Suomen kehityspolitiikan muodostuminen

Transkriptio

1 Suomen kehityspolitiikan muodostuminen Juhani Koponen Istunnot ma ja pe 12-14, U40 ls. 1 Ma Kehityspolitiikan ja yhteistyön peruskysymyksiä (luento) Pe Politiikan muodostuminen ja kansainvälisen kehityspolitiikan päälinjat (keskustelu/luento) Ma Politiikan muodostuminen.. jatkuu (luento) Pe Kehityspolitiikan ja yhteistyön tulokset ja vaikutukset (keskustelu/luento) Ma 30.1 Suomen kehityspolitiikan muodostuminen (luento) Pe 3.2. Suomen kehityspolitiikan uudet linjaukset (keskustelu/vierailuluento na. Iina Soiri, UM KEO) Istunnot ma ja pe 12-14, U40 ls. 1 Luennon aiheita Ma 6.2. EU:n kehityspolitiikka apu ja kauppa (vierailuluento Marikki Stocchetti, UPI) Pe Suomen kehitysyhteistyön tuloksista ja vaikutuksista maatasolla Tansania, Nepal, Nicaragua (luento ja keskustelu) Ma Kansalaisjärjestöt kehitysyhteistyössä (vierailuluento Tytti Nahi, Kepa) Pe Turvallisuus ja kehitys (luento ja keskustelu) Ma Kehityspolitiikan tulevaisuus (luento) Pe Päätösistunto tentti Suomen kehityspolitiikka Suomalainen lisäarvo Suomen kehityspolitiikassa 2000-luvulla ja sitä ennen Vanhasta uuteen kehityspolitiikkaan 1990-luvulla Suomen kehitysyhteistyö ja politiikka historiallisessa perspektiivissä Kehityspoliittinen ohjelma 2007 Kv. trendit vs. Suomen politiikka 1. lause: Kehityspolitiikka on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vrt toimenpideohjelma! Kehityspolitiikalla vaikutetaan maailmanlaajuisiin ponnistuksiin köyhyyden poistamiseksi taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen avulla Toimeenpanossa pääpaino on kehitysyhteistyössä Huomio sektoreihin tai teemoihin enemmän kuin maihin Muut politiikkalohkot otetaan huomioon (eritt. kauppa, ympäristö, maatalous) Vuosituhattavoitteiden osalta painotetaan ympäristöä Teollisuusmaiden omat tuotanto- ja kulutustavat mainitaan Suuri synteesi : köyhyyden vähentäminen, talouskasvu, markkinatalous, hyvä hallinto Pariisin julistus 2005, Accran toimintaohjelma 2008 (OEC/DAC): apu nivotaan kansallisiin suunnitelmiin, kehitysrahoitus ei erillään maan muusta varainkäytöstä, avunantajat yhdenmukaistavat hallintomenettelyjä, käyttävät kumppaneiden varainhallintoa, hankintakäytäntöjä, välttävät rinnakkaisrakenteita, purkavat sidontaa Suomen politiikka : painotus ympäristöön ja suomalaiseen lisäarvoon 1

2 Suomalaisia painotuksia KPO 2007:n toteutus Luonnontaloudellinen kestävyys kestävän kehityksen yhtenä perusosana Suomalaisen lisäarvon painottaminen, sen määritteleminen kilpailukykyisiksi suomalaisiksi resursseiksi Uskomus että jälkimmäinen voidaan laittaa palvelemaan edellistä Huomio sektoreihin ja teemoihin poliittisen, kulttuurisen jne. kontekstin (kumppanimaiden yhteiskunta ja kulttuuri) sijasta Ei toimintaohjelmaa, ei määriteltyjä kvantitatiivisia ym. tavoitteita vaan luova prosessi jossa luovia ratkaisuja Ministerivetoisuus (P. Väyrynen) lisääntyi, sen myötä hallinnollinen epävarmuus kurssin kääntäminen vei aikaa Lisää tarjontavetoisuutta: paino hankkeisiin ja sektoribudjettitukeen, yleiselle budjettituelle 25 %:n katto per maa Lisää satsausta luonnontaloudellisesti kestävään kehitykseen ja suomalaista lisäarvoa tarjoaville sektoreille: ympäristö, metsä, maatalous, energia, vesi, IT KPO 2007:n tausta Ministeri Väyrysen henkilökohtainen kiinnostus ja kokemus (väitöskirja 1988 Suomen ulkopolitiikka kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka) Rion (1992) ja Johannesburgin (2002) kehitys- ja ympäristöhuippukokoukset Suomen kehityspoliittisen linjan vakiintumattomuus ( uusi kansainvälinen vs. vanha kansallinen linja) Suomalaisen lisäarvon monet kasvot Lisäarvo kenelle? Suomelle vai kumppaneille? Vai muille donoreille? Suomalainen lisäarvo eksplisiittisenä poliittisena käsitteenä kapeammin: Suomalaisten resurssien käyttö. Suomalaisfirmojen sponsorointi? laajemmin: Suomen oman kehityshistoriallisen kokemuksen opit, vahvuudet Taustalla molemmissa: ajatus Suomen vahvuuksista ja osaamisesta (perusopetus ja terveys, vesi, metsätalous, tietoyhteiskunta ), eurooppalaisten arvojen paremmuus, painotukset erilaiset Lisäarvoajattelun perusideoita Lisäarvoajattelun ongelmia nykytilanteessa Kehitysyhteistyö on osa Suomen ulkopolitiikkaa ja sen väline Siinä täytyy tarjota muutakin kuin rahaa (jota aina vähän) ja pyrkiä molemminpuoliseen hyötyyn Muu tulee suomalaista vahvuuksista (teknologia, osaaminen, historialliset kokemukset, arvot, käyttäytymismallit ) Tämä ajattelu yhdistää vanhaa ja uutta kehityspolitiikkaa Trendi: siirtymä teknologiavetoisesta arvovetoisempaan politiikkaan, pysähdys ja käännös 2007 Raha kelpaa kumppaneille, eivät välttämättä välittäisi muusta Avunantajilla pitkälle samat arvot ja samat vahvuudet Kumppaneilla itsellään paljon teknistä ym. kapasiteettia eri aloilla Uudessa apuarkkitehtuurissa kukaan ei voi itse yksipuolisesti päättää omaa panostaan, siitä täytyy sopia yhteistyössä kumppaneiden johdolla Vahvuuksien lisäksi myös heikkoudet analysoitava! 2

3 Suomen uuden kehitys(maa)politiikan kehitys 1996 kehitysyhteistyön periaatepäätös 1998 kehitysmaapolitiikan linjaus 2001 kehitysmaapolitiikan toiminnallistaminen 2004 kehityspoliittinen ohjelma Kehitysyhteistyöstä/avusta yksi kehitys(maa)politiikan väline Suomen politiikka linjaan EU:n kanssa (yhteinen arvopohja, sen retorinen painotus) Uuden kp:n tavoitteita ja keinoja Maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen Laajan köyhyyden vähentäminen Ihmisoikeuksien, kansanvallan ja hyvän hallinnon edistäminen (painottuu 2012-) Globaalien ympäristöongelmien ehkäiseminen Kehitysyhteistyö ja politiikkakoherenssi Usko hyvään politiikkaan, sen ajaminen Markkinatalous keino vai päämäärä? Vai molemmat? Keinot konkreettisesti Kyt-määrärahat Apu dialogi politiikkaan vaikuttaminen Suomen aputavoitteet: 0.51 % bktl:sta 2010, 0.7 % 2015 edellinen ylittyi (lama), jälkimmäistä tuskin saavutetaan Euroopan Unionin tavoitteet: 0.51 % jokaiselle (vanhalle) jäsenmaalle 2010 (0.56 yhteensä), 0.7 % kokonaistavoite 2015 Kehityspoliittinen johdonmukaisuus EU:n tavoitteena lähtien Maastrichtin sopimuksesta 1992, painotetaan 2005 konsensusjulkilausumassa Suomella painottuu 2004 KPO:ssa, mukana heikommin KPO:ssa 2007, entä 2012? Constant 2000 MEUR Finnish ODA disbursements and share of GNI 900,0 0,9 800,0 0,8 700,0 0,7 600,0 0,6 500,0 0,5 400,0 0,4 300,0 0,3 200,0 0,2 100,0 0,1 0, Finnish ODA Disbursements ODA as % of GNI Nousu ja lasku numeroina Suomen kehitysyhteistyömäärärahat: v ,074 M % bktl:sta v ,124 M, 0.56 bktl:sta? Vai yli? ( varsinainen kehitysyhteistyö 872 M ) Kehitysyhteistyön maksatukset: v M - 0,54 % bktl:sta v ,007,6 M 0.55 % bktl:sta Maksatukset suhteellisesti ylimmillään: v M - 0,77 % % bktl:sta Ja alimmillaan v M 0.30 % bktl:sta Varsinainen kehitysyhteistyö vs. muut menot Varsinainen kehitysyhteistyö - UM:n hallinnoima tavoitteellinen kehitysyhteistyötoiminta Muut kehitysyhteistyömenot: esim. hallinto, EU-osuus, jäsenmaksut kansainvälisille järjestöille, kehitysmaapakolaisten 1. vuoden kulut, osa rauhanturvasta, kansainvälisten rahoituslaitosten osakepääomankorotukset Kiista mitä rauhanturva-, pakolais- ja ympäristöyhteistyökuluja voidaan laskea ODA:an, uhkaavat syödä oikeita kyt-varoja 3

4 Suomi toimii Ilmastorahoituksen paineet Maailmanlaajuisesti monenkeskisesti YK:n, EU:n ym. sekä kansalaisjärjestöjen kautta Kahdenkeskisesti pitkäaikaisissa yhteistyömaissa ja alueilla Muissa maissa ja laajemmilla alueilla : alueellinen yhteistyö lisääntynyt Aloilla, joilla korostuu suomalaisen asiantuntemuksen ja kokemusten hyödyntäminen kumppanimaiden kehitysohjelmien tukemisessa ( suomalainen lisäarvo 2007) tai suomalaiset vahvuudet? (TPO 2012) Ilmastorahoitukseen luvattiin Kööpenhaminassa 100 Mrd $ pitkällä, 10 Mrd $ lyhyellä tähtäyksellä, yhä epäselvää mistä edellinen otetaan (yksityiset, julkiset, kyt varat?) Suomen osuus jälkimmäisestä 110 M, 2012 kyt-budjetissa varattu 42 milj Hallitusohjelma 2011: kyt-varojen bktl-osuus jäädytetään 0.56 %:iin , 2013:n jälkeen päästöoikeuksien kaupasta saatavia varoja voidaan käyttää ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön Kumppanimaita Kehitysavun historiaa Pitkäaikaiset yhteistyömaat ( luvuilta, vahvistettiin ): Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal, Nicaragua, Sambia, Tansania, Vietnam Pitkäaikaisten kriteereinä: tarve (köyhyys, ympäristön tila), kehitystahto (sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen talouskasvun kautta), markkinasuuntauminen, tuloksellisuuden edellytykset Pitkäaikaisissa vaikutetaan politiikkaan ( dialogi ) Väkivaltaisista kriiseistä toipuvat maat (Afganistan, Kosovo, Bosnia, palestiinalaisalueet, Sudan ) Määräaikaisen yhteistyön maat (Etelä-Afrikka jne.) Muutoksia 2012-: Nicaragua ulos pääkumppaneista, muista jäävät Afganistan, palestiinalaisalueet, E-Sudan Englanti, Ranska, Hollanti 1950-l. siirtomaa-avusta neokolonialismiin USA kommunismin pysäyttäminen kehityksen avulla - developmentalismi Multilateraaliset instituutiot 1940-luvulta developmentalismin lipunkantajat Saksa, Japani 1960-l taloudellinen ja poliittinen instrumentalismi mukaan Pohjoismaat 1960-l -? Suomen k-politiikan käännekohtia Kansainvälisen kehitysavun komitea (kehitysapu Suomen valtion agendalle) Kehitysaputoimisto UM:n poliittiseen osastoon (kehitysapuhallinnon alku) UM:n kehitysyhteistyöosasto (KYO) kehitysapuhallinnon vakiintuminen) Määrärahojen nopea kasvu alkaa, maksatukset 0.77 % v Lama ja leikkaukset, EU-jäsenyys uusi kehityspolitiikka Suomen kehitysavun historialliset vaiheet Koska alkoi? 1970-luvun alku: muodostumisvaihe pohjoismais-kansallinen vaihe 1991 EU/globalisaatiovaihe Developmentalismin ja instrumentalismin vuorovaikutus 4

5 Muodostumisvaihe Pohjoismais-kansallinen vaihe 1 Alusta 1970-luvun alkuun Virkamiesvetoista (Iloniemi avainasemassa, Ahtisaari apuna), vähän julkista keskustelua Avun hallinnollinen ja finanssipohja lasketaan, avun määrä symbolinen perusta tulevalle 0.7 YK:sta Poliittinen instrumentalismi vallalla (pohjoismaisuus Suomen läntisen profiilin korottajana) Monenkeskisestä kohti kahdenkeskistä apua Asiantuntijoita, ensimmäiset projektit, metsä(teollisuus): Intian Himalaja, Tunisia Yhteispohjoismaisia hankkeita, opetusala: Tansania Tansania, Vietnam, Sambia päävastaanottajamaiksi, muutama projektimaa, mm. Etiopia, Kenia Harvat yhtiöt kiinnostuneita (Metex, Jaakko Pöyry) , kansallisten etujen painotus, viiteryhmänä Pohjoismaat Määrärahat kasvavat hitaasti kiihtyen Taloudellinen instrumentalismi (vienninedistäminen valmetia viidakkoon ) etualalle, suuryhtiöt (ja pienemmätkin) kiinnostuvat Julkinen mielipide, poliitikot aktivoituvat (Sorsa, Väyrynen) kritiikki: omat köyhät hoidettava ensin Lisää kahdenkeskistä apua, suomalaisresursseja Kehitysluotot käyttöön, muutetaan lahjoiksi Lisää kaupallisesti kiinnostavia vastaanottajamaita IDB 1977, Finnfund 1979, korkotuki 1987 Pohjoismais-kansallinen vaihe 2 EU/globalisaatiovaihe Developmentalismin vastaisku (DAC, MP): maaohjelmointi, suunnittelu- ja arviointikäytännöt, laatu, kestävyys, gender Lisää kansalaisjärjestöapua (valtion tuki alkoi 1977, Kepa 1984) Maavalinnan päävaiheet: 1979: Egypti, Kenia, Sri Lanka päävastaanottajiksi 1982 paketti: 15 vastaanottajaa, mm. Mosambik, Nepal, Nicaragua (eri kategoroita) 1980-luku: hiljaiset valinnat: Indonesia, Kiina 1991 määrärahojen lasku, tasaantuminen, ja uusi, entistä paljon loivempi nousu, viiteryhmänä EU, ensin keskiverto, sitten 2010 ja 2015 määrätavoitteet Kansalliset edut erilaiset globalisaation aikana - ei tarvetta eikä mahdollisuuksia vanhakantaiseen poliittiseen tai taloudelliseen instrumentalismiin Taustalla pettymys avun tuloksiin niin kehitysvaikutuksiin (perinteistenkin vastaanottajien ansaittava apu) kuin taloudellis-instrumentaalisiin tuloksiin, yhtiöiden suora kiinnostus heikkenee Muutokset vahvistivat developmentalismia, toivat uusia instrumentalismeja (mukaan EU/Nato-rintamaan: palestiinalaisalueet, Länsi-Balkan, Afganistan ) Nykytilanne Kysymykset 3.2. istuntoon Suuri linja: kv. developmentalistisen aineksen painottuminen viime vuosina, instrumentalistiset voimat silti voimakkaat, vahvistuivat , miten 2012? Tuleeko lisää budjettileikkauksia, minne ne kohdistetaan? Developmentalismi ollut heikko voima Suomessa miksi? (kansallinen habitus, vrt. NATO-keskustelu) Miten ratkaista Suomen (ja EU:n) ja kehitysmaiden ilmeiset eturistiriidat? Esim. Maataloustuet. Vrt. KPO 2004: ristiririidat tunnustettava ja otettava poliittiseen käsittelyyn Ihmisoikeusperusteisen politikan mahdollisuudet? Kehityspolitiikka aktiivisimmillaan kun kaikki tekijät puhuvat sen puolesta (a) Miten kehityspoliittinen toimenpideohjelmaluonnos 2012 määrittää: -kehityspolitiikan ja ulkopolitiikan suhteen -ihmisoikeusperustaisen kehityspolitiikan -Suomen kehityspolitiikan tavoitteet ja kumppanit -Suomen kehityspolitiikan resurssit ja keinot - suomalaiset vahvuudet kehityspolitiikassa (b) Mikä on mielestäsi hyvää ao. luonnoksessa? Missä näet ongelmia? 5

6 Kysymykset istuntoon Kuinka European consensus määrittelee kestävän kehityksen ja politiikkajohdonmukaisuuden? Millaisena se näkee kaupan roolin kehityksessä? Mitä uusia painotuksia Agenda for change tuo? Kuinka se määrittelee apu- ja muiden poliitikkojen suhteen? Miten avun suuntaminen (allocation) muuttuu? Mitä tarkoittavat eriytyneet kumppanudet ( differentiated partnerships )? Mikä on ehdollisuuden (conditionality) rooli? 6