Suomen kehityspolitiikan muodostuminen

Transkriptio

1 Suomen kehityspolitiikan muodostuminen Juhani Koponen Luennon aiheita Suomen kehityspoliittinen ohjelma 2007, sen tausta ja sen toimeenpano Kehitysyhteistyön rooli Suomen kehityspolitiikassa Kehityspolitiikka ja politiikan johdonmukaisuus yleensä ja Suomen kehityspolitiikassa Suomen kehitysyhteistyö ja politiikka historiallisessa perspektiivissä Kehityspoliittinen ohjelma 2007 Kehityspolitiikka on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Kehityspolitiikalla vaikutetaan maailmanlaajuisiin ponnistuksiin köyhyyden poistamiseksi taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen avulla Vuosituhattavoitteiden osalta painotetaan ympäristöä Toimeenpanossa pääpaino on kehitysyhteistyössä, hankeyhteistyö säilyy tärkeänä ( suomalainen lisäarvo ) Tarvitaan muutoksia myös muilla politiikkasektoreilla (esim. kauppa) Teollisuusmaiden omat tuotanto- ja kulutustavat kehitettävä kestäviksi KPO 2007:n tausta Rion (1992) ja Johannesburgin (2002) kehitys- ja ympäristöhuippukokoukset Ministeri P. Väyrysen henkilökohtainen kiinnostus ja kokemus (väitöskirja 1988 Suomen ulkopolitiikka kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka) Suomen kehityspoliittisen linjan vakiintumattomuus ( uusi kansainvälinen vs. vanha kansallinen linja) KPO 2007:n toteutus Kv. kehityspolitiikan linjoja Ei toimintaohjelmaa, määriteltyjä kvantitatiivisia ym. tavoitteita vaan luova prosessi jossa luovia ratkaisuja Ministerivetoisuus lisääntynyt, sen myötä hallinnollinen epävarmuus Budjettituki jatkuu mutta supistuu, lisäpanostusta hankkeisiin - kohti tarjontavetoisuutta Sekrorimuutokset vielä vähäisiä mutta luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen sektorit nousussa: metsä, maatalous, energia, tietoyhteiskunta (vesi?) Ratkaisevat muutokset v aikana? Talouskriisin vaikutukset? Määrärahat? Suuri synteesi päämäärät YK:lta, keinot Maailmanpankilta Vuosituhattavoitteet ja julistus: päätavoitteena köyhyyden vähentäminen ( äärimmäisen köyhyyden poistaminen ), periaatteessa laajasti ymmärretty, käytännössä päähuomio tuloköyhyyteen Vastuu kehitysmailla, kumppanit tukevat ( omistajuus ) Markkinatalous, köyhyyssuuntautunut talouskasvu, globalisaatioon osallistuminen, kaupan esteiden vähentäminen Kehitysmaat: hyvä politiikka ja hyvä hallinto Kumppanit: kehitysyhteistyö (apu) ja politiikkakoherenssi 1

2 Kv. kehitysyhteistyön linjoja Pariisin julistus 2005, Accran agenda 2008 (OEC/DAC) Apu nivotaan kansallisiin suunnitelmiin, kehitysrahoitus ei erillään maan muusta varainkäytöstä, siihen lisää ennustettavuutta ( kysyntälähtöisyys ) Avunantajat yhdenmukaistavat avun sisältöä ja hallintomenettelyjä, käyttävät kumppaneiden varainhallintoa, hankintakäytäntöjä, välttävät rinnakkaisrakenteita Avunantajat tiivistävät omaa yhteistyötään: yhteisiä valtuuskuntia, tutkimuksia Avun sidontaa puretaan Suomen uuden kehitys(maa)politiikan kehitys 1996 kehitysyhteistyön periaatepäätös 1998 kehitysmaapolitiikan linjaus 2001 kehitysmaapolitiikan toiminnallistaminen 2004 kehityspoliittinen ohjelma Kehitysyhteistyöstä/avusta yksi kehitys(maa)politiikan väline Suomen politiikka linjaan EU:n kanssa Suomen tavoitteita ja keinoja Keinot konkreettisesti Maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen Laajan köyhyyden vähentäminen Ihmisoikeuksien kunnioituksen, kansanvallan ja hyvän hallinnon edistäminen Globaalien ympäristöongelmien ehkäiseminen Taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen Keinoina kehitysyhteistyö ja politiikkakoherenssi, vuoropuhelu, kaupallinen ja taloudellinen vuorovaikutus, jne. Suomen aputavoitteet: 0.51 % bktl:sta 2010, 0.7 % 2015 EU:ssa hyväksyttyjä 2005 (0.7 % YK:ssa 1970) Politiikkajohdonmukaisuus EU:n tavoitteena lähtien Maastrichtin sopimuksesta 1992, painotetaan 2005 julkilausumassa Suomella painottuu 2004 KPO:ssa, mukana myös KPO:ssa 2007 Suomen kehitysavun nousu ja lasku Suomen kehitysyhteistyömäärärahat: v ,1 M % bktl:sta v ,0 M 0.44 % bktl:sta Kehitysyhteistyön maksatukset: v ,6 M 0.39 % bktl:sta v % bktl:sta maksatukset ylimmillään ja alimmillaan: v M 0.80 % bktl:sta v M 0.31 % bktl:sta Valtion tulo- ja menoarvio 2008 Loppusumma 45,079 miljardia euroa Kehitysyhteistyömenot 0,830 Sotilaallinen maanpuolustus 2,114 mrd Maatalouden tuki n. 2 mrd Yliopistojen toimintamenot 1,302 mrd 2

3 Suomi toimii Kumppanimaita Maailmanlaajuisesti monenkeskisesti YK:n, EU:n ym. sekä kansalaisjärjestöjen kautta Kahdenkeskisesti pitkäaikaisissa yhteistyömaissa ja alueilla Muissa määritellyissä maissa ja alueilla (määrittelyt vaihtelevat) Aloilla, joilla korostuu suomalaisen asiantuntemuksen ja kokemusten hyödyntäminen kumppanimaiden kehitysohjelmien tukemisessa (KPO 2007) Pitkäaikaiset yhteistyömaat (valittiin ): Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal Nicaragua, Sambia, Tansania, Vietnam Pitkäaikaisten kriteereinä: tarve (köyhyys, ympäristön tila), kehitystahto (sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen talouskasvun kautta), markkinasuuntauminen, tuloksellisuus Pitkäaikaisissa vaikutetaan politiikkaan (dialogi) Väkivaltaisista kriiseistä toipuvat maat (Kosovo, Bosnia, Afganistan, palestiinalaisalueet, Sudan ) Määräaikaisen yhteistyön maat (Etelä-Afriika, tsunamialueet) Politiikkajohdonmukaisuus Kaikki haluavat politiikkajohdonmukaisuutta (policy coherence) mutta mitä se on? Koherenssi vs. konsistenssi Asian tila vai prosessi? Vahva vs. heikko koherenssi Tahallinen vs. tahaton epäkoherenssi Koherenssi on rationalistinen ja poliittinen vaatimus - yhden politiikkalinjan ajaminen muiden kustannuksella Politiikkajohdonmukaisuus kehitysasioissa (PJK?) Policy coherence for development (PCD) OECD DAC 1991: kehitysnäkökohdat otettava huomioon kaikilla politiikkalohkoilla, vanhastaan: kauppa, velka, sidottu apu; uusia: ympäristö, huumekauppa, siirtolaisuus, ihmisoikeudet EU Maastrichtin sopimus 1992: kehityspolitiikan kolme C:tä: coordination, coherence, complementarity: koherenssi: kehityspäämäärät otettava huomioon kaikilla politiikkalohkoilla Amsterdamin sopimus 1997: konsistenssi kehityspolitiikan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan välillä PJK nyt PJK:n ulottuvuuksia OECD 2005: toisiaan vahvistavien politiikkalinjojen systemaattista edistämistä ja niiden keskeisten synergioiden luomista (tähtäimessä tuloksellisuus ja vapaakauppa) Suomen KPO 2004: entistä paremmin yhteensovitettuja linjauksia, viranomaisten yhteistyötä, kehityspoliittisen näkökulman sisällyttämistä ohjelmiin ja selvityksiin KPO 2007: hallitus ottaa eri politiikan alojen vaikutukset kehitystavoitteisiin entistä paremmin huomioon ja pyrkii tukemaan niiden toteutumista (i) sisäinen (tavoitteiden, päämäärien, keinojen, toimintatapojen välillä) (ii) antajamaan sisäinen (yhden avunantajan eri politiikat) (iii) antajamaiden välinen (eri avunantajien politiikat) (iv) antajan-vastaanottajan politiikat (v) historiallinen politiikan muutos ajan myötä 3

4 Mitä se PJK sitten on? Määritelmät väljiä ja tulkinnanvaraisia Täydellinen politiikkakoherenssi tuskin mahdollista tai toivottavaakaan: politiikkalinjojen etsinnälle ja kilpailulle täytyy olla tilaa - molemmin puolin Paljon tehtävissä heikomman koherenssin hyväksi, puolin ja toisin ( do no harm ) Vrt. KPO 2004: mahdollisten ristiriitojen tunnistaminen tärkeää, mahdollistaa niiden käsittelyn ja uusien linjojen etsinnän Kehityspolitiikan asema heikko? Suomen/EU:n maatalouspolitiikka Maatalous työllistää 5 % EU:n väestöstä, tuottaa 3 % sen BKT:sta, vie yli 40 % sen budjetista koska sitä tuetaan EU uusimassa maatalouspolitiikkaansa tuet kytketään irti tuotannosta, maataloustuen määrä vähenee, ympäristö- ym. tuen määrä lisääntyy Suomi kiista 141-tuesta (Etelä-Suomen kansallinen tuki) EU:n (ja muiden OECD-maiden) tuettu maatalous pitää maailmanmarkkinahintoja alhaalla ja haittaa kehitysmaatuottajien pääsyä markkinoille Suomen/EU:n sokeripolitiikka Sokerijuurikas ja sokeriruoko kaksi kasvia, yksi tuote EU: maailman suurin juurikkaan tuottaja, ei silti globaalisti kilpailukykyinen, kotimarkkinahinta kaksinkolminkertainen Suomi: toista tuhatta tuottajaa, yksi tehdas, maailman kalleinta sokeria, kuka hyötyy? 2005 uudistus: EU-hinta 36 % alas, ei supistanut tuotantoa riittävästi 2007 uudistus: lisätukea vapaaehtoisille luopujille EU:n sokeriprotokolla: tietyt AKT-tuottajat saaneet tuoda ja myydä EU-hinnoilla, puretaan EPA:n myötä Suomen k-politiikan käännekohtia Kansainvälisen kehitysavun komitea (kehitysapu Suomen valtion agendalle) Kehitysaputoimisto UM:n poliittiseen osastoon (kehitysapuhallinnon alku) UM:n kehitysyhteistyöosasto (KYO) kehitysapuhallinnon vakiintuminen) Määrärahojen nopea kasvu alkaa, maksatukset 0.8 % v Lama ja leikkaukset, EU-jäsenyys uusi kehityspolitiikka Suomen kehitysavun historialliset vaiheet 1970-luvun alku: muodostumisvaihe pohjoismais-kansallinen vaihe 1991 EU/globalisaatiovaihe developmentalismi ja instrumentalismi ja niíden vuorovaikutus Muodostumisvaihe Alusta 1970-luvun alkuun Virkamiesvetoista (Iloniemi, Ahtisaari avainasemassa) Avun hallinnollinen ja finanssipohja lasketaan, avun määrä symbolinen perusta tulevalle0.7 YK:sta Poliittinen instrumentalismi vallalla (pohjoismaisuus Suomen läntisen profiilin korottajana) Monenkeskisestä kohti kahdenkeskistä apua Asiantuntijoita, ensimmäiset projektit, metsä(teollisuus): Intian Himalaja, Tunisia Yhteispohjoismaisia hankkeita, opetusala: Tansania Tansania, Vietnam, Sambia päävastaanottajamaiksi, muutama projektimaa, mm. Etiopia, Kenia Harvat yhtiöt kiinnostuneita (Metex, Jaakko Pöyry) 4

5 Pohjoismais-kansallinen vaihe , kansallisten etujen painotus, viiteryhmänä Pohjoismaat Määrärahat kasvavat hitaasti kiihtyen Taloudellinen instrumentalismi (vienninedistäminen valmetia viidakkoon ) etualalle, suuryhtiöt (ja pienemmätkin) kiinnostuvat Julkinen mielipide, poliitikot aktivoituvat Lisää kahdenkeskistä apua, suomalaisresursseja Kehitysluotot käyttöön, muutetaan lahjoiksi Lisää kaupallisesti kiinnostavia vastaanottajamaita IDB 1977, Finnfund 1979, korkotuki 1987 Pohjoismais-kansallinen vaihe 2 Developmentalismin vastaisku (DAC, MP): maaohjelmointi, suunnittelu- ja arviointikäytännöt, laatu, kestävyys, gender Lisää kansalaisjärjestöapua (valtion tuki alkoi 1977, Kepa 1984) Maavalinnan päävaiheet: 1979: Egypti, Kenia, Sri Lanka päävastaanottajiksi 1982: 15 vastaanottajaa, mm. Mosambik, Nepal, Nicaragua (eri kategoroita) 1980-luku: hiljaiset valinnat: Indonesia, Kiina EU/globalisaatiovaihe Nykytilanne 1991 määrärahojen lasku, tasaantuminen, ja uusi, entistä paljon loivempi nousu, viiteryhmänä EU, ainakin keskiverto Kansalliset edut erilaiset globalisaation aikana - ei tarvetta eikä mahdollisuuksia vanhakantaiseen poliittiseen tai taloudelliseen instrumentalismiin Taustalla pettymys avun tuloksiin niin kehitysvaikutuksiin (perinteistenkin vastaanottajien ansaittava apu) kuin taloudellis-instrumentaalisiin tuloksiin, yhtiöiden kiinnostus heikkenee Muutokset vahvistivat developmentalismia, toivat uusia instrumentalismeja (mukaan EU-rintamaan: Itä-Timor, Afganistan ) Vanha ja uusi ottavat yhteen Suuri linja: developmentalistisen aineksen painottuminen viime vuosina, instrumentalistiset voimat silti voimakkaat, nyt pinnalle, ratkaisun paikka Miten ratkaista Suomen (ja EU:n) ja kehitysmaiden ilmeiset eturistiriidat? Esim. maataloustuet Entä omat tuotanto- ja kulutustavat? Developmentalismi ollut heikko voima Suomessa miksi? (kansallinen habitus, vrt. NATO-keskustelu) Kehityspolitiikka aktiivisimmillaan kun kaikki tekijät puhuvat sen puolesta 5