ASIA HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 23/2013/1 Dnro PSAVI/84/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 23/2013/1 Dnro PSAVI/84/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Nuottasaaren kaatopaikan sulkeminen ja kaatopaikan lupamääräysten muuttaminen, Oulu Stora Enso Oyj Oulun tehdas PL Oulu

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 SUUNNITELMAN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 3 Tehdaskaatopaikkaa ja sen tarkkailua koskevat ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräykset... 3 Kaatopaikan sijainti ja nykytila... 5 Sulkemistöiden laajuus ja yleisperiaatteet... 9 Hakemus ympäristölupamääräysten 30 ja 31 muuttamiseksi HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydentäminen Hakemuksesta tiedottaminen Tarkastukset Lausunnot Hakijan vastine A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräyksessä 38 määrättyjä selvityksiä ja lupamääräyksen 52 täydentämistä koskeva ratkaisu Ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräysten 30 ja 31 muutamista koskeva ratkaisu Ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräyksessä 38 määrättyjä selvityksiä ja lupamääräyksen 52 täydentämistä koskevan ratkaisun perustelut Ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräysten 30 ja 31 muutamista koskevan ratkaisun perustelut Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU... 25

3 3 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Stora Enso Oyj on toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa toimittanut Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon Oulun tehtaan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 79/07/2, lupamääräyksen 38 edellyttämät tehdaskaatopaikan sulkemiseen liittyvät suunnitelmat ja selvitykset. Hakemuksen täsmennyksissä ja on ilmoitettu, että lisäksi haetaan muutosta mainitun lainvoimaisen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräyksiin 30 ja 31 niiltä osin kuin ne koskevat kaatopaikan reuna-alueiden pinta-rakennetta ja kaltevuutta. Muutoshakemuksessa haetaan lupaa jättää kaatopaikan jo maisemoidut reuna-alueet pintarakenteensa ja kaltevuutensa osalta nykyiselleen. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti jätteen laitos- tai ammattimaisella käsittelyllä on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 13 d) kohdan mukaan kaatopaikka tarvitsee ympäristöluvan. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 13 d) kohdan mukaan kaatopaikan ympäristölupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto. Ympäristönsuojelulain 90 :n 3 momentin mukaisesti lupaviranomaisen on annettava toiminnan lopettamista koskevat määräykset. Tarkkailua koskevat määräykset annetaan silloin noudattaen soveltuvin osin, mitä 46 :ssä säädetään. SUUNNITELMAN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Tehdaskaatopaikkaa ja sen tarkkailua koskevat ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräykset Kaatopaikkatoimintaa ja toiminnan lopettamista koskevat ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 määräykset ovat seuraavat: 28. Nykyinen tehdaskaatopaikka on luokitukseltaan tavanomaisen jätteen kaatopaikka. Kaatopaikalle saa sijoittaa Stora Enso Oyj:n sellu- ja paperitehtaan, voimalaitoksen, kunnossapitoyhtiö Fortek Oy:n sekä Eka Chemicals Oy:n, Eka Polymer Latex Oy:n ja Arizona Chemical Oy:n tehtaiden toiminnoissa muodostuvia, kaatopaikkaluokkaa vastaavia prosessijätteitä. Tehdaskaatopaikan ylin täyttötaso saa nousta enintään tasolle N m. Varsinainen jätteiden täyttötoiminta tulee lopettaa ylimmän täyttötason saavuttamisen jälkeen, kuitenkin viimeistään Lupamääräyksen 28 mukaiset jätteet on alkaen sijoitettava kaatopaikalle, jonka haltijalla on lupa vastaanottaa kyseisiä jätteitä. 30. Suljettavan kaatopaikan ja täyttöalueiden reunaluiskat on muotoiltava täyttötoiminnan loppuessa enintään 1:3 kaltevuuteen ja lakiosat kauttaaltaan mahdollisimman paljon reunoja kohden kallistaviksi. Muotoillun ja tiivistetyn jätetäytön päälle on rakennettava tämän päätöksen mukainen pintarakenne. Pintarakenne ja tarvittavat muotoilut on tehtävä valmiiksi

4 mennessä. Pintarakenteissa voidaan tiivistyskerroksessa ja sen alapuolisissa rakenteissa sekä muotoilutäytöissä käyttää jälkeenkin prosesseissa muodostuvia epäorgaanisia jätteitä. 31. Pintarakenteessa on oltava 0,5 metrin paksuinen mineraalinen tiivistyskerros, jonka materiaalin vedenläpäisevyys on m/s. Tiivistyskerroksen päälle on asennettava vähintään 0,5 metrin paksuinen kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on m/s. Kuivatuskerroksen päälle on asennettava 1,0 metrin paksuinen pintakerros. Tarpeen mukaan kerrokset on eroteltava toisistaan tarkoitukseen soveltuvalla geotekstiilillä. 32. Kaatopaikan suoto- ja valumavesien keräily ja käsittely on toteutettava luvan saajan ympäristölupavirastoon toimittaman suunnitelman mukaisesti viimeistään mennessä. 33. Yksityiskohtainen suunnitelma kaatopaikkakaasujen keräilystä ja käsittelystä on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi mennessä. Keräily- ja käsittelyjärjestelmän on oltava käytössä viimeistään Pintarakennekerrosten päältä kerättävät puhtaat vedet ja kaatopaikan ulkopuoliset vedet on pidettävä erillään likaisista suotovesistä. 35. Pintarakenteen tiivistyskerroksessa ja sen alapuolisissa rakenteissa voidaan käyttää jätemateriaaleja, jotka täyttävät tarvittavat rakennustekniset vaatimukset. Pintakerroksessa voidaan käyttää kasvualustaksi soveltuvia kuori- tai lietepohjaisia jätteitä. Jätemateriaalien käyttö rakenteissa ei saa aiheuttaa oleellista kuormitusta ympäristöön tai ominaisuuksiensa seurauksena lisätä loppusijoitetusta jätteestä liukenevien haitallisten aineiden määrää. 36. Luvan saajan tulee huolehtia siitä, että kaatopaikasta ei käytöstä poistamisen jälkeenkään aiheudu haittaa terveydelle tai ympäristölle. Läjityksen ja muotoilutäytön päätyttyä kaatopaikalla tai sen osassa on täytetty paikka tai sen osa viipymättä muotoiltava ja saatettava sellaiseen kuntoon, ettei siitä käytöstä poistamisen jälkeen aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Kaatopaikka on käytön aikana pyrittävä maisemoimaan reunoilta niin, että sen maisemahaitta jää mahdollisimman vähäiseksi. 37. Luvan saajan on hyvissä ajoin ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle kaatopaikan tai sen osan käytöstä poistamisesta, jotta valvontaviranomainen voi tarkastaa, että kaatopaikka vastaa lupamääräyksiä. Luvan saajan on myös ilmoitettava hyvissä ajoin valvontaviranomaiselle läjityksen pitkäaikaisesta keskeyttämisestä, jolloin valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää luvan saajalta lupamääräyksessä 36 mainittuja tai muita tarpeellisia toimenpiteitä ympäristöhaittojen estämiseksi. 38. Luvan saajan on viimeistään 6 kuukautta ennen kaatopaikan tai sen osan sulkemista toimitettava ympäristölupavirastoon kaatopaikan sulkemis- ja maisemointisuunnitelma, esitys sulkemisen jälkeisestä tarkkailusta ja kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) liitteen 3 kohdan 2 tarkoittama perustilaselvitys. Kaatopaikan pitäjä vastaa toiminnan lopettamisen jälkeen kaatopaikan hoidosta ja tarkkailusta niin kauan, kuin toiminnasta aiheutuu haitallisten aineiden päästöjä, kuitenkin vähintään 30 vuoden ajan. 4

5 52. Yksityiskohtainen ja kokonaisvaltainen tarkennettu tarkkailusuunnitelma on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa erikseen sovittavana ajankohtana. Kuormituksen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen sekä toimenpidevelvoitteen tuloksellisuutta koskeva uusi suunnitelma on toimitettava Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa erikseen sovittavana ajankohtana. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun työvoimaja elinkeinokeskus voivat tarkentaa tarkkailuohjelmia. 53. Luvan saajan on nimettävä jätevedenpuhdistamoiden ja kaatopaikan hoidosta, käytöstä, tarkkailusta ja muista näihin liittyvistä asioista vastaava hoitaja. Luvan saaja vastaa alueella olevien jätteiden loppusijoituspaikkojen jälkihoidosta, tarkkailusta ja suotovesien käsittelystä niin kauan, kuin sijoitusalueilla voidaan olettaa olevan haitallisia vaikutuksia ympäristöön, kuitenkin vähintään 30 vuoden ajan. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 07/0372/1 hylännyt ympäristölupa- ja vesitalousasiassa tehdyn valituksen eikä Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston antamaa päätöstä ole muutettu. 5 Kaatopaikan sijainti ja nykytila Perustilaselvitys Hakemuksessa on esitetty valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) liitteen 3 kohdan 2 tarkoittama perustilaselvitys, jota varten on aikaisempien tutkimuksien lisäksi tehty maaperä- ja pohjavesitutkimus ja kaatopaikkakaasututkimus. Maaperänäytteet otettiin kuudesta kohdasta ja pohjavesinäytteet neljästä putkesta. Kaatopaikkakaasun koostumus määritettiin seitsemästä huokoskaasuputkesta. Samalla mitattiin kaatopaikan sisäisen vesipinnan korkeus. Mittauspisteistä määritettiin erilaisten jätekerrosten rajat. Jätteiden läjitys ja kunnostustoimet Kaatopaikka sijaitsee Oulun kaupungissa Stora Enso Oyj:n Oulun tehtaan tehdasalueen Nuottasaaressa. Kaatopaikka rajoittuu Jääsalontien, Paperitehtaantien, satamaan johtavan junaradan sekä paperitehtaan parkkipaikan väliin jäävälle alueelle. Alue on kooltaan noin 15 ha ja jätepenger on lähes 20 metriä korkea. Kaatopaikalle on läjitetty jätteitä Oulu Osakeyhtiön ajoilta. Läjityksen arvioidaan alkaneen sellutehtaan toiminnan alkaessa vuonna 1937 ja alueelle on läjitetty Nuottasaaren tehdasalueella toimivien tuotantolaitosten kaatopaikkajätteet vuoteen 2007 asti. Stora Enso Oyj:n tehdaskaatopaikan perustilaselvitys on laadittu vuonna 2004 (Jaakko Pöyry Infra PSV-Maa ja Vesi 9M031443, ). Kaatopaikka on perustettu luonnontilaisen pohjamaan päälle. Alueen maanpinnan korkeudet ovat olleet -1,0 +1,5 metriä. Tiivis pohjamuodostuma on rakeisuudeltaan pääosin hienoa hiekkaa/silttistä hiekkaa. Tiiviin pohjamuodostuman päällä olevat maakerrokset ovat ylhäältä alaspäin: 0 4 metrin kerros hienoa hiekkaa/silttistä hiekkaa, 0 8 metrin sulfidisilttikerros sekä sitkeä kova siltti (hienojakoinen, yleensä savisilttiä). Kaatopaikan pohjan vanha täyttö on ollut Oulu Oy:n meesaa ja kuorta ja alueella on ollut laajoja meesa-altaita. Itäosassa oli puu- ja parkkimassoilla

6 muotoiltu allas, johon oli ajettu nestemäisiä jätteitä. Pohja on ollut havaintojen mukaan suhteellisen huonosti vettä läpäisevää, mistä osoituksena vuonna 1996 tehdyn pohjatutkimuksen mukaan oli ympäristöään huomattavasti ylempänä oleva pohjavedenpinnan taso. Vielä 1980-luvun loppupuolella kaatopaikka on ollut matalilla reunapenkereillä ympäröity ja jätetäyttö on ollut osittain avoin tai täytön päällä on ollut ohut esipeittokerros. Vuosina laadittiin kunnostussuunnitelma ja suunnitelma reunapenkereiden rakenteesta. Penger tehtiin moreenista, silttisestä hiekasta ym. kivennäismaasta ja sisäluiskan täyttöön on käytetty paperitehtaan jätevesilietettä. Vuonna 1991 tehtiin kaatopaikan kunnostuksen yhteydessä jätteenläjityssuunnitelma, joka oli käytössä vuoteen 2007 saakka. Kaatopaikan reunaluiskat on kunnostettu vuonna 1990 vahvistamalla alaosan reunapenkereitä, muotoilemalla kaatopaikan reunat ja rakentamalla korotukset terassimaisille maapenkereille. Korotuksen etenemisen myötä aluetta on maisemoitu vihersuunnitelman mukaisesti. Kaatopaikalle on vuonna 1999 varastoitu betonirakenteiden sisään Eka Chemicalsin elohopeapitoista jätettä. Sitä varten kaatopaikalle on rakennettu kaksi 300 m 3 :n ja kaksi 350 m 3 :n kokoista betonikapselia siten, että pohjalaatta ja seinät on valettu yhtenä valuna vesitiiviyden varmistamiseksi. Päälle on tehty kalteva, kaksinkertaisella bitumikermillä vesieristetty kansilaatta. Yhteen kapseleista on sijoitettu myös Eka Chemicalsin kennosali 2:n purkamisessa syntynyttä jätettä. Bunkkerit on suljettu ja peitetty jätteellä, lähinnä opasakalla ja tuhkalla. Kaatopaikalle bunkkereiden läheisyyteen niiden itäpuolelle on sijoitettu Eka Chemicalsin tislaustuhkaa, jonka elohopeapitoisuus on alle 40 ppm. Tuhkaan on sekoitettu opasakkaa ja läjitystä nostettu opasakalla ympäröivien alueiden mukaisesti. Yhdyskuntajätteen ja muun eloperäisen jätteen (kuori- ja oksajäte) sekä kemian tehtaiden kaatopaikkajätteiden (kaatopaikkajäte, Hg-tislaustuhka, Al-hydroksidisakka, lateksijäte, suola- ja hydroksidijäte) vienti kaatopaikalle lopetettiin marraskuussa Ympäristöluvan mahdollistamaa epäorgaanista jätettä (opasakka ja tuhka) on käytetty sulkemisen jälkeen kaatopaikan rakenteissa ja muotoilutäytöissä. Vuosina kaatopaikalle on viety jätteitä seuraavasti: 6 Jäte t/a % Kaatopaikkajäte ,8 Pigmenttijäte 200 0,4 Kuorijäte 400 0,8 Oksa ,4 Opasakka ,8 Jätepasta ,4 Soodasakka ,6 Tuhka ,7 Hg-tislaustuhka 20 0,04 Suolajäte ja hydr.jäte 90 0,2 Jätekalkki 200 0,4 Alumiinihydroksisakka 200 0,4 Lateksijäte 30 0,1 Yhteensä

7 Tuhka on läjitetty kaatopaikan itäosaan. Kosteutta sisältävät pasta- ja pigmenttijäte on sijoitettu kaatopaikan keskiosaan allasalueelle. Kiinteä jäte, kuten sooda- ja opasakka on läjitetty reunaosille. 7 Pohjavedet Pohjaveden pinnankorkeus kaatopaikan ympäristön kuudessa pohjavesiputkessa oli tehtyjen perustilatutkimusten aikana -0,12 +0,58. Myöhemmin ( ) pohjavedenpinnat olivat kaatopaikan länsipuolella keskimäärin 0,1 m alempana ja eteläpuolella saman verran ylempänä. Itäja koillispuolella pohjavesipinta oli tasolla +0,9. Pohjavesipinnan korkeus määräytyy lähes pelkästään kaatopaikan ympärillä olevien avo-ojien pinnankorkeuden mukaan. Kaatopaikan jätetäytön sisäisen vedenpinnan korkeus oli kolmesta putkesta mitattuna tasolla +9,9 +13,8, noin 3 10 metriä jätetäytön pinnasta. Tammikuussa veden pinta oli keskimäärin metrin alempana. Koska kaatopaikalla on huonosti vettä läpäiseviä meesa- ja kuitusavikerroksia, havaitun vesipinnan arvioitiin voivan edustaa orsivettä ja varsinainen hydrostaattinen vesipinta on alempana. Syyskuussa 2011 pinnat olivat tasolla +14,6 +16,3 ja noin 6 9 metrin syvyydellä jätetäytön pinnasta. Kaatopaikan sisäisen veden pinta on laskenut vuosien aikana. Vuonna 2003 kaatopaikan ympäristöön asetetuista pohjavesiputkista otetuissa näytteissä kloorifenolien pitoisuudet olivat alle määritystarkkuuden. Elohopeaa ei todettu. Mineraaliöljypitoisuudet olivat koholla suurimman mitatun pitoisuuden ollessa 280 µg/l. Myös pohjaveden sähkönjohtavuus oli koholla. Adsorboituvien orgaanisten halogenoitujen hiilivetyjen (AOX) pitoisuus oli kaikissa tutkituissa näytteissä huomattavasti suurempi kuin luonnon pohjavesissä ja tasoltaan kaksikymmenkertainen kaatopaikan ympärysojan AOX-pitoisuuteen nähden. Vuonna 2011 pohjavesistä mitattiin aikaisempaa korkeampia pitoisuuksia ympäristöriskiarvion yhteydessä. Arviossa todetaan, että mittauspisteet ovat voineet poiketa, joten tuloksia ei voi verrata toisiinsa. Kaatopaikkaa ympäröivät salaojaputket on vuonna 2007 vedetty pintaojien alapuolelle ja varustettu 25:llä suotovesikaivolla, millä on varmistettu kaatopaikan suotovesien ohjautuminen sellutehtaan jätevedenpuhdistamolle. Jääsalontien puoleinen kaatopaikan pääty jätettiin salaojittamatta. Kaatopaikan alimman tielinjan ja Anttilanojan välinen alue ei ole jätetäyttöaluetta vaan alueelle on läjitetty aiemmin täyttömaita. Täyttömaat ovat tiivistäneet maapohjan ja koska pohjavesien virtaussuunta on merelle päin, saadaan suotovedet kerätyksi talteen ja salaojaputkia pitkin pumppaamolle, josta se johdetaan sellutehtaan jätevedenpuhdistamolle. Vuonna 2010 suotovesiä pumpattiin yhteensä m 3. Pintavedet Hakemukseen liitetyssä kaatopaikan perustilaselvityksessä veden laatua on tarkasteltu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Näytteitä on otettu vuosittain kerran keväällä ja kerran syksyllä. Kaatopaikan ympärysojien AOX- ja elohopeapitoisuudet sekä ravinnepitoisuudet, johtokyky ja hapenkulutus olivat kohonneet Anttilanojassa kaatopaikan vaikutuksesta. Kaatopaikan länsipuolisen ympärysojan veden kes-

8 kimääräiset ravinnepitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin Anttilanojassa kaatopaikan yläpuolella, AOX- ja hapenkulutus samaa luokkaa kuin Anttilanojassa kaatopaikan alapuolella. Kaatopaikan alapuolelta Anttilanojasta otetussa ja riskiarvioraporttiin liitetyssä näytteessä kokonaisfosforia oli yli 5 mg/l, kokonaistyppeä 17 mg/l. Veden johtokyky oli 704 ms/m ja kemiallinen hapenkulutus 695 mg/l. Veden laatu oli vuoden 2011 riskiarvioraportissa arvioitu verraten hyväksi sekä pinta- että pohjavesien osalta. Kaatopaikalta otettujen pinta- ja pohjavesinäytteiden analyysitulokset olivat Anttilanojassa Paperitehtaantien alituksen jälkeen (1), Anttilanojassa kaatopaikan jälkeen ennen rautatien alitusta (2), pohjavesikaivossa 17 (3), pohjavesikaivossa 16 (4), pohjavesikaivossa 11 (5), pohjavesikaivossa 23 (6) ja pumppaamossa (7) seuraavat: 8 Pintavedet Pohjavedet Suure Typpi mg/l 0,878 17,02 0,878 12,738 6,677 19,437 18,751 Fosfori mg/l 0,133 5,375 0,228 3,405 1,63 3,62 3,34 COD mg/l BOD7 mg/l 1,5 98 2,1 33 6, K.aine mg/l 2, ph 6,8 8,8 6,9 7,8 7,2 7,2 7,3 Johtok ms/m 24, , As mg/l <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 Ba mg/l 0,053 0,054 0,16 0,11 0,38 0,34 0,49 Cd mg/l <0,005 <0,005 <0,005 <0,005 <0,005 <0,005 <0,005 Co mg/l <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 Cr mg/l <0,025 <0,025 0,062 0,037 <0,025 <0,025 <0,025 Cu mg/l <0,025 <0,025 <0,025 <0,025 <0,025 <0,025 <0,025 Mo mg/l <0,015 <0,015 <0,015 <0,015 <0,015 <0,015 <0,015 Ni mg/l <0,015 <0,015 0,044 0,02 <0,015 <0,015 <0,015 Pb mg/l <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 Sb mg/l <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 Se mg/l <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 Sn mg/l <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 <0,04 V mg/l <0,025 <0,025 0,094 0,051 <0,025 <0,025 <0,025 Zn mg/l <0,025 0,054 0,044 <0,025 <0,025 0,1 <0,025 Hg µg/l <0,5 <0,5 9,5 2,1 <0,5 <0,5 <0,5 Kaatopaikan lakialueella vielä vuonna 2007 ollut avovesiallas, jonka vesisyvyys oli noin 0,5 metriä ja vedenpinta tasolla +14,47, on kuivatettu ja kuivatusvedet johdettu tehtaan biologiselle puhdistamolle. Kaatopaikkakaasu Vuoden 2003 kaatopaikkakaasun mittaustulosten perusteella kaatopaikka oli pääasiassa jälkivaiheessa. Metaanipitoisuus alueen eri osissa vaihteli %, hiilidioksidipitoisuus 1,3 44,9 % ja happipitoisuus 0,1 16,3 %.

9 Kesän 2007 mittaustulosten perusteella kaatopaikka oli niin ikään pääasiassa jälkivaiheessa ja pääasiassa stabiilissa metaanivaiheessa. Kaasun metaanipitoisuus oli 1,2 metrin syvyydellä pinnasta 0 79 % ja metaanihiilidioksidisuhde yli 1. Metaanin konsentraatio oli vuonna 2011 enimmillään 52 % ja metaanin ja hiilidioksidin suhde tuntuvasti suurempi kuin 1, mikä on tyypillistä niin kutsutulle stabiilille pitkänajan faasille, jolloin päästöpitoisuudet ovat korkeimmillaan. Vaihe itsessään on hyvin lyhyt, jonka jälkeen metaani- ja hiilidioksidipäästöt laskevat tuntuvasti. Vuonna 2007 kaatopaikan pinnan läpi purkautuvan kaasun metaanipitoisuus oli pääasiassa alle 100 ppm ja suurella osalla aluetta vain muutama ppm. Yhdessätoista pisteessä mitatuista 369 pisteestä metaanipitoisuus oli yli 400 ppm. Purkautuvan kaasun kokonaismääräksi saatiin noin 168 m 3 /h ja metaanin määräksi noin 61,8 kg/h. Neljä vuotta myöhemmin ( ) tehdyissä mittauksissa purkautuvan kaasun kokonaismääräksi saatiin 155 m 3 /h eli noin 10,3 m 3 /ha h, ja siinä metaania 59,5 kg/h. Merkittäviä kaasu-määriä mitattiin vain hyvin pienillä alueilla. Kaikkiaan 365 mittauspisteessä 12:ssa metaanipitoisuus ylitti 400 ppm. Mitatut voimakkaimmat pistemäiset pitoisuudet olivat kuitenkin korkeita ollen ppm. Alueella ei ole havaittu hajuhaittoja, mutta paikallisia vaurioita kasvillisuudessa on esiintynyt radan läheisyydessä. Kaatopaikkakaasujen keräilystä ja käsittelystä on esitetty suunnitelma Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle (nykyään Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus), ja se on hyväksynyt suunnitelman (PPO-2005-Y ). 9 Maanläjitysalue Kaatopaikan välittömässä läheisyydessä Jääsalontien puolella on noin 1,5 ha:n alue, johon on läjitetty tehtaan rakentamistöiden aikaisia kaivumaita, muun muassa paperikone 7:n rakentamisalueelta poistettuja maita sekä meesaa (CaCO 3 ) ja parkkia. Joulukuussa 2011 tehdyn pilaantuneisuustutkimuksen mukaan maaperässä havaitut keskitisleiden ja raskaiden öljyhiilivetyjen pitoisuudet ylittivät valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) annetut alemmat ohjearvot, mutta alittivat ylemmät ohjearvot. Selvityksen mukaan alueen kunnostaminen ei ole tarpeen alueen käyttötarkoitus huomioiden. Sulkemistöiden laajuus ja yleisperiaatteet Yleistä Kaatopaikan sulkemiseen liittyvät toimenpiteet ovat: lakialueelle muodostuneen avovesialtaan kuivattaminen, kaasunkeräyskanavien ja -kaivojen rakentaminen, kaasun keräily luiskien purkautumisalueilta ja johtaminen putkistolla kaasunkäsittelyalueelle, kaatopaikan muotoilutäyttö tasoon +27,00, pintakerrosten rakentaminen lakialueelle, kaasun hapetusalueen rakentaminen ja lakialueen pintavalumavesien johtaminen.

10 10 Tällä hetkellä sulkemistoimenpiteitä on toteutettu seuraavasti: lakialueen avovesiallas on kuivatettu ja kuivatusvedet johdettu tehtaan biologiselle puhdistamolle, kaasunkeräyskentät rinteiden purkautumisalueille on tehty, rinteeseen tulevat kaasunkeräyskanavat ja -kaivot on rakennettu ja johdettu täyttöalueen sisäpuolelle, penger tasolle +27,00 on rakennettu ja nurmetettu (tasolle +27,00 rakennettava tie rakennetaan vasta kun sisäpuolen täytöt ovat valmiit), kaatopaikan sisäpuolinen täyttö prosessijätteillä on meneillään (täytön valmiusaste syyskuussa 2011 noin 20 %) ja kaatopaikan vihersuunnitelmat on tehty. Kaatopaikka suljetaan lohkoittain siten, että kullakin alueella tehdään kerralla valmiiksi muotoilutäyttö ja pintakerroksen kaasunkeräys- ja käsittelyrakenteet. Kaasunkeräyskanavat ja kaasunjakoputkistot tulpataan odottamaan seuraavaa vaihetta. Muotoilutäyttö aloitetaan kaatopaikan itäosasta ja edetään kohti tehtaan puoleista päätyä. Vuosittain suljettavan alueen pinta-ala on noin 0,65 ha, jolloin kaatopaikka saadaan valmiiksi vuoden 2014 loppuun mennessä. Lakialueen muotoilu Kaatopaikan muotoilutäyttöä tehdään hyödyntämällä tehtaalla muodostuvaa epäorgaanista jätettä ympäristöluvan mukaisesti. Vuonna 2010 jätteitä toimitettiin kaatopaikan muotoiluun seuraavasti: Jäte kuivatonnia Kaatopaikkajäte (pois lukien yhdyskuntajäte) 705 Pigmenttijäte (kalsiumkarbonaatti/liitu) 188 Paperitehtaan jätevesiliete (kuitusavi eli ns. opasakka) Soodasakka 727 Lentotuhka kattila K3:lta (puu-turve-kattila) Arinatuhka (puujätekattila) 205 Kuorimonkivi 815 Jätekalkki 590 Yhteensä Jätteen sisältämä vesimäärä oli vuonna 2010 yhteensä m 3 eli selkeästi pienempi kuin pois pumpattu vesimäärä ( m 3 ). Kaatopaikan reunaluiskat (noin 11 ha) on kunnostettu vuonna 1990 vahvistamalla alaosan (tason +10 alapuoli) reunapenkereitä, muotoilemalla kaatopaikan reunat ja rakentamalla korotukset terassimaisille maapenkereille. Tason +10 yläpuoliset penkereet on tehty karkearakeisilla maa-aineksilla (Mr, Hk), rakennus- ja purkujätteillä (tiili, betoni yms.). Reunapenkereiden alustäytöt on tehty opasakalla vähintään 10 metrin leveydeltä. Reunaluiskat on rakennettu keskimääräiseen kaltevuuteen noin 1:3 ja ne ulottuvat tasolle noin +19,40, jossa on pengertie. Pengertien sisäpuolella oleva tukitie on tasolla +23,50. Kaatopaikan muotoilutäyttö aloitetaan tukipenkereen sisäreunasta siten, että korkein täyttötaso lakialueella on +27,00. Jätetäytön painuminen huomioiden pinta tulee alemmaksi. Lakialue muotoillaan kaltevuuteen 1:20,

11 mikä on riittävä pintavalumavesien johtamiseksi. Muotoilutäytön kokonaistilavuus on noin m 3 rtr. Lopputäytön jäljellä olevaksi tilavuudeksi on vuonna 2011 arvioitu m 3. Muotoiluun käytetään maa-aineksia (ylijäämämaa) ja lupamääräysten mukaisia epäorgaanisia prosessijätteitä. Korotuksen etenemisen myötä aluetta on maisemoitu vihersuunnitelman mukaisesti. 11 Kaasun keräys Kaasunkeräyskanavat rakennetaan heti nykyisen jätetäytön pintaan tai mahdollisimman lähelle sitä käytännön toteutusseikat huomioiden. Kanavat rakennetaan louheesta tai vastaavasta karkeasta materiaalista, salaojaputkesta, rengasrouheesta tai rakentamiseen soveltuvasta salaojamatosta. Kanavien yhteispituus on noin 500 metriä. Säteittäiset kanavat liitetään kolmeen lakialueelle rakennettavaan M200- kaasunpoistokaivoon, jotka ulotetaan tiivistyskerroksen yläpuolelle. Kaivojen yläosaan liitetään salaojaputket M110, joiden avulla kaasu johdetaan kuivatuskerrokseen biologisella käsittelyalueella. Kuivatuskerroksen alaosa tehdään pohjatuhkasta tai karkeasta hiekasta (K> m/s). Kerroksen päälle levitetään salaojamatto, jonka vedenjohtokyky on moninkertainen verrattuna 0,5 metrin kerrokseen vaatimukset täyttävää hiekkaa. Jakoputket asennetaan kaasunkäsittelyalueen reunalle ja keskelle korkeuskäyrien mukaisesti. Jos kuivatuskerros tehdään ilman salaojamattoa, varaudutaan tehostamaan kaasun jakautumista kuivatuskerrokseen lisäämällä salaojaputkihaarojen määrää. Lukittavat kaasukaivojen kannet varustetaan mittauskalustoon yhteensopivalla kaasuntarkkailuyhteellä. Kaatopaikan luiskien purkautumakohdat kaivetaan auki noin 3 5 m 2 alueelta ja kaivantoihin tehdään hyvin kaasua johtavat pesäkkeet esimerkiksi louheesta. Kaivannon molemmilta puolilta luiskasta poistetaan pintamaita siten, että kaivualue on yhteensä noin 50 m 2. Pesäkkeeseen asennetaan noin 2 metriä pitkä viirutettu putki tai salaojaputki, joka liitetään kaivannon ulkopuolella kaasunkeräysputkena toimivaan umpiputkeen. Keräysputket rakennetaan pesäkkeestä luiskassa ylimpänä olevaan kaasunkeräyspesäkkeeseen tai yhdistetään toisesta pesäkkeestä rakennettuun kaasunsiirtoputkeen. Ylimmän kaasupesäkkeen salaojaputkeen asennetaan kaasuntarkkailua varten liitosputki kaasuntarkkailuyhteineen. Rinteessä kaasuputket rakennetaan lähelle luiskan pintaa ja lakialueella muotoilutäyttöön tiivistyskerroksen alapuolelle. Putkilinja liitetään kaasukaivoon tai kaasunkeräyskanavaan. Kaivetulle sekä täytetylle alueelle levitetään kaasunkeräyskerrokseksi salaojamatto ja sen päälle tiivistyskerrokseksi bentoniittimatto ja 300 mm:n kerros ohjeistuksen mukaista hiekkaa. Pinta tasataan kasvukerroksen materiaalilla.

12 12 Pintakerrokset Pintakerrokset rakennetaan kaatopaikan lakialueelle. Kaatopaikan pintarakenteet, kerrospaksuudet ja käytettävät materiaalit ovat seuraavat: Kerros Pintakerros -kasvukerros -peittokerros Materiaalivaihtoehdot -komposti, humus, kuori- ja lietepohjaiset jätteet -moreeni, hiekka, ym. vastaavat kuori- ja lietepohjaiset jätteet Kuivatuskerros -ve1) salaojamatto + pohjatuhka tai karkea hiekka -ve2) pohjatuhka, karkea hiekka, sora, rengasrouhe, lasimurska, tiili- ja betonimurska Tiivistyskerros -opasakka, Sa, Si, SiMr Kaasunkeräyskanavat -louhe, murske, rengasrouhe, betoni-, tiili- tai lasimurska, salaojamatto, salaojaputki Esipeittokerros -muotoilutäyttö 0,2 m 0,8 m 0,1 m Paksuus Vedenläpäisevyys 0,5 m K> m/s 0,5 m K< m/s Esipeittokerros tehdään muotoilutäytön osana. Kaasunkeräyskerroksen päälle rakennetaan tiivistyskerros opasakalla. Materiaalina voidaan käyttää vaatimukset täyttävää maa-ainesta. Reunaluiskissa ja pengertien lakialueen puoleisessa ojaluiskassa tiivistyskerros tehdään ohuempana bentoniittimatolla, jonka vedenläpäisevyys on luokkaa m/s. Maton päälle tehdään valmistajan vaatimukset täyttävä suojakerros hiekasta. Kuivatuskerroksen rakentamisella varmistetaan suotovesien poistumisen rakenteista hallitusti sekä estää vesien kerääntymistä hydraulisen eristyskerroksen päälle. Kuivatuskerros toimii myös kaasunjakokerroksena, jonka kautta kaatopaikkakaasu johdetaan hapettavaan pintakerrokseen. Kuivatuskerrokseksi asennetaan kaatopaikkakäyttöön ja kaasunjohtamiseen soveltuva salaojamatto. Maton alustäyttö tehdään 100 mm:n paksuisena tehtaan pohjatuhkalla tai vaatimukset täyttävällä hiekalla tai soralla. Kuivatuskerros voidaan tehdä myös 0,5 metrin paksuisena karkeasta hiekasta tai sorasta tai muusta vaatimukset täyttävästä materiaalista, kuten betoni- ja tiilimurska, lasimurska, rengasrouhe tms., jonka suurin raekoko on puolet kerrospaksuudesta. Kuivatuskerroksen pinta kiilataan hienoaineisemmalla materiaalilla tai pintaan levitetään suodatinkangas. Kuivatuskerrokseen asennetaan kaasunjakoputket. Pintakerros koostuu peittokerroksesta ja kasvukerroksesta. Pintakerroksen tarkoituksena on toimia kasvualustana nurmelle ja peittoalueen kasveille. Kasvukerroksen nurmettamisella tehostetaan haihtumista ja vähennetään kaatopaikkavesistä aiheutuvaa kuormitusta sekä estetään maan rapautumista. Tarvittaessa kuivatus- ja pintakerroksen välissä käytetään suodatinkangasta.

13 Pintakerrokseen käytettävät kasvualustaksi soveltuvat kuori- ja lietepohjaiset jätteet varastoidaan kaatopaikan kaakkoisosaan, josta ne pintakerroksen rakentamisen yhteydessä käytetään pintarakenteeseen. Varastointiaika on enintään kolme vuotta. 13 Kaasun hapettaminen pintakerroksessa Suomen ympäristökeskuksen oppaan mukaisesti kaasu voidaan käsitellä biologisesti hapettamalla pintakerroksessa. Lakialueelle rakennetaan osalle aluetta hapettava pintakerros. Keskitetty kaasunkäsittely on toteutuksen, huollon ja tarkkailun kannalta järkevintä etenkin, kun kaasunpurkaumakohdat sijoittuvat siten, että kaasun johtaminen niistä keskitettyyn käsittelyn on teknisesti mahdollista. Mikäli muutamista pienistä pisteistä, joissa kaasun purkautuminen on voimakkaampaa, kaasuja ei riittävän hyvin saada ohjattua lakialueelle, tullaan vastaava biologinen käsittely rakentamaan erillisinä kenttinä kyseisiin vuotokohtiin. Hapettavat olosuhteet pyritään saamaan aikaiseksi sekoittamalla pintakerros hiekan ja orgaanisen aineen, esimerkiksi kompostin, oksajätteen ja kuoren seoksesta. Orgaanisen aineksen tulee olla biohajonnutta tai maatunutta, jottei materiaalin hajoaminen haittaisi metaanin hapettumista. Parhaimmat olosuhteet hapettamiselle saadaan kirjallisuuslähteiden mukaan, kun hapettavaan materiaaliin käytetään orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen seosta, jossa epäorgaanisen aineksen osuus on enintään paino-% (hiekka tilavuus-%) ja orgaanisen aineksen osuus enintään noin 12 % hapetuskerroksen kuiva-aineesta (TS). Happipitoisuuden tulisi olla vähintään 3 % ja materiaalin vesipitoisuuden suhteessa vedenpidätyskapasiteettiin optimaalinen %, jotta kuivuus tai liika kosteus ei rajoita metaanin hapettumista. Kaasun käsittelyn pinta-alatarve vaihtelee muutamasta tuhannesta neliömetristä pariin hehtaariin riippuen laskennassa käytettävästä hapetustehokkuudesta. Kun mitoitusarvoksi valitaan 100 g CH 4 /m 2 /d, saadaan käsittelyalueen pinta-alaksi noin 1,4 ha. Riittävä pinta-ala antaa toimintavarmuutta talvikuukausien ja kuivien kausien alhaisemmalle hapetustehokkuudelle. Hapetuskerros rakennetaan 0,8 metrin paksuiseksi. Pintavesien johtaminen Ylimmän reunapenkereen sisäpuolelle tehdään muotoilutäytön yhteydessä oja, johon lakialueelta valuvat puhtaat pintavedet kulkeutuvat. Oja muotoillaan kaltevuuteen 0,2 0,3 %. Vedet johdetaan pengertien alitse muoviputkessa. Luiskassa oja noudattaa nousutien sisäreunaa. Oja verhoillaan virtausnopeuksien ja luiskakaltevuuksien edellyttäessä eroosiosuojamatolla. Vedet puretaan Anttilanojaan. Suurimmaksi hetkelliseksi pintavaluntavesien virtaamaksi on arvioitu 630 l/s. Suotovesien johtaminen Suotovedet kerätään kaatopaikan ympärille rakennettujen salaojaputkien kautta pumppaamolle ja pumpataan edelleen käsiteltäväksi sellutehtaan jätevedenpuhdistamolle. Pumppaamon koekäyttö on tehty ja siitä alkaen suotovedet on johdettu puhdistamolle. Kaatopaikalle pumpatun suodosvesien määrä on vuosina 2009, 2010 ja 2011 ollut m 3, m 3 ja m 3.

14 Jätetäyttöön suotautuvan veden määrä vähenee tiiviin pintakerroksen rakentamisen jälkeen. Lakialueen peittämisen jälkeen jätetäyttöön suotautuu mallilaskennan (Visual Help) 5,5 % sadannasta. 14 Vihersuunnittelu Kaatopaikka tullaan sopeuttamaan maisemaan kasvillisuuden avulla. Hakemukseen on liitetty WSP Finland Oy:n laatima rakennussuunnitelma Stora Enso, Tehdaskaatopaikka, Viherrakennustöiden työkohtainen työselitys, Tehdaskaatopaikan vihersuunnittelu, Oulu. Viheralueen tulevan hoidon kannalta olisi otollisinta, että kasvualusta olisi mieluummin niukka- kuin runsasravinteinen. Vihersuunnitelmalla vähennetään hoitotarvetta täydentämällä ja kattamalla istutuksia. Lisänä tulevat saarekkeina rinteitä pitkin nousevat metsitykset, joilla intensiivisesti hoidettava alaa voidaan merkittävästi rajoittaa. Kaikki nykyiset istutukset katetaan havupuuhakkeella tai -kuorikkeella ruohokasvien leviämisen hillitsemiseksi. Käytettävät puulajit ja pensaat ovat matalajuurisia, korkeintaan 6 metriseksi kasvavia, joten niiden juuristoalue ei tunkeudu opakerroksen läpi. Nykyisen kerran kesässä leikattavan niittynurmen tilaa muutetaan täydentämällä se kukkaniityksi. Osa nykyisin niittynä hoidettavasta avoimesta tilasta istutetaan pensaikoksi ja osa metsitetään sekametsäksi. Lakialueelle tulee isohko luonnonsorakenttä. Merkittävä osa alueesta kylvetään apilaniityksi, jonka keskellä on puu- ja pensassaarekkeita. Lakialueen kiiltopajut saavat levitä. Suunnitelmassa on huomioitu koillissivulla Paperitehtaantien ja kaatopaikan välissä olevan sähkölinjan vaatima turva-alue ja turvakorkeus. Suunnitelmassa esitetyt pinta-alat ovat ohjeellisia ja istutuksia voi siirtää tarpeen mukaan. Hoito-ohjelma tulee tarkistaa viiden vuoden välein kasvillisuuden kehityksen myötä. Esitys kaatopaikan tarkkailuksi Hakemuksessa esitetään kaatopaikan suotovesiä tarkkailtavaksi kerran vuodessa pumppaamolta otettavasta näytteestä, joka edustaa koko kaatopaikan suotovesiä. Yksittäisten näytteiden ottaminen salaojaputkiston kaivoista ei tuo lisäarvoa kokonaisuuden kannalta, sillä näytteet yhdistyvät pumppaamolla ennen johtamista jätevedenpuhdistamolle. Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: - ph - kromi - johtokyky - kupari - BOD 7 - molybdeeni - COD Cr - nikkeli - kokonaisfosfori - lyijy - kokonaistyppi - antimoni - kiintoaine - seleeni - arseeni - tina - barium - vanadiini - kadmium - sinkki - koboltti - elohopea

15 15 Lisäksi suotovedestä tehdään toksisuustesti valobakteerimenetelmällä. Pintavesiä esitetään tutkittavaksi kerran vuodessa kahdesta pisteestä: Anttilanojasta ennen kaatopaikkaa ja Anttilanojasta kaatopaikan jälkeen. Näytteistä analysoidaan samat ravinteet ja metallit kuin suotovesistäkin. Vuoden 2014 lopussa, kun maisemointi on valmis, tehdään kaatopaikalle kolme kiinteää mittauspistettä, joista vedenpinnan korkeutta seurataan kolmen vuoden välein. Kaatopaikalla tehdään vuosittain katselmus kaatopaikkavastaavan sekä valvojan toimesta. Katselmuksessa tarkistetaan silmämääräisesti kaatopaikan rakenteiden kunto ja arvioidaan tarvittavat hoitotoimenpiteet. Kaatopaikkakaasun muodostumista tarkkaillaan vuosittaisin mittauksin kaatopaikan helmaosasta Seuraava koko kaatopaikan kattava mittaus tehdään sulkemisen jälkeen vuonna Tämän jälkeen vuosittaista tarkkailua jatketaan vuoteen 2019 saakka. Vuoden 2019 jälkeen tarkkailutaajuus olisi kerran kolmessa vuodessa tehtaan seuraavaan ympäristölupapäätökseen saakka. Kaatopaikan kaasunmuodostuksessa ei ole odotettavissa tapahtuvan merkittäviä muutoksia lyhyen aikavälin sisällä. Koska kaasumäärät ovat lähtökohtaisesti alhaisella tasolla ja muutoksen suunta on vähenevä, hakija ei katso tarpeelliseksi mitata kaatopaikan lakialueen kaasunmuodostusta vuosittain niin kauan kuin lakialueen maisemointi on kesken. Merkittäviä muutoksia on odotettavissa vasta, kun sulkemis- ja maisemointitoimet on saatettu loppuun. Mikäli vuosittaisessa tarkkailussa havaitaan merkittäviä vuotokohtia helma-alueilla, tullaan kyseisiin pisteisiin rakentamaan paikalliset kaasunkäsittelyjärjestelmät. Hakemus ympäristölupamääräysten 30 ja 31 muuttamiseksi Kaatopaikan jo maisemoitujen reuna-alueitten osalta haetaan muutosta ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräyksiin 30 ja 31. Lupamääräys 30 koskee pääosin luiskien muotoilua ja lupamääräys 31 rakennekerroksia. Lupaa haetaan jättää nykyiset kaltevuudet entiselleen. Kaltevuus 1:3 ei kaikilta osin ole toteutunut nykyisen reunarakenteen osalta. Paperitehtaan puoleisen tien reunalla on paikoin jyrkempiä kohtia. Penkan loiventaminen leventämällä ei ole mahdollista aluetta rajaavista teistä johtuen ja penkan auki kaivamisesta aiheutuvat haitat ovat hakijan mielestä saavutettavaa hyötyä suuremmat. Jyrkkä kohta on alueena pieni eikä aiheuta vaaraa ympäristölle. Lupaa haetaan jättää nykyisten jo maisemoitujen reuna-alueiden pintarakenteet entiselleen. Kyseessä on keskimäärin tasosta +4 (kaatopaikkaa ympäröivän maaston taso) korkeuteen +24 ulottuva reuna-alue. Hakijan käsityksen mukaan reuna-alueet eivät nykyisellään aiheuta ympäristö- ja terveysriskiä eikä niiden uudelleen rakentaminen voimassa olevan ympäristöluvan mukaiseksi tuo merkittävää ympäristönsuojelullista hyötyä. Tasolta +10 ylöspäin penkereet on pohjustettu vähintään 10 metriä leveällä opasakkakerroksella, joka toimii jo nykyisellään tehokkaana vedeneristyskerroksena. Kerroksen paksuudeksi on arvioitu keskimäärin 3 metriä. Taso +10 alapuolella jätetäytön reuna-alueella on jätteen päälle täyttösuunnitelman mukaan levitetty vähintään 3 metrin paksuinen pengertäyttö. Helma-

16 alue muodostaa luiskapinta-alasta noin kolmanneksen, mutta luiskaalueen peittämän jätteen määrästä vain pienen osan. Nykyisen luiskan ja ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 määräysten mukaisen luiskan rakenteet ovat seuraavat: 16 Kerros Yksikkö Ympäristölupa Nykytila Peittokerros -paksuus m m Salaojakerros -paksuus m 0,5 - -vedenjoht. m/s Tiivistyskerros -paksuus -vedenjoht. *keskimäärin m m/s 1,0 0,2 kasvukerros 3,0 pengertäyttö 0,5 3,0* opasakka Reunaluiskien pinta-ala on noin 73 % kaatopaikan koko pinta-alasta. Reunaluiskista tehdyn ympäristöriskiarvion (Pöyry ) mukaan luiskissa muodostuu samassa suhteessa 73 % kaatopaikka-alueen suotovesistä. Luiskien uudelleen rakentamisella ei selvityksen mukaan olisi suurta merkitystä, koska luiskien peitto vähentäisi maaperään suotautuvan veden määrää vain 3,9 %. Tämä vastaa 1 ha:n alueella noin 11 m 3 /a eli 0,3 m 3 /d eli 0,0035 l/s. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen 86 % sadannasta haihtuu tai muodostuu pintavalumaksi kaatopaikan luiska-alueella. Alue on kauttaaltaan viheriöity ja tasoilla on korkeatasoiset istutukset, joiden tuhoutuminen olisi merkittävä haitta ympäristölle. Hakijan mukaan suotovesien laatu on verraten hyvä ja arvioi pintarakenteiden auki repimisen kasvattavan suotautuvan veden määrää usean vuoden ajaksi. Kasvien aiheuttama haihdunta vähenee oleellisesti. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydentäminen Hakija on täydentänyt hakemustaan Oulun tehdasta ja kaatopaikkaa koskevalla ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksellä nro 70/07/2, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle esitetyllä kaatopaikkakaasun keräilyä ja käsittelyä koskevalla suunnitelmalla ja sen hyväksymispäätöksellä, kaatopaikan vihersuunnitelmalla, kaatopaikan perustilaselvityksellä sekä tiedoilla salaojaputkista, esityksellä sulkemisen jälkeiseksi tarkkailuksi ja hakemuksella jättää kaatopaikan jo maisemoidut luiska-alueet entiselleen. Lisäksi täydennyksenä toimitettiin jätteensijoittamissuunnitelma, elohopeabunkkereiden sijaintikartta, maanläjitysalueen maaperän pilaantuneisuusselvitys, kaatopaikan reunaluiskien ympäristöriskiarvio ja Miehonsuon tuhkanläjityslupapäätös Dnro PPO-2008-Y Tuolloin hakijan toimesta myös selvennettiin, että lisäksi haetaan muutosta Oulun tehdasta ja kaatopaikkaa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 70/07/2 lupamääräyksiin 30 ja 31, jotka koskevat kaatopaikan pintarakennetta. Edel-

17 leen haettiin lupaa käyttää lopputäytössä Laanilan Voiman ja Oulun Energian tuhkia, mikäli tehtaan omat jätemäärät eivät riitä lopputäytön tekemiseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Hakemusta täsmennettiin peruuttamalla hakemus käyttää lopputäytössä Laanilan Voiman ja Oulun Energian tuhkia. Hakemusta täydennettiin edelleen päivitetyllä kaatopaikan reunaluiskien ympäristöriskiarviolla. Hakemusta on edelleen asian kuuluttamisen jälkeen täydennetty laaditulla Stora Enson Oulun tehtaan ympäristövaikutustarkkailuohjelmalla. 17 Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa ja Oulun kaupungissa Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Kaleva-lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Pohjoispohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta ja Oulun kaupungilta sekä Oulun kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaiselta. Tarkastukset Aluehallintovirasto on tehnyt hakemusasiassa tarkastuksen Oulun tehtaan suljettavalla kaatopaikalla Tarkastusmuistio on liitetty hakemusasiakirjoihin. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on esittänyt asiasta lausuntonaan seuraavaa: Stora Enso Oyj on toimittanut Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle Oulun tehtaan tehdaskaatopaikan sulkemista ja maisemointia koskevan suunnitelman, esityksen sulkemisen jälkeisestä tarkkailusta ja valtioneuvoston päätöksen (861/1997) kaatopaikoista liitteen 3 kohdan 2 tarkoittaman perustilaselvityksen. Toimitetut tiedot perustuvat Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antamaan päätökseen nro 70/07/2 ja sen lupamääräyksen 38, jonka mukaan edellä mainitut selvitykset on toimitettava ympäristölupavirastoon 6 kuukautta ennen kaatopaikan tai sen osan sulkemista. Pintarakenne ja tarvittavat muotoilut on samaisessa päätöksessä velvoitettu tekemään mennessä. Suunnitelman mukaan kaatopaikan sulkemistoimenpiteet on aloitettu kesällä 2008 Pöyry Environment Oy:n (nykyisin Pöyry Finland Oy) laatiman kaatopaikan sulkemista koskevan yleissuunnitelman (Nuottasaaren kaatopaikan sulkeminen, yleissuunnitelma, ) mukaisesti. Kaato-

18 paikan lopullinen maisemointi suoritetaan WSP Finland Oy:n laatiman ja aluehallintovirastoon toimitetun vihersuunnitelman mukaisesti. Kaatopaikan sulkeminen etenee yleissuunnitelman mukaisesti ja kaatopaikan sisäpuolinen täyttö on yhä meneillään. Valmiusaste oli vuoden 2011 alussa noin 20 %. Edettäessä lopulliseen 100 % täyttöasteeseen tulee huolehtia myös muun jätetäytön ja erityisesti reuna-alueiden vakaudesta rakentamisen loppuvaiheen aikana. Kaatopaikkakaasun muodostumista on seurattu säännöllisesti ja helmaalueiden kaasunmuodostumista seurataan nykytilanteessa vuosittain. Mittaustulosten perusteella kaasunmuodostuminen on ollut vähäistä ja rajoittunut yksittäisille pistemäisille alueille. Viimeisimpien mittausten ( , Detes Skandinavia Oy) mukaan 369 mittauspisteestä 12 mittauspisteessä ylittyi 400 ppm metaanipitoisuus. Suurin osa mittauspisteistä edusti alle 100 ppm metaanipitoisuustasoa. Mittauksissa havaitut voimakkaammat pistemäiset pitoisuudet olivat kuitenkin erittäin korkeita ollen ppm. Purkautuvan kaatopaikkakaasun kokonaismääräksi laskettiin 155 m 3 /h, joka vastaa noin 10,3 m 3 /ha/h. Vastaavat arvot olivat kesällä 2007 Detesin selvittämänä 11,3 m 3 /ha/h. Näistä pisteistä muodostuvat kaasut tullaan suunnitelman mukaan johtamaan putkitusten avulla kaatopaikan lakialueelle rakennettavalle biologiselle käsittelyalueelle käsiteltäväksi. Kaatopaikkakaasujen muodostumisessa tulee huomioida henkilöstön riittävä tiedottaminen sen aiheuttamista vaaroista myös rakentamisvaiheessa. Helma-alueiden vuosittaista kaasunmuodostumisen seurantaa tulee kuitenkin jatkaa. Kaatopaikka ei ole aiheuttanut hajuhaittaa alueella tai sen lähivaikutusalueella, mutta radan läheisyydessä on kasvillisuudessa havaittu vaurioita. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen mielestä olemassa olevat maisemoidut reuna-alueet sopeutuvat maisemallisesti hyvin muuhun ympäristöön. Nykyiset reuna-alueet eivät kaikilta osin vastaa ympäristöluvassa nro 70/07/2 vaadittuja reuna-alueiden kaltevuusvaatimuksia (enintään 1:3) ja pintarakenteen ympäristölupavaatimuksia kuivatuskerroksen sekä tiivistyskerroksen vedenläpäisevyyden osalta. Korkeustason +10,00 alapuolella reuna-alueilla jätetäytön pintakerroksena on noin 3 metrin pengertäyttö ja kasvukerros, josta tiivistyskerros puuttuu kokonaan. Nykyinen reuna-alueiden pintarakenne, joka koostuu noin 0,2 metriä paksusta kasvukerroksesta ja noin 3 metrin pengertäytöstä ennen tiivistyskerrosta suojaa tiivistyskerrosta erityisesti roudalta, mutta ei estä veden kertymistä tiivistyskerroksen päälle. Paksut pengerrakenteet suojaavat nykyisten kasvien juurien tunkeutumiselta tiivistysrakenteeseen. Tiivistysrakenteena käytettyä opasakkaa on käytetty Oulun alueella muissakin vastaavanlaisissa sulkemiskohteissa mm. tiivistyskerroksena. Hakemuksen mukaan kaatopaikan nykyiset reunaluiska-alueet on esitetty jätettäväksi ennalleen. Nykyisten reunaluiskien osalta on tehty kaatopaikan reunaluiskien ympäristöriskiarvio (päivitetty ). Selvityksen mukaan reunaluiskien alueelle tehtyjen vesitaselaskelmien (taulukko 4) perusteella nykytilan mukaista luiskarakennetta ja ympäristöluvassa vaadittua luiskarakennetta verrattaessa toisiinsa, jätetäyttöön suotautuvan ja maaperään imeytyvän veden määrä ei juuri poikkea toisistaan vertailtavien vaihtoehtojen välillä. Reunaluiskien uudelleen rakentamisella lupamääräyksen vaatimusten mukaisesti on selvityksen mukaan noin 3,9 % vähentävä vaikutus jätetäyttöön suotautuvan veden määrään. Kaatopaikan ympärys on salaojitettu ja jätetäytön kautta suotautuvat vedet ovat kattavan ja toimivan salaojituksen piirissä. Vedet johdetaan salaojaverkoston kaivojen kautta suoto- 18

19 vesipumppaamoon ja edelleen sellutehtaan aktiivilietelaitokselle käsiteltäväksi. Suotovesistä ei tällöin aiheudu haittaa tai vaara ympäristölle suotovesien keräilyn toimiessa normaalisti. Puhtaat pintavedet johdetaan tehdaskaatopaikan eteläpuolella kaakkoluode suunnassa kulkevan Anttilanojan kautta mereen. Anttilanojan kautta mereen johdettavien vesien laadun riittävän hyvästä tasosta on varmistuttava. Lopullisessa kaatopaikan muotoilussa, maisemoimisessa ja kasvittamisessa tulisi huomioida jätealueen mahdollisimman hyvä sopeutuminen ympäröivään maisemaan. Kasvittamisessa tulee välttää suurikokoisia puita ja pensaita sekä pitkäjuurista kasvistoa. ELY-keskuksen mielestä kaatopaikan jälkihoitovaiheen tarkkailua voitaisiin toteuttaa hakemuksessa esitetyn mukaisesti huomioituna kuitenkin seuraavat näkemykset: - kaatopaikan sisäisiä olosuhteita ja veden laatua voitaisiin tarkkailla yhtäaikaisesti sisäisen vedenpinnan korkeuden tarkkailemiseksi tehtävistä mittauspisteistä (3 kpl), - suoto-, pinta- ja jätetäytön sisäisistä vesistä voitaisiin alkuvaiheessa todentaa hakemuksessa esitetyn suunnitelman lisäksi myös sulfaatti- (SO 4 ) ja kloridipitoisuus (Cl), - jätepenkereen vakautta, kasvistoa, hajuja ja pintaeroosiota voitaisiin seurata silmämääräisesti vuosittain toteutettavassa katselmuksessa, mutta painumien havainnollistamiseksi jätepenkereelle olisi tehtävä sulkemistöiden jälkeen vaaitus, joka toteutetaan jatkossa säännöllisesti ja - kaatopaikkakaasun keräily- ja käsittelyjärjestelmän (biologinen hapetus) ja salaojaverkoston toimintakunnosta on pidettävä riittävästi huolta. 19 Hakijan vastine Hakija on antanut vastineensa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausuntoon. Vastineessa todetaan seuraavaa: Lausunnossaan ELY on todennut, että kaatopaikkakaasujen muodostumisessa tulee huomioida henkilöstön riittävä tiedottaminen sen aiheuttamista vaaroista myös rakentamisvaiheessa. Tähän yhtiömme toteaa, että kaatopaikalla muodostuvien kaatopaikkakaasujen paloturvallisuusriskin yhtiö on jo huomioinut. Tupakointi ja tulen käsittely alueella on kielletty ja sisäänajoreiteillä on asiaa koskevat varoituskyltit. Tulemme seuraamaan vuosittain kaatopaikkakaasujen muodostumista helma-alueilla. Mikäli kaatopaikan sulkemisen jälkeen havaitaan merkittäviä vuotokohtia, tullaan kyseisiin pisteisiin rakentamaan paikalliset kaasunkäsittelyalueet. ELY on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota reuna-alueiden kaltevuusvaatimuksiin ja todennut, etteivät nykyiset reuna-alueet kaikilta osin vastaa ympäristöluvassa nro 70/07/02 vaadittuja reuna-alueiden kaltevuusvaatimuksia. Yhtiömme on hakenut lupaa jättää nykyiset reuna-alueet ja niiden kaltevuudet entiselleen, vaikka kaltevuussuhde 1:3 ei kaikin osin ole toteutunut nykyisessä rakenteessa. Tähän on syynä se, että penkan loiventaminen leventämällä ei ole mahdollista aluetta rajaavista teistä johtuen. Toiseksi penkan auki kaivamisesta aiheutuvat haitat ovat saavutettavaa hyö-

20 tyä suuremmat, minkä Pöyry on hakemuksemme liitteenä toimittamassamme lausunnossa myös todennut. Lisäksi toteamme, että mainittu jyrkkä kohta on alueena pieni eikä aiheuta vaaraa ympäristölle. ELY on lausunnossaan todennut, että Anttilanojan kautta mereen johdettavien vesien laadun riittävän hyvästä tasosta on varmistuttava. Tähän yhtiömme toteaa, että kaatopaikan pintavesistä ei ole aiheutunut merkittäviä päästöjä Anttilanojan kautta mereen. Talvella ojat ovat lumen peitossa ja kesäisin kuivillaan, vain tulva-aikoina ojissa virtaa vettä Anttilanojaan. Pintavesiä tarkkaillaan visuaalisesti kaatopaikalla käynnin yhteydessä. Anttilanojassa on väliin havaittu poikkeavan laatuista vettä, mutta kyseiset vedet ovat olleet peräisin kaatopaikan yläpuolisilta hulevesialueilta eikä kaatopaikalta. Mikäli kaatopaikan pintavesissä havaitaan jotain poikkeavaa, syy ja koostumus selvitetään tapauskohtaisesti ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään välittömästi. Muutoin kaatopaikan pintavedet analysoidaan kerran vuodessa otettavasta kertanäytteestä. ELY:n lausunnossa esille nostettujen kaatopaikan muotoilua, maisemointia ja kasvittamista koskevien lausumien osalta yhtiömme toteaa, että viheristutukset toteutetaan Rambollin tekemän vihersuunnitelman mukaisesti. Suunnitelmassa on huomioitu rakenteen edellyttämät vaatimukset kasvustolle, ja siinä huomioidaan sekä maisematekijät että kaatopaikan rakennekerrosten säilymisen turvaaminen. Asiaa on käsitelty Pohjois- Suomen aluehallintovirastossa pidetyssä palaverissa, jossa oli paikalla AVI:n, Pohjois-Pohjanmaan ELY:n, Oulun kaupungin, Stora Enson sekä Rambollin edustajat, ja viranomaisten esille nostamat asiat huomioitiin suunnitelmaan. ELY:n lausumien jälkihoitovaiheen tarkkailujen osalta esitämme seuraavaa: - Vuoden 2014 lopussa, kun maisemointi on valmis, tehdään kaatopaikalle kolme kiinteää mittauspistettä, joista vedenpinnan korkeutta tullaan seuraamaan kolmen vuoden välein. Tarkkailun yhteydessä veden laatu analysoidaan ELY:n esityksen mukaisesti. - Vesinäytteistä voidaan analysoida sulfaatit ja kloridit, kuten ELY on esittänyt. - Kaatopaikkaa tullaan seuraamaan vuosittain tehtävässä katselmuksessa ja korkomittaukset tehdään vuosina 2014, 2015 ja Näiden lisäksi voidaan tehdä lisämittauksia, mikäli painumia havaitaan. - Kaatopaikkakaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän sekä salaojaverkoston toimintakunnon osalta voidaan todeta, että kaatopaikka katselmoidaan vuosittain ja havaitut epäkohdat tullaan korjaamaan. Esimerkiksi salaojakaivojen puhdistus on jo nykyisellään osa kaatopaikan kunnossapitoa. Kaatopaikkakaasujen mittauksilla puolestaan seurataan keräily- ja käsittelyjärjestelmän toimivuutta. 20