RAJAKIIRI OY TORNION RÖYTTÄN TUULIPUISTON LAAJENNOKSEN (PUUSKA 2) LINNUSTOSELVITYS LAPIN VESITUTKIMUS OY

Transkriptio

1 20403 RAJAKIIRI OY TORNION RÖYTTÄN TUULIPUISTON LAAJENNOKSEN (PUUSKA 2) LINNUSTOSELVITYS

2 i Rajakiiri Oy RAJAKIIRI OY TORNION RÖYTTÄN TUULIPUISTON LAAJENNOKSEN (PUUSKA 2) LINNUSTOSELVITYS Heikki Tuohimaa, linnustoasiantuntija fil. yo Tuomas Väyrynen, luontokartoittaja (EAT) Lapin Vesitutkimus Oy SISÄLLYS SIVU 1 JOHDANTO SELVITYSALUE SEKÄ RISKIALUEEN JA -KORKEUDEN MÄÄRITTELY KEVÄT- JA SYYSMUUTON TARKKAILUT TAUSTAA JA TAVOITTEET MENETELMÄT TULOKSET kevätmuutto Syysmuutto TULOSTEN TARKASTELUA PESIMÄAJAN RUOKAILULENTOTARKKAILUT TAUSTAA JA TAVOITTEET MENETELMÄT TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELUA RÖYTTÄN NYKYISTEN TUULIVOIMALOIDEN LINNUSTO-VAIKUTUSTEN TARKASTELUA PUUSKA-2 HANKKEEN LINNUSTOVAIKUTUSTEN ARVIOINTI TUULIVOIMAPUISTOJEN MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT HÄIRIÖ- JA ESTEVAIKUTUKSET ELINYMPÄRISTÖMUUTOSTEN VAIKUTUKSET TÖRMÄYSKUOLLEISUUDEN VAIKUTUKSET Pohdintaa riskilajeista Törmäysmallinnukset Lokkilinnnut Sääksi Kurki ja piekana LINNUSTON SUOJELULLINEN ASEMA VALTAKUNNALLISESTI UHANALAISET LAJIT ALUEELLISESTI UHANALAISET LAJIT EU:N LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN I LAJIT SUOMEN VASTUULAJIT YHTEENVETO VIITTEET Hallituskatu 20 B (tsto) Jänkätie 1 (laboratorio) Sammonkatu 8 Valtakatu 26 Kaupintie 5 Ylistönmäentie 26, 1.krs PL 96, ROVANIEMI OULU KEMI HELSINKI JYVÄSKYLÄ tel +358 (0) tel tel tel tel Y-tunnus/Business ID:

3 1 Rajakiiri Oy LIITELUETTELO Liite 1. Selvitysalue, kohteet ja tutkimusikkuna. Liite 2. Kevätmuuton tarkkailuissa havaitut muuttavat linnut. Liite 3. Syysmuuton tarkkailuissa havaitut muuttavat linnut. Liite 4. Pesimäajan ruokailulentotarkkailun tulokset linjoilla: läpilentoa/tunti. Liite 5. Kartoituksissa havaitut lajit ja niiden suojelulliset asemat. Pohjakartta Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/12 Raportti sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 08/2012 aineistoa Kansikuva: Röyttän sataman lintuja tuulivoimaloiden läheisyydessä (valokuva Heikki Tuohimaa)

4 2 Rajakiiri Oy 1 JOHDANTO Rajakiiri Oy on suunnittelemassa Puuska 2-nimistä tuulipuistohanketta Tornion Röyttään. Alueella on jo ennestään Puuska niminen tuulivoimapuisto, joka käsittää 8 tuulivoimalaa. Puuska 2 - hankkeessa tarkoituksena on rakentaa 5 uutta voimalaa olemassa olevien voimalaitosten läheisyyteen. Röyttän alueella muina toimijoina ovat Outokumpu Tornio Works ferrokromisulattamo ja terästehdas sekä Röyttän satama. Hankkeen pienen mittakaavan vuoksi siihen ei sovelleta YVA-menettelyä. Hankkeen yhteydessä alueelle laaditaan asemakaavan muutos, jossa ratkaistaan tuulivoimaloiden sijoittaminen alueelle. Suunniteltujen tuulivoimaloiden teho on sama kuin nykyisissä voimaloissa eli 3,6 MW. Jokaisen voimalan napakorkeus tulisi olemaan 120 m ja kokonaiskorkeus 60 metrin lapojen kanssa 180 metriä. Nykyiset tuulivoimalat ovat napakorkeudeltaan 100 m ja niiden lapojen pituus noin 60 m. Tehdasalueella on olemassa olevaa tiestöä, jota käytettäisiin voimaloiden kuljetuksiin sekä huoltoajoihin. Jokaisen voimalan yhteyteen rakennetaan tarvittaessa tulotie sekä voimalan pystytyksen tarvitsema asennuskenttä. Suunniteltujen voimaloiden linnustovaikutusten arviointia varten kerättiin aineistoa kenttätutkimuksina 12 työpäivänä huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana vuonna Työhön sisältyi lintujen kevät- ja syysmuuton sekä pesimäajan ruokailulentojen tarkkailua. Lisäksi seurattiin lintujen käyttäytymistä suhteessa olemassa oleviin voimaloihin ja etsittiin kuutena kertana voimaloiden läheisyydestä kuolleita lintuja paikallisen törmäysriskin tarkastelemiseksi. Kartoituksista vastasivat Heikki Tuohimaa ja Tuomas Väyrynen Lapin Vesitutkimus Oy:stä. Selvitysalue ja käytetyt tarkkailupaikat on esitetty liitteessä 1. Tehtyjen kenttätöiden lisäksi hyödynnettiin tulosten tarkastelussa alueen eteläpuoliselle merialueelle Rajakiirin suunnitteleman Röyttän merituulipuistoa varten kerättyä aineistoa (mm. Rajakiiri 2010 ja Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2012a, 2012b j, 2012c). Tuulivoimaloiden vaikutusten arvioinnissa sovellettiin ns. Bandin tasomallia törmäyslaskelmissa (Band ym. 2007a). 2 SELVITYSALUE SEKÄ RISKIALUEEN JA -KORKEUDEN MÄÄRITTELY Linnustoselvitysalue sijaitsee Tornion Röyttän niemellä, jossa kartoituksia tehtiin Koivuluodon leton kalastaman ja Puojiniemen välisellä ranta-alueella. Muutontarkkailuissa havainnointiin käytännössä koko näkösektorilla olevaa aluetta, jolle ei voida antaa tarkkaa rajausta. Ruokailulentotarkkailussa käytössä oli kuvitteelliset tarkkailulinjat, joilla lintujen liikehdintää seurattiin. Tulosten tarkastelua ja vaikutusten arviointia varten määriteltiin eräänlainen 4 x 4 km laajuinen riskialue (rajaus liitteessä 1), joka koostui Röyttän niemen kärjestä ja läheisistä ranta-alueista. Riskialueeseen sisältyi kaikki rakennetut ja suunnitellut voimalat (yhteensä 13 kpl). Vastaavasti määriteltiin pystysuuntainen törmäysriskikorkeus, jonka lähtökohtana olivat roottorien korkeudet. Linnun katsottiin lentävän törmäysriskikorkeudella, kun se lensi välillä metriä, kun tarkastelussa olivat olemassa olevat voimalat ja vastaavasti metriä, kun tarkastelussa olivat uudet suunniteltavat voimalat. Riskialue ja törmäysriskialue muodostuvat yhdessä lopullisen riskitilan. Maastotyö tehtiin siten, että erityisesti kiinnitettiin huomiota lintujen liikkumiseen kuvatussa riskitilassa. Käytetyt rajat koettiin maastossa tapahtuvien tulkintojen ja aineiston käsittelyn kannalta käytännöllisiksi. Määritellyn riskitilan laajuus suhteessa todelliseen voimala-alueeseen (noin 3,5 km x 2,5 km) ja roottorien korkeuteen (roottoreiden korkeusrajoina olemassa olevilla voimaloilla alareuna 40 m ja yläreuna 160 m sekä vastaavasti suunnitelluilla voimaloilla 60 m ja 180 m) on kuitenkin syytä huomioida. Todellisuudessa vain hyvin pieni osa riskitilassa lentävistä yksilöistä kärsii tuulivoimaloiden vaikutuksista. Roottorin ympärilleen muodostamat voimakkaat

5 3 Rajakiiri Oy ilmavirtaukset voivat kuitenkin aiheuttaa linnuille vaaratilanteita jonkin verran alemmas ja ylemmäs kuin lapa fyysisesti ulottuu, minkä vuoksi lentokorkeusrajat ovat perusteltuja (ts. 20 metrin vara yläja alapuolella) ja toisekseen varovaisuusperiaatteiden takia, sillä silmämääräisesti tehdyissä lentokorkeusarvioissa on mukana runsaasti epävarmuutta. Matalalla lentävien lintujen lentokorkeus on luonnollisesti paljon helpompi arvioida kuin korkealla lentävien. Juuri Röyttän kohdalla arvioita auttoivat olemassa olevat voimalat ja muut korkeat rakennelmat, joihin lintujen lentokorkeutta saattoi verrata. 3 KEVÄT- JA SYYSMUUTON TARKKAILUT 3.1 Taustaa ja tavoitteet Muuttomatkalla olevia lintuja esiintyy käytännössä kaikkialla, mutta vallitseva lajisto ja muuttajamäärät vaihtelevat alueellisesti suuresti. Alueen lintumuuton luonne on aina seurausta sen maantieteellisestä sijainnista ja paikallisista maaston piirteistä. Suomessa läpimuuttavien lintujen määrä kullakin alueella keskimäärin vähenee pohjoista kohden. Kärjistettynä, kun etelärannikon yli muuttavat kaikki Suomessa pesivät muuttolinnut, niin Rovaniemen kohdilla enää Lapissa pesivät linnut. Lisäksi Lappi jää suureksi osaksi sivuun myös Länsi-Euroopan talvehtimisalueiden ja Pohjois-Venäjän pesimäalueiden välillä kulkevasta massiivisesta miljoonien vesilintujen ja kahlaajien muuttovirrasta. Suomen kohdilla tämä ns. arktisten lintujen muutto painottuu Suomenlahdelle ja Itä-Suomeen (mm. Pöyhönen 1995). Yleisellä tasolla kunkin lintuyksilön talvehtimisalueen, muuttoreitin varren levähdysalueiden ja pesimäalueen sijainnit muodostavat kyseisen yksilön muuttoreitin. Energiataloudellisesti edullisin tapa linnulle olisi muuttaa näiden alueiden välillä suoraviivaisesti. Todellisuudessa linnut eivät useinkaan käytä suorinta reittiä, vaan pyrkivät lentämään turvallisessa ympäristössä ja välttelevät niille uhkaavia ympäristöjä esim. maalinnut vesialueiden ylityksiä. Tästä on seurauksena lintujen muuton tiivistymiä erilaisten maaston muotojen mukaan. Ilmiö tulee esille erityisesti rannikkoalueilla, jossa lintumuutto on yleensä paljon voimakkaampaa kuin sisämaassa tai ulapalla. Erilaiset maastomuodot vaikuttavat kuitenkin vaihtelevasti eri lajeihin. Muutontarkkailun tavoitteena oli saada luotettava käsitys lintumuutosta suunnitellulla tuulivoimapuiston laajennusalueella ja havaita ne mahdolliset lajit, joihin voimaloiden rakentamisella voisi olla vaikutusta. 3.2 Menetelmät Maastotyö toteutettiin havainnoimalla selvitysalueen ja sen ympäristön ilmatilaa kokoaikaisesti kiikareiden ja kaukoputken avulla hyviltä näkymäpaikoilta. Päätarkkailusuunta oli keväällä etelään ja syksyllä pohjoiseen päin. Käytetyt tarkkailupisteet (liite 1) sijaitsivat Röyttän sataman eteläkärjessä Taljan saaren tuulivoimaloilla ja Koivuluodon Leton satamassa. Havainnointia oli keväällä välillä neljänä päivänä yhteensä vajaat 20 tuntia ja vastaavasti syksyllä viitenä päivänä yhteensä reilut 20 tuntia. Havainnointi pyrittiin suorittamaan vilkkaina muuttopäivinä. Näissä tilanteissa aiemmin vallinnut muuttolennolle heikko sää vaihtui juuri havainnointiaamuksi muuttolentoa suosivaksi, esim. vastatuuli myötätuuleksi. Vuorokauden sisällä havainnointi ajoitettiin auringonnousun ja iltapäivän välille. Lintuja havaitaan muuttolennossa yleensä eniten aamulla. Eri lajeilla on kuitenkin vaihtelevia muuttorytmejä. Esimerkiksi kohoavia ilmavirtauksia hyödyntävien petolintujen ja kurjen muutto on vilkkainta yleensä keskipäivällä. Merkittävä osa linnuista muuttaa yöaikaan, mutta yömuuton tarkkailu tässä työssä käytetyllä menetelmällä olisi hyvin vaikeaa. Tämä ei johdu yksin pimeydestä vaan myös syistä, kuten että yömuuttajat muuttavat keskimäärin korkeammalla, useimmiten yksinään ja eivät juuri ääntele muuttolennollaan ja ovat siten vaikeita havaita ja tunnistaa. Enimmäkseen yöllä muuttavia lajeja ovat mm. monet vesilinnut, kahlaajat ja pääosa hyönteissyöjävarpuslinnuista.

6 4 Rajakiiri Oy Muuttavista linnuista pyrittiin saamaan selville seuraavat seikat: laji, yksilömäärä, etenemissuunta, tarkkailupisteen ohitusetäisyys ja -puoli, sekä lentokorkeus. Lisäksi kiinnitettiin huomiota lintujen käyttäytymiseen hankealueen läheisyydessä, esim. kuinka lentokorkeudet muuttuvat ja miten linnut reagoivat jo alueella oleviin tuulivoimaloihin. Päähuomio kohdistui petolintuihin ja muihin suurikokoisiin lintulajeihin, joiden on todettu olevan tuulivoimapuiston vaikutuksille herkempiä lajeja kuin pienikokoisten lajien. Paikalliset kiertelevät linnut pyrittiin jättämään tuloksista pois, so. ne eivät ole muuttavien lintujen tuloksissa mukana. Rajan veto kiertelevän ja muuttavan välillä on joissakin tapauksissa vaikeaa. Periaatteena muutto liittyy kuitenkin pitempään siirtymiseen lähemmäs pesimä- tai talvehtimisaluetta (tai harvinaisissa tapauksissa esim. sulkasatoaluetta). Esimerkiksi lokkien siirtyminen meren ja kaatopaikan välillä tai paikallisten vesilintujen lentelyt lahdelta toiselle eivät ole muuttoa. Vaikka kierteleviä lintuja ei laskettu muuttotuloksiin, kirjattiin myös havainnot kiertelevistä linnuista hankealueelta. Erilaisia epävarmuustekijöitä liittyy näkyvän muuton tarkkailussa saatuihin tuloksiin runsaasti. On todettu, että tarkkailijan havaitsema ja kokema muutto ei useinkaan vastaa todellista lintumuuton voimakkuutta. Monet mm. varpuslintu-, kahlaaja- ja lokkilajeista muuttavat säännönmukaisesti niin korkealla, että jäävät muutontarkkailijalta havaitsematta. Näiden lajien havaittavuuteen vaikuttaa ratkaisevasti sääolosuhteet. Linnut alentavat lentokorkeutta vastatuulessa ja huonossa näkyvyydessä, jolloin niitä maastossa on helpompi havaita. Tutkahavainnot ovat kuitenkin osoittaneet, että todellisuudessa linnut suosivat muutollaan kohtalaista myötätuulta ja hyvää näkyvyyttä (Koistinen 2004). Mitä vilkkaampaa muutto on, sitä suhteessa enemmän lintuja jää näkemättä. On myös huomattu, että yksittäiseltä havainnoijalla jää näkemättä runsaasti myös niitä lintuja, jotka teoriassa olisi pitänyt olla havaittavissa () 1985). Myös havainnointiin liittyvät ominaisuudet (esim. olosuhteet, havainnoijan aktiivisuus ja kyvykkyys sekä optiikan laatu) vaikuttavat muuttolennossa olevien lintujen laskentatuloksiin paljon enemmän kuin esimerkiksi pesimälintulaskennoissa. Tässä työssä muuton seurannan tuloksiin liittyvien epävarmuustekijöiden merkitystä vähentää se, että tuulivoimaloiden vaikutuksille altistuu vain suhteellisen matalalla tapahtuva muutto (alle 200 metriä) ja että tuulivoimapuistohankkeiden kannalta kriittisimpinä pidetyt lajit ovat suurikokoisia ja enimmäkseen päivämuuttajia ja siten melko helposti havaittavia lajeja. 3.3 Tulokset kevätmuutto Kevätmuutontarkkailussa havaitut linnut on esitetty liitteessä 2. Yhteensä tarkkailussa kirjattiin noin 1000 muuttavaa lintuyksilöä noin 50 eri lajista. Sorsalinnuista runsaslukuisimpia muuttolennossa tavattuja lajeja olivat iso- ja tukkakoskelo, metsähanhi, valkoposkihanhi, merimetso, joita tavattiin muutamia kymmeniä yksilöitä per laji. Myös kuikkalintuja havaittiin muutamia kymmeniä, jotka valtaosin olivat kaakkureita. Havaituista vesilintujen muuttoparvista monet kohosivat mantereen ylle, mm. suuri osa iso- ja tukkakoskeloista, parvi valkoposkihanhia sekä ainoa havaittu pilkkasiipiparvi. Useissa tapauksissa mantereelle lähtöön liittyi jonkin verran epäröintiä eli paluuta takaisinpäin ja kiertelyä rannikon läheisyydessä. Osa kuikkalinnuista ja niistä erityisesti kaakkurit, sekä osa isokoskeloista ohitettuaan Röyttän sataman, kääntyivät seuraamaan Tornionjoen jokivartta. Mantereelle ylle nousseen muuton lisäksi sorsalintuparvia liikkui suunnilleen itä-länsisuuntaisesti Röyttän niemen edustalla. Sataman altailla myös oleskeli paikallisena päivittäin vähintään kymmeniä sorsalintuja. Runsaita lajeja olivat mm. koskelot, tukkasotka ja merihanhi. Lokkilinnusta runsaslukuisimpia muuttajia olivat pikku- ja naurulokki, mutta kokonaisuutena lokkilintujen muutto oli hyvin vähäistä. Niiden kohdalla tulokseen vaikutti se, että lokkilintujen runsaus alueella vaikeutti muuttoparvien havaitsemista. Harvinaisimpia tavattuja vesi- ja

7 5 Rajakiiri Oy rantalintulajeja olivat ristisorsa, pikkutiira ja tunturikihu. Näistä tunturikihu lensi kaukaa Röyttän niemen itäpuolelta jatkaen määrätietoisesti matkaa koilliseen mantereen ylle. Pikkutiirat ja ristisorsa lensivät matalalla rantalinjaa seuraten. Kurki oli havaituista lajeista yksilömääräisesti runsaslukuisin. Kurkia havaittiin reilut 500 yksilöä ja lähes kaikki huhtikuun tarkkailukerralla. Valtaosa havaituista kurjista tuli mereltä jatkaen määrätietoisesti kohden pohjoisia ilmansuuntia. Jonkin verran kurkia muutti mantereen yllä luoteen suuntaan. Petolinnusta havaittiin selvästi runsaimmin piekanoja, yhteensä 20 yksilöä. Piekanan muuttoreitit jakaantuivat varsin samankaltaisesti kurjen kanssa. Muita petolintulajeja havaittiin vain yksittäisinä. Erikoisin oli kaukana maan yllä länteen lentänyt Aquila-suvun lajilleen määrittämätön kotka, joka ulkonäkönsä ja ajankohdan perusteella oli todennäköisesti satelliittiseurannassa ollut Tönn -kiljukotka (juuri kyseisenä päivänä lensi Perämeren pohjukan kautta Suomesta Ruotsiin, ks. Sellis 2012). Muista petolinnuista havaittiin mm. yksittäisiä (2 3 kpl) sinisuohaukkoja, hiirihaukkoja ja tuulihaukkoja. Myös muista petolinnuista osa saapui mereltä ja osa seurasi rantalinjaa edeten useimmissa tapauksissa luoteeseen. Paikallisena ylivoimaisesti näkyvin petolintulaji oli sääksi, joita näkyi päivittäin useita kertoja. Muuttavia kahlaajia ja varpuslintuja havaittiin hyvin niukasti. Varpuslinnut jäivät niukalle huomiolle, mutta kaikkina aamuina varpuslintujen muutto oli silti havaintopisteissä huomattavan heikkoa. Todennäköisesti varpuslintuja olisi havaittu enemmän sisempänä jonkin matkan päässä rantalinjasta. Huomattava määrä havaituista lintulajien yksilöistä lensi tuulivoimapuiston ympäristöön asetetun kuvitteellisen 16 km² riskialueen läpi. Runsaimmin havaituista lajeista havaittiin kaakkureista 77 % (yht. 24/31), metsähanhista 66 % (23/35), isokoskeloista 28 % (19/68), kurjista 25 % (127/518), piekanoista 20 % (5/20) ja tukkakoskeloista 19 % (12/63) lentävän tämän vyöhykkeen läpi (liite 2). Röyttän niemen lähistöllä tapahtuva lentokorkeusjakauman arviot on esitetty taulukossa 1 runsaimmin havaittujen lajien osalta. Havaintojen mukaan valtaosalla lajeista noin puolet yksilöistä lentää voimaloiden roottoreiden muodostamalla törmäysriskikorkeudella. Avomerellä vesi- ja rantalintulajit lentävät lähempänä veden pintaa kuin rantaviivan tuntumassa. Maan yllä nämä lajit lentävät tavallisesti hyvin korkealla, tyypillisesti yli 200 metrissä. Yleisesti monilla maalinnuilla tilanne on juuri päinvastainen eli ne muuttavat vesialueiden yli korkealla. Kuitenkin keväällä etelästä mereltä Röyttän niemeen saapuvat kurjet ja piekanat lentävät usein matalammalla kuin maan yllä, mikä näiden lajien kohdalla selittyy kohoavien ilmavirtausten puuttumisesta merellä. Korkealla lentäviä lintuja jää havainnoijalta runsaasti huomaamatta, joten todellisuudessa yli 200 metrissä lintujen liikehdintä on kuitenkin runsaampaa kuin tämä aineisto antaa ymmärtää. Taulukko 1. Kevätmuuton tarkkailussa arvioituja lentokorkeusjakaumia (prosentuaaliset osuudet) Röyttän sataman läheisyydessä (riskikorkeus olemassa olevien voimaloiden mukaan m). Laji yks. (n) m Yhteensä 20m 40m 80m 200m + riskikorkeus Laulujoutsen 10 50,0 50,0 0,0 0,0 0,0 50 % Hanhet yht 59 28,8 64,4 6,8 0,0 0,0 71 % Isokoskelo 68 23,5 41,2 27,9 7,4 0,0 77 % Tukkakoskelo 63 31,7 12,7 39,7 15,9 0,0 68 % Kuikkalinnut 44 9,1 31,8 29,5 29,5 0,0 91 % Piekana 20 25,0 60,0 15,0 0,0 0,0 75 % Kurki 477 0,0 60,4 37,3 0,0 2,3 98 % Liro 32 15,6 81,3 3,1 0,0 0,0 84 % Pikkulokki 12 75,0 0,0 0,0 0,0 25,0 0 %

8 6 Rajakiiri Oy Syysmuutto Syksyn viidellä tarkkailukerralla havaittiin yhteensä vajaat 8000 muuttavaa lintuyksilöä ja 44 lajia. Tulokset on esitetty liitteessä 3. Kurkien osalta tarkkailun ajoitus onnistui erinomaisesti, koska todennäköisesti syksyn kaksi parasta muuttopäivää tuli havainnoiduksi. Yhteensä havaittiin muuttavana n.1800 yksilöä Muutto tapahtui molempina päivinä samanluonteisesti. Parvet saapuivat pohjoisesta mantereelta meren yltä jatkaen matkaa meren päälle etelän-kaakon suuntaan. Muuton painopiste oli noin 5 km Röyttän niemen itäpuolella. Länsipuolelta ja toisaalta kaukaa itäpuolelta muutto oli heikompaa. Havaituista linnuista arviolta noin viidesosa (350 yksilöä) saapui Röyttän riskialueen yli. Tämän kaistan länsipuolelta havaittiin muuttaneen noin 300 ja itäpuolelta reilut 1100 yksilöä. Suuret kurkiparvet lienee havaittavissa kauempaa kuin mikään muun lintulaji parvet tai yksilöt, hyvällä näkyvyydellä kaukoputkella jopa yli 20 km:n päästä. Kuva 1. Kurkia muuttolennossa (valokuva Olli-Pekka Karlin). Laulujoutsenten muutto eteni syksyllä 2012 ilman suuria muuttopiikkejä sään kylmettyä tasaisesti lähes koko lokakuun ajan. Havaitut satakunta laulujoutsenta eivät keskittyneet erityisesti minnekään, muuttoa tapahtui suunnilleen yhtä paljon itä- kuin länsipuolelta ja parven suuntasivat vaihtelevasti lähinnä kaakon ja lounaan välille. Hanhia, todennäköisiä metsähanhia, havaittiin ainoastaan pari hyvin kaukaista parvea. Pienemmistä sorsalintulajeista selvästi runsaimmin havaittiin isokoskeloita, noin sata yksilöä, jotka olivat pääasiassa aikuisia koiraita. Sukupuolen perusteella niiden voidaan päätellä olleen tulossa pohjoisessa sijaitsevilta sulkimisalueilta. Isokoskeloista valtaosa lensi eteläisiin suuntiin, muut pienten sorsalintulajien muuttoparvet lensivät yleensä rantaa seuraten joko itään tai länteen. Petolinnuista eniten havaintoja tehtiin piekanoista, joita havaittiin 25 yksilöä. Muista petolinnuista havaittiin varpushaukkoja, ampuhaukkoja sekä yksittäinen sinisuo-, hiiri-, ja muuttohaukka.

9 7 Rajakiiri Oy Muuttava merikotka havaittiin 23.9., jolloin se lensi Röyttän niemen itäpuolelta korkealla kohti lounasta. Tämän lisäksi paikallinen aikuinen merikotka lenteli Röyttän itäpuolella Petolintuja muutti sekä rantaa seuraten itään tai länteen että toisaalta kohti ulappaa. Piekanoista suuri osa seurasi rantaviivaa maan puolella edeten itään tai kaakkoon päin, mutta muuton kuva oli melko sekava. Kahlaajia ei havaittu juuri lainkaan, ne poistuvatkin pääosin elokuuhun mennessä. Lokkilintuja havaittiin muuttolennossa hyvin vähän. Sen sijaan lajiryhmä oli runsaslukuinen paikallisena ja kiertelevänä. Ruokailulentoliikehdintä oli ajoittain vilkasta, enimmillään karkeasti arvioituna noin lokkia, käytännössä harmaalokkia, lensi aamun tunteina kohti kaatopaikkaa. Harmaalokkien suuri ruokailulentoliikehdintä kaatopaikalle tapahtui lähes yksinomaan selvästi yli 5 km:n päässä Röyttän niemen itäpuolelta. Röyttän niemen yli lensi tarkkailukerroilla päivittäin joitakin kymmeniä harmaalokkeja. Myöskään länsipuolella ei havaittu samankaltaista suurta liikehdintää kuin itäpuolella. Ilmiö on ilmeisesti säännöllinen (vrt. Xenus 2012a, b ja c). Syyskuussa satamassa oleili enimmillään noin 300 harmaalokkia paikallisena. Kalalokkeja havaittiin syksyn tarkkailukerralla vaihtelevasti muutamia tai muutamia kymmeniä yksilöitä, pääasiassa ulapalla. Muita lokkilintulajeja havaittiin syksyn aikana vain yksittäisiä. Lokkilintujen tapaan variksia ja korppeja havaittiin enimmäkseen paikallisina kiertelijöinä ja varsinainen muutto oli lähes olematonta. Sepelkyyhkyjä havaittiin muutama muuttoparvi. Varpuslinnuista hyönteissyöjiä (mm. kirviset ja västäräkit) tehtiin eniten havaintoja elokuussa, vaikka muutto jatkui edelleen syyskuun lopun havaintokerralla. Siemensyöjiin kuuluvien peippojen (mm. peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen ja urpiainen) ja sirkkujen muutto tapahtui kiivaimmin syys-lokakuun tarkkailukerroilla. Voimakkain rastaiden muutto havaittiin lokakuun alun tarkkailukerralla. Todennäköisesti varpuslintuja olisi havaittu huomattavasti runsaammin siirtymällä tarkkailemaan jonkin matkaa rantalinjasta sisemmäs. Tuulivoimapuiston kannalta ns. riskivyöhykkeellä Röyttän yli lensi havaituista muuttavista kurjista noin viidesosa, joutsenista noin puolet ja valtaosa mm. piekanoista ja sepelkyyhkyistä. Suhdeluvussa on paljon kyse siitä, kuinka kaukaa laji ylipäätään havaitaan. Kurkiparvet erottuvat paljon kauemmas, kuin vaikkapa kooltaan pienemmät ja tavallisesti yksittäin muuttavat petolinnut. Taulukko 2. Syysmuuton yhteydessä arvioituja lentokorkeusjakaumia (prosentuaaliset osuudet) Röyttän sataman läheisyydessä (tässä taulukossa riskikorkeus olemassa olevien voimaloiden mukaan m). Laji yks. (n) 0 20m 21 40m 41 80m m 200m+ Yhteensä riskikorkeus Joutsen ,7 51,7 8,5 5,1 0,0 65 % Mustalintu 21 61,9 38,1 0,0 0,0 0,0 38 % Isokoskelo 95 20,0 37,9 38,9 3,2 0,0 80 % Kurki ,0 10,8 16,9 41,1 31,2 69 % Piekana 25 0,0 48,0 24,0 12,0 16,0 84 % Varpushaukka 6 16,7 16,7 33,3 33,3 0,0 83 % Sepelkyyhky 35 0,0 17,1 17,1 65,7 0,0 100 % Röyttän muutontarkkailussa arvioitu lentokorkeusjakauma syksyllä on esitetty taulukossa 2 runsaimmin havaittujen lajien osalta. Esimerkiksi joutsenet lensivät tyypillisesti alle 50 metrin korkeudella, kun taas kurjet taas yli 100 metrin korkeudella. Nyt havaitussa kurkien

10 8 Rajakiiri Oy massamuutossa kuitenkin suhteellisen suuri osa lensi alle 200 metrissä. Kurkiparvien saapuessa mantereelta kohti merta, lentokorkeus hiljalleen aleni. Kohoavissa ilmavirtauksissa kurjet lentävät usein satojen metrien korkeudella, mutta nyt havaittu muutto eteni keskimäärin paljon alempana.. Kuten keväällä, korkealla lentäviä lintuja jää havainnoijalta runsaasti huomaamatta, joten todellisuudessa yli 200 metrissä lintujen liikehdintä on runsaampaa kuin tämä aineisto antaisi ymmärtää. 3.4 Tulosten tarkastelua Kokonaisuutena muuttolennossa tavatut vesilintujen, kahlaajien ja lokkilintujen muuttajamäärät olivat rannikon oloissa pieniä. Esimerkiksi Perämeren etelä- ja keskiosan rannikolla vastaavalla havainnointipanoksella useimpien lajien muuttajamäärät olisivat epäilemättä olleet moninkertaisia (vrt. esim. Tuohimaa & Tikkanen 2010). Ilmeisesti Perämerellä vesi- ja rantalinnuille tärkeimmät levähdysalueet ns. Oulun seudun kerääntymäalueet (Leivo ym. 2002) toimivat muuton jakajana, sen pohjoispuolella vesi- ja rantalinnut eivät seuraa rannikkolinjaa läheskään samassa mittakaavassa kuin eteläpuolella. Aiemmissa yhteyksissä on myös todettu keväällä arktisten vesilintujen ja kuikkalintujen siirtyvän mantereen yllä viimeistään Simon korkeudella (Xenus ry. 2012c). Kuitenkin joillakin lajeilla, mm. haapanalla, laulujoutsenella ja isokoskelolla, on olemassa useita tärkeitä kerääntymäalueita Tornionjoen - Muonionjoen vesistöreitin varrella, kuten mm. Tornionjokisuu, Karunginjärvi ja Pellonjärvi (Leivo ym. 2002), minkä vuoksi niiden muuttoliikehdinnän voisi olettaa olevan Röytän alueellakin, Tornionjokisuun läheisyydessä, ajoittain vilkasta. Tehdyissä tarkkailuissa kyseisillä lajeilla havaittiin kuitenkin vain pientä muuttoa. Vesi- ja rantalintujen muutto on Röyttän alueella, varsinkin keväällä, myös yleisesti luonteeltaan sekavahkoa johtuen alueen sijainnista Perämeren pohjukassa. Täällä selväpiirteinen lintujen muuton johtolinja päättyy. Kevätmuutto näyttää etenevän rintamana mantereen ylle, johon liittyy jonkin verran epäröivää käytöstä eli kiertelyä rannikon läheisyydessä. Lisäksi muuttoa tapahtui sekä keväällä että syksyllä rantalinjaa seuraten itään tai länteen. Havaintojen mukaan Tornionjoki toimi lintujen johtolinjana vain pienessä mittakaavassa. Petolinnuista odotusten mukaisesti Suomen yli kaakosta luoteeseen muuttava ja levinneisyydeltään pohjoinen piekana (Pöyhönen 1995) oli ylivoimaisesti runsaslukuisin muuttava laji sekä keväällä että syksyllä. Kuitenkin myös piekanan havaitut määrät olivat melko pieniä, kun niitä verrataan vaikkapa Simon ja Iin rannikolla tapahtuvaan piekanamuuttoon. Havaittujen piekanoiden muuttoreitit Röyttän kohdalla on esitetty kuvassa 1. Havaintojen perusteella keväällä piekanoiden muutossa oli kaksi päälinjaa; mereltä jään päältä saapuvat pohjoiseen ja koilliseen matkanneet linnut sekä päättyvää rannikkolinjaa luoteeseen matkanneet linnut. Rannikkolinjaa seuraavia lintuja havaittiin tarkkailussa vähemmän, mutta tämä saattaa olla pelkästään tarkkailupaikasta johtuvaa harhaa, sillä kauempana rannikosta mantereen päällä matkanneita lintuja oli vaikeampi havaita. Syksyllä piekanoiden muutto oli selkeästi sekavampaa ja lintuja tuntui liikkuvan alueella lähes kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Pohjoisesta saapuvat linnut tuntuivat hakevan uuttaa muuttosuuntaa kohdatessaan meren aavan edessään. Yhtä tai kahta selkeää linjaa ei ole havaintojen perusteella tulkittavissa, joskin suuressa mittakaavassa voi havaita pääosan linnuista matkanneen rannikkolinjaa seuraten kohden kaakkoa. Kurkien kohdalla Tornio sijoittuu selväpiirteisesti muuttoreitille. Muuttoreitti sijoittuu linjalle Siikajoki - Hailuoto - Krunnit - Perämeren pohjukka - pohjoiset pesimäalueet sekä keväällä että syksyllä (PPLY 2009). Reittiä pitkin kulkee noin kurkea vuosittain. Muuttopäiviin sattuvat tuuliolot vaikuttavat suuresti reitin lopulliseen sijoittumiseen, nyt syksyn päämuuttopäivänä koillistuulella reitti lienee ollut keskimääräistä läntisempi. Yksilömääräisesti vielä merkittävämpi muuttoreitti kulkee kuitenkin idempää Muhoksen levähdysalueen kautta (PPLY 2009).

11 9 Rajakiiri Oy Kuva 2. Piekanoiden havaitut lentoreitit keväällä (n = 20) ja syksyllä (n = 25). Tulosten mukaan keväisin kurkien muutossa Röyttän kohdalla on kaksi päälinjaa (kuva 2.). Niistä toinen tulee suoraan jään päältä etelän ja lounaan suunnilta (ilmeisesti mm. Hailuodon kautta muuttavaa kantaa) nousten Tornion kohdalla mantereen ylle ja sisämaahan. Toinen seuraa tiiviimmin rannikkolinjaa suunnaten kohden luodetta. Tämän tarkkailun perusteella Tornion kohdalla jään päältä tuleva muuttoreitti on merkittävämpi. Osa näistä linnuista myös muuttaa suoraan tehdasalueen yli ja olemassa olevien tuulivoimaloiden vierestä kuitenkaan niistä häiriintymättä. Syksyllä kurjet muuttivat Tornion kohdalla varsin laajalla rintamalla etelää kohden (kuva 3.). Etelän lisäksi jonkin verran linnut suuntaavat rannikkolinjaa pitkin kohden kaakkoa, mutta valtaosin linnut suuntaavat meren päälle muuttomatkallaan. Linnut eivät myöskään näyttäisi erityisesti karttavan tehdasaluetta ja sen tuulivoimaloita, joskin voimakkain muuttoreitti näyttäisi kohdistuvan selkeästi teollisuusalueen itäpuolelle noin puolenkymmenen kilometrin päähän.

12 10 Rajakiiri Oy Kuva 3. Kurkiparvien muuttoreitit keväällä (n = 16 pientä ja 19 keskikokoista parvea). Varpuslintuja ja muita pienempiä maalintuja havaittiin muuttolennossa hyvin vähän. Vaikka varpuslintuja olisi todennäköisesti havaittu paljon enemmän sisemmissä havaintopisteissä, niin kokonaisuutena varpuslintuja liike vaikutti alueella niukalta. Tällä kohtaa itä-länsi-suuntainen rannikkolinja ei ilmeisesti tiivistä varpuslintumuuttoa samaan tapaan kuin etelämpänä. Röyttän merituulipuistoa varten Xenus ry:n tekemien kevätmuuton tarkkailujen vuonna 2012 (Xenus ry 2012c) pohjalta todettiin, että kevätmuutto on tällä merialueella useimmilla lajeilla heikkoa parhaisiin Kemi-Tornion paikkoihin verrattuna. Syyksi arvioidaan, että etelän suunnassa olevaa aavaa merta linnut eivät lähde mielellään ylittämään, etenkin kun se on jäässä toukokuun puoliväliin asti. Lisäksi Suomen ja Ruotsin rannikkoja seuraavia päämuuttoreittejä kohti pohjoista lentävistä linnuista suurin osa suuntaa kulkunsa mantereelle ennen Tornioon saapumistaan, koska rannikon suunta kääntyy vähitellen itä-länsi - suuntaiseksi. Xenus ry:n mukaan Röyttän alueen tärkeimmät muuttoreitit kulkevat pitkin valtakunnan rajaa kohti Tornionjoen suuta ja Kuusiluodon- Sassin tienoilta kohti Liakanjoen suuta. Merialueella kiertelee pitkin kevättä myös pesivää linnustoa, etenkin lokkeja, joista suuri osa pesii Outokummun tehtaan ja Röyttän sataman alueilla. Esimerkiksi pääosa harmaalokeista elelee ulkosaaristossa, mistä ne lentävät päivittäin Tornion kaatopaikalle.

13 11 Rajakiiri Oy Kuva 4. Kurkiparvien muuttoreitit syksyllä (n = 19 pientä, 34 keskikokoista ja 7 suurta parvea, 5 parven reitti kartan ulottumattomissa). Xenus ry:n havainnot ja päätelmät lintujen kevätmuutosta ovat samansuuntaisia kuin Lapin Vesitutkimus Oy:n tarkkailujen perusteella arvioitiin. Jonkinlaisina eroina kuitenkin nousi esille, että Xenus ry:n tarkkailuissa havaittiin vähän muuttavia kurkia, petolintuja ja kuikkalintuja suhteutettuna käytettyyn havainnointipanokseen ja verrattuna omiin tuloksiimme. Sen sijaan Xenus ry:n toimesta oli kiinnitetty huomiota kohden Tornionjokisuuta tapahtuvaan muuttoon mm. tiirojen ja tukkokoskelon osalta. Xenus ry:n tarkkailut jatkuivat myös syksyllä 2012, mutta näitä tuloksia ei ollut saatavilla käyttöön raporttia kirjoittaessa. Myös vuonna 2009 tehdyt havainnot (Rajakiiri 2010) ovat samansuuntaisia nyt saatujen tulosten kanssa. 4 PESIMÄAJAN RUOKAILULENTOTARKKAILUT 4.1 Taustaa ja tavoitteet Vaikka suurin osa lintulajeista viettää pesimäaikansa suppean reviirin piirissä, on myös joukko tähän aikaan aktiivisesti liikkuvia lajeja. Erityisesti lokkilinnut eli lokit, tiirat ja kihut ovat hyvin runsaasti liikkeellä pesimäaikana. Muita pesimäaikana aktiivisesti liikkuvia lajeja ovat esimerkiksi pääskyt, ruokkilinnut, kuikkalinnut ja petolinnut. Tämänkaltaiset lajit tyypillisesti hakevat ravintoa erilaisesta elinympäristöstä kuin missä ne pesivät ja ruokailualueet voivat sijaita kaukanakin pesimäpaikkoihin nähden, esim. suurilla lokeilla toisinaan jopa useiden kymmenien kilometrien päässä. Erilaisia linnuille tärkeitä ravinnonhakualueita ovat mm. matalat ranta-alueet, kosteikot, pellot ja kaatopaikat. Lokit ja tiirat pesivät tavallisesti keskittyneesti suurina yhdyskuntina. Siksi erityisesti juuri lokkilintujen kohdalla ruokailupaikkojen ja pesimä- tai levähdyspaikkojen välille muodostuu maastonmuotoja seurailevia vilkkaita lentoreittejä.

14 12 Rajakiiri Oy Työn tavoitteena oli saada yleiskäsitys pesimäajan ruokailulentojen painottumisesta hankealueella ja sen ympäristössä eri lajeilla. Pääkohteena olivat lokkilinnut, jotka esiintyvät tällä alueella runsaslukuisina. 4.2 Menetelmät Röyttän satama-alueella lintujen pesimäaikaista ruokailulentoliikehdintää havainnointiin kesällä 2012 kolmena vuorokautena (28.6., ja 3.8.). Yhteensä havainnointia oli noin 10 tuntia ajoittuen vuorokausien sisällä vaihtelevasti aamun ja illan välille. Kullekin kohteelle määritettiin 1-3 tarkkailulinjaa. Kukin tarkkailulinja oli suunnattu suhteellisen kiinteästi johonkin suuntaan maamerkkejä apuna käyttäen. Tarkkailupisteiden ja -linjojen havainnointisektorit yhdessä kattoivat jokaisen suunnitellun voimalapaikan ilmatilan. Lisäksi vertailun saamiseksi tarkkailupisteiltä havainnoitiin suunnitellun voimala-alueen ulkopuolella kulkevaa liikehdintää, jolloin havainnointisektorit kattoivat myös kaikki olemassa olevat voimalat. Havainnointiajat on esitetty liitteessä 4 ja tarkkailupisteiden sijainnit ja -linjat liitteessä 1. Kaikki tarkkailulinjan läpi lentävät linnut laskettiin lukuun ottamatta pieniä varpuslintuja. Pienten varpuslintujen laskennasta luovuttiin, sillä se olisi häirinnyt vaikutusten arvioinnin kannalta tärkeämpien lajiryhmien laskentaa. Lisäksi poikkeuksena olivat havainnoijasta varoittelemaan tulleet lähistöllä pesivät linnut, joita ei laskettu. Mahdollisuuksien mukaan kirjattiin tarkemmin etäisyyksiä, lentosuuntia ja lentokorkeuksia. Mitä vähälukuisempi laji, sitä tarkemmin kirjaus tehtiin. Kala- ja lapintiirahavainnot yhdistettiin ja lajisuhteita tiiramassasta selvitettiin otoksina. Lintujen havainnointiin käytettiin kiikareita ja kaukoputkea muutontarkkailun tapaan. Tulosten käsittely perustui lentointensiteettiin, ts. havaittuja läpilentoja suhteessa käytettyyn havainnointiaikaan. Tuloksiin liittyviä epävarmuustekijöitä ovat aineiston pienuus, sillä todellisuudessa lentointensiteetti ei ole vakio koko pesimäkautta ja pesimäajan pituus vaihtelee lajeittain. Tarkkojen tulosten saaminen olisikin vaatinut laajemmat ja pitemmällä aikavälillä tehdyt seurannat. Lisäksi pieni osa tarkkailujen aikana, lähinnä lähellä, mutta korkealla lentävistä, jäi epäilemättä havainnoijalta huomaamatta. Yleisellä tasolla tämänkaltaisen tarkkailun tuloksiin vaikuttaa myös havainnoijan aktiivisuus, kyvyt ja tulkitsemistavat. Huolimatta epävarmuuksista ruokailulentoliike on kuitenkin paljon säännönmukaisempaa kuin esimerkiksi muuttoliike. Voidaan siksi arvioida, että tämäkin tarkkailumäärä kertoo jo varsin luotettavasti ainakin valtalajiston ja niiden lentoreittien jakaantumisen alueella. 4.3 Tulokset ja niiden tarkastelua Valtaosan liikehdinnästä ennakko-odotusten mukaisesti muodostivat lokkilinnut, sillä lähes 90 % kirjatuista tarkkailulinjojen läpilennoista koski lokkilintua. Yleisimmät lajit olivat naurulokki, kalatiira, lapintiira ja kalalokki ja harmaalokki. Yhteensä havaittiin yli 30 eri lajia. Lokkilintujen kohdalla ilmeisesti pääosan liikehdinnästä muodostivat sataman alueella pesivät linnut, jotka hakivat ravintoa hankealueen ympäristöstä. Satama-alueella pesii mm. noin 300 paria naurulokkeja (Xenus ry 2012a). Toisaalta vastaavasti muualla pesiviä lintuja käytti jonkin verran satama-aluetta ravinnon hakuun. Lokkilintujen eri lajien jakauma eri linjoilla on esitetty liitteessä 4 ja pelkistettynä kuvassa 4. Tulosten mukaan ruokailulentoliikehdintä oli selvitysalueella selvästi vilkkainta Röyttän sataman allas- ja pengeralueella ja etenkin sen koillis- ja eteläreunalla. Erityisesti naurulokit painottuivat koillisreunalle ja toisaalta eteläreunalle, jossa on lähellä pesimäkolonia. Myös tiirat ja kalalokit olivat näillä suunnilla runsaimmillaan, mutta niiden liikehdintä oli kuitenkin alueella naurulokkia tasaisempaa. Harmaalokkien suosimat reitit sijoittuivat jonkin verran eri tavalla verrattuna naurulokkiin. Lokkilintujen liikehdintä oli kauempana rannasta maan päällä ja myös ulapalla oli olennaisesti vähäisempää kuin rantalinjalla.

15 13 Rajakiiri Oy Lokkilintujen ruokailulentoliikehdintä oli runsainta kesä-heinäkuun taitteessa, johon aikaan pääosalla on pesäpoikaset ruokittavana. Kahdella ensimmäisellä kerralla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta havaittiin lennossa lähes yksinomaan aikuisia lokkilintuja. Muista lajeista poiketen harmaalokeista kuitenkin suurehko osuus oli esiaikuisia, sillä satama-alueella oleskeli melko paljon pesimätöntä harmaalokkikantaa, mm vähintään 70 yksilöä. Tarkkailulinjan läpäisseitä nuoria samana kesänä syntyneitä yksilöitä ei havaittu vielä lainkaan kesäkuun tarkkailukerralla ja vain muutamia heinäkuussakin, mutta elokuussa ne muodostivat liikehdinnästä jo suurimman osan. Elokuulta satama-alue käytännössä tyhjentyi tiiroista ja naurulokeista. Sen sijaan harmaalokkeja oleili satamassa runsaasti pitkälle syksyyn mm n. 300 yksilöä. Tiiroista lapintiira oli runsaslukuisempi kuin kalatiira. Itäreunan (A08) havainnointipisteen pohjoispuolella lentäneistä tiiroista noin 70 % oli lapintiiroja (n=36 määritettyä yksilöä) ja suunnilleen sama suhde vallitsi pisteen eteläpuolella pienen aineiston mukaan (n=5). Voimaloiden A06 ja A03 välisessä liikehdinnässä kaikki lajilleen määritetyt olivat lapintiiroja (n=12). Niemen länsireunalla kalatiiran osuus tiiroista aineiston mukaan kasvoi, siellä 58 % oli lapintiiroja (n=19). Elokuun tarkkailukerralla myöhemmin pesivän kalatiiran osuus lienee ollut suhteessa runsaampi, mutta silloin lajimäärityksiä ei suoritettu. Otosten perusteella ruokailulentoliikehdinnän tiiroista kokonaisuutena noin 2/3 oli siten lapintiiroja ja loput kalatiiroja. Muita lajeja havaittiin kirjavasti, mm. kierteleviä sorsalintuja ja kahlaajia sekä saalistelevia petolintuja. Laajaa säännönmukaista liikehdintää ei niiden kohdalla tarkkailuissa tullut esille. Muutamat havaitut yksilöt (lähinnä kahlaajista) olivat todennäköisesti muuttomatkalla. Huomionarvoisin laji lienee sääksi, joita pesii suhteellisen lähellä yhteensä kolme paria (Xenus ry. 2012a), minkä vuoksi niitä lentää suhteellisen usein Röyttän niemellä. Toinen huomion arvoisesti liikehtivä laji, merihanhi, todettiin lähinnä kevätmuuton tarkkailujen yhteydessä. Tällöin havaittiin satama-alueella oleskelevien pesimättömien yksilöiden, mm yksilöä sataman altailla, siirtyilevän vaihtelevan kokoisina parvina sataman levähdyspaikan ja ruokailupaikkojen välillä. Enimmäkseen hanhiparvien tulo- ja menosuunta oli sataman altailta katsoen koilliseen. Kesällä lentäviä merihanhia nähtiin vain vähän, vaikka niitä altailla edelleen oleili (mm aikuisen merihanhen ja yhden metsähanhen parvi). Kerran tarkkailulinjalla havaittiin myös merikotkia (kaksi samanaikaisesti), mutta ne lensivät kaukana, selvästi hankealueen ulkopuolella. Laskematta jätetyistä pienistä varpuslinnuista ainoa runsaslukuisena esiintynyt laji oli törmäpääsky, joita satama-alueella pesii kymmeniä pareja. Ketteräliikkeisten ja pienikokoisten pääskyjen törmäykset voimaloihin ovat erittäin epätodennäköisiä, minkä vuoksi niiden lentotaajuuksia linjoilla ei edes laskettu. Muita varpuslintulajeja havaittiin ainoastaan satunnaisesti.

16 14 Rajakiiri Oy Kuva 5. Kaavioesitys karttapohjallalokkilintujen ruokailulentoliikehdinnästä Röyttän alueella (ympyrän kokokuvastaa liikenteen suhteellista määrää ja sektorit lajikohtaista osuutta). Liikehdintä oli voimakkainta linjalla A08N ja vaimeinta linjalla A01NE. Tarkkailuissa tehtyjä havaintoja ja arvioita joidenkin lajien lentokorkeuksista Röyttän maa-alueiden yllä on esitetty taulukossa 3. Aineisto on kerätty niiltä linjoilta, joilla linnuilla oli maata ylitettävänä. Valtaosa ruokailulentoliikehdinnästä kulkee roottorin alareunan alapuolella. Eräänä selkeänä havaintona tiirat lensivät keskimäärin alempana kuin lokit. Linnut sopeuttavat lentokorkeutensa maaston esteiden mukaan. Tehdasrakennusten läheisyydessä lokkilinnut lentävät keskimäärin korkeammalla kuin satama-alueen pengerten kohdalla. Avoimen vesialueen yllä lentokorkeus on kaikkein alhaisin. Niemen yli kulkevan liikehdinnän vallitsevat lentosuunnat olivat itä-länsi tai luodekaakko. Koillisreunalla lokkilintujen kulku suuntautui myös suurelta osin vesialueita seuraten lounais-koillissuunnassa.

17 15 Rajakiiri Oy Taulukko 3. Ruokailulentotarkkailujen yhteydessä arvioituja lentokorkeusjakaumia (%-osuudet) Röyttän satama-alueella (riskikorkeus olemassa olevien voimaloiden mukaan m). Laji yks. (n) 0 20m 21 40m 41 80m m Yli 200m Telkkä 9 33,3 66,7 0,0 0,0 0,0 67 % Ruskosuohaukka 5 0,0 60,0 40,0 0,0 0,0 Yhteensä riskikorkeus 100 % Sääksi 4 0,0 25,0 75,0 0,0 0,0 100 % Harmaalokki 73 43,8 43,8 11,0 1,4 0,0 56 % Kalalokki 79 53,2 40,5 6,3 0,0 0,0 47 % Selkälokki 4 0,0 50,0 50,0 0,0 0,0 100 % Merilokki 7 42,9 57,1 0,0 0,0 0,0 57 % Naurulokki ,8 23,2 32,5 8,7 2,8 64 % Kala-lapintiira ,3 24,8 5,6 0,3 0,0 31 % Röyttän Kiiri-merituulipuistoa varten kesällä 2012 (Xenus ry 2012b) tehtyjen ruokailulentotarkkailujen tulokset olivat samansuuntaisia. Siinä tarkkailu kohdistui Röyttän niemen eteläpuoliselle avovesialueelle. Myös siellä noin 90 % havaituista linnuista oli lokkeja ja tiiroja. Selkeänä erona tämän selvityksen lajisuhteisiin muodostui siitä, että merituulipuistoalueella harmaalokki oli runsaslukuisin kun taas naurulokki suhteellisen vähälukuinen. Suuremmista lintulajeista pientä kesäaikaista liikehdintää suunnitellun merituulipuiston läpi havaittiin mm. merihanhella, merimetsolla ja kurjella. Merikotka tavattiin tarkkailuissa kerran. Yllättävästi sääkseä ei mainittu havaituksi lainkaan, vaikka samalla alueella siitä tehtiin keväällä runsaasti havaintoja. 5 RÖYTTÄN NYKYISTEN TUULIVOIMALOIDEN LINNUSTO- VAIKUTUSTEN TARKASTELUA Paikallista törmäysriskiä ja lintujen käyttäytymistä suhteessa tuulivoimaloihin selvitettiin jo rakennettujen voimaloiden (8 kpl) avulla. Yleisesti lintujen havaittiin tehokkaasti väistävän voimaloita. Etenkin muuttavat linnut pyrkivät kiertämään voimala-aluetta ja selkeästi välttivät voimaloiden välistä lentämistä. Jos pienten varpuslintujen muuttoparvet jätetään huomioimatta, niin valtaosaksi voimaloiden läheisyydessä lentelevät linnut olivat satama-alueella oleskelevaa paikallista lintukantaa. Paikallisliikehdinnästä aiheutuvat törmäykset vaikuttivat tämän vuoksi olevan todennäköisempiä kuin muuttoliikehdinnän yhteydessä tapahtuvat törmäykset. Kuitenkin myös paikallisten lintujen liikkeet tapahtuivat pääasiallisesti turvallisia reittejä myöten voimaloiden välistä tai roottoreiden alapuolelta. Suoria näköhavaintoja ei tehty törmäyksistä, eikä edes ns. läheltä piti - tilanteita. Mahdollisia törmäykseen kuolleita lintuja etsittiin myös voimaloiden alta. Tarkastettu alue kattoi noin 30 metrin säteen kustakin voimalasta. Keväällä voimaloiden alustat tarkastettiin satama-alueella sijaisevien viiden voimalan osalta. Kesällä tarkastettiin sataman viiden myllyn lisäksi Puotikarin venesataman toinen (A01) voimala. Elokuun ja lokakuun välillä uhreja ei etsitty. Kaikki kuolleet linnut voimaloiden lähiympäristöstä löydettiin kesällä ja edustivat yhtä lajia. Naurulokkeja löytyi kaksi ja neljä uutta eli yhteensä kuusi kuollutta (taulukko 4). Röyttän voimala-alueen riskitilassa naurulokki on myös kesäaikana ruokailulentotarkkailujen perusteella ylivoimaisesti runsaslukuisin laji. Mainittava näiden lisäksi vielä on, että eräs satamatyöntekijä

18 16 Rajakiiri Oy mainitsi havainneensa syksyllä sataman yhden voimalan alla kuolleen variksen, jonka katkennut siipi viittasi törmäyksestä roottoriin. Taulukko 4. Röyttän tuulivoimaloiden mahdollisten törmäysuhrien etsintöjen ( ) tulokset. Pvm. Tarkastetut voimalat Havainnot Satama 6 kpl Ei kuolleita lintuja 9.5. Satama 6 Ei kuolleita lintuja Satama 6 Ei kuolleita lintuja Satama 6 Ei kuolleita lintuja Satama 6, Puotikari 1 Naurulokki: 1-vuotias A05:sta 30 metriä etelään Naurulokki: aikuisen siipi A05:sta kaakkoon Lokkilinnun jäänteitä (höyheniä ja sulkia) A05:sta etelään 40m, mahdollisesti peräisin edellisistä Satama 6, Puotikari 1 Naurulokki: aikuinen 10m A04:sta etelään Naurulokki: aikuinen A04:sta 30m etelään Naurulokki: aikuinen A04:sta 30m eteläkaakkoon Naurulokki: aikuinen A03:sta 10m länteen Voimalalla A05 samat raadot kuin Tutkitulla tavalla ei löydetä läheskään kaikkia törmäysten uhreja. Uhri voi esimerkiksi sinkoutua paljon kauemmas kuin 30 metrin päähän tai veteen tai peitteiseen maastoon jääden löytymättä. Lisäksi haaskansyöjät (esim. kärppä, lokki- ja varislinnut) hävittävät raatoja. Etenkin pienet linnut todennäköisesti katoavat nopeasti haaskansyöjien toimesta. Molemmat löytyneet naurulokit olivat kuitenkin samoilla paikoilla vielä ja itse asiassa erotettavissa jonkinlaisina jäänteinä pitkälle syksyyn. Kaikissa esille nostetuissa tapauksissa törmäys roottoriin vaikutti uskottavalta kuolinsyyltä ja lisäksi joillakin yksilöillä törmäykseen viittaavasti havaittiin esimerkiksi katkenneita siipiluita. On kuitenkin tärkeää huomioida, että kuolinsyytä ei yhdessäkään tapauksessa täysin varmistettu. 6 PUUSKA-2 HANKKEEN LINNUSTOVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 6.1 Tuulivoimapuistojen mahdolliset vaikutusmekanismit Tuulivoimapuistojen linnustovaikutukset voidaan jakaa häiriö- ja estevaikutuksiin, elinympäristön muutoksiin sekä törmäyksistä aiheutuviin kuolemiin (ks. esim. Drewitt & Langstom 2006). Häiriöitä tuulipuiston rakentaminen voi synnyttää teiden kunnostusten, voimaloiden perustamis- ja rakennustöiden sekä voimaloiden sähköistämisen, käytön sekä voimaloiden huoltotöiden yhteydessä. Meluhäiriöiden lisäksi myös liikkumisen ja tuulivoimaloiden ja muiden rakentamiseen liittyvien visuaalisten häiriöiden tiedetään aiheuttavan joskus negatiivisia vaikutuksia linnustoon mm. lisäämällä lintujen alttiutta saalistukselle (Ruddock & Whitfield 2007). Häiriövaikutuksesta voi seurata esimerkiksi lintujen siirtymisen pois optimaaliselta ruokailu- tai lisääntymisalueelta. Estevaikutus syntyy tyypillisesti, kun linnut joutuvat vaihtamaan lentoreittejä esimerkiksi ruokailu- ja lepäilypaikkojen välillä. Tämän seurauksena lentoreitit voivat pidentyä ja energiankulutus kasvaa. Mikäli estevaikutus syntyy pesimäaikaisille lentoreiteille, poikasten kuolleisuus voi lisääntyä ja pesintämenestys ylipäätään voi heikentyä. Häiriö- ja estevaikutus sekä niistä johtuvat elinympäristömuutokset voivat olla populaatiotasolla kokonaisuudessaan merkittävämpiä kuin törmäyskuolemien vaikutukset. Elinympäristön muutokset voivat olla seurausta rakentamisen aiheuttamista elinympäristöjen tuhoutumisesta sekä elinympäristöjen supistumisesta ja pirstaloitumisesta. Muutos voi heijastua populaatiotasolle, mikäli populaatioiden yksilöiden energian saanti-kulutus -suhde pienenee. Helpoimmin ymmärrettävä vaikutusmekanismi lienee tuulivoimaloiden joskus aiheuttama kuolleisuus. Lintu voi kuolla törmätessään pyörivään roottoriin

19 17 Rajakiiri Oy tai harvemmin muuhun voimalan rakenteeseen. Keskimäärin tuulivoimalat tappavat lintuja kuitenkin vähän (Birdlife Suomi ry 2011) verrattuna esimerkiksi liikenteen, ikkunoiden tai sähkölinjojen aiheuttamien lintukuolemien määriin. 6.2 Häiriö- ja estevaikutukset Röyttän alueella Outokummun tehdas ja muut toimijat sekä jo olemassa olevat tuulivoimalat synnyttävät jo nykyisellään luonnonympäristöstä poikkeavaa melua, joka on taajuusjakaumaltaan lähellä uusien tuulivoimaloiden käynnistä syntyvää ääntä. Uusista tuulivoimaloista on tehty ympäristömeluselvitys, jossa ympäristön kohteiden melutasoa on mitattu keskiäänitasolla (LAeq). Kun pitkän ajanjakson aikana esiintyvää vaihtelevaa melua kuvataan yhdellä luvulla, käytetään keskiäänitasoa (l. ekvivalentti A-äänitaso, ekvivalenttitaso). Keskiäänitaso ei ole tavallinen keskiarvo, vaan siinä keskimääräistä suuremmat arvot saavat korostetun painokertoimen. Se siis korostaa keskimääräistä suurempia hetkellisiä äänitasoja. Toisaalta, jos melulähde toimii vain osan ajasta, sen pitkälle aikavälille laskettu keskimääräinen keskiäänitaso on pienempi kuin toiminnan aikana vallitseva hetkellinen A-äänitaso. (Kankare 2012). Melumallinnuksen perusteella uusien myllyjen aiheuttaman melun muutosta nykytilanteeseen verrattuna voidaan pitää hyvin pienenä ja alueella levähtävät ja pesivät linnut voidaan olettaa tottuneen tähän nykyistä vastaavaan tilanteeseen. Vaikka lintuja pesii ja levähtää myös Röyttän sataman alueella, voidaan olettaa, että kasvaneen melun aiheuttama häiriövaikutus on vähäinen myös tuolla alueella. Visuaaliset ja muut häiriöt, jotka hankkeen yhteydessä syntyvät, voidaan arvioida tässä tilanteessa merkityksettömän pieniksi, koska tuulipuisto rakennetaan tehdasalueelle, jossa on jo vanhastaan voimaloita ja muuta toimintaa. Rakentaminen ei todennäköisesti muuta alueella tapahtuvaa ihmisten liikkumista nykyiseen verrattuna merkittävästi. Lisäksi rakentaminen, jonka aikana pääosa näistä häiriöistä syntyy, on paikallinen ja suhteellisen lyhytkestoinen tapahtuma. Estevaikutuksia uudet tuulivoimalat tulisivat aiheuttamaan pienimuotoisesti. Muuttavat linnut tuntuvat tehokkaasti kiertävän nykyistä puistoaluetta. Suunniteltu laajennos todennäköisesti jonkin verran siirtää rantaviivaa maan puolella seurailevaa liikehdintää sisemmäksi niemelle. Tuulivoimapuiston laajenemisen estevaikutus on erityisen vähäinen pohjois-eteläsuuntaiselle liikehdinnälle, sillä voimala-alue ei laajene itä-länsisuunnassa. Maastotutkimusten perusteella suunnitelluista voimaloista A09 tulisi kuitenkin sijoittumaan lintujen paikallisliikehdinnän kannalta keskeiselle lentoreitille. Tällä alueella esimerkiksi lokkilintujen ruokailulentoliikehdintä oli vilkkainta koko tutkimusalueella. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellen, se on ainoa suunniteltu voimala Röyttän sataman altaiden läheisyyteen, jossa on jo ennestään kuusi voimalaa. Siten tilanne ei muuttuisi suuresti nykyisestä. Tuulivoimaloiden välille (esim. A08 ja A09) jäisi yhä noin 500 metriä vapaata lentoväylää, suunnilleen saman verran voimaloilla on väliä Taljan ja Räyhän alueella, jossa linnut lentelevät voimaloiden välistä vaivattoman oloisesti. Sama käyttäytyminen on ennustettavissa myös voimalan A09:n ympäristöön. Näistä syistä myös estevaikutukset on arvioitavissa vähäisiksi. 6.3 Elinympäristömuutosten vaikutukset Koska voimaloiden sijoitusalueella on jo tiestö, sekä tehdasalueen ja sataman rakentamisen yhteydessä muutettua rakennettua ympäristöä, varsinaisia uusia teitä ei alueelle rakenneta. Muuttuvan elinympäristön osuus jää pieneksi. Suunnitellut voimalat sijoittuvat linnuille tärkeiden pesimäalueiden ulkopuolelle ja esimerkiksi satama-alueella jo olemassa olevat voimalat sijoittuvat pääosin lähemmäs lintujen suosimia pesimäalueita, mm. lokkien ja tiirojen yhdyskuntia. Näistä syistä uusien voimaloiden aiheuttamat elinympäristömuutokset ovat lintuihin merkityksettömät. 6.4 Törmäyskuolleisuuden vaikutukset Pohdintaa riskilajeista Kuolleiden lintujen etsintöjen perusteella Perämeren tuulivoimapuistoalueista lintuja menehtyy ehkä eniten Oulunsalon Riutussa (vrt. PPLY 2009). Esimerkiksi vuonna 2009 Oulunsalon Riutun ja Hailuodon Huikun seitsemän voimalan läheisyydestä huhti heinäkuun aikana löydettiin 22

20 18 Rajakiiri Oy kuollutta lintua, joiden arveltiin voimaloihin törmänneen ja kerran alueella tehtiin näköhavainto, kun harmaalokki törmäsi pyörivään lapaan ja sinkoutui noin 100 metrin päähän lavan liike-energian voimasta (Suomen luontotieto 2010). Riutussa kuolleisuutta selittää alueella oleilevat suuret lintumäärät ja voimaloiden sijoittuminen linnuille tärkeälle lentoväylälle. Olosuhteissa Röyttän ja Riutun alueessa on jonkin verran samankaltaisuutta vaikkakin myös selkeitä eroavaisuuksia. Samankaltaisuutta on nähtävissä siinä suhteessa, että molemmilla alueilla on tuulivoimaloiden läheisyydessä lokkilintujen pesimäyhdyskuntia. Sen sijaan esimerkiksi lintujen läpimuutto on paljon runsaampaa Riutussa. Puuska-tuulivoimapuiston tapauksessa törmäysriskin kannalta huomionarvoisimpia läpimuuttavia lajeja arvioidaan olevan piekana ja kurki. Tämä perustuu siihen, että ne muuttavat alueen läpi suhteellisen runsaslukuisena, ovat suurikokoisia; kookas laji omaa heikomman kyvyn väistää esteitä yllättävässä tilanteessa minkä takia törmäystodennäköisyys kasvaa (ks. Pöyry 2011) ja kaartelevat kohoavissa ilmavirtauksissa, jolloin linnulla on myös suurempi riski törmätä voimalaan kuin suoraviivaisessa lennossa. Muuton aikana vallitsee kuitenkin yleensä hyvä näkyvyys, minkä vuoksi linnut osaavat väistää hyvin näkyviä tuulivoimaloita, vaikka lentokorkeus olisi tuulivoimaloiden synnyttämällä riskikorkeudella. Törmäysten todennäköisyys voi kasvaa esimerkiksi sääolosuhteiden muuttuessa vilkkaana muuttoajankohtana sumuiseksi. Näissä olosuhteissa muuttokorkeudet muuttuvat usein tuulivoimaloiden yläpuolelle (Pöyry 2011) ja yleensä muutto myös vaimenee. Toisaalta esimerkiksi kurkien massamuuttopäivänä parvia lensi myös laajojen sumupilvien läpi. Paikalla pesivistä, ruokailevista ja muuten oleskelevista lajeista huomionarvoisimpia arvioidaan olevan useat lokkilinnut, sääksi ja sorsalinnuista merihanhi. Merihanhella ja sääksellä riski korostuu lajien suuresta koosta johtuen. Merihanhi on kuitenkin alueella niin voimakkaasti runsastunut, että sen vuosittainen kuolevuus jäisi kasvavaan kantaan nähden merkityksettömäksi. Sääksejä alueella pesii peräti kolme paria noin 10 km:n säteellä (Xenus ry 2012c, Ollila 2012). Siksi sääksi kuuluu selkeästi tämän tuulivoimalahankkeen kannalta riskialtteimpiin lajeihin. Merikotkaa pidetään yleisesti tuulivoimalle herkkänä lajina. Merikotkia havaittiin näissä tarkkailussa neljä kertaa (5 yksilöä), mutta ei kertaakaan varsinaisella voimala-alueella. Siten merikotkalle suunniteltu tuulivoimapuisto vaikuttaisi olevan rannikon oloihin ehkä jopa selvästi keskimääräistä vaarattomampi Törmäysmallinnukset Riskilajien kuolevuudelle pyrittiin saamaan numeraaliset arviot käyttäen tähän tarkoitusta varten kehitettyä menetelmää (Band ym. 2007a). Törmäysriski arvioitiin piekanalle, kurjelle, sääkselle, naurulokille, harmaalokille, kalalokille sekä kala- ja lapintiiralle yhdessä. Piekanan ja kurjen kohdalla arvio koski läpimuuttoa, muilla lajeilla paikallista liikehdintää. Bandin mallissa törmäysriskin arviointi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan maastohavaintojen ja todennäköisyyslaskelmien perusteella tietty todennäköisyys, jolla tutkittava lintu kohtaa pyörivän tuulivoimalan. Toisessa vaiheessa lasketaan tuulivoimalan pyörivien lapojen läpi lentävän linnun todennäköisyys osua lapoihin. Törmäävien yksilöiden lukumäärän estimaatti p(m) saadaan osuuksina tutkimusalueen läpilentävien lintujen määrästä seuraavalla kaavalla: p(m) = (Ar / Ai) x n Ar = tuulivoimaloiden roottorien yhteispinta-ala (ns. riski-ikkuna) Ai = tutkittavan alueen pystysuuntainen pinta-ala (ns. tutkimusikkuna) n = yksilömäärä