Asia Euroopan komission tulkintaohje Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden alkuperän merkitsemisestä

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM ALI-10 Eloranta Elina(UM) JULKINEN Asia Euroopan komission tulkintaohje Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden alkuperän merkitsemisestä Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Pääasiallinen sisältö Komissio julkaisi Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperämerkintää koskevan tulkintaohjeensa. Tulkintaohjeella halutaan varmistaa EU:n jo olemassa olevan lainsäädännön yhdenmukainen toimeenpano sekä Israelin kanssa käytävän kaupan avoimuus ja toimivuus. Alkuperämerkintöjä koskevien säännösten täytäntöönpano on edelleen jäsenmaiden vastuulla. EU:ssa asiasta keskustellaan vielä teknisesti yksityiskohtaisemmalla tasolla kuluttajansuoja-asioita käsittelevissä teknisissä komiteoissa. Suomen kannalta nyt saatu komission tulkintaohje siirtokuntatuotteiden alkuperän merkitsemisestä on EU:n lainsäädännön toimeenpanon oikeellisuutta ja merkintäkäytäntöjä varmistava asiakirja. Suomi pitää tärkeänä, että komissio julkaisi tulkintaohjeen, jonka tavoitteena on varmistaa EU:n olemassa olevan lainsäädännön yhdenmukainen tulkinta. Komission tulkinnan kansallinen tarkastelu on tarkoitus aloittaa viiveettä. Komissio ei anna tulkintaohjeella uusia säännöksiä, vaan ilmaisee sillä näkemyksensä asiaan liittyvästä EU:n voimassaolevasta lainsäädännöstä. Tulkintaohje ei ennakoi EU:n tuomioistuimen tulevia päätöksiä. Sillä ei myöskään haluta estää kauppavirtoja Israelista, vaan ylläpitää avointa ja toimivaa kaupankäyntiä Israelin kanssa. Asianomaisten säännösten täytäntöönpano on jäsenmaiden vastuulla. Tulkintaohjeessa tarkennetaan, millä tavoin Israelin siirtokuntatuotteet on merkittävä ja miten niitä ei saa merkitä. Alkuperämerkinnän lähtökohtana on se, että merkintä on totuudenmukainen, eikä johda kuluttajaa harhaan. Lähtökohta on sama riippumatta siitä, onko kyseessä vapaaehtoinen vai EU:n lainsäädännön edellyttämä merkintä. Tämänhetkisten säännösten mukaan alkuperämerkintää edellytetään maataloustuotteilta, kuten esimerkiksi tuoreilta hedelmiltä ja vihanneksilta, viiniltä, hunajalta, oliiviöljyltä, kananmunilta, siipikarjan-, naudan- ja vasikanlihalta, sekä kosmetiikalta. Valmiiksi

2 2(5) pakatuissa elintarvikkeissa ja valtaosassa teollisuustuotteita alkuperämerkintä on vapaaehtoinen. Alkuperämerkintä tulee pakolliseksi sellaisten tuotteiden kohdalla, joissa pois jätetty tieto tuotteen alkuperästä on oleellinen tietoisen ostopäätöksen tekemiseksi ja siten saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään ostopäätöksen, jota tämä ei muutoin olisi tehnyt. Komission tulkintaohjeessa toistetaan, että EU ei tunnusta Israelin suvereniteettia Israelin kesäkuusta 1967 miehittämillä alueilla eli Golanin kukkuloilla, Gazan alueella ja Länsirannalla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, eikä katso niiden olevan osa Israelin aluetta riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta Israelin kansallisessa lainsäädännössä. Mikäli tuote tulee Golanin kukkuloilta tai Länsirannalta (Itä-Jerusalem mukaan lukien), katsotaan merkinnän "Israelista peräisin oleva tuote" olevan virheellinen ja harhaanjohtava. Mikäli tuote on peräisin Golanin kukkuloiden tai Länsirannan siirtokunnista, on alkuperämerkintään lisättävä ilmaisu "Israelin siirtokunta" tai vastaava merkintä esimerkiksi suluissa. Täten voidaan käyttää esimerkiksi merkintää "Golanin kukkuloilta (Israelin siirtokunnasta) peräisin oleva tuote" tai Länsirannalta (Israelin siirtokunnasta) peräisin oleva tuote". Sen sijaan esimerkiksi merkintä "Golanin kukkuloilta peräisin oleva tuote" tai "Länsirannalta peräisin oleva tuote" ei ole hyväksyttävä. Sellaisten Palestiinasta peräisin olevien tuotteiden, jotka eivät ole peräisin siirtokunnista, merkintä, joka ei ole harhaanjohtava maantieteellisen alkuperän kannalta, mutta vastaa kansainvälistä käytäntöä, on esimerkiksi "Länsirannalta peräisin oleva tuote (palestiinalainen tuote), "Gazan alueelta peräisin oleva tuote" tai "Palestiinasta peräisin oleva tuote". EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Asia on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille. Kansallisesti vastuu Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden alkuperän merkitsemisestä kuuluu usealle eri viranomaistaholle tuotteista riippuen. Keskustelun komission tulkintaohjeen toimeenpanemiseksi on tarkoitus tapahtua koordinoidusti eri viranomaisten kesken. E-kirje on ollut ulkosuhdejaoston ja kauppapoliittisen jaoston kirjallisessa menettelyssä Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Komission tulkinnan mahdollisia vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön selvitetään. EU:lla ei ole virallisia tilastoja Israelin siirtokunnista EU:hun tuotujen tuotteiden määrästä, mutta useiden arvioiden mukaan noin yksi prosentti Israelin tuonnista koko EU:hun on peräisin siirtokunnista. Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkinnällä ei uskota olevan negatiivista vaikutusta Israelin ja EU:n väliseen

3 3(5) kauppaan, eikä myöskään Israelin ja Suomen väliseen kauppaan. Vapaaehtoisen alkuperämerkinnän jo aikaisemmin käyttöönottaneet jäsenmaat ovat raportoineet jopa kaupan kasvusta. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Keväällä 2013 kolmentoista EU-maan (ml. Suomi) ulkoministerit esittivät toiveensa yhteisestä ohjeistuksesta EU:n silloiselle korkealle edustajalle. Keväällä 2015 pyyntö toistettiin KE Mogherinille. Allekirjoittaneita ulkoministereitä oli tällöin 16 (ml. Suomi). Alkuperämerkintää koskeva ohjeistus on osa EU:n lainsäädännön ja yhteisesti sovitun Lähi-idän rauhanprosessia koskevan politiikan toimeenpanoa. Ohjeistusta on pyydetty vuoden 2009, 2012 ja 2014 ulkoasiainneuvostojen päätelmissä. EU:n tuomioistuimen päätös vuodelta 2010 (ns. Brita-tapaus) tarkensi asian oikeudellisia näkökulmia. Joulukuun 2012 UAN-päätelmissä todetaan mm.: "Euroopan unioni toistaa, että siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja merkitsevät rauhan estettä. (..) Palauttaen mieleen ulkoasianneuvoston toukokuussa 2012 antamat päätelmät Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot toistavat sitoutuvansa varmistamaan siirtokuntatuotteisiin sovellettavan Euroopan unionin lainsäädännön ja niitä koskevien kahdenvälisten järjestelyjen jatkuvan, täysimääräisen ja tosiasiallisen täytäntöönpanon". EU:n yhteistyötä ja sen kehittämistä Israelin kanssa siis määrittää EU:n päätelmien ja kansainvälisen oikeuden mukainen Israelin alueen määrittely. Siirtokunnat rajautuvat tämän alueen ulkopuolelle. Suomi ja EU katsovat yksiselitteisesti, että Israelin siirtokunnat, jotka sijaitsevat sen vuoden 1967 sodassa miehittämällä alueella (Länsiranta, ml. Itä-Jerusalem, Gaza ja Golan), eivät kuulu Israelin valtioalueeseen. EU:n ja Israelin nykyinen yhteistyö pohjautuu vuonna 1995 solmittuun assosiaatiosopimukseen. EU on aiemmin selventänyt, etteivät siirtokunnissa tuotetut tai valmistetut tuotteet kuulu tullietuusjärjestelmän piiriin. Sopimuksen mukaan israelilaistuotteet pääsevät tullivapaasti EU:n markkinoille. Siirtokunnissa valmistetut tai tuotetut tuotteet eivät kuulu tullietuuskohtelun piiriin. Tätä poikkeusta valvotaan teknisellä järjestelyllä. Järjestelyssä EU-maiden tullit on velvoitettu tarkkailemaan israelilaistuotteiden postinumeroita. Jos postinumero viittaa siirtokuntaan, tullimaksu on maksettava. EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston (FVO) tarkastus on tuonut ilmi, että Israel ei ole eritellyt siirtokunnissa ja varsinaisen Israelin alueella tuotettuja tai valmistettuja tuotteita. Israelia on kehotettu korjaamaan asia. Komissio on toistuvasti todennut, että siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden merkitseminen alkuperältään israelilaisiksi on kuluttajien kannalta harhaanjohtavaa ja sellaisenaan asiaa koskevien direktiivien vastaista. Myöskään Suomen lainsäädännön mukaan kuluttajaa ei tule johtaa harhaan tuotteiden alkuperän osalta. Vuonna 2013 komissio vahvisti, että EU:n Israelille myöntämiä avustuksia, palkintoja ja EU:n rahoitusinstrumentteja voidaan hyödyntää yksin maan vuoden 1967 rajojen sisällä. Eroa varsinaisen Israelin (Israel proper) ja siirtokuntien on pyritty tekemään systemaattisesti. Tällä hetkellä käsittelyssä on useita EU-sopimuksia, jotka koskevat mm. Europolin ja Israelin yhteistyötä ja sosiaaliturvaa koskevaa koordinaatiota. EU-maista Iso-Britannia, Tanska ja Belgia ovat ottaneet käyttöön vapaaehtoisen siirtokuntatuotteiden merkinnän jo aikaisemmin. Israelin kesäkuusta 1967 miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkintöjän koskeva tulkintaohje (2015/C 375/05)

4 4(5) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Elina Eloranta, UM/ALI-10, puh Iina Peltonen, UM/TUO-20, puh Annika Naskila, UM/OIK-20, puh Liitteet Viite

5 5(5) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi