KYMENLAAKSON MUISTI- JA DEMENTIAVERKOSTO

Transkriptio

1 KYMENLAAKSON MUISTI- JA DEMENTIAVERKOSTO Hankkeen arviointiraportti Arja-Tuulikki Wilén Kotka 2008 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Nro 48.

2 Copyright Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Kustantaja Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Taitto ja paino Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print 3/2008 ISBN ISSN

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 4 2 MUISTI- JA DEMENTIAVERKOSTOHANKE: SUUNNITELMA 5 3 ARVIOINTIASETELMA 8 4 ARVIOINTI: HANKKEEN TOTEUTUS 10 5 ARVIOINTI: TOIMIJOIDEN ANTAMA PALAUTE 15 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 20 7 SUOSITUKSET VERKOSTOTYÖN JATKAMISELLE Muisti- ja dementiatyön sisällöllinen kehittäminen Verkoston rakenteen kehittäminen: pyramidimalli 23 LÄHTEET 26 LIITE 1. Ohjausryhmä 27 LIITE 2. Ohjeet arviointikeskusteluille työpaikoilla 28 LIITE 3. Arviointi: Keskustelutilaisuuden kutsu 30 LIITE 4. Mukavasti muistellen tehtävä 31 LIITE 5. Kyselylomake 32 LIITE 6. SWOT-analyysin vastausten priorisointi 35 LIITE 7. Työyhteisöjen kehittämisajatukset ja ideat 37

4 1. JOHDANTO Kymenlaaksossa toteutettiin muisti- ja dementiaverkostohanke vuosina Työelämän kehittämisohjelman ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun rahoituksella. Hankkeen toiminta-aikana kehitettiin muisti- ja dementiatyötä tekevien asiantuntijoiden välistä yhteistyötä yli sektori- ja kuntarajojen verkostotyöskentelyn avulla. Hankkeessa tartuttiin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen haasteeseen. Erilaisten dementiaan johtavien muistisairauksien määrä tulee ennusteiden mukaan lisääntymään huomattavasti tulevaisuudessa. Suomen muistiasiantuntijat ry:n kannanoton mukaan dementoituneet täyttävät jo nyt pitkäaikaishoitopaikat, joissa potilaista lähes 90 % on dementoituneita. Kuitenkin hyvin suuri osa sairastuneista elää kotihoidossa omaisten ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimenpiteiden tukemana. Toisaalta haasteena on sairauden varhainen diagnostisointi, mikä kytkee ilmiön pariin myös työikäistä väestöä hoitavan terveydenhuollon henkilökunnan. Palveluiden tarpeen lisääntyminen haastaa palveluntuottajat etsimään uusia ratkaisuita. Yksi ratkaisuvaihtoehto on alueellisten asiantuntijoiden verkostoituminen hyvien käytäntöjen levittämiseksi ja niiden pohjalta luotavien yhteisten toimintakäytäntöjen kehittämiseksi. Tällaista ratkaisuvaihtoehtoa edustaa Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohanke. Tässä raportissa kuvataan lyhyesti Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohanke. Päähuomio raportissa kohdistuu hankkeen arviointiin. Arvioinnin tehtävänä on ollut tuottaa tietoa verkostomaisen työskentelyn menestyksellisen jatkamisen edellytyksistä. Esimerkkejä hyvistä käytännöistä on poimittu raporttiin. Tässä raportissa esitellään verkoston tulevaisuuden kannalta keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset. Tieteellinen tarkastelu esitellään muissa julkaisuissa. Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohankkeessa saavutettiin pääosiltaan asetetut tavoitteet. Tärkeitä onnistumisia saavutettiin aidon kumppanuusverkoston luomisessa. Verkoston jäsenten välillä tapahtui tiedon vaihtamista, oppimista sekä vertaistukea. Verkoston mahdollisuuksien hyödyntämiseksi on tulevaisuudessa kuitenkin syytä vielä kehittää verkoston rakennetta. Lisäksi verkostossa on syytä siirtyä ideoinnista konkreettisten yhteisten toimintamallien kehittämiseen. Arviointitutkimuksen johtopäätöksenä esitellään ratkaisuksi Kymenlaaksoon muisti- ja dementiatyön verkostolle pyramidi-mallia sekä kehittämistyön konkretisointia. Ne rakentuvat hankkeen perusajatukselle siitä, että asiantuntijat kehittävät itse omaa työtään. Sitä havainnollistaa tämän julkaisun kannen kuva käsistä, jotka liittyvät yhteen yhteisen asian puolesta. 4

5 2. MUISTI- JA DEMENTIAVERKOSTOHANKE: SUUNNITELMA Tässä luvussa kuvataan Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohanke siten, kun se suunniteltiin toteutettavaksi. Kuvaus antaa vertailupintaa arvioinnille tarkasteltaessa sekä projektin toteutumista, että sen tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta. Toimijat hankkeessa Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohanketta rahoittivat taloudellisesti Työelämän kehittämisohjelma sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Sen lisäksi panoksen kehittämistyöhön antoivat useat toimijat antamalla työntekijöiden osallistumisen kautta. Hankkeeseen osallistui kahdeksan (8) eri toimijatahoa kaikkiaan 18 toimipaikasta 157 työntekijää. Toimijoita olivat Kotkan, Haminan kaupungit sekä Elimäen ja Pyhtään kunnat, Kymenlaakson sairaanhoitopiiri, palveluyhdistys Koskenrinne ry:n sekä Kotkan Seudun ja Pohjois-Kymen Muisti- ja Dementiayhdistys ry. Tämän lisäksi ohjausryhmään (Liite 1) kuului rahoittajien edustajia. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu toimi hankkeessa hankehallinnoijana ja asiantuntijaorganisaationa. Hankkeen/kehittämisen tarve Hankkeen tarvetta perusteltiin maantieteellisellä asiantuntijuuden hajanaisuudella sekä epäyhtenäisillä ja osittain päällekkäisillä työkäytännöillä. Dementian asiantuntijuus on hajaantunut laajalle maantieteelliselle alueelle erillisiin yksiköihin Kymenlaaksossa. Työkäytännöt ovat epäyhtenäisiä ja osittain päällekkäisiä. Alueen muisti- ja dementiatyötä tekeviltä työyhteisöiltä puuttuvat yhteiset tutkimus-, hoito- ja johtamiskäytännöt, jotka mahdollistavat muisti- ja dementiapotilaiden/asiakkaiden saumattomien palvelujen kehittämisen. Sektori- ja tehtäväkeskeinen työnjakomalli on vallitseva. Kunnan tehtävänä on järjestää alueensa väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Kymenlaakson kuntien sosiaali- ja perusterveydenhuollolla on tarve tunnistaa alueella toimivat muisti- ja dementia-asiantuntijat sekä heidän osaamisensa alueet ja tuottamansa palvelut.

6 Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohankkeelle asetetut tavoitteet Vastaavasti hankkeen tavoitteeksi asetettu konkreettinen toimintatavan muutos kuvattiin seuraavasti: Hankkeen päätarkoituksena on kehittää kymenlaaksolaisten muisti- ja dementiayhteisöjen yhteistyötä, toiminnan tuloksellisuutta ja laatua. Tavoitteena on rakentaa alueellinen kumppanuusverkosto ja kehittää yhteinen muisti- ja dementiatyön verkostomalli. Keskeistä hankkeessa on saada tieto kaikista alueella toimivista muisti- ja dementia-asiantuntijoista, erilaisita ja päällekkäisistä toimintakäytännöistä, erityisasiantuntijoista sekä osaamisen puutteista ja kehittämisen haasteista. Tietoja hyödynnetään muodostettaessa uusia rakenteita, jotka mahdollistavat perinteisten sektori- ja tehtävärajat ylittävän jatkuvan työyhteisöjen toimintojen ja henkilöstön kehittymisen. Tavoiteltavat kehittämistyön tulokset Suuntaamalla kehittämistoimenpiteet muisti- ja dementiatoimijoiden asiantuntijaverkostoon saavutettaisiin kaksi päätulosta. 1. Kymenlaakson yksittäiset muisti- ja dementiatyöyhteisöt ovat kehittyneet kumppanuuteen perustuviksi saumattomiksi yhteistyöverkostoiksi. 2. Alueelle on kehitetty muisti- ja dementiatyön johtamisen rakennemalli, jota voi hyödyntää ja siirtää myös muissa yhteyksissä. Toteutus Hankkeen toteutusajaksi suunniteltiin Hankkeelle haettiin alkuaan kokoaikaista projektipäällikköä, mutta myönteinen rahoituspäätös myönnettiin osaaikaiselle projektipäällikölle em. hankeajalle. Hankesuunnitelmassa asetetun tavoitteen savuttamiseksi esiteltiin useita erilaisia toimenpiteitä ja keinoja, joiden toteutus asetettiin projektipäällikön/ projektikoordinaattorin tehtäväksi. Toimenpiteiksi hankesuunnitelmassa oli mainittu useita. säännölliset työkokouksen työyksiköittäin työkonferenssin järjestäminen toimipaikkojen ohjaus: - oman paikan tunnistaminen verkostossa - toimintojen prosessikuvaukset - työyhteisön roolin analysointi - tehtävät muisti- ja dementiapotilaan palveluketjussa - keskeisten yhteistyökumppaneiden tunnistaminen

7 - osaamiskartoitukset - SWOT-analyysit - työyhteisöjen keskinäinen benchmarking työyksiköiden analyysien kirjaus ja täydennys tarvittaessa haastatteluilla ja kyselyillä yhdyshenkilötapaamisen vetäminen: kehittämissuunnitelman laatiminen toimeenpano-ohjelmineen kokemustenvaihtoseminaarin järjestäminen muisti- ja dementia-asiantuntijoiden yhteistyön alueellisen mallin luominen yhteistyössä toimijoiden kanssa arviointi- ja seurantakriteereiden luominen alueelliselle kumppanuusverkostomallille arviointitiedon kerääminen projektihallinnointi ja raportointi Hankkeen toteutus suunniteltiin nelivaiheiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa (tammi-elokuu 2006) tavoitteena oli toteuttaa kolme tehtävää 1. Tunnustelu, jossa selvitetään alustavat tavoitteet, eri osapuolten näkemykset ja vastuuhenkilöt/ryhmät. 2. Nykytila-analyysi ja kehittämistarpeiden selvittäminen toteutetaanjärjestämällä työkonferenssi, avainhenkilöiden haastattelu sekä mahdolliset kyselyt 3. Laaditaan kehittämissuunnitelma, jossa tulee esille toimijoiden yhteinen tulkinta nykytilasta, valitaan kehittämiskohteet sekä esitetään täsmennetty kehittämissuunnitelma. Kehittämistoiminnan toteutus jakautui kahteen vaiheeseen. Toisessa vaiheessa (syyskuu 2006-joulukuu 2006) tavoitteena oli toteuttaa kehittämistoimintaa. Kehittämistoiminnan toteutus suunniteltiin tapahtuvaksi seuraavien tehtävien kautta: Työskentelemällä käytännössä, käsittelemällä esteitä, tarkastamalla suunnitelmaa sekä ulkoisen tuen avulla. Kolmannessa vaiheessa (tammikuu-joulukuu 2007) kehittämistoiminnan toteutus jatkui kokemustenvaihtoseminaarilla, kehittämistyön seurannalla, itsearvioinnilla ja toisilta oppimisen kautta. Siihen sisältyi myös arviointiyhteenvedon tekeminen ja jatkosuunnittelun käynnistäminen järjestämällä loppuseminaari, sekä toteuttamalla mahdollisia haastatteluita ja kyselyitä sekä laatimalla yhteenvedosta raportti. Hankkeen toteutuksen viimeisessä, neljännessä vaiheessa (tammi-maaliskuu 2008) tehtäväksi jäi uusien käytäntöjen levittäminen ja siirtäminen, loppuarvioinnin tekeminen sekä raportointi.

8 3. ARVIOINTIASETELMA Tässä luvussa kuvataan pääpiirteissään menetelmät ja aineisto, johon arvioinnin tulokset perustuvat. Verkoston muodostamista ja kehittämistyötä on tarkasteltu teoreettisesta näkökulmasta, joka on tieteellisessä keskustelussa nimetty policy-verkoston lähestymistavaksi (mm. Kickert, Klijn & Koppenjan 1997). Lähestymistavassa kohdistetaan huomio verkoston muodostamisen kompleksisuuteen, joka muodostuu toimijoiden erilaisista tarpeista ja intresseistä. Menetelmällisesti arvioinnissa hyödynnettiin systeemisen arvioinnin rakennemallia (Rossi, Freeman & Lipsey 1999), joka kohdistaa huomion kehittämistyössä käytettyihin menetelmiin sekä niiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukseen. Hankesuunnitelmassa arvioinnille asetettiin useita erilaisia tehtäviä. Ote hankesuunnitelmasta. Projektin arviointi on kokonaisuus, jossa käytetään väli- ja loppuarviointia hyödyntämällä osallistavia määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Arviointi kohdistuu alueen yhteisiin muisti- ja dementiaverkostoprosesseihin, henkilöstöön ja kustannuksiin sekä innovatiivisuuteen ja työyhteisöjen oppimiseen. Arviointi kohdistuu myös koko projektin arviointiin. Projektin arviointi tapahtuu ulkoisesti erikoistumisopiskelijoiden työnä ja sisäisesti työyhteisöjen, ohjausryhmän ja projektipäällikön tekemänä. Ulkoisen arvioinnin tehtävänä on tarkistaa hankkeen tavoitteiden toteutumista ja onnistumisen hyötyä kohderyhmälleen ja yhteiskunnalle. Sisäisellä arvioinnilla seurataan projektitoimien tarkoituksenmukaisuutta, hankkeen suuntaa sekä etsitään hyviä käytänteitä hankkeen toteuttamiseksi. Sisäinen arviointi, itsearviointi on työkalu kehittämiseen. Itseravioinnin tehtävä on havainnollistaa ja päivittää työtä sekä ennakoida riskejä. Hankkeen arviointi ei käynnistynyt odotetusti erikoistumisopiskelijoiden työnä, vaan arvioinnin toteutti projektipäällikkö-tutkija vuoden 2008 alussa. Arviointi toteutettiin kumulatiivisena, jonka tarkoituksena oli taata verkoston jäsenten laaja osallistaminen arviointitiedon tuottamiseen. Kumulatiivinen arviointi toteutettiin neljässä vaiheessa tutkijan (Wilén 2008) ohjausryhmälle esittelemän suunnitelman mukaisesti. 8

9 1 Vaihe: Tutkijan ohjeistamat työpaikkakeskustelut, joista yhdyshenkilöt laativat yhteenvedot. 2 Vaihe: Yhdyshenkilöiden arviointikeskustelut ryhmittäin (4) tutkijan osallistuessa keskusteluun (Ensivaiheen ja Kotihoidon ryhmät sekä kunnallisen että yksityiset hoivan- ja laitoshoidon ryhmät). 3 Vaihe: Ryhmien edustajien, ohjausryhmän ja mahd. sidosryhmien edustajien arviointikokous tutkijan osallistuessa keskusteluun. 4 Vaihe: Tutkija tekee aineiston pohjalta johtopäätökset ja kirjoittaa arviointiraportin Ensimmäisen vaiheen toteutusta varten tutkija jakoi yhdyshenkilöille ohjeet työpaikoilla käytävää arviointikeskustelua varten (Liite 2). Vaiheessa kaksi oli tarkoitus keskustella ryhmien edustajien kanssa kunkin keräämästä arviointitiedosta. Kaikki yhdyshenkilöt eivät ehtineet käydä yhteistä keskustelua työtovereittensa kanssa, jolloin arviointi perustui yhdyshenkilön omiin kokemuksiin hankkeesta. Osa yhdyshenkilöistä lähetti vastauksia annettuihin kysymyksiin tutkijalle sähköpostitse sekä keskustelemalla asiasta puhelimitse. Ensivaiheen ryhmän (1) kokoukseen saapui vain kaksi yhdyshenkilöä, kotihoidon ryhmän (2) kokoukseen saapui yksi osallistuja ja yksityisten hoivan ja laitoshoidon (ryhmä 4) ryhmän kokoukseen osallistui kolme yhdyshenkilöä. Näitä keskusteluita ei nauhoitettu, vaan tutkija teki muistiinpanoja arviointimaininnoista keskustelun aikana. Poissa olleet tyhmien jäsenet toimittivat arviointitietoa muutoin tutkijalle. Kunnallisen hoivan ja laitoshoidon ryhmässä (ryhmä 3) yhdyshenkilöiden osallistuminen oli runsasta ja keskustelu nauhoitettiin suunnitellusti. Kerätty keskusteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Alustavat tulokset esiteltiin yhteisessä keskustelutilaisuudessa , jossa pohdittiin verkoston jatkamisen tulevaisuutta (Liite 3). Tilaisuuteen kutsuttiin vanhustyön edustajia Kymenlaakson kunnista, jotka eivät olleet osallistuneet hankkeeseen, A-klinikan vanhuspalveluiden edustajia, sekä vapaaehtoistyöjärjestöjen edustaja, joka toimi myös Kotkan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä. Muutoin kokoukseen osallistui hankkeen ohjausryhmän jäseniä, verkoston ryhmien edustajia sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun edustaja. Keskustelutilaisuuden keskustelusta kerättyjen mainintojen analyysilla täydennettiin alustavaa arviointia. Sen lisäksi aineistona käytettiin hankkeen suunnittelun ja toteutuksen aikana laadittuja dokumentteja, esimerkiksi hankesuunnitelmaa ja väliraporttia. Lääkäreiden ja hoitotyöntekijöiden välisen yhteistyön sekä lääkäreiden täydennyskoulutusta koskevissa kysymyksissä asiantuntijana haastateltiin sähköpostitse Kymenlaakson sairaanhoitopiirin tutkimusja koulutusjohtajaa, dosentti Pasi Pöllästä. Analyysissa tehtiin luokittelua maininnoista, jotka kohdistuivat positiivisiin ja negatiivisiin arvioihin hanketyön onnistumisesta ja verkostomaisen työskentelyn jatkamisesta. Arvioinnilla etsittiin vastausta kysymykseen: Millaisilla edellytyksillä verkostotyötä voidaan jatkaa hankkeen päättymisen jälkeen?

10 4. ARVIOINTI: HANKKEEN TOTEUTUS Hanke laajeni alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan toimijoiksi nähtiin julkisen ja kolmannen sektorin asiantuntijat. Kehittämistyöhön liittyi mukaan myös yksityisen sektorin palvelun tuottajia. Yksityisen sektorin palvelun tuottajina verkostohankkeeseen osallistuivat myös Kymen sotavammaisten Ryhmäkoti Muistolan (Haminan sairaskoti), Palvelutalo Summankodin, Hoivakoti Kolmisoinnun ja Mäntyrinteen palvelukeskuksen henkilökunta. Toimipaikkojen ja kehittämistyöhön osallistuneiden toimijoiden määrä oli suurimmillaan nykytilakartoituksen aikana 400 työntekijää 42 työyhteisöstä (Ruokonen 2007). Työntekijöiden osallistuminen väheni kuitenkin väliraportissa esitetystä lukumäärästä hankkeen edetessä, jolloin lukumäärä oli 41 työpaikkaa ja 395 työntekijää. Hankkeen toteutuksessa päädyttiin suunnitelmasta poikkeavien menetelmien käyttöön sekä myös aikataulujen muuttamiseen. Pääasiallisena syynä tähän oli se, että suunnitelman toimenpiteet rakentuivat oletukselle, että niiden toteuttamisesta vastaa kokopäiväinen projektityöntekijä. Koska rahoitus myönnettiin osa-aikaiselle projektipäällikölle, hankesuunnitelman toteuttaminen alkuperäisessä laajuudessa osoittautui mahdottomaksi jo yksinomaan työajankäyttöön liittyvien seikkojen johdosta. Nykytila-analyysia päädyttiin ohjausryhmän päätöksellä nimittämään nykytilan kartoitukseksi. (Ruokonen 2007.) Työpaikkakäyntien ja alueen muisti- ja dementiatoimijoihin tehtyjen yhteydenottojen pohjalta hankkeeseen lähti mukaan myös uusia toimijoita yksityiseltä sektorilta. Keskeiseksi työmuodoksi hankkeessa muodostui työpaikkojen yhdyshenkilöiden tapaamiset. Osa tapaamisista oli suunnattu kaikille yhdyshenkilöille samanaikaisesti. Jotta voitaisiin vastata työpaikkojen erityisiin kehittämistarpeisiin parhaimmalla tavalla, yhdyshenkilöt jakaantuivat vielä edelleen neljään ryhmään. Ryhmäjaon perusteena oli työyhteisön sijoittuminen muisti- ja dementiapotilaan hoitoketjun eri vaiheisiin. Yhdyshenkilöiden toiveesta yksityisen sektorin toimijat muodostivat oman ryhmänsä. Ryhmät olivat: 1. Ensivaiheen ryhmä 2. Kotihoidon ryhmä 3. Kunnallisen hoivan ja laitoshoidon ryhmä 4. Yksityisen hoivan ja laitoshoidon ryhmä Nykytilakartoituksen aikana hankkeessa kerättiin tietoa kehittämisen tarpeesta ja kohteista. Tiedon keräämisen menetelminä käytettiin työyhteisöjen yhteisiä kirjallisia tehtäviä (kysymykset, mukavasti muistellen-tehtävä), työpaikkakäyntejä, työntekijöille suunnattuja kyselylomaketta ja yhdyshenkilöiden ryhmätöitä (SWOT-analyysi). 10

11 Työyhteisöjä pyydettiin miettimään yhdyshenkilöiden johdolla omassa työyksikössä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaista osaamista ja palveluja työyhteisönne tarjoaa? 2. Miten haluaisitte alueella kehitettävän muisti- ja dementiapalveluita sekä yhteistyötä? 3. Mitä muiden toimialojen asiantuntemusta ja yhteistyötä tunnette tarvitsevanne? 4. Mitä muisti- ja dementiaosaamista tunnette tarvitsevanne työyksikössänne? 5. Mitä mielestänne voidaan kehittää yhdessä toisten kanssa? 6. Miten toisten asiantuntemusta voidaan hyödyntää? 7. Miten tietoa ja taitoa tulisi lisätä koulutuksen ja verkostohankkeen avulla? 8. Miten tietoa ja taitoa tulisi arvioida koulutuksen ja verkostohankkeen avulla? 9. Miten yksikön koko henkilöstö sitoutuu kehittämisohjelmaan? Kysymysten tavoitteena oli nostaa esille työyksiköiden ajatukset omasta osaamisesta ja osaamisen vajeista. Yhteenveto osaamisen vajeista esiteltiin hankkeen toimijoille tarpeina seuraavasti: Ensivaihe ja kotihoito tarvitsevat koulutusta - muistihäiriöistä ja dementoivista sairauksista - lääkkeistä - potilaiden ja omaisten kohtaamisesta ja tukemisesta - käytöshäiriöistä - miten toimia yksinöisten kanssa, joilla oireita - miten dementoituneen arkea eletään Hoivan ja laitoshoidon paikat tarvitsevat koulutusta - käytöshäiriöiden kohtaamisesta - dementoivista sairauksista, tutkimuksista ja hoidosta - lääkehoidosta - viriketoiminnasta - alkoholidementioista - tietoa mielenterveysongelmista - ravitsemuksesta - tietoa uusista toimintamalleista - potilaan itsemääräämisoikeudesta - kuntoutuksesta - dementoituneen omaisen kohtaamiseen 11

12 Mukavasti muistellen tehtävän tavoitteena oli saada työyhteisön miettimään mistä on tultu ja minkälainen matka on kuljettu siihen tilanteeseen, jossa nyt ollaan ja vielä yhdessä nähdä mihin halutaan olla menossa (Liite 4). Vastauksista poimittiin esille tekijöitä, jotka työyhteisöiden edustajat olivat nimittäneet kehittämisen tarpeiksi. Tarpeet liittyivät tilojen ja välineiden parantamiseen, henkilökunnan määrään ja työsuhdeasioihin (mm. palkkaus), työilmapiiriin ja työnjakoon (neurologi) liittyviin seikkoihin. Lisäksi työhön ja työn sisältöön liittyvissä vastuksissa nostettiin esille toiveita kehittämiselle, jotka koskivat muun muassa potilaan hoidon ja tutkimuksen periaatteita, viriketoimintaa, jonotilannetta, asukassijoitusta, ensitiedon lisäämistä ja vuodehoidon vähentämistä. Työpaikkakäyntien yhteydessä projektipäällikkö pyysi työntekijöitä täyttämään kyselylomakkeen (Liite 5), jolla pyrittiin kartoittamaan työntekijöiden kokemusta olemassa olevasta tilanteesta. Kysymysten pohjana käytettiin muun muassa Alzheimer-keskusliiton ohjeita dementoituneen potilaan oikeuksista sekä Suomen dementiahoitoyhdistyksen laatimaa luetteloa hyvän dementiahoitajan ominaisuuksista. Yhteenveto kyselylomakkeiden vastauksista esiteltiin järjestetyssä työseminaarissa tarkastelemalla tuloksia kunnittain. Suurimmassa osassa kysymyksiä annetut vastaukset painottuivat valintoihin, joiden mukaan asiat olivat kohtalaisesti, hyvin tai erittäin hyvin. Joitain kysymyskohtaisia poikkeuksia myös ilmeni. Suurimmat hajonnat (erittäin huonosti - erittäin hyvin) vastauksissa ilmenivät kysyttäessä kokemusta annettujen palveluiden riittävyydestä ja kohdentuvuudesta, palautteen mittaamisesta potilailta ja omaisilta, dementoituneen potilaan oikeuksien toteutumisesta. Sama ilmiö tuli esille myös sarjassa kysymyksiä, joiden avulla pyrittiin tuomaan esille työntekijöiden kokemusta prosessien sujuvuudesta ja taloudellisuudesta. Osana kartoitusta yhdyshenkilöt laativat lisäksi ryhmissä ns. SWOT-analyysin muistija dementiatyön tämän hetken tilanteesta. Kyseessä oli nelitahoinen tarkastelu, jossa kirjattiin mainintoja työn heikkouksista, vahvuuksista, uhista ja mahdollisuuksista. Yhteisessä tapaamisessa yhdyshenkilöt laativat listan asioista, jotka he kokivat tärkeimmiksi heikkouksiksi, vahvuuksiksi, uhiksi sekä mahdollisuuksiksi (Liite 6). Syksyn 2006 yhdyshenkilöistä muodostettujen ryhmien tapaamisissa päätettiin alueista, joita kehitettäisiin hankkeen aikana. Työpaikkakäyntien (42 kpl) aikana käytyjen keskusteluiden pohjalta projektipäällikkö laati alustavan yhteenvedon kehitettävistä asioista, jotka liittyivät ajankäyttöön, lääkäripalveluiden saatavuuteen, tiloihin ja toimintamuotoihin, henkilökuntaan, yhteistyöhön sekä muihin asioihin (mm. hanketyöhön osallistuminen). Muisti- ja dementiatyötä toivoivat vastaavasti lisää koulutusta, yhteistyötä ja vertaistukea, henkilökuntaongelmiin, tiloihin ja toimintatapoihin (sekaosastoista luopuminen) liittyviä ratkaisuita. 12

13 Yhdyshenkilöiden muodostamissa ryhmissä keskusteltiin konkreettisista asioista ja kehittämis-alueista, joihin toivottiin ratkaisuita Kymenlaakson alueella. Osa asioista oli sellaisia, että ne saatettiin tiedoksi ohjausryhmälle, osa tulisi toteutumaan opiskelijoiden opinnäytetöinä ja osa työyhteisöiden omana kehittämistyönä sekä yhdessä hankkeen aikana. Ohjausryhmälle tiedoksi välitetyt kehittämistoiveet koskivat muun muassa henkilöstöresursseja, esimiesten toimintaa, työaikajärjestelyitä, jonotilannetta, potilaiden sekaosastoja sekä henkilöstön tyky-toimintaa. Kymenlaakson muisti- ja dementiatyön kehittämisalueet syksyllä perus- ja täydennyskoulutuksen kehittäminen - työpaikkakoulutusta muistihäiriöistä ja dementiasta (mm. lääkehoito, käytösongelmat, muistitestit) - nimikkeiden yhtenäistäminen (mm. dementianeuvoja, muistineuvoja, muistihoitaja) - palkkaus (pohjakoulutuksen ja erityisosaamisen huomioon ottaminen) - potilaan alkukartoitukset ja nimikkeet yhtenäisiksi alueella - potilaiden ja omaisten tyytyväisyyden mittaaminen - dementoituneen potilaan oikeuksien mukainen toiminta - työhön perehdyttäminen: oikea-aikaisuus, erityisosaamisen tarve - työnkuvan selkeyttäminen - ratkaisuiden etsiminen koettuun liialliseen kiireeseen työssä - tiedon kulun ongelmat - saattohoidon mahdollistaminen - pariskuntien yhteisen hoidon kehittäminen - asukkaiden fyysisen ja psyykkisen kuntoutuksen ja kuntoa ylläpitävä toiminta - oma/ vastuuhoitajamallin kehittäminen Johtopäätöksenä työpaikkakäyntien keskusteluista projektipäällikkö ehdotti ohjausryhmälle, että alueella on tehtävä suunnitelma muistihäiriö- ja dementiakoulutuksen järjestämiseksi, lääkäriasioiden selvittämistä sekä omien osastojen perustamista muistihäiriöisille ja dementoituneille. 13

14 Yhdyshenkilöiden tapaamisissa laadittiin luettelo työpaikkojen kokemista kehittämisajatuksista (Liite 7). Lisäksi toimijat ehdottivat seuraavia asioita kehittämisen keinoiksi: - alueelle on luotava yhteinen tietokirjasto muisti- ja dementiatyötä tekeville - työntekijät vapaaehtoisesti vierailulle pariksi päiväksi toisiin alueen yksiköihin - alueelle yhteiset nettisivut, johon voisi laittaa vinkkejä hoidosta, käytetyistä virikkeistä jne. - potilaille yhteiset kesäjuhlat lähialueen muiden yksiköiden kanssa - henkilökunnalle yhteisiä viriketilaisuuksia ja vertaistukea - ulkoiluun apua kiertävästä, reippaasta siviilipalvelusmiehestä Nykytilan kartoituksen tuloksia käsiteltiin useaan otteeseen sekä yhdyshenkilöiden muodostamissa ryhmissä sekä hankkeen ohjausryhmän kokouksissa. Tuloksia tarkasteltiin yhdessä laajemman joukon kanssa yhteisissä työseminaareissa sekä Seminaarien yhteydessä tarjottiin lisäksi koulutusta muistisairauksien tunnistamisesta ja hoidosta (geriatri Katri Laitinen, Kotkan kaupunki). Sen lisäksi verkoston jäsenet esittelivät hyviä käytäntöjä kotikäynneistä ja vastaanottotoiminnasta (Tarja Pursiainen Haminan kaupunki ja Jaana Paappanen Kotkan kaupunki), voimaa vanhuuteen hankkeesta (Vesa Suuronen Kotkan Seudun muistihäiriö- ja dementiayhdistys ry), omaisten ryhmätoiminnasta (Erja Mäkeläinen Kotkan kaupunki), kuntoutumista tukevasta hoitotyöstä ja sosiaalisista virikkeistä (Teija Toikka ja Kati Tuomi Haminan sairaskoti) sekä tilaratkaisuista käytöshäiriöiden hoidossa (Nestorikoti 2:n henkilökunta Kotkan kaupunki). Yhdyshenkilöt jatkoivat itseohjautuvasti kokemusten ja tiedon vaihtamista ryhmien kokouksissa syksystä 2007 eteenpäin projektipäällikön jäätyä sairaslomalle. Vuoden 2008 alusta lähtien yhdyshenkilöt kokoontuivat vielä arvioimaan hanketta sekä keskustelemaan verkostotyön jatkamisen mahdollisuuksista ja haasteista hankkeen päättymisen jälkeen. Kotihoidon ryhmää lukuun ottamatta yhdyshenkilöt ilmaisivat halunsa jatkaa omaehtoisia ryhmätapaamisia vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin. 14

15 5. ARVIOINTI: TOIMIJOIDEN ANTAMA PALAUTE Hankkeen arviointi muodostui yhdyshenkilöiden sekä työyhteisöjen antamasta palautteesta. Oheisessa luettelossa on kirjattuna verkostossa toimineiden henkilöiden mainintoja arvioinnin kohteena olleisiin kysymyksiin. Sen lisäksi arviointiaineistona on tutkijan tekemiä kirjauksia arviointikeskusteluista yhdyshenkilötapaamisten sekä ohjaus- ja sidosryhmän kanssa käydyistä keskusteluista verkostoitumisen tulevaisuudesta. Hankkeen arvioinnin päätulokset jakautuvat seuraaviin pääluokkiin: Hankkeen hyöty työyhteisöille, Hankkeen aikana koetut ongelmat, Hankkeen aikana luodut konkreettiset ratkaisut, Hankkeen aikana saavutetut tavoitteet, Kehittämisen jatkamisen tarpeet, Ehdotuksia verkoston toimivuuden arvioimiseksi. Hankkeen hyöty työyhteisöille 1. Muisti- ja dementiatyötä tekevien toimijoiden verkostoituminen Lähentänyt muistisairaiden parissa työskenteleviä työntekijöitä alueella Samalla alalla toimivat asiantuntijat ja työyksiköt ovat tulleet tutuksi Tuttuun asiantuntijaan on helpompi ottaa yhteyttä (kysyä, välittää tietoa, konsultointi) Kokonaiskuvan muodostuminen: Tunnistetaan ketkä ovat osana palveluketjua Tiedetään kenelle tieto kuuluu (tiedon välittäminen esim. koulutuksista) 2. Tiedon jakaminen Uutta tietoa (dementialääkkeet, tutkimukset, ongelmapotilaiden lääkehoito Tietoa työntekijöiden/työpaikkojen erilaisista toimintamuodoista Tietoa paikallisista ja valtakunnallisista suosituksista ja ohjeista Tiedon välittäminen omaishoitajille ja yhdistyksen jäsenille Oman hankkeen tavoitteiden edistäminen ja tiedon välittäminen Tietoa ikäihmisten neuvolan toiminnasta ja dementtineuvolan työstä Tietoa Muisti- ja dementiayhdistysten toimintamuodoista, hankkeista ja ryhmistä Ideoita (viriketoiminta, hoitokäytännöt, tilaratkaisut, kirjaaminen, kuntoutus) 3. Toisilta oppiminen Asiantuntijaluennoista eniten hyötyä arkeen Kaikki halukkaat saivat osallistua hankkeen koulutuksiin ja seminaareihin Potilaiden elämänkertatietojen kerääminen ja käyttö Lääkkeettömiä vaihtoehtoja potilaiden käytöshäiriöiden hoitoon Palautteen keräämismallit (omaisilta, potilailta) Laatujärjestelmät, palvelun laatu 4. Erilaisiin toimintatapoihin ja ratkaisuyrityksiin tutustuminen 15

16 5. Vertaistuki Tieto ongelmien samankaltaisuudesta eri työpaikoilla Työpaikkavierailuista vaihtelua, vertaistukea ja ideoita omaan työhön Vahvistusta oman työn tekemiseen: teen oikeita asioita Työpaikkakäynneillä näkökulma omien potilaiden hoidettavuuteen 6. Kehittämisen tarpeiden ja ratkaisuehdotusten esille nostaminen Potilaiden hoidosta, työolosuhteista (mm. työilmapiiri), työympäristöstä (mm. tilat) Tehtävät (kysely, muistelu, swot) toivat hyvää tietoa kehittämistarpeista ja voimavaroista 7. Ammatillinen profiloituminen Yhdyshenkilötapaamisten sisällöt antoisia, tarjosivat vertaistukea ja vinkkejä käytännöistä Ryhmien tapaamiset edistivät tietojen vaihtamista Keskustelut muiden yksiköiden työntekijöiden kanssa antoisia Dementiatyön näkökulmat laajenivat Dementoituneen ihmisen hoitopolku selkiintyi kokonaisuudessaan Omien työtapojen syvempi tarkastelu Pienryhmän ammatillinen anti suuri (ensivaihe, kunnallisen ja yksityisen sektorin hoiva ja laitoshoito) mm. muistineuvojat Yhteinen agenda, henki: Ratkaisuiden etsiminen, työn tärkeys Hankkeen aikana koetut ongelmat 1. Projektin toteutus Projektin aikana kerrattiin samoja asioita (erit. nykytilan kartoitus) Kehittämistyön eteneminen hidasta Konkreettinen kehittäminen jäi vähäiseksi Aikataulut eivät aina pitäneet Työseminaareissa yhteiset keskustelut/kyselyt eivät sujuneet Kaikki tehtävät eivät auenneet Monimuotoisuus ( olisiko pitänyt rajata ) Odotukset ehkä liian korkealla: Kaikki ongelmat ratkaistaan (palkkaus, nimikkeet yms) Tutustumiskäynnit työpaikoille liian laajalla alueella Yhdyshenkilöiden ryhmät liian isoja Olisi voitu ottaa ryhmittäin konkreettisia pieniä asioita ratkaistavaksi 2. Yhdyshenkilövetoisuus Verkostoituminen oli yhdyshenkilötapaamisten varassa Yhdyshenkilöllä ei ollut sairasloman- tai vuosiloman sijaista Kolmivuorotyöstä ja kiireestä johtuen yhdyshenkilötapaamisiin ei aina päästy 3. Hanketyön siirtäminen työpaikoille Aika ei riittänyt pohdintaan, vertailuun, kehittämiseen, tehtävien tekoon Työpaikoilla muita päällekkäisiä projekteja Dementiahoito ei ensisijaiseksi koettu kehittämisalue Tieto ja kokemukset eivät saavuttaneet muuta työyhteisöä riittävästi 16

17 4. Verkostoituminen Verkostohanke painottui Etelä-Kymenlaakson alueelle Kattava verkosto jäi tekemättä Kaikilla työyksiköillä ei ollut vertailukohteita Olemassa olevien verkostojen päällekkäisyys (yhdyshenkilöiden verkostot, alan koulutuksia järjestävät tahot mm. KYMSHP. SOCOM) Tarvitaan ensin tietoa kaupunkien sisäisistä toimijoista, millaisia potilaita hoidetaan missä 5. Toimijoiden erityistarpeisiin vastaaminen Geriatri Katri Laitisen luennot koettiin ainoaksi hyödyksi Mukana olevat työyhteisöt liian erilaisia (työpaikkakäyntien hyödyt) Yksittäisillä toimijoilla hyvät toimintamallit, tarve verkostokehittä miselle vähäinen Kehittämisen tarvetta ei koeta olevan Hanke ei tuonut konkreettista uutta (Tiedon tarpeet erilaisia: noviisitekspertit ) Epäily, että kehittämisen tarpeita ei tunnisteta Julkisella ja yksityisellä sektorilla hyvin erilaiset toimintamallit Hankkeen aikana luodut konkreettiset ratkaisut Ei ratkaistu suurempia asioita, mutta luotu hyvä pohja jatkolle Yksittäisillä työpaikoilla otettiin käyttöön uusia toimintakäytäntöjä virike toiminnassa, kirjausten tekemisessä (Effica), kuntoutuksessa, omaisten ohjauksessa, käytöshäiriöiden hoidossa Gerhoit-sivu tietojärjestelmä Efficaan Kirjaamiskäytännöistä sopiminen Kirjaamistaitojen kehittyminen Paikallisesti asiakkaiden saamat palvelut parantuneet (esim. Hamina muistin seuranta, diagnoosin jälkeinen hoidon jatkuminen, tekstikäynnit) Lääkehoitokokeiluehdotukset Hahmotushäiriöiset potilaat tulevat huomioiduksi paremmin Hankkeen aikana saavutetut tavoitteet Osallistujien kesken on luotu kumppanuusverkosto: yhteenkuuluvuus eri dementiayksiköiden kanssa Hyviä käytäntöjä on koottu ja keskustelu jatkuu Muistitietotaitoa on laajennettu ja omaa osaamista ja hiljaista tietoa vahvistettu Osaaminen on keskittynyt asiantuntijaluentojen antaman tiedon myötä Toimintatavat, tuloksellisuus ja laatu vahvistuivat jonkin verran Keskustelut eri ongelmista saatiin alkuun 17

18 Kehittämisen jatkamisen tarpeet 1. Verkoston rakenne Motivoituneiden jäsenten mukaan saaminen verkostoon (useampi työyhteisöstä?) Työyhteisöstä useamman työntekijän osallistuminen verkostoon Sovitaan yhteiset kokoontumiset ja kokoonkutsujat osoiteryhmä-rinki, keskustelu, koulutusvinkit, kysymykset ja vas tukset ym. yhteiseen tietoon, nettiin oma keskustelufoorumi Verkoston luomiseen, edistämiseen ja toteuttamiseen tarvitaan yhdyshenkilö Työyksiköihin tutustuminen myös muille kuin yhdyshenkilöille Verkoston laajentaminen, Kymenlaakson kunnat Muistineuvojien vetämät verkosto, muistineuvoja käy työpaikoilla: koko ryhmä mukana Yhdyshenkilöiden valtuuttaminen työpaikkakouluttamiseen Muistineuvojien vetämät alaverkostot (esim. Kotka-Pyhtää, Haminanseutu) Yhteiset alueen kehittämispäivät 2 x v Vapaamuotoinen yhteydenpito: saa soittaa, sopia vierailuista Ryhmien tapaamiset 2 x/v asiat/sisällöt suunniteltava tarkasti: selkeät tavoitteet Virkailijavaihdon, työnkierron toteuttaminen 2. Muisti- ja dementiahoidon kehittäminen Kyselyiden tuoman annin hyödyntäminen Hyvien käytäntöjen jalkauttamista Muisti-tietotaidon koulutukseen säännöllistä tarjontaa (esim. KyAMK, EKAMI) Dementiahoitoon erikoistuneiden geriatrien ja muistihoitajien määrän lisääminen alueelle Yhteisten linjojen luominen lääkitykseen ja siihen mikä on hoidossa tärkeää Muistihäiriön varhainen tunnistaminen, ei reagointia vasta sitten kun ongelmia Perushoidon koulutusten jatkaminen Kirjaamistaitojen kehittäminen Käytöshäiriöisen dementoituneen hoito (luentojen lisäksi toiminnallista koulutusta, kokemusten ja käytäntöjen vaihtamista) Työikäisten muistihäiriöiden tunnistamisen kehittäminen (hyviä paikallisia ratkaisuita) Ikääntyvän ihmisen alkoholin käyttöön liittyvien asioiden jatkokoulutus Mielenterveyteen liittyvää koulutusta myös ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö Sisältökoulutukset tarjontaa eri asiantuntijuuden tasoille, (tavoite tasojen tasoittaminen) Työnkiertoa eri dem. työpisteissä 18

19 3. Yhteistyökäytäntöjen kehittäminen Julkisen sektorin toimijoiden yhteistyön lisääminen ja kehittäminen yksityissektorin hoivakotien kanssa Yhtenäisten perehdytysohjeiden luominen dementiayksiköihin (rautalankamalli) Lääkäreiden ja hoitajien kanssa yhdessä tehtävä kehittämistyö ja kouluttautuminen Koko verkoston kesken yhteisiä linjoja työn tekemiseen Dementiahoitoketjun henkiöiden yhteistyön lisääminen kuntien sisällä Ongelmana pitkät jonot erikoissairaanhoitoon Diagnoosin jälkeisen seurannan toimintamalli alueelle (hyviä paikallisia ratkaisuita) Omaisten/ omaishoitajien tuen järjestäminen alueelle (hyviä paikallisia ratkaisuita) Kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistäminen (hyviä paikallisia ratkaisuita) Potilaiden lähetekäytäntöjen yhtenäistäminen (hyviä paikallisia ratkaisuita) Yhteistyökäytäntöjen kehittäminen yhtenäistäminen (Efficasta riippumaton - ei kaikilla) Huomion kiinnittäminen lääkelistojen päivittämiseen (ei aina ajan tasalla) Yhteistoiminta lääkäreiden kanssa (soittoajat, tiedon siirtyminen, lääkkei den lopettaminen) Yhteistoiminta erikoissairaanhoidon ja perusterv.hoidon välillä (kuka vastaa/kontrolloi, että tk:ssa tehtäväksi sovitut toimenpiteet es. labrat otetaan ajallaan ) Selkeät toimintamallit, mitä teet kun huomaat että (kuka, mitä, missä, milloin) Yhteisten toimintamallin luominen: Potilaan siirto hoivalaitokseen 4. Vaikuttaminen Vaikuttaminen päättäjiin: Erityisvaatimukset tiloille, hoitohenkilökunnan asiantuntemuksen laatu sekä henkilökunnan määrän tarve, Perusterveydenhuoltoon kohdistuva kehittäminen Vaikuttaminen esimiehiin: Yksiköiden kehittämiseen tarvitaan aikaa Ehdotuksia verkoston toimivuuden arvioimiseksi Sähköpostikysely 2 x vuodessa. Ryhmäkokoontumiset 2 x vuodessa/ joka toinen kuukausi Selkeät tavoitteet tapaamisille (ohjelmarungon laatiminen) Verkoston toimivuuden arviointi vuosittaisessa yhteisessä isossa seminaarissa Arviointikriteerit: Miten verkostosta on viety tietoa työpaikoille? Miten työpaikoilta on viety tietoa verkostoon? 19

20 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Hankkeessa toimineiden muisti- ja dementia-asiantuntijoiden antama palaute osoittaa suuntaviivoja sekä hankkeen vaikuttavuuden arvioinnin tekemiselle että kehittämistyön jatkamiselle hankkeen päättymisen jälkeen. Toimijoiden arvioit hankkeen hyödystä työyhteisöille osoittavat, että hankkeessa on onnistuttu luomaan muisti- ja dementia-asiantuntijoiden välille verkostomaista toimintaa. Verkostossa yhteistyötä luonnehtii lojaalisuus, solidaarisuus, luottamus ja keskinäinen tuki (Linnamaa & Sotarauta 2000). Positiivinen palaute muun muassa tiedon jakamisen, toisilta oppimisen, vertaistuen sekä yhdessä kehittämisen onnistumisesta osoittavat, että Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkostohankkeessa vältyttiin suurista seutuyhteistyölle ominaisista yhteistyön ongelmista. Sellaisiksi on aikaisemmissa tutkimuksissa nimetty tiedonkulun ongelmat, epäselvyys rooleista ja työnjaosta kuntien välillä, foorumien puute tai vähäisyys, kuntien keskinäinen kilpailu, oman reviirin varjelu ja oppimattomuus. (Sotarauta 1993). Kuitenkin palaute hankkeen aikana koetuista ongelmista antaa viitteitä siitä, että hankkeessa kohdattiin policy-verkostoille melko tyypillisiä haasteita. Niitä ovat toimijoiden erilaiset lähtökohdat ja odotukset yhteistyölle (toimijoiden erityistarpeisiin vastaaminen, osa projektin toteutusta koskeneissa ongelmissa), sitoutumattomuus (hanketyön siirtäminen työpaikoille) sekä jossain määrin myös resurssien puute (aikaa verkostoitumiseen ja kehittämistyölle) (Sotarauta 1993, Kickert, Klijn & Koppenjan 1997). Erilaiset kokemukset hankkeen tuomasta konkreettisesta hyödystä johtunevat muisti- ja dementiatyön osaamisen eroista. Osa verkostotyöhön osallistuneista toimijoista on ollut jo pitkään kehittämässä muisti- ja dementiatyön toimintaa, kun osalle toimijoista aihepiiri on ollut jokseenkin uusi. Toisaalta myös osa työyksiköistä on erikoistunut muisti- ja dementiapotilaiden hoitoon, kun joille työyksiköille kyseessä on yksi osa-alue muiden hoitoa edellyttävien sairauksien joukossa. Osa hankkeeseen osallistuneista toimijoista kritisoi nykytilan analyysiin käytetyn ajan suuruutta sekä siihen liittyneitä tehtäviä ja niitä koskeneita toistuvia keskusteluita ryhmissä. Samalla osa hankkeen toimijoista koki juuri nämä tehtäväksi annot mielekkäiksi oman työn reflektoinnin käynnistäjiksi. Samoin kartoituksen tulosten jalkauttaminen nähtiin tärkeäksi tehtäväksi. Vastakkaiset kokemukset tuovat esille verkostojen ominaispiirteen. Erilaisten tavoitteiden ja myös lähtökohtien johdosta yhteistyö voi osoittautua kompleksiseksi. Kriittisestä palautteesta huolimatta nykytilananalyysilla on oletettavasti ollut tärkeä merkitys. Niiden avulla muisti- ja dementiatyössä yhteinen keskustelu ja kehittämisen tarpeet on suunnattu kohti yhteistä tavoitetta. Samoin tavoite ja päämäärä ovat konkretisoituneet tehtäväkäsiantojen kautta. Potentiaalisesti tehtävät ovat toimineet kehittävien rajavälinen tavoin (Suntio 2005), millä tarkoitetaan laajalla maantieteellisellä alueella sijaitsevien organisaatioiden yhdessä käyttämiä kehittämisen välineitä. 20