LOIMAAN ALASTARON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN SYYSMUUTTOSELVITYS 2014

Transkriptio

1 LOIMAAN ALASTARON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN SYYSMUUTTOSELVITYS 2014 Thomas Lilley

2 Yhteenveto Muutontarkkailu toteutettiin Alastaron tuulipuistohankkeen alueella kahdeksana aamuna elo- lokakuun aikana. Alueen yli ei tarkkailupäivinä havaittu kulkevan selkeitä muuttolinjoja. Pääosa hanhista ja kurjista ohittaa alueen kaukaa tai lentää hyvissä olosuhteissa törmäysriskikorkeuden yläpuolella. Useimmat petolinnut seuraavat hankealueen läheisiä peltoja eivätkä näin päädy hankealueelle. Joissakin olosuhteissa tuulivoimapuiston yli saattaa muuttaa jonkin verran petolintuja, kyyhkyjä ja varislintuja sekä pieniä määriä kurkia, mutta havaintojen perusteella hankkeen ei arvioida aiheuttavan syysmuuton aikana suurta riskiä millekään lajille populaatiotasolla. Johdanto Loimaan Alastarolle suunnitellaan tuulipuiston rakentamista. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 17 km Loimaasta luoteeseen, Alastaron koillispuolella (Kuva 1). Alue rajautuu lännessä Tammiasten ja Mälläisten sekä etelässä Vännilän peltoihin. Osana hankkeen luontoselvityksiä toteutettiin lintujen syysmuuton tarkkailu. Tavoitteena oli selvittää alueen kautta muuttavien ja sen lähistöllä kiertelevien lintujen lentoreittejä. Lintujen lentokorkeudet merkittiin ylös, jotta olisi mahdollista arvioida törmäysriskejä tuulivoimaloihin. Tämä raportti esittelee syysmuutonseurannan tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida tuulivoimahankkeen mahdollisia linnustovaikutuksia. Raportissa esitetään alueen lintumuuton pääpiirteet sekä käsitellään tuulivoiman vaikutuksille alttiit lajiryhmät yksityiskohtaisemmin. Seurannasta ja raportoinnista on vastannut FT, biologi Thomas Lilley.

3 Kuva 1. Hankealueen rajaus ja muutonseurantapisteen sijainti Alueen kuvaus ja taustaa Koskimiehen (2012) mukaan Loimaan seudulle ei ulotu päämuuttoväyliä rannikolta asti, vaikka ns. eteläinen muuttoväylä suuntautuukin tätä aluetta kohti. Selvien johtolinjojen puuttuessa muuttoreitit saattavat sisämaassa vaihdella hyvinkin paljon tuulten mukaan muuttokausien välillä ja myös kauden sisällä. Kerääntymisalueiden lähettyvillä linnut lentävät yleensä matalammalla kuin varsinaisessa muuttolennossa. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat Tammiaisten- Männistön pellot keräävät keväisin suurin joukoin levähtäviä hanhia ja kahlaajia, mutta syksyisin niiden arvo levähdysalueena on selvästi vähäisempi. Hankealueesta noin 20 km luoteeseen sijaitsevat Puurijärvi- Isosuon kosteikot muodostavat nykyisin yhden tärkeimmistä muuttolintujen kerääntymäalueista Lounais- Suomessa. Alueen merkitys on suurin metsähanhelle ja kurjelle, joiden määrät nousevat alueella useisiin tuhansiin yksilöihin. Myös joutsenia tavataan runsaasti sekä keväällä että syksyllä. Puurijärveltä hanhien ja joutsenten tiedetään suuntaavan pääasiassa lounaaseen, jolloin ne eivät osu hankealueelle. Kurjet sen sijaan suuntaavat etelään, ja saattavat sopivissa tuuliolosuhteissa päätyä hankealueen ylle. Petolinnut mainitaan myös usein tuulivoiman vaikutuksille alttiina lajiryhmänä. Varsinais- Suomen sisämaasta ei kuitenkaan voida määritellä erityisiä petolintujen muuttoreittejä. Loimaan seutu on hyvin tasaista eikä siellä ole etelänpuoleisia rinteitä tai muita pinnanmuotoja, jotka saisivat aikaan petolinnuille suotuisia nousevia ilmavirtauksia. Loimijokivarren pellot keräävät kuitenkin syksyisin jonkin verran petolintuja.

4 Arktisia hanhia nähdään seudulla tuuliolosuhteista riippuen, ja niiden lentokorkeudet ovat usein huomattavan korkeita, jolloin ne eivät ole riskiryhmässä tuulivoiman kannalta. Tärkein alueellisesti syysmuuttoa ohjaava maastonmuoto on Loimijoki. Se ei kuitenkaan ohjaa lintuja hankealueelle, vaan pikemminkin pois alueelta sen lounais- ja eteläpuolitse. Ainoastaan koillisesta saapuvien lintujen voi olettaa lentävän hankealueen yli, kun ne eivät ole vielä kohdanneet jokilaaksoa. Tässäkin suunnassa Tammiaisten- Tirmanmäen ja Köyliönkylän- Kojonperän peltoaukeilla on todennäköisesti jonkinlaista ohjaavaa vaikutusta, mikä vähentää lintujen päätymistä hankealueelle. Lintujen syysmuuttokausi on kevätmuuttoa pidempi ja tapahtuu heinäkuulta alkaen aina marraskuulle asti. Tuulivoiman kannalta herkimpien suurikokoisten lintujen kuten hanhien, kurkien ja päiväpetolintujen muutto tapahtuu kuitenkin pääosin syys- lokakuussa. Menetelmät Syysmuuttoa havainnoitiin alueella kahdeksana aamuna. Havainnointi pyrittiin suorittamaan aina poutaisella säällä, mutta muuten vaihtelevissa olosuhteissa (Taulukko 1). Havainnointi aloitettiin aina ensimmäisenä tasa- tai puolituntina auringonnousun jälkeen ja jatkettiin siitä 6 tuntia eteenpäin. Muutamina aamuina aloitusta siirrettiin puoli tuntia ja yhtenä aamuna (20.9.) kokonainen tunti eteenpäin sumun takia. Sumu haittasi silti tarkkailua tuona päivänä huomattavasti. Taulukko 1. Syysmuutonseurannan päivät ja sääolosuhteet. Pvm Aloitus- aika Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa : m/s S 3 m/s E 5/8 3/ : m/s E 3 m/s SE 2/8 0/ : m/s 3 m/s NW 8/8 4/ : m/s S 4 m/s S 8/8 1/ : m/s SW 6 m/s W 5/8 1/ : m/s E 5 m/s E 0/8 7/ : m/s S 2 m/s E 8/8 6/ : m/s NE 4 m/s NE 8/8 8/8 Havaintopiste valittiin siten, että siitä oli mahdollisimman hyvä näkyvyys alueen ylle (Kuva 1). Paikaksi valikoitui hankealueen luoteiskulmassa sijaitseva Isokallio, jolta näki harvan puuston ja alarinteessä olevan tuoreen hakkuun ansiosta hyvin erityisesti pohjoisiin ilmansuuntiin, mistä muuttolinnut syksyllä saapuvat (ks. kansikuva). Eniten katveeseen jäi havainnointipisteestä kauimpana sijainnut hankealueen itäosa, ja alueen kokonaan itäpuolelta ohittaneet linnut saattoivat jäädä havaitsematta.

5 Havaitut linnut merkittiin kaavakkeelle tunnin jaksoissa. Lentokorkeudet arvioitiin kolmiportaisella asteikolla: 1 = alle tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät; 2 = törmäysriskikorkeudella lentävät; 3 = yli tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät. Lentokorkeuden arviointi perustui kokemukseen, ja apuna käytettiin myös alueella sijainnutta GSM- mastoa. Lisäksi lintujen parvikoot ja lentosuunnat merkittiin muistiin. Lisäksi kirjattiin tieto siitä, ylittikö lintu hankealueen vai ohittiko sen ulkopuolelta. Muutonseurannassa keskityttiin tuulivoiman kannalta merkityksellisiin isoihin lintuihin: hanhiin, joutseniin, kurkiin, petolintuihin, kahlaajiin, lokkeihin ja kyyhkyihin. Myös varpuslinnuista kirjattiin ylös merkittävimpiä havaintoja, ja niiden osalta tässä raportissa kuvataan muutto yleispiirteisesti mutta ei tehdä lajikohtaista tarkastelua. Saadut tulokset suhteutettiin muuton yleiseen kulkuun Lounais- Suomessa pohjautuen kokemukseen ja samana keväänä muilla tuulivoima- alueilla tehtyihin selvityksiin. Epävarmuustekijät Syysmuuttokauden pituudesta johtuen esimerkiksi kahlaajien paras muuttokausi oli tarkkailua aloitettaessa mennyt ohi, kun taas joutsenten muutto ei ollut vielä kunnolla alkanutkaan tarkkailun päättyessä. Tarkkailu kattoi kuitenkin hyvin tuulivoiman kannalta oleellisimpien lajien muuttokaudet. Havainnointi tapahtui vain aamupäivisin eikä ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Mikäli seurantaa olisi jatkettu pidemmälle iltapäivään, olisi todennäköisesti petolinnuista ja kurjista tullut enemmän havaintoja, mutta niiden muuttokorkeudet olisivat olleet iltaa kohti suuremmat eikä havainnoilla olisi ollut hankkeen kannalta merkitystä. Seurannan tuloksia olisi aina hyvä vertailla jossakin tunnetulla muuttopaikalla samaan aikaan tehtyihin havaintoihin, mutta tällaista vertailupistettä ei ollut käytettävissä. Säätekijät vaikuttavat suuresti muuttoon. Tarkkailua pystyttiin suorittamaan melko kattavasti vaihtelevissa olosuhteissa. Kuitenkin esimerkiksi kurkien muutto tapahtuu usein kertarysäyksellä, eikä yhden henkilön ole mahdollista olla paikalla aina juuri oikeaan aikaan. Alastarolla paikalla satuttiin olemaan yhtenä melko hyvänä kurkimuuttopäivänä, vaikka päämuuttopäivä jäikin välistä. Muuttoreitit ja muuton ajoittuminen vaihtelevat vuosien välillä. Erityisesti kurjella lentoreitit vaihtelevat tuulien mukaan. Kattavan aineiston saamiseksi seurantaa olisikin tehtävä useampana kuin yhtenä syksynä. Havaintopisteen näkyvyydestä johtuen alueen ulkopuolella lentäneistä linnuista jäivät havaitsematta matalalla lentäneet linnut, mutta niillä ei ole merkitystä tuulivoiman kannalta. Riskikorkeudella lentäneet pystyttiin havaitsemaan jo melko pitkän matkan päästä.

6 Tulokset Seurannassa havaittiin yhteensä 2478 suurten lajien lentoa, joista 946 ylitti hankealueen jostain kohdasta. Näistä puolestaan 162 eli 17 % tapahtui riskikorkeudella. Keväällä vastaavien lajien lentoja havaittiin 354 riskilentojen osuuden ollessa 35 %. Ero johtuu erityisesti kurkien ja hanhien suuresta määrästä syksyn aineistossa ja niiden suuremmasta lentokorkeudesta. Laulujoutsenen muutto suuntautuu syksyllä lounaaseen. Suuria syyskerääntymiä ei yleensä havaita Loimaan seudulla. Lounais- Suomen ylivoimaisesti tärkein joutsenten kerääntymisalue syksyllä on Kokemäen Puurijärven alue, josta lounaaseen lähtevät linnut ohittavat hankealueen turvallisen matkan päästä. Myös Punkalaitumen ja Loimaan pelloilla havaitaan joskus pienempiä joutsenkerääntymiä, jotka saattavat lentää hankealueen kautta. Tarkkailujakson aikana joutsenet eivät kuitenkaan olleet vielä ehtineet saapua seudulle suuremmin joukoin. Ainoa kunnon muuttoparvi oli havaitut 14 yksilöä. Päämuutto tapahtuu vasta järvien jäätymisen aikaan ja vaihtelee siten suuresti vuosittain. Joutsenet muuttavat yleensä melko matalalla, ja runsaammankin muuton aikana riskilentoja on todennäköisesti alle puolet. Metsähanhia levähtää syksyisin Loimaan seudun pelloilla hyvin vähän. Tuulivoiman vaikutukset kohdistuisivat siten lähinnä läpimuuttaviin lintuihin. Syysmuutto suuntautuu joutsenten tavoin suoraan lounaaseen. Pienehköjä parvia havaittiin kuitenkin neljällä tarkkailukerralla. Ne lensivät suurimmaksi osaksi hankealueen ulkopuolella; vain 9 lintua lensi hankealueen yli riskikorkeudella. Arktisten hanhien hyviä muuttopäiviä sattui tarkkailujaksolle peräti kaksi: ja Arktiset tundra-, sepel- ja valkoposkihanhet muuttavat pääosin korkealla, eikä riskikorkeudella lentänyt yhtään lintua vaikka osa parvista ylittikin hankealueen. Myös oli Lounais- Suomessa hyvä hanhien ja kurkien muuttopäivä, mutta tarkkailua ei osunut tällä päivälle. Sorsat ja muut vesilinnut muuttivat hankealueen kautta vain hyvin vähäisessä määrin. Ne seuraavat tällä seudulla todennäköisesti Loimijokea kaakko- luode - suuntaisesti. Lisäksi monet vesilinnut ovat yömuuttajia havaittiin 7 haapanaa ja 2 isokoskeloa riskikorkeuden yläpuolella. Kuikkalintuja ei muutontarkkailussa havaittu. Alueen lähellä ei ole suuria järviä, jotka keräisivät kuikkalintuja. Niiden tiedetään myös mantereen yläpuolella lentävän muuttolennossa lähes aina korkealla törmäysriskirajan yläpuolella. Merikotka havaittiin kolmena aamuna. Havainnot koskivat läntisiin ilmansuuntiin lentäneitä yksilöitä. Suunnan selittänee Loimijoen seuraaminen, vaikka havaintopiste olikin joesta melko kaukana. Merikotkien päämuuttoreitti kulkee Pyhäjärven lounaispuolitse (BirdLife Suomi 2014) eikä ilmeisesti ulotu hankealueelle. Yksi etelään muuttava maakotka havaittiin viimeisellä tarkkailukerralla, joka oli kotkamuuton kannalta virtauksiltaan syksyn parhaita päiviä. Muista päiväpetolinnuista havaittiin eniten varpushaukkoja (29 yksilöä) sekä tuuli- ja hiirihaukkoja (10 ja 13 yksilöä). Varpushaukkojen lentokorkeudet jakaantuivat melko tasaisesti riskikorkeudelle sekä sen alle että yli. Lajin lentokorkeus riippuukin usein säästä ja yhtenä sumuisena aamuna havaittiin normaalia matalammalla lentäneitä lintuja. Hiiri- ja tuulihaukkoja olisi luultavasti havaittu enemmän, mikäli tarkkailupisteeltä olisi ollut näköyhteys pelloille. Yksilömääräisesti eniten törmäysriskikorkeudella lensivät varpus-, sinisuo- ja hiirihaukat. Näiden lajien riskilentoja

7 havaittiin yhteensä 12 kappaletta, muiden haukkojen riskilentoja yhteensä vain kolme. On kuitenkin huomioitava, että varsinkin varpushaukalla riskilentojen osuus kokonaislennoista oli silti melko pieni (26 %). Mielenkiintoinen havainto oli kaukaa lentänyt muuttohaukka Petolintujen muutto tapahtui tänä syksynä melko tasaisesti ilman suuria muuttopurkauksia. Tarkkailujaksolle osui kuitenkin useita melko hyviä petomuuttopäiviä. Päiväpetolintujen kokonaishavaintomäärät jäivät silti melko pieniksi suhteessa havainnointitunteihin. Tämä johtuu siitä, ettei Lounais- Suomen sisämaassa ole selviä petolintujen muuttoreittejä (Koskimies 2012). Kurkien muutto tapahtuu Lounais- Suomen sisämaassa leveällä vyöhykkeellä tarkan reitin riippuessa vuosittain suuresti sääolosuhteista. Tarkkailujaksolle osui yksi varsin hyvä kurkimuuttopäivä Tuolloin kurkia alkoi muuttaa kunnolla vasta iltapäivän puolella ja parvet lensivät hyvin korkealla. Kurjet olivat ilmeisesti kauempaa, mahdollisesti Puurijärveltä, peräisin olevia lintuja. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole tärkeitä kurkien levähdysalueita, joilta nousevat linnut lentäisivät tuulivoimaloiden riskikorkeudella. Aamulla kuitenkin kuultiin kurkiparven ääntelyä, joka arvioitiin noin 30 yksilön suuruiseksi, mutta parvea ei huonon näkyvyyden vuoksi voitu silmin havaita. Parven arvioitiin kuitenkin lentäneen törmäysriskikorkeuden alapuolella, mutta hieman paremmissa olosuhteissa se olisi saattanut lentää riskikorkeudella. Loimaan ja Alastaron pelloilla levähtää loppukesällä ja syksyllä runsaasti kahlaajia. Tarkkailupisteeltä ei kuitenkaan ollut näköyhteyttä pelloille, joten kahlaajahavainnot jäivät lähes kokonaan puuttumaan. Ainoat havainnot olivat kaukaa lentäneet kapustarinnat ensimmäisellä ja töyhtöhyypät viimeisellä tarkkailukerralla. Mikäli kahlaajat lentävät hankealueen yli, ne todennäköisesti tekevät sen hyvin korkealla. Lokkilintujen muutto näin sisämaassa on erityisesti syksyllä melko vähäistä. Hankealueen läheisyydessä ei myöskään ole lokkien muuttoa ohjailevia vesistöjä. Seurannassa havaittiin jonkin verran kalalokkeja ja satunnaisia harmaalokkeja. Lokkeja kerääntyy ajoittain alueen pelloille ruokailemaan, mutta niiden lentoreittien ei arvioida kulkevan hankealueen yli. Sepelkyyhkyjä muutti useimmilla havainnointikerroilla pienissä parvissa. Lisäksi tarkkailujaksolle osui yksi varsin hyvä muuttopäivä (5.10.) Hankealueella havaittu muuttajien määrä oli tuolloinkin pieni verrattuna parempiin muutontarkkailupaikkoihin. Kyyhkyjen muutto kulkee seudulla laajana rintamana ja ne lentävät mantereen päällä melko matalalla jääden siten yleensä tuulivoimaloiden riskikorkeuden alle. Myös naakkoja ja variksia muutti melko paljon sekä erityisesti viimeisenä tarkkailuaamuna ja niistä melko suuri osuus lensi riskikorkeudella. Korppeja havaittiin riskikorkeudella useita, mutta lintuja ei voitu tulkita muuttaviksi. Korppimäärien suhteen alue ei kuitenkaan eroa mistä tahansa muusta metsäalueesta. Närhivaellusta havaittiin joinakin aamuina melko runsaasti, mutta se tapahtui selvästi riskikorkeuden alapuolella. Varpuslintujen muutto tapahtuu hyvällä säällä usein riskikorkeudella. Sisämaassa muutto kulkee kuitenkin leveänä rintamana, kun muuttoa ohjaavia pinnanmuotoja kuten vesistöjä tai harjuja ei ole. Tästä syystä useimmat tuulivoiman sijoituspaikat ovat varpuslintujen kannalta lähes samanarvoisia. Seurannassa keskityttiinkin enemmän isoihin lintuihin ja varpuslinnuista kirjattiin ylös vain suurimmat parvet. Muutontarkkailussa havaittiin runsaasti mm. metsäkirvisiä, rautiaisia,

8 rastaita ja peippoja. Paikan metsäisyydestä johtuen vähemmän havaittiin pääskyjä, niittykirvisiä ja kiuruja. Pikkulintujenkin muutto kulki alueella pääasiassa etelään ja lounaaseen, mutta yllättävän paljon myös itä- länsi suuntaisesti. Erityisesti peippojen muutolle on tyypillistä kulkea kirkkaina päivinä hyvin korkealla, ja suurin osa siitä jäi todennäköisesti havaitsematta. Päätelmät ja suositukset Tarkkailu vahvisti sitä ennakko- oletusta, ettei hankealueen yli todennäköisesti kulje syksyisin merkittäviä isojen lintujen muuttolinjoja. Lukumääräisesti eniten riskilentoja tekivät naakat, varikset ja sepelkyyhkyt. Näillä ei kuitenkaan yleisinä lajeina ja rintamamuuttajina voi katsoa olevan erityistä painoarvoa tuulivoimahankkeen suunnittelussa. Kyseiset lajit myös pystyvät hyvissä olosuhteissa väistämään voimaloita tehokkaasti. Muiden lajien riskilentoja havaittiin vain satunnaisesti. Erityisesti merkille pantavaa on suojeluarvoltaan tärkeiden hanhien ja kurkien riskilentojen vähäisyys. Tämä selittyy sillä, ettei lähialueilla ole kurjille tärkeitä levähdyspaikkoja, jolloin ne muuttavat arktisten hanhien tavoin alueen yli korkealla. Metsähanhet ja joutsenet puolestaan eivät lainkaan päädy alueelle suuremmin joukoin lähtiessään Puurijärveltä lounaaseen. Petolinnuilla riskilentoja sen sijaan havaittiin suhteellisesti enemmän, mutta petolintujen absoluuttiset havaintomäärät alueella olivat kuitenkin pieniä. Ne seuraavat enimmäkseen läheisiä peltoja ja suotuisalla säällä ylittävät alueen pääosin riskikorkeuden yläpuolella. Jaksolle osui alkupuolella muutamia hyvin heikkoja muuttoaamuja (suurten lajien kannalta). Muutto painottui tällöin varpuslintuihin, joilla on vain vähäinen merkitys tuulivoima kannalta. Muuttoa päästiin kuitenkin seuraamaan varsinkin jakson loppupuolella myös todella hyvinä muuttopäivinä, jolloin olosuhteet olivat erityisesti petolinnuille ja arktisille, hanhille otolliset. Myös yksi kurkien hyvistä muuttopäivistä osui seurantapäivään. Tulokset eivät anna syysmuuton osalta aihetta jatkotoimiin tai - seurantoihin. Hanke ei todennäköisesti tulisi aiheuttamaan merkittäviä törmäys- tai estevaikutuksia minkään lajin populaatiolle syksyisin.

9 Kuva 2. Suurten lintujen karkeat päämuuttolinjat hankealueen ohi. Etelään ja kaakkoon osoittavat nuolet havainnollistavat lähinnä kurkien ja peltoja seurailevien petolintujen muuttosuuntia. Lounaaseen osoittava nuoli kuvaa mm. arktisia hanhia. Tuulet ja lajikohtaiset erot saattavat vaikuttaa muuttoreitteihin suuresti, ja tähän karttaan tulee suhtautua vain suuntaa- antavana. Lähteet BirdLife Suomi ry 2014 (Toivanen T, Metsänen T & Lehtiniemi T): Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Koistinen, J Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö. Koskimies, P (Faunatica Oy) 2012: Varsinais- Suomen tärkeät lintualueet. Varsinais- Suomen liitto. Lehikoinen E, Gustafsson E, Aalto T, Alho P, Klemola H, Laine J, Normaja J, Numminen T, Rainio K Varsinais- Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys.

10 Liite 1. Suurten lintujen havaintomäärät eri havainnointikerroilla Yhteensä Laulujoutsen Metsähanhi Tundrahanhi Valkoposkihanhi Sepelhanhi Haapana Isokoskelo Mehiläishaukka Merikotka Sinisuohaukka Hiirihaukka Piekana Maakotka Varpushaukka Kanahaukka Tuulihaukka Nuolihaukka Muuttohaukka Kurki Kapustarinta Töyhtöhyyppä Kalalokki Sepelkyyhky Naakka Varis Yhteensä

11 Liite 2. Suurten lintujen havaitut lentokorkeudet, päämuuttosuunnat ja riskikorkeudella tapahtuneiden lentojen osuudet kaikista alueen ylittäneistä lennoista. Päämuuttosuunnat on merkitty, jos lajista saatiin havaintoja useammasta eri parvesta tai yksilöstä ja suunta oli näistä tulkittavissa. Lennot yhteensä Alueen yli yht. Alilennot Riski- lennot Ylilennot Riski % Päämuut- tosuunta Ohitus- puoli Laulujoutsen ,3 SW NW Metsähanhi ,4 SW NW Tundrahanhi 80 0 SW SE Valkoposkihanhi ,0 SW SE Sepelhanhi ,0 SW SE Haapana 7 0 SW NW Isokoskelo 2 0 Mehiläishaukka Merikotka W N Sinisuohaukka ,7 S +- Hiirihaukka ,9 SE NE Piekana ,0 SE NE Maakotka 1 0 Varpushaukka ,3 S +- Kanahaukka ,0 Tuulihaukka ,0 SE +- Nuolihaukka ,0 SE +- Muuttohaukka 1 0 Kurki ,0 S W Kapustarinta 15 0 S W Töyhtöhyyppä 55 0 S W Kalalokki 40 0 NW SE Sepelkyyhky ,4 S W Naakka ,8 S W Varis ,8 S W Yhteensä ,1

12