Alkusanat. Opas on sinulle ilmainen, eikä velvoita tai sido sinua mihinkään!

Transkriptio

1 1 Kalastusopas 2015

2 2 Alkusanat Tämän oppaan tarkoitus on antaa uudelle harrastajalle mahdollisuus helpompaan aloitukseen harrastuksen parissa. Samalla opas toivottavasti antaa vinkkejä ja/tai ideoita kokeneimmille kalastajille. Oppaan teksti on kirjoitettu mahdollisimman yksinkertaisesti. Tekstiä on pyritty jaottelemaan otsikoiden alle, joka toivottavasti hieman selkeyttää kaiken tuon tiedon sisäistämistä. 80/20-sääntöä soveltamalla voidaan arvioida, että 80 % vesistön kaloista ui 20 % alueella vesistöstä. Todennäköisesti suhdeluku on vielä epätasaisempi, mutta toimii hyvin tässä yhteydessä. On hankalaa arvata missä tavoittelemasi kala on kullakin hetkellä. Minkä värisen vieheen valitsen? Onko se suurlahna syömässä tähän aikaan? Osaatko tämän oppaan luettuasi päätellä kaikki tarvittavat asiat? Osaatko lukea järveä ja luontoa ja varmistaa hyvän saaliin? Et varmaankaan, mutta saat hyvin todennäköisesti parannettua saalismääriäsi ja todennäköisyyttäsi saada oman ennätyskalasi. Hyvän saaliin voit saada mistä päin järveä tahansa millä tahansa syötillä. Saattaa olla ettet edes tarvitse syöttiä. Tieto on kuitenkin valtaa ja voi säästää monta nolla-reissua matkaltasi. Opas on pintapuolinen katsaus kalastukseen ja jos olet todella kiinnostunut, kannattaa etsiä lisää tietoa juuri siitä kalastusmuodosta ja/tai lajista, joka sinua kiinnostaa. Ja mikä tärkeintä, lähde kalaan! Opas on sinulle ilmainen, eikä velvoita tai sido sinua mihinkään! Mukavaa, että päätit tutustua tekstiin, se osoittautuu varmasti vaivan arvoiseksi.

3 3 Sisällysluettelo Sisällysluettelo Alkusanat... 2 Sisällysluettelo... 3 Yleistä... 4 Vetouistelu... 6 Jigikalastus... 7 Ahven... 8 Hauki Kevät Kesä Syksy Vieheet Hauen uistelu Jerkkikalastus Kuha Kevät Kesä Syksy Kuhan Uistelu Kuhan Vertikaalijigaus Loppusanat... 18

4 4 Yleistä - Kirkas vesi ja auringonpaiste vaativat tummempia uistimia. - Järvissä kaloja kannattaa etsiä virtaavan ja seisovan veden rajalta, esim. laskevan puron kohdalta. Rannalla olevat lumpeikot ja kaislikot ovat myös hyviä paikkoja. - Kalat asettuvat virtaavissa vesissä naama vastavirtaan päin, sillä ravinto tulee sieltä. Virrassa oleminen kuluttaa kuitenkin paljon energiaa, joten kalat menevät usein sivuttain virran viereen, josta ne etsivät saaliit virrasta. Tyvenen ja virran rajan kohdalta kannattaa tavoitella kaloja. Tämän lisäksi kokeilemisen arvoisia ovat kaikki pienet ja suuremmat esteet, jotka rikkovat veden normaalin virtauksen, kuten oksat, karikot, rannan ulokkeet yms. - Tyynet kohdat virran keskellä voivat olla syvänteitä ja ne kannattaa myös käydä tarkkaan läpi. Pyörteet, joissa vesi voi jopa virrata takaisinpäin, voivat merkitä kuoppaa veden pohjassa ja niitä ei kannata jättää kokeilematta. - Kalan vetäessä uistimen ja siiman puskaan (=lumpeikko, kaatunut puu yms.), anna sille hieman painetta ja koita saada sieltä ulos. Jos tämä ei toimi, koita antaa siiman löystyä kokonaan. Hyvällä onnella kala luulee, että on päässyt vapaaksi ja lähtee omin avuin pois puskasta ja saat tapella avovedessä lumpeiden sijaan. - Suoraviivainen kelaus ei ole yhtä kiinnostava kuin vaihteleva kelausnopeus. Vaihtelevalla kelausnopeudella uistin saadaan vaikuttamaan loukkaantuneelta tai sairaalta, jolloin se on helpompi ja näin ollen myös parempi saalis pedolle. Kala ei halua tuhlata energiaa enempää kuin on pakko saaliin saamiseksi. - Petokalan löytää usein tuulen puoleiselta rannalta, sillä tuulen mukana sinne kulkeutuu pikku eliöitä ja niiden perässä pikkukaloja. - Petokaloista varsinkin hauki valitsee mielellään saaliikseen ravintokalojen suuria yksilöitä, joten isompien vieheiden kokeilu voi olla hyvä ratkaisu. Kala ei halua tuhlata energiaa metsästykseen, se syö mieluummin yhden ison kuin 7 pientä kalaa. - Kala näkee vaapusta usein ensin sen vatsan ja kyljet, joten niiden väriin kannattaa kiinnittää huomiota. - Vieheen väriksi kannattaa ensin valita kyseisen lajin yleisimpien saaliskalojen värejä, eli ns. luonnollisia värejä. - Luonnollisten värien pettäessä kannattaa siirtyä ärsytysväreihin. Näitä ovat mm. firetiger, ambulanssi ja papukaija. - Vieheen värin valinta voi joskus tuntua hieman hankalalta. Tärkeintä olisi opetella käyttämää niitä värejä, joita tavoittelemasi kalat arvostavat. Tämä vaihtelee vesistöstä toiseen, vuodenajan mukaan, kellon ja sään mukaan. - Huonolla syönnillä kannattaa kokeilla pieniä uistimia. Toinen hyvä keino on kokeilla ärsytysväriä vieheessä. - Vaapun tarkoituksena on yleensä näyttää saaliskalalta mahdollisimman paljon. - Lusikkauistimen kalastavuus perustuu siihen, että se ui kuin haavoittunut kala. - Uistimen värähtelyn tarkoitus on tuoda kala vieheen viereen tarkastelemaan sitä. Kuha ja ahven tutkivat uistinta yleensä jokusen kymmenen sentin päästä pitkäänkin ennen kuin käyvät kiinni. Tällöin vaihteleva kelausnopeus voi laukaista hyökkäysreaktion.

5 5 - Liian nopea veto saa useimmat lusikat muuttamaan uintiaan, jolloin niiden uintiliike ei ole enää niin tehokas. - Lippauistimen liike ja värähtely olisi tarkoitus saada vaikuttamaan haavoittuneelta ja/tai kuolevalta kalalta (helppo uhri). Tähän vaikuttaa lipan koko, lippaosan pyörimisnopeus ja pyörimis- ja vetovastus. Onnistumisprosentin voi oikeastaan tarkistaa vain saatujen tärppien pohjalta. - Mitä nopeammin lippaa vedetään, sitä suurempi on sen "kuuluvuusalue". Uistimen vierelle tullut kala iskee kuitenkin mieluiten silloin, kun lipan kynsi tekee pyörähdellessään suunnanvaihdoksia siis melko hitaalla ja vaihtelevalla vetonopeudella. Näin ollen on usein hyvä ratkaisu saada kalat innostumaan vetämällä viehettä välillä hieman nopeammin ja saada ne iskemään hiljentämällä vauhtia. - Välillä kalat puraisevat ajaakseen muita pois alueeltaan, varsinkin ajaakseen muut pois kutualueelta, mutta myös reviiriltään. - Petokalalle on elintärkeää käyttää kylkiviiva-aistia. Se aistii sillä muutoksia ja eroavaisuuksia ympäristössä. Petokalan on esimerkiksi helppo huomata parvesta eronnut kala jos se on edes jossain määrin lähellä petokalaa. Parvikala on hyvin suojaton ja neuvoton joutuessaan erilleen laumastaan. Se alkaa usein pyörimään edestakaisin pienellä alueella ja on näin ollen helppo saalis. Etenkin ahven käy näihin eksyneisiin usein kiinni. - Uistimet käyttäytyvät melko eri tavoilla eri vetonopeuksilla. Uinti kannattaa aina tarkistaa ennen kalastusta ja kokeilla miten pysähdykset ja hidastukset vaikuttavat uintiin. Esimerkiksi lähteekö lippa pyörimään kunnolla jos vauhti on hidas pysäytyksen jälkeen. - Uintiin voi vaikuttaa mm. kääntämällä vaapun nokkalenkkiä ylös tai alas, vaihtamalla koukut pienempiin/isompiin, lisäämällä/poistamalla perukkeen, kääntämällä lusikkaa. - Yleisesti ottaen voidaan olettaa, että kylmissä vesissä on parempi käyttää hidasta ja laaja-liikkeistä viehettä, lämpimissä nopeaa ja tiheämpiliikkeistä viehettä. - Kalan käyttäytymiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä: valo, ilmanpaine, veden paine, ilman lämpötila, veden lämpötila, tuulen nopeus ja suunta. - Veden sameus vaikuttaa suuresti läpitulevan valon määrään. - Pimeimmässä näkyy musta-valkoinen, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen. eli pimeällä kannattaa käyttää musta-valkoista. - Valon määrän vaihtuminen, pilvet, tuulen voimistuminen ja auringon säteiden saapumiskulma voivat muuttaa äkisti värejä joita kala näkee ja tuhota sen hetkisen timanttiuistimen tehon. Tämä on erityisen hyvin nähtävissä auringon noustessa ja laskiessa, kun auringon säteiden saapumiskulma muuttuu nopeasti. - Kala käy kiinni eri päivinä eri syistä. Näin ollen on hyvä vaihdella uistinta ja etsiä sille päivälle sopivin vaihtoehto. - Kylmässä kalan aineenvaihdunta on hidasta ja se ei saalista läheskään niin paljon kuin lämpöisessä vedessä. - Lusikka on huono valinta todella pilvisellä ja sateisella ilmalla. - Vaappu toimii parhaiten puolipilvisellä ja huonoiten sateisella.

6 6 - Kalat tuntevat ilmanpaineen muutokset mm. kylkiviivallaan ja ovat niille melkoisen mukautuvia. Normaali-ilmanpaine on selkeästi paras kalastuksessa. Mitä suurempi korkea- tai matalapaine, sitä huonommin kalaa usein tulee. - Merellä tuuli vaikuttaa selkeästi vahvemmin kuin sisävesillä. - Tuulen suunnasta löytyy paljon sanontoja ja kansanviisauksia. Tuulen suunnan analysointi on kuitenkin niin jumalattoman vaikeaa, ettei siitä ikävä kyllä kukaan taitaisi kirjoittajan tietojen pohjalta hyötyä. Tärkeintä on oppia miten tuuli vaikuttaa sinun kotijärvelläsi niihin kaloihin joita sinä kalastat. Tai olla kiinnittämättä siihen huomiota. - Merellä tuuli vaikuttaa selkeästi vahvemmin kuin sisävesillä. - Uuden kuun ja Täyden kuun aikaan ahventa ja haukea saa parhaiten. o Eli selkeämmin: kun kuu on puolikas, tulee huonoiten kalaa, uusi kuu on paras kalastusaika ja täysi kuu jää siitä vain hieman jälkeen. - Uusi kuu on paras aika ja täysi hieman heikompi. - Täysi kuu on silloin kuin kuu on maan takana auringosta katsoen. - Veden lämmetessä liian paljon kalat menettävät ruokahalunsa. - Kylläisenkin kalan saa iskemään kiinni, jos onnistuu laukaisemaan siinä oikean vaiston. Tämän voi saavuttaa esimerkiksi vieheen oikealla uinnilla, jonka värinän kala tunnistaa, tuomalla kalan mieleen jokin herkkusaalis lähipäiviltä tai vaikka tarpeeksi ärsyttävällä värityksellä. - Aurinkoinen ilma: hopeiset ja kultaiset vieheet näkyvät todella hyvin, pilvisellä ne muuttuvat lähes näkymättömiksi. - Pilvisellä ilmalla fluerisoivat värit näkyvät todella hyvin. Vetouistelu - Kelaksi soveltuu melkeinpä mikä tahansa kapistus, mutta olisi hyvä tarkistaa että siihen mahtuu ainakin 100m 0,40mm paksuista siimaa, jotta uistelu sujuu sulavammin. - Vavaksi soveltuu ihan perus heittelyvapa, mutta isoja kaloja saalistettaessa tulisi huomioida, ettei vapa ole liian taipuva, jotta kala jää kunnolla kiinni. - Vieheen valintaan vaikuttaa moni asia: mitä vieheitä löytyy, sää, vesistö, vuodenaika, kellonaika, tavoiteltu saalis jne. - Vaapun nokkalenkkiä pystysuoraan ylöspäin vääntämällä sen liike pienenee, ja päinvastoin. - Kylmälle vedelle vieheellä tulisi olla laajempi liike, lämpimälle vedelle kapeampi. - Lusikan tulisi pyöriä muutama kierros toiselle puolelle ja sen jälkeen vaihtaa pyörimissuuntaa. Tällöin se on houkuttelevimmillaan. - Lusikan uintia voi muuttaa vaihtamalla koukun, lisäämällä painon koukkuun tai käyristämällä itse lusikkaa. Tämä voi olla melko vaikeaa ja vaatii kokeilua. Toki voi myös ostaa vaan uuden. - Lipat ovat hyviä vieheitä, mutta niiden kanssa kannattaa varoa siiman kiertymistä. - Tuplauistimella kalastaminen on yllättävän hyvä keino kasvattaa uistelutehoja.

7 7 Jigikalastus - Jigi on yleensä kalan- tai madonmuotoinen. Jigissä on koukku, jossa on painava pää (esim. lyijy) ja pehmeä silikoni (muovi-, kumi- )pyrstö. Paino, pituus, väri, muoto ja tuoksu vaihtelevat. - Jigipää on painotettu niin, että koukku jää kalastettaessa ylöspäin, jolloin viehe ei jää niin helposti pohjaan kiinni. - Yleisin jigikalastuksessa käytetty kela on avomallinen, mahdollisimman ohut siima ja kevyt vapa, tarpeisiin sovellettuna. Karkeana yleisohjeena voidaan ahvenelle pitää 6 jalkaa, kuhalle 7 jalkaa, hauelle 8 jalkaa. - Siiman olisi hyvä olla väriltään vedestä erottuva, jolloin sitä on helpompi lukea. - Jigikalastus tapahtuu pohjan tuntumassa ja tästä syystä se erottuu selkeästi monista muista kalastustavasta. - Voit uittaa jigiä joko kelan tai vavan avulla. Kelauitossa kelataan pari kertaa pohjassa olevaa jigiä, joka nousee kelattaessa ja jonka annetaan tämän jälkeen upota. Toistetaan kunnes jigi on palautunut takaisin. Vapauitossa nostetaan jigiä pohjasta vavan liikkeellä, annetaan sen sitten vajota pohjaan, kelataan löysä siima pois ja aloitetaan alusta. - Jigikalastuksessa voi toki myös kokeilla kaikkea omaa, vaihtele vavan liikkeen nopeutta ja vetokorkeutta. Anna välillä jigin olla pitkään pohjassa paikallaan jne yms. - Joskus tarvitaan useampikin heitto samaan paikkaan, jotta kala innostuu käymään kiinni.

8 8 Ahven Ahven kutee keväällä syvässä vedessä, jolloin sitä kannattaa tavoitella veneestä. Kudun jälkeen ahven siirtyy elämään kesäistä parvielämäänsä. Ahven voi majailla lähes missä tahansa syvyydessä, joten kannattaa kokeilla ja opetella miten kunkin järven ahvenet käyttäytyvät. Vieheellä kalastettaessa ahventa saa parhaiten hieman tuulisella ilmalla. Täyden ja uuden kuun aikaan ahventa saa matalammalta, muulloin syvemmältä. Lokakuusta huhtikuuhun ahven syö melko lailla putkeen keskellä päivää, toukokuusta syyskuuhun on selvästi huomattavissa aamu- ja iltasyönti. Melkoisen hidaskasvuinen laji. Jos ahven ei ole liikkeellä, kannattaa uistinta käyttää pohjan lähettyvillä. Syksyllä vesien viiletessä ahvenet suuntaavat taas syvemmälle. Pieni syötti koukussa voi usein innostaa ahvenen käymään kiinni. Ahvensaaliin huippu on kesällä tunnin pari ennen auringonlaskua ja tunnin pari auringonnousun jälkeen. Ahvenella on kesällä myös kolmas pienempi saalishuippu noin klo.12 päivällä. Ahvenelle kokeilemisen arvoinen väri on punainen. Ahvenet ovat aktiivisia lähes ainoastaan valoisaan aikaan. Ahvenen pyyntisyvyys pienenee illemmaksi mentäessä. Ahven viettää yönsä pohjalla, mutta illalla ja aamulla sitä saa pinnasta. Ahvenen kalastuksessa täysin kirkkaalla ilmalla täky on viehettä parempi. Huono valaistus pilaa lähes koko saaliin. Paras sää lipalla ahventa kalastettaessa on aurinkoinen ilma tai vesisade. Parhaat vieheet ahvenelle ovat jigit, lipat ja pikkuvaaput. Ahven viettää paljon aikaa pohjan tuntumassa, jonka vuoksi jigillä saa usein hyvän saaliin. Kalan koosta ja syönnistä riippuen valitaan jigin tyyppi, väri ja koko. Hyvä idea on aloittaa esim. 7cm toukkajigillä ja muokata jigiä tulosten mukaan. Isompia ahvenia saa parhaiten kalajigillä tai luonnollisesti suurentamalla viehettä. Kutu huipentuu vuodesta riippuen toukokuun lopussa - kesäkuun alussa, veden lämmettyä 5-7 asteeseen. Ahvenet etsivät paikan, jossa on lämmintä vettä ja pysyvät siellä. Ahvenella on pitkä kutuaika. Se alkaa vesien ollessa n.5-7 asteisia ja tapahtuu matalalla. Myöhemmin kutevat isommat ahvenet syvemmällä, jopa 10m syvyydessä. Kutu voi kestää jopa heinäkuuhun asti. Sopivia paikkoja kudulle ovat suojaisa poukama johon aurinko paistaa, isojen kivien läheisyys ja/tai lämmin maalta valuva vesi. Kutuaikaan ahvenet ovat joskus aika nirsoja, joten viehettä, väriä ja kokoa kannattaa vaihdella. HUOM! Itse voi päättää kuinka moraalisesti oikein on kalastaa kuhaa kesken sen kudun. Syksymmällä ahvenet liikkuvat syvemmälle, mielellään pienen kasvuston suojaan. Isommilla vesillä hyviä paikkoja ovat syvänteiden rinteet ja niillä olevat

9 9 matalikot. Ahvenia on hyvä metsästää pilkkien, onkimalla, jigittelemällä tai syvällä uivilla uistimilla. Ahventa tavoiteltaessa hyviä paikkoja ovat kesäaikana virtapaikat, matalikot, jyrkät kallio- tai kivikkorannat, kaatuneiden puiden vierustat, kevyet virtapaikat, selkäkaaret, heinikot, suvannot (= väinä = leveä ja syvä kohta joessa) montun reunalla. Ahven metsästää parvessa, joten sen kalastuksessa on tärkeää löytää parvi, josta saalista voisi saada. Näin ollen on hyvä liikkua ja haravoida paljon alueita, kunnes parvi löytyy ja pysähtyä sellaisen löydyttyä. Keväällä ja syksyllä ahventa kannattaa tavoitella syvemmältä juuman (syvänne) reunamilta. Pimeän tultua parvi harvenee hieman ja ahvenet siirtyvät yksittäin pohjaan odottamaan parempaa päivää. Ahvenella on hyvin kehittynyt värinäkö ja se käyttää sitä hyväkseen saalistaessaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vieheen värillä on merkitystä ja että ahven ei saalista juurikaan pimeällä, jolloin väritkään eivät erotu hyvin. Lämpimänä ja tyynenä iltana ahventa saa hyvin ihan pinnasta. Syksyllä ei ole enää niin selvää eroa aamu- ja iltasyönnillä. Pienet vaaput ovat todella hyvä vaihtoehto ahvenelle. Muiden vieheiden tavoin, ne toimivat parhaiten kun vaihtelet vetonopeutta, pysäytät välillä, nyit siimasta tai vedät vavalla. Ahven ei ole sulava liikkeissään ja iskee helposti ohi jos vieheen liike on liian voimakas. Parhaiten toimivat tiheä- ja kapeauintiset vieheet, varsinkin helteillä. Luonnonväreistä suosituimpia ovat varmaankin raidallinen ahvenkuvio ja muikkua tai särkeä muistuttava hopeahko. Lämpimillä ilmoilla kannattaa kokeilla punaista ja/tai keltaista.

10 10 Hauki Aurinkoisella ja vesisateella lippa on hauelle todella toimiva. Hauet ovat selkeästi aktiivisimpia valoisaan aikaan. Tuulen voimistuessa haukea kannattaa tavoitella syvemmältä. Haukea tulee vieheellä parhaiten 1 5 m/s tuulella, eli melko tyynellä ilmalla. Karkeasti arvioituna haukisaaliin määrä nousee koko ajan ilman lämmitessä nollasta kohti 20 astetta. 20 asteen ylittyessä saalismäärät alkavat hieman heikkenemään. Hauen lempilämpötila on 14 astetta. Suuret hauet on saatu hieman viileämmästä vedestä, keskiarvolta n.13-16c. Kesällä hauki on usein tuulenpuoleisella rannalla, syksyisin päinvastoin joskus jopa tuulensuojassa. Sumuinen keli on hyvä haukiaika kesällä ja alkusyksystä, muulloin kehnompi. Hauen kalastuksessa täysin kirkkaalla ilmalla elävä täky on viehettä parempi, uistin toimii paremmin hieman pilvisemmällä säällä. Huono valaistus pilaa lähes koko saaliin. Hauki pyrkii syömään n.10 15% sen koosta olevia saaliita. Hauki suosii tyynempää ilmaa kuin ahven. Lusikassa on hyvä olla näkyvä helmi tai piirretty silmä, hauki erottaa sen ja se voi laukaista syönnin. Kevät Kaikki kuukaudet alla ovat vain arvioita. Maaliskuussa alkaa pikku hiljaa liikkumaan kohti kutupaikkoja. Valon määrä lisääntyy, mutta kalaa tulee silti melko heikosti. Huhtikuussa vesi pikku hiljaa lämpenee. Tällöin voi jo hakeutua laskuvesien lähettyville ja ruohikkojen lähistöön, samalla hauet alkavat pikku hiljaa jo olla kutupaikoissaan. Toukokuussa jäät usein lähtevät ja samalla hauet kutevat. Ennen kutua ne eivät ole liian innostuneita syömään, mutta sen jälkeen syövät koko talven edestä. Hauet aloittavat kutunsa noin 5-6 asteisessa vedessä, ensimmäiset vielä jäiden ollessa tallella. HUOM! Itse voi päättää kuinka moraalisesti oikein on kalastaa kuhaa kesken sen kudun. Kudun loputtua hauki tankkaa ihan tuhotonta tahtia, yleensä järvien juuri sulaessa/sulettua. Tällöin syönti tapahtuu pääasiassa matalissa vesissä. Vedet ovat tällöin vielä viileitä ja hauki tarvitseekin pitkän ajan sulatellessaan ruokaa. Haukia löytää usein kaislojen keskeltä, kun uudet kaislat eivät vielä ole kasvaneet, mutta hauki on jo kutenut. Näiden haukien narraamisessa

11 11 kokeilemisen arvoisia ovat pinnalla hyppivät uistimet, kuten popperit. Myös pinnassa uitettavat vaaput ja jigit ovat toimivia. Sulattelu voi kestää isoilla hauilla jopa 2 viikkoa. Tämän jälkeen se suuntaa muiden kalojen kutupaikoille tankkaamaan uudestaan. Keväällä kudun jälkeen hauen tavoittaa mistä tahansa paikasta, jossa vesi on lämpimämpää kuin muualla; matalat lahdet, virtaavat salmet, jokien suut. Keväällä kokeilemisen arvoisia värejä ovat sininen, vihreä ja ambulanssi. Kesä Alkukesällä hauki syö pitkälti aamuisin ja iltaisin. Kesäkuussa rannalta saa runsaasti pientä, joskus isoakin haukea. Isompia kannattaa yleensä tavoitella syvemmältä. Hauki on paikassa, josta sille löytyy ravintoa. Haukisaaliin huippu on kesällä tunnin pari ennen auringonlaskua ja tunnin pari auringonnousun jälkeen. Isot hauet ovat heinäkuun helteillä pohjalla tai harppauskerroksessa. Pieniä saa paljon rannan kasvustojen suojista. Myös laskevat joet ovat hyviä paikkoja. Elokuu on kuin heinäkuu, vedet viilenevät hieman ja haukea saa joskus jopa paremmin. Isot hauet ovat syvänteiden rinteillä, karikoiden lähistöllä tai harppauskerroksessa. Kesällä kokeilemisen arvoisia värejä ovat kultainen, kuparinen, sininen, punakeltainen tai vihreä. Kesällä hauki syö aamulla reippaasti aikaisin, hieman iltapäivällä ja taas kunnolla ennen auringonlaskua. Pimeällä sitä on turha tavoitella. Kesäiltojen reissuilla kannattaa tavoitella haukea pinnasta. Keskellä päivää kannattaa tavoitella kalaa syvältä, esimerkiksi syvänteistä tai niiden rinteiltä. Elokuun puoliväliin saakka vesi lämpenee. Samassa tahdissa vieheen liikkeen tulisi kasvaa ja nopeutua. Uistelussa vaaput ovat parhaita. Heittelyssä ne ovat alkukesästä hyviä, sitten nousevat lusikat ja lopulta lipat ja jigit parhaiksi. Hauki oleilee pyrstö aurinkoa kohden. Kannattaa heittää kohti aurinkoa, jolloin uistin tulee hauen takaa. Se on tietoinen lähestyvästä vieheestä ja nähdessään sen käy vimmatusti kiinni, jos viehe on valittu oikein.

12 12 Syksy Syksyllä hauki alkaa syömään enemmän keskellä päivää, kun valoa on niukemmin. Syksyllä kannattaa painottaa isompiin vieheisiin haukea tavoitellessa. Syyskuussa isojakin haukia löytyy matalalta ja se on todella hyvää saalisaikaa. Hauet tankkaavat talven varalle eivätkä ole liian nirsoja. Lokakuussa hauet vetäytyvät syvemmälle ja liikkuvat vähemmän. Ne käyvät vieheeseen kiinni, mutta sitä kannattaa liikuttaa hitaampaa. Syyskaudella haukea tulee sekä kevään, että kesän ottipaikoilta ja hauki liikkuu laajalti. Vesien viiletessä enemmän, hauet siirtyvät kalastamaan rannoille, jossa vesi on n.14asteista. Vesien viiletessä alle 10 asteen hauet alkavat siirtymään takaisin syvemmälle. Syksylle hyviä värejä ovat: sininen, hopea, ambulanssi, vihreä. Syksyn edetessä vieheen valinta hankaloituu. Syyskuussa lipat voi yleensä unohtaa, tämän jälkeen jigit. Lusikat alkavat heikentyä vesien viiletessä 10 asteen alapuolelle ja sen jälkeen kannattaa kokeilla vaapuilla. Vieheet Nälkäinen hauki syö melkein mitä vain. Haaralippajigit eli spinnerbaitit ovat erinomaisia hauen kalastukseen. Niitä voi käyttää tasaisesti kelaten, niillä voi kalastaa kuin jigeillä eivätkä ne tartu ruohikkoon niin helposti kuin muut vieheet. Jättijigit toimivat hyvin isojen haukien naaraamiseen ja niillä voi kätevästi heittokalastaa syvältä. Pintavaaput toimivat tyynellä ilmalla matalassa vedessä. Ne vaativat kalastajan aktiivista osallistumista. Ruohikkouistimissa on jonkinlainen suoja koukun (koukkujen) edessä, jotta niillä voidaan kalastaa "hyvin" kaislojen ja lumpeiden keskellä jäämättä ihan koko ajan niihin kiinni. Hauen uistelu Hauet ovat reviiritietoisia, mutta samalta alueelta löytyy usein muitakin haukia, joten saalispaikan ympäristö kannattaa koluta. Hauen reviiri on melko pienehkö. Hauelle isot vaaput ovat toimivia. Värinä voi usein luottaa sinisävyisiin, tummissa vesissä musta-punaisiin. Keväällä ja syksyllä hauen löytää matalasta. Kesällä ja ihan loppusyksyllä hauet löytyvät syvemmältä.

13 13 Välillä kannattaa antaa uistimen vajota pohjaan tai ihan sen lähelle ja sitten jatkaa uistelua. Keväällä kannattaa suunnata rannan tuntumaan. Isohkoa vaappua uistellaan hiljalleen ja siinä on hyvä olla iso uinti. Kesällä syvältä ja/tai harppauskerroksesta särkiparvien perästä. Kannattaa kokeilla tuulen puoleista rantaa (eli se ranta minne vesi kulkeutuu tuulen mukana). Tyynen puoleiselta rannalta kannattaa kokeilla hieman syvemmältä (se toinen ranta). Auringon nousun ja laskun aikana ottavin väri voi vaihtua nopeasti ja värillä on väliä. Aloita värikokeilu luonnollisella värillä, kuten sini-hopea tai musta-hopea. Jos kalaa ei tule, vaihda ärsytysväriin, kuten ambulanssi tai papukaija. Jerkkikalastus Jerkki on yleensä suurehko uistin, jossa ei ole nokkalevyä ja se on tarkoitettu pääasiassa haukien kalastukseen. Nokkalevyttömiä vieheitä, joita pitää osata uittaa, jotta niillä saa kunnolla kalaa. 2 eri tyyliä kalastaa. Lyödään vapa vettä kohden, jolloin jerkki ottaa spurtin. Nostetaan vapa suoraksi, kelataan löysä siima kelalle ja toistetaan. Toinen tapa on tehdä 1-3 nopeaa kämmenkierrosta, pidä tauko ja toista. Vaihteleva kelausnopeus ja vavan nykäykset antavat nokkalevyttömälle Jerkille uinnin. Jerkit ovat yleensä yli 10cm pituudeltaan ja painoltaan yli 30g ja vaativat raskaammat kalastusvälineet. Siiman tulee olla riittävän paksu suhteessa Jerkkiin, jottei se katkea heitettäessä ja peruketta tulisi käyttää haukien melko vihaisten hampaiden vuoksi. Hyrräkela on paras valinta, sillä avokelalla kalastettaessa siima sotkeentuu helpommin nykivän kalastustavan muodostaessa löysää siimaa. Jerkit voidaan jakaa kahteen ryhmään sukellus- ja liukujerkkeihin. Sukellusjerkit nimensä mukaisesti sukeltavat nykäistäessä. Liukujerkit taas liukuvat vuorotellen eripuolille ja kelattaessa suoraan, ne tekevät laajaa sivuttaisliikettä. Jokainen jerkki ui omalla tavallaan, joten jokaisen kohdalla tulisi opetella oma uittotekniikka veneen tai laiturin vierellä ennen heittelyä.

14 14 Kuha Kuha tarvitsee lämmintä vettä kasvaakseen kunnolla ja optimaalista astetta ei kaikkialla edes saavuteta vuosittain. Kuha liikkuu talvellakin paljon ja ammattikalastajien kuhasaaliista suuri osa tulee jäiden aikaan verkoilla. Kuha viihtyy talven syvänteissä ja pyörii siellä. Kuha liikkuu parvissa ja parvi liikkuu usein hitaasti. Kuha käy laiskasti kiinni ja sen otti voi olla vaikeaa huomata. Se seuraa viehettä pitkään ja pure leppoisasti kiinni ja jatkaa matkaansa. Kuha myös tulee kelattaessa rauhallisesti veneen vierelle, jossa se usein vasta alkaa tappelemaan. Kevät Kuha kutee vasta n asteisessa vedessä, toukokuun lopussa tai kesäkuussa. Ne kutevat savi- tai kovalla pohjalla. Yleisimmät paikat ovat karikot, salmet, rannat, niemien sivustat ja lahdet, joissa vettä 1-4m. Poikaset alkavat liikkumaan noin viikon sisällä ja tänä aikana koiraat vartioivat mätiä. Kuha kutee samoilla paikoilla vuosittain ja on tällöin helpoiten löydettävissä ja kalastettavissa. Sameissa vesissä räikeät värit toimivat kutukautena. Lusikka, jigi ja vaappu kaikki antavat saalista. Viehekalastus antaa parhaan tuloksen kudun ollessa lopullaan tai jo ohi. Koiraat iskevät vieheeseen kuin tunkeilijaan, kun ne suojaavat pienokaisiaan. HUOM! Itse voi päättää kuinka moraalisesti oikein on kalastaa kuhaa kesken sen kudun. Parasta kalastaa jigillä. Sirppipyrstöinen n.5-14cm toukka- tai matojigi tai hieman pienempi kalajigi (Samoja, joilla saa isompia ahvenia). Värejä kannattaa olla paljon erilaisia, sillä kuhan mieltymykset voivat vaihdella suuresti. Painopäänä parhaiten toimii yleensä värjäämätön pää. Päänkin väriä voi vaihtaa ja se voi joskus olla hyvin toimiva ratkaisu. Kuhaa voi alkaa jigitellä heti jäiden lähdön jälkeen. Huippu on toukokuun ja kesäkuun vaihteessa. Loppuu kesäkuun loppua kohden. Kalasta keväällä rauhallisesti pohjan tuntumasta. Nykäise jigiä hieman ylöspäin ja kelaa tyhjät pois. Usein kuha käy kiinni aivan veneen vierestä. Jigiä kannattaa pienentää huonolla syönnillä. Myös painopäätä voi yrittää pienentää jos on tyyntä, jolloin jigiä voi pomputella hitaammin silti säilyttäen tuntuman siihen. Vaaput ja lusikat ovat myös toimivia, joskus jopa parempiakin. Ne pitää vain saada myös sinne pohjan tuntumaan. Kuhaa etsiessä kannattaa heitellä yhdessä paikassa rauhassa, jotta tuntuma jigittelyyn pysyy. Kun löydät kuhan, voit hyvällä todennäköisyydellä olettaa siellä olevan niitä enemmänkin.

15 15 Kuhat aloittavat ravintotankkauksen kudun jälkeen. Jigi on tässä vaiheessa ihanteellinen haettaessa kuhaa pohjasta. Kesä Kesäkuun alusta jigitellään kutupaikkojen lähistöltä, mutta juhannusta kohden kalat siirtyvät selkävesille ja tankkausvaihe on päällä. Vesien lämmetessä kuhat siirtyvät syvänteisiin ja väliveteen. Syönti alkaa usein jo iltapäivällä syvänteiden reunoilta. Kuhaa saa kesällä pääosin illalla, yöllä ja aamuyöllä. Mitä tummempaa vesi on, sitä enemmän kuha syö myös päivemmällä, ei kuitenkaan ihan keskellä päivää. Illemmalla aikaan kuhaa on hyvä hakea pinnan tuntumasta ruokailemasta. Sama homma aamulla n.4-7 aikoihin. Kuhat siirtyvät illaksi ja aamuksi pintaan ruokailemaan. Ennen sitä voit kokeilla uistelemalla eri syvyyksiltä missä ne viilettävät. Kuhaa löytyy myös järveen laskevien virtojen vierestä ja monttujen rinteistä. Vieheenä n.12cm kapeahko vaappu, jokaisella lempivärinsä, ainakin perus särjenväri toimii. Leppoisa tahti on hyvä. Heinä- ja elokuussa tuulen päässä olevat lahdet, joet ja niidet suut kannattaa tarkistaa alkuillasta. Heinäkuu on kuhan kannalta paras kalastuskuukausi. 6-12cm voimakasuintinen viehe antaa hyvin saalista. Sama meininki jatkuu niin kauan kuin ilmat pysyvät lämpiminä. Helteiden jälkeen kuhaa kannattaa tavoitella keskeltä järveä. Kalasta illalla hitaasti uitellen pieniä vaappuja. Kuhat hakeutuvat virtoihin ja niiden lähistölle. Isoissa järvissä kapeat virtasalmet (=vuolteet) ovat erinomaisia paikkoja. Etsi näistä paikoista syvänteitä ja kalasta pohjasta. Jigitellä voi hieman nopeampaa vesien lämmettyä. Välivedestä kuhaa on hyvä tavoitella vaapuilla ja perus haukilusikoilla. Syksy Kuhaa saa hyvin heinäkuun loppuun asti, joskus jopa pitkälle elokuuhun, kunnes ne siirtyvät lähemmäs pohjaa ja ovat harvemmin enää pinnassa. Kuten keväälläkin, on syksyllä rauhallinen tahti valttia. Syksyllä kuhaa tulee jo heikosti. Syvänteiden rinteiltä ja vedossa voi saada hyvääkin tulosta, mutta yleisesti heikompaa syöntiä kuin kesällä. Syksyllä kannattaa hakea kuhaa pohjan tuntumasta. Hitaasti uivat vieheet ja hidas uittaminen on tärkeää. Myös veneestä voi kokeilla pilkkimistä. Pilkkien, jigien ja lusikoiden on todettu toimivan.

16 16 Jigien ja lusikoiden ja pilkkien koukkuihin voi lisätä myös esimerkiksi madon innostamaan heikkoa syöntiä. Kuhan Uistelu Kuhan uistelua voi tehostaa menemällä syvemmälle käyttämällä syvätakiloita, sivuplaneereita ja syväimiä. Myös lyijysiima on toimiva. Ja painouistimet. Kuhan iskettyä, mutta päästyä irti kannattaa hidastaa kyseisen vieheen vauhtia ja jatkaa matkaa. Kuha iskee usein uudestaan, se todennäköisesti jää seuraamaan viehettä ja luulee sen haavoittuneen vauhdin hidastuttua. Kuha liikkuu usein tuulen mukana. Voi siis olla ihan hyvä valinta tarkistaa tuulen puoleinen ranta. Haaralippajigit eli spinnerbaitit ovat erinomaisia myös kuhan kalastukseen. Kuhalle hyviä värejä ovat ruskeaselkäiset, kelta- tai punakylkiset. Kesällä parhaiten toimii aikainen aamu ja myöhäinen ilta. Kuha liikkuu pienissä parvissa, joten kalan saatua kannattaa pyöriä samoilla alueilla hetki. Kuhan löytää suurilta järviltä ja mereltä usein selkävesillä karttaen kasvillisuusalueita, mahdollisesti koska sen pääravinnot kuore, silakka ja muikku liikkuvat siellä. Parhaita aikoja on auringonlaskun aika, jolloin kuhaa saa hyvin pinnan tuntumasta uistelemalla, jossa se saalistaa pienien kalaparvien perässä. Kuha kalastaa kokoonsa nähden melko pieniä kaloja, mutta ei nirsoile kalojen lajin suhteen. Kuhan Vertikaalijigaus Vertikaalijigaus suoritetaan veneestä pystysuoralla siimalla. Veneen on tarkoitus ajelehtia hiljalleen tai sitä voi vaikka soutaa rauhassa. Jigi tiputetaan pohjaan, jossa sitä pomputetaan muutamaan otteeseen. Tämän jälkeen se nostetaan jokusen kymmentä senttiä pohjasta ylös, annetaan liikkua veneen mukana ja lasketaan taas pohjaan. Toistetaan kunnes saadaan kalaa. Jigaajan kannattaa olla erityisen tarkkana viehettä alaspäin laskettaessa, sillä kuha iskee usein juuri silloin. Mitä kylmempi vesi ja passiivisemmat kalat sitä lähempänä pohjaa kalastetaan. Lämpimässä vedessä kuhia voi tavoitella myös välivedestä. Jos kala on arkana, pientä tai huonolla syönnillä, kokeile pienempää viehettä. Vieheenvalinnan nyrkkisääntönä voidaan pitää uivalla pyrstöllä varustettujen jigien valintaa lämpimään veteen ja aktiivisille kaloille. Uintiliikkeettömät pyrstöt sopivat yleensä paremmin kylmiin vesiin tai passiivisille kaloille.

17 17 Kuhaa tulee parhaiten heikolla valaistuksella, eli pilvisempi, sateinen sää tai myöhäinen tai aikainen kellonaika. Kuha viihtyy pohjan tuntumassa ja ottaa hyvin myös pimeällä hyvän näkönsä ansiosta. Kuhalle toimii hieman pidempi, n.12-15cm toukkajigi.

18 18 Loppusanat Toivottavasti opas ei antanut sinulle kaikkia etsimiäsi vastauksia. Kalastus on kokemus, eikä sitä ole tarkoitus oppia lukemalla. Ei siitä kuitenkaan ole haittaa, jos ymmärtää edes jossain määrin mitä olisi tarkoitus tehdä. Nyt kun innokkaana lähdet kalaan soveltamaan oppimaasi, niin muista: Kalaa, järveä ja luontoa on aina kohdeltava arvokkaasti. Palautetta, mielipiteitä, avautumista tai ideoita voi laittaa osoitteeseen Kiitos mielenkiinnosta tekstiä kohtaan ja hyviä kalastusreissuja! Helsingissä