HY / Syyslukukausi 2013 / Laakso & Loikkanen* KAUPUNKITALOUSTIEDE 1. JOHDANTO: Mitä on kaupunkitaloustiede (Urban economics)? Avainsana(t)?

Transkriptio

1 1 HY / Syyslukukausi 2013 / Laakso & Loikkanen* KAUPUNKITALOUSTIEDE 1. JOHDANTO: Mitä on kaupunkitaloustiede (Urban economics)? Avainsana(t)? 1.1. Aihealueita - kaupunkien synty, kasvu, pysähtyneisyys, taantuminen ja kuolema; syklit - taloudellinen kasvu ja kaupungistuminen - ja kaupunkien verkostot (kansalliset, kansainväliset) - maa- ja kiinteistömarkkinoiden toiminta kaupunkialueilla - yritysten ja kotitalouksien sijaintivalinnat - maan hinnanmuodostus - kiinteistömarkkinat: asunto- ja toimitilamarkkinat - kaupunkien työmarkkinat: - työmarkkinoiden luonne ja toiminta - tuottavuus ja tulonmuodostus - työllisyys, työttömyys, kaupunkiköyhyys yms. ongelmat - kaupungit kulutuspaikkoina - kuluttajan teoria kun sijainnilla on merkitystä - paikallinen julkistalous - fiskaalisen federalismin problematiikka: julkisen sektorin rakenne, eri tasojen (kunnat, välitasot, valtio, EU) tehtävät ja rahoitusmuodot sekä fiskaaliset ym. suhteet - julkiset (tuottaja vai tilaaja?) palvelusektorit kaup. alueilla - kunnallistekniikka: vesi, viemäri, sähkö, - kommunikaatioyhteydet: liikenne, viestintä ym. - palvelut: koulutus, sosiaali- ja terveyssektori, kulttuuri *

2 Kaupunkitaloustieteen suhde taloustieteen muihin lähialueisiin - aluetaloustiede (regional economics) - ulkomaankauppateoria (international trade) - paikallinen julkistalous (local public finance) - urbaani julkistalous (urban public finance) - kunnallistalous Toisaalta yhtymäkohtia erikoisaloihin - asumisen talous (housing economics) - kiinteistömarkkinoiden talous (real estate economics) - liikennetalous (transportation economics) - ympäristötalous - koulutuksen talous (economics of education) - terveystaloustiede (health economics) - kulttuurin talous (economics of culture) 1.3. Kaupunkitaloustieteen suhde muihin tieteenaloihin - maantiede, talousmaantiede - huom. suhde taloustieteiden uusi talousmaantiede (new economic geography) lähestymistapaan - kaupunkimaantiede - eri tieteenaloihin liittyvä kaupunkitutkimus - kaupunkihistoria, -sosiologia, -ekologia, väestötiede, kulttuuritutkimus jne. - kaupunkisuunnittelu, arkkitehtuuri 1.4. Tämän kurssin sisältö ja lukumateriaali Seppo Laakso & Heikki A. Loikkanen: Kaupunkitalous. Johdatus kaupungistumiseen, kaupunkien maankäyttöön sekä yritysten ja kotitalouksien sijoittumiseen. Gaudeamus Kirja, helmikuu 2004 sekä Heikki A Loikkanen & Seppo Laakso & Ilkka Susiluoto (toim.): Metropolialueen talous. Näkökulmia kaupunkitalouden ajankohtaisiin aiheisiin. Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka & Helsingin kaupungin tietokeskus, Seppo Laakso & Heikki A. Loikkanen: Kaupunkitalous, kirjan sisällysluettelon mukaan:

3 3 Laakson luennoimat luvut sinisellä, Loikkasen mustalla, Itse luettavat punaisella 1. Johdanto (HAL & SL yhdessä) OSA I: KAUPUNGISTUMINEN JA KAUPUNKITALOUS 2. Miksi kaupunkeja on olemassa? 3. Kaupunki ja kaupunkialue 4. Kaupunkitaloustieteen oppihistoriaa 5. Kaupungistumisen historiaa OSA II: MARKKINAVOIMAT JA KAUPUNKIEN KEHITYS 6. Yritysten sijoittuminen ja alueiden erikoistuminen 7. Kaupunkien erikoistuminen Suomessa ja Euroopassa 8. Kaupunkien verkostot 9. Kaupunkialueiden kasvu 10. Kotitalouksien sijoittuminen ja liikkuvuus OSA III: KAUPUNKIALUEEN MAANKÄYTTÖ 11. Miten maankäyttö ja kaupunkirakenne muodostuvat? 12. Maan arvo 13. Kotitalouksien sijoittuminen kaupunkialueella 14. Yritysten sijoittuminen kaupunkialueella 15. Kaupunkialueen maankäyttö 16. Yhteiskunnan ohjaus maankäytössä 17. Maankäytön suunnittelun instituutiot ja lainsäädäntö OSA IV: KAUPUNKIALUEEN ASUNTOMARKKINAT 18. Asuminen ja asuntomarkkinat kaupunkialueella 19. Miten kotitalous ja asunto kohtaavat? 20. Asuntojen kysyntä, tarjonta ja hinta makronäkökulmasta 21. Slummit ja pummit kaupungin asuntomarkkinoiden erityispiirteitä 22. Voiko asuntomarkkinoita ohjata? asuntopolitiikka OSA V: LIIKENNE JA VIESTINTÄ KAUPUNKIALUEILLA 23. Liikenteen ja viestinnän merkitys asukkaille ja yrityksille 24. Liikenteen ja viestinnän kehitys ja rakenne 25. Kaupunkiliikenteen kysyntä, tarjonta ja hinta 26. Liikenteen ulkoisvaikutukset 27. Liikenteen maankäyttö 28. Kaupunkiliikenteen rahoitus ja hinnoittelu OSA VI: PAIKALLINEN JULKISTALOUS JA KAUPUNGISTUMISEN ONGELMAT 29. Kaupungit ja julkinen sektori (sijasta: Metrotalous, luvut 14 (HAL), 15 (AM&LO) 30. Kaupungistumisen ongelmat ja niiden hallinta (sijasta: Metrotalous, luku 22 (HAL&SL&IS) 31. Alue- ja kaupunkipolitiikka (sijasta: Metrotalous, luku 12 (HT)) 32. Kaupunkien tulevaisuus (sijasta: Metrotalous, luvut 19 (V&B), 20 (A&A)

4 4 2. Miksi kaupunkeja on olemassa? 2.1 Kaupunkien olemassaolon perusta A. Millä edellytyksillä kaupunkeja ei synny: eli miten saadaan maaseutumaisen haja-asutukseen perustuva aluerakenne - tuotannontekijät: maa ja työvoima - hyödykkeet: vilja (W) ja kangas (C) - tuotantoteknologia: - viljantuotannossa tarvitaan maata ja työpanosta - myös kankaan tuotantoon tarvitaan maata ja työtä, koska villa saadaan lampaista, joiden hoitoon tarvitaan maata - kaikkia asukkaat (kotitaloudet) ovat yhtä tuottavia molempien hyödykkeiden tuotannossa: - työtunnin työpanoksella voi tuottaa joko viljakilon tai metrin kangasta - maa on homogeenista (ei tuottavuuseroja) - ei tuotannon skaalaetuja (vakioskaalatuotot) - kuljetusteknologia: kävellen, maksimivauhti 7 km/tunti Näillä oletuksilla: - kotitaloudet ovat omavaraisia - kaupankäynnistä ei ole etua - kaupungille ei ole tarvetta, koska ei tarvita keskitettyä tuotanto tai kauppapaikkaa - asutusrakenne on hajautunut: kaupungin edellyttämää vuorovaikutusta ja asukastiheyttä ei synny B. Kaupunkien taloudellisia syitä (johdatusta) Yllä esitettyjä haja-asutukseen johtavia oletuksia täytyy muuttaa, jotta saadaan aikaan alueellisia kasaumia eli kaupunkeja B.1. Tuotannon skaalaedut (yritystasolla)

5 5 - jos vakioskaalatuottojen sijaan tuotannossa esiintyy skaalaetuja tehdastuotanto korvaa kotituotantoa - syntyy teollisuuskaupunkeja (minimissään yhden tehtaan kaupunkeja) ja/tai kauppapaikkoja - työntekijät asettuvat asumaan tehtaiden (tai kauppapaikkojen) ympärille, muodostuu kaupunki - maan hinta lähellä kaupunkikeskustaa (ja muissa edullisimmissa sijainneissa) kasvaa, jolloin asuntojenkin (= tontti + rakennus) hinta siellä nousee - keskustassa tonttikoot pienenevät ja asukastiheys keskustassa nousee Skaalaetujen taustalla on mm. - erikoistumisen kasvu tuotannossa (kaikki eivät tee kaikkea) - jakamattomat tuotannontekijät (koneet, laitteet, rakennukset) B.2. Alueellisen erikoistumisen taustalla absoluuttista (maan tai sisämarkkina-alueen piirissä) ja/tai suhteellista (maiden välillä) etua tuotannossa B.3. Kuljetuskustannusten rooli Kuljetuskustannusten on oltava riittävän alhaalla, jotta - kotitalouksien oman kulutuksen ylittävä tuotanto kannatta viedä kauppapaikoille (vrt. nimi kauppala ) - tehdastuotantoa kannattaa viedä tuotantopaikan ulkopuolelle - erikoistuneiden alueiden välillä voi olla vaihdantaa B.4. Kasautumis- eli agglomeraatioedut - kasautumiseduissa on kyse positiivisesta ulkoisvaikutuksesta: taloudenpitäjän (yrityksen, kotitalouden) toimintaan syntyy positiivinen (ulkois-) vaikutus muiden taloudenpitäjien läheisyydestä sekä niiden toiminnan laajuuden (ja lukumäärän) kasvusta - kasautumisetujen olemassa olo selittää miksi kaupungit voivat olla suuria, monipuolisia ja kasvavat edelleenkin

6 6 B.4.1. Sijainti- eli lokalisaatioedut ovat sellaisia, jotka seuraavat määrätyn sektorin suuresta koosta kaupunkialueella (A. Marshall: external to the firm, internal to the industry) - yritysten tarvitsemien panosten markkinoilla suurempi erikoistuminen ja skaala- ym. edut - innovaatioiden synty ja leviäminen helpompaa sektorin piirissä samassa kaupungissa (läheisyys) B.4.2 Urbanisaatioedut ovat seurausta koko kaupunkialueen suuresta koosta ja monipuolisuudesta (J. Jacobs). - kuluttajille koituvat edut laajasta hyödykekirjosta, sekä alhaisista hinnoista (pl. asuminen) ja transaktiokustannuksista - suuressa kaupungissa on paitsi paljon pienen skaalan tavara- ja palvelutarjontaa ja erityisesti suuren skaalan vaatimaa tarjontaa (ooppera, metro, megatapahtumat ) - työntekijöille työttömyysriski on pienempi suurilla markkinoilla; kun yksi jättää, voi toinen ottaa - erikoistuneellakin työvoimalla useita mahd. työpaikkoja - yrityksille on etua siitä että niiden panoksia tuottavia yrityksiä on paljon (kilpailua, hyödykevariaatiota, yhteistyövaihtoehtoja jne. on paljon) ja nekin voivat erikoistua - eri hyödykkeiden markkinoiden koko useine yrityksineen ylläpitää kilpailua ja tehokkuutta - toisaalta on houkutteleva sijainti uudelle yritystoiminnalle ja erityisesti jos kaupunkialue kasvaa - uutta luova toiminta tuottavuus- ym. hyötyineen: - tiedon, ideoiden, innovaatioiden ja teknologian leviäminen yli sektorien; - uuden tiedon alhaiset etsintä- ja löytämis- kustannukset; (knowledge spillovers) - tutkimus- ja koulutus on osin suuren skaalan toimintaa, joka sijoitetaan suurelta osin suurten kaupunkien alueille (yliopistot, tutkimuslaitokset, T&K jne.)

7 7 Mittakaavaedut Yritykselle sisäiset Yritykselle ulkoiset Urbanisaatioedut (monipuolisuus) Lokalisaatioedut (erikoistuminen) Kilpailu Yhteistyö Yhteiset työmarkkinat Erikoistuneet välituotteet ja palvelut Informaatiovirrat Matching Sharing Learning Tutkimustuloksia mittakaavaeduista - Kun kaupungin koko 2- kertaistuu, alueen tuottavuus kohoaa 3 8 %. - Väestötiheyden 2- kertaistuminen lisää tuottavuutta 5 %. - Toimialan koon 2- kertaistuminen alueella lisää toimialan yritysten tuottavuutta keskimäärin 4,5 % ko. alueella - Yritysten fyysinen, teknologinen ja historiallinen läheisyys lisää tuottavuutta Lähde: Rosenthal ja Strange (2003): Handbook of Urban and Regional Economics Skaalaedut, lokalisaatioedut ja urbanisaatioedut selittävät osaltaan miksi esimerkiksi - Suomessa Helsingin seutukunnan osuus Suomen pinta-alasta oli 1 prosentti ja sen osuus maan tuotannosta oli 35 prosenttia vuonna Ranskassa Pariisin metropolialue käsittää 2 prosenttia maa-alasta, mutta 30 prosenttia tuotannosta - maa-ala, jolla tuotetaan puolet maailman kokonaistuotannosta on vain1,5 % maapallon maapinta-alasta eli pienempi kuin Algeria

8 8 Talousmaantiede on Maamme - laulun sanoin laaksoa ja kukkulaa, kuten mm. USA:n ja Euroopan ja BKT: alueellinen kasautuminen alla olevissa kuvissa osoittaa (Lähde: Maailmanpankin World Development Report 2009: Reshaping Economic Geography)

9 9 MIKSI KAIKKI TALOUDELLIEN TOIMINTA JA IHMISET EIVÄT SIJOITU YHTEEN SUURKAUPUNKIIN? - suuri väkimäärä ja ostovoima nostavat asuntojen ja muiden kiinteistöjen hintoja - hinnat nousevat sitä suuremmiksi mitä parempia sijaintiin liittyviä etuja niihin liittyy eli niistä joutuu maksamaan - suurkaupunkiin liittyvät edut eivät koske kaikkien toimialojen taloudellista toimintaa, esimerkkejä: - maaintensiiviset sektorit: maa- ja metsätalous, kalastus - resurssiperäiset toimialat: kaivokset - erikokoiset kaupunkialueet erikoistuvat eri tavoin - suurkaupunkiympäristöön liittyy myös haittoja sekä yrityksille että kotitalouksille B5. ELI vastapainona urbanisaation haitat (Kirjan luku 30) - liikenneruuhkat ja pitkät matka- ja kuljetusajat, melu ja saasteet sekä rikollisuus ja turvattomuus jotka taas alentavat suurkaupunkien hintapaineita ja erityisesti siellä missä niiden vaikutus on suurin ONNISTUNEEN KAUPUNKIPOLITIIKAN PARADOKSI: - Kun liikennettä, maankäyttöä, meluntorjuntaa, ilmansuojelua jne. koskevalla politiikalla onnistutaan parantamaan suurkaupunkiympäristön laatua kotitalouksien ja yritysten kannalta se lisää niiden houkuttelevuutta, lisää väkimäärää ja johtaa helposti uuteen kierteeseen samoja ongelmia. - Kaupunkiverkosto on avoin systeemi, jossa yritysten ja kotitalouksien sijaintivalinnat vaikuttavat maaseudun ja erikokoisten kaupunkien asemaan Perustietoja kaupungistumisesta - kuvamateriaalia alla ja Laakso-Loikkanen: Kaupunkitalous, kuvat sekä )

10 Degree of urbanization, % Degree of urbanization, % 10 URBANIZATION IN A FEW COUNTRIES DURING FIN England Netherlands Germany Sweden USA France Finland Source: Bairoch 1988 (years ), Statistical yearbook (year 1996). 3 Degree of urbanization and GDP per capita in Finland, (index, 1926=100) GDP per capita, index (1926=100) Source: Vattula 1983, Hjerppe 1988, Statistical yearbook, Laakso & Loikkanen (2004). 4

11 Miljoonaa asukasta 11 Picture 2: Degree of urbanization and GDP per capita (purchase power equalized) in world countries 1997 % 100 Singapore Ruotsi Norway Suomi USA Switzerland Portugal Ruanda USD EU ja Norja+Sveitsi Muu Eurooppa ja Venäjä Afrikka Aasia ja Oseania Amerikka 7 Väestö aluetyypeittäin Suomessa Lähde: Metropolialueen talous, luku2 Keskusalueet: Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion seudut Keskusalueet Maaseutualueet Muut kaupunkialueet Keskusalueet: Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion seudut

12 henkeä 12 Lähde: Metropolialueen talous, luku 8 Väestönmuutos Helsingin seudulla alueittain Helsinki Vantaa Espoo+Kauniainen Kehysalue

13 13 3. Kaupunki ja kaupunkialue (urbaani alue) 3.1. Kaupunkitaloustieteen kaupunki - toiminnallinen (funktionaalinen) taloudellinen määrittely: - työ- ja asuntomarkkina-alue - riittävän suuri asukastiheys - taloudellisten ja sosiaalisten kontaktien runsaus - muita aluejakoja: - kunta, seutukunta, maakunta, (ent. lääni) nyt ALY:t ja ELY:t Kuvio 3.1: Tyypillinen kaupunkialue Muu maakunta Ympäryskunnat maaseutualue taajama taajama Keskuskunta pääkeskus maaseutualue Ympäryskunnat Muu maakunta

14 Toiminnalliset ja tilastolliset aluejaot A. NUTS-aluejako (ja suuraluejako) - NUTS 1: Manner-Suomi ja Ahvenanmaa - NUTS 2 (v ): Helsinki-Uusimaa, Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjois- ja Itä- Suomi, Ahvenanmaa - NUTS 3: maakunnat 19 kpl - NUTS 4: seutukunnat 70 kpl - vastaavat kohtuullisen hyvin toiminnallista. kaup. aluetta - NUTS 5: kunnat kpl/v.1917, 602/1937, 518/1970, 431/2006, 342/2010, 320/ Lisäksi: - aluehallintovirastot 7 kpl - ELY-keskukset (elinkeino-, liikenne- ja ympärisökeskus) 16 kpl B. Taajama-alueittainen kuntaryhmitys (ks. kuvio 3.2) Kunnat jaetaan vuosittain kolmeen ryhmään: 1. kaupunkimaiset kunnat: väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään (61 kpl v. 2011, 68 % väestöstä) 2. taajaan asutut kunnat: väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään mutta alle (65 kpl v. 2011, 16 % väestöstä) 3. maaseutumaiset kunnat: kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle , sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle (210 kpl v. 2011, 16 % väestöstä) C. Vartiaisen ja Antikaisen kaupunkiryhmittely - taajama-asteen lisäksi kaupunkimaisuudelle on asetettu muita kriteereitä, jotka liittyvät kokoon, elinkeinorakenteeseen ja resurssipohjaan: mm. pendelöinti keskukseen tulisi olla vähintään 20 % tai vähintään 15 %. Tilastotietojen saatavuudesta ym. syistä johtuen he kuitenkin käyttävät seutukuntaa kaupunkialueiden rajausperusteena. Heidän kriteereillään Suomessa on 35 keskeistä kaupunkiseutua. HUOM: Vartiaisen ja Antikaisen vuoden 1998 seutukuntapohjaista kaupunkialuemäärittelyä käytetään useimmissa tämän kirjan esimerkeissä kuvaamaan Suomen kaupunkialueita. D. Marie Reijon (1993) kaupunkiryhmittely - kuntatasoa lukuun ottamatta ei perustu hallinnolliseen tai tilastolliseen aluejakoon. Reijon määrittelemät 41 kaupunkialuetta (v. 1985) ovat luonteeltaan lähinnä urbaaneja työmarkkina-alueita. Kukin kaupunkialue koostuu keskuskunnasta ja ympäryskunnista. Keskuskunnan rajauskriteerinä olivat asukasmäärä 1 (yli ) ja kerrostalovaltaisuus (vähintään 40 %). Ympärys-kunniksi määriteltiin ne kunnat, joiden työvoimasta yli 20 % käy työssä keskuskunnassa. Reijon kaupunkialueita käytetään useissa Kaupunkitalous kirjan esityksissä. (Ks. Taulukko 3.1 kirjassa) 1 Kahdella mukaan otetulla kaupunkialueella (Loviisa ja Mänttä) keskuskaupungin väestö on selvästi pienempi kuin henkeä.

15 15 4. Kaupunkitaloustieteen oppihistorian käänteitä (lue itse*) - Smith (1776): The Wealth of Nations - Ricardo (1821): Principles of Political Economy and Taxation Von Thünen (1826): The Isolated State (Der isolierte staat..) - Marshall (1890): Principles of Economics. - Hurd (1903) Principles of City Land values - Christaller (1933): Die Centralen Orte in Süddeutschland - Lösch (1940): The Economics of Location (Die Raumliche Ordnung der Wirtschaft) luvun uusi kaupunkitaloustiede (new urban economics) - Alonso-Mills-Muth tradition yksikeskustainen (monosentrinen) kaupunkimalli ja sen variantit - Alonso (1964): Location and Land Use - Mills (1967): An Aggregative Model of Resource Allocation in a Metropolitan Area - Muth (1969): Cities and Housing luku: uusi talousmaantiede, new economic geography - Krugman (1991): Geography and Trade. MIT Press., Krugman (1991): Increasing Returns and Economic Geography, Journal of Political Economy 99: ss Fujita, M. & Krugman, P. & Venables, A. (1999): The Spatial Economy: Cities, regions and international trade. (Kansantaloustieteen jatko-opintojen vaatimuksissa) Alan kirjallisuudesta ks. kirjallisuusluettelo, jonne pääsee kurssisivulla olevasta linkistä 5. Katsaus kaupungistumisen historiaan (ks. SL&HAL luku 5) - lue teksti ja katso kuvia *OPPIHISTORIASTA: ks. Laakso, S, - Loikkanen, H.A. Lönnqvist, H : Oppihistoriallinen katsaus kaupunkitaloustieteeseen, Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2002, vol. 98, ss Jokseenkin sama on Laakso-Loikkanen kaupunkitalous kirjan luku 4: Kaupunkitaloustieteen oppihistoriaa.