Raisioagro, Merja Holma SAKSALAISELLA TEHOKKUUDELLA 10 MILJOONAA LITRAA MAITOA VUODESSA

Transkriptio

1 Raisioagro, Merja Holma SAKSALAISELLA TEHOKKUUDELLA 10 MILJOONAA LITRAA MAITOA VUODESSA Claus Luerssen johtaa Rischenhofin maitotilaa saksalaisella täsmällisyydellä ja hyödyntää tehokkaasti erilaisia tuotannonhallintajärjestelmiä. Vahvan managementin ja yrityksen tunnuslukujen suvereenin hallinnan ansiosta keskikokoisesta tilasta on kasvanut menestyvä 880 lehmän suurtila. Rischenhofin tilan nykyiset omistajat Claus ja Christiane Luerssen ovat kasvattaneet tuotannon, eläinmäärän, peltoalan ja työntekijöiden määrän monikertaiseksi otettuaan tilan haltuun vuonna 1985, jolloin meijeriin meni maitoa litraa. Tuotanto on vähitellen kasvanut, mutta varsinainen harppaus kehityksessä tehtiin, kun kaksi tilan lapsista oli jo mukana töissä. Vuonna 2008 rakennettiin 500 metrin päähän vanhasta talouskeskuksesta uusi navetta, jossa nyt on 880 lehmää. Navetan valmistumisen jälkeen rakennettiin biokaasulaitos, josta energiaa myydään jatkossa myös läheiseen kaupunkiin. Energiaa saadaan myös aurinkopaneeleista, jotka peittävät navetan katon. Ensimmäisenä vuonna uuden navetan valmistumisen jälkeen maitoa lähetettiin meijeriin 7,8 miljoonaa litraa. Kuluvan vuoden ennuste on jo yli 10 miljoonaa litraa. 10 miljoonan euron investointi Tilan kokonaisinvestoinnit nousevat 10 miljoonan euron tuntumaan. Navettarakennus maksoi 2,5 M, lehmissä on kiinni 1,3 M, rehuvarastoihin on panostettu 1 M ja uusiutuvaan energiaan 2,8 M. Lisäksi kiintiöihin on jouduttu satsaamaan 2 M, vaikka nyt kiintiöistä luovutaan. Isännän mukaan oleellista oli saada tuotanto täyteen vauhtiin hyvissä ajoin ennen kiintiöiden lakkauttamista, siksi kiintiöiden osto oli välttämätöntä. Kannattavuuden tärkein tunnusluku on maitotuotto miinus rehukustannus. Rehukustannus on kokonaisuudessaan nyt noin 15 s/maitolitra. Kun rehukulut vähennetään maitotilistä, jää katetta tällä hetkellä 5,8 /lehmä/pv. Tästä summasta pitää maksaa palkat, eläinten terveys ja muut kulut. Puoli vuotta aiemmin maidon hinta oli korkeampi, jolloin tuotto oli 8 /lehmä/pv. Rischenhoffin tilalla maidon hinnassa puolen vuoden aikana tapahtunut lasku tekee tappiota noin vuositasolla. Jos rehukustannukset vielä kasvavat ja maidon hinta edelleen laskee, aletaan lähestyä kipurajaa, jolla lainan lyhennykset käyvät haasteelliseksi. Maidon hinnan vaihtelut ja viime kuukausien lasku on vähentänyt pankkien halua rahoittaa navettainvestointeja. Ei ihme, että pankinjohtaja seuraa silmä tarkkana tilan kehitystä. Pankinjohtaja haluaa säännöllisesti raportit tilan tunnusluvuista. Maitomäärät, lehmien tiinehtyminen ja terveys kiinnostaa myös pankkia. Maidon tuotantokustannus on maitolitraa kohden tällä hetkellä yhteensä 27 senttiä. Tästä puuttuvat vielä tilan kehittämisen ja tulevan kasvun kulut sekä perheen palkka. Maidosta maksetaan nyt 32 s.

2 Maidon tuotantokustannukset muodostuvat seuraavista tekijöistä: - Rehukustannus 15 s - Karjan uudistus 1 s - Vieraan työvoiman palkka 4 s - Eläinlääkintä 0,8 s - Siemennys 0,5 s - Muut kulut 2,2 s - Pääomakulut (rakennukset etc) 2,2 s Jokaisella työtekijällä on selkeä vastuualue Tilalla on täysipäiväsiä ulkopuolisia työntekijöitä 12 kpl. Osa-aikaisten kanssa henkilöstön koko määrä kasvaa vielä neljällä. Tilan lapsista tytär Corinna toimii henkilöstöjohtajana ja hän suunnittelee kaikkien työntekijöiden työvuorot. Poika Claus jr. johtaa maidontuotantoon liittyviä prosesseja. Tilan eri toiminnot on jaettu selkeisiin kokonaisuuksiin. Työntekijöiden toimenkuvat ja vastuut on kuvattu organisaatiokaaviossa. Esimerkiksi eläinten poikimisen ajan hoito, terveys, hedelmällisyys, nuorkarja, ruokinta, puhdistus, kuivitus, lypsy ja energiantuotanto ovat erillisiä vastuualueita. Ruokinta perustuu maissiin Karkearehut tuotetaan yhteensä 330 hehtaarin alalla, joista 200 ha on omia sekä vuokramaita. 130 hehtaaria on sopimustuotannossa. Maissisäilörehu on ruokinnan perusta, sitä tuotetaan 180 hehtaarin alalla. 150 hehtaaria on nurmella, josta saadaan 5 satoa. 6 sato on niitetty biokaasulaitokseen. Urakoitsijalla teetetään 90 % peltotöistä. Jonkin verran tehdään myös tilojen välistä yhteistyötä. Väkirehut ostetaan tilan ulkopuolelta. Paikallinen rehutehdas toimittaa jauhetun maissiviljan sekä rapsisoijaseoksen, jotka lisätään karkearehujen kanssa appeeseen. Jauhettuun maissiseokseen sekä valkuaisseokseen voidaan myös lisätä tehtaalla muita komponentteja, kuten vitamiineja, kivennäisiä, soodaa tai suojattua rasvaa. Ruokintaryhmästä riippuen appeeseen lisätään myös vaihteleva määrä sinimailasta, olkea, leikettä ja mäskiä. Ainoa viljanlähde on siis maissi, jonka avulla ruokinnan tärkkelystasoa voidaan turvallisesti nostaa yli 20 %:n, koska se ei aiheuta hapanpötsiongelmia samalla tavalla kuin ohra ja vehnä. Soodan avulla hapanpötsin riskiä voidaan myös vähentää. Viisi eri apeseosta Lehmät laitetaan umpeen 50 pv ennen laskettua poikimista. Vanhemmilla lehmillä umpiryhmiä on kaksi, mutta molemmat ryhmät saavat samaa apetta. 2 viikkoa ennen poikimista lehmät siirretään olkipohjaiseen luksusosastoon. Umpikausi on lyhyt ja appeessa on kaiken aikaa mukana maissin tärkkelystä sekä soijaa ja rypsiä, joten erilliseen tunnutusruokintaan ei ole tarvetta. Pötsin mikrobisto on valmiustilassa herutuskauden voimakkaaseen ruokintaan. Umpikauden appeessa on 5 kg olkea, 5 kg maissisäilörehun kuiva-ainetta, 2,5 kiloa nurmisäilörehun kuivaainetta, 1 kilo rapsirouhetta, 1 kilo soijarouhetta sekä hieman maissijauhoa ja kivennäiset + vitamiinit. Hiehoille on kaksi eri apetta ennen poikimista. Tarve on erilainen, koska ne kasvavat vielä itsekin. Vastapoikineilla on ensimmäisen kuukauden ajan eri ape kuin lypsykauden lehmillä. Vastapoikineille nostetaan rehuannoksen valkuaistasoa % tasolle. Rapsin ja soijan yhteismäärä kasvaa 6,7 kiloon.

3 Saksassa noudatetaan monesti tyypillisiä amerikkalaiskäytäntöjä, jossa valkuaistaso nostetaan vastapoikineilla, tärkkelystä hieman rajoitetaan hapanpötsin välttämiseksi. Lisäenergiaa voidaan antaa suojatusta rasvasta, joka ei happamoita pötsiä. Ruokinta suunnitellaan kiloa lypsävien tarpeeseen. Lypsykäyrä on huipussaan pv poikimisesta, jolloin Rischenofin lehmien tuotos on keskimäärin 52 kiloa. Parhaat heruvat jopa 80 kiloon. Vanhemmat lehmät syövät keskimäärin 26,5 kiloa kuiva-ainetta, ensikoiden syönti jää 23 kiloon. Umpilehmät syövät 13,5 kiloa. Poikimisen aikaan panostetaan Lehmät poikivat olkipohjaisessa karsinassa, josta ne siirretään poikimisen jälkeen muutamaksi päiväksi pehmeään olkipohjaiseen sairaalaosastoon, jossa vähintään toisen kerran poikivat lehmät saavat karjanhoitajan annostelemana kalsiumia suoneen. Seuraavaksi lehmät pääsevät vastapoikineiden osastoon, jossa jokaisella on oma syväkuivitettu makuuparsi olki-kalkkikuivituksella. Oleellista on, että tässä osastossa pidetään vajaatäyttöä stressin minimoimiseksi, jotta lehmät saadaan houkuteltua ruokintapöydän ääreen. Jokaiselta lehmältä mitataan aamuisin kuume, kunnes poikimisesta on kulunut 10 vrk. Kaikille lehmille tehdään ketoositesti 4 ja 10 päivää poikimisesta. Hedelmällisyyden kannalta on erityisen tärkeää, ettei tässä vaiheessa ole liian suurta energian vajausta. Tarvittaessa lehmille annetaan kuumelääkettä ja propyleeniglykolia, jos niiden kuume on yli 39,5 astetta. Jos kaikki on hyvin ja ruokahalu on normaali, siirtyvät lehmät toiseen vastapoikineiden osastoon 2 viikon kuluttua poikimisesta, kun niille on annettu ensimmäinen prostaglandiinipiikki. Vanhemmat lehmät erotetaan ensikoista 35 päivän kohdalla. Ensikot jäävät tämän jälkeen omaan ryhmäänsä koko lypsykauden loppuajaksi. Vanhemmat lehmät pysyvät korkeimman tuotoksen ajan erillisessä ryhmässä, jonka jälkeen ne n. 70 pv poikimisesta siirtyvät lypsykauden lopun ryhmään. Kaikista hoitotoimenpiteistä on tarkat kirjalliset ohjeet, jotta jokainen työntekijä osaa toimia samalla tavalla. Myöhemmin lypsykaudella lypsäjät seuraavat tarkoin poikkeamia lehmien maitomäärissä. Jos kahdella peräkkäisellä lypsykerralla tuotos laahaa -2 kg, tarkistetaan lehmän terveys ja se viedään tarvittaessa sairasosastoon. Sorkat hoidetaan kaksi kertaa vuodessa. Jälkeiset jää 7 %:lla lehmistä ja 4 % hiehoista. Ketoosia havaitaan 1,6 %:lla ja utaretulehdusta 1,5 %:lla. Hedelmällisyyttä hallitaan systemaattisella hormonihoidolla Hyvä hedelmällisyys varmistaa korkean tuotostason. Tärkeää on, että poikimaväli pysyy alle 400 päivän. Saksan suurissa karjoissa tiinehtyminen varmistetaan hormonien avulla. Rischenhofissa jokaiselle lehmälle annetaan ensimmäinen prostaglandiinipiikki 13 (+-3)pv poikimisesta. Seuraava piikki annetaan noin 35 ja tarvittaessa kolmas 49 päivää poikimisesta. Kaikki piikit annetaan perjantaisin. 60 % lehmistä tulee kiimaan muutaman päivän kuluttua piikin jälkeen, jolloin ne siemennetään. PG piikki maksaa vain 2, joten se on edullista hoitoa, kun tilan oma väki hoitaa piikitykset. Jos kiimaa ei tule tai lehmä ei tiinehdy siemennykseen, aloitetaan Ov-Synch ohjelma, jossa käytetään myös kiiman katkaisuun tarkoitettua GnRHhormonia. Hedelmällisyyden tunnusluvut ovat seurannassa oleellisia. 150 pv poikimisesta korkeintaan 6 % lehmistä on tyhjiä. Poikimaväli on 395 päivää. Tiinehtymisprosentti (pregnancy rate) on 26 %. Siemennykset aloitetaan aikaisemmin kuin meillä. Näin hallitaan poikimaväliä. Korkeasta tuotoksesta ja tehokkaasta tuotannosta huolimatta lehmät kestävät karjassa 3 lypsykautta. Elinikäistuotos on kiloa. Pidemmän eliniän ja

4 hiehojen aikaisemman poikimaiän ansiosta keskimääräinen maitotuotos elinpäivää kohden nousee 17,8 kiloon. Vasikoille annetaan 4 litraa ternimaitoa letkulla Noin puolen tunnin kuluttua syntymästä vasikat saavat ensimmäisen ternimaitoannoksen pakastetusta maidosta letkulla. Annos on 4 litraa. 2 viikon ajan vasikat ovat yksilökarsinoissa ja niillä on vapaa juotto. 3-6 viikon iässä ne siirtyvät ryhmäigluun, jossa juotetaan kahdesti päivässä 3 litran annos. Seitsemännen viikon aikana juoman määrä puolitetaan ja kahdeksannen viikon aikana päiväannos on enää 1,5 litraa. Tämän jälkeen juotto loppuu. Väkirehua annetaan vapaasti, mutta korkeintaan 3 kiloa päivässä. Vasikat punnitaan syntymän jälkeen ja vieroituksessa. 6 kk iässä painotavoite on 220 kg, jolloin hiehot siirtyvät toiselle tilalle kasvatukseen. Takaisin ne tuodaan 2 kk ennen poikimista. Lypsykarusellin yhteydessä on tuotannonhallintajärjestelmiä Lehmät lypsetään kolme kertaa päivässä Boumaticin 50 paikan karuselliasemalla, jonka kapasiteetti on noin lehmää tunnissa. Boumaticiin kuuluu lypsykarusellin lisäksi HerdMetrix- karjan ja lypsynhallintajärjestelmä, ajolaite, odotustilan puhtaanapito, automaattinen erottelu, sorkkaterveyden valvontajärjestelmä sekä sorkkakylpy. Aamulypsy alkaa kl 3.30, päivälypsy kl ja iltalypsy Lypsyyn kulu aikaa noin 4 tuntia, illalla 3,5 tuntia, koska antibioottilehmät jätetään lypsämättä. Maitoa tuotetaan nyt litraa vuorokaudessa. Tankki vetää 30 tn, joten pieni kasvu on edelleen mahdollista. Tuotos näyttäisi olevan nousussa, viimeisimmällä tarkastelujaksolla kiloa lehmää kohden vuodessa. Tuotantoa kehitetään ja tilaa laajennetaan varmasti myös jatkossa, sillä tilan poika Claus on parhaillaan USA:ssa opiskelemassa tilan johtamista. Tytär Corinna suunnittelee miehensä kanssa uuden 600 lehmän navetan rakentamista lähistölle. Jalostuksessa arvostetaan helppohoitoisuutta ja hyvää tuotosta. Jalostussuunnitelmat tehdään yhteistyössä Altan kanssa. Lehmillä pitää olla hyvät jalat, hyvä utare ja paljon maitoa.

5 Vuonna 2008 valmistunut 880 lehmän navettarakennelma, jonka katoilla aurinkopaneelit, taustalla biokaasun tuotantolaitos ja säilörehuvarastot. Lypsävien osastoissa on syväkuivitetut makuuparret, joissa käytetään olki-kalkkiseosta kuivikkeena.

6 Vastapoikineilla oli alitäyttö, lypsävien osastossa hieman enemmän eläimiä kuin paikkoja.

7 Kuivikeseos tehdään apevaunulla, johon lastataan 1 osa olkisilppua, yksi osa kalkkia ja yksi osa vettä. Kuivike jaetaan makuuparsiin kerran viikossa. Parret puhdistetaan päivittäin lypsyjen aikaan.

8 Säilörehuaumat oli tehty pääaisassa asfaltin päälle, laakasiiloja ei näkynyt. Tässä poikkeustapauksessa maissisiäilörehusiilo avattiin sivulta (oli tarve saada tilaa) Poikivia ja poikineita pidetään olkipehkulla

9 Ternimaito pakastettiin 4 l pusseihin, jotka sulatettiin vihreässä salkussa vesihauteessa ja annettiin jokaiselle vasikalle 30 min kuluessa syntymästä.