Ympäristöhyötyjen neuvotteleva arvottaminen: periaatteet ja mahdollisuudet

Transkriptio

1 Ympäristöhyötyjen neuvotteleva arvottaminen: periaatteet ja mahdollisuudet Arto Naskali, Metla Luontomatkailun ja virkistyksen tutkimuspäivä Lapin yliopisto, Rovaniemi Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute

2 Luonnonvarojen ja ekosysteemien käyttö- ja hoitopäätökset - ekosysteemipalvelujen (virkistysmahdollisuudet/puutavaran tuotanto) väliset vaihtosuhteet - tuotantovaihtoehtojen painottaminen arvottaminen Preferenssejä ja arvoja voidaan artikuloida mm. - markkinoilla - äänestämällä - keinotekoisilla (hypoteettisilla) markkinoilla (contingent valuation, choice experiment) - monikriteerianalyysin välityksellä - deliberatiivisten instituutionaalisten järjestelyjen kautta

3 Lopputulos riippuu siitä, mitä arvoa artikuloivaa instituutiota (VAI) on käytetty. (alunperin Jacobs 1997) Moniarvoisessa ja demokraattisessa kontekstissa arvoa artikuloivien instituutioiden valinta saattaa olla tärkeämpi asia kuin oikean arvon löytäminen. Proseduuri on lopputulosta tärkeämpi

4 VAI - kuka osallistuu, mistä lähtökohdista ja miten - minkälaista dataa halutaan (mm. hinnat, painot, argumentit) - kuinka data tuotetaan ja prosessoidaan (mm. teknisellä aggregoinnilla vai keskustelujen kautta) (Soma & Vatn 2010) Periaate: Institutionaaliset rakenteet voivat vaikuttaa ihmisten pitämiin preferensseihin ja niiden ilmaisemisen tapaan. Tämän mukaan erilaiset arvottamismenetelmät, kuten esimerkiksi contingent valuation menetelmä ja deliberatiiviset prosessit, voidaan ymmärtää arvoa artikuloivina instituutioina

5 Uusklassisen ympäristötaloustieteen arvottamismenetelmiä on arvosteltu. - ympäristöarvottamisen periaate on lainattu idealisoidun markkinaprosessin kuvauksesta - perustuvat metodologiseen individualismiin (welfarismi) - perustuvat ajatukseen, jonka mukaan ihmiset pyrkivät maksimoimaan henkilökohtaisen hyötynsä - yksilöiden katsotaan omaavan hyvin artikuloidut ja poliittiselle prosessille eksogeeniset preferenssit ympäristöhyötyihin - yksilöiden uskotaan pystyvän ilmaisemaan preferenssinsä mihin tahansa ympäristömuutokseen - preferenssien oletetaan olevan olemassa a priori (vakaat ja täydelliset)

6 Uusklassiset ympäristöarvottamisen menetelmät perustuvat rajoittaviin oletuksiin, joten ne tuottavat heikkoja ihmisten ympäristöarvojen kuvauksia. Ympäristöarvoilla usein on laaja eettinen sisältö. On huomattu, että preferenssit ovatkin endogeenisia poliittiselle prosessille ja ne riippuvat yksilöllisen valinnan sosiaalisesta kontekstista. Kognitiivinen psykologia. Vakaiden preferenssien oletus ei välttämättä pätevä. Preferenssit ja arvot eivät olekaan kiinteät, vaan ne kehittyvät sosiaalisen prosessin osana. Arvojen ja preferenssien tulee voida muuttua. Olisi keskusteltava preferenssien muodostuksen luonteesta. Uusklassista mallia siten haastaa ajatus, jonka mukaan preferenssit on sosiaalisesti konstruoitu. Siksi on alettu tutkia vaihtoehtoisia lähestymistapoja myös taloustieteen piirissä

7 Erilaiset sosiaaliset kontekstit tarjoavat puitekehyksen erilaisille tavoille arvottaa asioita. Järkevässä arvottamisessa (reasonable valuation) huomataan se, että yksilöt ovat sosiaalisten instituutioiden ympäröimiä ja että preferenssit luodaan päätöksentekoprosessin edetessä. Demokraattisen järjestelmän olennaisia edellytyksiä ovat poliittinen tasa-arvo ja neuvottelu. Voidaan puhua arvonmuodostuksesta julkisen neuvottelun kautta. (Amartya Sen 1995). James B. Buchananin (1954) mukaan demokratialle on olennaista se, että yksilön arvot voivat muuttua ja myös muuttuvat päätösprosessin aikana (government by discussion)

8 On siirrytty demokratian strategisesta mallista kohti käsitystä demokratiasta ideaalina neuvottelevana (deliberatiivisena) ja yhteistoiminnallisena yrityksensä. Taustalla sosiologian Frankfurthin koulukunnan kommunikaatioteoria (diskursiivinen järki) ja Habermasin kommunikatiivisen rationaalisuuden ajatus. Neuvottelevan demokratian olennainen piirre onkin riippuvuus jonkinlaisesta kommunikatiivisen järjen muodosta ohjaavana proseduurina pikemminkin kuin kilpailevien intressien välinen kaupankäynti. Arvottamiskäytännöillä on hyvät yhteiskunnallisen legitimiteetin ja politiikkakäyttökelpoisuuden mahdollisuudet vasta sitten, kun niitä sovelletaan ottamalla huomioon arvonmuodostuksen syvät sosiaaliset ja institutionaaliset ulottuvuudet

9 Ympäristöön liittyy moraalisia ja sosiaalisia arvoja sekä riskin arviointia, joita ei (ehkä) voida palauttaa rahaan. Deliberatiiviset instituutiot pystyvät kuitenkin käsittelemään myös yhteismitattomia/heikosti vertailtavia arvoja. Vaikka ei voitaisikaan sopia eri moraalisten perusarvojen merkityksestä voidaan silti päästä konsensukseen siitä, kuinka käsitellään käytännöllisten kysymysten moraalinäkökohtia. Kansalaiset neuvottelevat, ei siten, että jokainen vain määrittää tai uudistaa omia intressejään, vaan niin, että he voivat yhdessä löytää yhteisen (yhteiskunnallisen) hyvän, joka ei yksinkertaisesti ole vain funktio heidän yksilöllisistä hyödyistään. Neuvottelevat kansalaisosapuolet voivat tehdä arvion esimerkiksi julkishyödykkeen arvosta ei vain heille itselleen vaan koko yhteiskunnalle

10 Yhteiskunnalliset arvot konstruoidaan tällöin informoidun keskustelun ja neuvottelun kautta. Arvot aggregoituvat keskinäisen sopimuksen saavuttamisena, ei artimeettisena summana. Neuvotteleva demokratia samalla perustuu näkemykseen, jonka mukaan on olemassa foorumeja, joilla neuvottelut ja keskustelut tapahtuvat. On muotoiltava arvottamisproseduurit, jotka vahvistavat hyväksytyt demokraattiset periaatteet reilu edustaminen, osallistuminen ja konsensukseen perustuva päätöksenteko. Ajatuksena on, että poliittinen toiminta, kuten asioiden painottaminen, perusteiden hyväksyminen ja hylkääminen on julkista toimintaa, vastakohtana puhtaasti yksilölliselle äänestämiselle

11 Osallistuva prosessi voi myös olla vastaus tiedonsaantiin liittyviin ongelmiin. Jokaisella yksilöllä on silloin yhtäläinen mahdollisuus saada käyttöönsä kulloinkin kysymyksessä olevaan tapaukseen liittyvää relevanttia informaatiota. Ehkä yleisimmin sovellettu osallistuva prosessi ympäristönhoidossa on julkinen kuuleminen. Niissä tosin vain pieni väestön osa saa mahdollisuuden puhua, asiantuntijat dominoivat puhetta kansalaisten kustannuksella, yksityiset taloudelliset kysymykset painottuvat jne. Eivät ole vaikuttaneet merkittävästi politiikkaan. Eturyhmäkonsultaatio on jo kauan ollut hyväksytty osa ympäristöllistä päätöksentekoa. Eturyhmien on kuitenkin vaikea tulla mukaan aitoon neuvotteluun, jos heillä on vahvat ennakkokäsitykset liittyneenä puolustamiinsa etuihin

12 Tarvitaan kokeita, joissa kansalaisten osallistumista laajennetaan. Neuvottelevan (osallistuvan) demokratian kokeita onkin kehitetty erityisesti ympäristöyhteyksissä. Ympäristökysymyksissähän on vahvoja arvo- ja intressiristiriitoja. Merkittäviä eettisiä kysymyksiä. Distributiiviset kysymykset. Viime vuosina neuvotteluihin osallistumisen menetelmiä on paljon kehitetty, mm. - konsensuskonferenssit - kansalaisraadit - kansalaispaneelit - suunnittelevat solut - neuvottelevat äänestykset

13 Tarjoavat osallistujille aikaa, informaatiota ja mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja neuvotteluun, joista voi olla tuloksena kehittyneiden preferenssien muodostuminen ja artikulointi. Tutkijat kuitenkin kohtaavat monia ongelmia soveltaessaan neuvottelevia lähestymistapoja. Esimerkiksi kansalaisraadin kritiikki on keskittynyt edustavuuden puutteeseen. Edustamisen ongelmat ovat normatiivisia kysymyksiä liittyneenä proseduurien poliittiseen ja eettiseen legitimiteettiin

14 Neuvottelevien instituutioiden kokeet myös ovat tavallisesti pieniä ja siten avoimia arvostelulle. Neuvottelun laatu vaatii pieniä mutta edustavuus suuria ryhmiä. Pienet ryhmät (19-25 ihmistä) eivät ole legitiimejä laajan populaation kannalta. Tilastollinen otanta puuttuu. Eivät ehkä ole edustavia sen väestön osalta, jota politiikka koskee. Voidaan kuitenkin tutkia harmonisoitujen ja yksilöllisten preferenssien välistä riippuvuussuhdetta

15 Mikään VAI ei ole ideaalinen. Tarvitaan yhdistelmiä. Deliberatiiviset teoriat voivat luottaa liikaa kansalaisten osallistumisesta ja kollektiivisesta harkinnasta nousevaan oikeutukseen. Parasta soveltaa useita erilaisia arvoa artikuloivia instituutioita ja mahdollisuuksien mukaan yhdistellä erilaisia. Yksi vaihtoehto on yhdistää kustannus-hyötyanalyysi osallistuvaan menetelmään deliberatiivisen rahassa arvottamisen (DMV) avulla. Toinen mahdollisuus on monikriteerianalyysin yhdistäminen julkiseen tai asianosaisten osallistumiseen. Monikriteerianalyysiin voidaan yhdistää esim. kansalaisraadin neuvottelevia elementtejä

16 Ekosysteemien attribuutteja voidaan priorisoida ilman raha-arvoja. Hypoteettinen taloudellinen arvottaminen (rahamitta) ei yksinään ole hyvä tapa arvioida kokonaisia ekosysteemejä koskevia valintoja. Demokratia rohkaisee esittämään erilaisia argumentteja ja vaihtoehtoja luovassa prosessissa yleisön osallistumisen kautta. On edistettävä mielipiteiden ja informaation vaihtoa. Vallitsevana trendinä on pyrkimys liittää erilailla toteutettuun ympäristöarvottamiseen neuvottelevia elementtejä

17 Kiitos oikein paljon!