HYVÄ HOITO JA OHJEISTUS MIKKELIN KESKUSSAIRAALAN ENDOSKOPIAYKSIKÖSSÄ

Transkriptio

1 Hanna Litmanen, Hanna Liukkonen STH1-04 HYVÄ HOITO JA OHJEISTUS MIKKELIN KESKUSSAIRAALAN ENDOSKOPIAYKSIKÖSSÄ Hoitotyön koulutusohjelma Opinnäytetyö Toukokuu 2007

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Hanna Litmanen, Hanna Liukkonen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma Nimeke Hyvä hoito ja ohjeistus Mikkelin keskussairaan endoskopiayksikössä Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mikkelin keskussairaalan endoskopiayksikön potilaiden mielipiteitä henkilökunnan toiminnasta, hoidosta, ohjauksesta ja yleisestä viihtyvyydestä. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi 15 strukturoitua, 11 puolistrukturoitua ja yhden avoimen kysymyksen. Kysely tapahtui Mikkelin keskussairaalassa endoskopiayksikössä Kohderyhmänä olivat ruokatorven-, mahalaukun-, pohjukaissuolen- ja paksusuolentähystyspotilaat. Tutkimukseen osallistui yhteensä 56 potilasta, joista 49 oli polikliinista ja 7 osastopotilasta. Aineiston analysoimme Excel-ohjelmalla ja sisällön analyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että potilaat olivat pääosin tyytyväisiä saamaansa kohteluun ja hoitoon. Lääkärien ja hoitajien toiminta oli ammattitaitoista. Hoitajien toiminta arvioitiin kokonaisuudessaan paremmaksi kuin lääkäreiden. Parannettavaa olisi henkilökunnan keskinäisissä suhteissa. Vastaajat kommentoivat negatiivisesti myös sitä, että vastaanottoajat olivat usein myöhässä. Tutkimukseen valmistautumisesta saatiin yleisesti riittävästi tietoa, lisää tietoa haluttiin kuitenkin ravitsemuksesta ja vaatetuksesta sekä toimenpiteestä, etenkin ilman laitosta suoleen. Tyhjennysohjeet toivottiin tarkemmiksi. Toimenpiteen aikana ohjausta lääkäriltä sai 64 % potilaista, hoitajalta 82 %. Tietoa toivottiin siitä, mitä milloinkin tapahtuu tai tulee tapahtumaan, sekä rauhoittelua toimenpiteen aikana. Suurin osa potilaista sai mielestään riittävästi tietoa tutkimustuloksistaan ja jatkohoidostaan, osastopotilaat heikommin kuin polikliiniset potilaat. Enemmän ohjeistusta olisi kaivattu ruokailusta, rajoituksista ja mitä pitää tehdä jos kipu pitkittyy, sekä pitääkö kysyä jostain vielä tarkempia tuloksia. Kirjallista materiaalia haluttiin vanhuksille ja alaikäisille kotiin mukaan. Odotustilat olivat rauhalliset, mutta viihtyisyyteen olisi voinut panostaa vielä lisää. Niihin haluttiin enemmän mm. värikkyyttä, kuvia, viherkasveja sekä miehille lehtiä. Tutkimuksestamme on hyötyä osaston toiminnan kehittämisessä. Jatkossa aihetta voisi tutkia suuremmalla otoksella ja pidemmällä aineistonkeruuajalla kuin tässä tutkimuksessa oli. Asiasanat (avainsanat) endoskopia, hyvä hoito, ohjeistus, potilastyytyväisyys, viihtyisyys Sivumäärä Kieli URN 31 s. + liit. 16 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi TtL Auli Sjögrén Opinnäytetyön toimeksiantaja Mikkelin keskussairaala

3 DESCRIPTION Date of the Bachelor's Thesis Author(s) Hanna Litmanen, Hanna Liukkonen Degree Programme and Option Degree Programme in Nursing Name of the Bachelor's Thesis Good Care and Instructions in the Endoscopic Unit of the Central Hospital of Mikkeli Abstract The aim of the study was to find out what endoscopic unit patients in the Central Hospital of Mikkeli thought about the work of the staff, about care, guidance and general patient satisfaction and comfort. In the study, a quantitative method was used. The material was gathered by means of a semi-structured questionnaire containing 15 structured, 11 semi-structured questions and one open question. The enquiry took place in the endoscopic unit of the Central Hospital of Mikkeli from January the 22 nd to February the 14 th The target group comprised patients who were in for esophageal, stomachic, duodenal and colonic viewing. A total of 56 patients participated in the study, of whom 49 were policlinic patients and 7 ward patients. The material was analyzed by using the Excel programme and content analysis. The results of the study showed that the patients were, as a rule, satisfied with the care and general treatment they had received. The doctors and nurses worked competently. As a whole, the nurses performance was judged to be better than that of the doctors. There was room for improvement in the relations between members of staff. The respondents also commented negatively on being often received later than what had been agreed upon. In general, the patients were well-informed on preparing for an examination, whereas more information was needed on nutrition, clothing and on measures taken, especially on inserting air into the gut. It was also hoped that evacuation directions could be made more explicit. During a procedure, 64 % of patients were given guidance by a doctor, 82 % by a nurse. The patients wanted to be calmed down and told about what was or would be going on during procedures. Most patients thought they were given enough information on their test results and how they would be treated in the future. In this respect, ward patients considered they were provided with less information than policlinic patients. More instructions were desired on having meals, on restrictions and on what to do if pain continues and on whether the patients have to consult somebody for further and more precise results. The patients wanted there to be written material that senior citizens and minors could take home. The waiting rooms were quiet; however, more could be done to contribute to comfort, for example, by providing colours, pictures, indoor plants and magazines for men. Our study will contribute to the development of ward activities. In the future, a larger sample and a longer period for gathering material could be used to study the topic. Subject headings, (keywords) endoscopy, good care, instructions, patient satisfaction, comfort Pages Language URN 31 p. + app. 16 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Tutor LicNSc Auli Sjögrén Bachelor s Thesis assigned by The Central Hospital of Mikkeli

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ENDOSKOPIA Gastroskopia ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys Sigmoido- ja kolonoskopia paksusuolen tähystys HYVÄ HOITO JA HOITOTYÖ Hoitotyön periaatteet Yksilöllisyyden periaate Turvallisuuden periaate Jatkuvuuden periaate Hoitohenkilökunta Hoitoympäristö Potilasohjaus TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuskohde ja aineistonkeruu Aineiston käsittely ja analyysi TULOKSET Taustatiedot Viihtyisyys ja tutkimusta edeltävä ohjeistus Hoitohenkilökunnan toiminta ja ohjeistus poliklinikkakäynnin aikana ja sen jälkeen POHDINTA Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Jatkotutkimus- ja kehittämisehdotuksia LÄHTEET... 25

5 LIITTEET 1 Tutkimuslupahakemus 2 Tutkimuslupa 3 Sopimus opinnäytetyön tekemisestä 4 Kyselylomake 5 Taulukko käytetyistä tutkimuksista

6 1 1 JOHDANTO Mikkelin keskussairaalassa toimii endoskopian yksikkö, joka tekee ruoansulatuskanavan tähystyksiä. Tutkimuksemme tarkoitus oli selvittää endoskopiayksikön potilaiden mielipiteitä henkilökunnan toiminnasta, hoidosta, ohjauksesta ja yleisestä viihtyvyydestä. Yksikön henkilökunta halusi tutkimuksen tehtäväksi, koska haluttiin kartoittaa asiakastyytyväisyyttä eikä vastaavaa kyselyä ollut aiemmin yksikössä tehty. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka pohjalta yksikön henkilökunta voi kehittää toimintaansa. Asiakaspalaute kertoo asiakkaan mielipiteistä ja asenteista, palvelun toimivuudesta ja tasosta. Asiakaspalautekyselyillä pyritään kehittämään palvelua ja tulosten avulla voidaan verrata oman organisaation tuloksia muiden tuloksiin. Lisäksi palautetta hankitaan, koska palveluiden rahoittajat ovat kiinnostuneita taloudellisista syistä palvelun tasosta. (Mattila 1999, 11 14; Salmela 1997, 11; Hiidenhovi 2001, 24, ) Tutkimusten (Hiidenhovi 2001; Kujala 2003; Kvist 2004) mukaan hoitohenkilökunnan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota potilaiden tiedonsaantiin, mahdollisuuksiin osallistua omaan hoitoonsa sekä yksilöllisyyteen. Yleisesti tyytyväisiä ollaan hoitoon, ammattitaitoon, kohteluun ja hoito-olosuhteisiin. Hyvän hoidon tavoitteena on saada asiakas saavuttamaan tai ylläpitämään terveyttään tai auttaa potilasta kuolemaan rauhallisesti sekä saada potilas kokemaan hoito myönteiseksi. Hyvään hoitoon vaikuttavat sekä hoitohenkilökunta itse että hoitoympäristö. (Tapaninen ym. 2002, 86, 90 91; Turunen 1994, ) Hoitoa ohjaavat hoitotyön periaatteet, jotka perustuvat hoidon perusarvoihin, hoitotyössä noudatettavaan ihmiskäsitykseen ja hoitonäkemykseen (Iivanainen & Lifflander 1991, 22). Nykyään hoitojaksot ovat lyhentyneet ja potilaat vastaavat itse enemmän tutkimuksiin valmistautumisesta, hoidostaan sekä toimenpiteen jälkeisestä hoidosta ja toipumisesta kuin aikaisemmin. Siksi potilaat tarvitsevat runsaasti tietoa, yksilöllistä ohjausta ja täsmällisiä ohjeita. (Torkkola ym. 2002, 24; Heino 2005, )

7 2 2 ENDOSKOPIA 2.1 Gastroskopia ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys Gastroskopialla tarkoitetaan ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystystä. Gastroskopia on tärkein ylemmän ruoansulatuskanavan tutkimus, jossa voidaan ottaa diagnostisia näytepaloja, suorittaa hoitavia toimenpiteitä ja poistaa ruokatorvesta tai mahalaukusta vierasesineitä. (Pikkarainen ym. 2002, ) Tutkimusten mukaan gastroskopia on hyvin siedetty, turvallinen ja diagnostinen tutkimus ja yli puolessa tapauksista tutkimukseen johtaneen vaivan syy selviää. (Seinelä 2003). Potilaan on oltava ravinnotta ja tupakoimatta 6 tuntia ja juomatta 2 tuntia ennen toimenpidettä. Reseptillä määrätyt lääkkeet voi ottaa normaalisti mutta mahahappoa neutraloivaa tai surfraktanttia sisältävää lääkettä ei saa ottaa tutkimuspäivänä. Erikoistapauksista, kuten Marevan -hoidosta ja diabeetikon insuliinihoidosta, potilasta neuvotaan ottamaan yhteyttä noin viikkoa ennen tähystystä toimenpiteen suorittavaan hoitolaitokseen. (Potilasohje 2004a; Pikkarainen ym. 2002, 269; Tiusanen 2005a, 141.) Esilääkkeinä voidaan antaa lääkettä mahavaahdon vähentämiseksi ja nieluun voidaan tarvittaessa paikallisesti suihkuttaa puudutesprayta. Tarvittaessa potilaalle voidaan antaa suoneen rauhoittavaa lääkettä. (Pikkarainen ym. 2002, 59.) Ennen toimenpidettä potilaalle tulee antaa riittävästi tietoa. Hänelle on kerrottava toimenpiteen syy ja kulku sekä siihen liittyvät mahdolliset komplikaatiot ja vaihtoehdot tutkimukselle. (Pikkarainen ym. 2002, 58.) Ennen tutkimusta potilaan valmistamiseksi hänelle kerrotaan, että hoitaja on tutkimuksessa koko ajan paikalla ja tukena; tutkimus ei estä hengityksen kulkua eikä koepalojen ottaminen satu ja nieluun työnnettävä skooppi aiheuttaa oksennusrefleksin syntymistä, mikä on aivan normaalia. (Iivanainen ym. 2006, 418; Potilasohje 2004a.) Tähystyksen aikana potilas makaa toimenpidepöydällä kyljellään. Hampaiden väliin laitetaan suojusholkki, jonka läpi gastroskooppi, eli tähystin, viedään kohti nielua. Potilasta kehotetaan nielaisemaan, jolloin tähystin menee ruokatorveen. Näkyvyyden takaamiseksi mahalaukkuun puhalletaan ilmaa. Tämän takia maha voi toimenpiteen jälkeen tuntua turvonneelta mutta se helpottaa, kun ilma vähitellen purkautuu röyhtäyksinä ja imeytyy suolistoon. (Iivanainen ym. 2005, ; Tiusanen 2005a, 141.)

8 3 Näytepaloja, eli biopsioita, gastroskopiassa otetaan rutiininomaisesti 2 4 kpl sekä lisäksi kaikista epäilyttävistä muutoksista, kuten ahtaumista, väriltään poikkeavista läiskistä, poikkeavista kohoumista ja kuoppamuutoksista. (Pikkarainen ym. 2002, ) Tutkimuksen jälkeinen nielun aristus korjaantuu yleensä vuorokaudessa. Jos nielu on puudutettu, potilaan tulee olla ravinnotta noin tunti aspiraatiovaaran vuoksi. Kuumaa ja karheaa ruokaa tulee välttää loppupäivän ajan. Rauhoittavaa lääkettä saaneelle potilaalle on toimenpiteen jälkeen järjestettävä seuranta 1 2 tunniksi ja saattaja kotiin. (Iivanainen ym. 2005, 214; Tiusanen 2005a, 141.) 2.2 Sigmoido- ja kolonoskopia paksusuolen tähystys Sigmoidoskopialla tarkoitetaan sigmasuolen, eli paksusuolen oikean puolen, tähystystä ja se kestää yleensä 5 15 minuuttia. Kolonoskopia, eli paksusuolen tähystys, kestää hieman pidempään, n minuuttia; siinä tutkitaan paksusuoli kokonaan umpisuoleen asti. Kumpaakin tähystystä voidaan yhteisesti kutsua paksusuolen tähystykseksi. Siinä tarkastetaan suolen limakalvo ja samalla voidaan poistaa polyyppejä ja pieniä limakalvokasvaimia sekä tyrehdyttää pieniä vuotoja. Paksusuolentähystyksellä voidaan suorittaa mm. paksusuolen seulontatutkimuksia sekä seurata kasvainten kehittymistä. Tähystys voidaan tehdä myös silloin, kun halutaan selvittää näkyvää tai piilevää verenvuotoa, muuttunutta suolentoimintaa, laihtumista tai epäselvää anemiaa. (Iivanainen ym. 2005, ; Tiusanen 2005b, 142.) Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että suolisto on tyhjä ulosteesta. Ennen tutkimusta on viikon ajan vältettävä pieniä siemeniä sisältäviä marjoja ja hedelmiä sekä rautalääkitystä, sillä se värjää suolen seinämän mustaksi. Tutkimusta edeltävänä päivänä saa syödä vain liemiruokia. Ennen tutkimusta suolisto tyhjennetään toimenpiteen tekevän hoitolaitoksen antamien ohjeiden mukaan. Tutkimuspäivän aamuna voi juoda vettä, mehua, teetä tai kahvia. Aamulääkkeet voi ottaa normaalisti tutkimuspäivän aamuna, viimeistään kahta tuntia ennen tutkimusta. Jos potilaalla on esimerkiksi Marevan - tai insuliinihoito, hänen tulee ottaa yhteyttä tutkimuksen suorittavaan hoitolaitokseen noin viikkoa ennen tutkimusta. (Pikkarainen ym. 2002, 130; Potilasohje 2004b; Potilasohje 2004c.)

9 4 Ennen tutkimusta lääkäri ja sairaanhoitaja selvittävät potilaalle tutkimuksen syyn ja kulun sekä vastaavat potilaan kysymyksiin. Potilaalle kerrotaan hoitajan olevan avustamassa koko toimenpiteen ajan ja että potilaalle kerrotaan, mitä milloinkin tapahtuu. Kerrotaan myös, että tutkimuksen aikana saattaa tuntua kipua, mikä ei ole vaarallista. Kipu syntyy, kun tähystin kulkee suolessa ja sinne puhallettu ilma venyttää suolta. Potilasta ohjataan rentoutumaan tutkimuksen aikana. (Iivanainen ym. 2006, 420.) Potilas on tutkimuksen aikana kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Ennen tähystystä potilas tarvittaessa tuseerataan eli tutkitaan peräaukosta sormin tunnustelemalla. Tähystin viedään suoleen vetäen sitä välillä pois ja työntämällä taas sisään näkyvyyden parantamiseksi. Näkyvyyttä voidaan parantaa myös pumppaamalla ilmaa suolistoon ja kehottamalla potilasta muuttamaan asentoa, jolloin suolenmutkat saattavat oieta, tai ruiskuttamalla suoleen ilmakuplia hajottavaa ainetta. Poikkeavista löydöksistä otetaan koepalat. (Mustajoki & Kaukua, 2002, ; Pikkarainen ym. 2002, ) Jos potilaalle on annettu rauhoittavaa lääkettä, häntä tarkkaillaan poliklinikalla noin tunnin ajan, minkä jälkeen hän voi lähteä kotiin saattajan kanssa. Suolistoon puhallettu ilma voi saada olon tuntumaan tukalalta ja turvonneelta, liikunta voi auttaa ilman poistumista. Toimenpiteen jälkeen saa syödä normaalisti. (Iivanainen ym. 2005, 233.) Potilasta kehotetaan ottamaan yhteyttä hoitopaikkaansa, jos ilmaantuu poikkeuksellisen kovaa vatsakipua, runsasta verenvuotoa tai kuume nousee äkillisesti. Mahdollisten näytepalavastusten kuulemista varten sovitaan jatkohoidosta. (Tiusanen 2005b, 142.) 3 HYVÄ HOITO JA HOITOTYÖ Hoito sanalle synonyymejä ovat: hoitaminen, valvonta, huolehtiminen, säilytys, huolenpito, vartioiminen, toimenpide, terapia, kasvatus ja hoiva. Hoito voidaan jakaa merkitykseltään kahteen ryhmään: toimenpiteisiin painottuviin sekä yleiseen huolehtimiseen, huolenpitoon ja hoitamiseen painottuviin merkityksiin. Kaikille hoitoalojen työntekijöille hoitaminen kuuluu työhön mutta hoitoa toteutetaan eri tavoin eri hoitoalan yksiköissä. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, )

10 5 Hoitotyö perustuu hoitamisesta ja vuorovaikutuksesta. Hoitotyön tavoitteena on saada asiakas saavuttamaan tai ylläpitämään terveyttään tai auttaa potilasta kuolemaan rauhallisesti. Hoitotyön tavoitteena on, että potilas kokee hoidon myönteiseksi. Perustarpeiden tyydyttäminen, esimerkiksi ravinnonsaannin sekä unen ja levon turvaaminen, vaikuttavat myös potilaan kokemaan hyvään oloon. Hyvän hoidon kannalta tärkeiksi koetaan odotusaikojen kohtuullisuus, kivuttomuus ja omaisten huomioon ottaminen. Omaisilla ja läheisillä on hyvä olla mahdollisuus olla potilaan lähellä ja osallistua halutessaan potilaan hoitoon. Omaisista on tärkeää, että heihin otetaan yhteyttä potilaan voinnin muuttuessa yllättävästi. Sairastunutta tuetaan myös vertaistuen avulla. (Turunen 1994, ) 3.1 Hoitotyön periaatteet Hoitotyön periaatteet ohjaavat hoitoa; ne on johdettu hoitotyön arvo- ja tietoperustasta. Ne perustuvat hoidon perusarvoihin, hoitotyössä noudatettavaan ihmiskäsitykseen ja hoitonäkemykseen. Periaatteita noudattamalla toteutetaan potilaiden ihmisoikeuksia, niihin pohjataan hoitotyön päätöksentekoa, edistetään hoitotyön toteutumista ja ongelmanratkaisua. Periaatteet voidaan jakaa näkökulman mukaan potilaan hoitoa koskeviin ja hoitajan toimintaa koskeviin periaatteisiin. (Iivanainen & Lifflander 1991, 22.) Seuraavassa käsitellään vain niitä periaatteita, jotka endoskopiayksikön henkilökunta on yhteisesti valinnut periaatteikseen Yksilöllisyyden periaate Yksilöllisyyden periaate lähtee siitä, että ihminen on ainutlaatuinen ja ainutkertainen, ihmiset ovat myös biologisesti, psykologisesti, sosiologisesti ja kulttuuriltaan toisistaan poikkeavia (Ripatti ym. 2004, 12). Hoffrenin (2002, 12) mukaan jokaisella ihmisellä on omia toiveita, kokemuksia, arvostuksia sekä oma tahto. Tämän vuoksi kaikille ihmisille ei käy samanlainen hoito, vaan jokainen tarvitsee omia tarpeitaan vastaavaa hoitoa. Yksilöllisyyteen kuuluu oman tilan järjestäminen potilaalle, siellä hän voi säilyttää tavaroitaan ja saada yksityisyyttä. Yksityisyyden järjestäminen sairaalassa voi tilan puutteen takia olla hankalaa ja ihminen saattaa esim. lääkärin kanssa joutua puhumaan henkilökohtaisista asioistaan muiden kuullen. Yksilöllisyyden riistosta puhutaan esi-

11 6 merkiksi silloin, kun potilaasta puhutaan diagnoosin nimellä tai tapauksena. Toimenpiteitä ei myöskään saa suorittaa potilaille rutiininomaisesti, vaan aina on mietittävä jokaisen potilaan yksilöllinen tarve. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus osallistua häntä koskeviin hoitopäätöksiin ja asioista on aina kysyttävä myös potilaan mielipidettä. (Kääriäinen 1993, ) Ripatin ym. (2004, 12) mukaan yksilöllisyys toteutuu, kun samat hoitajat ja lääkärit työskentelevät samojen potilaiden kanssa. Henkilökunnalta tarvitaan joustavuutta ja todellista kiinnostusta jokaista potilasta kohtaan (Hoffren 2002, 13). Yksilöllisyyden periaate endoskopiayksikössä näkyy potilaan henkilökohtaisten erityistarpeiden ja toiveiden sekä arvon, oman tahdon ja yksityisyyden huomioonottamisena hoidon eri vaiheissa. Potilas on ainutkertainen yksilö hoidon alusta loppuun. (Leino 2006.) Turvallisuuden periaate Sairastuminen aiheuttaa usein epävarmuuden ja pelon tunteita. Tällöin hoitajan tehtävänä on vastata potilaan turvallisuuden tarpeisiin. Turvallisuus tarkoittaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvän olon tunnetta. Potilaan turvallisuus voi olla joko ulkoista tai sisäistä. Ulkoisella turvallisuudella hoitotyössä tarkoitetaan sitä, että hoitotilat, -välineet ja -menetelmät ovat turvallisia sekä henkilökunta on ammattitaitoista. Sisäisellä turvallisuudella tarkoitetaan potilaan turvallisuudentunnetta. (Anttila ym. 1997, 18.) Potilaan sisäinen turvallisuus on yhteydessä hänen itsetuntoonsa ja itseluottamukseensa, näitä vahvistamalla hoitaja voi lisätä potilaan turvallisuudentunnetta (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1991, ). Potilaan sisäinen turvallisuus kasvaa, kun hän saa tietoa itseään koskevista asioista, sairaudestaan, hoidoistaan, lääkkeistään ym. Omahoitajamalli saa potilaat tuntemaan olonsa turvalliseksi, silloin potilaalla on paremmat mahdollisuudet osallistua hoitoonsa ja hoitajalla on enemmän aikaa potilaalle. Potilaan sisäiseen turvallisuuteen kuuluu mm. yksityisyyden, hoidon jatkuvuuden ja luottamuksellisuuden kokeminen. (Kääriäinen 1993, ) Endoskopiayksikössä hoitotyön tavoitteena on potilaan henkinen, fyysinen ja sosiaalinen turvallisuus. Turvallisuuteen kuuluu, että potilas tuntee saavansa huolenpitoa avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Turvallisuus saavutetaan sillä, että potilasta hoitaa koulutettu henkilöstö, joka kehittää ammattitaitoaan jatkuvasti sekä on pe-

12 7 rehtynyt endoskopialaitteisiin ja osaa käyttää niitä. Turvallisuuden saavuttaminen edellyttää myös kokenutta lääkäriä sekä potilaan, hoitajan ja lääkärin saumatonta yhteistyötä. (Leino 2006.) Jatkuvuuden periaate Kun potilaan hoidon jatkuvuus on turvattu, lisääntyvät mahdollisuudet noudattaa yksilöllisyyden, turvallisuuden ja kokonaishoidon periaatteita. Jatkuvuuden periaatteen mukainen hoitotyö on yhtenäistä ja jatkuvaa. Tämä edellyttää eri hoitoyksiköiden ja ammattiryhmien yhteistyötä. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1991, ) Jatkuvuuden periaate käsittää joko antajakohtaisen tai tiedon jatkuvuuden. Antajakohtainen jatkuvuus hoitotyössä tarkoittaa omahoitajajärjestelmää, jossa potilaan hoitoa koordinoi tietty nimetty hoitaja, sekä väestövastuuperiaatetta, jossa nimetty työryhmä vastaa tietyn alueen väestön kaikista perusterveydenhuollon tarpeista. (Anttila ym. 1997, ) Jatkuvuus turvataan myös tiedon jatkuvuudella. Jokaiselle potilaalle tehdään hoitosuunnitelma, joka sisältää tiivistelmän potilasta koskevista tiedoista, hoidon ongelmista ja tavoitteista. Tiedon jatkuvuuteen kuuluu sekä kirjallinen että suullinen tiedottaminen. Se tarkoittaa mm. potilaan hoidon eri vaiheiden kirjaamista hoitosuunnitelmaan, raportointia työvuorojen vaihteessa, jatkohoito-ohjeiden antamista potilaalle sekä kirjallisesti että suullisesti, sekä jatkuvan sairaskertomuksen laatimista. (Kääriäinen 1993, ) Hoidon jatkuvuus turvataan endoskopiayksikössä hyvällä suullisella ja kirjallisella tiedottamisella ja niiden jatkuvalla kehittämisellä sekä selkeillä ja asianmukaisilla kutsukirjeillä ja potilasohjeilla. Jatkuvuuden kannalta eri työpisteiden välinen yhteistyön kehittäminen on tärkeää. (Leino 2006.) 3.2 Hoitohenkilökunta Hendersonin määrittelemien ohjeiden mukaan sairaanhoitajan tehtävä on auttaa ihmistä tervettä tai sairasta. Hoitaja auttaa potilasta kaikissa toimissa, jotka auttavat potilasta terveyden säilyttämiseen tai saavuttamiseen tai auttavat potilasta rauhalliseen kuolemaan. Potilas hoitaisi nämä tehtävät itse, jos hänellä olisi voimia, tahtoa tai tie-

13 8 toa. Hoitajan tehtävä on auttaa potilasta saavuttamaan riippumattomuus mahdollisimman pian. Hyvän hoitajan työtä ohjaavat hoitotyön periaatteet ja tieteellinen tieto. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 14.) Hyvä hoitotyöntekijä on läsnä oleva ja se on enemmän kuin pelkkää fyysistä läsnäoloa. Vuorovaikutustilanteissa hoitaja ja lääkäri ovat kuuntelevia. Hoitotyöntekijän aitous on tärkeää ja se välittyy potilaalle keskustelujen välityksellä. Vuorovaikutustaitojen toivotaan olevan kunnossa myös hoitohenkilökunnan välillä. Potilaat haluavat saada tietoa ja turvallista hoitoa, tärkeää on esimerkiksi kertoa potilaalle toimenpiteen valmistelujen aikana, mitä tehdään ja miksi. Vuorovaikutukseen liittyvät kokemukset ovat tutkimuksien mukaan tärkeimpiä hoitokokonaisuuteen liittyen. (Turunen 1994, ) Hyvä hoitotyöntekijä on ystävällinen, kohtelias, asiallinen, avulias, luonnollinen, joustava, inhimillinen, empaattinen, iloinen ja huumorintajuinen. Hänellä tulee olla ammattitaitoinen, luotettava, potilasta rauhoittava ja positiivinen toimintatapa. Hoitotyöntekijän toivotaan tukevan potilaan itsenäisyyttä ja kannustavan häntä käyttämään omia voimavarojaan. Hoitotyöntekijän täytyy ottaa huomioon myös potilaan persoonallisuus ja yksilöllisyys esimerkiksi potilaan pukeutumisessa, intimiteettisuojan säilyttämisessä ja hoidon tavoitteiden asettamisessa. (Turunen 1994, ) 3.3 Hoitoympäristö Hoitotyön keskeisiä käsitteitä ovat: ihminen, ympäristö, terveys ja hoitaminen. Ympäristö liittyy ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Ihminen elää vuorovaikutuksessa sen kanssa, ihminen vaikuttaa elinympäristöönsä ja ympäristö häneen. Ympäristö käsittää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen osa-alueen. (Anttila ym. 1997, ) Hyvässä hoitoympäristössä nämä ympäristön osa-alueet ovat tasapainossa keskenään ja hoitohenkilökunta voi aktiivisesti vaikuttaa kaikkiin näihin osa-alueisiin sekä edesauttaa potilaan sopeutumista. (Anttila ym. 1997, 14; Tapaninen ym. 2002, 85.) Fyysinen hoitoympäristö on potilaan aineellista ympäristöä (Horelli 1988, 21). Potilas tuntee turvallisuutta ja viihtyvyyttä hyvässä fyysisessä hoitoympäristössä (Anttila ym. 1997, 14). Sairaalaympäristö on yleensä karu ja se voi aiheuttaa ahdistusta, avuttomuuden tunnetta ja yksityisyyden menettämistä, eikä potilas voi itse vaikuttaa hoito-

14 9 ympäristönsä muokkaamiseen. Vastaanottotilojen ulkopuolella ja saapumisreiteillä on oltava asianmukaiset opasteet, jotta vastaanotto- ja ilmoittautumispaikka löytyvät vaivattomasti. Odotustilojen on oltava riittävän kokoiset ja viihtyisät. Vastaanottotilojen tulee olla riittävän kokoiset ja turvalliset sekä tutkimusvälineiden asianmukaiset. (Suomen lääkäriliitto 1999, ) Ympäristön täytyy olla tarkoituksenmukainen, valaistuksen riittävä sekä sen täytyy mukautua potilaan yksilöllisiin tarpeisiin. Hyvä ympäristön luo potilaalle edellytykset yksityisyyteen ja yhteisöllisyyteen. (Horelli 1983, 2 3, 89; Tapaninen ym. 2002, 21, ) Hyvässä ympäristössä ihminen tuntee olonsa turvatuksi ja ympäristö tukee ihmisen toimintakykyä. Tällaisessa ympäristössä esimerkiksi kulkuväylät ovat suunniteltu monenlaisille käyttäjille. Viihtyisä ympäristö on siisti ja sitä on helppo hallita. Useimmiten viihtyisäksi koetaan rakennetussakin ympäristössä luonnon elementit, vesi, vehreys ja päivänvalo. (Tapaninen ym. 2002, 86, ) Hoitoympäristö käsittää fyysisen ympäristön lisäksi myös ilmapiirin. Parhaimmillaan hoitotyöntekijän ja potilaan välille muodostuu lämmin, välitön ja luottamuksellinen suhde. Hoitotyössä myös työntekijöiden välillä ilmapiirin täytyy olla hyvä, tai se näkyy hoitotyössä potilaskontakteissa. (Virjonen & Lempinen 1991, 46.) Lisäksi hyvässä sosiaalisessa hoitoympäristössä annetaan omaisille mahdollisuus osallistua hoitoon tai olla läsnä sekä otetaan potilaan kulttuuri ja arvot huomioon. Tyydyttävä sosiaalinen ympäristö on edellytys ihmisen hyvinvoinnille. (Anttila ym. 1997, 14.) Jokainen kokee ympäristönsä yksilöllisesti, myönteinen ympäristö kehittää ihmistä, kun taas kielteinen kuluttaa ihmisen voimavaroja. Ihmisen käytössään olevat voimavarat vaihtelevat eri elämänvaiheissa. (Häggman-Laitila & Kotilainen 1996, 10; Virjonen & Lempinen 1991, 17.) Hiidenhovin (2001, 65) tutkimuksen mukaan fyysisen hoitoympäristön viihtyisyys viestittää voimakkaasti tulevasta palvelusta. 3.4 Potilasohjaus Koska hoitojaksot ovat nykyään lyhentyneet ja potilaat vastaavat entistä enemmän omasta toipumisestaan ja hoidostaan, potilaat tarvitsevat hyvää ohjausta ja täsmällisiä ohjeita. Hyvä ohjaus vaikuttaa tutkimusten mukaan potilaan hoitomotivaatioon ja hoitoa koskevien päätösten tekoon. Onnistunut potilasohjaus voi parhaimmillaan lyhentää hoitojaksojen pituutta ja sairaalakäyntien määrää. (Torkkola ym. 2002, 24.) Tutkimus-

15 10 ten mukaan hyvää ohjausta ja informaatiota saaneet potilaat pystyvät hallitsemaan terveysongelmiaan ja stressiä paremmin sekä toipumaan leikkauksista paremmin ja vähentämään sairauksista aiheutuvia oireita. Hyvä informaatio lisää selvästi itsehoitoa. Toisaalta tieto saattaa lisätä potilaiden ahdistusta. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, ) Oremin ja Erikssonin mukaan ohjaus koostuu humanistisen, holistisen ja dynaamisen vuorovaikutuksen prosessista. Nämä kaikki kolme muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden ja ne esiintyvät aina yhdessä. Ohjaukselle on olemassa useita määritelmiä. Vanhemmissa määritelmissä korostettiin tiedollista tulkintaa ja ohjauksen yksilökohtaisuutta. Nykyään huomioidaan myös tunnekokemukset ja ryhmän käyttö. (Mattila 1998, 145.) Hyvä ohjaus sisältää ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa esim. potilaan sairaudesta, odotettavissa olevista tutkimuksista ja hoidosta. Hyvä ohjaus vähentää potilaan pelkoja. Hyvän ohjauksen aikana potilaan mielenkiinto herää ja hänen motivaationsa terveytensä hoitamiseen kasvaa. Lopuksi on hyvä käydä ohjaus vielä läpi ja potilaalle on hyvä jättää aikaa kysellä ohjauksesta ym. Potilaalle voi antaa palautetta hänen oppimistaan asioista ja tarvittaessa lisäohjausta. Tärkeintä on, että potilas selviää ohjauksen avulla kotona. (Torkkola ym. 2002, ) Potilaan ohjaus on ollut aina sairaanhoitajan työtä. Hoitajien on helpointa toteuttaa ohjausta, koska he ovat tekemisissä enemmän potilaiden kanssa. Ohjaus onnistuu paremmin, jos hoitaja on valmistautunut ohjaukseen ja tutustunut potilaan tietoihin. Näin hoitaja voi toteuttaa potilasohjauksen potilaan tarpeiden mukaan. Hyvässä ohjauksessa korostuu tasavertaisuus. Ohjaaja luo edellytykset ohjeiden vastaanottamiselle. Hänen täytyy osata kuunnella ja havainnoida potilasta sekä olla rauhallinen, vastaanottava ja huomioonottava, jotta potilas voi olla mahdollisimman oma itsensä ja kysyä, jos jokin asia jää epäselväksi. (Torkkola ym. 2002, ) Hyvä ohjaaja kuuntelee potilasta ja ottaa huomioon potilaan tarpeet. Samalla potilas selkeyttää itselleen tapoja auttaa itseään. Hyvä ohjaaja rohkaisee potilaan omaisia potilaan kanssa yhteistyöhön. Ohjaaja pyrkii saamaan potilaan huomioimaan itsestään itsehoidon puutteita. Ohjaajan on hyvä rohkaista potilasta ilmaisemaan tuntemuksiaan ja tuomaan niitä ilmi sekä neuvoa potilasta käyttämään voimavarojaan. Hyvä ohjaaja luo potilaalle edellytykset pyrkiä terveelliseen elämään. (Mattila 1998, 145.)