KALASTUSALUEIDEN, KALATALOUSVIRANOMAISEN JA -NEUVONNAN TIEDOTUSLEHTI 2011

Transkriptio

1 kalahaavi KALASTUSALUEIDEN, KALATALOUSVIRANOMAISEN JA -NEUVONNAN TIEDOTUSLEHTI Kalahaavi

2 Kalahaavi Julkaisija: L-S Kalatalouskeskus ry. Joulu 2011 ISSN P Ä Ä t o i m i t t a j a n p a l s t a Toimituksen yhteystiedot: Osoite: KalaHaavi c/o L-S Kalatalouskerkus ry. Puutarhakatu 19 A, TURKU Päätoimittaja: Petri Rannikko, petri.rannikko@silakka.info Toimitussihteeri: Aki Mustonen, aki.mustonen@silakka.info Toimituskunta: L-S Kalatalouskeskuksen toimialueen kalastusalueiden edustajat Lehden julkaisu rahoitetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousyksikön myöntämällä kalatalouden edistämismäärärahalla ja toimialueen kalastusalueiden sekä L-S Kalatalouskeskus ry:n ja Satakunnan Kalatalouskeskus ry:n omilla varoilla. Lehden toimitus toivottaa lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen Tunnelmallista Joulua ja Menestystä Vuodelle 2012! Taitto ja painopaikka: Jaana Pieniniemi-Lahikainen/Mynäprint Oy Kansikuva: Kalatuoteasetelma 1, Pro Kala ry:n kuvapankki Sisältö 2 Päätoimittajan palsta 3 Koululaisille järjestettiin useita kalastusaiheisia tapahtumia vuoden 2011 aikana 7 L-S Kalatalouskeskus järjesti kalastusalueiden yhteisen retken Velkuassa tutkitaan ekologisen kalatalouden mahdollisuuksia 10 Haarikkaan siianpoikasten luonnonravintolammikko 11 Naantalin kaupunki lähikalatrendin aallonharjalla 13 Karisiian kutupaikkakartoitus Vakka-Suomen alueella 14 Tehostettua karisiian mädinhankintaa 15 Paimionjoen alueella suoritettiin koeravustukset vuonna Tapahtumia Säkylän Pyhäjärven ja vähän Köyliönjärvenkin ympäriltä 18 Ruokolanjärvestä istuta ja ongi kohde Uuteenkaupunkiin 20 Rapujen sumputuskokeilu Laitilan kalastusalueella 21 Kalastajien pyydyspaja 22 Suomuja palsta 24 Turun Saaristolaismarkkinat 25 Turun Silakkamarkkinat Näemmekö ongelmia vai mahdollisuuksia? Kalatalous on täynnä mahdollisuuksia, jotka pitää löytää lukuisten ongelmien joukosta. Tärkeintä on, ettemme näe pelkkiä ongelmia, vaan löydämme muutoksissa avautuvat uudet mahdollisuudet. Pienimuotoinen rannikkokalastus on murroksessa ja paineet toiminnan tehostamiseen ovat kovat, joko saaliin määrää tai sen arvoa on nostettava. Kotimainen kala on kysytympää kuin koskaan ja sen arvo tulee näkyä myös alkutuottajien ansioissa. Saaliin arvoa voi nostaa jalostusastetta lisäämällä, mutta myös aineettomilla arvoilla. Yhä useampi kuluttaja on valmis maksamaan siitä että tietää ostamansa kalan olevan kestävällä tavalla kalastettu. Kun tämä tieto saatetaan vaikka ympäristömerkillä kuluttajien tietoon nostaa se kalan arvoa. Sisävesien ammattikalastajat ovat ympäristösertifikaatin jo hankkineet ja merikalastajienkin olisi jo aika. Yhdistyminen on päivän trendi, jota ollaan tuomassa myös kalastusalueille. Kalastuslain muutoskaavailuissa on esitetty kalastusalueiden yhdistämistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotta tarpeellisen hallinnon pyörittäminen ei veisi kohtuutonta osuutta kalavesien hoitoon ohjatuista varoista. Samalla kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmille halutaan lisää painoarvoa ja sitovuutta. Airiston ja Velkuan kalastusalueiden yhdistymisellä saavutettiin lisää aktiivisuutta toimijoiden keskuudessa ja toivottavasti näin käy muillakin alueilla. Näille kalastusalueille muutos oli mahdollisuus. Aina se ei kuitenkaan ole alueen koosta tai edes rahasta kiinni. Viimekädessä myös kalastusaluetoiminnassa kyse on yksittäisten ihmisten usein vapaa-ajallaan ja vapaaehtoisesti hoitamista tehtävistä. Tällä EU-ohjelmakaudella Suomeen perustettujen kalatalousryhmien toiminta jatkuu vuoden 2013 loppuun saakka. Myös Vakka-Suomen kalastuspuiston jatkorahoitus on varmistunut. Toiminnasta saadut kokemukset olivat pääosin positiivisia. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana Vakka-Suomen kalastuspuiston myötävaikutuksella rahoitettiin noin 30 erilaista kalatalouden kehittämis- tai investointihanketta. Valtaosa tuetuista toimista oli paikallisten ihmisten ideoita ja kehittämisajatuksia, joita kalatalousrahaston avustuksella saatettiin todeksi. Kolmessa vuodessa ei toki saada ihmeitä aikaan, mutta kehitystyö jatkuu ja toiminnan varsinaiset tulokset ovat nähtävissä tulevina vuosina. Allekirjoittanut siirtyy täysipainoisesti Vakka-Suomen kalastuspuiston hankeasiamieheksi ja jättää L-S Kalatalouskeskuksen tehtävät taakseen 10 vuoden rupeaman jälkeen. Toivotan seuraajalleni menestystä tehtävässään ja samalla kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa kalatalousneuvontaa on vuosien varrella viety eteenpäin. Rauhaisaa joulunaikaa ja kalaisaa vuotta Petri Kalahaavi 2011

3 Koululaisille järjestettiin useita kalastusaiheisia tapahtumia vuoden 2011 aikana Seppo Kyllönen ja Aki Mustonen Lapsille ja nuorille suunnattujen kalastuspäivien tarkoituksena on tutustuttaa heidät kalastusharrastukseen ja kertoa heille monipuolisesta kalastostamme. Yhtenä toiminnan tärkeänä tavoitteena on sytyttää lapsille kipinä kalastusta kohtaan ja jakaa tietoa tästä mielenkiintoisesta ja luonnonläheisestä harrastuksesta. Lapsena saadut positiiviset mielikuvat kalastuksesta ja kotimaisesta kalasta vaikuttavat asiasta suhtautumiseen myöhemmässä iässä, jolloin työ viimeistään tuottaa tulosta monien kohdalla. Kalastushetket lasten kanssa ovat usein hyvin palkitsevia kokemuksia. Onnistumisen tunne on aidoimmillaan silloin, kun ohjauksessa oleva nuori nostaa mato-ongella elämänsä ensimmäisen kalan. Lapsen riemun voi todella aistia ja siihen on helppo liittyä! Mieleen palautuvat samalla myös omat lapsuudenmuistot vastaavasta tilanteesta. Jokelan koulun kalapäivä Tapahtuma järjestettiin Jokelan koulun tiloissa ja Paimionjoen rannassa Päivän aikana oppilaat saivat onkia Paimionjoen rannassa, tunnistaa kotimaisia kalalajeja koulun puutyöluokassa ja katsella kalastusaiheisia DVD-tallenteita luokkahuoneessa. Päivän ohjelmaan osallistuivat ala-asteen kaikki oppilaat luokilta. Alaasteella on oppilaita 190 ja määrän odotetaan kasvavan ensi vuonna. Lapset saivat päivän aikana mukavia saaliita Paimionjoesta ja suurin ongittu lahna painoi lähes 900 grammaa. Paimiolaiset kunnostautuivat lajintunnistustehtävässä ja jopa pienimpien 1. luokkalaisten joukossa oli useita kaikki 11 kalalajia oikein määrittäneitä oppilaita. Onginnassa ja kalantunnistuksessa parhaiten menestyneet saivat pieniä palkintoja ja lisäksi kaikille päivään osallistuneille jaettiin onkilaite. Tapahtuman järjesti Paimionselän kalastusalue yhdessä Lounais Kalahaavi Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin Kalakummien sekä Jokelan koulun aktiivisen henkilökunnan kanssa. Kuusiston koulun kalapäivä Hovirinnan rantaan saapui 3. ja 4. luokkien oppilaita kalastamaan ja viettämään kala-aiheista tapahtumaa Ohjattuun päivään osallistui yhteensä 56 oppilasta. Tapahtumassa keskityttiin mato-onginnan saloihin sekä perehdyttiin eri kalalajien tunnistamiseen. Oppilaat olivat iloisia päästessään vaihteeksi pois luokkahuoneen tunkkaisesta ilmanalasta. Onginta oli suurimmalle osalle lapsista tuttua puuhaa, mutta monille madon pujottaminen koukkuun tai kalan irrottaminen koukusta vaati vielä treenaamista. Osa kalalajeista tuotti useimmille päänvaivaa lajintunnistustehtävässä. Leikkimielisissä kilpailuissa menestyneet palkittiin ja kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat päivän lopuksi onkilaitteen. Tapahtuman toteuttivat Paimionselän kalastusalue yhteistyössä Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin Kalakummien kanssa. Sauvon koulukeskuksen kalapäivä Kalapäivä järjestettiin Rantolassa kyläkaupan puoleisessa rannassa ja osittain pengersillalla Tapahtumaan osallistuivat 4. luokkalaisten rinnakkaisryhmät, joissa oli yhteensä 35 oppilasta. Kalastuksen myötä lajitunnistukseen saatiin lisää haastetta, kun heittovälineillä rannalle saatiin pyydystettyä noin 50 cm pituinen nokkakala. Kyseinen kala lähetettiin täytettäväksi ja se päätyi lopulta kunniapaikalle koulun seinälle. Kalastus onnistui Rantolassa muutenkin mainiosti, sillä kaikki tapahtumaan osallistuneet oppilaat onnistuivat saamaan 3

4 Jokelan koulun oppilaat kalalajeja tunnistamassa. saalista. Lajintunnistusrastilla oli esillä joitakin hankaliakin lajeja, mutta siitä huolimatta monet oppilaat saivat hyviä tuloksia tunnistustehtävässä. Onginnassa ja kalantunnistuksessa parhaiten pärjänneet palkittiin ja kaikki päivään osallistuneet saivat lisäksi onkilaitteen. Tapahtuman järjestivät Paimionselän kalastusalue yhdessä Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin Kalakummien kanssa. Sauvo-Ahtelan nuorisoleiri Sauvo-Ahtelan nuorisoleiri järjestettiin Leiri kesti tänä vuonna päivän pitempään kuin aikaisempina vuosina. Tapahtuman osallistujamäärä oli yhteensä 102 henkilöä (90 lasta ja 12 ryhmänohjaajaa). Leirin kalastusaiheisessa osiossa lapset saivat pilkkiä ja heille annettiin kalastukseen ja kalan käsittelyyn liittyvää opastusta. Osallistujille jaettiin tietoa kalastuslupa- sekä muissa kalastukseen liittyvissä asioissa. Tapahtuman aikana jaettiin pieniä palkintoja ja kaikki osallistuneet saivat muistolahjaksi kala-aiheisen avaimenperän. Leirin kalastusaiheisen osion järjestämisestä vastasivat Halikonlahden kalastusalue ja Halikon Kuhat ry. Lasten onkitapahtuma Kokkilan lossirannassa Kokkilan lossirannassa toteutettiin onkitapahtuma Tapahtumaan osallistui lapsia ja heidän vanhempiaan yhteensä noin 15, jotka saivat tapahtuman myötä viettää perhekeskeistä yhdessäoloa kalastuksen merkeissä. Kaikki lapset onnistuivat saamaan vähintään yhden kalan ja he onkivat innokkaasti tilaisuuden loppuun asti. Kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat pienen muistolahjan. Onkitapahtuman järjesti Halikonlahden kalastusalue yhdessä Halikon Kuhat ry:n kanssa. Niksaaren kalapäivä Särkisalon koulun oppilaille järjestettiin kalastusaiheinen tapahtuma Niksaaren rannassa Jo perinteeksi muodostunut tapahtuma järjestetään vuorovuosin Perniön ja Särkisalon alakoululaisille. Päivän aikana lapset saivat onkia, uida ja saunoa. Onkimisen lisäksi oppilailla oli mahdollisuus tutustua perhokalastuksen saloihin sekä tunnistaa kotimaisia kalalajeja. Päivän 4 Kalahaavi 2011

5 Sär- Laitilan kalapäivä kijärven rannalla Laitilan kalastusalue järjesti toimialueellaan laatuaan ensimmäisen kalapäivän Kappelimäen koulun luokkalaisille Särkijärven rannalla Laitilan kaupungin sauna- ja uimarannalla. Koulun puolesta järjestelyn hoiti Jussi Vaajasaari vauhdikkaan täsmällisesti. Linja-auto toi oppilaita ja opettajia tunnin välein. Kaikkiaan 216 oppilasta ja opettajatkin saivat rautaisannoksen tietoa kotimaisesta kalasta. Kalastusalueen hallituksen jäseniä oli paikalla Yli-Kaila, Hurme, Koskinen, Aro ja Soisalo sekä Kyllönen ja fileoinnin erikoismies Seppo Saario. Ohjelmassa oli kalojen tunnistamista oikeista kaloista, kaikkiaan 11 eri kalaa, vaikeimmaksi tunnistettavaksi osoittautui suutari. Ohjelmassa oli mato-ongintaa pitkän laiturin molemmin puolin. Kalojen käsittelyä eli hauen ja ahvenen fileointia ja ahventen nylkemistä. Kalojen tunnistamisesta kolme parasta oppilasta/luokka palkittiin ja jokainen oppilas ja opettajat saivat Rapalan valmistaman kala avaimenperän. Sauvon koulukeskuksen kalapäivillä tietenkin tutustuttiin kalastuksen saloihin. aikana toteutetuissa kilpailuissa parhaiten menestyneet palkittiin ja kaikki osallistuneet saivat muistolahjan. Päivän järjestelyistä ja toteutuksesta vastasivat Särkisalo-Finbyn kalastusalue yhdessä Särkisalon koulun henkilökunnan kanssa. Valtakunnallinen kalastuspäivä Valtakunnallisen kalastuspäivän Turun tapahtumaa vietettiin Aurajoen opastuskeskuksen eli Myllärintalon ympäristössä Tapahtuman järjestivät yhteistyössä L-S Kalatalouskeskus ry, Aurajokisäätiö, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin Kalakummit, Lounais-Suomen kalastusalue, Airiston-Velkuan kalastusalue, Ammattiopisto Livian kalatalous- ja ympäristöopisto, Valonia sekä Turku AMK. Tapahtumaan osallistuivat Loukinaisten koulun, Nummenpakan koulun, Pansion koulun, Auranlaakson koulun ja Puolalan koulun luokkaryhmät opettajineen. Tapahtuma oli jaettu aamupäivän ja iltapäivän osioihin, klo ja klo Tapahtumaan osallistui yhteensä 153 oppilasta 4. ja 5. luokilta. Päivän ohjelma sisälsi tunnin mittaisen ongintaosuuden ja 5 kpl runsaan 15 minuutin mittaista toimintapistettä, jotka oppilaat kiersivät pienryhmiin jaettuina. Toimintapisteiden aiheina oli kalantunnistus, kalojen iänmääritykseen tutustuminen, Halistenkosken kalaportaaseen tutustuminen, veden kiertokulkuun perehtyminen sekä Itämeren lajiston kartoittaminen. Sauvossa lajitunnistukseen saatiin lisää haastetta, kun heittovälineillä saatiin pyydystettyä nokkakala Kalahaavi 5

6 Laitilan kalapäivä Särkijärven rannalla Laitilan kalastusalue järjesti toimialueellaan laatuaan ensimmäisen kalapäivän Kappelimäen koulun luokkalaisille Särkijärven rannalla Laitilan kaupungin sauna- ja uimarannalla. Koulun puolesta järjestelyn hoiti Jussi Vaajasaari vauhdikkaan täsmällisesti. Linjaauto toi oppilaita ja opettajia tunnin välein. Kaikkiaan 216 oppilasta ja opettajatkin saivat rautaisannoksen tietoa kotimaisesta kalasta. Kalastusalueen hallituksen jäseniä oli paikalla Yli-Kaila, Hurme, Koskinen, Aro ja Soisalo sekä Kyllönen ja fileoinnin erikoismies Seppo Saario. Ohjelmassa oli kalojen tunnistamista oikeista kaloista, kaikkiaan 11 eri kalaa, vaikeimmaksi tunnistettavaksi osoittautui suutari. Ohjelmassa oli mato-ongintaa pitkän laiturin molemmin puolin. Kalojen käsittelyä eli hauen ja ahvenen fileointia ja ahventen nylkemistä. Kalojen tunnistamisesta kolme parasta oppilasta/luokka palkittiin ja jokainen oppilas ja opettajat saivat Rapalan valmistaman kala avaimenperän. Kalapäivä osoittautui oppilaille niin kuin opettajillekin erittäin tarpeelliseksi. Niinpä kalastusalue päätti järjestää ensi vuonna muiden sivukylien koululaisille vastaavia tapahtumia. Kustavin kalastusalueella kaksi kalapäivää Kalastusalue järjesti kalapäivän Kustavin koulun oppilaille Lootholman rannassa. Tapahtumaan osallistui luokkien oppilaita vajaa 50 ja lisäksi opettajat ja kouluavustajat. Toinen kalapäivä oli Taivassalon Karhulan koulun oppilaille Taivassalon seurakunnan leirintäalueen rannassa Mansikkakarissa. Ohjelma oli molemmissa perinteellinen, eli mato-ongintaa, kalojen tunnistamista, kalojen fileointia ja kala-aiheinen luontopolku. Kalojen syönti oli Kustavin tilaisuudessa heikko. Taivassalossa kalaa tuli kohtalaisesti, onginnassa erottui selvästi Seelim Saari, hän on mestari onkijan Veikko Meskasen tyttären poika, joten oppi on mennyt perille. Tilaisuuksissa jaettiin kilpailuissa pärjänneille oppilaille palkintoja ja lisäksi kaikille avaimenperä muistoksi. Mainittakoon, että Seelim Saari voitti useita eka palkintoja. Kalapäivän vetäjiä olivat kalastusalueen hallituksen jäsenet Seppo Lehtinen, Vesa Liukkonen, Jari Nieminen ja Lasse Laaksonen sekä Seppo Kyllönen, Jarkko Keskievari ja Veikko Meskanen. Uudenkaupungin kalastusalueen kalapäivät Tilaisuuksia oli kaksi. Pyhämaan kalastajaseuran järjestämä kalapäivä oli viidennen kerran ja se pidettiin samaan aikaan valtakunnallisen kalapäivän kanssa. Kalapäivän aikana oli solmukoulu erilaisiin pollareihin ja uistimen tarkkuusheitto virvelillä. Pyhämaan kalastajaseura täyttää 100 vuotta vuonna Kalapäivän kunniaksi seura julisti koulun oppilaille kalastajaseuran viirin suunnittelukilpailun, joka päättyy tämän vuoden loppuun mennessä. Kilpailun voittajan ratkettua painatetaan sen pohjalta Pyhämaan kalastajaseuralle viiri. Kalapäivän aikana nautittiin kalakeittoa ja kalat oli lahjoittanut paikallinen kalankasvattaja. Tilaisuudessa kilpailun parhaat palkittiin ja lisäksi jokainen sai avaimenperän uistimen Uudenkaupungin kalastusalueen kalapäivillä oppilaille opetettiin mm. kalan fileointia. ym. Tilaisuutta johtivat Kalastajaseuran puheenjohtaja Seppo Lamberg ja sihteeri Juha Johtela sekä huvi- ja kilpailutoimen kokoonkutsuja Timo Friberg. Toinen kalapäivä oli Ruokolanjärven rannalla aivan Ukin keskustan tuntumassa Järven ranta ja Prykin edusta tarjosi mitä parhaimmat puitteet tilaisuuden järjestämiseksi. Tilaisuutta veti Ukin kalastusalueelta Tom Tötterman, Pentti Niemi ja Seppo Kyllönen sekä Vakka-Suomen perhokalastajista Osmo Rintala sekä Paraisten kalakoulu Liviasta Essi Erävesi oppilaineen. Oppilaat olivat erittäin innostuneita tilaisuuden annista. Ohjelmaan kuului kalojen tunnistamista, fileointia, ongintaa, ja perhokalastukseen perehdyttämistä. Lisäksi Ruokolanjärvelle oli edellisenä iltana laskettu 54 rapumertaa ja saaliiksi saatiin 36 jokirapua, joita oppilaat saivat ihmetellä ja näpelöidä. Kaikki ravut päästettiin mittauksen ja tutkimuksen jälkeen takaisin järveen. Tilaisuudessa parhaimmat palkittiin ja jokainen sai perinteellisen avaimenperän. Yhteenveto kalapäivistä Kalapäivien kustannuksiin saatiin Varsinais-Suomen ELY- keskukselta kalatalouden edistämisvaroja, mukana olleet kalastusalueet ja Pyhämaan kalastajaseura laittoivat myös omia varoja kustannusten peittämiseksi. Kalapäivien järjestäminen kalatalouden edistämisvaroista on perusteltua. Koulujen luokkien oppilaat ovat siinä iässä, että nyt kalastuksen pariin ohjattuna heistä kasvaa tulevia kalamiehiä ja -naisia ja sitä kautta tulevia kalastuskorttien maksajia. Siis nyt on kylvön aika ja satoa saadaan korjata taatusti monella tapaa tulevina vuosina. 6 Kalahaavi 2011

7 L-S Kalatalouskeskus järjesti kalastusalueiden yhteisen retken Kuvat ja teksti Leena Nylund Retkipäivän sää oli syksyn kaunein ja aurinkoisin, paremmin sää ei olisi voinut suosia. Järjestettävän retken tarkoitus oli tutustuttaa alueiden yhteistyötoimijoita toisiinsa ja eri kalatalousalan tutustumiskohteisiin. Matka alkoi aamu seitsemältä Laitilasta ja bussi poimi lähtijöitä matkan varrelta aina Saloon asti. Ensimmäisenä kohteena oli Trollbölen kalahautomo Tammisaaressa, joka oli monelle uusi mielenkiintoinen kohde. Toisena kohteena oli tutustumiskäynti inkoolaisen ammattikalastaja Klaus Berglundin kalastajatilalla, johon saimme konkreettisesti tutustua hänen rantautuessaan kalasaaliinsa kanssa. Berglund kertoi tämän hetken toiminnastaan, kalan viennistä sekä kalan kiertokulusta murskaimen ja sekoitusaltaan kautta biodieselin materiaaliksi. Kohde oli erittäin mielenkiintoinen ja kiinnosti lähes kaikkia, jonka sai huomata aikataulun venyessä. Välillä pidimme pienen lounastauon paikallisessa Kopparnäsin kestikievarissa josta jatkoimme matkaa Suomusjärven Kettulaan, jossa Seppo Kyllönen esitteli luonnonravintolammikon toimintaa. Håkan Strandberg esitteli hautomon toimintaa ja tiloja. Rysäsaalista Klaus Berglundin rannassa Kalahaavi 7

8 Velkuassa tutkitaan ekologisen kalatalouden mahdollisuuksia Janne Antila, projektipäällikkö Velkuan kalastajaseura ry Velkuan kalastajaseura ry:n toimesta on käynnissä esiselvityshanke nimeltään Työllisyyttä ja elinvoimaa kestävästä kalastuksesta. Hanke toteutetaan välillä ja sille on myönnetty rahoitusta Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, I samma båt - Samassa veneessä -Leader-toimintaryhmältä. Hankkeen varsinaisena tavoitteena on selvittää kestävän ja ekologisen kalastuksen mahdollisuuksia Velkuan alueella ja lähiseuduilla. Kestävällä ja ekologisella kalastuksella tarkoitetaan tässä hankkeessa ensisijaisesti sellaista suomukaloihin kohdistuvaa kalastustoimintaa, joka vähentää Itämeren rehevyyttä ylläpitäviä särkikalakantoja, edistää petokalakantojen runsastumista ja lisää lähikalan käyttöä. Hankkeen aikana on tarkoitus keskustella mm. alueella toimivien kalastajien, kalan vastaanottajien ja myyjien sekä muiden kalatalouden ammattilaisten ja kehittäjätahojen kanssa. Keskusteluissa selvitetään alueen kalastuselinkeinon nykytilaa, ongelmia ja kehittämisajatuksia. Selvityksen aikana kartoitetaan tietoa, jonka avulla voidaan lähteä kehittämään uusia ekologisempia ja kannattavampia kalatalouden toimintamalleja ammattikalastajille, perinteisen kalastuksen rinnalle ja tueksi. Tätä artikkelia kirjoitettaessa hanke on edennyt puoliväliin. Kaikkia haastateltavia tahoja ei vielä ole tavattu ja tässä esitettävät kehittämisehdotukset ovat vain alustavia ajatuksia, jotka saattavat muuttua hankkeen edetessä. Lisää ja tarkempia kehittämisehdotuksia esitetään vuoden vaihteessa valmistuvassa esiselvityshankkeen loppuraportissa. Hylkeen lisäksi kalastaja kokee toki runsaasti muitakin ajoittaisia tai jatkuvia arjen haasteita. Tässä lyhyesti mainittuna muutamia haasteita kalastajien näkökulmasta katsottuna: Kausiluonteisuus aiheuttaa keväisin hinnan alenemista ja kesäisin, kun paikallisen kalan kysyntä olisi suurimmillaan, kalaa ei tule. Merimetsot, meduusat ja pyydysten limoittuminen puolestaan ovat lisääntyneet rehevöitymisen myötä. Samasta syystä särkikalat ovat runsastuneet ja niiden keskikoko on pienentynyt. Paikallisen jääaseman tai -koneen puute puolestaan vaikeuttaa kylmäketjun huolellista noudattamista. Norjalaisen kassilohen markkinaosuus on kasvanut ja näin vähentänyt kotimaisten luonnonkalojen menekkiä. Alueen ravintola- ym. yritysten haastatteluissa kävi ilmi, että lähikalalle olisi kovasti kysyntää, mutta lähikalan saatavuus vain on hyvin heikkoa. Yrittäjät ja kalastajat eivät ole aktiivisesti toisiinsa yhteydessä, eivätkä usein edes tiedä tai tunne toisiaan. Silloinkin kun lähikalaa muuten voisi olla saatavilla, ongelmaksi muodostuu se, että useimmat kalastajat myyvät saaliinsa ainoastaan pyöreänä eli kokonaisena ja perkaamattomana. Useimmilla lähikalaa haluavilla yrityksillä ei joko ole aikaa kalan käsittelyyn tai sitten lakisäädökset estävät kalan käsittelyn yrityksen omissa tiloissa. Yksittäisen kuluttajan mahdollisuus saada lähikalaa suoraan kalastajalta on vähintään yhtä heikko; epäsäännölliset Alueen kalatalouden ongelmia ja uhkakuvia Odotusten mukaisesti alueen nykykalastuksen selvästi suurimpana ongelmana pidetään harmaahyljettä kaikkine lieveilmiöineen. Hylje rikkoo ja tyhjentää pyydyksiä sekä karkottaa kaloja pois pyyntialueilta. 8 Kalahaavi 2011

9 kalan rantauttamisajat ja täydellinen tiedotuksen puute estävät kuluttajien mahdollisuudet ostaa tuoretta, paikallista kalaa. Myös saariston mökkiläiset ostavat kalansa kaukaa marketeista, kun ei tiedetä mistä paikallista kalaa voisi saada. Elinkeinon tulevaisuuden kannalta ajateltuna uusien kalastajien puute on suuri uhka. Nykyisten kalastajien keski-ikä on korkea ja moni kalastaja onkin juuri jäänyt tai kohta jäämässä eläkkeelle. Uusia nuoria kalastajia ei alueelle tiedetä olevan tulossa ja tämä tietysti uhkaa toiminnan jatkuvuutta. Jos mitään ei tehdä ja uusia kalastajia ei ilmaannu, ammattikalastus ainakin Velkuan ja Livonsaaren alueella voi kymmenen vuoden kuluttua olla lähes tai täysin loppunut. Asian laita lienee samoin monin paikoin muuallakin Suomessa. Halukkaita kalastajia varmasti olisi, mutta he valitsevat kalastuksen ammatikseen vain, jos kalastukseen liittyviä moninaisia ongelmia saadaan lievennettyä. Kyseessä on ongelmien vyyhti, jossa yhden ongelman ratkaiseminen voi auttaa toista ongelmaa ratkeamaan. Ammattikalastuksen elvyttämiseksi olisikin hyvä kehittää uusia toimintatapoja eli toimintamalleja, joiden noudattaminen lieventäisi osaa ongelmista. Tulevaisuudessa helposti ostettavaa lähikalaa? Vaikka norjalainen kassilohi päihittää hintavertailussa useimmat kotimaiset kalatuotteet, ympäristötietoisten kuluttajien määrä ja siksi myös lähellä tuotetun ruuan kysyntä kasvavat jatkuvasti. Miten tätä tilannetta siis voisi hyödyntää? Ensinnäkin alueen kalankäsittelypuitteet olisi saatava kuntoon. Pienikin kalan käsittelyyn ja säilytykseen soveltuva tila, jossa alueen kalastajien olisi mahdollista jalostaa saaliinsa fileeksi ja mahdollisesti vaikka savustaa tai muuten valmistaa kalansa, parantaisi kalastajien saaliistaan saamaa kokonaistuottoa. Tämä lisäisi samalla myös lähikalan käyttöä sillä lähialueen filee- ja valmiskalatarpeeseen voitaisiin vastata paikallisella raaka-aineella ilman pitkiä kuljetusmatkoja. Teersalon tyhjillään oleva kalasatama voisi olla tähän sopivin paikka. Samanaikaisesti kalankäsittelytilan kanssa tulisi perustaa nopeasti toimiva sähköinen tilaus- ja tiedotusjärjestelmä, jonka avulla kuluttajat ja yrittäjät voivat tilata kalaa suoraan paikallisilta kalastajilta. Jos kalastaja saa saalista enemmän kuin mitä ennakkotilauksia on, järjestelmän avulla voisi myös tiedottaa saatavana olevasta, juuri pyydetystä kalasta vaikkapa ryhmätekstiviestinä palvelun tilanneille. Tällöin viestin saajalla on esimerkiksi 15 minuuttia aikaa tehdä lähikalaostoksensa sähköisesti, puhelimitse tai paikalla käyden. Ostajan tulee voida noutaa kalansa sovitusta noutopisteestä itselleen sopivaan aikaan. Jos tämä järjestelmä laitettaisiin toimimaan, paikalliset kuluttajat ja pienyrittäjät saisivat kalaa selvästi tuoreempana, halvemmalla ja ympäristöystävällisemmin kuin kaupasta tai tukusta. Kalastajat puolestaan saisivat järjestelmän kautta myytävästä kalasta paremman hinnan kuin tukkuun myymällä, oli jalostusaste mikä tahansa. Velkuan seutu voisi toimia järjestelmän käyttöönoton ja kehittämisen pilottialueena. Toimivaksi kehitetty järjestelmä olisi sen jälkeen mahdollista lanseerata käyttöön kalastuspaikkakunnilla ympäri Suomen. Lisää särkikalojen hyötykäyttöä? Särkikalojen hyötykäytön lisääminen on selvästi haasteellisempi ongelma kuin lähikalan saatavuuden parantaminen, sillä särkikaloille ei juuri ole valmista paikallista kysyntää, ainakaan taloudellisesti kannattavalla hinnalla. Aiemmin mainitun lähikalajärjestelmän avulla tosin voisi saada myytyä myös särkikaloja jonkin verran. Yksi keino lisätä särkikalojen kalastuksen houkuttelevuutta, valtion poistokalastustuen lisäksi, olisi se, että kalastaja saisi kalastaa nykyistä halvemmalla tai ilmaiseksi, jos kalastusta kohdennetaan entistä enemmän särkikaloihin perinteisten arvokalojen sijaan. Nykyisellään kalastajat maksavat vesialueen omistajalle noin 8 10 % saadun saaliin arvosta, käytetyistä pyydyksistä tai saalislajeista riippumatta. Särkikalojen saalisosuudesta voisi mahdollisesti kehittää jonkinmoisen lineaarisen maksuperusteen, jossa vesialueen omistajalle maksettava hinta laskee saaliin särkikalaosuuden kasvaessa. Tällä tavoin kalastaja saisi taloudellista etua särkikalojen kalastamisesta, vaikka särkikalojen myyntihinta itsestään ei olisi kannattavalla tasolla. Suurin osa kalastajista suhtautui ajatuksen toimivuuteen hieman epäluuloisesti, sillä nykyinenkin maksu koettiin kohtuulliseksi ja täten taloudellinen hyöty jäisi melko pieneksi. Varsinkin jos kalastajan työmäärä lisääntyisi särkikalaosuuden osoittamisvelvollisuuden (kirjanpito tms.) myötä, taloudellinen porkkana luultavasti jäisi liian pieneksi. Osa epäili myös, että mahtavatko vedenomistajat suostua tulonmenetykseen, vaikka kyse onkin kalaveden hoitamisesta. Hankkeen puoliväliin mennessä asiaa on saatu tiedusteltua vasta yhdeltä laajoja vesialueita omistavalta taholta. Tämä taho oli valmis antamaan vetensä kalastuskäyttöön ilman korvausta, jos kalastus kohdistuu särkikaloihin. Asiaan kannattaisi kuitenkin syventyä tarkemmin ja sen toteuttamismahdollisuuksia ja -keinoja tutkia omassa hankkeessaan. Mitä esiselvityksen jälkeen? Esiselvityksen aikana syntyneitä kehittämisajatuksia on tarkoitus viedä käytännön tasolle esiselvitystä seuraavassa varsinaisessa kehittämishankkeessa, jos yhteistyö- ja rahoituskuviot saadaan järjestymään. Jatkokehittämisestä kiinnostuneet tahot voivat ottaa yhteyttä myös Velkuan kalastajaseuraan päin. Janne Antila, projektipäällikkö Velkuan kalastajaseura ry velkuankalastajaseura@gmail.com puh: Kalahaavi 9

10 Haarikkaan siianpoikasten luonnonravintolammikko Seppo Kyllönen Siianpoikasten luonnonravintolammmikon omistaa MTK:n Säätiö ja lammikko on vuokrattu nykyään Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy:lle. Siikalammikko on rakennettu Turun vesipiirin työllisyysvaroilla. Rakentamiskustannukset olivat yhteensä mk. Lammikon pinta-ala on maksimissaan 18 ha ja suurin syvyys 3 m, 2 ha alueella. Järvi on ollut luonnonjärvenä. Lammikon pohja on lähes kokonaan pehmeän mudan peittämä ja lammikko täyttyy valuma-alueen sadevesillä. Veden väri on hyvin ruskea johtuen valuma-alueen soista. Veden ph on keväällä lumien sulettua 5-5,5, joten vesi on kalkittava vuosittain keväällä laskuojista rakennushienokalkilla (700 kg), jonka ansiosta ph nousee 7 eli neutraaliksi. Lammikkoa ei saada aivan tyhjäksi, vettä jää noin kolmen hehtaarin alueelle. Loput siianpoikaset tapetaan syksyllä loppuvesistä, jotta ne eivät ole haitaksi seuraavan kesän kasvutulokselle. Laskupuroon on kaivettu uoma veden laskua varten. Veden korkeutta säädellään munkilla, jonka kautta lammikkoa tyhjennetään syksyllä vedestä siianpoikasten pyynnin yhteydessä. Siianpoikaset pyydetään kolmella paunetilla keskeltä lammikkoa kpl. Lammikko otettiin koekäyttöön vuonna 1982, jolloin siinä oli jäljellä vielä runsaasti luonnonkaloja, tulos kaksi siianpoikasta. Tuotanto on vaihdellut vuosina kg/vuosi. Tosin väliin mahtuu vuosi 1999, tulos vain 12,1 kg ja vuosi kg kaksikesäisiä siianpoikasia. Huonoihin tuloksiin ovat olleet syynä joko kaksikesäiset siianpoikaset tai hauet, joita ilmestyy lammikkoon tuntemattomasta syystä. Siianpoikasten pyynnin yhteydessä pauneteilla saatiin vuonna 2009 täplärapuja 10 kpl, jotka eivät tulosta haitanneet, mutta herättivät kyllä ihmetystä. Keskimääräinen tulos on 600 kg siianpoikasia, eli hieman vajaa kpl noin 10 g ja 11 cm poikasta. Kasvatustulos on aika heikko, jos sitä verrataan vaikka Kuusamossa saavutettuihin siianpoikasten kasvatustuloksiin. Heikkoihin kasvatustuloksiin syynä on lammikon veden väri (väriä voi verrata vaikka tamman kuseen), jolloin tuotantokerros vedessä jää varsin vähäiseksi ja lammikon pohjaa peittävä löysä muta. Lammikossa on myös runsaasti suursukeltajia ja ne ovat tutkimusten mukaan juuri niitä, jotka syövät siianpoikasia. Tänä syksynä siianpoikasia saatiin kpl (481 kg), keskipituus 11,1 cm ja keskipaino 8,4 g. Siianpoikasten kasvatustulokset Lammikossa on kasvatettu melkein joka vuosi Kokemänjoen kantaa olevia vaellussiianpoikasia. Istutusmäärä keväällä on ollut joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta 10 Kalahaavi 2011

11 Naantalin kaupunki lähikalatrendin aallonharjalla Johanna Heikurinen, hankesuunnittelija Airiston-Velkuan kalastusalue Kuva: Timo Saarinen Lähiruoka-ajattelu ja kiinnostus kasvaa jatkuvasti. Saaristomeren rannoilla asuu kuluttajaa, joiden ruokapöytiin pitää tarjota mahdollisuudet hankkia lähivesiltä pyydettyä kalaa. Kotimaisen kalan osuus kuluttajan lautasella on yhä pienempi. Viimeisten arvioiden mukaan enää seitsemän prosenttia suomalaisten kuluttamasta kalasta on ammattikalastajan pyytämää. Myös kotimaisen kasvatetun kalan tuotanto putoaa samalla, kun tuonti ulkomailta on kiihtynyt: Vähentyneestä ravinnekuormituksesta huolimatta alati kiristyvät ja määräaikaiset ympäristölupavaatimukset heikentävät kalankasvatuksen kannattavuutta. Kasvusuunta on vastakkainen kilpailevien maiden (Norja, Ruotsi, Chile) kanssa. Moderni toimintaympäristö pakottaa alkutuottajat kehittämään toimintaansa, mutta heikko kannattavuus ja epävarmuus alan tulevaisuudesta yhdistettynä suuriin investointeihin ei houkuttele toiminnan kehittämiseen. Mikä neuvoksi? Naantalin saaristolautakunta hereillä Marraskuussa 2010 Airiston-Velkuan kalastusalue esittäytyi Naantalin kaupungin saaristolautakunnalle. Tilaisuuden lopuksi päätettiin, että alueen kalatalouden kysymyksiä lähdetään perusteellisesti selvittämään. Tammikuun 2011 kokouksessaan Naantalin saaristolautakunta totesi, että Naantaliin ja sen lähialueelle on tarvetta laatia elinkeinokalatalouden suunnitelma, joka sisältäisi elinkeinon nykytilan kuvauksen sekä tulevaisuuden vision ja siihen perustuvat suunnitelmalliset kehittämistoimet. Naantalin kaupunki on saaristo-ohjelmassaan sitoutunut omalta osaltaan turvaamaan ja kehittämään alueen elinkeinokalataloutta. Kaksiosainen kehittämishanke Hanke käynnistyi loppukesästä Elinkeinokalatalouden ketjua ja sen kehityskohteita on kartoitettu syksyn aikana puhelinhaastatteluin. Missä toimijat ovat? Minkälaisia ne ovat ja miten ne toimivat? Haastatteluissa selvisivät nopeasti keskeisimmät kehityskohdat ja että kaikilta elinkeinokalatalouden sektoreilta löytyy toimijoita, joilla on kiinnostusta osallistua paikallisen elinkeinokalatalouden kehittämiseen. Kehittämissuunnitelma käsittelee ammattikalastusta, kalankasvatusta, elinkeinokalatalouden infrastruktuuria, kalastukseen liittyviä kaavoitus- ja maankäyttöasioita, 2011 Kalahaavi 11

12 koulutusta, tutkimusta sekä kalan käyttöä elintarvikkeena. Suunnitelman avainkohtia ovat alkutuotannon toimintaedellytysten turvaaminen, lähikala-ajattelun konkretisoiminen, sekä kalatalousperinteen hyödyntäminen. Tavoitteena on luoda Naantalin kaupungista käytännön esimerkki siitä, miten lähikala-ajattelua voidaan toteuttaa muuttuneessa toimintaympäristössä. Alueen vahva kalatalousperinne ja osaaminen ovat suunnattoman arvokkaita resursseja. Päättäjien tahtotila, sekä elinkeinokalatalouden ammattilaisten laaja osaamisala yhteen tuotuina luovat tukevan perustan kolmen kohdan kehittämissuunnitelmalle, jolla luodaan Naantalin kaupungista lähikala-ajattelun esimerkillinen edelläkävijä. Kehittämissuunnitelma valmistuu maaliskuun 2012 loppuun mennessä. Tuolloin järjestetään myös päätösseminaari, jossa esitellään työn tuloksia elinkeinokalatalouden toimijoille. Julkiset ruokahankinnat osana elinkeinokalatalouden kestävää kehitystä Kiuruvedellä lähi- ja luomuruoan käyttö on kirjattu kaupunkistrategiaan. Koulukeittiöt noudattavat Portaat luomuun -ohjelmaa ja ostavat yli puolet ruoasta paikallisesti. Lähikalan käyttöaste on Kiuruveden koulukeittiöissä 97 prosenttia. Järvikala kulkeutuu keittiölle yhden yrittäjän kautta. Kiuruveden mielenkiintoiseen menestystarinaan sekä muun muassa Naantalin Ruokapalveluiden ajatuksiin lähiruoasta voi käydä tutustumassa osoitteessa: Elinkeinokalatalouden kehittämissuunnitelman rahoittaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut. Hankkeen kokonaisbudjetti on euroa. Työryhmän jäsenet: Jari Setälä RKTL, taloustutkija Ville Tarkki RKTL, tutkimusassistentti Olavi Sahlstén Saaristomeren Ammattikalastajat ry, puheenjohtaja Tiina Rinne-Kylänpää Naantalin kaupunki, saaristoasiamies Lasse Lehtonen Naantalin kaupunki, kehittämispäällikkö Katriina Partanen Pro Kala ry, toiminnanjohtaja Lasse Valtonen Naantali (Velkua), ammattikalastaja Heikki Saarinen Naantali (Rymättylä) ammattikalastaja Kari Ranta-aho V-S ELY-keskus kalatalouspalvelut, kalatalouspäällikkö Timo Saarinen Airiston-Velkuan kalastusalue, isännöitsijä Johanna Heikurinen Airiston-Velkuan kalastusalue, hankesuunnittelija 12 Kalahaavi 2011

13 Karisiian kutupaikkakartoitus Vakka-Suomen alueella L-S Kalatalouskeskus ry toteutti kuluvana vuonna Karisiian kutupaikkojen kartoitus hankkeen. Hankkeen päätavoitteina oli päivittää tiedot karisiian kutualueista ja niiden kunnosta Vakka-Suomen alueella ja koota alueista kartta-aineistot. Tiedustelu toteutettiin lähettämällä noin 130 kappaletta tiedustelulomakkeita karttoineen Vakka-Suomen alueen ammattikalastajille, osakaskunnille ja vesienomistajille. Vastaajia pyydettiin arvioimaan onko hänen kalastamallaan tai omistamallaan vesialueella esiintynyt karisiian kutua, mikä on vaikuttanut karisiian katoamiseen alueella ja mitkä olisivat potentiaalisia, kunnostettavia karisiian kutualueita. Vastaajat saivat halutessaan myös kuvailla pohjan laatua ja veden syvyyttä alueella. Kirjallisia vastauksia saatiin 30 kpl:ta, joista 3 nimettömänä. Tämän lisäksi suoritettiin puhelintiedusteluja paikallisille toimijoille, jotka olivat jättäneet vastaamatta kirjalliseen kyselyyn. Vastauksia saatiin näin kaiken kaikkiaan 45 kappaletta. Karisiian häviämiseksi Kustavin alueelta esitettiin yleisimmäksi syyksi hylkeet ja merimetsot, mutta myös Uudenkaupungin Yaran (ent. Kemiran) laitoksen ja vesien saastumisen epäiltiin vaikuttaneen asiaan. Lokalahden alueelta saaduissa vastauksissa niin ikään hylje ja merimetso nousivat suureksi osatekijäksi, lisäksi vaikuttaviksi tekijöiksi lueteltiin rehevöityminen, ruoppausmassojen läjitys, veneliikenne ja kalastus. Ympäristöministeriötä esitettiin osallistumaan kutualueiden kunnostusoperaatioon. Pyhämaan alueelta saaduissa vastauksissa pääsyyksi karisiian katoamiseen esitettiin hylje ja merimetso. Toisena pääsyynä mainittiin vesistön rehevöityminen ja pohjien liettyminen. Uudenkaupungin makeavesialtaan katsottiin vaikuttaneen vedenvaihtuvuuteen ja virtauksien suuntiin alueella ja sitä kautta rehevöittäneen vesistöjä. Myös kalastaminen liian pienen silmäkoon verkoilla sekä vesistörakentaminen, kalankasvatus ja suurikokoisen lahnan esiintymisen arvioitiin vaikuttaneen. Alueelle ehdotettiin tehtävän koekalastus karisiikakannan tilan selvittämiseksi, ajankohdaksi esitettiin Vesistörakentamisen sääntöjen tiukentaminen ja valvonnan tehostaminen sekä emokalojen pyynti kutupaikkakunnostusten sijaan mainittiin ehkäiseviksi toimenpiteiksi. Uudenkaupungin alueelta saaduissa vastauksissa karisiian häviämisen katsottiin aiheutuneen pohjien liettymisestä. Syylliseksi nostettiin Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon päästöt sekä Yaran laitos. Myös mökkiläisten harrastama rantakaislikon niitto ja niittojätteen keräämättä jättäminen katsottiin paikallisesti vaikuttavaksi tekijäksi. Elvyttävänä toimenpiteenä esitettiin istutusten jatkamista sekä velvoiteistutuksiin panostamista. Pyhärannan alueen vastauksissa kutuaikaan ajoittuva verkkokalastus, rehevöityminen sekä hylje katsottiin syyllisiksi karisiian katoamiseen alueelta. Verkkokalastuksen kieltämistä kutuajaksi esitettiin ehkäiseväksi toimenpiteeksi. Tiedustelu toimi esiselvityksenä varsinaiselle kunnostushankkeelle. Vastausten perusteella valittiin Uudenkaupungin kalastusalueen alueelta kolme kunnostettavaa kutualuetta (Pyhämaa, Vaakua ja Vähä-Vehanen). Hankkeen loppuraportti, joka sisältää karttakuvat kunnostuksen kohteiksi valituista alueista löytyy L-S Kalatalouskeskuksen www-sivuilta info/karisiian_kutupaikkakartoitus_vakka-suomessa. Kunnostustoimenpiteistä laaditaan kustannusarvio sekä hankesuunnitelma ja rahoitushakemus toimenpiteiden toteutukseen. Karisiian kutupaikkakartoitus Hanke toteutettiin Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) osarahoittamana Varsinais-Suomen Elinkeino-, Ympäristö- ja Liikennekeskuksen sekä Vakka-Suomen kalastuspuisto -kalatalousryhmän kautta Kalahaavi 13

14 Tehostettua karisiian mädinhankintaa Seppo Kyllönen Uudenkaupungin Rauman merialueen karisiikakanta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt hyvin voimakkaasti hylkeiden vuoksi. Syyskuun lopulla Pyhämaan Ruorissa kalastajille ja vesialueenomistajille (paikalla 15 miestä) järjestetyssä tilaisuudessa todettiin karisiikakannan vähentyvän vuosittain niin huolestuttavasti, että päätettiin tehostaa mädinhankintaa Vakka-Suomen kalastuspuistolta haettavan rahoituksen turvin. Hankkeen tavoitteena on turvata paikallisen karisiikakannan säilyminen ja riittävän poikasmateriaalin saanti täydennysistutuksiin. Tavoitteeseen pyritään varmistamalla jatkokasvatukseen riittävä mädinsaanti. Tausta Uudenkaupungin-Rauman merialueella esiintyvä paikallinen karisiikakanta on viime vuosina pienentynyt huomattavasti. Ammattikalastajien saalistietojen perusteella vain noin prosentti siikasaaliista on paikallista kantaa. Karisiikakantaa on perinteisesti tuettu täydennysistutuksilla, istutuksiin mäti on hankittu kutualueilta pyydettyjä siikoja lypsämällä. Haudontatoimintaan mäti on ostettu hedelmöitettynä suoraan kalastajilta. Vuonna 2010 mätiä ei pystytty keräämään lainkaan, sillä kaloja saatiin saaliiksi vain murto osa aikaisempien vuosien määristä. Kalojen vähyyden lisäksi mädinhankintaa vaikeuttavat alueella runsaana esiintyvät hylkeet, jotka tulevat kutualueille saalistamaan kutevia siikoja. Käytännössä verkkoon uinut siika jää hylkeen saaliiksi ja samalla pyydysvahingot kasvavat sietämättömiksi. Lisäksi siiat lähtevät pois kutualueilta. Vielä noin kymmenen vuotta sitten kutupyynnin päiväsaaliit olivat noin 200 kalaa/päivä/kalastaja, kun viime vuosina saaliit ovat olleet muutamia siikoja päivässä. Haittaeläinten, hylkeen ja merimetson lisäksi karisiikakanta on vähentynyt kutualueiden liettymisen seurauksena. Kutualueita, missä lisääntyminen vielä onnistuu, on vähän. Kutualueita on selvitetty erillisessä hankkeessa ja niiden kunnostustoimenpiteitä suunnitellaan. Vuoden 2011 mädinhankinnasta pidettiin neuvottelutilaisuus kalastajien kesken Pyhämaassa Tilaisuudessa todettiin että karisiian osalta kannan turvaamiseksi pitää kiireesti tehdä jotain. Osa läsnä olleista kalastajista olivat valmiita sitoutumaan mädinhankintaan, mikäli siitä saisi kulukorvauksen ja korvauksen hylkeiden repimistä verkoista. Toimenpiteet Hankkeessa ostetaan kalastajilta kalastuspäiviä mädin hankkimista varten. Kuusi kalastajaa sitoutui kalastamaan karisiikoja mädin saamiseksi. Kyseiset kalastajat ovat Jarno Aaltonen, Seppo Lamberg, Erik Johansson, Hannu Luotonen, Pauli Lehtonen ja Juha Johtela. Kalastajat toimittavat mädin haudottavaksi Pyhämaan hautomoon ja vastakuoriutuneet poikaset istutetaan takaisin kutualueille. Kalastajien kesken luodaan verkosto, jotta koirasja naaraskalat pystytään lypsämään mahdollisimman tehokkaasti. Hankkeessa korvataan kalastajille hylkeiden mahdollisesti aiheuttamat pyydysvahingot. Yksi verkko- ja rysäkalastaja kokeilee hyljekarkottimien toimivuutta kutualueiden suojaamiseksi hylkeiden saalistukselta. Lisäksi hankkeessa selvitetään mahdollisuudet perustaa karisiiasta emokalasto, jotta tulevaisuuden täydennysistutuksiin on saatavilla riittävästi paikallisia karisiianpoikasia. Uudenkaupungin kalastusalueen hallitus piti pikana puhelinkokouksen, jossa päätettiin yksimielisesti hakea rahoitusta Varsinais-Suomen ELY- keskukselta mädinhankkimisen tehostamiseen. Vakka-Suomen kalastuspuisto puolsi kokouksessaan hankerahoituksen myöntämistä, joten hanke käynnistettiin välittömästi. Syksyn 2011 aikana karisiianmätiä saivat Jarmo Luotonen, Erik Johansson ja Hannu Luotonen yhteensä 3,6 litraa, joka siirrettiin hautomoon. Lisäksi Ukin makeavedenaltaalta saatiin hautomoon vaellussiian mätiä 36,2 litraa. 14 Kalahaavi 2011

15 Paimionjoen alueella suoritettiin koeravustukset vuonna 2011 Olli Ylönen isännöitsijä, Lounais-Suomen kalastusalue Paimionjoelle perustettiin viime vuonna Paimionjokiyhdistys, ja osittain yhdistyksen ansiosta joella on viime aikoina tehty useita eri kala- ja rapuselvityksiä. Viime vuonna selvitettiin Paimionjoen vesistön kalastoa sähkökoekalastuksin, ja tänä vuonna on tehty joen patojen kalatietarkastelu sekä koeravustukset. Lisäksi ensi vuonna on valmistumassa joen koskipaikkojen sekä sivujokien ja -purojen kunnostustarveselvitys. Lounais-Suomen kalastusalue toteutti elokuussa Paimionjoen pääuoman, latvajärvien sekä sivujokien ja -purojen koeravustuksen Rapurosvo-merroilla. Koeravustuspisteitä oli yhteensä 40 kappaletta. Merrat olivat pyynnissä yhdessä pisteessä aina yön yli, ja syötteinä käytettiin särkikaloja. Lähes kaikki saaliiksi saadut ravut olivat täplärapuja. Ainoastaan Vesajärven laskupurosta Somerniemeltä saatiin saaliiksi viisi jokirapua. Vesajärvessä on myös jonkin verran jokirapuja, mutta koeravustuksessa järvestä ei saatu yhtään rapua. Lisäksi Liipolanjärvestä Koski TL: ssä ja Askalan padon alapuolelta on saatu katiskoista joitakin harvoja jokirapuja. Täplärapukannan tiheys oli kohtalainen (yli 1 rapu/ mertayö) ainoastaan Siikjärvessä ja Hovirinnankosken padon alapuolella. Painiossa, Särkjärvessä ja Valkjärvessä Somerniemellä sekä Hirsjärvessä, Kirkkojärvessä ja Pitkäjärvessä Hovirinnankosken padon yläpuolella kanta oli harva tai erittäin harva. Lisäksi muutamia täplärapuja saatiin sivujoista ja -puroista. Kairajärven laskupurossa on kuuleman mukaan aiemmin esiintynyt jokirapua, mutta nyt sieltä saatiin kolme täplärapua. Yhteenvetona voisi todeta, että Paimionjoen vesistön latvajärvillä täplärapuja esiintyy kohtalaisesti, mutta sieltä ne eivät ole kovinkaan tehokkaasti levinneet alavirtaan. Syynä saattaa olla se, että suurin osa joen pääuomasta on suhteellisen piirteetöntä ja pehmeäpohjaista, joten se ei ole ravuille parasta mahdollista elinympäristöä. Rapuja tosin esiintyy järvillä melko pehmeilläkin pohjilla. Sivujoissa ja -puroissa sen sijaan olisi potentiaalia tuottaa rapuja nykyistä enemmän. Ainakin osassa niistä ovat jokirapukannat hävinneet tai voimakkaasti taantuneet, ja täplärapuja niihin ei vielä ole istutettu. Kairajärven laskupuroon täpläravut ovat ilmeisesti nousseet Painiosta, joten erillisiä istutuksia ei välttämättä edes tarvita. Paimionjoen vesistön täpläravuissa esiintyy jonkin verran rapuruttoa. Ruton tunnusmerkkejä löytyi ainakin Painion saalisravuista. Saattaa olla, että rutto on heikentänyt Painion ja Hirsjärven täplärapukantoja, koska edellisessä Lounais-Suomen kalastusalueen vuonna 2006 tekemässä koeravustuksessa raputiheys oli noilla järvillä suurempi. Rapuruton lopulliset vaikutukset vesistön rapukantojen lisääntymiseen ja kasvuun nähdään kuitenkin vasta tulevina vuosina Kalahaavi 15

16 Pentti Pakkala ja Seppo Kyllönen ovat laittamassa kuhanpoikasia happipakkaukseen poikasten kuljetusta varten. Tapahtumia Säkylän Pyhäjärven ja vähän Köyliönjärvenkin ympäriltä Pentti Pakkala, kalastusmestari ProAgria Satakunta ry Vuosi on kulunut siitä, kun Köyliön Kalanviljely Oy lopetettiin. Yrityksen toiminta päättyi käytännössä lokakuun lopussa vuonna 2010, virallisesti vuotta myöhemmin. Toimintamme jatkuu, kuten ennenkin on jo mainittu ProAgria Satakunta ry:n puitteissa (Satakunnan kalatalouskeskus). Allekirjoittaneen toimintana on erilaisten kalojen välitys, pääosin hauen-, siian- ja kuhan poikasten, mutta myös muidenkin kalojen välitys. Asiaa nykytilanteesta ja vähän vanhaakin Tätä kirjoitettaessa on parhaillaan menossa siian seksi hommat. Säkylän Pyhäjärvellä suoritetaan siianmädin keräystä vanhaan malliin ja keräyksen suorittaa Pyhäjärven kalastusalueen pyynnöstä nämä vanhat konkarit, jotka ovat suorittaneet keräystä jo kohta neljäkymmentä vuotta. Myös Kokemäenjoesta kerätään vaellussiian 16 Kalahaavi 2011

17 mätiä Länsivoiman Kalaveikkojen toimesta. Pyhäjärven siian mäti viedään Lestijoen kalanviljelylaitokselle haudottavaksi, josta se haetaan vapun aikoihin istutuksiin, kun taas vaellussiika viedään Kemiin haudottavaksi. Toiveissa onkin, että Pyhäjärvelle saadaan oma siika- ja haukihautomo. Mätimäärät ovat pudonneet parhaista vuosista neljäsosaan Siikamäärät ovat pudonneet paljon lukujen määristä. Parhaina vuosina mätiä kerättiinkin liki 200 litraa. Syitä haetaan sieltä ja täältä Useat kalastajat ja monet muut ns. asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Pyhäjärveen istutetut täpläravut ovat aiheuttanet siika- ja muikkukadot syömällä mädit. Varmaan osa meneekin rapujen suihin, mutta tuskinpa se on koko totuus. Oma mielipiteeni siian vähentymiseen on se, että yhdeksänkymmentä luvun puolella alettiin siianmätiä kerätä ns. omaan pussiin, eli myydään se suoraan kuluttajalle, niin saadaanhan siitä hyvä hinta. Siian kuturauhoituksen tarkoituksenahan olisi saada mätiä ja sitä kautta poikasia takaisin Pyhäjärveen. Parhaina vuosina Pyhäjärveen istutettiin 3-5 miljoonaa vastakuoriutunutta siian poikasta vuosittain ja myös muikkukantaa vahvistettiin istutuksilla. Siikaa oli silloin hyvinä vuosina paljon, vaikkakin se oli vähän pienempää, kuin nykyään. Poikaset istutettiin suurelta osin takaisin Pyhäjärveen ja saaliit olivat hyviä. ei saadakaan tarpeellista määrää, jotta istutusmääriä voitaisiin lisätä. Nykyään Pyhäjärveen on jo muutamana vuonna istutettu kesänvanhaa siian poikasta, jolla toivotaan saavan parempia tuloksia. Nämä siiat, kuten vastakuoriutuneet poikasetkin, ovat olleet värimerkittyjä. Tällä pyritään seuraamaan poikasten selviytymistä järvessä. Valitettavasti vaan istutettavat määrät ovat vaihdelleet melkoisesti vuosittain. Viime kesä oli luonnonravintolammikkokasvatuksen kannalta kohtuullisen hyvä. Hauen viljelyssä oli vaihteluita, mutta kuhalammikot onnistuivat keskimääräistä paremmin. Poikaset olivat keskivertoa isompia ja määrällisestikin takaisin saanti oli hyvä, johtuen varmaankin lämpimästä kesästä. Meillä on Satakunnassa viitisentoista luonnonravintolammikko sopimuskasvattajaa, jotka tuottivat viime kesänä noin kpl hauenpoikasta, kpl kuhan poikasta ja pienen määrän siianpoikasia. Tämä sopimuskasvattajien määrä ja heidän lammikkojensa määrä, joita on yhteensä noin 30 kpl, antaa meille melkoisen toimitusvarmuuden istukkaiden suhteen. Viime kesän tilauksista saimme suoritettua kuhan sekä hauen osalta kaikki istutukset, jotka pääosin menivät Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen alueelle. Varsinais-Suomen ja Hämeen ELY- keskukset olivat myös meidän suuria kuhanpoikastilaajia. Myös ensi vuonna toimintamme jatkuu tämänvuotiseen tapaan, toivottavasti tuleva kesä on yhtä suotuisa kuin viime kesä. Nyt valitellaan, että siikaa ei ole Hyvinä vuosina siikarysiä saattoi olla kpl, nykyään rysiä on korkeintaan vähän yli kymmenen kappaletta, joka jo omalta osaltaan kertoo, että kutukalaa 2011 Kalahaavi 17

18 Ruokolanjärvestä istuta ja ongi kohde Uuteenkaupunkiin Osmo Rintala Vakka-Suomen Perhokalastajat ry:n puheenjohtaja Vapaa-ajankalastus on viimeisinä vuosikymmeninä kokenut muotivillityksiä. Enää ei ahvenen tai säyneen onkiminen ole pop ja hauen virvelöintikin on yhä harvempien harrastuksenaan mainitsema. Tilalle on tullut, kilpaonginta, karpin onginta, vetouistelu monipuolisesti varustetuilla veneillä, perhokalastus jne. Perhokalastus on perinteisesti ollut elitistinen kalastusmuoto, joka on ollut lohikalojen kalastusta virtaavista vesistä, mutta nykyisin myös enenevässä määrin seisovan veden kalastusmuoto. Tämä monipuolinen, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kalastustapa on yleistynyt Suomessa nopeasti. Se on tullut kaikkien tavoitettavaksi, johtuen lähinnä harrastuskustannuksien alenemisesta, välineiden saatavuudesta ja etenkin Suomen Urheilukalastajien liiton julkaisujen ja sen jäsenseurojen jakamasta valistuksesta. Virtavesikohteet eivät tietenkään ole voineet lisääntyä kalastajien määrän suhteessa, vaikka koskien kunnostusohjelmat muutamia kohteita onkin tuonut kalastuksen piiriin. Tämä on aiheuttanut suorastaan Ruokolanjärvi on viihtyisä kalastuspaikka aivan Uudenkaupungin keskustan läheisyydessä. 18 Kalahaavi 2011

19 kohtuuttoman kalastuspaineen virtakutuisten jalokalojemme lisääntymisalueille. Tätä painetta purkamaan on etenkin Metsähallituksen toimesta perustettu maahamme istuta ja ongi järviä. Näihin järviin istutetaan säännöllisesti onkikokoista lohikalaa ja myydään kalastajille päivälupia. Samanlainen kehitys on tapahtunut muuallakin maailmassa. Järvikalastusta on myös opittu arvostamaan. Jokavuotisissa perhokalastuksen MM-kisoissa on aina kaksi kohdetta, joista toinen on virtavesi ja toinen järvi. Suomikin on nämä kisat kahdesti saanut järjestettäväkseen. Huonoin tilanne on meillä Lounais-Suomessa, jossa jalokalapitoisia virtavesiä ei muutenkaan juuri ole, mutta siitä huolimatta, etenkin nuoret helposti innostuvat trendikkääseen perhokalastukseen. Tältä pohjalta Vakka-Suomen Perhokalastajat ry teki ehdotuksen Uudenkaupungin päättäjille, että lähes kaupungin keskustassa sijaitsevasta puiston ympäröimästä Ruokolanjärvestä luodaan laadukas istuta ja ongi kalastuskohde. Esityksemme sai niin myönteisen vastaanoton, että hanke on toteutumassa jo ensi keväästä alkaen. Hanketta ovat tukeneet taloudellisesti myös Uudenkaupungin kaupunki, Vakka-Suomen kalastuspuisto, Ravakka ry, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Uudenkaupungin kalastusalue. Alueen hoitajaksi on valittu aloitteen tehnyt Vakka-Suomen Perhokalastajat ry. Tarkoitus on luoda turistimatkailijaakin tyydyttävä kalastoltaan monipuolinen kohde. Järvelle tullaan myymään kaikille halukkaille puolen vuorokauden, vuorokauden tai kausilupia, sekä pilkkilupia, nuorten lupia ja perhelupia. Varustukseen tulee kuulumaan vuokrattavat veneet ja monta kalastuslaituria. Ainakin yksi laituri tullaan valmistamaan myös liikuntavammaisille sopivaksi. Pysäköintipaikan välittömään läheisyyteen on tarkoitus rakentaa taukokatos ja tulipaikka, sekä wc ja kalankäsittelypaikka tarpeellisine jäteastioineen ja kompostoreineen. Kalastusvälineiksi tullaan hyväksymään kaikki vapakalastusvälineet, uistimet, perhot ja jopa tahnaonki. Ainoana ehtona on, että kalastuksessa saa käyttää vain yhtä vapaa kerrallaan ja sen on oltava kalastajan kädessä tai lähietäisyydellä. Ainoastaan veneellä uistellessa saa käyttää kahta vapaa ja viehettä. Kalastoon tulee kuulumaan tällaisille kohteille tyypilliset kirjolohi ja jatkokasvatettu taimen, sekä järvessä jo olevat ahvenet, hauet ja suutarit. Vakka-Suomen Perhokalastajat pitävät alkuperäisehdotuksensa mukaisesti tärkeänä myös siikaa järven kalastossa. Siikaa tullaan istuttamaan ns. luonnonravintolammikkopoikasena ja uskomme vahvasti, että se kahdessa kolmessa vuodessa saavuttaa kalastettavan koon. Uskoa vahvistaa myös se, että koeravustuksessa järvestä saatiin runsaasti suomalaisia jokirapuja ja onhan järvi entinen kaupungin raakavesilähde, joten vedenlaatu on jo aikaisemminkin ja näillä kriteereillä hyväksi todettu. Siika, vaikka onkin arvostettu ruokakala Suomessa, ei jostain syystä kuulu monenkaan urheilukalastuksen järvikohteen hoitokaloihin. Meidän mielestämme se on erinomainen perhokalastuskala. Riittävän haasteellinen ja yllätyksellinen, eikä siikakannan, vaikkakin istutuksin voimassapidettävän, luominen vaadi suurta rahallista satsausta, vaan se kasvaa järvessä, kuten luonnonkala. Ruokolanjärvi on puistomaisine rantoineen ja tulevine kalastuslaitureineen erinomainen kohde, jossa voi järjestää erilaisia tapahtumia ja kilpailuja niin nuorille kuin aikuisille. Tarjolla on ainakin vuosittaiset Perhokalastuksen SM-karsinnat, Nuorten SM ja Seurajoukkueiden SM. Lisäksi on mahdollisuus järjestää alueellisia ja paikallisia kilpailuja ja erilaisia kursseja ja koulutustapahtumia. Tarkoituksemme ei ole taloudellinen tulos vaan kaikille mukavan ja rentouttavan kalapaikan luominen, sekä kaupunkikuvan ja puiston elävöittäminen Kalahaavi 19

20 Rapujen sumputuskokeilu Laitilan kalastusalueella Seppo Kyllönen Taustaa Laitilan kalastusalueella oli vuosina rapukantojen kehittämisprojekti. Projektissa koeravustettiin alueen kaikki merkittävimmät järvet ja joenpätkät kahtena kesänä. Lisäksi otettiin vesinäytteet talvi ja loppukesällä. Talvi 2010 oli vesitutkimusten kannalta hyvä, jäätä oli paljon ja veden laadusta saimme oikean käsityksen. Koeravustuksien aikana selvisi, että kalastusalueen vesistöistä jokirapukanta on hävinnyt kokonaan tai lähes kokonaan. Koeravustuksissa saatiin vain muutama jokirapu niissäkin järvissä, joissa oli aikoinaan ollut erittäin hyvä kanta. Ainoastaan yhdessä järvessä jokirapukanta oli heikon pyynnin kestävä. Täplärapujen istutuslupa ja sumputuskokeilu Projektin aikana virisi ajatus käynnistää täplärapuistutus voimallisesti niihin järviin, missä oli ollut aikoinaan pyynninkestävä jokirapukanta. Kalastusalue anoi täplärapujen istutuslupaa Varsinais-Suomen ELY- keskukselta kesäkuussa 2010 seitsemälle järvelle, missä oli aikoinaan ollut erittäin hyvä jokirapukanta ja vedenlaatu vieläkin oikein hyvä. Lupaa ei myönnetty, josta vesialueen omistajat oli suorastaan raivoissaan. Päätöksessä edellytettiin jokiravuilla tehtävää sumputuskokeilua syyskuusta 2011 kevääseen Niinpä kalastusalue teetätti RKTL:n suosittelemia rapujen talvehtimiseen tarkoitettuja sumppuja. Sumputus tehdään Vehmaan Maarjärvellä sekä Laitilan Valli-, Särki-, Luku- ja Mustajärvellä. Jokaisessa järvessä on kaksi sumppua ja niissä on kuusi naarasta ja kolme urosta/sumppu. Ravut on ostettu Pekka Heikkilän raputilalta Ukin Lokalahdelta, ne ovat taatusti tautivapaita. Kokeilu alkoi Kahden viikon välein tarkistetaan rapujen vointia ja lisätään ruokaa; kuivia lepänlehtiä, heinää ja ohranjyviä. Ravut ovat menestyneet oikein hyvin saakka, jolloin suoritin viimeisen tarkistuskäynnin ja jätin sumput talvehtimaan noin kahden metrin syvyyteen. Sumputetuissa ravuissa ei ole esiintynyt kuolleisuutta missään järvessä ja ravut ovat hyvin virkeitä. Sumpuissa on ollut hauskan kivaa, eli mätiä on naarasrapujen pyrstön alla jokaisessa sumpussa, mutta ei jokaisella ravulla. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää rapujen eloonjääminen ja lisääntyminen. Hyvältä näyttää ainakin tässä vaiheessa. Kesällä 2012 ravut lähetetään tutkittavaksi piilevien rapusairauksien vuoksi. Pyydämme Riista- ja kalataloudentutkimuslaitokselta lausunnon täplärapujen istutuksien tueksi. Kalastusalue anoo yhdessä vesialueenomistajien kanssa uudelleen täplärapujen istutuslupaa mainituille järville kesäkuussa Jäämme hyvin mielenkiinnolla seuraamaan istutusluvan saantia ja perusteita ellei lupaa heru. Kolme sumputuksessa mukana olevaa pirteää jokirapua, jotka on kuvattu syksyn viimeisellä tarkistuskäynnillä Laitilan Mustajärvellä. 20 Kalahaavi 2011