan ja päihdeongelman huomioimiseen käytettyjen peruspalvelujen määrä ja kustannukset Pirkkalassa kahden viikon seuranta-aikana. Psyykkinen tila Päihdeongelma Yhteensä Palvelun tarjoaja Henkilöstön määrä Käytetyt minuutit % psyy. tilan huomoinnin kustannuksista Käytetyt minuutit % päihdeongelman huomioinnin kustannuksista % kokonaiskustannuksista % kokonaiskustannuksista/ toimipiste Terveyskeskus 15,2 lääkäri , , ,2 terveydenhoitaja , , ,6 sairaanhoitaja , , ,9 psykologi , , ,6 kodinhoitaja/vast , , ,9 Mielenterveystoimisto 35,2 lääkäri , , ,7 sairaanhoitaja 1(+2 ) , , ,4 psykologi , , ,1 sosiaalityöntekijä , , ,9 kodinhoitaja/vast , ,0 7 0,1 Työterveyshuolto 2,7 lääkäri , , ,6 terveydenhoitaja , ,0 8 0,1 Sosiaalityön yksikkö 2,5 sosiaalityöntekijä , , ,5 Kotihoito 32,7 terveydenhoitaja , , ,0 sairaanhoitaja , , ,5 kodinhoitaja/vast , , ,2 Lasten ja nuorten pkl 6 lääkäri , , ,1 sairaanhoitaja , ,0 28 0,2 psykologi , , ,6

22 21 Palvelun tarjoaja Psyykkinen tila Päihdeongelma Yhteensä Henkilöstön Käytetyt Käytetyt määrä minuutit minuutit % psyy. tilan huomoinnin kustannuksista % päihdeongelman huomioinnin kustannuksista % kokonaiskustannuksista sosiaalityöntekijä , ,0 49 0,4 Yhteensä , ,0 % kokonaiskustannuksista/ toimipiste /mielenterveysasiakas 43 /päihdeasiakas 11 Konsultoinnit¹ 5,4 psykiatri ,7 psykiatrinen sh ,4 sosiaalityöntekijä 21 Joista mt ja päihde-ongelman vuoksi 46%.² 111 1,0 psykologi ,3 Yhteensä ,0 100,0 /mielenterveys- ja/tai päihdeasiakas 44 ¹Konsultointeja ei voitu jakaa asiakaslaskennan perusteella mielenterveys- tai päihdeongelmista johtuviksi, minkä vuoksi ne on laskettu mukaan vain kokonaiskustannuksiin. ²Psykiatrin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin konsultointien oletettiin johtuvan mielenterveys- tai päihdeongelmasta. Sosiaalityöntekijän konsultoinneista laskettiin mukaan se osuus, joka käynnistä oli käytetty mielenterveys- tai päihdeongelman huomiointiin.

23 Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus Kaikkien palveluntuottajien osalta mielenterveys- ja päihdetyön määrä ja kustannukset kuvataan taulukossa 8. Vaikka suurin määrällinen volyymi mielenterveys- ja päihdetyöstä tehdään peruspalveluissa, sen kustannusosuus muihin osa-alueisiin verrattuna on pieni, 14,3 %. Peruspalvelut ja mielenterveystoimisto yhdessä vastasivat kuitenkin yli viidenneksestä (22,1 %) pirkkalalaisille annettujen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kustannuksista. Suurimmat kustannukset aiheutuivat erikoissairaanhoidosta, jonka osuus oli 47,2 % kokonaiskustannuksista. Myös lääkekustannukset veivät suuren osan kustannuksista, 26,4 %. Kustannusten jakautuminen esitetään myös kuviossa 2. Taulukko 8. Mielenterveys- ja päihdetyön kustannukset Pirkkalassa kahden viikon seuranta-aikana. Yhteensä % kokonaiskustannuksista Peruspalvelut ,3 Mielenterveystoimisto ,8 Erikoissairaanhoito vuodeosasto ,1 poliklinikka ,1 Lääkkeet ,4 Yksityislääkäri ,3 Yhteensä ,0 /asukas 4 Peruspalvelut 14,3 Mielenterveystoimisto 7,8 Vuodeosasto 37,1 Poliklinikka 10,1 Lääkkeet 26,4 Yksityislääkäri 4, % Kuvio 2. Mielenterveys- ja päihdetyön kustannusten jakautuminen Pirkkalassa. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tukiasumisen kustannukset olivat kahden viikon ajalta, päihdekuntoutuksen puolestaan Mikäli nämä kustannustekijät olisi otettu huomioon kokonaiskustannuslaskelmissa, olisivat niiden osuudet olleet 8,5 % ja 6,0 %. Peruspalveluiden ja mielenterveystoimiston osuus olisi tällöin laskenut 18,9 %:iin, erikoissairaanhoidon osuus 40,4 %:iin ja lääkekustannusten osuus 22,5 %:iin.

24 23 Mielenterveys- ja päihdetyön kustannuksissa esiintyi suurta vaihtelua ikäluokkien ja sukupuolten välillä (taulukot 9 ja 10). Psykiatristen poliklinikkapalvelujen käytön kustannukset painottuivat sekä miehillä että naisilla voimakkaasti lapsiin ja nuoriin. Vuodeosastopalvelujen käyttö ja kustannukset sen sijaan keskittyivät miehillä erityisesti työikäisiin, naisilla nuoriin aikuisiin. Kansaneläkelaitoksen rekistereistä peräisin olevien lääke- ja yksityislääkäripalvelujen kustannustietojen osalta kaksi nuorinta ikäluokkaa on yhdistetty ikäluokituksen yhdenmukaistamiseksi. Lääkekustannukset olivat miehillä suurimmat työikäisillä, naisilla ikääntyneillä ja työikäisillä. Yksityislääkäripalvelujen kustannusosuus oli miehillä suurin alle 35-vuotiaiden ikäluokassa, naisilla tämän ikäluokan lisäksi työikäisillä. Miehillä erikoissairaanhoidon kustannukset olivat naisten kustannuksia suuremmat, naisilla puolestaan lääke- ja yksityislääkäripalvelujen kustannukset miesten kustannuksia suuremmat. Peruspalveluissa ja mielenterveystoimistossa psyykkisen tilan ja päihdeongelman huomioinnin kustannukset olivat naisilla suuremmat kuin miehillä. Miehillä kustannukset terveyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa ja sosiaalityön yksikössä keskittyivät suurimmaksi osaksi työikäisiin, naisilla puolestaan nuoriin aikuisiin ja työikäisiin. Taulukko 9. Erikoissairaanhoidon, lääkkeiden ja yksityisellä psykiatrilla käynnin kustannukset Pirkkalassa kahden viikon aikana iän ja sukupuolen mukaan. Miehet % Naiset % 6,3 39, ,3 30,2 21,0 8,0 10,0 3,0 21,4 33,2 55-2,2 18,3 17,4 1,4 0,3 9,1 25,1 6,8 Kaikki % 67,0 69,2 47,2 20,2 33,0 30,8 52,8 79,8 Kaikki 1693, ,5 6588,2 460,0 834,3 5025,9 7356,0 1815,3 Ikä Yhteensä % Ikä Poliklinikka Vuodeosasto Lääkkeet Yksityislääkäri Poliklinikka Vuodeosasto ,9 1,7 18,7 5,6 8,9 10, ,6 19,0 4,0 13,0 Lääkkeet Yksityislääkäri Poliklinikka Vuodeosasto Lääkkeet Yksityislääkäri ,7 7, ,6 32,1 15,1 50, ,3 33,2 42,3 41,2 55-2,5 27,4 42,5 8,2 Kaikki % 100,0 100,0 100,0 100,0 Kaikki 2528, , ,2 2275,3

25 24 Taulukko 10. Mielenterveys- tai päihdeongelman huomioimisen kustannukset peruspalveluissa ja mielenterveystoimistossa iän ja sukupuolen mukaan Pirkkalassa. Miehet % Ikä Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Työterveyshuolto Sosiaalityön yksikkö Kotihoito Lasten ja nuorten pkl ,2 0, , ,2 4,2 0 4,2 0, ,9 0 37,8 1, ,3 2, ,3 0 Kaikki % 30,7 27, ,4 57,5 Kaikki 544,7 1131, , ,7 Naiset % Ikä Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Työterveyshuolto Sosiaalityön yksikkö Kotihoito Lasten ja nuorten pkl ,9 1, , ,5 22 2,8 33,5 0 14, ,3 39,5 96,5 17 1,5 5,2 56-9,6 9,1 0,7 7,6 69,1 0 Kaikki % 69,3 72, ,6 42,5 Kaikki 1227,4 2985,1 312,3 168,2 2657,6 316,3 Yhteensä % Ikä Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Työterveyshuolto Sosiaalityön yksikkö Kotihoito Lasten ja nuorten pkl ,1 2, , ,7 26,2 2,8 37,6 0,8 14, ,3 59,4 96,5 54,8 2,9 5, ,9 11,7 0,7 7,6 96,4 0 Kaikki % Kaikki 1772,1 4116,3 312,3 289,9 3765, Valkeakoski Mielenterveys- ja päihdetyö peruspalveluissa Asiakaslaskenta-ajalta raportoitiin yhteensä asiakaskäyntiä eri toimipisteissä. Näistä käynneistä 393 jätettiin pois analysoitavasta aineistosta asiakkaan epätäydellisen tai puuttuvan henkilöturvatunnuksen vuoksi. Poistettujen käyntien määrä oli 6,3 % kaikista raportoiduista käynneistä. Suurimmassa osassa (326) käynneistä ei käsitelty asiakkaan psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Valkeakoskella asiakaslaskentaan osallistuneita toimipisteitä olivat terveyskeskus käsittäen muun muassa lääkäreiden ja hoitajien vastaanotot, neuvolapalvelut ja kouluterveydenhuollon, mielenterveystoimisto, työterveyshuolto, sosiaalityön yksikkö, perheneuvola, A-klinikka sekä kotihoito käsittäen kaikenlaisen kotona annettavan hoidon. Nämä toimipisteet toimivat sosiaali- ja terveyskeskuksen alaisuudessa. Julkisten työ-

26 25 terveyspalvelujen lisäksi Valkeakoskella on paljon yksityistä työterveyshuoltotoimintaa, joten työterveyshuollon osalta asiakaslaskennan avulla pystyttiin kartoittamaan vain osa työterveyshuollon piirissä tehtävästä mielenterveys- ja päihdetyöstä. Eniten käyntejä raportoitiin kotihoidossa (47,5 %) ja toiseksi eniten terveyskeskuksessa (32,4 %). Tarkemmat toimipistekohtaiset käyntimäärät ilmenevät liitetaulukosta 1 (sivu 53). Huolimatta kotihoidon suuresta käyntimäärästä, oli asiakasmäärä suurin terveyskeskuksessa, 56,2 % kaikista asiakaslaskenta-aikana eri toimipisteissä käyneistä asiakkaista. Useimmat asiakkaat kävivät eri toimipisteissä asiakaslaskenta-aikana vain kerran. Poikkeuksena olivat kotihoidon asiakkaat, joilla oli keskimäärin 8,2 käyntiä, vaihdellen yhdestä käynnistä 134 käyntiin. Liitetaulukossa 2 (sivu 53) on esitetty toimipistekohtaiset asiakasmäärät. Liitetaulukossa 3 (sivu 54) puolestaan on nähtävissä käynti- ja asiakasmäärät ammattialakohtaisesti eri toimipisteissä. Asiakkaat keskittyivät erityisesti terveyskeskuksessa työskenteleville lääkäreille ja sairaanhoitajille. Kotihoidon piirissä työskentelevillä kodinhoitajilla tai vastaavilla oli vain 86 asiakasta, mutta toisaalta käyntejä näiden asiakkaiden luona oli Asiakaslaskennan aikana eri toimipisteissä asioineista valkeakoskelaisista 81,5 %:lla ei asiakaskäynnillä käsitelty psyykkistä tilaa eikä 97,3 %:lla päihdeongelmaa. Niitä asiakkaita, joilla ei käsitelty kumpaakaan ongelmaa, oli 80 %. Psyykkistä tilaa huomioitiin 420 asiakkaalla (17,3 % asiakaskäynneistä) ja päihdeongelmaa 80 asiakkaalla (1,5 % asiakaskäynneistä). 1,2 %:ssa asiakaskäynneistä huomioitiin kumpaakin ongelmaa. (Kuvio 6. ks. yhteenveto-osio s. 46) Liitetaulukossa 4 (sivu 56 ) on nähtävissä mielenterveys- ja päihdekäyntien jakautuminen toimipisteittäin ja ammattialoittain. Mielenterveys ja/tai päihdeongelman lisäksi asiakkailla saattoi olla myös muita ongelmia, muun muassa sosiaalisia ja somaattisia ongelmia. Sosiaaliseksi ongelmaksi luokiteltiin tässä yhteydessä muun muassa perheen sisäiset ongelmat, työttömyys sekä muut ongelmat, jotka jollain tavalla liittyivät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Näitä ongelmia raportoitiin 18,7 %:ssa niistä asiakaskäynneistä, joilla raportoitiin huomioitaneen psyykkistä tilaa tai päihdeongelmaa. Vastaavasti 15,1 %:ssa asiakaskäynneistä taustalla oli muiden ongelmien ohella somaattinen sairaus. Asiakaskäyntien taustalla olevat ongelmat vaihtelivat toimipisteittäin. Käyntejä, joiden taustalla ei ollut mielenterveys ja/tai päihdeongelmia oli erityisen paljon terveyskeskuksessa ja työterveyshuollossa, mutta paljon myös kotihoidossa, sosiaalityön yksikössä sekä perheneuvolassa. Mielenterveys- ja päihdeongelmien ohella sosiaalisia ongelmia raportoitiin runsaasti mielenterveystoimistossa, sosiaalityön yksikössä, perheneuvolassa sekä A-klinikalla. Päihdeongelmat luonnollisesti korostuivat A-klinikalla. Kotihoidossa käyntien taustalla olivat suhteellisen yleisesti mielenterveysongelmat. Somaattisia ongelmia raportoitiin mielenterveysongelmien ohella eniten mielenterveystoimistossa. Valkeakoskelaisten asiakaskäyntejä, joissa raportoitiin käytetyn aikaa psyykkisen tilan huomioimiseen, oli 927. Päihdeongelmaa huomioitiin 80 asiakaskäynnillä sekä psyykkistä tilaa ja päihdeongelmaa molempia 67 asiakaskäynnillä. Näillä käynneillä käytettiin aikaa psyykkisen tilan huomioimiseen keskimäärin 21,3 minuuttia ja päihdeongelman huomioimiseen keskimäärin 14,5 minuuttia. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa asiakaslaskenta-aikana tehdyn mielenterveys- ja päihdetyön määrien ja kustannusten jakauma toimipisteittäin ja ammattialoittain on esitetty taulukossa 11. Psyykkisen tilan huomioinnista aiheutuneiden kustannusten osuus oli huomattavan suuri kotihoidon piirissä työskentelevillä kodinhoitajilla tai vastaavilla, 21,8 %. Kodinhoitajien lisäksi psyykkisen tilan huomioimisen kustan-