Pääkirjoitus 2 Asiantuntijakirjoituksia 2 Rakennusalan käänteinen arvonlisävero 2

Transkriptio

1 Sisällysluettelo Pääkirjoitus 2 Asiantuntijakirjoituksia 2 Rakennusalan käänteinen arvonlisävero 2 Oikeuskäytäntö 4 KHO vuosikirja-ratkaisuja 4 KHO lyhyet ratkaisuselosteet 6 Arvonlisäverotus 7 KVL:n ennakkoratkaisut 7 Vahvistetut lait ja asetukset 10 Vuoden 2011 tuloverotuksen muutokset vahvistettu 10 Arvonlisäverotus 10 Eläkelakien yrittäjä määritelmää laajennetaan 10 Hallituksen esitykset 11 Maahantuonnista kannettava arvonlisävero 11 Verohallinnon ohjeet ja päätökset 11 Matkakustannusten korvaukset vuonna Luontoisedut vuonna Matkakuluvähennyksen määrä vuonna Vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittely verotuksessa 13 Arpajaisvero 14 Verohallinnon yhtenäistämisohjeet 14 Yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kulujen vähentäminen 15 Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa 16 Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden arvonlisäverokanta 16 Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön arvonlisäverotus 16 Toiminnan aloittaminen Suomessa 17 Yhteystiedot 17 1

2 Pääkirjoitus TuokkoTaxin vuoden 2011 ensimmäisessä numerossa käsitellään ajanjakson syyskuu helmikuu 2011 ajankohtaisia ja tärkeimpiä verotusta koskevia oikeuksien päätöksiä, vahvistettuja lakeja, hallituksen esityksiä ja verohallinnon ohjeistuksia. Verolainsäädännön muutoksen ovat olleet vähäisiä, johtuen luultavasti ainakin osittain tulevista eduskuntavaaleista. Vaalien jälkeen on odotettavissa muutoksia lukuisiin verolakeihin, kuten arvonlisäverokantoihin, pääoma- ja yritysverokantoihin. Arvonlisäveroasiantuntija Leena Juusela on laatinut kirjoituksen huhtikuun alussa voimaan tulevasta rakennusalan käännetystä arvonlisäverovelvollisuudesta. Tom Hoffström Vero-osaston johtaja Tuokko Tilintarkastus Oy Asiantuntijakirjoituksia Rakennusalan käänteinen arvonlisävero Rakentamispalvelujen arvonlisäverotukseen on alkaen tulossa merkittävä muutos, käänteinen verovelvollisuus rakennusalan yritysten välisessä laskutuksessa. Lakimuutoksen taustalla on talousrikollisuuden ja harmaan talouden aiheuttamat huomattavat vahingot. Kiristynyt kilpailu on vääristänyt hinnoittelua, mikä puolestaan vääristää kilpailua. Yritys, jolla ei ole aikomustakaan maksaa veroja tai huolehtia työnantajavelvoitteistaan, voi tehdä varsin edullisia urakkatarjouksia rehellisiin yrityksiin verrattuna. Varsin usein verotarkastuksissa havaittu ongelma on kuittikauppa. Verohallinto on antanut asiaa koskevan ohjeen Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus alkaen. Ohje sisältää myös lukuisia esimerkkejä menettelyn soveltamisesta. Mikä muuttuu? Muutos tarkoittaa, että verovelvollinen onkin myyjän sijasta ostaja eli aliurakoinnissa arvonlisäveron suorittaa ja ilmoittaa aliurakoitsijan sijasta työsuorituksen ostaja eli pääurakoitsija, joka voi myös vähentää ilmoittamansa veron. Näin toimitaan läpi koko aliurakointiketjun, vain pääurakoitsija laskuttaa asiakastaan verollisella laskulla. Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan vain rakennusalan yritysten välisiin myynteihin. Ostajan tulee olla elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvia rakentamispalveluja tai kiinteistöjä. Muutos ei kuitenkaan koske pelkästään edelleen myytäviä palveluita vaan myös tällaisen yrityksen omaan käyttöön ostamia palveluita kuten esimerkiksi oman liikekiinteistön korjaustöitä. Jotta säännöstä ei voitaisi kiertää, menettelyä sovelletaan myös ns. välimiehiin eli elinkeinonharjoittajiin, jotka myyvät edelleen palvelun edellä tarkoitetulle elinkeinonharjoittajalle. Ostajan aseman selvittäminen saattaa aiheut- 2

3 taa sekaannuksia ja ainakin lisätyötä ainakin aluksi. Saatetaan aiheetta jättää arvonlisävero lisäämättä laskuihin tai laskuttaa virheellisesti arvonlisäverolla, varmuuden vuoksi. On myös muistettava, että jos edellytykset täyttyvät, on käänteisen verovelvollisuuden soveltaminen pakollista. Muutos ei vaikuta vähennysoikeuteen. Palvelun myyjä on oikeutettu palautukseen hankintoihinsa sisältyvistä arvonlisäveroista, vaikka ostaja onkin verovelvollinen palvelun myynnistä. Ostajalla taas on vähennysoikeus arvonlisäverosta, jonka hän itse laskee ja ilmoittaa rakentamispalvelun ostostaan edellyttäen kuitenkin, että vähennysoikeuden edellytykset täyttyvät. Arvonlisäverotuksen kiinteistön käsite ja palvelut, joita uusi menettely koskee Kiinteistöllä tarkoitetaan arvonlisäverotuksessa maa-aluetta, rakennusta ja pysyvää rakennelmaa tai niiden osaa. Pysyviä rakennelmia ovat esimerkiksi sillat, laiturit, kanavat, vesiväylät, sähkö-, vesi- ja kaukolämpö- ja televerkot sekä mm. sillat, laiturit ja vastaavat. Pysyvillä rakennelmilla ei siis tarkoiteta mitään tilapäisiä rakennelmia kuten rakennustelineitä, työmaaparakkeja tai työmaakeskuksia eikä muita sellaisia rakennelmia, joiden käyttö rajoittuu rakennusaikaan. Kiinteistön osana ei pidetä tiloissa harjoitettavaa toimintaa varten asennettavia laitteita tai kalusteita. Käänteistä verovelvollisuutta sovelletaan rakentamispalveluihin, joita ovat kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen. Em. töihin liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu niihin verrattava palvelu eivät tule käännetyn verovelvollisuuden piiriin, vaikka myös ne arvonlisäverolain mukaan ovatkin rakentamispalvelua. Lisäksi käänteinen verovelvollisuus koskee rakennusalalla tapahtuvaa työvoiman vuokrausta. Rakentamispalveluja ovat mm. uudis- ja korjausrakentaminen sekä perusparannus niihin liittyvine pohjatöineen, eristystyöt, LVI- ja sähköasennukset, rakennusaikainen siivous ja viimeistelytyöt. Lisäksi rakentamispalveluna pidetään rakennuskoneiden vuokrausta käyttäjineen. Menettelyä ei sovelleta tavaran myyntiin, vaikka siihen liittyisi myös jonkin verran asennustyötä. Rakentamispalvelun tulee siis olla pääsuorite. Uutta menettelyä ei sovelleta kesken oleviin töihin. Keskeneräisinä pidetään sellaisia töitä, jotka on tosiasiallisesti aloitettu ennen lain voimaan tuloa; sopimuksen tekoajankohdalla ei ole merkitystä. Laskutus ja annettavat ilmoitukset Verovelvollinen rakennusalan yritysten välisissä palvelumyyneissä on ostaja, mutta myyjällä on kuitenkin aina laskutusvastuu. Laskutussäännökset muuttuvat myös siten, että laskuille on aina merkittävä myös ostajan arvonlisäverotunniste ja tieto siitä, että ostaja on veronmaksuvelvollinen. Myös viittausta AVL 8 c :ään tai direktiivin 2006/112/ EY artiklaan 199 voidaan käyttää. Vuoden 2011 kausiveroilmoituksella on uudet kohdat sekä myyjän että ostajan annettavia ilmoituksia varten. Leena Juusela Veroasiantuntija Tuokko Tilintarkastus Oy 3

4 Oikeuskäytäntö KHO vuosikirja-ratkaisuja Elinkeinotulon verotus Sulautumisen vastikkeettomuus osittain tai kokonaan ei estä EVL 52 a :n soveltamista A Oy omisti 50 prosenttia B Oy:n osakkeista. Neljä luonnollista henkilöä omistivat loput B Oy:n osakekannasta. B Oy sulautui osakeyhtiölain 16 luvun säännösten mukaisesti A Oy:öön siten, että B Oy:n kaikki varat ja velat siirtyvät A Oy:lle. Vastaanottavalle yhtiölle A Oy:lle ei suoritettu sulautumisvastiketta. Muut sulautuvan B Oy:n osakkaat saivat vastikkeena A Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumiseen voitiin soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a :n ja 52 b :n säännöksiä. KHO:2011: , ennakkoratkaisu vuosille 2009 ja X oli omistanut koko A Oy:n osakekannan ja 23,4 prosenttia B Oy:n osakekannasta. A Oy oli omistanut loput eli 76,6 prosenttia B Oy:n osakekannasta. B Oy oli sulautunut A Oy:öön. X:llä ei ollut tarvetta saada sulautumisvastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia osakkeita, koska hän omisti vastaanottavan yhtiön joka tapauksessa kokonaan, joten sulautuminen toteutettiin maksamatta lainkaan sulautumisvastiketta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumista oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a :ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b :stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Verovuosi KHO:2010: , äänestys 3-2. Hinnanerosopimuksesta saatu tulo pääomatuloa, mutta siitä aiheutuva meno ei vähennyskelpoinen A kävi sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja teki sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin kuten CFD-sijoitusinstrumentteihin (Contract for Difference, hinnanerosopimus). CFD on hinnanerosopimus, jolla ei ole erääntymispäivää eikä ennalta sovittua hintaa, vaan sen hinnanmuutos vastaa kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. Kaupankäynti CFD-instrumenteilla ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla. Keskusverolautakunnan tältä osin lainvoimaiseksi jääneessä ennakkoratkaisussa oli todettu, että A:lle tästä sopimuksesta kertyvä tulo oli tuloverolain 32 :n mukaista pääomatuloa. Korkein hallinto-oikeus pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun myös siltä osin kun siinä oli katsottu, ettei A:lle CFD-sopimuksesta koituva meno ollut tuloverolain 54 :ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 :ssä tarkoitettuna luovutustappiona tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2009 ja KHO:2010: Konserniyhtiöltä saadun lainan korkoa verrattiin sillä korvatun aiemman lainan korkoon Pohjoismaiseen konserniin kuuluvalla A Oy:llä oli elokuuhun 2005 asti konsernin ulkopuoliselta riippumattomalta osapuolelta elinkeinotoimintaa varten otetut kaksi lainaa, joiden kokonaiskorkoprosentti oli 3,135-3,25. Yhtiön pitkäaikaiset lainat olivat runsaat 36 miljoonaa euroa ja yhtiön omasta puolestaan antamat vakuudet noin 41 miljoonaa 4

5 euroa. Elokuussa 2005 konsernin koko rahoitus järjestettiin uudelleen. A Oy maksoi uudelleenrahoitukseen liittyen pois vanhat pankkilainansa ja otti uuden lainan ruotsalaiselta konserniyhtiöltä B AB:ltä. Konserniyhtiöiden välisissä lainoissa käytettiin korkoprosenttia 9,5. Korkoprosenttiin olivat vaikuttaneet ulkopuolisilta otettujen pankkilainojen, riskilainojen sekä osakkailta saatujen lainojen korkoprosentit. Uudelleenrahoituksen jälkeen A Oy:n pitkäaikaiset lainat olivat runsaat 38 miljoonaa euroa ja konserniin kuuluvien yritysten puolesta antamat vakuudet noin 300 miljoonaa euroa. A Oy:n pääomarakenteessa ei tapahtunut olennaisia muutoksia uudelleenrahoituksessa. A Oy ei ollut saanut konsernin rahoitusyhtiönä toimineelta B AB:ltä tai muuten sellaisia rahoituspalveluja, joita tulisi ottaa huomioon koron markkinaehtoisuuden arvioinnissa. A Oy:n B AB:lle maksamat korot olivat ylittäneet selvästi määrän, joka olisi maksettu toisistaan riippumattomien yritysten välillä. Vähennyskelpoisten korkojen määrää ei voitu myöskään suoraan määrittää koko konsernin ulkopuolisen rahoituksen keskimääräisen 7,04 prosentin koron perusteella tilanteessa, jossa yhtiön oma luottokelpoisuus ja muut olosuhteet olisivat mahdollistaneet olennaisesti edullisemman rahoituksen. A Oy:n verotettavaan tuloon verovuodelta 2005 oli siten lisättävä vähennyskelvottomiksi katsottuja korkoja 9,5 ja 3,25 prosentin erotusta vastaavana määränä euroa. KHO:2010: Rakennushankkeeseen liittyvä korkosuojaussopimus vähennyskelpoinen meno A Oy:n toimialana oli kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Yhtiön tuotot olivat muodostuneet pääasiassa vuokraustuotoista ja sen tulos oli verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen. Yhtiö oli tehnyt pankin kanssa korkosuojaussopimukset (niin sanotut cap- ja floor-korkosuojaussopimukset). Yhtiö oli verovuonna suorittanut floorkorkosuojaussopimuksen perusteella pankille euroa. Kun korkosuojaussopimuksen tarkoituksena oli yhtiön rakennushankkeeseen liittyvien velkojen korkoriskin hallitseminen, kysymyksessä oli tuloverolain 29 :ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno. Verovuosi KHO:2010: Kauppahinnan maksuksi saadun arvopaperin arvonmenetys ei vaikuttanut luovutusvoiton verotukseen A oli luopunut osakekauppasopimukseksi nimetyllä asiakirjalla omistamistaan kymmenestä B Oy:n osakkeesta siten, että B Oy lunasti A:lta neljä osaketta ja C Oy osti loput kuusi osaketta. Osakekauppasopimusta allekirjoitettaessa A:lle maksettiin markkaa, josta markkaa suoritti B Oy ja markkaa C Oy. Velaksi jääneen kauppahinnan osasta markasta C Oy otti päivätyllä velkakirjalla A:lta vaihtovelkakirjalainan. Laina tuli maksaa puolivuosittain kahdeksassa markan erässä viimeisen erän eräpäivän ollessa Mikäli vaihtovelkakirjalaina tai sen osa oli maksamatta laina-ajan päätyttyä, voitiin vaihtovelkakirjat vaihtaa C Oy:n osakkeisiin osittain tai kokonaan, kunnes lainan pääoma viivästyskorkoineen oli kokonaan maksettu takaisin. C Oy haettiin konkurssiin, joka raukesi varojen puutteessa. Tällöin vaihtovelkakirjalainasta oli maksamatta puolet eli ,95 euroa ( markkaa). Tämä määrä oli A:lta jäänyt saamatta. Tältä osin ei kuitenkaan ollut kysymys kauppahinnan saamatta jäämisestä vaan kauppahinnan maksuksi saatuun arvopaperiin kohdistuvasta arvonmenetyksestä, joka ei vaikuttanut luovutusvoiton verotukseen. Näin ollen menetystä ei voitu ottaa huomioon luovutusvoiton määrää laskettaessa osakekauppasopimuksessa sovitun kokonaiskauppahinnan ,70 euron ( markan) vähennyksenä. Verovuosi KHO:2010:

6 Avoimen yhtiön yhtiömiehen negatiivinen oma pääoma luovutusvoittoa osuuden lahjoituksessa A oli ollut vuodesta 1991 lähtien avoimen yhtiön toisena vastuunalaisena yhtiömiehenä. Hän lahjoitti vuonna 1999 yhtiömiesosuutensa pojalleen ja tyttärensä puolisolle. Lahjoitettaessa A:n yksityistili oli negatiivinen markkaa, millä määrällä A:n yksityisotot hänen yhtiömiesaikanaan olivat ylittäneet A:n yksityissijoitusten ja voittoosuuksien yhteismäärän. A:n pääomatulona voitiin verottaa yhtiömiesosuuden luovutuksesta saatuna voittona markkaa. Verovuosi KHO:2010: Varainsiirtovero Erillinen haittakorvaus luettiin vuokraoikeuden kauppahintaan Tontin vuokraoikeuden ja tontilla sijaitsevien rakennusten kaupan kanssa oli samana päivänä solmittu erillinen haittakorvausta koskeva sopimus, jonka mukaan ostaja korvasi myyjälle muutosta ja uuden vuokra-alueen kunnostamisesta johtuvat menot. Tuo haittakorvaus oli luettava kysymyksessä olevan vuokraoikeuden kaupasta suoritettavan varainsiirtoveron laskentaperusteeseen. KHO:2010: , äänestys 4-1. KHO lyhyet ratkaisuselosteet Tuloverotus Elinkeinotoiminnan tappio vähennettävissä pääomatuloista jo lopettamisvuonna Verovuoden 2005 aikana elinkeinotoimintansa lopettaneella A:lla oli aikaisemmilta verovuosilta vahvistettuja elinkeinotoiminnan tappioita, joihin sisältyi verovuodelta 1995 vahvistettu tappio. Tuloverolain 121 :n mukaan luonnollisen henkilön elinkeinotoiminnan tappio, jota ei voida vähentää elinkeinotoiminnan tuloksesta toiminnan lopettamisen vuoksi, voidaan vähentää verovelvollisen pääomatuloista tappiovuotta seuraavien 10 verovuoden aikana. Säännöksen sanamuodon valossa on epäselvää, voivatko tappiot tulla vähennettäviksi pääomatuloista jo elinkeinotoiminnan lopettamisvuonna vai vasta seuraavina verovuosina. Tappiontasausjärjestelmän yleisenä lähtökohtana on tappioiden vähentäminen sitä mukaa kuin verovelvolliselle syntyy sellaista tuloa, josta tappio on vähennettävissä. Kun A:n elinkeinotoiminnan lopettaminen verovuoden aikana oli verotusta toimitettaessa selvästi todettavissa ja kun otettiin huomioon lain sanamuodon epäselvyys ja tappiontasausjärjestelmän lähtökohdat, verovuodelta 1995 vahvistettu elinkeinotoiminnan tappio voitiin vähentää verovuoden 2005 pääomatuloista. KHO /3091 Arvonlisäverotus Yhteisön ulkopuolelle suuntautuvan valmismatkan varausmaksu veroton Matkanjärjestäjä A Ky oli perinyt myymistään ja välittämistään Venäjälle suuntautuneista valmismatkoista varauskohtaista palvelumaksua kultakin varatulta matkalta. A Ky oli kirjannut nämä palvelumaksut verolliseen myyntiinsä (alv 22 %). Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valmismatkaan liittyvää varausmaksua ei ollut pidettävä erillisestä palvelusta suoritettuna maksuna, vaan kysymys oli valmismatkan hintaan sisäl tyvästä hinnanlisästä. Koska Euroopan yhteisön 6

7 ulkopuolelle suuntautuneiden valmismatkojen myynti oli verotonta, näiden matkojen myyntiin liittyvät varausmaksut olivat myös verottomia. A Ky:n ei näin ollen ollut suoritettava arvonlisäveroa Venäjälle suuntautuneisiin valmismatkoihin liittyvistä varausmaksuista. Jälkiverotukset tilikausilta , ja KHO /2051 Marginaaliverotus sovellettavissa myös osittain työsuhdekäytössä oleviin autoihin Moottoriajoneuvojen vähittäiskauppaa harjoittava A Oy myi uusia henkilö- ja pakettiautoja sekä toimi vaihtoautokauppiaana. A Oy sovelsi verottomana ostamiinsa käytettyihin henkilöautoihin yleensä arvonlisäverolain 79 a :ssä tarkoitettua marginaaliverotusmenettelyä. A Oy oli suunnitellut ryhtyvänsä käyttämään joitakin marginaaliverotusmenettelyn mukaisesti käsiteltyjä verottomana ostettuja käytettyjä henkilöautoja työntekijöidensä työsuhdeautoina ennen niiden edelleenmyyntiä. Työsuhdekäytön kesto oli arviolta noin yksi kuukausi. Työntekijä ei välttämättä saanut käyttöönsä aina samaa autoa, vaan käyttöön jouduttiin ottamaan auto, joka sattui olemaan vapaana vaihtoautohallissa tai liikkeen ulkotiloissa. Työntekijän käyttämä auto oli päivisin varusteltu kuten muutkin vaihtoautot. Autossa oli esillä hintalappu ja sitä pidettiin muutoinkin myyntikun nossa. Kun A Oy oli hankkinut työntekijöille työsuhdeautoiksi luovuttamansa käytetyt henkilöautot ensisijaisesti myytäviksi, A Oy oli hankkinut henkilöautot arvonlisäverolain 79 a :ssä tarkoitetulla tavalla verollista edelleenmyyntiä varten. A Oy voi näin ollen soveltaa marginaaliverotusmenettelyä sellaisten käytettyjen henkilöautojen edelleenmyyntiin, jotka oli kirjattu ostohetkellä marginaalivero-ostoihin ja joita oli käytetty työsuhdekäytössä ennen niiden verollista edelleenmyyntiä asiakkaille. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajaksi KHO /2050 KVL:n ennakkoratkaisut Tuloverotus Osakkeiden hankintaan liittyvät menot tuli lukea verotuksessa osakkeiden hankintamenoon vaikka ne vähennettiin vuosikuluna kirjanpidossa A Oyj oli hankkinut vuonna 2010 erään yhtiön koko osakekannan. Osakekaupan valmistelusta ja toteuttamisesta oli yhtiölle aiheutunut ulkopuolisille asiantuntijoille suoritettuja menoja. Hakemuksen mukaan nämä menot liittyivät läheisesti osakkeiden hankintaan, minkä vuoksi ne tuli lukea verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 :n 1 momentin mukaisesti osakkeiden hankintamenoon. Sillä, että A Oyj noudattamiensa kirjanpitostandardien mukaisesti vähensi mainitut menot vuosikuluna kirjanpidossaan, ei ollut vaikutusta niiden käsittelyyn verotuksessa. Ennakkoratkaisu vuodelle KVL 063/ (ei lainvoimoimainen). 7

8 Säätiö sai myydä elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeet verovapaasti Yleishyödyllisenä yhteisönä pidetty säätiö oli siirtänyt elinkeinotoiminnaksi katsottavan toimintansa vuonna 2005 perustamalleen X Oy:lle. Tämän jälkeen säätiö ei ollut itse harjoittanut vastaavaa toimintaa. Säätiön tarkoituksena oli myydä X Oy:n osakkeet. Kun X Oy:n osakkeet eivät hakemuksessa esitetyn selvityksen mukaan kuuluneet säätiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, näiden osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto oli säätiölle henkilökohtaisen tulolähteen tulona verovapaata. Ennakkoratkaisu vuosille KVL 054/ (ei lainvoimainen). Myös vain tietylle ryhmälle otettu lisäeläketurva voi olla kollektiivinen A toimi vakuutusyhtiössä tiettyjen vakuutusten myyntiin erikoistuneessa henkilöstöryhmässä, joka erosi muusta yhtiön henkilöstöstä organisatoriselta asemaltaan ja toimenkuvaltaan. Ryhmässä työskentelevien palkkaus kostui kiinteästä peruspalkasta, sekä henkilökohtaiseen myyntiin perustuvasta myyntipalkasta, jonka osuus oli noin prosenttia henkilön kokonaispalkasta. A:n työnantajan oli tarkoitus ottaa edellä tarkoitettuun henkilöstöryhmään kuuluville työntekijöille vapaaehtoinen maksuperusteinen ryhmäeläkevakuutus, jonka vakuutusmaksuja yhtiö maksaisi vuosittain itse päättämänsä määrän. Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan työnantajan maksamat vakuutusmaksut jaettaisiin vakuutettujen kesken heille vuosittain maksettujen työsuoritusperusteisten palkanosien suhteessa. Kun otettiin huomioon se, että vakuutusmaksu jakautui kaikille kyseiseen henkilöstöryhmään kuuluville samoin perustein eli työsuoritukseen perustuvien palkanosien suhteessa ja se, että lisäeläketurva kohdistui työntekijöistä koostuvaan henkilöpiiriin, vakuutusta pidettiin tuloverolain 96a :n 2 momentissa tarkoitettuna työnantajan työntekijälleen järjestämänä kollektiivisena lisäeläketurvana, jonka vakuutusmaksut eivät olleet A:n veronalaista ansiotuloa. Ennakkoratkaisu vuodelle KVL 048/ (Lainvoimainen). Sijoitusrahaston voitonjakolainalle maksama tuottokorko vähennyskelpoinen Pääomarahastojen hallinnointia harjoittavan osakeyhtiön oli tarkoitus perustaa A Ky, joka toimisi äänettömänä yhtiömiehenä perustettavassa kommandiittiyhtiömuotoisessa sijoitusrahastossa. A Ky toimisi niin sanottuna syöttörahastona, jonka tarkoituksena oli kerätä sijoittajilta varoja sijoitusrahastoon; kerättävien varojen tavoitemääränä oli vähintään 10 miljoonaa euroa. Sijoitusrahasto sijoittaisi varat edelleen tietyllä alalla toimiviin yhtiöihin. Sijoitusrahaston tavoitekoko oli noin 60 miljoonaa euroa. Kun otettiin huomioon A Ky:n harjoittaman toiminnan luonne sijoitusrahaston äänettömänä yhtiömiehenä, A Ky:n katsottiin näissä olosuhteissa harjoittavan elinkeinotoimintaa. Varat A Ky:öön oli tarkoitus hankkia vieraan pääoman ehtoisina voitonjakolainoina. Lainaehtojen mukaan voitonjakolainoille suoritettaisiin tilikausittain ns. tuottokorkona yhteensä koko A Ky:n tilikauden tulos kuitenkin siten, että tuottokoron suorituksen jälkeen A Ky:öön jäisi yhtiömiesten osuus sen tulosta. Voitonjakolainat olivat määräaikaisia ja ne erääntyivät sijoitusrahaston toimikauden päätyttyä. Voitonjakolainalle maksettava tuottokorko oli A Ky:n verotuksessa vähennyskelpoista korkoa sen vuoden elinkeinotoiminnan tulosta, jolta vahvistettiin koronmaksuvelvollisuuden synnyttävä tilinpäätös. Ennakkoratkaisu vuosille 2010 ja KVL 044/ (Lainvoimainen). 8

9 Siirtyvät varat voidaan merkitä käypään tai tasearvoon EVL 52 c :ää sovellettaessa A Oy aikoi purkautua selvitysmenettelyttä ja siirtää kaikki varansa ja velkansa viiteen uuteen yhtiöön. Siirretyt varat aiottiin mahdollisesti merkitä vastaanottavien yhtiöiden taseeseen varojen käyvän arvon suuruisena. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c :n mukaisessa jakautumisessa jakautuvan yhtiön verotuksessa vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla, kuin ne olisi vähennetty jakautuvan yhtiön verotuksessa. Jakautuvan yhtiön verotuksessa poistamattomat hankintamenot siirtyvät siten sellaisinaan vähennettäväksi vastaanottavan yhtiön verotuksessa. Edellä mainitun lainkohdan soveltamiselle ei ole säädetty erityisiä kirjanpitokäsittelylle asetettavia edellytyksiä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c :n soveltamisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, merkittiinkö siirtyvät varat vastaanottavan yhtiön kirjanpitoon jakautuvan yhtiön taseessa olleeseen arvoon vai varojen käypään arvoon. Ennakkoratkaisu vuosille 2010 ja KVL 040/ (Lainvoimainen). Arvonlisäverotus Autojen pitkäaikainenkaan vuokraus ei estä marginaaliverotuksen soveltamista Moottoriajoneuvojen vähittäiskauppaa harjoittava yhtiö osti käytettyjä henkilö- ja pakettiautoja verottomana. Yhtiö vuokrasi näitä autoja eripituisiksi vuokra-ajoiksi ennen niiden edelleen myyntiä. Vuokra-aika saattoi olla jopa muutaman vuoden mittainen. Kun yhtiön ainakin toissijaisena tarkoituksena oli myydä hankkimansa käytetyt henkilöja pakettiautot edelleen, yhtiötä oli pidettävä verovelvollisena jälleenmyyjänä, vaikka se käytti autoja ennen niiden myyntiä verollisessa vuokrausliiketoiminnassaan. Vuokra-ajan pituudella ei ollut asiassa merkitystä. Yhtiö voi siten soveltaa arvonlisäverolain 79 a :n mukaista marginaaliverotusmenettelyä vuokrausliiketoiminnan käytössä olleiden käytettyjen henkilö- ja pakettiautojen edelleen myyntiin. Ennakkoratkaisu ajalle KVL 067/ (Lainvoimainen). Toimitilakulujen vähennyskelpoisuus toiminnan lopettamisen jälkeen X AB:lla oli Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröity sivuliike, joka harjoitti autokauppaan liittyvää osamaksu- ja rahoitusleasingtoimintaa. X AB oli arvonlisäverovelvollinen toisessa jäsenvaltiossa. Koska yhtiö aikoi lopettaa Suomen sivuliikkeen, oli sen toiminta, muun muassa rahoitussopimuksia ja työntekijät, siirretty liiketoimintakaupalla ulkopuoliselle yhtiölle. Sivuliikkeen toimitilojen vuokrasopimus ei ollut irtisanottavissa, vaan se sitoi sivuliikettä sopimuksessa sovitun ajan. Sen lisäksi X AB ja sen sivuliike vastasivat eräistä muista toimitiloihin liittyvistä kustannuksista näitä koskevien, määräajan voimassa olevien sopimusten mukaan. Hakemuksessa mainittujen kustannusten katsottiin liittyvän X AB:n sivuliikkeensä kautta Suomessa harjoittamaan arvonlisäverolliseen rahoitusleasingtoimintaan ja verottomaan osamaksurahoitustoimintaan. X AB:n velvollisuus jatkaa vuokran ja muiden kulujen maksamista sen jälkeen, kun sivuliikkeen toiminta päättyi, johtui tämän liiketoiminnan harjoittamisesta. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa maksuilla ja X AB:n sekä sen sivuliikkeen harjoittaman taloudellisen toiminnan välillä oli suora ja välitön yhteys. Vuokra- ja muihin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero oli sivuliikkeelle vähennyskelpoinen sopimusten voimassaoloajan samassa suhteessa, jossa kustannusten sisältämä arvonlisävero oli ollut vähennyskelpoista ennen rahoitussopimusten luovutusta. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä kuitenkin oli, ettei tilojen käyttötarkoitus muulla tavoin muutu. Ennakkoratkaisu ajalle KVL 037/ (Lainvoimainen). 9

10 Vahvistetus lait ja asetukset Vuoden 2011 tuloverotuksen muutokset vahvistettu Keskeisimmät muutokset liittyvät omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappion vähentämisaikaan ja lahjoitusvähennyksen jatkamiseen. Verovuodesta 2010 lähtien tuloverolain mukaiset luovutustappiot voidaan vähentää omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Aiemmin tappiot voitiin vähentää luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna. Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennyksen voimassaoloaikaa jatketaan yhdellä vuodella vuoden 2011 loppuun. Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä voivat vähentää verotuksessa ansiotulostaan yliopistolle tai korkeakoululle tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen tekemänsä vähintään 850 ja enintään euron rahalahjoituksen. Arvonlisäverotus Alennetun 9 prosentin arvonlisäverokannan soveltamista parturi- ja kampaamopalveluihin sekä pieniin korjauspalveluihin jatketaan vuoden 2011 loppuun. Pieniin korjauspalveluihin luetaan polkupyörien, kenkien ja nahkatavaroiden sekä vaatteiden ja liinavaatteiden korjauspalvelut. Kiinteistöhallintapalvelun ja itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön verotukseen liittyvät alarajat nostetaan eurosta euroon. Eläkelakien yrittäjä määritelmää laajennetaan Yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaista yrittäjämääritelmää on laajennettu lähtien siten, että yrittäjänä pidetään myös osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia yrityksen osakkeista tai jolla yksin on yli 30 prosenttia osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Laki muutos perustuu hallituksen esityksen 135 /2010. Laki muutokseen liittyy saakka ulottuva siirtymäkausi sellaisen osakkaan osalta, joka on lain voimaantullessa vakuutettu samasta työstä työntekijänä. Tuloverolain 33b :n 4 momentin mukaan, jos osakas ei ole työntekijän eläkelain mukaan yhtiöön työsuhteessa oleva, on käyttänyt yhtiön varoihin sisältyvää asuntoa, vähennetään asunnon arvo osakkeiden arvosta osingon pääomatulo-osuutta laskettaessa. Verolakia ei ole muutettu, joten eläkelain muuttuessa sovelletaan tätä tuloverolain säännöstä myös johtavassa asemassa oleviin osakkaisiin, jotka omistavat yli 30 prosenttia yhtiön osakkeista. 10

11 Hallituksen esitykset Maahantuonnista kannettava arvonlisävero Arvonlisäverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maahantuonnissa pienintä kannettavaa arvonlisäveron määrää alennetaan 10 eurosta 5 euroon. Lisäksi arvonlisäverolakia muutetaan siten, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden ulkomaalaisten vuodelta 2009 tehtävien arvonlisäveronpalautushakemusten määräaikaa pidennetään saakka. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian ulkomaalaisten arvonlisäveronpalautuksen hakuajan pidentämisen osalta ja sitä ehdotetaan tältä osin sovellettavaksi taannehtivasti lukien. Maahantuonnissa pienintä kannettavaa arvonlisäveron määrää koskevan muutoksen osalta laki on tarkoitettu tulemaan voimaan HE 311/2010 Verohallinnon ohjeet ja päätökset Matkakustannusten korvaukset vuonna 2011 Verohallinnon antamassa päätöksessä määrätään verovapaiden matkakustannusten korvauksista vuonna Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla www. vero.fi Työmatka Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1) työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2) työskentely on tilapäistä TVL 72a :ssä tarkoitetulla tavalla; 3) työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4) verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Erityisillä työntekemisaloilla on omia säännöksiä verovapaiden matkakustannusten korvaamiseksi. 11

12 Varsinainen työpaikka Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. Kilometrikorvaus Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan autolla kilometrikorvauksen enimmäismäärä on 46 senttiä kilometriltä. Kilometrikohtaista korvausta voidaan korottaa, mm. mikäli autoon on kiinnitetty perävaunu tai autossa kuljetetaan koneita tai muita esineitä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri. Päiväraha Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika (päivärahan enimmäismäärä) euroa - yli 6 tuntia (osapäiväraha) 16,00 - yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 34,00 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden - vähintään 2 tunnilla 16,00 - yli 6 tunnilla 34,00 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. Verohallinnon päätös Dnro 1201/32/ Luontoisedut vuonna 2011 Verohallinto on antanut päätöksen vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (Dnro 1031/32/2010). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Ravintoetu Ravintoedun arvo on 5,40 ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrä on vähintään 5,40 ja enintään 9,00. Jos tämä määrä alittaa 5,40 tai ylittää 9,00, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrää. 12

13 Autoetu Jos palkansaaja tai hänen perheensä käyttää yksityisajoihin työnantajan henkilö- tai pakettiautoa, verovelvollisen saama etu katsotaan autoeduksi. Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella eri ikäryhmissä seuraavasti: a) Ikäryhmä A (vuosina käyttöönotetut autot) Vapaa autoetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 270 eurolla tai 18 sentillä kilometriltä. Auton käyttöetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 90 eurolla tai 6 sentillä kilometriltä. b) Ikäryhmä B (vuosina käyttöönotetut autot) Vapaa autoetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,2 % auton uushankintahinnasta lisättynä 285 eurolla tai 19 sentillä kilometriltä. Auton käyttöetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,2 % auton uushankintahinnasta lisättynä 105 eurolla tai 7 sentillä kilometriltä. c) Ikäryhmä C, (ennen vuotta 2006 käyttöönotetut autot) Vapaa autoetu: Edun arvo kuukaudessa on 0,9 % auton uushankintahinnasta lisättynä 300 eurolla tai 20 sentillä kilometriltä. Verohallinto on antanut päätöksen vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (Dnro 1031/32/2010). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Matkakuluvähennyksen määrä vuonna 2010 Päätöksen mukaan verovelvollisen käyttäessä asunnon ja työpaikan väliseen matkaan omistamaansa tai hallitsemaansa autoa, on vähennyksen määrä 0,24 euroa kilometriltä. Vähennyksen edellytyksenä on, että asunnon ja työpaikan välistellä matkalla halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Verovelvollisen käyttäessä asunnon ja työpaikan väliseen matkaansa työnantajan omistamaa tai hallitsemaa autoa vähennyksen määrä on 0,20 euroa kilometriltä. Verohallinnon päätös Dnro 1029/32/2010, Vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittely verotuksessa Verohallinto on antanut uuden aikaisempia ohjeita täydentävän ohjeen (Dnro 17/38/2011, ) vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittelystä verotuksessa. Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia ohjeesta. Ohje on kokonaisuudessaan luettavissa verohallinnon internet sivuilla Vaaliavustus Vaaliavustus on ehdokkaalle tai hänen tukiryhmälleen annettavaa rahoitusta, jolla on tarkoitus kattaa vaalikampanjan kulut. Vaaliavustusta annetaan tavallisesti yleisissä vaaleissa puolueelle, valitsijayhdistykselle, ehdokkaalle suoraan tai hänen tukiyhdistykselle tai -ryhmälle. Lisäksi vaaliavustusta voidaan antaa suorittamalla ehdokkaan 13

14 vaalikampanjasta aiheutuneita kuluja suoraan kolmannelle osapuolelle. Yritykset voivat antaa vaaliavustusta myös antamalla suoritteitaan tai palveluitaan vaalityöhön alihintaan tai vastikkeetta. Yritys vaaliavustuksen antajana Poliittisen toiminnan tukemisesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia yrityksen verotuksessa. Tällaiset menot eivät liity riittävän läheisesti yrityksen liiketoimintaan. Lahjoitukset puolueille, ehdokkaille tai näiden tukiryhmille eivät siten ole yrityksen verotuksessa vähennyskelpoisia (KVL 1977/719). Puolueet, ehdokkaat ja näiden tukiryhmät yms. hankkivat vaalirahoitusta myös tarjoamalla erilaisia hyödykkeitä ostettavaksi. Tällaisen vastikkeellisen vaaliavustuksen vähennyskelpoisuutta yrityksen verotuksessa voidaan arvioida monella tavalla. Pääsääntö on, että yritys voi vähentää verotuksessa sen elinkeinotoimintaan kuuluvat menot. Vähennyskelpoisuutta arvioitaessa merkitystä voidaan antaa hyödykkeen hankinnan syylle. Yrityksen hankkiessa tavaran tai palvelun sen perusteella, että sen tarjoajalla on tietty aatteellinen tausta, voi hankinnan varsinainen tarkoitus olla poliittisen toiminnan tukeminen. Usein tällaisen hyödykkeen ostajalla on tiedossa, että myyjä käsittää saadun korvauksen vaalitukena, jolloin sitä voidaan pitää sellaisena myös ostajan näkökulmasta ja siten vähennyskelvottomana menona. Yrityksen vaaliehdokkaalta tms. ostamista tavaroista ja palveluista aiheutuneet kulut voivat olla vähennyskelpoisia, jos ne kuuluvat yrityksen liiketoimintaan. Kulujen suuruus ei saa ylittää muista vastaavista tuotteista tai palveluista maksettavaa käypää hintaa. Vähennyskelpoisena voidaan pitää esimerkiksi puoluepoliittisissa lehdissä julkaistuista mainoksista aiheutuneita kuluja, jos yritys on saanut todellista näkyvää mainosta omalle elinkeinotoiminnalleen. Myös seminaarikulut voivat olla vähennyskelpoisia, jos seminaari liittyy yrityksen liiketoimintaan ja peritty seminaarimaksu ei ylitä käypää hintaa. Ylihintaa ja liiketoimintaan kuulumattomia kuluja pidetään vähennyskelvottomina. Jos yritys tukee poliittista toimintaa luovuttamalla suoritteitaan ja palveluksiaan alihintaan tai vastikkeetta, voidaan yrityksen veronalaista tuloa korjata alihinnoittelun vuoksi (KHO 1985/4008 ja 4137). Yrityksen on ilmoitettava antamansa vaaliavustukset veroilmoituksellaan vähennyskelvottomina kuluina. Vähennyskelpoisia kuluja ovat vain yrityksen liiketoimintaan liittyvät menot. Yrityksen on osoitettava kulun liittyminen sen elinkeinotoimintaan, jos se haluaa kulun verotuksessa vähentää. Huomattavaa on, että vaikka vähäiset mainoslahjat ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, poliittiseen tarkoitukseen annettu pienikään lahja ei ole vähennyskelpoinen. Arpajaisvero Verohallinto on antanut ohjeen arpajaisverosta (Dnro 12/420/2011, ). Ohjeessa on huomioitu arpajaisverolain muutos ( /951) voimaan tulleella muutoksella yksinoikeudella toimeenpantujen muiden arpajaisten kuin totopelin arpajaisveroaste korotettiin 10 prosenttiin. Ohjeeseen ei ole tullut muita muutoksia. Ohje on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Verohallinnon yhtenäistämisohjeet Verohallinto on julkaissut yhtenäistämisohjeen vuodelta 2010 toimitettavaa verotusta varten (Dnro 919/32/2010, ) Ohjeessa käsitellään mm. elinkeinoverotusta ja henkilökohtaisen tulon verotusta. Ohjeella on tarkoitus yhdenmukaistaa verokohtelua ohjeessa mainituissa asioissa eri puolilla maata. Yksittäistapauksessa verovelvollisen esittämä selvitys on kuitenkin aina ensisijainen verotuksen peruste. Ohje on luettavissa verohallinnon sivuilla 14

15 Yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kulujen vähentäminen Verohallinto on antanut ohjeen, jossa käsitellään yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähentämistä verotuksessa (Dnro 1168/32/2010, ). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia ohjeesta, joka on luettavissa kokonaisuudessaan verohallinnon internet sivuilla Ohje on voimassa vuoden 2009 verotuksesta alkaen toistaiseksi. Osakeyhtiön osakas saa vähentää asunnon ja yrityksessä olevan työpaikkansa väliset matkakustannukset vain, jos hän on saanut verovuonna tuosta yrityksestä palkkatuloa (KHO 2008:69 ja t (ei julk.)). Matkakustannukset vähennetään tällöin halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna ja siihen sovelletaan 600 euron omavastuuta sekä euron enimmäismäärää. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä ei lausuttu siitä, minkä suuruista palkkaa yhtiön olisi tullut maksaa osakkaalle, jotta matkakulut olisi saatu vähentää. Ratkaisussa ei ole myöskään otettu kantaa siihen olisivatko matkakulut olleet vähennettävissä ainoastaan tuon yhtiön maksamasta palkasta vai myös verovelvollisen muista ansiotuloista. Tulkintasuosituksena voidaan esittää, että matkakulujen vähentämiseksi yhtiön tulisi maksaa osakkaalle verovuonna vähintään matkakulujen määrän suuruinen palkka. Tällä tavoin verotuksessa ei jouduta tapauskohtaisesti arvioimaan verotusmenettelystä annetun lain 28 :n veronkiertosäännöksen soveltumista eli sitä, onko yhtiö maksanut osakkaalle nimellisen palkan vain matkakuluvähennyksen saamiseksi. Jos palkkaa maksetaan ja matkakulut ovat vähennyskelpoiset, matkakulut kohdistetaan verotuslaskennassa verovelvollisen ansiotuloon yleensä, eikä erityisesti kyseiseen palkkatuloon. Muut yritysmuodot Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu koski osakeyhtiön osakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannuksia. Elinkeinonharjoittajan asunnon ja yrityksessä olevan työpaikan välisten matkakustannusten vähentämisestä on korkeimman hallinto-oikeuden päätös t. 2995: Silmälääkäri harjoitti ammattitoimintaa kuudella eri paikkakunnalla. Vastaanottoajat ja -paikat määräytyivät palvelujen kysynnän perusteella eikä vastaanottojen alkamisaika usein selvinnyt ennen kuin vasta työpäivän aamuna. Lääkäri matkusti eri vastaanottopisteisiin kotoaan omalla autolla kuljettaen mukanaan tutkimusvälineitään. Lääkärin matkat kodin ja vastaanottopisteiden välillä olivat asunnon ja työpaikan välisiä matkoja, joista aiheutuvat kulut hänellä oli oikeus vähentää vain vähennykselle tuloverolain 93 :ssä säädettyjen rajoitusten puitteissa. Verovuosi Äänestys 3-2. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan ja elinkeinoyhtymän osakkaan osalta Verohallinnon yhtenäistämisohjeissa (kohdat ja 3.2.2) todetaan, että asunnon ja työpaikan väliset matkat ovat yksityismatkoja. Nämä asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset liikkeen- tai ammatinharjoittaja ja elinkeinoyhtymän osakas saa vähentää ansiotulosta esitäytetyllä veroilmoituksella tuloverolain 93 :ssä säädettyjen edellytysten ja rajoitusten puitteissa. Verohallinto katsoo, ettei korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2008:69 muuta asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen vähentämistä muissa yritysmuodoissa, vaan matkakulut tulee vähentää yhtenäistämisohjeiden mukaisesti. Yhtenäistämisohjeiden perusteella matkakulut ovat vähennyskelpoiset verovelvollisen ansiotuloista riippumatta siitä, onko verovelvollisella ollut verovuonna ansiotuloa juuri kyseisestä yrityksestä. Yhtymien osalta matkakulujen vähentäminen ei myöskään edellytä, että yhtymä olisi maksanut osakkaalle palkkaa. 15

16 Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa Verohallinto on täsmentänyt antamaansa yrityksen sukupolvenvaihdosta koskevaa ohjetta eräiltä osin (137/349/2011, Dnro ). Seuraavassa käsitellään lyhyesti näitä täsmennyksiä. Ohje on luettavissa kokonaisuudessaan verohallinnon internetsivuilla Korkein hallinto-oikeus antoi lahjaverotusta koskevan vuosikirjaratkaisun KHO:2011:1. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan saatuun lahjaan ei voitu soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 :n sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä, koska osakeyhtiölain mukaan vajaavaltainen eli alaikäinen ei voi toimia yhtiön hallituksen jäsenenä, eikä yhtiön hallituksen jäsenenä voi toimia jonkun osakkaan lukuun. Verohallinnon ohjeen mukaan osakeyhtiömuodossa harjoitetun yritystoiminnan jatkajan täytyy siten olla täysiikäinen silloin, kun verotuspäätös perintö- tai lahjaverotusasiassa annetaan. Toinen ohjeen täsmennys liittyy vuoden 2011 alusta tuli voimaan tulleeseen tuloverolain TVL 48.5 :n muutokseen. Tuloverolain 48.5 :n mukaan luovutusvoiton sukupolvenvaihdoshuojennus menetetään, jos ostaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan. Lain-kohdan mukaan jatkoluovutuksesta saatua voittoa laskettaessa hankintamenosta vähennetään se veronalaisen luovutusvoiton määrä, jota ei tuloverolain 48.1 :n 3 kohdan nojalla pidetty osakkeet luovuttaneen henkilön veronalaisena tulona. Tuloverolain 48.5 :n mukainen vähennys tehdään alkaen myös hankintameno-olettamasta. Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden arvonlisäverokanta Verohallinto on antanut ohjeen, jossa käsitellään eräitä palveluja, joihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa (Dnro 1114/40/2010, ). Parturi- ja kampaamopalvelujen sekä pienten korjauspalveluiden myyntiin sovelletaan väliaikaisesti kokeilun ajan yleisen arvonlisäveroverokannan 23 %:n sijaan alennettua 9 %:n verokantaa. Alennetun verokannan soveltamista jatketaan saakka. Ohjeessa käydään läpi niitä parturi- ja kampaamopalveluja ja pieniä korjauspalveluja, joihin sovelletaan alennettua verokantaa ja palveluja, joihin sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa. Ohje on luettavissa verohallinnon internetsivuilla. Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön arvonlisäverotus Verohallinto on julkaissut ohjeen kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotuksesta (Dnro 1113/40/2010, ). Kalenterivuoden palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat enintään euroa Ohjeessa käsitellään mm. vuoden 2011 alusta voimaan tullutta kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verovapauden nostamista euroon aikaisemmasta eurosta. Ohje on luettavissa verohallinnon sivuilla 16

17 Toiminnan aloittaminen Suomessa Verohallinto on julkaissut ohjeen, jossa kerrotaan, mitä ilmoituksia ja selvityksiä ulkomaalaisen yrityksen on annettava Verohallinnolle, kun se aloittaa yritystoiminnan Suomessa perustamatta tänne erillistä yhtiötä (Dnro 677/345/2010, ) Ohjeessa käsitellään mm. perustamisilmoituksen antamista, tulo- ja arvonlisäverovelvollisuutta, ennakkoperintärekisteröinnin edellytyksiä ja erilaisten ilmoitusten antamista. Ohje on luettavissa verohallinnon sivuilla Yhteystiedot Tom Hoffström, VT Alpo Ronkainen, HM Leena Juusela, DE Vero-osaston johtaja Veroasiantuntija ALV-asiantuntija Puh Puh Puh tom.hoffstrom(at)tuokko.fi alpo.ronkainen(at)tuokko.fi leena.juusela(at)tuokko.fi TuokkoTaxissa olevat tiedot on esitetty yleisluonteisesti, ja se on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan yleisluonteisena tiedon lähteenä. Tämän julkaisun ei ole tarkoitus korvata asioiden yksityiskohtaista selvitystä tai oikeudellista tulkintatarvetta. Tuokko Tilintarkastus Oy ei vastaa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet, kun joku on toiminut tai jättänyt toimimatta tämän julkaisun sisällön perusteella. Suosittelemme ottamaan yhteyttä yksittäistapauksissa asiantuntijaan, joka voi avustaessaan ottaa huomioon tapauksen erityispiirteet. 17