EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELEMI- SEKSI SÄHKÖMAGNEETTISISTA KENTISTÄ AIHEUTUVILTA VAAROILTA

Transkriptio

1 SOSIAALI- JATERVEYSMINISTERIÖ Muistio Neuvotteleva virkamies Reetta Orsila EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELEMI- SEKSI SÄHKÖMAGNEETTISISTA KENTISTÄ AIHEUTUVILTA VAAROILTA Ehdotuksen pääasiallinen sisältö YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila Ehdotuksella pannaan täytäntöön kansallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta, lukuun ottamatta direktiivin terveydentilan seurantaa koskevaa artiklaa, jonka täytäntöönpanosta säädetään erikseen työterveyshuoltolainsäädännössä. Suomessa merkittäville sähkömagneettisille kentille voidaan altistua muun muassa terveydenhuollossa käytettäessä magneettikuvauslaitteita, puolustusvoimissa käytettäessä tutka- ja radiolaitteita ja teollisuudessa käytettäessä esimerkiksi elektrolyysilaitteistoja ja muovinsaumaimia. Suurimmalla osalla työpaikkoja altistuminen on niin vähäistä, että se ei aiheuta erityisvaatimuksia ja toimia. Suomessa terveydenhuollossa on käytössä hieman yli sata magneettikuvauslaitetta, joiden staattinen magneettikenttä on enimmillään 3 T. Kuvauksen ollessa käynnissä laite tuottaa myös pientaajuisia (0,1 100 khz) ja radiotaajuisia magneettikenttiä. Magneettikuvauslaitteet eivät altista merkittävästi kuvaushuoneen ulkopuolella. Työntekijät altistuvat voimakkaille magneettikentille ainoastaan työskennellessään laitteen sisällä tai laitteen putken suulla alle yhden metrin etäisyydellä laitteesta. Tavanmukaisissa kuvauksissa työntekijöiden altistuminen ei ylitä raja-arvoja eikä haitallisia terveysvaikutuksia aiheudu. Puolustusvoimissa sähkömagneettisia kenttiä aiheuttavia operatiivisia laitteistoja ovat radio-, tutka- ja häirintälaitteistot. Usein näiden laitteistojen käyttö edellyttää keskeytymätöntä toimintaa. Teollisuudessa käytetään suurtaajuuskuumentimia, kuten liimankuivaimia ja muovinsaumaimia, joissa työstettävään materiaaliin kohdistetaan suuri radiotaajuinen teho. Laitteita käytetään lyhyen aikaa kerrallaan tehtäviin, joita ei voi tehdä muulla laitteella. 1.1 Kansallinen lainsäädäntö Työhön, jossa työntekijät altistuvat tai saattavat altistua sähkömagneettisille kentille, sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). Työturvallisuuslaki on työn tekemisen turvallisuutta sääntelevä yleislaki, jossa säädetään muun muassa työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista, erityistä vaaraa aiheuttavasta työstä, työympäristön ja työn suunnittelusta ja työntekijälle an-

2 2 nettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä henkilönsuojainten käytöstä. Työnantajan yleiseen huolehtimisvelvollisuuteen kuuluu seuraavien periaatteiden noudattaminen: 1) vaara- ja haittatekijöiden syntymisen estäminen, 2) vaara- ja haittatekijöiden poistaminen tai, jos tämä ei ole mahdollista, niiden korvaaminen vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla, 3) yleisesti vaikuttavien työsuojelutoimenpiteiden toteuttaminen ennen yksilöllisiä sekä 4) tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittymisen huomioiminen. Työturvallisuuslain 10 :n mukaan työnantajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava vaara- ja haittatekijät työssä ja arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Pykälän 4 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella selvityksen ja arvioinnin laatimisen kirjallisesta tai muusta todennettavissa olevasta muodosta, sisällöstä ja asian käsittelystä työpaikalla huomioiden työnantajan toimiala, työpaikan koko sekä toimialaan ja toimintaan liittyvät haitat ja vaarat. Työturvallisuuslain 14 :n mukaan työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä ja huolehdittava työntekijän perehdyttämisestä ja annettava työntekijälle opetusta ja ohjausta. Pykälän 2 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella työntekijälle annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä kirjallisista työohjeista ja ammateista sekä tehtävistä, joissa vaaditaan erityistä pätevyyttä. Työturvallisuuslain 32 :n mukaan työpaikan rakenteiden, materiaalien ja varusteiden sekä laitteiden tulee olla turvallisia ja terveellisiä työntekijöille. Suurjännitteisissä sähkölaitteissa voi olla paljaita, jännitteisiä osia, mutta niiden käyttö tulee saada turvalliseksi. Pykälän 4 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella työpaikkojen rakenteiden, materiaalien ja laitteiden sekä kulkuteiden ja työpaikan muiden alueiden turvallisuudesta, uloskäytävistä ja pelastusteistä, näiden huollosta ja kunnossapidosta sekä merkinnöistä. Työturvallisuuslain 39 :n mukaan altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville lämpöolosuhteille, melulle, paineelle, tärinälle, säteilylle tai muille fysikaalisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, että näistä tekijöistä ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Pykälän 3 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella fysikaalisista tekijöistä ja niiden tunnistamisesta, altistuksen luonteesta ja sen kestosta sekä arvioinnista, raja-arvosta ja torjuntatoimenpiteistä. Työturvallisuuslain 41 :n mukaan työssä saadaan käyttää vain sellaisia koneita, työvälineitä ja muita laitteita, jotka ovat niitä koskevien säännösten mukaisia sekä kyseiseen työhön ja työolosuhteisiin sopivia ja tarkoituksenmukaisia. Niiden oikeasta asennuksesta ja merkinnöistä on huolehdittava. Niiden käyttö ei saa aiheuttaa haittaa tai vaaraa niillä työskenteleville työpaikan henkilöille tai muille työpaikalla oleville henkilöille. Pykälän 3 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja huollosta. Terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain (629/2010) 1 :n mukaan lain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden sekä

3 3 1.2 EU:n lainsäädäntö niiden käytön turvallisuutta. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi säädetään lain 24 :ssä laitteiden ammattimaista käyttöä koskevista yleisistä vaatimuksista. Vuonna 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/40/EY, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeksastoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) aiheutti huolta erityisesti lääketieteen asiantuntijoissa, jotka ilmaisivat huolensa direktiivin täytäntöönpanon mahdollisista vaikutuksista lääketieteellisen kuvantamisen käyttöön. Huolta herättivät myös direktiivin vaikutukset tiettyihin teollisiin toimintoihin. Näiden huolien vuoksi direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanoa lykättiin 31 päivään lokakuuta 2013, ensiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/46/EY ja sitten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/11/EU. Näin Euroopan komissio pystyi tekemään uusimpaan ja luotettavimpaan tieteelliseen näyttöön perustuvan direktiiviehdotuksen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta annettiin 26 päivänä kesäkuuta Direktiivin 2013/35/EU sisältö Direktiivin 1 artiklassa määritellään direktiivin kohde ja soveltamisala. Sen mukaisesti direktiivissä asetetaan vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa liittyviltä riskeiltä, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta sähkömagneettisille kentille työssä. Direktiivi ei koske sähkömagneettisten kenttien pitkäaikaisvaikutuksia eikä riskejä, jotka aiheutuvat kontaktista jännitteisiin johteisiin. Artiklassa 2 on määritelty direktiivissä käytetyt käsitteet, joita ovat sähkömagneettiset kentät, suorat biofysikaaliset vaikutukset, epäsuorat vaikutukset, altistumisrajaarvot, terveysvaikutusraja-arvot, aistimusraja-arvot sekä toimenpidetasot. Artiklassa 3 on määritelty sähkömagneettisille kentille altistumiseen liittyvät altistumisraja- ja toiminta-arvot viittaamalla direktiivin liitteisiin II ja III. Artikla 4 sisältää määräykset työnantajan velvollisuudesta arvioida vaarat ja tarvittaessa mitata tai laskea sähkömagneettiselle kentälle altistumisen taso. Artikla sisältää muun muassa luettelon niistä seikoista, jotka työnantajan on otettava huomioon vaarojen arvioinnissa. Työnantajan on huomioitava muun muassa altistuksen taajuus, taso, kesto, altistumisen jakautuminen kehoon ja mitkä tahansa suorat biofysikaaliset vaikutukset. Artikla 5 sisältää vaarojen estämistä tai vähentämistä koskevat säännökset. Niiden mukaan sähkömagneettisille kentille altistumisesta aiheutuvat vaarat on poistettava tai jos se ei ole mahdollista, vähennettävä ne mahdollisimman alhaiselle tasolle. Raja-arvon ylittyessä työnantajan on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin altistumisen saamiseksi alle raja-arvon.

4 4 Artiklassa 6 säädetään sähkömagneettisille kentille altistuville työntekijöille tai heidän edustajalleen annettavista tiedoista ja koulutuksesta. Artikla 7 sisältää velvoitteen työtekijöiden kuulemisesta ja osallistumisesta. Artiklassa 8 säädetään työntekijöiden terveydentilan seurannasta. Artikla 9 sisältää velvoitteen säätää kansallisesti seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Artiklassa 10 säädetään poikkeuksista. Artiklassa 3 säädetyt altistumisraja-arvot ja toimenpidetasot voidaan ylittää 1) magneettikuvauslaitteita asennettaessa, testattaessa, käytettäessä, kehitettäessä tai huollettaessa, 2) työskenneltäessä operatiivisten sotilaallisten laitteistojen kanssa tai osallistuttaessa sotilaallisiin toimiin sekä 3) sellaisilla erityisillä aloilla ja sellaisessa erityisessä toiminnassa, jotka eivät kuulu kohtien 1) ja 2) soveltamisalaan. Artiklassa on lisäksi säädetty edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta poikkeaminen on mahdollista. Artiklat sisältävät komissiolle osoitettuja säännöksiä ja artiklat muun muassa tavanomaiset direktiivin voimaantuloa ja kansallista täytäntöönpanoa koskevat säännökset. 2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3 Toimivalta Esityksen tavoitteena on sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiivin kansallinen täytäntöönpano. Direktiivin täytäntöön panemiseksi ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisista kentistä aiheutuvilta vaaroilta. Lisäksi ehdotetaan kumottavaksi suurtaajuuslaitteista ja niiden tarkastamisesta annettu valtioneuvoston päätös (473/1985). Työturvallisuuslain (738/2002), eräiden teknisten laitteiden vaatimuksenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004), valtioneuvoston asetuksen koneiden turvallisuudesta (400/2008) ja nyt ehdotettavan valtioneuvoston asetuksen säännökset kattavat kumottavaksi ehdotettavassa valtioneuvoston päätöksessä säädetyt asiat lukuun ottamatta ennakkotarkastusta ja tietojen toimittamista. Suurtaajuuslaitteiden valmistajilla on vastuu markkinoille saatettavien ja käyttöön otettavien laitteiden turvallisuudesta. Täten valtioneuvoston päätös (473/1985) voidaan tarpeettomana kumota. Toimivalta valtioneuvoston asetuksen antamiseen perustuu työturvallisuuslain 10 :n 4 momentin, 14 :n 2 momentin, 32 :n 4 momentin, 39 :n 3 momentin ja 41 :n 3 momentin valtuutussäännöksiin. 4 Esityksen vaikutukset Ehdotuksella ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Valtaosassa työpaikkoja ei aiheudu kustannuksia ehdotettavan asetuksen myötä, koska työnantajalla on jo nykyisin velvollisuus arvioida fysikaalisten altisteiden aiheuttamia vaaroja työturvallisuuslain mukaisesti. Arviointi edellyttää pätevien asiantuntijoiden käyttöä tilanteissa, joissa työnantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta. Päteviä asiantuntijoita ovat esimerkiksi palveluntuottajat tai työnantajan palveluksessa olevat tai ulkopuoliset hen-

5 5 kilöt, joilla on taito ja kyky arvioida, mitata ja laskea sähkömagneettisia kenttiä. Tämä aiheuttaa työpaikoilla lisääntyviä kustannuksia. Lisäksi kustannuksia aiheutuu työpaikoilla henkilöstön kouluttamisesta uuden asetuksen soveltamiseen, mikä on ehdotettavan asetuksen merkittävin organisaatio- ja henkilöstövaikutus. Annettavalla asetuksella ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Työsuojeluviranomaiset valvovat työsuojelua koskevien säännösten noudattamista. Ehdotettavan asetuksen noudattamista valvoisivat työsuojeluviranomaiset, jotka ovat jo nykyisellään valvoneet sitä, että työturvallisuuslain tarkoittamista fysikaalisista altisteista ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijöiden terveydelle tai turvallisuudelle. Uusien työturvallisuuslakia täsmentävien säännösten antaminen edellyttää tarkastajien kouluttamista uusiin säännöksiin, mutta ei valvonnan resurssien lisäämistä. Voimaantulosäännöksen yhteyteen otettaisiin säännös suurtaajuuslaitteista ja niiden tarkastamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (473/1985) kumoamisesta. Työturvallisuuslain (738/2002), eräiden teknisten laitteiden vaatimuksenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004), valtioneuvoston asetuksen koneiden turvallisuudesta (400/2008), työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (403/2008) ja nyt ehdotettavan valtioneuvoston asetuksen säännökset kattavat kumottavaksi ehdotettavassa valtioneuvoston päätöksessä säädetyt asiat lukuun ottamatta lukuun ottamatta ennakkotarkastusta ja tietojen toimittamista. Suurtaajuuslaitteiden valmistajilla on vastuu markkinoille saatettavien ja käyttöön otettavien laitteiden turvallisuudesta. Täten valtioneuvoston päätös (473/1985) voidaan tarpeettomana kumota. Päätöksen kumoaminen vähentää työnantajien hallinnollista taakkaa, kun olemassa olevaa sääntelyä ajanmukaistetaan. 5 Asian valmistelu ja voimaantulo Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan työturvallisuussäännöksiä valmistelevan neuvottelukunnan asettamassa kolmikantaisessa jaostossa. Jaostossa on ollut sosiaali- ja terveysministeriön, Elinkeinoelämän Keskusliiton, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, KT Kuntatyönantajien, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n, Akavan, Työterveyslaitoksen sekä Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen edustajat. Jaostossa on kuultu Säteilyturvakeskuksen, Fingrid Oy:n, Sähkö- ja metalliliiton, Teknologiateollisuus ry:n, puolustusvoimien sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) edustajia asiantuntijoina. Ehdotus on käsitelty ja hyväksytty työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa yksimielisesti. Ehdotus on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. Koska kaikkia keskeisiä sidosryhmiä on kuultu kolmikantaisessa jaostossa ja asetusehdotus on käsitelty työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa, asetusehdotuksesta ei ole pyydetty kirjallista lausuntoa. Direktiivin 2013/35/EU säännökset on saatettava voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016 mennessä. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016.

6 6 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisista kentistä aiheutuvilta vaaroilta 1. Soveltamisala. Pykälässä kuvattaisiin asetuksen soveltamisala, joka määräytyisi työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti. Tämän asetuksen soveltaminen edellyttäisi, että työntekijät altistuvat tai saattavat altistua sähkömagneettisten kenttien lyhytaikaisille suorille biofysikaalisille tai epäsuorille vaikutuksille. Tässä asetuksessa tarkoitetaan sähkömagneettisten kenttien vaikutuksilla tieteellisesti tunnettuja vaikutuksia. Rajat on asetettu sille tasolle kuin se on nykytietämyksellä perusteltavissa. Asetuksen tarkoituksena olisi työntekijöiden suojeleminen työssä esiintyviltä vaaroilta ja haitoilta, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta sähkömagneettisille kentille. Tällaisia kenttiä esiintyy esimerkiksi hitsauksessa, suurtaajuuskuumennuksessa ja magneettikuvauslaitteiden sekä radio- ja tutkalaitteiden käytössä. Pykälän 2 momentin mukaan asetusta ei sovellettaisi mahdollisiin pitkäaikaisvaikutuksiin eikä vaikutuksiin, jotka aiheutuvat kontaktista jännitteisiin johteisiin. Asetuksessa käytettäisiin käsitettä kontaktivirta erotukseksi käsitteestä kosketusvirta, jossa kyse on ehdotettavan asetuksen soveltamisalaan kuulumattomasta kosketusjännitteestä ja sähköiskun vaarasta. Kontaktivirralla tarkoitetaan jatkuvan tilan virtaa, joka syntyy, kun 1) sähkökentässä oleva, maasta erotettu henkilö, esimerkiksi eristäviä jalkineita käyttävä, koskettaa maahan johtavassa yhteydessä olevaa kohdetta, esimerkiksi maahan pystytettyä metallista laitetelinettä tai sen osaa, tai 2) sähkökentässä oleva, maahan johtavassa yhteydessä oleva henkilö, esimerkiksi huonosti eristäviä jalkineita käyttävä, koskettaa maasta erotettua, sähkökentässä olevaa tai ollutta johtavaa kohdetta, esimerkiksi tarttuu sähkökentässä olleen, kumipyörillä varustetun suurehkon ajoneuvon oven kahvaan. Kontaktivirta saadaan tyypillisesti lyhytaikaisen ja ohimenevän muutostilan jälkeen. Kontaktivirta ei välttämättä seuraa kaikkia muutostiloja. Pykälän 3 momenttiin otettaisiin informatiivinen maininta siitä, että työntekijöiden terveydentilan seurannasta säädetään työterveyshuoltoa koskevassa lainsäädännössä. Terveystarkastustarpeen arvioinnin, alkutarkastuksen ja määräaikaistarkastuksen osalta menettelytavoista on saatavissa tietoa muun muassa Työterveyslaitoksen julkaisussa Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklaa Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin asetuksessa käytetyt keskeiset käsitteet. 1) kohdan mukaan sähkömagneettisilla kentillä tarkoitettaisiin staattisia sähkökenttiä, staattisia magneettikenttiä ja ajallisesti vaihtelevia sähkökenttiä, magneettikenttiä ja sähkömagneettisia aaltoja, joiden taajuus on enintään 300 GHz. 2) kohdan mukaan suorilla biofysikaalisilla vaikutuksilla tarkoitettaisiin sellaisia välittömiä vaikutuksia, jotka ilmenevät sähkömagneettisessa kentässä olevassa ihmiske-

7 7 hossa tapahtuvan lämpötilan nousun tai sähkövirtojen lisääntymisen aiheuttamina vaikutuksina. Lämpövaikutusta saattaa aiheuttaa esimerkiksi suurtaajuuskuumentimen radiotaajuinen kenttä, josta kehoon imeytyy kudoksia lämmittävää energiaa. Missä tahansa kehon osassa kulkevat, ulkoisten tekijöiden aiheuttamat sähkökentät ja sähkövirrat ovat direktiivin tarkoittamia biofysikaalisia vaikutuksia. 3) kohdan mukaan epäsuorilla vaikutuksilla tarkoitettaisiin työntekijän turvallisuutta ja terveyttä vaarantavia epäsuoria vaikutuksia. Tällaisia vaikutuksia ovat esimerkiksi 1) erilaisten sairauksien hoitoon käytettyjen laitteiden, kuten sydämentahdistimien, rytmihäiriötahdistimien, shunttien ja insuliinipumppujen toiminnan häiriintyminen 2) voimakkaassa magneettikentässä olevan ferromagneettisen esineen sinkoutumisvaara, esimerkiksi metalliesine sinkoutuu magneettikuvauslaitteen sisälle 3) sähköisesti ohjattavien räjähtävien laitteiden, esimerkiksi sytyttimen, laukeaminen 4) indusoituvien kenttien, kontaktivirtojen tai kipinäpurkausten aiheuttamasta herkästi syttyvien aineiden syttymisestä aiheutuva tulipalo ja räjähdys. 4) kohdassa altistumisraja-arvoilla tarkoitettaisiin arvoja, jotka on asetettu biofysikaalisten ja biologisten tekijöiden, erityisesti tieteellisesti vakiintuneiden lyhytaikaisten ja akuuttien suorien vaikutusten perusteella. Tällaisia vaikutuksia ovat esimerkiksi hermojen stimuloituminen pientaajuisissa kentissä, kudosten lämpeneminen radiotaajuisissa kentissä, huimaus staattisissa magneettikentissä ja näköaistimukset hitaasti värähtelevissä, voimakkaissa magneettikentissä. 5) kohdan mukaan terveysvaikutusraja-arvoilla tarkoitettaisiin arvoja, joiden ylittyessä työntekijälle saattaa aiheutua kudosten liiallista lämpenemistä, hermo- ja lihaskudoksen stimuloitumista tai muita haitallisia terveysvaikutuksia. 6) kohdassa määriteltäisiin aistimusraja-arvot. Näillä arvoilla tarkoitetaan sellaisia aistielimiin kohdistuvia altistumisraja-arvoja, joiden ylittyessä työntekijälle saattaa aiheutua hetkellisesti aistihavaintojen häiriöitä ja aivotoiminnan vähäisiä muutoksia. Tällaisia vaikutuksia ovat esimerkiksi hitaasti vaihtelevien voimakkaiden magneettikenttien aiheuttamat valovälähdykset eli magnetofosfeenit, huimaus staattisessa magneettikentässä sekä lyhytkestoisten, voimakkaiden mikroaaltopulssien aiheuttamat äänet. Nämä vaikutukset ovat ohimeneviä eivätkä ne yleensä ole vaarallisia. Kohdissa 5) ja 6) tarkoitettujen terveys- ja aistimusraja-arvojen ylittymistä ei yleensä voi todeta mittauksella, koska tällöin jouduttaisiin mittaamaan kehon sisäistä sähkökenttää, jota on lähes mahdoton mitata. 7) kohdassa toimenpidetasoilla tarkoitettaisiin tasoja, jotka on vahvistettu yksinkertaistamaan menettelyä, jolla osoitetaan asianomaisten altistumisraja-arvojen noudattaminen tai joilla tarvittaessa toteutetaan tämän asetuksen mukaiset suojaavat tai ehkäisevät toimenpiteet. 8) kohdassa määriteltäisiin sähkökenttien matalat ja korkeat toimenpidetasot. 9) kohdassa magneettikentän matalalla toimenpidetasolla ja kohdassa 10) magneettikentän korkealla toimenpidetasolla tarkoitettaisiin seuraavaa:

8 8 Matalan toimenpidetason alapuolella ei esiinny haitallisia vaikutuksia, kuten hermostimulaatiota, eikä aistimuksia, kuten valoaistimuksia magneettikentässä. Korkean toimenpidetason alapuolella voi esiintyä aistimuksia, mutta ei haitallisia vaikutuksia. Koska sähkökentältä voidaan usein suojautua yksinkertaisin toimenpitein, on ollut mahdollista määritellä korkeampi toimenpidetaso, jonka alapuolella terveysvaikutusraja-arvot eivät ylity silloin, kun suojaavia toimenpiteitä noudatetaan. Niihin kuuluvat esimerkiksi maadoittaminen, sähköä johtavan suojavaatetuksen käyttö, eristävät jalkineet, käsien eristäminen varautuneesta kohteesta eristävillä suojakäsineillä tai työntekijän kytkeminen samaan potentiaaliin työkohteen kanssa. Toimenpidetasojen ylitys voidaan todeta ulkoisen kentän mittauksilla. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklaa Altistumisraja-arvot. Pykälässä kuvattaisiin sähkömagneettisille kentille altistumisraja-arvot ja toimenpidetasot asetuksen liitteisiin II ja III viittaamalla. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklan 3 kohtaa Altistumisraja-arvojen noudattaminen. Pykälässä säädettäisiin altistumisrajaarvojen noudattamisesta. Terveysvaikutus- ja aistimusraja-arvoja katsotaan noudatetun, kun työnantaja osoitettaa, että liitteissä II ja III esitetyt toimenpidetasot eivät ylity. Jos toimenpidetasot ylittyvät, työnantajan on varmistettava, että terveysvaikutusraja-arvot ja aistimusraja-arvot eivät ylity. Terveysvaikutusraja-arvojen ja aistimusraja-arvojen noudattaminen on osoitettava käyttämällä asianmukaisia altistumisen arviointimenettelyjä. Jos työntekijän altistuminen ylittää altistumisraja-arvot, työnantajan on toteutettava rajoitustoimet viipymättä. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklan 3 kohtia 2 ja Toimenpidetasojen ja aistimusraja-arvojen ylittäminen. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta ylittää toimenpidetasot ja aistimusraja-arvot perustellusta syystä satunnaisesti, jos se on välttämätöntä työn tekemiseksi. Terveysvaikutusraja-arvoja ei saa ylittää. Pykälän 1) kohdan b) alakohdassa mainittuja suojaavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi työkohteiden maadoitus, työntekijöiden liittäminen työkohteisiin, potentiaalintasaus tai henkilönsuojainten, eristävien jalkineiden, suojakäsineiden ja suojavaatetuksen käyttö. Hetkellisiä, ohimeneviä aistimuksia, joita voi esiintyä toimenpidetason ylittyessä ovat huimaus staattisessa magneettikentässä, valoaistimukset näkökentän reunoissa eli magnetofosfeenit, mikroaaltopulssien aiheuttamat äänet ja lievä sähköärsytys sormissa. Huimaus staattisessa magneettikentässä aiheutuu todennäköisimmin magneettisesta voimasta, joka häiritsee tasapainoelimen ionivirtoja ja aiheuttaa samantapaisen tuntemuksen kuin pään liikkuminen. Tasapainoelimeen indusoituvalla sähkökentällä voi olla myös vaikutusta huimaukseen. Tällainen huimaus ei ole vahingollista, mutta voi aiheuttaa pahoinvointia. Tällainen aistimus voidaan minimoida välttämällä äkkinäisiä liikkeitä. Huimauksen tunne voi kestää muutamia minuutteja altistumisen loputtua.

9 9 Magnetofosfeenit ovat valoaistimuksia näkökentän reunaosissa Hz:n taajuisessa magneettikentässä tai liikuteltaessa päätä hyvin nopeasti voimakkaassa staattisessa tai pientaajuisessa magneettikentässä. Voimakkaalla kentällä tarkoitetaan usein milliteslojen kenttää. Magnetofosfeenit aiheutuvat verkkokalvolle syntyvästä sähkökentästä. Verkkokalvon solujen verkkomaiset yhteydet vahvistavat yksittäisen hermosolun havaitseman pienen häiriön solukalvon jännitteessä. Siksi magnetofosfeenit esiintyvät huomattavasti pienemmällä tasolla kuin yksittäisen hermosolun sähköstimulaatio. Ilmiö ei ole haitallinen, mutta voi olla häiritsevä. Magnetofosfeenit häviävät välittömästi altistuksen loputtua. Päähän kohdistuvat voimakkaat mikroaaltopulssit voivat aiheuttaa kuuloaistimuksen, kun pulssien kestoaika on tyypillisesti alle 30 µs ja mikroaallon taajuus on välillä 10 MHz 6 GHz. Mikroaaltopulssit lämmittävät vähän mutta nopeasti paikallista aivokudosta, mikä synnyttää päänsisäisiä paineaaltoja. Välikorvan saavuttaessaan ne voidaan aistia ääninä. Kuulokynnys riippuu ympäristön äänitasosta ja henkilön herkkyydestä kuulla korkeita ääniä. Muutama yksittäinen pulssi aistitaan jonkinlaisena klikkauksena ja jatkuvana pulssijonon surinana. Tällainen ei ole vahingollista, mutta voi olla häiritsevä ilmiö, joka häviää heti altistumisen loputtua. Sähköärsytys tuntuu sormissa, joissa kentästä aiheutuva virrantiheys on suurin. Hermostimulaatio on yleisesti merkki siitä, että altistuminen lähestyy vaararajoja, joiden ylittyessä voi aiheutua häiriöitä sydämen toiminnassa. Nykyiset kontaktivirtarajat eivät kuitenkaan täysin suojaa sormessa tuntuvalta vähäiseltä sähköärsytykseltä ja lämpenemiseltä, koska virta keskittyy sormien pehmytkudoksiin. Turvamarginaali kontaktivirtarajojen tasolta vaarallisiin sähköärsytysilmiöihin on kuitenkin monikymmenkertainen, mistä johtuen minimaalinen sähköärsytys sormissa on rinnastettavissa magnetofosfeeneihin ja mikroaaltokuuloilmiöön. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklan 3 kohtia 3 ja Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi. Pykälässä säädettäisiin vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista. Arvioinnilla tarkoitetaan erityisesti mittausta ja laskentaa. Pykälä sisältää 10-kohtaisen luettelon vaarojen arvioinnissa erityisesti huomioon otettavista seikoista. Työturvallisuuslaki, jonka nojalla nyt ehdotettava asetus annettaisiin, sisältää haitta- ja vaaratekijöiden arviointia koskevan säännöksen (10 ). Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE59/2002) on tarkasteltu seikkaperäisesti sitä, mitä haitta- ja vaaratekijöiden arvioinnilla työturvallisuuslaissa tarkoitetaan. Lisäksi lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on tarkasteltu yhteisellä työpaikalla toimivien huolehtimisvelvoitetta ja keskinäistä vastuuta (49 ). Vaarojen arvioinnin tuloksen tulee olla työnantajan hallussa. Tulos voidaan sisällyttää työpaikkaselvitykseen tai muuhun selvitykseen. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta. Työnantajan on poistettava sähkömagneettisille kentille altistumisesta työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat tai, jos tämä ei ole mahdollista, vähennettävä ne mahdollisimman vähäisiksi, ottaen huomioon tekninen kehitys ja käytettävissä olevat toimenpiteet sähkömagneettisten kenttien hallitsemiseksi niiden lähteessä. Sähkömagneettisille kentille altistumista voidaan usein rajoittaa uusien rakenteiden tai laiteasennusten asianmukaisella suunnittelulla.

10 10 Yksinkertaisin tapa rajoittaa altistumista sähkömagneettiselle kentälle on pysyä riittävän kaukana kentän lähteestä. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista kaikissa työtehtävissä. Työntekijän altistumista sähkömagneettiselle kentälle voidaan rajoittaa luomalla työntekijän ympärille tila, johon sähkökenttä ei voi tunkeutua (Faradayn häkki) tai jossa sähkökentän voimakkuus on rajoittunut murto-osaan alkuperäisestä. Tämä voidaan saada aikaan esimerkiksi sopivasti sijoitetuilla maadoitetuilla sähköä johtavilla levyillä, verkoilla tai johtimilla. Puut ja pensaat voivat myös rajoittaa sähkökentän suuruutta voimajohtojen läheisyydessä. Äärimmäisissä tapauksissa voidaan käyttää erikoisasua, jonka sisään on kudottu sähköä johtava verkko. Asu on kokonaisuus, johon kuuluu sähköä johtava haalari, takki, sukat, käsineet ja huppu. Asun eri osat on liitettävä sähköä johtavasti toisiinsa ja käytännössä asukokonaisuus maadoitetaan tai liitetään työkohteeseen yhdestä pisteestä. Sähköä johtavan asun käyttö on tavanomaista maissa, joissa on otettu käyttöön voimajohtotyöskentely johdon potentiaalissa, esimerkiksi Japanissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi prosessimuutoksilla tai työtapojen muutoksilla työntekijän altistumista voidaan vähentää magneettikuvantamisessa, esimerkiksi potilas voidaan valmistella toimenpiteeseen eri huoneessa kuin missä kuvantaminen tapahtuu. Asetuksessa altistumisraja-arvot on annettu alle 6 GHz:n taajuuksilla kehon sisäisenä sähkökentän voimakkuutena tai SAR-arvona, mutta toimenpidetasot kehon ulkopuolella vaikuttavan sähkö- ja magneettikentän voimakkuuden tai tehotiheydensuuruuksina. Altistumisen toimenpidetasot on laadittu olettaen, että työntekijään kohdistuva sähkö- tai magneettikenttä on homogeeninen eli jakautunut tasaisesti kehoon. Tällöin kehon sisäinen sähkökenttä ja SAR-arvo ovat suurimmillaan. Kun altistuminen kohdistuu vain osaan kehoa, se on aina pienempi. Tällainen tilanne syntyy, kun kentän lähde on lähellä kehoa eli alle 50 cm:n etäisyydellä. Toimenpidetason ylittäminen ilman, että altistumisrajat ylitetään, voi olla tapauskohtaisesti mahdollista ilman, että sisäistä sähkökenttää ja SAR-arvoa laskettaisiin tarkasti. Usein toimenpidetasot ylitetään, mutta altistumisraja-arvoja ei ylitetä. Sähkömagneettisen teorian perusteella kehonsisäinen sähkökentän voimakkuus ja SAR-arvo eivät jakaudu tasaisesti edes homogeenisessa ulkoisessa kentässä. Kehon sisällä kentänvoimakkuus ja SAR-arvo kussakin pisteessä riippuvat kyseisen pisteen kudosten sähkönjohtavuudesta. Kun toimenpidetasot ylitetään, on varmistuttava, että altistumisraja-arvot eivät ylity. Tämä edellyttää useimmiten kehon sisäisen sähkökentän tai SAR-arvon laskentaa numeerisilla ihmiskehon malleilla. Sähkökentän tapauksessa suurin kehon sisäinen sähkökentän voimakkuus tai SAR-arvo alle 100 MHz:n taajuuksilla on nilkoissa, kun henkilö on kontaktissa johtavaan alustaan, esimerkiksi kosteapohjaisia ja ohutpohjaisia jalkineita käytettäessä tai tällaisen henkilön ranteessa hänen tarttuessaan ulkoisen kentän varaamaan metallirakenteeseen. Suurilla yli 6 GHz:n taajuuksilla paikallinen SAR-arvo on aina merkittävä vain lähellä kehon pintaa olevissa kudoksissa, erityisesti silmän etuosassa ja iholla. Helpointa on pyrkiä siihen, että sähkö- ja magneettikentän toimenpidetasoja ei ylitetä. Pääsääntöisesti altistuminen arvioidaan niin, että kaikki siihen merkittävästi vaikuttavat sähkö- ja magneettikentän lähteet ovat samanaikaisesti päällä. Useimmiten lähin lähde altistaa selvästi eniten. Alle 300 MHz:n taajuuksilla ulkoisen sähkö- ja magneettikentän aiheuttama altistuminen voidaan arvioida erikseen vertaamalla mittauksista saatuja tuloksia toimenpidetasoihin eikä suhteellisia altistuksia (kentänvoi-

11 11 makkuus jaettuna toimenpidetasolla) tarvitse laskea yhteen. Yli 300 MHz:n taajuuksilla määritetään yksinkertaisesti vain sähkömagneettisen aallon tehotiheys. Vaarojen arvioinnissa on huomioitava myös sähkömagneettisten kenttien epäsuorat vaikutukset, joita voi esiintyä toimenpidetasojen alapuolella ja jotka voivat vaarantaa työntekijöiden terveyttä. Kentät saattavat häiritä elektronisia laitteita, kuten sydämentahdistimia ja insuliinipumppuja. Tämä tulee huomioida arvioitaessa vaaroja koskien vaaroille erityisen alttiita henkilöitä. Lisäksi hyvin voimakkaassa staattisessa magneettikentässä voi ongelmia tulla laitteen kentän ferromagneettisille esineille aiheuttamasta sinkoutumisriskistä (niin sanotut lentävät metalliesineet). Vaarojen arvioinnissa voidaan hyödyntää laitevalmistajien ilmoittamia teknisiä tietoja. Esimerkiksi induktiokuumentimien ja magneettikuvauslaitteiden (MK) osalta voidaan hyödyntää laitevalmistajien ilmoittamia tietoja kentän voimakkuudesta. Asetuksessa käytetty käsite magneettikuvaus (MK) vastaa direktiivin 2013/35/EU käsitettä magneettiresonanssikuvaus (MRI). Käsitettä magneettikuvaus käytetään kansallisesti sekä puhekielessä että erilaisissa julkaisuissa. Samaa tarkoitetaan magneettitutkimuksella (MT) esimerkiksi Kuntaliiton Radiologinen tutkimus- ja toimenpideluokitus -julkaisussa. Magneettikuvauksen osalta voidaan teknisin toimin vähentää sähkömagneettisten kenttien emissiovaikutuksia. Tämä on toteutettavissa laitteen asennuksen yhteydessä, jolloin esimerkiksi laitteen asemointi suunnitellaan siten, että kenttä ei leviä varsinaisen kuvaushuoneen ulkopuolelle ja työpisteet sijoitetaan tarpeetonta altistusta välttäen. Oikea sijoittelu on tärkeää, koska laitteistojen muuntaminen jälkikäteen on yleensä hankalaa. Uuden laitteen asennuksen yhteydessä ja toimintasuunnitelmaa päivitettäessä tulee tarvittaessa asiaankuuluvat alueet rajata ja pääsyä niille rajoittaa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi opasteilla, merkeillä, lattiaan tehtävillä merkinnöillä ja esteillä, joilla rajoitetaan tai valvotaan pääsyä alueelle. Työtilanteissa kentänvoimakkuudet voivat vaihdella eikä vaihtelua voida selkeästi määrittää, mikä rajoittaa altistusmittauksien käyttöä työsuojelunäkökulmasta. Työntekijän altistumista voidaan kuitenkin vähentää teknisten toimien ohella prosessimuutoksilla tai työtapojen muutoksilla. Toimitaan niin, että käyttäjän ei tarvitse työskennellä lähellä laitetta, esimerkiksi magneettikuvauksessa potilas valmistellaan toimenpiteeseen eri huoneessa kuin missä kuvantaminen tehdään. Yleensä myös kuvaussekvenssi voidaan valita siten, että altistuminen on mahdollisimman pientä ilman, että kuvanlaatu siitä kärsii. Pien- ja radiotaajuisille kentille altistusta voidaan vähentää siten, että ei työskennellä magneettikuvauslaitteen putken välittömässä läheisyydessä kuvauksen ollessa käynnissä. Staattisen kentän vaikutuksia voidaan vähentää, kun liikutaan mahdollisimman hitaasti putken sisällä ja suulla. Mittauksessa ja laskennassa on otettava huomioon mittauksiin ja laskelmiin liittyvät hyvän käytännön mukaisesti määritellyt epävarmuustekijät kansallisia ja kansainvälisiä oppaita sekä standardeja, esimerkiksi standardia EN50499 ja Ohjeellista opasta hyvistä käytännöistä sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiivin 2013/35/EU täytäntöönpanon alalla Opas pk-yrityksille, noudattaen. Useimmiten sähkömagneettisten kenttien aiheuttama altistuminen paikallistuu työpisteisiin kenttien lähteen välittömässä läheisyydessä. Joissakin tapauksissa, kuten voimajohtojen alla ja sähköasemilla, merkittäviä sähkökenttiä voi esiintyä laajoilla alueilla. Näissä tapauksissa altistu-

12 12 misen määrittäminen mittaamalla tai laskemalla tulee suunnata sellaisiin kohteisiin, joissa altistuminen on suurimmillaan ja joissa toimenpidetasot voivat ylittyä. Kun altistumisympäristö on riittävän hyvin tunnettu, voidaan laatia yleiset turvallisuus- ja toimintaohjeet ilman, että kaikkia mahdollisia altistumisalueita tarvitsee tarkkaan mitata tai laskea. Elektrolyysilaitoksissa käytetään voimakasta sähkövirtaa tuottamaan sähkökemiallisia reaktioita muun muassa malminjalostuksessa ja kloorin valmistuksessa. Elektrolyysissä tarvittava voimakas tasavirta (kymmeniä kiloampeereja) tuotetaan elektrolyysilaitoksen sähkökeskuksessa, jossa 50 Hz:n vaihtovirta muunnetaan katkomalla tasavirraksi. Työntekijä voi altistua sähkövirran aiheuttamalle magneettikentälle sähkökeskuksessa, elektrolyysialtaiden läheisyydessä sekä niihin johtavien virtakiskojen läheisyydessä. Virtakiskojen välittömässä läheisyydessä, alle yhden metrin etäisyydellä voi esiintyä muutaman milliteslan tasavirtakenttä. Tällainen kenttä on pieni verrattuna toimenpidetasoon 2 T. Sähkövirran katkominen aiheuttaa tasavirtaan suhteellisen voimakkaita yliaaltoja. Yliaaltojen aiheuttama pientaajuinen magneettikenttä on niin voimakas, että työntekijän altistuminen voi ylittää ainakin alemman toimenpidetason ja kehon sisäisten aktiivisten istutteiden häiriintymistodennäköisyys on merkittävä. Yliaallot voidaan helpoiten huomioida painottamalla magneettikentän mittauksissa eri taajuuksia ns. painotetun huippuarvon menetelmällä (liite II, taulukko B2, huomautus B2-2). Liimankuivaimia käytetään muun muassa parkettien ja laminaattien valmistamiseen ja muovinsaumaimia muovitaskujen, vedenpitävien vaatteiden ja suojapressujen valmistamiseen. Usein työntekijä käsittelee saumattavaa materiaalia istumaasennossa siten, että kädet ja keskivartalo ovat lähellä saumauslaitteen elektrodia. Radiotaajuinen teho imeytyy suurimmaksi osaksi materiaaliin, mutta kuumentimien lähelle voi syntyä toimenpidetasoja suurempia radiotaajuisia sähkö- ja magneettikenttiä. Työntekijät on koulutettava toimimaan siten, että altistuminen pysyy mahdollisimman vähäisenä. Lisäksi työnantajan on huolehdittava, että altistumista vähentävät laitteiden suojaukset ovat niin hyviä kuin ne voivat olla ilman, että laitteiden käyttö vaikeutuu merkittävästi. Jos toimenpidetasot ylittyvät työntekijän kohdalla, työskentely kuumentimella on keskeytettävä ja ennen työskentelyn jatkamista on tehtävä seuraavat toimenpiteet: 1) On selvitettävä, ylittyvätkö altistumisraja-arvot. Jos selvitys luotettavasti osoittaa, että ne eivät ylity, työskentelyä voi jatkaa. 2) Jos selvitys osoittaa ylittymisen tai raja-arvojen ylittymistä ei voida luotettavasti selvittää, on toimittava toimintasuunnitelman mukaisesti altistumisen vähentämiseksi. Vaarojen arviointiin voi sisältyä selvitys, että yksityiskohtainen vaarojen arviointi ei ole tarpeellinen. Arviointia ei tarvitse tehdä työpaikalla, joka on yleisölle avoin, esimerkiksi tavaratalo, ja joka täyttää sähkömagneettisille kentille annettujen väestöaltistuksen raja-arvojen rajoittamista koskevat säännökset. Arviointia ei tarvitse myöskään tehdä työpaikalla, jolla käytetään käyttötarkoituksensa mukaisesti vain vaatimuksenmukaisia, julkiseen käyttöön tarkoitettuja laitteita. Vaatimuksilla tarkoitetaan väestöaltistukselle asetettuja raja-arvoja.

13 13 Altistumisen arviointi, mittaus ja laskenta on suunniteltava ja toteutettava asianmukaisesti. Nämä toimenpiteet on tehtävä sopivin väliajoin käyttäen päteviä asiantuntijoita. Päteviä asiantuntijatahoja voivat olla esimerkiksi palveluntuottajat tai joko työnantajan palveluksessa olevat tai ulkopuoliset henkilöt, joilla on riittävä kyky ja taito arvioida, mitata ja laskea sähkömagneettisia kenttiä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta noudattaa asiaa koskevia kansainvälisiä standardeja ja seurata altistumistietokantoja, jos niitä on saatavilla. Altistumistasoja koskevat tiedot on määritettävä ensisijaisesti sellaisista tyypillisistä altistuskohteista, joissa on odotettavissa, että altistumisraja-arvot ja toimenpidetasot tai molemmat voivat ylittyä. Koska altistavan kentänvoimakkuuden, tehotiheyden tai muun sellaisen suuruus on suoraan verrannollinen esimerkiksi mittaushetkellä vaikuttavan jännitteen tai virran suuruuteen on tärkeää, että mittaustulosten yhteydessä ilmoitetaan myös kentän aiheuttaneen tekijän suuruus sekä kaikki sellaiset mittausympäristöä koskevat tiedot, joilla on voinut olla vaikutusta tulokseen ja jotka voivat muuttua mittauksen jälkeen. Kehossa ja erityisesti raajoissa kulkevien virtojen mittaaminen on mahdollista ja helpottaa altistumisen arviointia alle 30 MHz:n taajuuksilla. Alle 10 cm:n etäisyydellä ainoa tapa arvioida altistumista alle 6 GHz:n taajuuksilla on laskea paikallinen sisäisestä sähkökentästä johdettu ominaisabsorptionopeus (maksimi SAR-arvo). Ulkoinen sähkökenttä määritetään aina siten, että mittaava henkilö on niin kaukana mittauspisteestä, että hän ei vaikuta mitattavaan kenttään. Mittaustulosten voidaan katsoa olevan voimassa niin kauan kuin mikään määrityskohteessa ja sen läheisyydessä ei ole muuttunut. Jos muutokset ovat sellaisia, että niiden seurauksena altistuksen suuruus kasvaa esimerkiksi rakenteellisten muutosten takia, koko altistumismääritys on suoritettava uudelleen. Työnantajan on työturvallisuuslain 17 :n perusteella annettava työntekijöille riittävän ajoissa tarpeelliset tiedot työpaikan turvallisuuteen, terveellisyyteen ja muihin työolosuhteisiin vaikuttavista asioista sekä niitä koskevista arvioinneista ja muista selvityksistä ja suunnitelmista. Työnantajan on huolehdittava siitä, että asioita asianmukaisesti ja riittävän ajoissa käsitellään työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa kesken. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklaa Toimenpiteet toimenpidetasojen ylittyessä. Pykälässä säädettäisiin niistä toimenpiteistä, joihin työnantajan on ryhdyttävä toimenpidetasojen ylittyessä. Työnantajan on tällöin laadittava ja toteutettava vaarojen arviointiin perustuva suunnitelma terveysvaikutusraja-arvot ja aistimusraja-arvot ylittävän altistumisen estämiseksi (toimintasuunnitelma). Toimintasuunnitelmaa ei tarvitse laatia, mikäli vaarojen arvioinnin tulos osoittaa, että altistumisraja-arvot eivät ylity ja jos turvallisuusvaarat voidaan sulkea pois. Työntekoalueet, joissa työntekijät tehdyn vaarojen arvioinnin mukaan todennäköisesti altistuvat toimenpidetasot ylittäville sähkömagneettisille kentille, on yksilöitävä dokumentoinnissa sähkömagneettisia kenttiä kuvaavin merkein. Nämä alueet on yksilöitävä ja pääsy niihin on tarvittaessa rajoitettava. Varoitusmerkit löytyvät esimer-

14 14 kiksi valtioneuvoston asetuksesta työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden vähimmäisvaatimuksista (687/2015) ja säteilyturvakeskuksen ohjeesta. Esimerkiksi sähköasemat ja voimalinjat on merkitty Hengenvaara-kyltillä, joka riittää varoittamaan sähkömagneettisista kentistä. Pykälän 1 momentti vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklan 5 kohtaa Toimintasuunnitelman sisältö. Toimintasuunnitelmaan otettaisiin teknisiä ja toiminnan järjestelyä koskevia toimenpiteitä terveysvaikutusraja-arvot ja aistimusrajaarvot ylittävän altistumisen estämiseksi. Tekniset mahdollisuudet rajoittaa sähkömagneettisissa kentissä työskentelevän henkilön altistumista näille kentille ovat vähäiset ja rajoittuvat lähinnä sähkökenttiin. Toimintasuunnitelmassa on otettava huomioon erityisesti: 1) Vaihtoehtoiset työmenetelmät, joissa sähkömagneettisille kentille altistuminen on vähäisintä. Esimerkki vaihtoehtoisesta työmenetelmästä, jossa sähkömagneettisille kentille altistuminen on vähäisempää, on MIG-hitsauksen vaihtaminen laserhitsaukseen. Tämä menettely ei kuitenkaan aina ole mahdollista ja voi aiheuttaa mahdollisesti suuremman terveysvaaran työntekijälle. 2) Mahdollisimman heikkoja sähkömagneettisia kenttiä lähettävien laitteiden valitseminen. Valittaessa työssä käytettäviä sähkömagneettisia kenttiä synnyttäviä laitteita on pyrittävä asettamaan etusijalle sellaiset laitteet, joiden aiheuttama altistuminen on enimmäisarvoihin ja toimintatasoihin suhteutettuna mahdollisimman vähäistä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita siirtyminen käsikäyttöisistä suurtaajuuskuumentimista automaattitoimisiin laitteisiin silloin, kun se soveltuu työstettävään tuotteeseen. Usein kuitenkin tällainen vaihdos aiheuttaisi niin suuria taloudellisia seurauksia, että se voidaan toteuttaa vasta entisen laitteen poiston yhteydessä ja uusia laitteita hankittaessa. 3) Tekniset toimenpiteet sähkömagneettisten kenttien emissiovaikutuksen vähentämiseksi. Joissakin tapauksissa sähkömagneettisten kenttien emissiovaikutusta voidaan vähentää koteloinnilla. Jos kotelointia ei voi tehdä, kenttä tulee pyrkiä ohjaamaan työskentelyalueen ulkopuolelle. Altistumista suurtaajuuskuumentimien radiotaajuiselle sähkö- ja magneettikentälle voi vähentää seuraavilla menetelmillä: - Laitteen siirtojohdot, työterä, metallirakenteiset syöttö- ja ohjauslaitteet ympäröidään kupari- tai alumiinilevyllä, jotka ovat hyvässä kontaktissa generaattorin maahan. Generaattori maadoitetaan lyhyillä ja leveillä maadoitusliuskoilla. - Mekaaniset liitokset tehdään hyvin sähköä johtaviksi (hitsaus, juotos, puristus). - Generaattorin ja sähköverkon väliin asennetaan RF-suodattimet. - Työterään asennetaan kapasitiivinen suojaus (maadoituselektrodi/maadoitettu elektrodi). - Työntekijän alle asennetaan vähintään 10 cm paksuinen eristekerros.

15 15 - Metallinen jalkakytkin päällystetään eristeellä. - Muutetaan työtapoja: - kädet ja jalat pidetään mahdollisimman kaukana työterästä, mutta samalla pidetään huolta hyvästä työasennosta. - vältetään metalliosien koskettamista. - vältetään tarpeetonta oleskelua kuumentimen lähellä. 4) Toimenpiteet, joilla altistusalue rajataan tai sille pääsyä rajoitetaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi opasteet, merkit, lattiaan tehtävät merkinnät ja esteet, joilla rajoitetaan tai valvotaan pääsyä alueelle. 5) Toimenpiteet, menettelyt ja tekniset keinot, joilla torjutaan kipinäpurkauksia ja kontaktivirtoja. Kipinäpurkauksia ja kontaktivirtoja syntyy, kun kosketetaan sähkökentässä olevaa, maasta eristettyä metalliesinettä tai sähkönjohdetta, kuten esimerkiksi voimajohdon alla olevaa ajoneuvoa, johon kertynyt varaus purkautuu kehon kautta maahan. Purkaukseen liittyy voimakas tuntoaistimus ja sellaisen voi kokea avonaista sateenvarjoa voimajohdon alla kuljettava henkilökin, jos hän ei pidä riittävää etäisyyttä sateenvarjon sähköä johtaviin osiin tai ei ole suorastaan kosketuksessa asianomaisiin johtaviin osiin. Kipinäpurkauksien ei tiedetä aiheuttavan näkyviä vauriota sormissa. Jonkinasteiset soluvauriot ovat mahdollisia, koska purkaus voi rikkoa solukalvoja. Kipinäpurkaus loppuu, kun esineen johtavaan osaan saadaan kunnollinen jatkuva kontakti, jolloin virta muuttuu jatkuvaksi kontaktivirraksi ja vaimenee nopeasti vähäiseksi. Ilmiöstä ei normaalisti ole muuta haittaa kuin mahdollinen pelästymisreaktio. Teknisesti kipinäpurkauksia voidaan estää maadoituksella tai yhdistämällä työntekijä ja varautunut kohde toisiinsa metallisella johteella (ns. potentiaalintasaus). Työskenneltäessä voimajohdon potentiaalissa voidaan käyttää myös sähköä johtavaa työasua, joka kattaa kasvoja lukuun ottamatta koko kehon. 6) Työntekijöille annettava opetus ja ohjaus. Työntekijöiden on tärkeää oppia tunnistamaan rakenteita ja ratkaisuja, joiden yhteydessä esimerkiksi toiminta-arvojen ylittyminen on mahdollista. Esimerkkinä voidaan mainita kolmivaiheisessa sähkön siirrossa ja jakelussa paikat, joissa kahden eri virtapiirin samat vaiheet kulkevat rinnakkain tai risteävät toistensa kanssa tai kaksoisjohtorakenteiset voimajohdot, joissa on noudatettu niin sanottua peilisymmetristä vaihejärjestystä. Voimajohtojen tapauksessa tämä tieto löytyy ainoastaan niin sanotuista vuorottelukaavioista. Voimajohdon alta tilannetta ei pysty tunnistamaan. Rajoittamalla työskentelyä tällaisten kohteiden alla tai läheisyydessä mahdollisimman lyhyeksi ja harvoin toistuvaksi pienennetään kokonaisaltistumista. Myös esimerkiksi mikroaaltokuivausta tekeville työntekijöille tulee antaa perusteellinen turvallisuuskoulutus. 7) Työssä käytettävät työvälineet sekä työpaikoilla ja työpisteissä käytettävien järjestelmien huolto-ohjelmat. Esimerkiksi mikroaaltokuivauksessa sivullisten työntekijöiden ja väestön altistuminen voidaan estää automaattisesti toimivalla turvalaitteella, joka kytkee kuivaimen pois päältä, jos sivullinen menee alueelle, jossa altistumisrajat ylittyvät. Turvalaitteen toiminta on tarkastettava määräajoin.

16 16 8) Työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu. Esimerkiksi matalataajuisissa järjestelmissä työympäristön magneettikentän voimakkuutta voidaan rajoittaa jo suunnitteluvaiheessa sijoittelemalla kolmivaihejärjestelmän eri vaihejohtimet ja paluujohdin tai yksivaihejärjestelmän meno- ja paluujohdin niin lähelle toisiaan kuin mahdollista. Toinen mahdollisuus on käyttää metallikotelorakenteita. Hyvin johtavia (kupari, alumiini) ja suuren permeabiliteetin omaavia (ns. myymetalli) suojalevyjä voidaan käyttää joidenkin työtilojen ja virtakiskojen vaikutuksilta suojautuessa. Magneettikentän voimakkuutta voidaan rajoittaa myös käyttämällä esimerkiksi sopivasti sijoitettua kompensointisilmukkaa. Alkuperäinen magneettikenttä indusoi kompensointisilmukkaan virran, joka luo alkuperäiselle kentälle vastakkaissuuntaisen magneettikentän. Lopputuloksena on alkuperäistä pienempi magneettikenttä. Kompensointisilmukoiden rakentaminen on kuitenkin kallista, aikaa vievää ja usein luvanvaraista sekä aiheuttaa järjestelmässä ylimääräisiä häviöitä, joten menettelyyn ei useinkaan ryhdytä. 9) Altistuksen keston ja voimakkuuden rajoittaminen. Esimerkiksi hitsauksessa altistumista magneettikentille voidaan vähentää pitämällä kaapelit yhdessä sekä pitämällä teholähde ja kaapelit mahdollisimman kaukana hitsaajan kehosta. Useimmiten työntekijään kohdistuvat suojaustoimenpiteet ovat käytännössä epäsuoria. Tällöin niillä pyritään rajoittamaan magneettikentän voimakkuutta työskentelypaikalla tai varoittamaan työntekijää siitä, että magneettikentän voimakkuus on lähestymässä säädettyä toimenpidetasoa ja että työskentelykohteesta tulisi poistua. 10) Henkilönsuojainten saatavuus. Työskenneltäessä voimakkaissa sähkökentissä työntekijöillä tulee olla käytettävissä asianmukaiset henkilösuojaimet, kuten suojakäsineet, -jalkineet ja -vaatetus. Sähkökentältä suojaavat asut tai muut henkilösuojaimet eivät kuitenkaan ole tehokkaita magneettikentän vaimentamisessa. Erikoisvalmisteisia magneettisia metalleja on käytetty muun muassa herkkien sähköteknillisten laitteiden häiriösuojauksessa. Henkilösuojainkäytössä ne ovat kuitenkin epäkäytännöllisiä muun muassa painonsa vuoksi ja tulevat kysymykseen lähinnä kiinteinä rakenteina. Sähköjohteet toimivat magneettikentän vaimentajina vain niihin indusoidun virran ansiosta ja saattavat olla epäkäytännöllisiä muun muassa virtalämpöhäviöiden takia. Pykälä vastaa direktiivin 2013/35/EU artiklan 5 kohtaa Vaaroille erityisen alttiit työntekijät. Pykälässä säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta laatia ja toteuttaa vaarojen arviointiin perustuva suunnitelma niiden työntekijöiden suojelemiseksi, jotka ovat erityisen alttiita vaaroille. Suunnitelma sisältää toimenpiteet, joilla näitä työntekijöitä estetään altistumasta erityisesti sähkömagneettisten kenttien aiheuttamille suorille tai epäsuorille vaikutuksille. Tämä edellyttää, että työnantajalle on ilmoitettu alttiudesta. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle alttiudestaan eli siitä, että hän on erityisen herkkä tilapäisesti tai pysyvästi sähkömagneettisille kentille altistumiselle. Vaaroille erityisen alttiita työntekijöitä voivat olla henkilöt, joilla on aktiivinen tai passiivinen metallia sisältävä lääkinnällinen implantti (istute) tai kehon sisäinen lääketieteellinen laite tai jotka ovat raskaana. Aktiivisiin implantteihin kuuluvat esimerkiksi sydämentahdistimet, defibrillaattorit, kuulo- ja aivoimplantit, neurostimulaattorit, lääkeinfuusiopumput ja hormoni-infuusiopumput. Passiivisia, metallia sisältäviä