Nuori valintojen edessä -tutkimus KUOPIO. Tutkimustuloksia oppilaitoksille. Rauhallista Joulua!

Transkriptio

1 Nuori valintojen edessä -tutkimus KUOPIO Tutkimustuloksia oppilaitoksille Tutkimus Mitä ja keitä Miksi Tiivistelmä tutkimustuloksista Tutkimus on osa Suomen Akatemian Life as Learning -ohjelman ( ) rahoittamaa hanketta. Se on jatkunut Suomen Akatemian rahoittamana projektina ( ) The Development of Young People s Motivation and Personal Well-Being Across Educational Transitions. Tutkijoina toimivat muun muassa Katariina Salmela-Aro, Jari-Erik Nurmi ja Noona Kiuru Jyväskylän yliopistosta sekä Markku Niemivirta ja Heta Tuominen-Soini Helsingin yliopistosta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia nuorten valintoja ja niihin liittyviä tekijöitä heidän siirtyessään peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja toisen asteen koulutuksesta joko työelämään tai jatkokoulutukseen. Tutkimme nuorten siirtymiä erityisesti tavoitteiden, motivaation ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus on seurantatutkimus, jonka toisen tutkimusryhmän muodostavat peruskoulun 9. luokkien oppilaat ja toisen tutkimusryhmän lukion ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijat. Tutkimuksen aineistoa on kerätty kyselylomakkein Kuopiosta vuosina Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään muun muassa sitä, mihin nuoret päätyvät peruskoulun, lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen ja mitkä seikat erilaisiin valintoihin liittyvät. Pyrimme siis tunnistamaan erilaisia urapolkuja ja arvioimaan niiden syntyä selittäviä tekijöitä. Tähän yhteenvetoon on kerätty joitakin tutkimustuloksiamme. Osaa näistä tuloksista esiteltiin tutkimuksen palautetilaisuudessa Kuopiossa ja osa tuloksista on uusia. Tätä tiivistelmää voi vapaasti levittää Kuopion perusopetuksen ja toisen asteen rehtoreille, opettajille, oppilaanohjaajille, oppilashuoltopalveluiden henkilökunnalle sekä kaikille muillekin kiinnostuneille. Rauhallista Joulua! Yhteistyöstä kiittäen, tutkimuksen tekijät Yhteyshenkilöt: Noona Kiuru noona.kiuru@psyka.jyu.fi Heta Tuominen-Soini heta.tuominen@helsinki.fi

2 Nuori valintojen edessä -tutkimuksen otokset ja mittaukset Otokset Kuopio: 9. luokkalaiset Kuopio: Lukiolaiset Mittausajankohdat Tammikuu 2004 Toukokuu 2004 Tammikuu 2005 Tammikuu 2006 T1 (A04a) 9. luokka T2 (A04b) 9. luokka T3 (A05) Toisen asteen 1. luokka PK, VA PK PK PK T1 (B04) Lukion 2. luokka T2 (B05) Lukion 3. luokka PK, VA PK PK T4 (A06) Toisen asteen 2. luokka T3 (B06) Valmistumisen jälkeen PK = Peruskeräys; VA = Vanhempien kyselyt. Mustat pystysuorat viivat kuvastavat koulutussiirtymiä.

3 Professori Katariina Salmela-Aro, Jyväskylän yliopisto Koulu-uupumus muuttuu siirtymässä peruskoulusta jatko-opintoihin Koulu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, joka kehittyy jatkuvan kouluun liittyvän stressin seurauksena. Koulu-uupumus koostuu kolmesta tekijästä. Ensimmäinen näistä on ekshaustio, voimakas emotionaalinen koulutyöhön liittyvä väsymys. Tämä väsymys on voimakasta väsymystä, joka ei esimerkiksi mene nukkumalla ohi. Emotionaalinen väsymys syntyy, kun nuori on pinnistellyt pitkään tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä edellytyksiä. Toinen keskeinen tekijä koulu-uupumuksessa on kyyninen suhtautuminen koulun käyntiin. Tämä tarkoittaa koulutyön merkityksen aliarvioimista ja nuoren koulutyön mielekkyyden kokemisen katoamista. Mielekkyys koulutyöstä voi kadota monestakin syystä. Nuoren motivaatio kuitenkin laskee auttamatta, jos nuori kokee, ettei hän pysty vastaamaan koulunkäyntiin liittyviin vaatimuksiin. Kolmas tekijä kouluuupumuksessa on kouluun liittyvä riittämättömyyden tunne. Nuori kokee itsensä tehottomaksi ja riittämättömäksi koulussa ja kokee kouluun liittyvän itsetuntonsa alentuneen. Kouluun liittyvä itsetunto laskee, kun nuori kokee, ettei hän pysty tekemään tarpeeksi eikä saa riittävästi aikaan. Koulu-uupumuksen kokemisessa näyttää olevan selkeitä sukupuolieroja. Nämä vahvistavat jo olemassa olevia stereotyyppisiä eroja. Tytöt ovat selvästi poikia koulu-uupuneempia. Tulokset osoittivat, että tytöt kokivat koko ajan uupumusasteista väsymystä enemmän kuin pojat. Edelleen tulokset osoittivat, että kyynisyyden suhteen ei ollut voimakasta eroa. Kuitenkin oli mielenkiintoista, että poikien kyynisyys lisääntyi peruskoulun lopussa, kun taas tyttöjen kyynisyys säilyi muuttumattomana. Tyttöjen riittämättömyyden kokemus oli voimakkaampaa kuin poikien. Tyttöjen riittämättömyyden kokemukset vähenivät peruskoulun viimeisen luokan aikana, kun taas poikien riittämättömyyden kokemukset lisääntyivät samana ajanjaksona. Kokonaiskoulu-uupumuksen mukaan tulokset osoittivat, että tytöillä oli koko siirtymän ajan enemmän koulu-uupumusta kuin pojilla. Tulokset osoittavat, että lukiolaiset ovat peruskoululaisia koulu-uupuneempia. Lisäksi tulokset osittavat, että lukioon suuntautuvien peruskoulun viimeisen luokan oppilaiden koulu-uupumus lisääntyy tämän viimeisen peruskoulun vuoden aikana ja jatkaa nousuaan lukiossa. Tämä panee pohtimaan sitä, onko lukio välttämättä oikea paikka kaikille. Voi olla, että ne nuoret, jotka joutuvat lukiossa pinnistelemään kykyjensä ylärajoilla ovat vaarassa uupua. Myös ne oppilaat, jotka suuntautuvat lukioon vain saadakseen jatko-opintojen pohdinnalleen lisäaikaa, eivät välttämättä koe oloaan lukiossa hyväksi. Lähteitä: Salmela-Aro, K. & Näätänen, P. (2005). BBI-10 koulu-uupumusmittari. Helsinki: Edita. Salmela-Aro, K., Kiuru, N., Pietikäinen, M., & Jokela, J. (2008). Does school matter? The role of school context in adolescents school-related burnout. European Psychologist, 13, 1-13.

4 Kati Vasalampi, Jyväskylän yliopisto Motivaation muuttuminen ja sen yhteys itsearvostukseen peruskoulun jälkeisessä koulusiirtymässä Tässä tutkimuksessa tutkittiin kuinka nuorten koulutustavoitteeseen liittyvä motivaatio muuttuu heidän siirtyessään peruskoulusta lukioon tai ammattikouluun. Lisäksi tutkittiin koulutustavoitteeseen liittyvän motivaation yhteyttä nuorten itsearvostukseen. Tutkimuksen otos koostui 607 nuoresta, jotka tutkittiin kolme kertaa: (1) yhdeksännen luokan kevätlukukauden alussa, (2) kevätlukukauden lopussa ja (3) vuosi siirtymän jälkeen. Nuoret tuottivat yhden tavoitteen, joka liittyy koulutukseen, työuraan tai ammatinvalintaan. Sen jälkeen heitä pyydettiin arvioimaan tätä tavoitetta erilaisten arviointidimensioiden avulla: tavoitteeseen liittyvä sisäinen motivaatio (esim. tavoite on itsessään minulle tärkeä tai tavoite tuottaa minulle mielihyvää) ja ulkoinen motivaatio (pyrin tavoitteeseen, koska joku niin haluaa tai pyrin tavoitteeseen välttääkseni häpeää), edistyminen tavoitteessa, ponnistelu tavoitteen eteen ja tavoitteen kuormittavuus. Tulokset osoittivat, että kun nuoret päätyivät kiinnostustaan ja motivaatiotaan vastaavaan koulutukseen, heidän sisäinen motivaationsa kasvoi ja he saavuttivat tavoitteensa paremmin. Koulutukseen ja ammattiin liittyvän tavoitteen saavuttaminen taas oli yhteydessä korkeaan itsearvostukseen peruskoulun jälkeen. Toisaalta taas hyvä itsearvostus peruskoulussa ennusti sitä, että nuoret saavuttivat koulutukseen ja ammattiin liittyvän tavoitteensa paremmin peruskoulun jälkeen. Korkea itsearvostus peruskoulussa ennusti myös alhaista ulkoista motivaatiota koulusiirtymän jälkeen. Sisäisen motivaation sekä koulussa viihtymisen ja uupumisen yhteydet lukion jälkeiseen koulusiirtymään Tässä tutkimuksessa tutkittiin ensinnäkin, kuinka lukiolaisten nuorten sisäinen motivaatio koulutukseen, työuraan ja ammatinvalintaan liittyvässä tavoitteessa on yhteydessä ponnistelun määrään ja edistymiseen tässä tavoitteessa. Toiseksi, kuinka koulutukseen liittyvän tavoitteen saavuttaminen ennustaa koulussa viihtymistä tai koulu-uupumusta lukiossa ja kolmanneksi, kuinka koulussa viihtyminen tai uupumus ennustaa onnistumista lukion jälkeisessä siirtymässä sekä koulutuksellisia tavoitteita. Otos koostui 614 lukiolaisesta, jotka tutkittiin kolme kertaa: (1) lukion toisella luokalla, (2) lukion kolmannella luokalla ja (3) vuosi ensimmäisen mittauksen jälkeen. Tulokset osoittivat, että kun nuoret tavoittelivat koulutukseen liittyvää tavoitettaan

5 sisäisestä motivaatiosta käsin, he myös ponnistelivat tavoitteensa eteen, ja tämä taas oli yhteydessä siihen, että he saavuttivat tavoitteensa. Tavoitteen saavuttaminen taas oli yhteydessä viihtymiseen lukiossa. Lukiossa viihtyminen ennusti tytöillä sitä, että he läpäisivät lukion kolmessa vuodessa ja pääsivät heti lukion jälkeen jatkokoulutukseen. Koulu-uupumus taas ennusti neljättä vuotta lukio-opinnoissa sekä alhaisia koulutustavoitteita. Tulokset antavat tukea hypoteesille, että sisäsyntyinen motivaatio tavoitteessa lisää hyvinvointia koulussa, mikä ennustaa myöhempiä koulutuksellisia onnistumisia ja tavoitteita. Vanhemmuustyylien yhteys nuorten sisäiseen motivaatioon yhdeksännellä luokalla Tässä tutkimuksessa tutkittiin vanhemmuustyylien yhteyttä yhdeksäsluokkalaisten nuorten sisäiseen motivaatioon (eli henkilö pyrkii tavoitetta kohti, koska tavoite itsessään on hänelle tärkeä tai se tuottaa hänelle mielihyvää) koulutukseen, työuraan ja ammatinvalintaan liittyvässä tavoitteessa. Vanhemmuustyylit olivat nuorten havaintoja heidän vanhempiensa affektiivisuudesta ( tunneherkkyys, esim. Vanhempani osoittavat usein, että rakastavat minua. ), behavioraalisesta kontrollista ( rajojen asettaminen, esim. Jos teen jotain mikä ei ole sallittua, vanhempani tavallisesti rankaisevat minua. ) sekä psykologisesta kontrollista ( syyllistäminen, esim. Vanhempani kertovat usein, kuinka paljon uhrautuvat vuokseni. ). Tutkimuksen otos koostui 699 nuoresta, jotka tutkittiin kaksi kertaa yhdeksännellä luokalla: (1) kevätlukukauden alussa ja (2) kevätlukukauden lopussa. Alustavat tulokset osoittivat, että nuorten havainnot äidin korkeasta affektiivisuudesta ja behavioraalisesta kontrollista olivat yhteydessä nuorten korkeaan sisäiseen motivaatioon yhdeksännen luokan kevätlukukauden alussa. Äidin korkea affektiivisuus ennusti myös nuorten korkeaa sisäistä motivaatiota yhdeksännen luokan lopussa. Isän affektiivisuus ei ollut yhteydessä nuorten sisäiseen motivaatioon, mutta sitä vastoin isän korkea behavioraalinen kontrolli oli yhteydessä nuorten korkeaan sisäiseen motivaatioon sekä kevätlukukauden alussa että lopussa. Äidin psykologinen kontrolli ei ollut yhteydessä nuorten sisäiseen motivaatioon, mutta isän psykologinen kontrolli ennusti alhaista sisäistä motivaatiota yhdeksännen luokan lopussa. Tulokset tukivat oletusta, että nuorten havainnoilla heidän vanhempiensa vanhemmuustyyleistä on rooli nuorten sisäisen motivaation muodostumisessa.

6 Jaana Viljaranta, Jyväskylän yliopisto OPPIAINEKOHTAISEN MOTIVAATION ROOLI KOULUSIIRTYMÄSSÄ JOHDANTO Eri oppiaineisiin kohdistuvalla motivaatiolla on suuri merkitys koulunkäyntiä koskevia valintoja ajatellen. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että se, kuinka kiinnostaviksi, tärkeiksi ja hyödyllisiksi nuoret eri oppiaineet koulussa kokevat, ennustaa mm. heidän koulutussuunnitelmiaan sekä ammatinvalintaansa. Tässä tutkimuksessa tarkoitus on tutkia, millainen rooli oppiainekohtaisella motivaatiolla on yhdeksäsluokkalaisten koulutus- ja ammattitoiveisiin. TUTKIMUSKYSYMYKSET 1) Millaisiin ryhmiin yhdeksäsluokkalaiset voidaan motivaationsa perusteella jakaa? 2) Kuinka tämä motivaatioryhmittely ennustaa nuorten siirtymistä peruskoulun jälkeisiin opintoihin, heidän pitkän tähtäimen koulutussuunnitelmiaan ja toiveammattiaan? OSALLISTUJAT 9-luokkalaiset (N=614) MITTARIT Oppiainekohtainen motivaatio: Nuorilta kysyttiin kuinka 1) tärkeinä, 2) hyödyllisinä ja 3) kiinnostavina he kokivat seuraavat oppiaineet: Matemaattis-luonnontieteelliset aineet, äidinkielen, humanistis-yhteiskunnalliset aineet, vieraat kielet ja taito- ja taideaineet. Toiveammatti: Nuoria pyydettiin kertomaan toiveammattinsa, joka luokiteltiin kolmiluokkaiseksi (ylemmät toimihenkilöt, alemmat toimihenkilöt, työntekijät). Pitkän tähtäimen koulutussuunnitelma: Nuoria pyydettiin kertomaan, mikä on ylin tutkinto, jonka he aikovat suorittaa. Koulusiirtymä: Siirtyivätkö nuoret peruskoulun jälkeen lukioon vai ammatilliseen koulutukseen. TULOKSET Nuoret voitiin jakaa oppiaineisiin kohdistuvan motivaationsa perusteella kuuteen eri ryhmään: 1) Kaikkiin aineisiin motivoituneisiin, 2) Kaikkiin aineisiin motivoitumattomiin, 3) Matemaattisluonnontieteellisiin aineisiin motivoituneisiin, 4) Äidinkieleen ja humanistisiin aineisiin motivoituneisiin, 5) Erityisesti taito- ja taideaineisiin motivoituneisiin, sekä 6) ryhmään, jolle tyypillistä matala akateeminen motivaatio, mutta hieman motivaatiota taito- ja taideaineisiin. (Kuvio 1.) Motivaatioryhmittely ennusti tyttöjen pitkän tähtäimen koulutussuunnitelmia: Tytöillä, jotka olivat kaikkiin aineisiin motivoituneita tai matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin motivoituneita, oli korkeammat koulutustavoitteet kuin tytöillä, jotka kuuluivat kaikkiin aineisiin motivoitumattomien ryhmään tai äidinkieleen ja humanistisiin aineisiin motivoituneiden ryhmään. Myös erityisesti taito- ja taideaineisiin motivoituneilla tytöillä oli korkeammat koulutustavoitteet kuin äidinkieleen ja humanistisiin aineisiin motivoituneilla tytöillä. Motivaatioryhmittely ennusti myös ammattitoiveita sekä tyttöjen että poikien osalta. Kaikkiin aineisiin motivoituneilla, äidinkieleen ja humanistisiin aineisiin motivoituneilla sekä matemaattisluonnontieteellisiin aineisiin motivoituneilla oli korkeammat ammattitoiveet kuin kaikkiin aineisiin motivoitumattomilla sekä ryhmällä, jolle oli tyypillistä matala akateeminen motivaatio, mutta hieman motivaatiota taito- ja taideaineisiin. Tulokset osoittivat myös, että kaikkiin aineisiin motivoituneet nuoret sekä matemaattisluonnontieteellisiin aineisiin motivoituneet nuoret olivat yliedustettuina lukioon siirtyneissä, kun taas kaikkiin aineisiin motivoitumattomien ryhmä, erityisesti taito- ja taideaineisiin motivoituneiden ryhmä sekä ryhmä, jolle oli tyypillistä matala akateeminen motivaatio mutta hieman motivaatiota taito- ja taideaineisiin olivat yliedustettuina ammatilliseen koulutukseen siirtyneissä. Kun kuitenkin huomioitiin koulumenestyksen vaikutus, havaittiin, että nämä koulusiirtymän erot eri motivaatioryhmien välillä siirtymisessä johtuivat nimenomaan eroista koulumenestyksessä.

7 JOHTOPÄÄTÖKSET Se, mihin oppiaineisiin peruskouluaan päättämässä olevat nuoret ovat motivoituneita, vaikuttaa nuorten tulevaisuuttaan koskeviin pohdintoihin ja valintoihin. Opettajien ja opinto-ohjaajien olisi tärkeää huomioida motivaation merkitys, kun nuorta ohjataan koulutukseen ja ammatinvalintaan liittyvissä päätöksissä. Kuvio 1. Motivaatioryhmien motivaatio eri aineisiin. 1 0,5 0-0,5 Matem aattisluonnontieteelliset aineet Äidinkieli Hum anistis - yhteiskunnalliset aineet Vieraat kielet Taito- ja taideaineet -1-1,5-2 Korkea motiv aatio Matala motiv aatio Äidinkieleen j a humanistisiin aineisiin motiv oituneet Matemaattisluonnontiet. aineisiin motiv oituneet Taito ja taideaineisiin motiv oituneet Matala mot., mutta kiinnostus taito- j a taideeaineisiin

8 Heta Tuominen-Soini, Helsingin yliopisto Nuorten tavoiteorientaatioprofiilien pysyvyys ennen koulutussiirtymiä Oppimisen kontekstiin sijoitettuna tavoiteorientaatiolla tarkoitetaan oppilaiden erilaisia pyrkimyksiä oppimistilanteissa ja niiden mukaista käyttäytymistä (Niemivirta, 2002). Tavoiteorientaatioiden pysyvyyttä ei ole tutkittu kovin paljon ja toisaalta olemassa olevien tutkimusten käsitteissä ja menetelmissä on paljon vaihtelua ja jopa ristiriitaisuuksia. Jotkut tutkijat ovat nähneet tavoiteorientaatiot luonteeltaan yksilön persoonallisuuden piirteinä ja siksi melko pysyvinä (Dweck & Leggett, 1988). Toisaalta jotkut tutkijat ovat nähneet tavoiteorientaatiot tilannekohtaisina, jolloin esimerkiksi luokkaympäristö voi vaikuttaa niihin paljonkin (Ames, 1992). Omassa tutkimuksessamme tavoiteorientaatiot nähdään melko pysyvinä orientaatioina - yleisinä uskomuksina ja tapoina - jotka seuraavat opiskelijoita erilaisiin oppimistilanteisiin. Tutkimme tavoiteorientaatioiden kehitystä henkilösuuntautuneesta lähtökohdasta (Bergman, Magnusson, & El-Khouri, 2003) käsin, sillä mielestämme on tärkeää ymmärtää yksilöllisiä eroja näissä kehityskaarissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia erilaisia motivaatioryhmiä voidaan löytää 9. luokalla ja lukiossa. Lisäksi halusimme selvittää kuinka pysyviä motivaatioprofiilit ovat ja miten ne muuttuvat ennen koulutussiirtymiä. TUTKIMUS 1 Tutkimukseen osallistui 530 (269 tyttöä ja 261 poikaa) noin 15-vuotiasta 9. luokkalaista, jotka täyttivät kyselylomakkeen kaksi kertaa 9. luokan aikana (tammikuussa ja toukokuussa 2004). Tavoiteorientaatiot kuvastavat sitä, millä tavoin opiskelija suuntautuu oppimiseen ja opiskeluun, minkälaisia tavoitteita hän asettaa ja minkälaisia lopputuloksia hän suosii (Niemivirta, 2002). Tavoiteorientaation mittaamisessa käytettiin viittä erillistä osa-aluetta: - Oppimisorientaatio: Minulle tärkeä tavoite koulussa on oppia mahdollisimman paljon. - Menestysorientaatio: Tavoitteeni on menestyä koulussa hyvin. - Suorituslähestymisorientaatio: Tunnen saavuttaneeni tavoitteeni silloin, kun saan parempia tuloksia tai arvosanoja kuin monet muut oppilaat. - Suoritusvälttämisorientaatio: Minulle on tärkeää, etten epäonnistu muiden oppilaiden edessä. - Välttämisorientaatio: Yritän selvitä koulunkäynnistä mahdollisimman vähällä työllä. Analyysit keskittyivät identifioimaan eroja ja yhtäläisyyksiä ryhmien välillä suhteessa tavoiteorientaatioihin. Opiskelijat luokiteltiin ensin ryhmittelyanalyysin (latent profile analysis, LPA) perusteella. ISOAmenetelmää (I-States as Objects Analysis; Bergman, Magnusson, & El-Khouri, 2003) käytettiin, jotta ryhmäjäsenyys pystyttiin selvittämään pitkittäisaineistossa. Ryhmäjäsenyyksien pysyvyyksiä ja muutoksia tutkittiin CONFA:n avulla (configural frequency analysis). Löydettiin neljä tavoiteorientaatioryhmää (ks. Kuvio 1). 1. Normatiivinen ryhmä (I-States N = 415, 39 %) - suuri ryhmä, kuvastaa opiskelijoiden massaa - tyypillinen opiskelija tunnustaa opiskelun merkityksen ja arvosanojen tärkeyden, mutta on jokseenkin haluton panostamaan tällaisiin tavoitteisiin 2. Menestysorientoituneet (I-States N = 328, 31 %) - voimakas pyrkimys hyviin tuloksiin ja suhteelliseen menestymiseen - tavoitteena myös oppia ja ymmärtää mahdollisimman paljon 3. Oppimisorientoituneet (I-States N = 186, 18 %) - tavoitteena oppia mahdollisimman paljon, hankkia uutta tietoa ja ymmärtää opittavat asiat - myös hyvien arvosanojen saaminen tärkeää - eivät korosta koulutyön välttelemistä 4. Välttämisorientoituneet (I-States N = 131, 12 %) - haluavat selvitä koulutyöstä mahdollisimman vähällä - vähiten orientoituneita oppimiseen Motivationaalinen profiili oli pysyvä 57 %:lla 9. luokkalaisista.

9 1,5 1 0,5 0-0,5 Normatiivinen ryhmä Menestysorientoituneet Oppimisorientoituneet Välttämisorientoituneet -1-1,5-2 Oppimisorientaatio Menestysorientaatio Suorituslähestymisorientaatio Suoritusvälttämisorientaatio Välttämisorientaatio Kuvio luokkalaisten motivationaaliset profiilit (perustuvat standardoituihin muuttuja-arvoihin) TUTKIMUS 2 Tutkimukseen osallistui 519 (336 tyttöä ja 183 poikaa) noin 17-vuotiasta lukiolaista, jotka täyttivät kyselylomakkeen kerran lukion 2. luokalla (tammikuussa 2004) ja kerran lukion 3. luokalla (tammikuussa 2005). Tavoiteorientaatiomittari ja menetelmät olivat samoja kuin tutkimuksessa 1. 1,5 1 0,5 0-0,5 Normatiivinen ryhmä Menestysorientoituneet Oppimisorientoituneet Välttämisorientoituneet -1-1,5-2 Oppimisorientaatio Menestysorientaatio Suorituslähestymisorientaatio Suoritusvälttämisorientaatio Välttämisorientaatio Kuvio 2. Lukiolaisten motivationaaliset profiilit (perustuvat standardoituihin muuttuja-arvoihin)

10 Löydettiin neljä tavoiteorientaatioryhmää (ks. Kuvio 2). 1. Normatiivinen ryhmä (I-States N = 348, 34 %) - opiskelijat tunnustavat opiskelun merkityksen ja arvosanojen tärkeyden, mutta ovat jokseenkin haluttomia panostamaan tällaisiin tavoitteisiin 2. Menestysorientoituneet (I-States N = 105, 10 %) - erittäin voimakas pyrkimys hyviin tuloksiin ja suhteelliseen menestymiseen - eivät korosta koulutyön välttelemistä 3. Oppimisorientoituneet (I-States N = 377, 36 %) - tavoitteena oppia mahdollisimman paljon - myös hyvien arvosanojen saaminen tärkeää 4. Välttämisorientoituneet (I-States N = 208, 20 %) - välttämisorientaatio korostuu, alhaisia arvoja muilla orientaatioilla Motivationaalinen profiili oli pysyvä 60 %:lla lukiolaisista. Pohdinta Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tavoiteorientaatioiden pysyvyyttä ennen koulutussiirtymiä sekä lukuvuoden sisällä (Tutkimus 1) että lukuvuosien välillä (Tutkimus 2). Samat neljä ryhmää löydettiin molemmista opiskelukonteksteista: 9. luokilta ja lukioista. Lukion selektiivisyys kuitenkin näkyy lukiolaisten profiileissa. Oppimisorientoituneita oli 9. luokkalaisista 18 %, mutta lukiolaisista 36 %; tämä oli siis lukiolaisten suurin ryhmä. Menestysorientoituneiden ryhmä oli lukiossa äärimmäisen voimakkaasti hyviin tuloksiin ja suhteelliseen menestymiseen pyrkivä. Vaikka välttämisorientoituneiden ryhmä oli lukiossa hieman suurempi kuin 9. luokalla, tämä ryhmä ei kuitenkaan ollut yhtä negatiivinen eli lukion välttämisorientoituneet opiskelijat suhtautuivat oppimiseen myönteisemmin kuin 9. luokan välttämisorientoituneet opiskelijat. Ryhmät olivat hyvin pysyviä; motivationaalinen profiili oli pysyvä noin 60 %:lla nuorista. Lisäksi muutokset ryhmissä suuntautuivat samankaltaisiin ryhmiin; muutoksia ääripäihin oli vain vähän. Seuraavaksi aiomme tarkastella tavoiteorientaatioiden kehitystä koulutussiirtymien aikana eli yksityiskohtaisemmin kontekstuaalisen muutoksen ja koulutusvalintojen roolia motivaation kehityksessä. Aiemmassa tutkimuksessa olemme selvittäneet sitä, miten eri tavoiteorientaatioryhmien nuoret eroavat hyvinvoinnin (itsetunto, masentuneisuus, koulu-uupumus ja koulutustavoitteen arviointi) ja koulumenestyksen suhteen (ks. Tuominen-Soini, Salmela-Aro, & Niemivirta, in press). Lähteet Ames, C. (1992). Classrooms: Goals, structures, and student motivation. Journal of educational psychology, 84, Bergman, L. R., Magnusson, D., & El-Khouri, B. M. (2003). Studying individual development in an interindividual context: A person-oriented approach. Mahwah, NJ: Erlbaum. Dweck, C. S., & Leggett, E. L. (1988). A social-cognitive approach to motivation and personality. Psychological review, 95, Niemivirta, M. (2002). Motivation and performance in context: The influence of goal orientations and instructional setting on situational appraisals and task performance. Psychologia, 45, Tuominen-Soini, H., Salmela-Aro, K., & Niemivirta, M. (in press). Achievement goal orientations and subjective well-being: A person-centred analysis. Learning and Instruction,

11 NOONA KIURU, Jyväskylän yliopisto NUORTEN TOVERIRYHMIEN ROOLI KOULUYMPÄRISTÖSSÄ (2007) Tutkimuksen tavoite: tutkia toveriryhmien roolia nuorten koulutusennakoinneissa, sopeutumisessa ja koulutuspoluissa Tutkimusasetelma ja tutkittavat: Comprehensive school 9th grade Senior high school Vocational school Towards Working Life Study (Study I, Sample 1) TIME 1 Participants (Sample 1) 394 Kuopio School Transition Study (Studies II, III, IV, Samples 2a and 2b) TIME 1 TIME 2 TIME 3 Participants Sample 2a Sample 2b 1494 Joitakin päätuloksia: Samaan toveriryhmään kuuluvat nuoret muistuttivat toisiaan useiden koulutukseen liittyvien tekijöiden kuten koulutusennakointien, koulutuspolkujen, koulusopeutumisen ja perhetaustan suhteen Samaan toveriryhmään kuuluvat nuoret eivät muistuttaneet toisiaan pelkästään yksittäisten piirteiden suhteen vaan myös laajempien muuttujayhdistelmien suhteen => Laajempi akateeminen orientaatio (koulumenestys, koulutusennakoinnit, koulutuspolut) => Ongelmakäytökset kasaantuivat tiettyihin toveriryhmiin Lisäksi tulokset osoittavat, että toveriryhmien jäsenet vaikuttivat toisiinsa erityisesti kouluuupumuksen suhteen peruskoulun viimeisellä lukukaudella Myös toveriryhmätyyppi näytteli roolia toveriryhmien samanlaisuudessa: hyvin tiiviit toveriklikit olivat keskenään sisäisesti samanlaisempia kuin löyhemmät toveriryhmät kouluun sitoutumisen ja koulutuspaikkaan tyytyväisyyden suhteen Nuorten, jotka eivät kuuluneet mihinkään toveriryhmään tai kuuluivat yksinäisiin dyadeihin, koulusopeutuminen oli heikompaa verrattuna muihin nuoriin Yleisesti toveriryhmät näyttelivät tärkeämpää roolia tyttöjen koulutussuunnittelussa verrattuna poikiin. Tytöt lisäksi keskimäärin menestyivät koulussa poikia paremmin korkeampi ja olivat poikia motivoituneempia koulutyöhön. Tytöt kärsivät kuitenkin myös poikia enemmän kouluun liittyvästä pahoinvoinnista kuten koulu-uupumuksesta

12 Implikaatiota: (1) Toveriryhmät näyttelevät erityisen tärkeätä roolia nuoruudessa ja ovat myös tärkeitä sosiaalisia ympäristöjä nuorten koulutussuunnittelun kannalta => Onko 15 v optimaalinen ikä tehdä tulevaisuuden valintoja? (2) Ongelmakäytösten kasaantuminen samoihin toveriryhmiin => Ryhmäkokoonpanojen muuttaminen: Esim. yhteisiä aktiviteetteja ja ryhmätöitä siten että samaan ryhmään kuuluu hyvin erilaisia nuoria taustojen, koulutustavoitteiden ja koulutussuuntautumisen suhteen? => Olennaista koko ryhmään, ei vain yksilöihin vaikuttaminen => Yritys vaikuttaa ryhmäjohtajiin? (3) Toveriryhmävaikutus koulu-uupumukseen peruskoulun viimeisenä lukukautena, jolloin nuorten täytyisi tehdä tärkeitä valintoja tulevaisuuden koulutuksen suhteen => Yhdessä ruminointi toveriryhmän jäsenten kesken, seuraukset koulusuoriutumiselle ja hyvinvoinnille? => Nuorten hyvin- ja pahoinvointiin koulussa tulisi kiinnittää lisää huomiota. (4) Tytöillä korkeampi koulumenestys ja koulumotivaatio, mutta myös enemmän koulu-uupumusta poikiin verrattuna. Tytöt myös poikia haavoittuvaisempia toverihyljeksinnälle => Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tyttöjen hyvinvointiin koulussa. (5) Suunniteltaessa interventioita nuorten sopeutumisen ja kouluun liittyvien asenteiden parantamiseksi olisi tärkeä ottaa huomioon toveriryhmäjäsenyys. => Jos toveriryhmän normit ovat intervention tavoitteiden vastaiset on olemassa riski, että tyhmyys tiivistyy entisestään ryhmässä. Lähteet: Kiuru, N. (in preparation). The role of adolescents peer groups in the school context. Doctoral dissertation. University of Jyväskylä. Kiuru, N., Aunola K., Vuori, J., & Nurmi, J.-E. (2007). The role of peer groups in adolescents educational expectations and adjustment. Journal of Youth and Adolescence. 36, Kiuru, N., Aunola, K., Nurmi, J.-E., Leskinen, E., & Salmela-Aro, K. (2008). Peer group influence and selection in adolescents school burnout: A longitudinal study. Merrill-Palmer Quarterly, 54, Kiuru, N., Nurmi, J.-E., Aunola, K., & Salmela-Aro, K. (in press). The role of peer groups in adolescents educational trajectories. European Journal of Developmental Psychology. Kiuru, N., Nurmi, J.-E., Aunola, K., & Salmela-Aro, K. (accepted with minor changes). Peer group homogeneity in adolescents school adjustment varies according to peer group type and gender. International Journal of Behavioral Development.

13 VTM Lotta Tynkkynen, Jyväskylän yliopisto Yhdeksäsluokkalaisten ura- ja opintotavoitteita tukevat sosiaaliset verkostot Tutkimusaiheenani oli yhdeksäsluokkalaisten opiskelu- ja uratavoitteisiin liittyvät sosiaalisen tuen verkostot ja näiden muutos siirryttäessä yhdeksänneltä luokalta toisen asteen opintoihin. Tarkastelin keitä nuoret mainitsivat tukijoikseen ura- ja opintotavoitteisiin liittyvissä tavoitteissa (esim. äiti, isä, ystävä, opettaja), ja oliko se, kenet nuori mainitsi tukijakseen yhteydessä nuoren sukupuoleen, perhetaustaan, koulumenestykseen tai vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Lisäksi tarkastelin, ennustivatko tukiverkostossa olevat henkilöt ja heidän sosioekonominen asemansa toisen asteen opintopaikkaa (lukio tai ammattikoulu). Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että nuoret mainitsevat ura- ja opintotavoitteisiin liittyviksi tukijoikseen tyypillisesti vanhempansa sekä ystävän. Vaikka ystävien merkitys sosiaalisissa verkostoissa nuoren aikuistuessa kasvaa, pysyvät vanhemmat usein tärkeinä tukijoina tulevaisuuden urasuunnitelmiin liittyvissä asioissa. Tukiverkostoissa on löydetty eroja esimerkiksi sukupuolen suhteen; tytöillä on usein enemmän tukijoita ja tytöt myös antavat itse tukea toisille enemmän kuin pojat. Tukiverkostojen yhteyksiä opintopaikan valintaan ei ole vastaavalla tavalla aikaisemmin tutkittu, vaikka useissa tutkimuksissa on todettu vanhempien sosioekonomisen aseman olevan yhteydessä nuoren opintopaikan ja ammatin valintaan. Tutkimusaineistoni koostui Kuopion yhdeksäsluokkalaisten vastauksista, mittauskerroista 1 (9.luokan kevättalvi) ja 3 (vuosi 1. mittauksen jälkeen). Yhteensä näillä molemmilla kerroilla vastanneita oli 654, joista tyttöjä oli 314 ja poikia 340. Uratavoitteeseen liittyvää tukiverkostoa mitattiin siten, että nuoria pyydettiin ensin kirjoittamaan jokin opinto- tai uratavoite ja tämän jälkeen ketkä ovat tukeneet häntä tässä tavoitteessa. Vastaajat saivat vapaasti kirjoittaa yhdestä kolmeen tukijaa. Ensimmäisellä mittauskerralla tukijoita mainittiin keskimäärin 2,34 ja toisella 2,41. Tutkimuksessa mukana olleet nuoret mainitsivat tukijakseen useimmiten äidin (83%) ja isän (53%). Monet mainitsivat myös ystävän (45%). Opettajan, opinto-ohjaajan tms. viranomaisen mainitsi melko harva (11%) ja määrä laski entisestään siirryttäessä toisen asteen opintoihin (4%). Toisen asteen opinnoissa yhä useampi mainitsi ystävän (50%) ja tyttö- tai poikaystävän (15%), mutta vanhempien maininnat eivät kuitenkaan laskeneet, vaan vanhemmat raportoitiin tukijoiksi melko lailla yhtä usein kuin yhdeksännellä luokalla. Tytöt mainitsivat enemmän tukijoita ja useammin ystävän ja poikaystävän tukijakseen kuin pojat. Pojat sen sijaan mainitsivat useammin isän tukijakseen kuin työt. Isä mainittiin selvästi useammin myös ydinperheissä, ja jos isä kuului ammatiltaan ylempiin toimihenkilöihin. Vastaavasti työntekijä-äidit mainittiin useammin verrattuna äitien muihin ammattikategorioihin. Myös koulumenestys näkyi tukijoiden maininnoissa: mitä korkeampi oli nuoren keskiarvo sitä useampia tukijoita hän mainitsi ja sitä todennäköisemmin hän mainitsit tukijoikseen vanhemmat. Tukijoiden mainita oli yhteydessä toisen asteen koulutuspaikkaan: ylempiä toimihenkilöitä tukijakseen maininneet menivät todennäköisemmin lukioon ja vastaavasti työntekijöitä maininneet ammattikouluun. Keskiarvo kuitenkin oli sosioekonomista asemaa merkittävämpi tekijä, eli pääosin koulutusvalinnat tehtiin koulumenestyksen mukaan. Tytöille merkittävä tekijä oli myös isän maininta: ne tytöt, jotka mainitsivat tukijakseen isän, menivät todennäköisemmin lukioon kuin ne jotka eivät maininneet isää. Opettajan tai poika- tai tyttöystävän maininneet taas menivät muita useammin ammattikouluun. Kaiken kaikkiaan tulokset tukivat monia aikaisempia tutkimustuloksia. Suurin osa nuorista mainitsi tukijakseen äidin, mutta kiintoisasti isän maininta oli enemmän riippuvainen perherakenteesta, sukupuolesta ja isän sosioekonomisesta asemasta. Ystävät ja kaverit näyttävät olevan erityisesti tytöille tärkeitä opinto- ja uratavoitteiden tukijoita, kun taas opettajien ja opinto-ohjaajien maininta oli yllättävän vähäistä. Tukiverkostojen merkitys näkyi myös opintopaikan valinnassa, vaikka koulumenestys olikin tärkein yksittäinen tekijä toisen asteen opintoihin siirtymisessä.