VÄSTERVIKIN TUULIVOIMAHANKKEEN TÄYDENTÄVÄ

Transkriptio

1 Vastaanottaja Triventus Wind Power AB Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä Viite VÄSTERVIKIN TUULIVOIMAHANKKEEN TÄYDENTÄVÄ SYYSMUUTONSEURANTA 2014

2 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Juha Kiiski, Ville Yli-Teevahainen Ville Yli-Teevahainen Viite

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto 3 2. Aineisto ja menetelmät 3 3. Tulokset Syysmuutonseuranta Yömuutto 9 4. Epävarmuustekijät Johtopäätökset Lähteet 10

4 1. JOHDANTO Triventus Wind Power Ab on suunnittelemassa 22 tuulivoimalan rakennushanketta Kristiinankaupungin Västervikiin. Hankkeen YVA-vaihe on päättynyt ja meneillään on osayleiskaavoitusvaihe. YVA-vaiheen ja ensimmäisen kaavaluonnosvaiheen (helmikuu 2014) jälkeen layout-suunnitelmaa on muutettu: voimaloiden lukumäärä on vähentynyt 29:stä 22:een, hankealueen pinta-ala on pienentynyt n ha:sta 1000 ha:iin. Osana hankkeen ympäristövaikutusten arviointia Västervikin alueella on tehty muutonseurantaa keväällä ja syksyllä Tämän selvityksen tehtävänä on ollut täydentää 2013 tehdyn syysmuutonseurannassa saatuja tietoja lintujen syysmuuton kulusta hankealueella ja sen läheisyydessä. Tämä raportti sisältää täydentävän, vuoden 2014 syysmuuttoselvityksen menetelmäkuvauksen, tulokset ja johtopäätökset. Lintujen muutonkulkua Suupohjan alueella on kuvattu laajemmin vuoden 2013 kevät- ja syysmuutonseurannan tulokset sisältävässä luontoselvityksessä (Yli-Teevahainen & Nousiainen 2013). Selvitys on tehty Triventus Wind Power Oy:n toimeksiannosta. Selvityksen maastotöistä vastasi kokenut lintuharrastaja Jaakko Rintala ja raportoinnista Juha Kiiski (Ramboll Finland Oy) ja Ville Yli-Teevahainen (Ramboll Finland Oy). 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Muutonseurannan tarkoituksena oli saada aiempaa syysmuuttoselvitystä täydentävää tietoa Västervikin hankealueen kautta muuttavasta lintulajistosta, muuttajamääristä ja muuttoreiteistä. Selvityksen pääasiallisena kohteena olivat suuret ja muut tuulivoimaloiden törmäysriskin kannalta merkitykselliset lajit, kuten hanhet, joutsenet ja petolinnut. Muuttoa pyrittiin seuraamaan pääasiassa muutolle otollisina päivinä, jotka tyypillisesti ovat poutaisia ja tuuliolosuhteiltaan korkeintaan kohtalaisia. Seurantaa ei juurikaan tehty esim. sumuisella tai sateisella säällä. Hankealueen läheisyydessä ei ole muutonseurantaan hyvin soveltuvia mäkiä, kalliolakialueita tai muita, selvästi korkeampia maastonkohtia. Tästä johtuen muutonseuranta tehtiin hankealueen itäpuolelle sijoittuvan Metsälän peltoalueella (Kuva 1). Kuva 1. Syysmuuton seurantapisteen sijainti ja havaintojen kirjaamiseen käytetty sektorijako

5 Metsälän seurantapisteeltä kyetään havaitsemaan parhaiten hankealueen itäpuolella ja hankealueella lentävät linnut. Sen sijaan rannikkolinjalla lentävät linnut jäävät pääasiassa havaitsematta, lentokorkeudesta ja lajin koosta riippuen. Seurantapisteeltä rannikolle on noin 10 km. Seurantapisteeltä havaitaan paremmin pohjoisten ilmansuuntien alueella lentävät linnut (välillä länsi-itä) kuin eteläisten ilmansuuntien alueella lentäviä lintuja. Havaintojen kirjaamista varten alueita jaoteltiin päämuuttosuunnan mukaisiin kaistoihin rannikolta sisämaahan päin (Kuva 1). 0-sektori vastaa hankealuetta, W-sektori hankealueesta länteen ja E-sektori hankealueesta itään. Muutonseurannassa havainnoista kirjattiin ylös laji, yksilömäärä, lentosuunta, ohituspuoli, etäisyys, sektori ja lentokorkeus. Etäisyys arvioitiin kilometreinä (0,5,1,2,jne.) ja lentokorkeus merkittiin kolmiportaisella asteikolla (luokat 1,2 ja 3). Luokka 1 edustaa tuulivoimalan lapakorkeuden alapuolta (0-60 m), luokka 2 lapakorkeutta ( m) ja luokka 3 lapakorkeuden yläpuolta (yli 200 m). Lintujen lentokorkeusluokka merkittiin varovaisuusperiaatteen mukaan siten, että mikäli lintuyksilön/parven on jossain vaiheessa havaittu lentävän riskikorkeudella, on sen lentokorkeudeksi merkitty riskikorkeus (= luokka 2). Kuva 2. Lentokorkeusluokkien havainnekuva. Västervikin alueen kautta muuttavaa linnustoa selvitettiin välisenä aikana 6 eri päivänä, yhteensä 26,5 tunnin ajan. Havainnointipäivät, -ajat ja havainnointipäivinä vallinneet säätilat on esitetty alla olevissa taulukoissa. Taulukko 1. Syysmuutonseurannan havainnointiajat. Pvm Alku Loppu t :55 14:15 7, :35 12:00 3, :45 14:45 6, :25 12:30 4, :55 11:00 3, :55 11:40 2,8 Yhteensä 26,5

6 Taulukko 2. Syysmuutonseurannan säätiedot. Pvm Yhteensä Säätila selkeä-puolipilvinen, kohtalainen pohjoistuuli, C. Näkyvyys hyvä-kohtalainen 10 km. pilvistä, kohtalainen itätuuli, C. Näkyvyys kohtalainen 5 km pilvet melko alhaalla. selkeä - melkein selkeä, kohtalainen itätuuli, C. Näkyvyys hyvä vähintään 10 km. selkeä - puolipilvistä, kohtalainen pohjoistuuli, 0-1 C. Näkyvyys hyvä 15 km. pilvistä, kohtalainen itätuuli, -6-3 C. Näkyvyys kohtalainen 10 km. puolipilvistä heikkoa utuisuutta, tyyni, -1 0 C. Näkyvyys kohtalainen 5 km. 3. TULOKSET 3.1 Syysmuutonseuranta 2014 Syysmuutonseurannassa 2014 kokonaismuuttajamäärät olivat useiden lajien kohdalla alhaisia, johon vaikutti muutonseurannan ajoittuminen myöhäisempään syksyyn. Kohtuullisen hyvin tavoitettiin muuttopäiviä kurjella (yksi päämuuttopäivistä), laulujoutsenella ja merikotkalla. Muita tuulivoimalle herkkiä lajeja, kuten muita päiväpetolintuja ja hanhia sen sijaan havaittiin varsin niukasti. Laulujoutsen Laulujoutsenen päämuuttokausi ajoittuu loka- ja marraskuulle ja muutto painottuu aamun ensimmäisiin tunteihin. Laulujoutsen lentää tyypillisesti matalalla, joko lapakorkeuden alaosissa tai sen alapuolella. Tästä johtuen seurannan havaintomäärät kuvaavat luotettavammin hankealueella ja sen läheisyydessä lentäneiden lintujen määrää kuin rannikkolinjan alueella liikehtineiden lintujen määriä. Seurannassa rannikkolinjan lintujen arvioidaan pääasiassa jääneen havaitsematta. Laulujoutsenia havaittiin yhteensä vain 12 kertaa (119 yksilöä). Eniten joutsenia havaittiin (43 yks.) ja (62 yks.). Kaikista joutsenista 116 yksilöä havaittiin aamuisin välisenä aikana. Kahtena ensimmäisenä havainnointipäivänä joutsenten lentosuunta oli välillä pohjoinen-luode, jonka jälkeen lentosuunta oli välillä länsi-etelä. Havainnoinnin alkupuolella havaitut linnut tulkittiin pääsääntöisesti ruokailualueiden välillä lentäneiksi linnuiksi ja muutto oli selkeämpää jakson loppupuolella. Valtaosa havaituista linnuista, 68 %, lensi hankealueen kautta. Näiden lisäksi havaittiin 29 yksilön parvi 8 km seurantapisteeltä pohjoiseen matkalla rannikolle sekä yksittäisiä pieniä parvia pääasiassa hankealueen itäpuolella. Laulujoutsenten lentokorkeus sijoittui lapakorkeuden alapuolelle ja lapakorkeuden alaosiin; 24 % lensi lapakorkeuden alapuolella ja 76 % lapakorkeudella. Taulukko 3. Muutonseurannan laulujoutsenhavainnot. Päivä Laji Määrä Suunta Sektori Korkeus Laulujoutsen 6 NW E Laulujoutsen 3 N OE Laulujoutsen 3 N OE Laulujoutsen 2 N E Laulujoutsen 2 N E Laulujoutsen 21 S O Laulujoutsen 20 W E - W Laulujoutsen 7 SW OW Laulujoutsen 29 W N Laulujoutsen 13 S O Laulujoutsen 3 SW OE Laulujoutsen 10 SW OE 2

7 Hanhet Hanhista merihanhen muutto ajoittuu selvästi seurantakautta aiemmaksi, elokuulle ja syyskuun alkuun. Metsä- ja tundrahanhella päämuuttokausi ajoittuu syyskuun loppupuolelle ja lokakuun alkuun. Muutonseurannassa tehtiin hyvin niukasti havaintoja hanhista. Seurannassa havaittiin metsähanhi (12 yks.), tundrahanhi (4 yks.) ja valkoposkihanhi (1 yks.) ja kukin laji ainoastaan kerran. Kaikki hanhihavainnot tehtiin lapakorkeudella. Metsähanhea lukuun ottamatta hanhet lensivät hankealueen kautta. Taulukko 4. Muutonseurannan hanhihavainnot. Päivä Laji Määrä Suunta Sektori Korkeus Metsähanhi 12 S E Tundrahanhi 4 SW OE Valkoposkihanhi 1 W E - W 2 Kurki Kurkien syysmuutonhuippu ajoittuu tyypillisesti syyskuun puoliväliin tai loppupuolelle. Västervikin muutonseurannassa kurkia havaittiin ainoastaan seurannan ensimmäisenä päivänä 30.9., pohjoistuulen vallitessa. Tuolloin havaittiin yhteensä 2161 kurkea ja kaikilla parvilla lentosuuntana oli etelä. Kurkimäärän perusteella on ollut yksi syksyn 2014 päämuuttopäivistä kurjella. Pääosa havaituista kurjista, 76 %, lensi hankealueen kautta. Hankealueen länsipuolen sektorilla W lensi 18 % ja itäpuolen sektorilla E 6 %. Kuva 3. Yleiskuva kurkimuuton jakautumisesta Nuolet eivät edusta parvien tarkkoja lentoreittejä vaan ovat yleistyksiä eri osasektorien kautta muuttaneiden lintujen yhteismääristä. Klo 12 saakka parvet lensivät pääasiassa lapakorkeudella ja välisenä aikana pääasiassa lapakorkeuden yläpuolella (välillä nostaen lapakorkeudella). Huomattava osa iltapäivän aikana havaituista parvista arvioitiin ajoittain nostavan korkeutta myös lapakorkeudella. Kaikista yksilöistä 5 % lensi lapakorkeuden alapuolella, 56 % lapakorkeudella ja 39 % lapakorkeuden yläpuolella. Tässä lapakorkeudella lentäneiden lintujen osuus sisältää myös ne parvet, jotka ovat ajoittain nostaneet korkeutta lapakorkeudella, vaikka pääasiallinen lentokorkeus olisi lapakorkeuden yläpuolella.

8 Taulukko 5. Muutonseurannan kurkihavainnot. Korkeuden kohdalla on ilmoitettu kaksi lentokorkeusluokkaa, mikäli parvet ovat välillä nostaneet lentokorkeutta lapakorkeudelta. Päivä Klo Määrä Suunta Sektori Ohitus Korkeus :05 23 S E :18 14 S E :22 64 S O :38 46 S OE : S E :05 31 S OE :45 21 S W :37 59 S O :45 17 S W : S OW :05 91 S OW : S W : S O : S OW : S OW :30 72 S O : S W : S O : S O :22 62 S OW :36 29 S OE -1 3 Merikotka Merikotkan syysmuutonhuippu painottuu vahvasti lokakuulle (mm. Pöyhönen 1995). Muutonseurannoissa laji havaitaan tyypillisesti välisenä aikana, jolloin laji hyödyntää nousevia ilmavirtauksia. Lajin muutto on jokseenkin muista petolintulajeista poikkeavaa. Muuttoa tapahtuu selkeämmin nuorilla linnuilla kuin aikuisilla ja talvehtimisalueet sijaitsevat pääasiassa Itämeren rannikkoalueilla (Pöyhönen 1995, Toivanen, ym. 2014). Lajin syysmuuton tulkinta on hankalaa. Rannikkoseuduilla nähdään syksyisin sekä alueella pesineitä lintuja, että muualta alueelle muuttaneita lintuja. Lintujen liikehdintä rannikkoalueella on laajaa ja suuntautuu varsin usein myös pohjoiseen. Tässä mielessä lajin muutto ei olekaan tyypillistä muuttoa, vaan rannikkoalueiden laajaa syys- ja talviajan kiertelyä säätilan ja ravinnon sallimissa rajoissa. Merikotkia havaittiin läpi muutonseurantajakson ja yhteensä havaittiin 27 yksilöä. Eniten havaintoja kertyi , jolloin tehtiin ehdoton valtaosa kaikista havainnoista. Pääosa havainnoista koski nuoruus- tai esiaikuispukuisia lintuja, mutta vanhojakin lintuja havaittiin kohtuullisen runsaasti, 9 yksilöä. Havaintojen painottuminen selittynee osin vallinneesta säätilasta, havainnointituntien jakautumisesta (ks taulukko 1), iltapäivähavainnointien vähäisyydestä muina seurantapäivinä, mutta todennäköisesti myös muuttavien merikotkien todellisesta runsaudesta ko. päivänä. Osa aikuishavainnoista koskee todennäköisesti läheisen rannikkoalueen paikallista pesimäkantaa. Taulukko 6. Merikotkahavainnot. Puku-sarakkeen imm.-merkintä viittaa nuoreen tai esiaikuiseen lintuun ja ad-merkintä vanhaan lintuun. Sektori- ja korkeusmerkintöjä on selitetty tarkemmin kappaleessa 2. Pvm lkm Suunta Sektori Korkeus Puku SW OE S O 2 imm W E - W 2 ad NW E - O 1 imm SW OE - W 2 ad W W OE 1 2 imm S E 2 imm W E - W ad E O - OE 1 3 imm S OE 1 imm S OE 2 imm.

9 S OW 2 ad S OE 1 imm SE E 3 ad S OE 1 imm S O 2 ad E O - E 1 ad SE OE 1 imm. Pääosa merikotkista lensi joko läntisiin ilmansuuntiin tai etelään ja havainnot painottuivat hankealueelle, sen itäosiin. Kaikista havaituista merikotkista peräti 85 % lensi hankealueen kautta. Havaintojen lentokorkeusjakauma oli tavanomaisesta poikkeava. Lapakorkeuden yläpuolella tapahtuneita lentoja oli vain kolme (Taulukko 6). Havainnot painottuivat keski- ja iltapäiviin ja kaikki merikotkahavainnot tehtiin klo 9.20 jälkeen. Muut päiväpetolinnut Pääosalla päiväpetolintulajeista syysmuuton huippu ajoittuu syyskuulle. Muita päiväpetolintulajeja myöhäisemmin muuttavat piekana ja maakotka, joiden päämuuttoaika ajoittuu lokakuulle. Merikotkaa lukuun ottamatta muutonseurannassa tehtiin yhteensä vain 14 havaintoa päiväpetolinnuista. Havaittuja lajeja oli viisi: maakotka, varpus- ja kanahaukka, piekana ja muuttohaukka. Eniten petolintuja havaittiin (6 havaintoa) ja kanahaukkaa lukuun ottamatta havainnot koskivat todennäköisesti muuttavia lintuja. Kanahaukkahavainnot koskevat ilmeisimmin alueella pesiviä yksilöitä. Päiväpetolintuhavainnoista 10 tehtiin hankealueella ja 4 hankealueen ulkopuolella. Havaintojen painopistealue oli hankealueen itäosissa. Kaikista havaituista petolinnuista 8 havaintoa koski lapakorkeuden alapuolella lentäneitä lintuja, muiden havaintojen koskiessa pääasiassa lapakorkeudella lentäneitä lintuja. Taulukko 7. Muutonseurannan päiväpetolintuhavainnot. Päivä Laji Määrä Suunta Sektori Korkeus Kanahaukka Muuttohaukka 1 S OE Kanahaukka 1 O Piekana 1 S OE Piekana 1 S E Varpushaukka 1 OE Varpushaukka 2 S E Varpushaukka 1 E Piekana 1 S OE Piekana 2 S OE Kanahaukka 1 OE Kanahaukka 1 O Maakotka 1 S OE Kanahaukka 1 W E - OE 1 Muut lajit Muista lajeista valtaosa oli varis- ja varpuslintuja. Runsaimmat lajit/lajiryhmät olivat määrittämättömät varpuslinnut (pikkulintulaji 3950 yks.), rastaat (4180 yks., sis. räkättirastas) ja varislinnut (1394 yks.). Määrittämättömistä pikkulinnuista huomattava osa on ollut todennäköisesti urpiaisia. Varislinnuista suurin osa oli naakkoja ja variksia. Vesilintuja havaittiin yhteensä alle 10 yksilöä (isokoskelo ja telkkä).

10 Taulukko 8. Muiden lajien muutonseurannan yhteismäärät. Laji OW O OE E yhteensä Harakka Harmaalokki 4 4 Harmaapäätikka 2 2 Isokoskelo Kiuru 1 1 Korppi Kottarainen Mustavaris 1 1 Naakka Närhi Palokärki 1 1 Pikkulintulaji Punatulkku Pähkinähakki 2 2 Rastaslaji Räkättirastas Taviokuurna 3 3 Teeri 9 9 Telkkä 3 3 Tilhi Urpiainen Varis Vihervarpunen Västäräkki 1 1 Kaikki yhteensä Muilla lajeilla havainnot painottuivat hankealueen itäosiin ja itäpuolelle, joka onkin ymmärrettävää. Varpuslintujen havaittavuus rajoittuu tyypillisesti muutamaan kilometriin lajien pienen koon vuoksi. 3.2 Yömuutto Tässä selvityksessä ei ole maastossa havainnoitu yöllä tapahtuvaa muuttoa, jota ei ole mahdollista tutkia tavanomaisin muutontarkkailumenetelmin. Parhaiten lintujen yömuuttoa voidaan havainnoida tarkoitukseen soveltuvalla tutkalaitteistolla. Muutoin yöllä muuttavista lajeista saadaan havaintoja lähinnä kuuntelemalla lentävien lintujen päästämiä yhteysääniä tai siipien tuottamaa ääntä. Tällä tavoin saadaan kuitenkin tietoon vain murto-osa todellisesta muuttoliikkeestä. Vain osa lajeista ääntelee aktiivisesti muuttolennon yhteydessä. Esimerkiksi metsäkirvisen ja rastaiden ääniä kuulee syysöisin usein, mutta esim. suurin joukoin yöllä muuttavista kertuista, punarinnoista ja pajulinnuista kertyy äänihavaintoja vain vähän. Toisaalta taas öiseltä taivaalta kuuluva punakylkirastaan "sirahdus" on voinut kuulua yksittäiselle linnulle, mutta havainnoijan yli on voinut myös lentää useita yksilöitä tai jopa useiden rastalajien parvi. Samaa koskee myös siipien suhinan tulkintaa. On vaikea määritellä pelkän siipien suhinan perusteella ylilentäneen parven lajeja tai kokoa. Tutkaseurantatutkimusten mukaan valtaosa yöllä muuttavista linnuista lentää korkealla, noin 0,4 1 km:n korkeudessa. Suurin osa yöllä muuttavista linnuista lentää siis niin korkealla, ettei niistä muutontarkkailija saa äänihavaintoja lainkaan maanpinnalta. Mainituista syistä johtuen lintujen lukumääristä ja lajeista yömuutonseurannassa ei saada luotettavaa käsitystä pelkällä kuuntelumenetelmällä. Epävarmuustekijöiden ja havaintojen tulkittavuusvaikeuden vuoksi loka-marraskuun yöaikaista kuuntelua maastossa ei järjestetty. Sen sijaan Triventus Wind Power Oy:ltä saatiin alustavia tuloksia Närpiön Svalkullassa järjestetystä lintujen tutkaseurantahankkeesta, jossa Triventus on mukana osarahoittajana. Svalkullan tutkaseurannan (syksy 2014-kevät 2015) tulosten perusteella syksyn 2014 yömuuttajien lentokorkeus on ollut kiivaimpina muuttoöinä pääosin metriä eli selvästi tuulivoimaloiden toimintakorkeuden yläpuolella. Tulokset vastaavat hyvin myös muualla maailmalla saatuja kokemuksia yömuuttavien lajien lentokorkeuksista. Hyvissä olosuhteissa suurin osa yömuuttajista lentää selvästi tuulivoimaloiden yläpuolella. Huonoissa sääolosuhteissa kuten kovassa vastatuulessa, sateessa tai sumussa lentokorkeudet yölläkin laskevat ja linnut voivat lentää myös törmäyskorkeudella tai sen alapuolella.

11 4. EPÄVARMUUSTEKIJÄT Muutonseurantaselvityksiin liittyy aina epävarmuustekijöitä. Sääolosuhteet vaikuttavat muuttoreitteihin ja lentokorkeuteen ja edelleen alueen kautta kulkevan lintumuuton voimakkuuteen. Näin ollen lintujen muuttajamäärät vaihtelevat vuosien välillä. Sääolosuhteet vaikuttavat voimakkaasti myös muuton etenemisaikatauluun ja muuttokauden kestoon. Myös itse havainnointiin liittyy epävarmuuksia. Yksittäiseltä havainnoijalta jää aina jonkin verran huomaamatta ohimuuttavia lintuja ja havainnoinnin tehokkuus vaihtelee havainnoijakohtaisesti. Tämän selvityksen muutonseuranta ajoittui pääasiassa loka- ja marraskuulle. Varpuslintujen, päiväpetolintujen, kahlaajien ja useiden vesilintujen päämuuttokausi ajoittuu elo-syyskuulle, jolloin näiden lajiryhmien kohdalla seurannan havaintomäärät eivät ole edustava otos alueen syysmuuttajien määristä. Myös kurjen päämuutto ajoittuu tyypillisesti syyskuulle. Seurannan ajoittumisen perusteella muutonseurannan tulokset edustavat luotettavammin myöhemmin muuttavien lajien runsautta alueella. Loka- ja marraskuussa muuttaviin lajeihin kuuluvat mm. maa- ja merikotka, joutsenet ja osa sukeltajasorsista. Myös hanhilla muuttoa esiintyy melko runsaasti vielä lokakuun alkupuoliskolla. Selvityksessä ei ole tarkasteltu yöllä tapahtuvaa muuttoa, jota ei ole mahdollista tutkia tavanomaisin muutontarkkailumenetelmin. Tuulivoimalle herkimpinä pidettävät lajit ovat kuitenkin suurikokoisia ja ainakin ns. riskikorkeudella ( metriä) lentäessään helposti havaittavia ja pääasiassa päivällä muuttavia lajeja. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Syksyn 2014 muutonseuranta ajoittui pääasiassa loka- ja marraskuulle. Muutonseuranta ajoittui maa- ja merikotkan ja laulujoutsenen päämuuttokausiin sekä osin myös mm. hanhien ja muiden päiväpetolintujen muuttokausiin. Lisäksi muutonseurannassa tavoitettiin yksi kurkien päämuuttopäivistä. Hankealue on Suupohjan rannikon alueella, joka sijoittuu yhdelle kurkien syksyisistä päämuuttoreiteistä. Laulujoutsenia havaittiin kohtuullisen runsaasti, yhteensä 119 yksilöä. Muutonseurannassa havaituista kurjista (2161 yks.) valtaosa lensi hankealueen kautta. Myös merikotkia havaittiin seurannassa kohtuullisen runsaasti. Havainnot edustavat todennäköisesti sekä läpimuuttavaa että paikallista, pesivää kantaa. Pääosa havaituista merikotkista muutti hankealueen kautta. Muita päiväpetolintuja ja tuulivoimalle herkkiä lajeja havaittiin seurannassa melko niukasti. 6. LÄHTEET Pöyhönen, M Muuttolintujen matkassa. Otava, Keuruu Toivanen, T., Metsänen, T. & Lehtiniemi, T Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Birdlife Suomi ry. Yli-Teevahainen, V. & Nousiainen, I Kristiinankaupungin Västervikin tuulivoimahankkeen luontoselvitykset Ramboll Finland Oy.