Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Opiskelijapoliittinen ohjelma. Luonnos Johdanto

Transkriptio

1 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Opiskelijapoliittinen ohjelma Luonnos Johdanto Maailmamme rakentuu yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Siksi opiskelun ja koulutuksen entisestäänkin suuri merkitys sekä yksilölle että yhteiskunnalle kasvaa. Hyvä koulutusjärjestelmä parantaa jokaisen mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä sekä luo tilaa pohdinnalle ja uusille ajatuksille. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen vaatii ajan haasteisiin vastaavaa koulutusta. Tasa-arvoinen, maksuton ja laadukas koulutus on elinehto yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja kehitykselle. Tähän opiskelijapoliittiseen ohjelmaan on koottu tavoitteita ja keinoja, joita hyvä opiskelu ja koulutus edellyttävät toisella ja korkea-asteella. Ne pohjaavat sivistykseen, yhdenvertaisuuteen, ympäristövastuuseen ja aitoon demokratiaan. 1. Opiskelun puitteet korjattava Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Opiskelijan hyvinvointi luo pohjan hyville oppimistuloksille ja opintojen etenemiselle. Hyvinvoivan yhteiskunnan kannalta on tärkeää huomioida opinnoissa jaksamisen vaikutukset myös työelämään. Riittävät opintojen ohjaus- ja tukipalvelut ovat edellytys tasapainoiselle opiskelulle. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä toimintatapoja tarvitaan sekä opintoihin hakeutumisessa että oppilaitoksissa. Koulutuksen periytyvyyden vaikutukset tulee huomioida jo peruskouluvaiheessa. 1.1 Tasavertainen toimeentulo Opintotuki on sidottava indeksiin Opintotukeen on saatava huoltajakorotus Asumistuki ei saa olla sidottuna opintorahaan ja puolison tulojen vaikutus on poistettava Perustuslaissa taattu oikeus toimeentuloon kuuluu opiskelijoille yhtä paljon kuin kaikille muillekin. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo-ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa. Tämän saavuttamiseksi opintotuki on sidottava indeksiin. Kouluverkon harveneminen asettaa erityisiä haasteita toisen asteen opiskelijoiden toimeentulolle. Lainapainotteinen tuki asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan paitsi keskenään, myös kaikkiin muihin edunsaajaryhmiin nähden. Lainan ottaminen on aina riski, sillä yhä harvemmalla alalla voi odottaa saavansa opintojen päätteeksi työpaikan tai vakituisen työpaikan. Pahimmassa tapauksessa lainapainotteisuus ajaa opiskelijat tekemään entistä enemmän töitä, joka johtaa opintoaikojen pitenemiseen. Toisen asteen opiskelijoiden tuleekin olla oikeutettuja riittävään opintotukeen iästä ja vanhempien tuloista riippumatta. Opiskelijat eivät ole samasta muotista. Erityisryhmien jääminen väliinputoajiksi on estettävä. Lapsen saaminen ei saa heikentää opiskelijoiden toimeentuloa. Opintorahaan on lisättävä huoltajakorotus. Tällä hetkellä noin 61 % perheellisistä opiskelijoista elää

2 köyhyysrajan alapuolella, se tarkoittaa noin lasta. Myös esimerkiksi joustavat päivähoitopalvelut ovat perheelliselle opiskelijalle ensiarvoisen tärkeitä. Sairauspäivärahaa nostavan opiskelijan on saatava tehdä opintoja jaksamisensa puitteissa, ettei hän täysin erkaannu opiskeluyhteisöstään. Niinä kuukausina, joilta opiskelija ei nosta opintotukea, on hänellä oltava oikeus yleiseen asumistukeen. Opiskelijoiden asumista on tuettava ympärivuotisesti ja opiskelijaasunnoissa sekä asuntoloissa tulee saada asua myös kesäisin. Asumisen tukea on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava siten, ettei uudistaminen kuitenkaan heikennä opiskelijoiden asemaa. Yleiseen asumistukeen sen nykyisessä muodossa ei tule siirtyä, sillä se pudottaisi tuhansia opiskelijoita pois tuen piiristä puolison tulojen sekä matalampien tulorajojen vaikutuksen vuoksi. Opintotuen tulorajojen tulee seurata ansiotason kehitystä. Aikaraja opintotuen vapaaehtoiselle palauttamiselle on ulotettava seuraavan vuoden elokuuhun ja takaisinperinnässä siihen lisättävää korotusta on kohtuullistettava. Tukikuukausien takaisinperintä tulee aloittaa tukisummaltaan pienimmästä kuukaudesta. 1.2 Kestävää asuntopolitiikkaa ja vuorovaikutteista elämää Monimuotoinen ja kestävä asuminen on mahdollistettava Kotikansainvälistyminen on nykyaikaa Opiskelija-asuntojen on oltava energiatehokkaita Opiskelijoiden asema paikallisessa päätöksenteossa on vakiinnutettava Kaikki hyötyvät, jos opiskelija voi asua lähellä oppilaitostaan tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä siitä. Sosiaalista asuntotuotantoa on tuettava julkisesti enemmän, jotta edullisia opiskelija-asuntoja on tarjolla riittävästi. Kaikkia asuntotyyppejä keskustayksiöistä lähiösoluihin ja perheasunnoista kimppakämppiin tarvitaan. Perheasuntoja jaettaessa on otettava huomioon perhemuotojen moninaisuus. Omaehtoisesti perustetut asumisyhteisöt on myös nähtävä tasavertaisena ja yhteisöllisenä asumisen muotona. Esteettömiä opiskelija-asuntoja on oltava riittävästi. Alueilla, joilla asuminen on kallista, voidaan paljon tilaa vievistä esteettömyysvaatimuksista kuitenkin tinkiä osassa asunnoista, jotta vuokrat pysyisivät kohtuullisina. Kansainvälisiä opiskelijoita ja muualla kuin asumispaikkakunnallaan opiskelevia on kohdeltava tasa-arvoisesti opiskelija-asuntoja jaettaessa. Eri ihmisryhmiä ei tule perusteetta erottaa toisistaan; esimerkiksi vaihto-opiskelijoille tarkoitettujen asuntojen sijoittaminen muiden opiskelijoiden kanssa samoihin asuntoloihin kannustaisi kotikansainvälistymiseen. Rakentamisessa avainkäsitteitä ovat energiatehokkuus ja ekologisuus. Uudet opiskelijaasunnot tulee rakentaa suomalaisten passiivirakennuskriteerien mukaisesti. Kaikissa opiskelija-asunnoissa on siirryttävä vihreään sähköön. Sähköstä ja vedestä on maksettava kulutuksen mukaan ja asuntoihin sisälle on asennettava veden- ja sähkönkulutusta osoittavat mittarit. Kunnan tulee nähdä opiskelijat voimavarana ja satsauksena omaan tulevaisuuteensa. Viihtyäkseen paikkakunnalla opiskelijat tarvitsevat toimivia palveluja, avointa ja moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä sekä kulttuuritarjontaa.

3 Terveyden edistystä ja sairaanhoitoa / Opiskelijan terveydenhuolto Ammattikorkeakouluopiskelijat on saatava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön piiriin Opiskelijoille on taattava kattavat liikunta- ja hyvinvointipalvelut kaikilla koulutusasteilla Joustavia ja esteettömiä opintosuoritusmahdollisuuksia on lisättävä huomattavasti Opetus- ja kasvatusalan koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmaan pitää sisällyttää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus Kansainvälisille opiskelijoille on taattava sairausvakuutusmaksu Opiskelijoiden terveydenhuoltoa kehitettäessä katse on käännettävä koko julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Sen resursseja on lisättävä niin, että apua todella riittää kaikille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö tarvitsee lisää julkista rahoitusta. Myös ammattikorkeakouluopiskelijat on ulotettava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön piiriin. Terveydenhoitoa täytyy aina voida saada ongelmattomasti ja keskitetysti opiskelupaikkakunnalla, asuinkunnasta huolimatta. Tämä koskee erityisesti toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Kansainvälisten opiskelijoiden tarvitsemat terveyspalvelut on taattava myös englanniksi. Toisella asteella opiskelijahuolto on toteutettava koordinoidusti yhteistyössä koulupsykologien, -kuraattorien ja opinto-ohjaajien kesken. Näitä opiskelijahuollon työntekijöitä on oltava kaikkialla riittävästi suhteessa opiskelijamäärään. Kunnille on korvamerkittävä lisärahoitusta täysipäiväisen ja pätevän opinto-ohjaajan palkkaamiseen jokaista 200 toisen asteen opiskelijaa kohtaan. Kaikille uusille opiskelijoille on tehtävä terveystarkastus. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat tehokkainta terveyden edistämistä yksilön kannalta. Terveystiedon opetusta erityisesti ammattioppilaitoksissa on lisättävä. Opiskelijoiden mielenterveysongelmien jatkuva kasvu on pysäytettävä varaamalla vihdoin riittävästi resursseja mielenterveyspalveluihin. Henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Opintojen tiukka rajaaminen ajaa opiskelijat suorittamaan suppeita opintokokonaisuuksia ja luo liiallisia paineita opiskeluun. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia. Opiskelijalounas on monille päivän tärkein ateria. Sen on oltava laadukasta, ravitsevaa ja eri ruokavaliot huomioivaa. Kunnon opiskelijaravintola tarjoaa lähellä tuotettua luomuruokaa ja päivittäin laadukkaan kasvisvaihtoehdon. Oppilaitoksissa tulee ekologisista ja eettisistä syistä olla viikoittainen kasvisruokapäivä. Kasvissyöntiä ja veganismia ei pidä joutua millään koulutusasteella perustelemaan. Kasvisruoan hinta ei saa olla korkeampi kuin liharuoan. Kelan ateriatuen suuruutta tulee tarkistaa, jotta ei syntyisi paineita nostaa ateriatuetun aterian enimmäishintaa. Liikunta auttaa opiskelijoita pärjäämään arjessa ja pysymään terveinä. Opiskelijan saatavilla on oltava toimivat, monipuoliset ja kohtuuhintaiset liikuntapalvelut. Oppilaitosten on varmistettava opiskeluympäristöjen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus sekä esteettömyys.

4 Hyvinvoinnin merkittävimpiä peruskiviä on, että jokainen opiskelija tuntee itsensä yhteisön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Kaikenlaisten opiskelijoiden ja oppilaiden on toimittava samoissa luokissa ja ryhmissä jo peruskoulusta asti, mieluummin jo päivähoidossa. Häirintää ja kiusaamista ehkäiseviin ratkaisuihin tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota jokaisella koulutusasteella. Opetusmateriaalien pitää olla yhdenvertaisuutta edistäviä, sukupuolisensitiivisiä ja uskonnollisesti vakaumuksettomia. Opetus- ja kasvatusalan koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmaan pitää sisällyttää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus. 2. Koulutusta opiskelijan ja yhteiskunnan tarpeisiin Kaikkien koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista Duaalimalli korkea- ja ala-asteella on säilytettävä Pakkoruotsista on luovuttava ja kieliopintoja on monipuolistettava Kvartaalitalouden ajatusmallit eivät sovi koulutuspolitiikkaan. Koulutuspoliittiset uudistukset tulee tehdä pitkäjänteisesti ja opiskelijat huomioiden. Uudistusten lähtökohtana ei saa olla koulutusjärjestelmän muuttaminen liike-elämää palvelevaksi innovaatiotehtaaksi. Kaikkien koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista. Korkeakoulujen julkista perusrahoitusta on lisättävä ja rahoituksen on oltava demokraattista, tasa-arvoista ja laatuun perustuvaa. Korkeakoulujen perusrahoituksessa tulee huomioida niiden asema tieteen ja taiteen instituutioina. Myös korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus esimerkiksi työllistävinä sekä aktiiviseen kansalaisuuteen kannustavina instituutioina on huomioitava. Tieteen ja taiteen riippumattomuuden sekä vahvan asiantuntemuksen säilyttäminen on lähtökohta myös yksityisen rahoituksen kanssa toimittaessa. Opetuksen joustavuutta ja tavoitettavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä teknologiaa, kuten lisäämällä sähköisiä suoritusmahdollisuuksia, esim. tenttiakvaariot, videoimalla oppitunteja ja lisäämällä etäoppimismahdollisuuksia. Läsnäolo oppitunneilla ei saa olla itsetarkoitus. Ylioppilaskirjoitukset on voitava suorittaa tietokoneella. Koulutuksen duaalimalli, eli jako tieto- ja taitopainotteiseen linjaan on toisella asteella säilytettävä. Korkeakoulutuksen duaalimallia on selkeytettävä, jotta ammattikorkeakouluja yliopistotutkintojen sisällölliset erot ovat selkeät niin työnantajille kuin opiskelijoillekin. Korkeakoulutus ei ole lähipalvelu. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen erillisiä profiileja vahvistetaan ja tutkinnot pidetään toisistaan erillään. Paikallinen yhteistyö ura- ja rekrytointipalveluiden, työelämä- ja kieliopintojen sekä hallinto- ja tukipalveluiden järjestämisessä mahdollistetaan. Oppilaitosten kansainvälistymiskehitystä on tuettava. Ratkaisut tähän löytyvät riittävästi resursoiduista kansainvälisistä palveluista, erikoistuneesta osaamisesta, integraatiosta, avoimesta ilmapiiristä ja tasavertaisista työllistymismahdollisuuksista. Lukukausimaksut ovat askel taaksepäin. Suomessa opiskelevat ulkomaiset opiskelijat on liitettävä opiskelijayhteisöjen täysivaltaisiksi jäseniksi, ja heille on tarjottava riittävät neuvontapalvelut. Kansainvälisten koulutusohjelmien suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota niiden tarjoamiin työllistymismahdollisuuksiin. Opiskelijoiden liikkuvuutta on parannettava esimerkiksi kehittämällä sekä Suomeen että maailmalle suuntautuvaa opiskelijavaihtoa ja parantamalla eri oppilaitoksissa suoritettujen

5 opintojen yhteensovittamista. Kielenopetuksessa on painotettava nykyistä enemmän käytännön kielitaitoa. Pakollinen ruotsin kielen opetus on osoittanut tehottomuutensa taata kyseisen kielivähemmistön oikeudet. Toisen kotimaisen kielen sijaan on erityisesti muualla kuin kaksikielisillä seuduilla jo peruskoulussa voitava valita muu kieli. Vaihtoehtoina on varsinkin saamelaisten kotiseutualueella tarjottava saamen kieliä. Korkeakoulujen tutkintovaatimuksista on poistettava kaikille pakollinen virkamiesruotsi. Julkisilla työpaikoilla kotimaisten kielten osaamisvaatimuksia on muutettava niin, että ne todella edistävät kielellisiä oikeuksia. Kieliryhmien perusoikeudet taataan palkitsemalla palkanlisin hyvä kielitaito niin suomessa, ruotsissa kuin muissakin kyseiselle viranomaiselle tarpeellisissa kielissä. Ruotsinkielistä korkeakoulutusta on tarjottava kysynnän ja tarpeen mukaan. Myös suomenkielisiä on rohkaistava pyrkimään ruotsinkielisiin koulutuksiin kaksikielisyyden lisäämiseksi. 2.1 Demokratiaa oppilaitoksiin Opiskelijaedustus on saatava tasavertaiseksi kaikille koulutustasoille Opiskelijakunnille on saatava automaatiojäsenyys Anonyymi tenttimismahdollisuus on kaikkien perusoikeus Toisen asteen oppilaskuntien, ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien vaikutusvaltainen ja aktiivinen toiminta on oleellista demokratian toteutumiselle oppilaitoksissa. Oppilaskunnista ei saa tehdä hiekkalaatikkoja leikkidemokratialle vaan niille on annettava todellista valtaa oppilaita koskevissa asioissa. Opiskelijajäsenet kuuluvat tasavertaisesti kaikkien koulutusasteiden hallintoon. Lailla on säädetty toisen asteen opiskelijoille mahdollisuus osallistua koulutuksen kehittämiseen tuetusti sekä koulutuksen järjestäjälle velvollisuus kuulla opiskelijoita opiskelijoihin olennaisesti vaikuttavassa päätöksenteossa. Lain antamia oikeuksia ja sen asettamia velvollisuuksia tulee selventää, jotta lain tulkinta olisi yhtenäistä kaikissa oppilaitoksissa ja jotta oppilaskuntien vaikutusmahdollisuudet olisivat todellisia. Oppilaskuntien juridinen asema on selkeytettävä esimerkiksi tukemalla niiden muuttamista rekisteröidyiksi yhdistyksiksi. Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys takaa parhaiten opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa. Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnilla on oltava automaatiojäsenyys, jotta ne voivat keskittyä lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Oppilaskuntien, opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa. Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon tulee olla kaikkien oppilaitosten toiminnan lähtökohtana. Kaikkien oppilaitosten pitää laatia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jotka koskevat oppilaitoksen työntekijöiden lisäksi myös oppilaita tai opiskelijoita. Korkeakouluissa tulee siirtyä anonyymin tenttimisen käytäntöön, jotta yhdenvertaisuus tenttimisessä mahdollistuu. Julkisilla rahoilla laadittujen oppimateriaalien tulee mahdollisuuksien mukaan olla internetissä kaikkien saatavilla.

6 Maksuttomuus edistää yhdenvertaisuutta Maksuton koulutus on kirjattava perustuslakiin Lukukausimaksut on lopetettava tilauskoulutuksesta? Oikeus maksuttomaan koulutukseen kaikilla asteilla on turvattava kirjaamalla se perustuslakiin. Koulutus ei ole tuote eikä opiskelija ole asiakas. Kaikille maksuton koulutus takaa parhaiten osaamisen riittävyyden ja koulutuksen tasa-arvoisuuden. Ylioppilaskirjoitusten sekä pakollisten oppikirjojen ja työvälineiden kustannukset on siirrettävä opiskelijalta opetuksen järjestävälle taholle, jotta kaikki opiskelijat olisivat samalla viivalla varallisuudesta riippumatta. Oppikirjojen kierrättämisen on oltava aidosti mahdollista. Myös pääsykokeisiin valmistautuvien toimeentulo tulee taata. Tilauskoulutus ja lukukausimaksukokeilut romuttavat korkeakoulutuksen maksuttomuutta. Ne eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta. Mahdollisen saadun lisärahan on näyttävä perusopetuksen laadun parantumisena. Opetuksen vaatimusten tulee olla vastaavia kuin muussa opetuksessa, ja kaiken opetuksen tulee olla avointa kaikille. EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tarkoitetun lukukausimaksukokeilun päätyttyä on sen onnistumisen arviointi suoritettava puolueettomasti noudattaen ennalta määrättyjä kriteereitä. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen tulee luoda joustavia tapoja ja työelämäkokemusvaatimus lyhennetään yhteen vuoteen. Mahdollistetaan ylemmän amktutkinnon suorittaminen kokopäiväopiskeluna. Yliopistoissa opiskelijat on edelleen otettava ensisijaisesti suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. 2.3 Pätevää apua valinnanvaikeuksiin Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 vuoteen Pakkohaut on korvattava laadukkaalla opinto- ja työelämäohjauksella Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta. Opinto-ohjauksen resursseja on lisättävä kaikilla opintoasteilla peruskoulusta aina korkeimman asteen opetukseen. Ohjausta antavan henkilöstön pätevyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuntien ja valtion yhdessä tulee huolehtia vähintään lain vaatimukset täyttävän opinto-ohjauksen järjestämisestä lukioissa. Alle 25- vuotiaiden työttömyysetuuksien sitominen ammatti- tai ammattikorkeakoulutukseen niin kutsutulla pakkohaulla edustaa jatko-opintoihin ohjausta huonoimmillaan ja se on lopetettava. Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 ikävuoteen. Näin ehkäistään peruskoulussa heikosti menestyneiden syrjäytymistä, luodaan opiskelijalle aidosti maksuton toisen asteen koulutus sekä varmistetaan koulutuspaikkojen riittävyys kaikille. Peruskoulu ei anna riittäviä eväitä nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen. Siirtymävaiheessa kaikille on taattava oikeus toisen asteen opiskelupaikkaan. Ylioppilas- tai muun vastaavan todistuksen painoarvoa korkeakoulujen valintakriteerinä voidaan varovasti kasvattaa,

7 mikäli todistuksen voidaan katsoa mittaavan soveltuvuutta kyseiselle alalle. Hyvä todistus ei saa kuitenkaan muodostua ainoaksi keinoksi päästä korkeakouluun. Lukiossa opinto-ohjauksen pitää antaa opiskelijalle valmiudet oman alan valinnalle. Puutteellisen ohjauksen seurauksena lukemattomat nuoret päätyvät opiskelemaan itselleen väärää alaa. Lukioiden opetussuunnitelmaan tuleekin lisätä työelämään tutustumista, jolloin opiskelijan on helpompi hahmottaa eri opintopolkujen antamia työvalmiuksia. Yliopistoissa opiskeltavat aineet ovat myös usein vieraita toiselta asteelta tuleville. Hyvin kapeisiin opintolinjoihin hakemista tuleekin soveltuvilla aloilla vähentää ja lykätä erikoistumista esimerkiksi toiselle tai kolmannelle opintovuodelle. Opiskelujen pitkittyminen ei saa johtua tiedon puutteen takia tehdyistä vääristä valinnoista. 2.4 Ovi työelämään Oppisopimuskoulutuksen tunnettuutta on lisättävä Harjoittelujaksot eivät saa aiheuttaa kuluja opiskelijoille Ammatillista koulutusta tulee monipuolistaa niin, että eri tavoilla oppivat löytävät itselleen sopivan tavan opiskella ammattiin. Kuntien pitää nykyistä rohkeammin kokeilla vaihtoehtoisia koulutusmalleja, esimerkiksi oppisopimuskoulutusta. Oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja laajentaa yhteistyönä seudun järjestöjen ja yritysten välillä. Myös työpajatoiminta voi madaltaa kynnystä työelämään astuttaessa ja ehkäistä syrjäytymistä. Työharjoittelun ei pitäisi tarkoittaa ilmaista työpanosta vaan siitä on saatava asianmukainen vastine. Harjoitteluun liittyy nykyään kaikilla koulutusasteilla ongelmia. Monilla aloilla harjoittelu on täysin palkatonta, ja usein harjoittelija joutuu itse maksamaan matkansa harjoittelupaikkaan sekä ruokailunsa. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus harjoitteluapurahaan, jos harjoittelupaikka maksaa vain osan palkasta tai ei palkkaa ollenkaan. Työtehtävien tulee vastata harjoittelun tavoitteita. Yliopistoissakin oman alan työkokemus opintojen aikana auttaa opiskeluun motivoitumisessa, opintojen suuntaamisessa ja työllistymisessä opintojen jälkeen. Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti, joten niihin vastataan parhaiten mahdollistamalla laaja ja monipuolinen opiskelu. Viimeistään korkeakouluvaiheessa opiskelijalle tulee taata riittävät resurssit urasuunnitteluun. Korkeakouluharjoittelua on tuettava valtiollisesti, mikäli harjoittelupaikka sitä vaatii. Koulutusten sisäänottomäärissä on otettava huomioon alan työllistymismahdollisuudet koko maassa sekä kyseisellä alueella. Monen vuoden opiskelu koulutusta vastaamattomiin töihin on inhimillisten resurssien haaskausta. Ammattikorkeakoulujen rahoituksen ei tule perustua aloituspaikkojen määrään.