OUTOKUMPU OY. TV %, Fl/F2=3/0.05, 20 m x 100 m 0 K MALMINETSINTA

Transkriptio

1

2 9 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA KISKO, IILIJXRVI ; CP-MITTAUKSET JA YHTEENVETO MUUSTA GEOFYSIIKASTA. YHTEENVETO Iilijarven Cu, Zn, Pb, Ag, Au-mineralisaatio kuuluu Aijala-Orijarvi-jaksoon ja on tunnettu jo 1800-luvulla. Sen pintaosia on louhittu muutamasta pienestä louhoksesta. Kohteeseen on kairattu v viiteen eri otteeseen yhteensä 62 reikää, joista 15 on vielä auki. Kohteella on tehty seuraavat geofysikaaliset mittaukset: magneettinen, slingram, painovoima, IP, CP, sirotem ja EM-37. Ominaisvakiotietoja on 16 kairareiasta. Mineraiisaatiot liittyvät kohtalaisesti johtavaan (20- On), paikoin sivukiveä hieman raskaampaan (O,1 g/cm 3 ) ja vain heikosti tai ei ollenkaan magnetoituneeseen ( X ~O-~SI) kerrospat jaan. Muodostumaan liittyy useita mineralisaatioita, joista Malmström 1:lla on puhkeama. Se aiheuttaa selvän IP-anomalian ja näkyy pullistumana painovoimakartassa. Latauspotentiaalimenetelma, jota tässä raportissa erityisesti kasitellaan, on ollut käyttökelpoinen selvitettäessä mineralisaatioiden jatkuvuutta ja rakennetta. GEOFYSIIKAN MITTAUKSET Suomen Malmi Oy Magneettinen ja sähköinen mittaus v OKME KL-koordinaatistossa 420 magn.vertik.komp., Askania 20 m x 50 m 430, 431 Slingram 60 m/1775 Hz 20 m x 50 m 450 painovoimami ttaus 20 m x 100 m Sirotem 1982 CP EM magn.vertik.komp., Askania 20 m x 50 m 460, 461 IP Geoscience, Schlumberger-elektrodijarjestelma TV %, Fl/F2=3/0.05, 20 m x 100 m (a= 20 ml Lentomittaukset 422 magn.totaalikomp. Geometrix 20 m x 50 m OKME 1962, kak.sikonesys teemi, linjaväli 250 m, 1entokor.k.eus 80 m,

3 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA TULOKSET MENETELMITTXIN Ominaisvakiomaaritykset magneettinen Jalander fluxgate, sahköinen ABEM rotary field säteily GTK matalalento 1983 Vastus-, suskeptibiliteetti-, tiheys-, IP- ja remanenssimaärityksia on tehty 16 kairanreiasta (taulukko 1 ja liitteet 20-35). - Taulukko 1 Ominaisvakiomaaritykset tih. susk. vastus IP Rem. VTT NORMA Iilijarven mineralis atio isantakivineen on vain heikosti ( x 10'! SI) tai ei ollenkaan magnetoitunut. GRA-, BI-, KRD-, ATF-pitoisten kivien vyöhyke rei'issa IL-60 syv m ja IL-59 syv m on ympäristöä hieman selvemmin magnetoitunut. Nama lavistykset eivät ole malmiutuneita. IL-61 lavistaa saman vyöhykkeen syv m. Tämä lavistys on malmiutunut, mutta ei magnetoitunut. Muodostumaa leikkaavat useat 5-25 m paksut AFB-juonet, otka ovat selvemmin magnetoituneet ( x 10-2S1). Fem-pitoisuus nostaa satunnaisesti suskeptibiliteetin x 10-~~1-~ksikköön. Tiheys kayttaytyy rei 'issä IL-59, -60 ja -61 samalla tavalla kuin suskeptibiliteetti. Lavistykset rei 'issa IL-60 ja -59 ovat viereista KVPF-, SERL- ja SERGNvyöhykettä 0,l g/m3 painavammat. IL-61: ssa tällaista eroa ei voida havaita. AFB-juonien tiheys on n. 3.0.

4 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Magneettinen mittaus Slingram -mittaus Painovoimami ttaus IP-mi ttaus EM-37 mittaus Iili jarven muodostumassa ei ole hyviä johteita. Pienin mitattu Norma-vastus on 15a. Mineralisoituneet osat ovat kuitenkin useita dekadeja parempia johteita kuin sivukivi. Mineralisaatiot liittyvät johtavampaan horisonttiin. Parhaiten tamä nakyy reiässä IL-61 syv m. IP-efekti on mitattu reiän IL-61 sydänpaloista 2 m välein. Vastusmittauksessa syv m oleva johtava horisontti nakyy anomaalisena myös TV%-arvoissa (liite 35). Remanenssi on mitattu reikien IL-59, -61, -62 viidestätoista suuntaamattomasta sydänpalasta. Ainoastaan IL-62:n paloista tehdyt mäaritykset ovat kelvolliset. Muissa suskeptibiliteetti on liian pieni 0KME:n mittauskalustolle. Q-arvo vaihtelee IL-62:n neljässä palassa Keskiarvo on 6.2. Malmström 1 -mineralisaation puhkeama liittyy heikkoon magneettiseen anomaliajaksoon. Jos töitä vielä jatketaan kohteella, on syytä harkita tiheämagnetometrausta paremman kuvan saamiseksi (liitteet Sekä Re- että Im-komponentissa on puhkeaman kohdalla heikko 2 % anomalia muutamalla pisteellä (liitteet 5-6). Puhkeaman kohdalla on heikko anomalia, joka nakyy pullistumana Bouguer-kartassa. Anomalia aiheutunee rei'illä IL-60 ja -59 lävistetystä GRA-, BI-, KRD-, ATF-gneissipatjasta. Kyseisen malmikriittisen kivilajivyöhykkeen seuraamiseksi on painovoimamittauksen laajentaminen perusteltua (liitteet Magneettinen-, slingram- ja painovoima-anomaliat ovat niin heikot, että niiden avulla tuskin olisi löydetty Iili jarven mineralisaatiota. IP-mittaus sensijaan antaa puhkeaman kohdalle selvän ja silmiinpistävan varautuvuusanomalian (liite 9 1. Kohteella tehtiin toukokuussa 1985 EM-37 mittaus tarkoituksena selvittää, löytyisikö mineralisaation jatkeilta, noin m syvyydeltä, massiivisempaa lähinnä Cu-valtaista mineralisaatiota. Lahetinluupin sijainti, mittauslin jat ja alueen poikki kulkeva sähkölinja on merkitty varautuvuuskarttaan (liite 9 ). Mine- ralisoi tuneen vyöhykkeen kaade on etelään ja pienimmät mitatut vastusarvot ovat luokkaa 20x1. Sähkölinjan vaikutus anomaliakuvaan oli odottamattoman voi-

5

6 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Yleistä Muodostumaan ja sen jatkeille on kairattu 62 reikää (liite 19). Aukiolevissa 15 reiässä on vuosina tehty latauspotentiaalimittauksia kaikkiaan kolmellatoista virtamaadoituksella (taulukko 2 edell.sivu). Mittausten perusteella (liitteet ) voidaan muodostumassa erottaa kolme melko yhtenäistä mineralisaatiota: Malmström 1 ja 2 sekä ns. norjalaisten malmi. Lisäksi muodostumaan liittyy useita epäyhtenäisiä mineralisaatioi ta. Malmströmin kuilun luona pintaan puhkeava Malmström 1 -mineralisaatio näyttää jatkuvan yhtenaisena johteena leikkauksen L = tienoolle, jossa se on lavistetty reiällä IL-35. Pidemmälle itään sillä ei nayta olevan jatkeita. Ko. mineralisaatio on rajattu kairauksin varsin hyvin. IL-61:ssä syv m olevan kolmen erillisen linssin muodostama mineralisaatio on nimetty Malmström 2:ksi. Sen harjaosa näyttäisi lävistetyn leikkausten L = ja L = rei'illä IL-39 ja -40. ~ineralisaation jatkeet ovat auki itaan, länteen ja osin ylöspäinkin, mutta varsinkin alaspäin. CP- ja vastusmittausten mukaan on mahdollista, että johdevyöhyke paksuuntuu itaan ja alaspäin mentäessä. IL-59:lla syv. 140 m lävistetty 6 m paksu mineralisaatio on nimetty kairaa jien mukaan "Norjalaisten malmiksi". Se näyttää jatkuvan yhtenaisena putkena maanpintaan terävän pyöreämuotoisen CP-minimin osoittamaan kohtaan. Muilla maadoi tuksilla ei tähän kohtaan tule minimiä. Pitkät reiät IL-48, -59, -60, -61 ja -62 lävistävät kerrospat jan loppuosassa Zn, Ag, Pb -mineralisaatioita, joi ta yhtä poikkeus ta lukuunottamatta ei CP-mi ttauksin voida seurata reiasta toiseen. Niillä ei nayta olevan puhkeamaa. Näiden mineralisaatioiden jatkeet ovat auki. Muodostumaan kairatuista 62 reiasta on 15 aukiolevaa CP- ja vastusmitattu. Vanhimmat naista, IL-35 ja -39 ovat vuosilta Reiän mittaamatta jättämisen syy onkin yleensä maaputken puuttuminen, ei reiän sortuminen. Maanpintatulokset on tallennettu ATK:lle ja tasokuvat on voitu piirtää piirturilla. Kairaleikkaukset on piirretty käsin. Mineralisaatiot liittyvät kohtalaisesti johtavaan parhaimmillaan 200 m paksuun vyöhykkeeseen, jossa ne erottuvat paremmin johtavina kerroksina. Johtavuus on paras kerrostasossa akselikaateen suuntaan; melko hyvä myös kaateen suuntaan. Kohtisuoraan kerrosrakennetta vastaan johtavuus on huono. Mineralisaatiot ovat tämän mukaan akselikaateen suuntaisia pitkänomaisia levyjä. Nämä ovat kuitenkin usein epäyhtenäisiä ja niihin liittyvien johdevyöhykkeiden yhdistämisessä reiasta toiseen ja maan pinnalle täytyy olla varovainen.

7

8

9

10 OUTOKUMPU OY MALMINETSINTA - IL-39 syv m 60 Mineralisaatio jatkuu melko hyvänä johteena länteenpäin nousten pintaan maanpintamittauksen CP-minimin osoittamassa paikassa (liite 36). Mineralisaatiolla voidaan erottaa maanpinnalla kaksi vain vahan toisistaan eroavaa minimiä, joista lännenpuoleinen lähempänä maadoituspisteen potentiaaliarvoa oleva osuu vanhaan Malmströmin kuiluun. Toinen minimi saattaa olla IL-35 alemman mineralisaation puhkeama. Maanpintami ttauksesta voidaan todeta siirroksen ka tkaisevan johtavan vyöhykkeen ja siirtävän sen jatkeet n m etelään (liite 36). Kairaustulosten mukaan siirros liittyy n. 10 m paksuun kerrosrakennetta lei kkaavaan AFB-juoneen. Muodostuman länsipäässä mineralisaatiot ovat siirroksen alapuolella, mutta itäpäässä niitä tavataan sen molemmin puolin. Jos kairauksia vielä jatketaan itäpäässä, on siirroksen olemassaolo muistettava CP-mittausten tulkinnoissa. Mineralisaatio näyttää rajatun melko tarkasti, eikä sen kasvattaminen lisäkairauksin näytä todennäköiseltä. Maadoituspiste on IL-35:n alemman mineralisaation oletetulla jatkeella olevassa heikossa ja ohuessa johdevyöhykkeessä, johon ei liity mineralisaatiota. Johteen jatkeita ei ole tavoitettu muilla mi tatuilla rei.illä. Tällä maadoituksella saadut potentiaalileikkaukset ja maanpintakuva vastaavat IL-35:n maadoituksella saatuja. Kyseessä lienee heij~stusvaikutus. Mainittakoon, että IL-61:n Malmström ki:n maadoituksella IL-39 saatava minimi on 20 m maadoi tuspisteen yläpuolella. - IL-40 syv. 163 m 15 Cu 0,57 % Potentiaalikenttä muuttuu vain vahan maadoituspisteen läheisyydestä (-317 mv/a) viereisen leikkauksen reikiin IL-35 (-292) ja IL-39 (-299). Toisinpäin mitattaessa eli maadoitettaessa IL-35:n ja IL-39:n potentiaalikentta muuttuu selvästi IL-40:en >-2 ja (liitteet 38, 39, 49, 50, 55, 56). Saatu tulos voidaan selittää, siten että johdevyöhyke, johon IL-40:ssa on maadoitettu, on kooltaan selvästi suurempi. Kairausleikkauksiin ja maanpinnalle saadut potentiaalikuvat ovat IL-35 maadoituksella saatujen kaltaiset. Kuten - 4 IL-39 : n tapauksessakin on kyseessä hei jastusvaikutus. Kaikkien edelläkäsiteltyjen maadoitusten antamat tulokset tukevat käsitystä Malmström 1 -mineralisaation päättymisestä hyvänä johteena leikkauksen L = tienoolla; vyöhyke kuroutuu umpeen tai siiros katkaisee ja tkeet.

11 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA IL-35, -39 maadoi tuksilla mitattaessa ei IL-40: ssä saavutetan potentiaaliminimiä. Reiän jatkeelta löytynee johdevyöhyke ja ehkä mineralisaatio. IL-39 ja -40:llä lävistetyt mineralisaatiot näyttävät myöhempien, lähinnä IL-61 maadoituksen mukaan, liittyvän todennäköisemmin alempana olevaan i&lmström 2 mineralisaatioon. Itäreuno jen tulkintoja olisi auttanut merki ttävasti, jos reiät IL-41, -42 ja -58 olisivat olleet mitattavissa. - IL-48 syv m/cu 0.26, Zn 0.77 %/ \'5 2,:3.2 "bp Au 0.3, Ag 60 g/tn. Tällä maadoituksella on mitattu kaikki leikkaukset. Maadoitus ja sen itäpuoleiset leikkaukset seka maanpinta on mitattu KP-1: 11a. Länsipuolen leikkaukset ja maanpinta on mitattu KP-2: lla. Tällöin ei valitettavasti uusittu IL-48 mittausta, mika vaikeuttaa KP-1: 11a ja KP-2:lla saatujen tulosten vertailua. IL-61 ja -62 jäivät tässä vaiheessa mi ttaama tta maaputken tukkeutumisen ja puuttumisen vuoksi. Mineralisaatio ei jatku yhtenäisenä hyvänä johteena maan pinnalle eikä muihin reikiin. Potentiaali maadoituspisteen välittömassä läheisyydessä on Pienin mitattu arvo muualla eli IL-6l:ssa on -481, joten kentän muutos on nopea. Mineralisaatio lienee kooltaan pieni. Maadoituspiste on n. 7 m leveässä erillisessa johdevyöhykkeessa. Maadoituksilla IL-35, -39, -40 ja -61 tehdyissä mittauksissa ei IL-48 saavuta minimia, mika viittaa siihen, että johtava ja mineralisoitunut horisontti, johon em. maadoitukset liittyvät, löytyy reiän jatkeelta. Potentiaali pysyy tähän vyöhykkeeseen saavuttuaan useassa leikkauksessa jokseenkin vakiona, n. arvossa -210, -230, joka leikkauksessa lähes koko johtavan vyöhykkeen leveydellä (kuva 4 1

12

13 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA - IL-52 syv IL-54 syv a - IL-54 syv lisaatio ulotu IL-62:en. IL-48:n alapuolella ei ole reikiä, joten jatkeet sinne ovat auki. Mineralisaatio saattaa jatkua lanteen päin, silla leikkauksen L = reikään IL-55 saadaan selvä terävä minimi syvyydelle 180 m. Samaan kohtaan saadaan tosin myös minimi IL-62:n ylemmällä maadoituksella. IL-55 ei ko. kohdassa lävista johdetta eika mineralisaatiota. IL-55 lienee kairattu johdevyöhykkeen yli. Näissä maadoituspisteissä olevia heikkoja mineralisaatioita ei ole lävistetty muilla rei'illä. Potentiaalikentän jyrkästi muuttuvan pallomaisen muodon perusteella johdevyöhykkeet ovat pienialaisia. Maadoituspisteen projektien ja maanpintaminimin keskinäisestä sijainnista päätellen on kerrosrakenne näiden rei kien kohdalla Pysty - IL-59 syv m, 3 5L 5.9 m/cu 0,27, N 1.85, Pb 1.65 % "Norjalaisten malmi" Oma erillinen mineralisaatio, jota ei ole lävistetty muilla mitatuilla rei'illä. Siihen liittyvä johdevyöhyke jatkuu hyvänä johteena maanpintaan. Mineralisaation mahdollinen puhkeaman paikka näkyy terävänä potentiaaliminiminä maanpintamittauksessa. Aikaisemmin käsitellyillä maadoituksilla saatiin potentiaaliminimi Malmströmin kuilun tienoolle. IL-59 maadoituksella minimi saadaan siitä 200 m lanteen. Muilla maadoituksilla ei saada minimiä tähän kohtaan. Potentiaaliminimin muodosta päätellen mineralisaatio on piippumainen. Reiässä IL-61, joka lävistää sen oletetun jatkeen, ei mineralisaatiota tavata. Jos oletetaan IL-59 lavistävän mineralisaation sen alareunasta, mahtuu se kulkemaan puhkeamaan IL-61:n yläpuolelta. Tämä ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, sillä tällöin se joutuisi kulkemaan läheltä IL-61 mineralisaatioita, eika reiän potentiaalikuva tue tätä ajatusta. Näin ollen mineralisaatio loppunee leikkausten L = ja L = välissä tai se painuu jyrkasti alas. - IL-61 syv m, 1 8n,3.40 m/cu 2.50, Zn 0.11 %, ag 20 g/tn 4.30 m/cu 2.21, Zn 0.69 %, Ag 22 g/tn 6.35 m/cu 0.86, Zn , Ag 8 g/tn Malmström 2 Malmström 2 muodostuu n. 40 m paksusta kolmiosaisesta mineralisaatiosta. Maadoitus on tehty keskimmäiseen. Mineralisaatiot ovat n. 180 m leveän kauttaaltaan lievästi mineralisoituneen johdevyöhykkeen yläosassa.

14 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Johdevyöhyke nayttaa jatkuvan itään päin potentiaalin pienentymättä ainakin leikkauksiin L = ja L = , joissa se tavataan rei'issä IL-39 syv. 165 m ja IL-40 syv m. Molemmissa tapauksissa vyöhyke nayttaa lävistetyn yläreunasta. Valitettavasti IL-40 alapuolelle kairattua reikaa IL-41 ja taman itäpuolelle (L = ) olevaa reikaa IL-42 ei paasty mittaamaan. Näissä tavatut mineralisaatiot sopivat olemaan mineralisaation jatkeita. Länteenpäin lähimpään mitattuun leikkaukseen L = on maadoituspisteestä matkaa 150 m. Täällä ei mineraiisaatiota enää tavata. Se tavataan ehkä syv m, reiässa IL-43, jota ei paasty mittaamaan. Mineralisaatio ei jatku yhtenäisenä hyvana johteena maanpintaan. Potentiaaliminimi tulee maanpinnalla Malmströmin mineralisaation kohdalle heijastusvaikutuksesta. Mineralisaatio loppuu lännessä leikkauksen L = reiän IL-43 tienoolle. Itäpuoleisten tukossa olevien reikien IL-41 ja -42 lävistykset saattavat olla Malmström 2-mineralisaatiota. Jatkeet ovat auki vähän joka suuntaan, varsinkin alaspäin. Muodostuman itäpäässä oleva AFB-juoni siirtanee mineralisaation jatkeet joitakin kymmeniä metrejä etelään. Vastusmi ttausten mukaan johdevyöhyke on leveimmillään IL-61:ssä. - IL-61, syv. 355 m, 31h,30.3 m/cu 0.09 %, Zn 0.29 %, Pb 0.34 %, Ag 25 g/tn (sis. osan 2.50 m/zn 2.29 %, Pb 0.69 %, Ag 22 g/tn.) Mineralisaatio ei jatku hyvana johteena muihin reikiin eika maan pinnalle. IL-48 ja -60 ovat jääneet lyhyiksi. IL-62 ei taman mittauksen aikana ollut auki. Myöhemmin IL-62 saatiin auki ja sen kahteen mineralisaatioon maadoitettiin. Näiden jatkeet eivät ulotu IL-61:en. - IL-62, syv , 35-n, 7 m/cu 0,17 %, Zn 0,66 %, Pb 0,29 %, Au 0,4, Ag 7 g/tn. IL-60:en saadaan terävä potentiaaliminimi syv m. Tämä saattaa olla samaa mineralisaatiota. IL-48 on kairattu ali. Mineralisaation jatkeet idässä saattavat painua IL-61:n alle. Lännessä saadaan potentiaaliminimi leikkauksen L = reikään IL-55 syv. 160 m, kohtaan, jossa ei ole mineralisaatiota eika kunnon johdevyöhykettä. Samaan kohtaan saatiin potentiaaliminimi IL-48:lla. IL-55 sivuuttaa syv. 160 m läheltä jonkin johdevyöhykkeen. Onko kyseessä jommankumman mineralisaa tion jatkeet vai kokonaan uusi johdevyöhyke?. Tähän ei CPmittaus anna vastausta. Mineralisaatio ei jatku hyvana johteena maan pintaan.

15 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA - IL-62, syv ml 5011 Tämä vaatimaton Cu-mineralisaatio on heikon johdevyöhykkeen alakontaktissa. Sen jatkeita ei tavata muissa rei'issä eikä se ulotu maan pintaan. Reiät IL-48, -59 ja -60 ovat jääneet lyhyiksi, eivätkä tavoita potentiaaliminimiä, eivätkä siis johdevyöhykettä, johon maadoitus on tehty. LI ITTEET lin joituskartta magn. kartat Slingram-kar ta t painovoima-kartat IP-kartat EM-37 -profiilit kairareiät ominaisvakiolei kkaukset IL-61, TV % CP-tasokar tat ja -leikkaukset

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25