SUONTEEN KALASTUSALUE. Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry Matti Havumäki

Transkriptio

1 SUONTEEN KALASTUSALUE Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry Matti Havumäki Jyväskylä 2015

2

3 Perustieto-osa 1. Johdanto Edellisen suunnitelman toteutuminen käytännössä Kalastusalueen vesistö Järvet Virtavedet Pienvirtavedet Veden laatu Vesistökuormitus ja ympäristölupien velvoitteet Ympäristölupien määräykset Suonteen kemiallinen veden laatu Etelä-Suonteen vedenlaadun kehitys Pohjois-Suoteen vedenlaadun kehitys Vesien omistus Kalasto Siika Järvitaimen ja lohi Kuha Harjus Muikku Suojeltavat kalalajit Joki- ja täplärapu Raputaudit Kalastus ja saalistilastot Kalastusjärjestelyt Kalastuksen säätely Kalastusalueen viehekalastuslupa Kalastuksenvalvonta... 15

4 Käyttö- ja hoitosuunnitelma 9. Taustaa päätöksenteolle Lain asettamat vaatimukset ja uusi kalastuslaki Vapaa-ajankalastus Ammattikalastus Kalastuksensäätely Kalastuksensäätelyn taustaa Kalastuksensäätelytoimet Nuottaus ja rysäkalastus Kalastuksen järjestäminen, suositukset Kalastonseuranta Seurantamenetelmät ja velvoitetarkkailut Rauhoitusalueet Istutus- ja lisääntymisalueet Taimenen vaellusväylien ajalliset rauhoitukset Verkkojen solmuvälisäätely ja alamitat Verkkokalastuksen solmuvälisäätely Alamitat Ammattikalastuslupa Kalastusalueen viehekalastuslupa Kalastuksenvalvonta Kalastonhoito- ja seuranta Siika Muikku Kuha Järvitaimen ja järvilohi Järvitaimen Järvilohi Merkinnät Muut kalalajit Ravut Jokirapu Velvoiteistutukset/kalatalousmaksut Kunnostukset Suonteen kalastusalueen toimintakalenteri Lähdeluettelo... 31

5 Liitteet: 1. Kartta. Suonteen kalastusalue, 3. jakovaiheen vesistöt ja pienvirtavedet 2. Kalastusalueen osakaskunnat 3. Suonteen kalastusalueelle tehdyt jokirapuistutukset Suonteen kalastusalueen kartta ja yhteislupa-alue

6 PERUSTIETO-OSA 1. Johdanto Suonteen kalastusalueen kaksi viimeistä käyttö- ja hoitosuunnitelmaa (Vaikkinen 2006 ja 2011) ovat ohjeistaneet kalastusalueen kalastuksen säätelyä mm. yleisillä suuntauksilla vaellusväylien rauhoituksilla, pyydyssääntelyllä ja alamitoilla. Säätely on ollut toimivaa. Aiemmissa suunnitelmissa on todettu aluekohtaisen tiedon puute ja esitetty saalisseurantaa säätelypäätösten tueksi. Uusiutuva Kalastuslaki painottaa alue/järvikohtaisen tiedon merkitystä ja kalastuksen säätelyä kalakantojen hoidossa. Käyttö- ja hoitosuunnitelmien painoarvo alueellisessa toiminnassa tulee myös korostumaan ja siihen kirjataan toimintakauden ajalle vuosittaiset tehtävät hankkeista sekä töistä, istutuksista, inventoinneista, seurannasta jne. Tavoitteiden listaaminen helpottaa rahoituksen hakua ja tuo ennustettavuutta alueen toimintaan. Vedenlaatuja istutus-, ja saalistiedot esitetään ympäristöhallinnon tietokantoihin perustuen ja saalistiedot viimeisten tutkimustietojen perusteella. Varsinaisen päätöksenteon on tukeuduttava tuoreimpaan käytettävissä olevaan tietoon. Uusi Kalastuslaki astunee voimaan vuoden 2016 alusta. Kalataloushallinto on suuntaa strategiaansa kohti vapaa-ajan kalastusta ja kaupallisen ammattimaisen kalastuksen ohjaamista ja tukemista. Kalakantojen hoidon perusta on kalastuksen säätelyä. Kalataloushallinnon tavoitteet ja lakiin kirjattavia määräykset uusiutuvassa Kalastuslaissa tulevat koskemaan: kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää hyödyntämistä, elinkeinojen ja virkistyskäytön avulla syntyviä hyvinvointivaikutuksia ja kestävää kasvua, kalakantojen elinvoimaisuuden ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä sekä selkeämpää roolia eri toimijoille, yhteistyötä, toimivaa hallintoa ja alueellisten toimijoiden kuten vesialueen omistajien ja kalastaja- ja ympäristöjärjestöjen osallistumista. Kalastuksen säätely perustuu muun muassa alueellisiin ja valtakunnallisiin hoitosuunnitelmiin. Säätelyä toteutetaan asetuksilla sekä ELY-keskuksen hallintopäätöksillä. Lisäksi vesialueen omistajilla on jatkossakin mahdollisuus asettaa lupaehtoja myymiinsä kalastuslupiin Lain avulla helpotetaan kaupallisten kalastajien kalastuslupien saamista. Kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu yhdistetään yhdeksi maksuksi (kalastonhoitomaksuksi on esitetty 39 euroa vuodessa). Maksuvelvollisuus on kaikilla vuotta täyttäneillä. Kelaonginta ja silakkalitkalla kalastus muuttuuvat maksuttomiksi yleiskalastusoikeuksiksi ja vapaa-ajankalastaja saa kalastaa korkeintaan 8 verkolla (240 metriä verkkojataa). 1

7 Jo edellisessä Suonteen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa (myöhemmin KHS) tuotiin esiin kalansaaliin, kalaston ja kalastuksen seurannan tarve. Ilman yhteisesti sovittuja seurannan mittareita ei kalastuksen säätelyjärjestelmä voi toimia tehokkaasti. Yhtenäisten alueiden luominen sopimuspohjaisesti on edellytys kalavarojen joustavaan ja tehokkaaseen käyttöön. Lupajärjestelmiin liittyy myös kalastuksensäätely kalakantojen mukaan. Tähän tehtävään liittyy paljon haasteita, koska sisävesillä kalastuksensäätelyjärjestelmien kehittely on uuden lain myötä vasta alkamassa. Tässä suunnitelmassa on kuitenkin pyritty antamaan eväät seurannan ja säätelyn toteuttamiseksi. 2. Edellisen suunnitelman toteutuminen käytännössä Vuonna 2011 kalastusalueen kokouksessa hyväksytyssä Suonteen, Myllynkosken ja Viherinkosken käyttö- ja hoitosuunnitelmassa (Vaikkinen 2011) esitetyistä toimenpiteistä merkittävimpänä voidaan mainita mm. alamittapäätökset, kalastuskieltoalueet ja verkkojen solmuvälisäätelyn toteuttaminen. Yleisesti ottaen käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteita on toteutettu ja ehdotetut säätelypäätökset ovat toteutuneet. Edellisessä suunnitelmassa usein mainittu kalakantojen seuranta ei ole toteutunut riittävällä tasolla jotta alueella voitaisiin tehdä tietoon perustuvia säätelypäätöksiä. 3. Kalastusalueen vesistö Suonteen kalastusalue kuuluu Kymijoen vesistön keskiosiin (14.) ja Sysmän reitin valuma-alueelle (14.8). Ne jakautuvat edelleen Jääsjärven alueeseen (14.82), Rautaveden alueeseen (14.83), Ala-Suonteen alueeseen (14.84) ja Ylä-Suonteen valuma-alueeseen (14.85). Lisäksi mm. Hirvijärvi ja Siikavesi kuuluvat Mäntyharjun reitin valuma-alueeseen (14.9) ja edelleen Puulaveden alueeseen (14.92). Valuma-alue ja Suonteen kalastusalue on esitetty liitteessä Järvet Sysmän reitille on ominaista lyhyiden virtavesijaksojen ja vaihtelevan kokoisten järvialtaiden vuorottelu. Reitin vedet virtaavat Suonteen lounaisosasta ja Viherinkosken kautta Viheriin, josta Jääsjärveen on kaksi laskua. Läntinen reitti virtaa Joutsan Myllynkosken kautta Angesselkään ja sieltä etelään mm. Laiskaselän ja Oravakivensalmen kautta Jääsjärveen. Angesselkä saa myös lisävesiä Rautavedeltä. Eteläinen reitti virtaa Viheristä mm. Retisen uittokanavan kautta Jääsjärven 2

8 Talaslahteen. Jääsjärven lounaispäästä vedet virtaavat Tainionvirran ja välijärvien kautta Päijänteeseen. Kalastusalueella sijaitsee noin 100 järveä tai lampea. Suurimmat järvet ovat Suontee (149 km²), Viheri (432 ha) Angesselkä-Puttolanselkä (535 ha) ja sekä erillisinä altaina Iso-Säynätjärvi (519 ha), osa Hirvijärveä (yht. 520 ha) ja Siikavesi Puulan vesistön osana. Suonteen pohjoisosa on matala. Keskisyvyys on vain 7 m, maksimisyvyyden ollessa reilut 21 m. Etelä-Suonteen suurin syvyys on noin 40 m. Myllykosken yläpuolen valuma-alueen koko on 685 km². Keskivirtaama (MQ) on vuosina ollut 4,9 m³/s, keskiylivirtaama (MNQ) 7,9 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 2,9 m³/s. 3.2 Virtavedet Suonteen kalastusalueen merkittävimmät virtavedet ovat Viherinkoski ja Joutsan Myllykoski. Myllyn- ja Viherinkoskille on laadittu käyttö- ja hoitosuunnitelma edellisen KHS:n yhteydessä (Vaikkinen 2011). Myllykosken ja Viherinkoskessa koekalastuksissa havaittu lajisto on ahven, kivennuoliainen, kivisimppu, made ja särki. Myllynkoskessa myös taimen ja kirjolohi Pienvirtavedet Virtavesien koekalastuksissa ja velvoitetarkkailujen seurantakalastuksessa saatu lajisto pienvirtavesissä on ollut Kitkanjoella ahven ja Kostamonjoella ahven, kivisimppu, särki, made ja hauki. 3.3 Veden laatu Suunnittelualueen keskeiset järvet ovat ravinteisuudeltaan karuja tai lievästi rehevöityneitä. Järvet ovat myös melko kirkasvetisiä (lähinnä värittömiä) tai vedessä on vain lievästi humusta. Vesistöt ovatkin erinomaisia kalataloudellisesti ajatellen. Kalastusalueen järvistä Etelä-Suontee, Viheri ja Iso-Säynätjärvi ovat erinomaisessa tilassa. Pohjois-Suontee, Anges- ja Puttolanselkä ovat hyvässä tilassa ja Suur Kurjärvi sekä Kälkänjoki tyydyttävässä tilassa (Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma 2015). Turvetuotantoa on monen pienveden latvoilla mm. Kostamonjärven Kitkajoella, Vallasjoella ja Kälkänjoella. 3

9 3.3.1 Vesistökuormitus ja ympäristölupien velvoitteet Angesselkää kuormittavat Joutsan kunnan jätevesien puhdistamo ja Taimen Oy:n kalanviljelyslaitos. Hajakuormitusta tulee virtauksen mukana myös Rautavedeltä, Puttolanselältä ja muilta lähivesiltä. Kuormittajien vaikutukset näkyvät lähivesistöissä lähinnä ravinnepitoisuuden nousuna, mutta siinäkin esiintyy vuosien välisiä eroja. Joutsan jätevedenpuhdistamon kuormitukselle on määrätyt enimmäismäärät (Dnro LSSAVI/29/04.08/2011) on esitetty taulukossa 1. Laitoksen vedet lasketaan Angeselkään. Taulukko 1. Joutsan seudun jäteveden puhdistamon kuormituksen lupamääräys Pitoisuus mg/l Käsittelyn reduktio väh. % BOD 7atu P tot 0,6 95 COD Cr Kiintoaine NH 4 Ammoniumtyppi 6 90 Taimen Oy:n kalanviljelylaitoksen fosforipäästö vesistöön saa olla enintään 330 kg vuodessa. (Taimen Oy, , Dnro LSSAVI/267/04.08/2010) Kalastusalueen pohjoispuolella on turvetuotantoalueita mm. (Leivonmäen Vallasjoen v-a) joiden kuivatusvedet laskevat Pohjois-Suonteelle. Myös Puulaveteen kuuluvaa Siikavettä rasittavat turvetuotannon kuivatusvedet. Turvetuotannon aiheuttamaa rasitusta kalastusalueen vesistöihin aiheuttaa myös Leivonmäen alueen turvetuotantoalueet Ympäristölupien määräykset Taimen Oy:lle ( , Dnro LSSAVI/267/04.08/2010) on määrätty 600 euron kalatalousmaksu ja Joutsan seudun jäteveden puhdistamo ( , Dnro LSSAVI/29/04.08/2011) on mukana alueen yhteistarkkailussa, jossa on mm. havaskokeita joka toinen vuosi (alkaen 2011, jne), Nordic-koeverkkokalastuksia joka neljäs vuosi (alkaen 2011, jne) ja kalastustiedustelu joka viides vuosi (2015, jne). Laitoksilla on myös kemiallinen vesistötarkkailuohjelma. 4

10 3.4 Suonteen kemiallinen veden laatu Etelä-Suonteen vedenlaadun kehitys Etelä-Suonteelta on pitkä aikasarja vedenlaadun mittauksia. Syvänne alueelta (näyte n. 30,5 m) on koottu pohjan vesikerroksen ja pintaveden laatutietoja vuosilta (Kuvat 1-5). Pohjois-Suonteen aikasarja ei ole yhtä pitkä, mutta veden laatutietoja on jo vuodesta Etelä-Suonteella pintaveden värissä ja kokonaisfosforissa on 70-luvun alussa ollut korkeampia arvoja, mutta tilanne on vakiintunut jo 80-luvulle tultaessa. Kemiallinen hapenkulutus on pysynyt käytännössä muuttumattomana koko tarkastelujakson ajan. Alusvedessä hajonta on ollut suurempaa, mutta trendiä parempaan tai huonompaan suuntaan ei ole havaittavissa. Kuva 1. Suonteen pintaveden väriluku (Mg Pt/l), kokonaisfosfori (F tot ) ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) Kuva 2. Suonteen alusveden väriluku (Mg Pt/l), kokonaisfosfori (F tot ) ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn)

11 Pohjanläheisen vesikerroksen läheisyydessä on aika-ajoin vähähappisuutta mikä voi rajoittaa kalojen viihtyvyyttä syvänne alueilla, mutta hapettomuutta ei ole osunut mittausajankohdalle. Hapettomuus pelkistää esim. fosforia takaisin ravinnekiertoon. Kuva 3. Suonteen alusveden happipitoisuus (mg/l) ja kyllästysaste (%) Veden ph-arvo vaikuttaa monen eliölajin viihtyvyyteen vesistössä. Etelä-Suonteella ph näyttäisi jopa laskeneen 1980-luvulle tultaessa, mutta on noussut pintavedessä lähelle neutraalia 1990-luvun alkupuolelta. Alkaliniteetti eli veden happojen sitomiskyky voi karuilla järvillä olla huono. Suonteella tilannne on muuttunut tyydyttävästä hyväksi ja järvi kestää happokuormaa hyvin. Ilman kautta tuleva hapan laskeuma on nykyisin pienentynyt huomattavasti 1980-luvun arvoista. Kuva 4. Suonteen pinta- ja alusveden ph-arvoja maaliskuussa

12 Kuva 5. Suonteen pinta- ja alusveden alkaliniteettiarvoja maaliskuussa Pohjois-Suoteen vedenlaadun kehitys Pohjois-Suonteella havaintopisteen syvyys on n. 9 m. Kesäaikainen kerrostuneisuus ei näin matalassa muodostu täydellisesti. Yleensä harppauskerros asettuu noin 9 12 metrin välille. Pohjan läheiset näytteet on otettu 5 9 metrin syvyydeltä maaliskuussa. Veden väri on kirkastunut mittausajankohdan aikana. Vaihtelu on suurta, mutta viime vuosina ei ole havaittu erityisen tummaa vettä. Fosforipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus ovat myös laskeneet hieman. Kuva 6. Pohjois-Suonteen alusvedenveden väriluku (Mg Pt/l), kokonaisfosfori (F tot ) ja kemiallinen hapenkulutus (CODMn)

13 Pohjanläheisen vesikerroksen läheisyydessä on aika-ajoin vähähappisuutta mikä voi rajoittaa kalojen viihtyvyyttä syvänne alueilla, mutta hapettomuutta ei ole osunut mittausajankohdalle (Kuva 7). Kuva 7. Pohjois-Suonteen alusveden happipitoisuus maaliskuussa (mg/l) ja kyllästysaste (%) Pohjois-Suonteella veden ph on hieman matalampi kuin Etelä-Suonteella, mutta näyttäisi myös vakiintuvan 6,5 ja 6,9 välille. Kuva 8. Pohjois-Suonteen pinta- ja alusveden ph-arvoja maaliskuussa

14 4. Vesien omistus Suonteen kalastusalueen pinta-ala on ,7 hehtaaria, josta järjestäytyneen hallinnon piiriin kuluu ,5 ha eli 87,5 %. Kalastusalueella sijaitsee yhteensä 29 järjestäytynyttä osakaskuntaa. Alueelle on kuusi pientä, alle 100 hehtaarin osakaskuntaa ha osakaskuntien (16 kpl) osuus on 55,2 %, keskisuurten ha (7) 24,1 % ja yli 1000 ha (6) 20,7 % alueen osakaskunnista. Vesialueen mukaan vastaavat pinta-alaprosentit ovat noin 18, 26 ja 44 % (Vaikinen 2011). Osakaskunnat on luetteloitu liitteessä Kalasto Suonteesta alkavan Sysmän reitin kalastoon kuuluvat kaikki tavallisimmat kalalajit. Luontaisina esiintyvien lisäksi tälle alueelle on istutettu järvilohta, kirjolohta, harjusta sekä ankeriasta. Kalastusalueella elää myös rapukanta, jonka voimakkuudessa on eroja. Ravustettavia vesialueita alueella on Hirvijärvi (jokirapu), Valkealampi ja Suontee-järven eteläosa, jossa Hirvensalmella on pyyntikelpoinen täplärapukanta. Nykyisistä kala- tai rapukannoista ei ole seurantatietoa. Suonteeseen sekä Myllynkosken ja Viherinkosken koskialueille on istutettu harjusta. Etelä-Suonteelta on saaliksi saatu yli kilon painoisia järviharjuksia. Myös Myllynkoskeen ja Viherinkoskeen istutettu virtakutuinen harjuskanta on kasvanut nopeasti. Koskialueiden ensimmäisten istutuserien kookkaimmat kalat ovat ylittäneet 35 cm alamittapituuden. 9

15 5.1 Siika Siikaa on istutettu epäsäännöllisesti (Kuva 9). Suonteessa on myös lisääntyvä siikakanta. Kuva 9. Suonteen siikaistutukset vuosina Järvitaimen ja lohi Suonteen kalastusalueen taimenkanta on käytännössä istutettua. Suonteen järveen on istutettu 2 3 vuotiasta järvitaimenta viimeisen 10 vuoden aikana lähes joka vuosi (Kuva 10) Myllynkoskeen on istutettu spa-mätiä vuosina yhteensä kappaletta, joista ja kappaletta. Myllynkosken sähkökalastuksissa kaikki taimenet olivat otoliittivärjättyjä mäti-istukkaita. Mädin säilyvyys 0+ poikasiksi oli melko huono (0,3 %) (Syrjänen 2013) Viheriin/Viherinkoskeen on istutettu 2-v taimenia vuosina 2008 (523 kpl), 2010 (600 kpl) ja 2011 (1271 kpl) (Kuva 10) Myllynkoskeen on tehty kalataloudellisia kunnostuksia 2000-luvulla. 10

16 Kuva 10. Suonteen siikaistutukset vuosina Kuha Kuha on runsastunut Suonteella. Nykyisestä kuhan kokonais- tai yksikkösaaliista ei ole tietoa. Kasvututkimuksia ei ole tehty, josta selviäsi kuhan ravintotilanne ja mahdollisesti luontaisesti lisääntyneen kannan ja istukkaiden välinen suhde saaliiksi rekrytoituvissa kaloissa. Kuva 11. Suonteen kuhaistutukset vuosina

17 5.4 Harjus Järveen istutetut Puruveden kantaa olevat järviharjukset on esitetty kuvassa 12. Viherinkoskeen on istutettu vuosina kpl ja kpl 1-vuotiasta Rautalamminreitin harjusta. Kuva 12. Suonteen järviharjusistutukset vuosina Muikku Etelä-Suonteen muikkukanta on ollut runsas. Pohjois-Suonteella muikkua esiintyy vähemmän. Kaupallinen muikun pyynti keskittyy Etelä-Suonteelle ja erityisesti sen eteläosille. Muikkua pyydetään myös verkoilla. 5.6 Suojeltavat kalalajit Suonteen alkuperäisistä kalakannoista ei ole tietoa. Taimenen luontainen lisääntyminen Suonteen vesistössä on epävarmaa. Alkuperäisistä siikakannoista ei ole tietoa. Planktonsiika on vaarantunut ja järvisiika on luokiteltu silmällä pidettäväksi (Rassi ym. 2010). Kaikki taimenistukkaat merkitään rasvaeväleikkauksella luonnossa syntyneiden erottamiseksi istutuskaloista. 12

18 5.7 Joki- ja täplärapu Raputaudit Jokiravun elinpiiri Suomessa on kaventunut täplärapuistutusten ja rapuruton vuoksi. Rapurutto on kuitenkin tullut jäädäkseen ja tulee kaventamaan jokiravun elinpiiriä myös tulevaisuudessa. Rapurutosta on vähintään kahta erityyppistä kantaa (As ja Ps1), joista toiselle jokiravulla on ilmeisesti syntynyt jonkinasteista vastustuskykyä. Jokiravulla tavataan myös psorospermium haeckeli loisia, joita esiintyy varsin yleisesti. Loiset saattavat runsaasti esiintyessään aiheuttaa jopa ravun kuoleman. Lisäksi ravuilla tavataan ns. valkopyrstötautia, joka ilmenee ravun pyrstön alapuolen vaalenemisena. Muita virustauteja ovat baculovirustartunta ja uutena tautina jokiravulla on todettu pyrstöjalkatauti. Palovammatauti ilmenee tummareunaisina reikinä ravun kuoressa. Kaikki taudit ovat ainakin jossain määrin haitallisia jokiravuille, mutta eivät aiheuta joukkokuolemia. Rapujen siirtämisen tekee erityisen hankalaksi piilevän rapuruton mahdollisuus. Se selittää myös ruton säilymisen monien vuosikymmenien ajan ilman amerikkalaista isäntälajiaan täplärapua. Jokirapujen siirtoistutuksissa voi kulkeutua myös tätä rapukannassa piileskelevää rapuruttoa, mikä aikanaan tekee, ja on tehnyt, monista istutuksista tuloksettomia. Rapuja ei missään tapauksessa saa siirtää paikasta toiseen eikä istuttaa ilman asianmukaisia lupia ja tutkimuksia. Raputauteja tutkitaan elintarviketurvallisuusvirastossa EVIRA:ssa. Ruton tuhoama jokirapukantaa voidaan korvata siirtoistutuksin muutaman vuoden kuluessa siitä, kun kannan tuhoutumisesta on saatu varmuus. Kannan kotiuttaminen kohtuullisen nopealla 4-5 vuoden aikataululla vaatii kuitenkin satojen jopa tuhansien sukukypsien rapujen istuttamista. Jos vesistöön on istutettu täplärapuja, jokirapukannan kotiuttaminen ei enää ole mahdollista. Täplärapu sairastuu myös ruttoon varsinkin, jos ympäristön olosuhteet lisäävät ravun stressitekijöitä. 13

19 6. Kalastus ja saalistilastot Suonteelta ei ole kerätty saalistietoja. 7. Kalastusjärjestelyt 7.1 Kalastuksen säätely Suonteen kalastusalueen hallitus on antanut kalastuslain 37 :n 2 momentin ja kalastusalueen ohjesäännön sekä Suonteen, Myllynkosken ja Viherinkosken käyttö- ja hoitosuunnitelman ( ) nojalla seuraavat määräykset: - Ravustustuksesta ja sen rajoituksista päättävät osakaskunnat. - Verkkojen käyttökielto yli 6 m syvyydessä välisenä aikana Suonteen järvelle, Angesselälle, Puttolanselälle ja Viherinjärvelle on määrätty mm:n solmuvälin verkkojen käyttökielto. - Verkko-, rysä- ja vapakalastus on kielletty osalla Joutsan osakaskunnan (172:402:876:3) vesialueita ajalla Kieltoalue alkaa 200 metriä kantatie n:o 4:n länsipuolelta ja jatkuu Myllynkosken yläpuolella sijaitsevalle Viherinjärveen kuuluvan lahdensuun tasolle saakka. - Solmuväliltään alle 55 mm:n verkkojen käyttö on kielletty samalla vesialueella läpi vuoden. - Myllynkosken koskialueella (Pohjoismylly 172:402:25:8) kalastus on täysin kielletty. - Viherinkosken ja Virtasalmen vesialueilla solmuväliltään alle 55 mm:n verkkojen käyttö on kielletty. Rajoitusalue alkaa 200 metriä Viherinkosken maantiesillan alapuolisilta vesialueilta ja ulottuu Suonteen suunnassa Linnasaaren pohjoiskärjen tasolle. - Suonteen kalastusalueen hallitus on määrännyt kalastuslain 35 :n 2 momentin nojalla saaliiksi otettavien kalojen ja rapujen alamitaksi: Harjus 35 cm, kuha 45 cm, järvilohi ja taimen 60 cm ja rapu 10 cm. Päätös koskee kaikkia Suonteen kalastusalueen vesialueita. 14

20 7.2 Kalastusalueen viehekalastuslupa Kalastusalue on myynyt viehekalastuslupia vuodesta 1986 lähtien. Kalastusalueen lupa on venekuntakohtainen ja rajoitettu 6 vapaan. Luvan voi ostaa koko lupa-alueelle tai vain Ollinsalmen pohjoispuoliselle lupa-alueelle. Osakaskuntien kanssa tehdyissä sopimuksissa on tarkoituksenmukaista, että kalastusalue saa luvanmyöntöoikeuden korvauksetta käyttöönsä ja voi käyttää lupatulot kalatalouden kehittämiseen ja kalastusaluetoiminnan kulujen kattamiseen. Kalastusalueen tulee olla mukana osakaskuntien toiminnan ja lupamyynnin kehittämiseen liittyvissä hankkeissa ja tarvittaessa käynnistää sellaisia. 8. Kalastuksenvalvonta Kalastusalueella ei ole ollut järjestettyä kalastuksen valvontaa. 15

21 KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA 9. Taustaa päätöksenteolle 9.1 Lain asettamat vaatimukset ja uusi kalastuslaki Nykyisen Kalastuslain 1 :n mukaan kalastus tulee järjestää siten, että pyritään vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Kalakantaa tulee myös hoitaa ja lisätä sekä välttää toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon. Pykälä asettaa kalastusoikeuden haltijalle velvoitteen huomioida päätöksissään kalaston ja vesistön tila ja suhteuttaa toimet sen mukaisesti. Samaa päämäärää on tavoiteltava myös käyttö- ja hoitosuunnitelmassa ja annettava kalastusoikeuden haltijoille (osakaskunnille) riittävät valmiudet päätösten tekemiselle. Uuden kalastuslain tavoitteita ovat luontaisesti lisääntyvät elinvoimaiset ja monimuotoiset kalakannat, elinkeinokalastuksen edistäminen ja vapaaajankalastuksen edistäminen (lupamyynnin yksinkertaistaminen, ei-osakkaiden vapaaajan kalastus ym.). Osakaskunnat ovat omistusyksiköitä, jotka vastaavat kaikesta maa- ja vesialueeseensa liittyvistä asioista. Kalastusalueen tavanomaista päätöksentekoa säätelevät kalastuslaki, kalastusasetus ja hallintolaki, osakaskunnissa lisäksi yhteisaluelaki. Kalastuslain määrätään kalastusalueen kokoonpanosta ja toiminnasta. Kalastusalue toimii osittain yksityisoikeudellisena ja osittain viranomaisluonteisena hallintoyksikkönä. Yksityisoikeudellista puolta kalastusalueen toiminnassa edustaa mm. yhtenäiskalastuslupien myyminen. Viranomaistoimintaa on mm. kalastusrajoituksista määrääminen, jolloin päätöksiä tehtäessä on noudatettava hallintolain määräyksiä mm. kuulemisesta ja kuuluttamisesta. Viranomaistoiminnan raja voi kalastusalueella olla varsin häilyvä. Uusiutuva Kalastuslaki muuttaa kalastusalueet kalatalousalueiksi. Viranomaistehtävät eivät lakimuutoksessa ole toistaiseksi selvinneet. Valtakunnallisia strategioita tullaan sisällyttämään KHS:iin. Jopa rajat saattavat muuttua. KHS:t tullaan hyväksymään viranomaisilla ja ELY-keskusten yhteyteen perustetaan alueellinen yhteistyöryhmä, joka koostuu alueellisista toimijoista (mm. tutkimus, ympäristöjärjestöt, viranomainen ja kalatalousalue). Suuremmille järville tulee määrittää ammattikalastukseen soveltuvat alueet 16

22 9.2 Vapaa-ajankalastus Pääosa nykyisestä kalastuksesta voidaan lukea vapaa-ajankalastukseksi. Kotitarvekalastuksen osuus on yhteiskunnan muuttuessa vähentynyt ja tärkeämmäksi on tullut enemmänkin elämyksien tavoittelu kuin ravinnon hankinta. Vapaa-ajankalastuksen perusedellytys on kalastusmahdollisuuksien järjestäminen, kalastusalueella lähinnä kalastuslupien saatavuuden varmistaminen. Keski-Suomen kalastusalueet ovat tämän suhteen onnistuneet vähintäänkin hyvin, mitä osoittaa jokaisella alueella saatavilla oleva yhtenäiskalastuslupa. Suonteella kalastusalueen lupa-alue kattaa lähes kaikki vesialueet Suonteella. Anges- ja Puttolanselällä lupa-alue ei ole kattava. Vapaa-ajankalastuksen kiinnostavuutta lisää mahdollisuus hyvään saaliiseen. Kalastustapahtuma on monelle vapaa-ajankalastajalle lähes yhtä tärkeä kuin saaliin saaminen. Tämän vuoksi kalavedenhoitotoimenpiteet ovat erityisen tärkeitä kalaveden kiinnostavuuden ylläpitämisestä. Vapaa-ajankalastajien ostamista kalamerkeistä tulevat varat kattavat suuren osan osakaskuntien tuloista ja tukevat osaltaan myös osakaskuntien toimintaa. Vapaa-ajan kalastusta on Keski-Suomessa kehitetty aktiivisesti. Viimeisenä on valmistunut Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelmat vuosille (K-S:n ELY-keskus, raportteja 10/2013). Siinä kehittämistavoitteet listattiin seuraavasti: - vapaa-ajankalastusmahdollisuuksien monipuolinen hyödyntäminen - vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tukeminen - vapaa-ajankalastuksen sosio-ekonomisten hyötyjen esiin nostaminen Tavoitteita pyritään edistämään 12 toimenpiteen avulla: 1. vapaa-ajankalastuksen infrastruktuurin kehittäminen 2. luvanmyynnin parantaminen 3. erityiskohteiden lisääminen 4. lisätään lähikalastuskohteita ja muita matalan kynnyksen kalapaikkoja 5. ekologisesti kestävien säätelytoimien käyttöönotto 6. saaliin valinta ja käsittely 7. kalastuskilpailujen kehittäminen vastuullisemmaksi 8. vaelluskalojen elinkierron turvaaminen 9. tiedottaminen 10. alan tutkimuksen edistäminen 11. yhteistyön lisääminen kuntien kanssa 12. vapaa-ajankalastustoimijoiden keskinäisen tiedonkulun parantaminen 17

23 Vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelmalla ei ole oikeusvaikutuksia, mutta se ohjaa kalatalousviranomaisen toimintaa ja suuntaa rahoitusta. 9.3 Ammattikalastus Ammattikalastajien mukaan merkittävin haitta ammatin harjoittamiselle on kalastuslupien saatavuus. Kalavesien pirstoutuneisuus hankaloittaa myös lupien hankkimista. Uusi kalastuslaki jättää ELY-keskukselle mahdollisuuden järjestää ammattikalastukselle mahdollisuuden ammattikalastukselle sopivaksi luokitelluille järville. Ammattikalastuslupia voidaan myydä myös kalatalousalueiden tehtävänä. Näin saavutettaisiin riittävän laajat yhtenäiset lupa-alueet kalastajien käyttöön ja kalastuksen ohjaaminen olisi alueellisen tietotaidon varassa. Lupa-asiaa käsitellään laajemmin kappaleessa Sisävesien ammattikalastuksen kokonaisvolyymi perustuu muikunkalastukseen, mutta alueellisesti painoarvo on muilla kaloilla. Keski-Suomessakin kuhalla, mateella, ahvenella ja hauella. Myös särkikalan käyttöä elintarvikkeena pyritään maakunnallisesti lisäämään. 10. Kalastuksensäätely 10.1 Kalastuksensäätelyn taustaa Kalastuksen säätelyn tavoitteet määritellään kalastuslaissa. Laki edellyttää, että kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Laissa ei kuitenkaan määritellä keinoja, joilla tavoite toteutetaan. Yleisesti kalastuksen säätelyn perustuu pyyntiponnistuksen säätelyyn, jonka tavoitteena on eri kalalajien kannalta kohtuullinen ja rajattu kalastuskuolevuus. Nykyisin kalastuksen suurinta pyydysmäärää säädellään pyydysyksiköiden avulla. Kalastuslaissa (1982/286) säädetään lähinnä pyydysyksiköiden jakamisesta eri kalavesien osakkaiden ja muiden tahojen kesken, mutta laissa ei sanota, kuinka vesialueen kokonaispyydysyksikkömäärä tulee määrätä. Kalastuslakia voidaan kuitenkin tulkita siten, että pyydysyksiköiden kokonaismäärä olisi lähellä vesialueen mahdollisimman pysyvää tuottavuutta ja kalataloudelliset näkökohdat huomioiva. Yksiköiden kokonaismäärä olisi siis lähellä kalastuksen optimitilannetta (Marjomäki ym. 2005). 18

24 Kalastuksen säätelyssä vesialueen tulee olla osakaskuntaa laajempi alue. Peruslähtökohtana on säätelyn kattavuus kalalajien koko elinalueella sen elinkierron eri vaiheissa. Kalastuksen säätely edellyttää saaliin ja kalakantojen seurantaa eli tietoa vesialueen kalavaroista, kalastuksesta ja saaliista. Kalastusalueen tulee järjestää kalastuksen ja kalakantojen seuranta niin, että kalastuksen ohjaus pystytään toteuttamaan. Kalastusalueen hallitus analysoi seurantatietoja ja sääntelyn vaikutuksia säännöllisesti ja tekee tarvittaessa muutokset kalastuksen säätelyä koskeviin suosituksiin Kalastuksensäätelytoimet Kalastusalueiden kalastuksen järjestämisen ensimmäisenä tavoitteena on luoda tasapuoliset kalastusmahdollisuudet kalavarojen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Siinä yhtenäislupa ja ammattikalastus toimivat reilusti osakaskuntien hyväksymällä tavalla, huolehditaan vahvoista kutukannoista ja helposta luvansaannista. Suonteen kalastusalueen kalastuksen järjestämisen lähtökohtana on kalakantojen kestävä käyttö kaikilla eri kalastusmenetelmillä, Suonteen muikkuvarojen kaupallinen hyödyntäminen (ammattikalastuspyydyksinä kalastusalue pitää nuotta ja rysää) ja läpinäkyvä perusteltu päätöksenteko. Kalastusalueella pyritään estämään kasvun ylikalastusta seuraamalla kalakantaa ja säätelemällä pyydysten ominaisuuksia ja pyyntiaikoja sekä säätämällä kalalajien pyyntikokoa. Kalastuksen säätelyn menetelmiä ovat: - Kalastuksen ajalliset rajoitukset - Kalastuksen paikalliset rajoitukset - Pyyntivälineen ominaisuuksia koskevat rajoitukset - Pyyntipaineen, pyydysten tai kalastajien määrää koskevat rajoitukset Kalapyydysten ajalliset käyttörajoitukset tulee asettaa ajallisesti kuten myös alueellisesti sellaisiksi, että ne kohdistuvat tarkoin siihen kalalajiin tai kantaan, johon niillä pyritään vaikuttamaan. Yleensä rauhoitusajoilla kuten myös rauhoitusalueilla pyritään turvaamaan kalakannan lisääntyminen ja rauhoitusajat koskevat kalojen lisääntymisaikoja. Lisäksi vakiintuneet kalojen istutuspaikat voidaan rajata kalastuksen ulkopuolelle määräajaksi. Kalastusasetuksessa on säädetty lohen, järvitaimenen, purotaimenen, nieriän, harjuksen, nahkiaisen ja rapujen rauhoitusajoista. Näihin rajoituksiin voidaan tehdä 19

25 muutoksia vain muuttamalla asetusta. Osakaskunta voi asettaa osakkailleen ajallisia rajoituksia ja antaa alueellisia määräyksiä kalastuksen harjoittamisesta, mutta rajoitukset eivät voi koskea yleiskalastusoikeuden nojalla harjoitettavaa onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta. Ely-keskus voi hakemuksesta kieltää yleiskalastusoikeuteen perustuvan onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen. Alueelliset kalastusrajoitukset vaikuttavat samalla tapaa kuin ajallisetkin rajoitukset. Alueellisilla pyyntirajoituksilla yleensä pyritään turvaamaan kalojen lisääntyminen tai vaellukset. Lisäksi aluerajoituksilla voidaan rajata istutuspaikat kalastuksen ulkopuolelle. Kalastusalue voi perustaa rauhoituspiirin, jossa voidaan rajoittaa pyydysten käyttöä. ELY-keskus voi kieltää läänikohtaisen viehekalastuksen sekä onkimisen ja pilkkimisen. Onkiminen, pilkkiminen ja kalastus läänikohtaisella luvalla on kielletty lohi- ja siikapitoisten vesien koski- ja virtapaikoissa. Säätelypäätöksiä tehtäessä seurannan rooli korostuu. Päätökset tehdään määräajaksi ja niin toimivuutta on seurattava Nuottaus ja rysäkalastus Ammattikalastuksen perusedellytys on kulloinkin käytettävään kalastusmuotoon soveltuvan kalastusoikeuden käyttöön saaminen. Nuotta ja rysä ovat ammattikalastajien pyydyksiä ja siksi näitä pyydyksiä on käsiteltävä pyyntilupia myönnettäessä erikseen. Muille pyydyksille luvat myöntää osakaskunta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman ja omien sääntöjensä mukaisesti. Ammattikalastuspyydysten pyyntiponnistus ja optimaalinen saalis tulee määrittää vesistökohtaisesti. Pyyntiponnistuksen ja optimaalisen saaliin määrittäminen vaatii, että kalakannan tuottoon liittyvät parametrit tunnetaan tarkasti. Ongelmalliseksi pyyntiponnistuksen arvioimisen tekee se, että perusparametreja ei tunneta lainkaan tai huonosti ja se, että pyyntikohteena voi olla muikun lisäksi siika ja kuha. Samalla alueella on usein myös muita muikun- ja siian- ja kuhanpyyntimuotoja (Marjomäki 2005). Tulevaisuudessa tilanne voi olla monimutkaisempi, jos nykyisin vähäarvoisten kalalajien kuten kuoreen arvostus kasvaa ja pyynti kohdistuu myös näihin kalalajeihin. 20

26 11. Kalastuksen järjestäminen, suositukset 11.1 Kalastonseuranta Suonteen kalakannoista ja kalastuksesta kerätään tietoa, jotta kalastusalue ja kalaveden omistajat voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kalastuksen järjestämisestä. Kalastusalueen kala- ja rapuvaroja hyödyntävät useat erilaiset kalastajaryhmät, joiden pyyntitavat ja suhde kalastukseen ovat erilaisia. Kalavarojen hyödyntäminen voi tapahtua monella eri tavalla. Mahdolliset ristiriidat eri kalastajaryhmien välillä ja kala- ja rapuvaroihin liittyvät kysymykset on helpompi ratkaista perustellusti, kun käytössä on vesistö- tai järvikohtaista tietoa. Tietoa hankkimalla ja välittämällä sitä osakaskunnille ja kalastajille kalastusalueella on mahdollisuus säilyttää sille kuuluva keskeinen rooli päätettäessä alueensa kalastusasioista. Seurannan järjestämisessä kalastusalueen on päätettävä mitä tietoja tarvitaan käyttöja hoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamista varten. Kalastusalueen lähtökohtina seurannan järjestämisessä ovat tietojen käyttötarpeen lisäksi käytettävissä olevat resurssit. Tietoa on turha kerätä, jos sitä ei voi määritellyssä aikataulussa käyttää hyödykseen. Käyttö- ja hoitosuunnitelma osion lajikohtaisissa hoito-ohjeissa on esitetty lajikohtainen tiedontarve ja seurantaehdotus. Taulukkoon 3. on koottu ehdotus mm. kalaston ja kalastuksen seurannan järjestämisestä Seurantamenetelmät ja velvoitetarkkailut Kalataloudellista seurantaa tukevat kuormitus- ja vesistötarkkailut tulevat jatkossakin olemaan tärkeitä tietolähteitä vesistöissämme. Velvoitetarkkailuohjelmien sisällöstä päättää ELY-keskuksen kalatalousyksikkö tai ympäristölupaviranomainen. Näiden lisäksi välttämätöntä ja keskeistä perustietoa kalastuksesta ja kalakannoista tulee jatkossa kerätä, jos kalakantoja halutaan hoitaa ja kalastusta kehittää ja mikäli käyttöja hoitosuunnitelmassa mainittuihin tavoitteisiin halutaan päästä. Näitä välttämättömiä ja nykyisin suurelta osin puuttuvia perustietoja ovat mm. kalakannan ikärakenteen muuttuminen eri lajien osalta sekä kokonais- ja yksikkösaaliissa tapahtuvat vuosittaiset vaihtelut. Tiedonkeräämismenetelminä käytetään koekalastuksia, kasvunäytteitä ja kirjanpitokalastusta (ammatti- ja vapaa-ajankalastus) (Böhling & Rahikainen 1999) (Taulukko 2). Seurannan tulee olla jatkuvaa. Hajanaisilla ja satunnaisilla havainnoilla ei saada tietoa kalakannan rakenteen ja koon muutoksista, joka kuitenkin on keskeistä ja välttämätöntä perustietoa kalastuksen järjestämisen 21

27 kannalta. Tiedon keräämisen tehostamiseksi kalastusalue kerää itse osan perustiedoista suunnitellussa aikataulussa (Taulukko 2 ja 3). Taulukko 2. Suonteen kalastusalueelta kerättävä seuranta-aineisto ja -menetelmät. Seurattava Muuttuja Menetelmä Kalastajien ja pyynnin määrä Kalasaalis Kalastajien havainnot Kalakannan tila Istutukset ym. Kalastajamäärä, pyyntiponnistus, myydyt luvat Saaliin määrä/laji saalissuhde, sivusaalis Kalastajien kehitysehdotukset Yksikkösaalis Ikärakenne Kasvunopeus Tuloksellisuus/saaliin määrä 1 = määrävälein ja tarpeen mukaan; 2 = vuosittain jatkuvaa Kalastustiedustelu 1 Osakaskuntien toimintakertomukset 2 Kalastustiedustelu 1 Kirjanpitokalastus 2 Kalastustiedustelu 1 Kirjanpitokalastus 2 Kalanäytteet 1 Merkintä 1 Sähkökalastus 1 Kirjanpitokalastus 2 Seuranta lisää kalastusalueen kustannuksia. Kalastualueen tulee varata rahoitusta seurantaan KHS:ssä hyväksytyn seurantasuunnitelman mukaisesti. Seurantaa voidaan osarahoittaa ELY-keskuksen kalataloudellisista edistämismäärärahoista, myös osakaskuntien olisi syytä osallistua seurannan kustannuksiin. Kalastustiedustelut Suonteella kalastustiedustelu suositellaan tehtäväksi heti ennen uuden kalastuslain voimaan astumista. Nykyisin tiedusteluissa saadaan tarkkaa tietoa kalastuksen määrästä, pyyntimenetelmistä ja laskettua saaliista yksikkösaaliit. Tiedustelun vahvuutena on sen alueellinen kattavuus, koska se voidaan lähettää kaikille pyydysyksiköitä lunastaneille kalastajille. Se on myös toistettavissa täsmälleen samanlaisena, joten vertailtavuus on erinomaisen hyvä. Tiedustelu koskee koko kalakantaa, ei vain yhden kalastusmenetelmän tavoitelajia. Nykyisin tiedustelu on toteutettu postikyselynä, mutta jatkossa se voidaan mahdollisesti toteuttaa internetsovelluksien avulla, joka säästää aikaa ja pienentää kustannuksia postitusten jäädessä kokonaan pois. Kyselyn ajankohta on alkuvuodesta, jolloin kysely koskee edellisen vuoden kalastusta. Ongelmaksi on muodostunut yhteystietojen keruu, mutta erillisillä ohjeilla luvanmyynnin yhteydessä tulee kerätä kalastajan nimi- ja yhteystiedot. 22

28 Kotiosoitteen (ei mökkiosoitteen) lisäksi olisi kerättävä puhelin numero ja mahdollinen sähköpostiosoite. Tiedustelun avulla saadaan selville myös potentiaaliset kirjanpitokalastajat. Tiedustelulla ei saada tietoa ko. järvialueen yleisoikeudellisesta kalastuksesta (onki, pilkki) tai läänikohtaisen viehekortin lunastaneiden saaliista kuin pyydysyksiköitä lunastaneiden osalta. Tiedustelu voidaan tehdä tarpeen mukaan tai rytmittää se tehtäväksi ennen KHS:n päivittämistä. Riittävän kattavana ja usein tehtynä se riittää melko hyvin järvikohtaiseen seurantaan yhdessä kalojen kasvunäytteiden kanssa. Kirjanpitokalastus Eri lajien pyydyskohtaisia yksikkösaaliita (g/vrk suhteutettuna tavoitellun lajin vakioituun pyyntiponnistukseen esim. 55 mm, 3 m x 30 m verkko tai 6 vapaa/4 h) seurataan jatkuvasti kalastuskirjanpidon avulla. Kalakannassa tapahtuvia runsauden muutoksia voidaan havaita yksikkösaaliin muutoksen avulla. Kalastuskirjanpidon avulla saadaan tietoa myös muista kalalajeista. Sivusaalis tulee merkitä yhtä tarkasti kuin kohdelaji ja myös vapautetut kalat tulee merkitä kirjanpitolomakkeeseen. Kirjanpitokalastajat tulee valita aktiivisesti kalastavia henkilöitä siten, että alueen yleisimmät ja eniten saalista tuottavimmat kalastustavat tulevat edustetuiksi. Lisäksi yksikkösaaliiden tulisi edustaa mahdollisimman hyvin vallitsevan kalastajakunnan saalista. Kirjanpitotietoa hankitaan koko alueelta mahdollisuuksien mukaan niin verkko- kuin viehekalastajilta. Nuottakalastuskirjan pidolla voidaan helposti seurata mm. kuoreen, siian ja muikun kannanvaihtelua ko. vesistössä. Kaikkiin alueelle myönnettäviin ammattikalastuslupiin (rysä-, nuotta-, verkko- ja kalaopasluvat) on sisällytettävä velvollisuus pitää kirjaa saaliista ja pyyntiponnistuksesta. Näitä tietoja käytetään hyväksi kalakantojen seuraamisessa ja lupajärjestelmän kehittämisessä. Kirjanpidossa selvitetään pyyntiponnistus-saalissuhdetta, kalan kasvua, kannan kokoa ja kalakantojen muutoksia. Kirjanpitokalastuksen olisi oltava jatkuvaa ja samanlaisilla pyydyksillä samoilla alueella tapahtuvaa. Vuorovuosina tehtävän kirjanpidon palautukset ovat melko huonoja ja kattavan tiedon keräämiseksi vuosittainen aineisto on tarkempaa ja parantaa kirjanpidon jatkuvuutta. 23

29 Koekalastukset Sähkökalastuksia tulisi suorittaa reitin vapailla koskilla ja pienvirtavesissä niin luonnonkantojen kuin kunnostettujen koskien poikastuotannon ja istutustuloksellisuuden selvittämiseksi. Seurantaa ei tarvitse tehdä joka vuosi. Sähkökalastuksia voidaan tehdä myös vain tarpeen vaatiessa. Kalanäytteet Ainakin tärkeimpien lajien osalta (kuha, taimen, siika, harjus) kasvunäytteitä pyritään keräämään esim. 3 vuoden välein tai joka vuosi kirjanpitokalastajien toimesta. Kasvunäytteeksi kaloista otetaan suomunäyte ja yksilötiedot (pituus, massa, pyyntiaika, sukupuoli, pyyntiväline) kirjataan esim. suomupussiin. Näytteitä olisi hyvä saada erikokoisista kaloista. Näytemäärä esim. kuhalle on noin kpl. Suomunäytteistä selvitetään kalojen ikä- ja kasvutiedot. Siika kantojen arvioimiseksi eri siikamuodot erotellaan siikasaaliista. Siikasaaliista näytteeksi suomujen ja yksilötietojen lisäksi kidukset, joista lasketaan siivilähampaiden lukumäärä. Muikkusaalisnäytteistä saadaan muikkukannan ikärakenne ja kutupopulaation koko, joka mahdollisesti riittää ennustamaan tulevan vuosiluokan kokoa. Myös kudun jälkeinen koenuottaus tai talven nuottasaaliin muikkunäytteet kertovat kutukannan tulevan kutukannan koosta Rauhoitusalueet Istutus- ja lisääntymisalueet Taimenen istutuksia varten sovitaan rauhoitusalue Etelä-Suonteelle. Istutus ajankohta on myöhäinen kevät. Kalat istutetaan lähelle syvää vettä. Rauhoitusalueella on 2 viikon kalastuskielto. Alueelliset ja ajalliset kuturauhoitukset voivat olla tehokkaita hoitokeinoja, jos kalakantoihin kohdistuu ko. ajankohtana suuri pyyntipaine Taimenen vaellusväylien ajalliset rauhoitukset Taimenen vaelluspoikasten turvaamiseksi on rauhoitettu jokisuiden alueita. Kevät rauhoitukset ovat perusteltuja ja laajuudessaan riittäviä. 24

30 Suositus: Selvitetään ko. rauhoitusten tarpeellisuus Verkkojen solmuvälisäätely ja alamitat Verkkokalastuksen solmuvälisäätely Osakaskunnat huomioivat kalastusalueen asettamat verkkorajoitukset omissa päätöksissään ja purkavat tarvittaessa päällekkäiset rajoitukset Alamitat Luonnonvesistä pyydetyn järvitaimenen ja järvilohen alamitta on 60 senttimetriä alkaen. Järvitaimenen alamitta on 60 senttimetriä 67 leveysasteen (67º00'N) eteläpuolella ja 50 senttimetriä sen pohjoispuolella. Leveysaste 67º00'N sijaitsee noin 50 km napapiiriltä pohjoiseen. Harjuksen alamitta nousi 67 leveysasteen eteläpuolisissa vesissä 35 senttimetriin, pohjoispuolisissa vesissä alamitta säilyi 30 senttimetrissä. Alamitta koskee luontaisia ja istutettuja järvitaimen ja -lohikantoja. Alamittaan voi hakea poikkeusta Keski-Suomen ELY-keskuksesta. Kalastuslain asetukset voivat muuttaa pyyntimittoja. Kalastusalue voi tietyillä vesialueilla määrätä alamitan myös muulle kuin kalastusasetuksessa määritetyille kalalajille (tai rapulajille), tai määrätä, että alamitta on suurempi kuin asetuksessa on määrätty. Suonteen kalastusalue on määrännyt kuhan alamitaksi 45 cm. Suositus: Alueen nykyisissä alamittapäätöksissä ei ole muutostarvetta Ammattikalastuslupa Kalastusalue sopii osakaskuntien kanssa yhtenäisen ammattikalastuskäytännön. Rysäja nuottalupiin sekä yleensä ammattikalastuslupiin sisällytetään velvollisuus saaliskirjanpidosta ja pyyntiponnistuksesta. Näitä tietoja käytetään hyväksi kalakantojen seuraamisessa ja lupajärjestelmän kehittämisessä. 25

31 11.5 Kalastusalueen viehekalastuslupa Kalastusalueen viehekalastuslupa on ollut toimiva ratkaisu. Suositus: Lupa-aluetta pyritään laajentamaan. Kalastusalue käyttää vieheluvasta saamansa lupatulot kalatalouden edistämiseen alueellaan Kalastuksenvalvonta Kalastuksen valvonta on tärkeä osa kalastusjärjestelyjä. Kalastusalueella on oltava kalustoa, materiaalia ja varoja valvonnan tehokkaaseen toteuttamiseen. Valvonta voidaan myös ulkoistaa. Vuonna 2012 valvonta muuttui lakimuutoksen myötä. Samalla muuttuivat mm. pyydysten merkitsemisen lainsäädäntö. Suositus: Kalastuksenvalvonnan kehittämiseen osallistutaan aktiivisesti ja tuetaan osakaskuntia valvonta-asioissa. Valvonnan määrää ja laatua lisätään käytettävissä olevien varojen puitteissa ja valvontakäynneistä tiedotetaan ja pyydyksiin jätetään viesti niiden tarkastamisesta. Mahdollisuudet kalastuksenvalvonnan ulkoistamiseen selvitetään. Valvonnan kustannuksiin valvontasuunnitelmaan ja valvontaan pyritään saamaan edistämismäärärahaa tai erillinen määräraha valtiolta. 12. Kalastonhoito- ja seuranta 12.1 Siika Kilpisen (2004) mukaan siian istutustiheys voi karuissa vesistöissä olla kpl/ha. 10 istukkaan hehtaaritiheydellä Suonteen kokonaisistutusmäärä voisi olla n siianpoikasta. Siikaistutuksia suunniteltaessa tulee huomioida istukkaan kanta. Vahvojen muikkukantojen aikana siian istuttamisen painoalueen voi siirtää Pohjois- Suonteelle, jossa muikkua on harvemmassa tai vähentää istutuksia ko. vuosina. Siianistutuksille ei Suonteella ole nykyisillä istutusmäärillä tarvetta asettaa rajoituksia. Päinvastoin pienillä istutusmäärillä siika ei saaliissa ole yleinen ja pyynti on haastavaa ja sesonkiluonteista. 26

32 Seuranta: Siikasaaliin edullisin tarkkailumuoto on saaliskirjanpito nuottaa ja troolausta varten kehitetyllä lomakkeella ja saaliista kerättävät näytteet. (Kts. Seurantamenetelmät ja velvoitetarkkailu ) 12.2 Muikku Muikkusaaliin edullisin tarkkailumuoto on saaliskirjanpito nuottaa ja troolausta varten kehitetyllä lomakkeella ja syksyn saalisnäytteellä (satunnaistettu kokoomanäyte noin 2 kg:a muikkua). Lomakkeesta saadaan yksikkösaalistiedot vuosien väliseen seurantaan Kuha Kuhan istutustiheydeksi suositellaan (Kilpinen 2004) kpl hehtaarille kesänvanhoille poikasille. Suonteen kuhakanta on ollut viime vuosina hyvä ja saaliskoko on kasvanut. Kuhaistutuksille ei Suonteella ole nykyisillä istutusmäärillä tarvetta asettaa rajoituksia. Nykyisin sopiva istutustiheys on kesänvanhaa poikasta hehtaarille. Kuhaistutusten painopistealue on Suonteen rehevillä alueilla. Seuranta: Kuhan luonnollista lisääntymistä Suonteella tulee selvittää istutustuloksia ja sen kannattavuutta arvioitaessa. Verkkosaaliin kirjanpidolla saadaan tietoa saaliiksi rekrytoituvasta kuhasta (yksikkösaalis) ja samalla voidaan kerätä kasvunäytteet esim. vuorovuosina. (Kts. Seurantamenetelmät ja velvoitetarkkailu 12) 12.4 Järvitaimen ja järvilohi Järvitaimen Järvitaimen on vapakalastuksessa haluttu saalislaji. Suonteella taimenen kalastus on täysin istutusten varassa. Vähäiset koskialueet eivät voi parhaimmillaankaan tuottaa kalastuksen kannalta merkittäviä määriä vaelluspoikasia. Istutustiheys voi olla 0,5-1 kpl selkävesihehtaaria kohden. Suonteen taimenistutukset eivät ylitä suosituksia. Istukkaina käytetään 3-vuotiaita tai 3-kesäisiä poikasia mielellään vahvoihin muikkukantoihin. Istutusalue on syvän selkäveden reuna joka rauhoitetaan kaikelta kalastukselta istutuksen jälkeiseksi ajaksi. Kalat pyritään istuttamaan kevätkesällä tai syksyllä. 27

33 Järvilohi Suonteella voidaan istuttaa taimenen sijasta myös järvilohta. Yhteen lajiin keskittymälllä kalastuksen järjestely on yksinkertaisempaa. Järvilohi kasvaa hyvin vahvan muikkukannan aikaan ja jakautuu vesistössä hieman eritavoin kuin taimen. Järvilohi ei päädy verkkojen sivusaaliiksi siinä missä taimen. Istutustiheys voi olla 0,5-1 kpl selkävesihehtaaria kohden. Istukkaina käytetään 2-vuotiaita poikasia mielellään vahvoihin muikkukantoihin. Istutusalue on syvän selkäveden reuna joka rauhoitetaan kaikelta kalastukselta istutuksen jälkeiseksi ajaksi. Kalat pyritään istuttamaan kevätkesällä. Seuranta: Taimenkannan nykytila selvitetään sähkökalastuksin ja yhdistämällä edelliseen syksyyn mahdollisesti kutukuoppakartoitus. Satunnaiseen ei-kalastettavaan taimenkantaan ei kannata panostaa seurantavaroja, koska Suonteen kalastusalueella on taloudellisesti arvokkaampia kalakantoja Merkinnät Kaikki kalastusalueelle istutettavat taimenet merkitään rasvaeväleikkauksella Keski- Suomen järvitaimentyöryhmän ohjeiden mukaisesti (Airaksinen ym. 2006). Tarvittaessa voidaan tehdä yksilömerkintöjä esimerkiksi pienvirtavesien poikasistutuksissa tai jokipoikasmerkinnöissä. Suonteelle on istutettu järvitaimenta ja järvilohta. Istutuslajin kannattavuuteen vaikuttaa sen takaisinpyynti. Istutuksia jatkettaessa voidaan merkintätutkimuksella arvioida kalojen menestymistä istutusvesistössään. T-ankkurimerkillä yksilömerkityistä kaloista voidaan selvittää kalayksilön kasvua, istutuserän tuottoa/takaisinsaantia, levinneisyyttä ja pyyntimenetelmiä. Vertaileva tutkimus tehdään hyvän muikkukannan aikana jolloin vesistöön istutetaan samalle paikalle 2 -vuotiasta järvilohta ja 3 -vuotiasta järvitaimenta molempia vähintään 500 kappaletta. Myös velvoiteistutuseriä kannattaa merkitä, jolloin esim. Myllynkoskeen istutettaisiin n. 200 merkittyä kalaa samoina vuosina kuin järvialtaalle. Molemmat erät merkitään T-ankkurimerkeillä. Istutuskalojen ominaisuuksia arvioidaan jo istuttaessa. Saalispalautuksia merkeistä saadaan jo ensimmäisenä vuonna, mutta aineiston koonti ja raportointi kannattaa toteuttaa vasta kolmen neljän vuoden päästä istutuksista. Merkintä voidaan tehdä useana vuonna peräkkäin. 28

34 Merkintätutkimuksesta tulee tiedottaa ja ohjeistaa kalastajia esim. luvanmyynnissä ja kalastusalueen internet-sivuilla Muut kalalajit Suonteelle on istutettu järviharjusta ja virtaharjusta. Uusia lajeja ei suositella istutettavaksi. Harjuksen istutustavoitteena on luontaisesti lisääntyvä kanta. Jatkuvaa istutuksin ylläpidettävää kantaa ei nykyresursseilla voi ylläpitää. Harjuksen menestyminen Suonteessa tulee selvittää kalastustiedustelulla Ravut Rapujen siirto tai istuttaminen vaatii aina kalatalousviranomaisen luvan. Liitteessä 3 on kalastusalueelle tehdyt rapuistutukset Jokirapu Kalastusalueen vesien jokirapukantoja tulee suojella rapurutolta. Osakaskunnat päättävät ravustuslupien myynnistä osakkaille ja ei osakkaille. Suositukset: Jokiravun istutuksia suunnataan pienvesiin Rapujen siirron luvanvaraisuudesta ja rapukantojen suojelusta pyritään tiedottamaan laajasti kalastusalueella Velvoiteistutukset/kalatalousmaksut Taimen Oy:n kalatalousmaksu on 600 euroa/v. Rahat kohdennetaan käytännössä istutuksiin K-S ELY:n hyväksymällä tavalla Kunnostukset Kalataloudellisten kunnostusten lisäksi vesistöä voidaan kunnostaa vesikasvien niitolla, poistamalla vesistöön kuulumattomia, esimerkiksi uiton, rakenteita sekä raivaamalla nuottapaikkoja ja kutupohjia. 29

35 Kalastusalueen tulee selvittää pienvirtavesien kunnostustarve. Samalla voidaan tehdä kalakantaselvitys. 13. Suonteen kalastusalueen toimintakalenteri Taulukko 3. Suonteen kalastusalueen seurannan toimenpidesuunnitelma Toimenpide KHS:n päivitys X X Kirjanpitokalastus Kalanäytteet kuha, taimen, siika? Kirjanpidon ja kalanäytteiden analysointi Kirjanpitokalastuksen järjestäminen X X X X X X X X X X Kalastustiedustelut X* X Pienvirtavesien inventointi/kunnostustarvearviointi ja suunnitelma Osakaskuntien toimintakertomukset *2015, jos yhteystiedot vuodelta 2014 saatavilla ** Kostamonjoki-Kitkajoki /Kälkänjoki/Koivujoki tms. X** X X X X X X X X 30

36 14. Lähdeluettelo Böhling P. & Rahikainen, M. (toim.) 1999: Kalataloustarkkailu - periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 301 s. Vaikkinen, A. 2011: Suonteen, Myllynkosken ja Viherinkosken yhdistetty käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille Suonteen kalastusalue. Kilpinen, K. 2002: Kalaveden hoito, opastusta osakaskunnille ja kalastusalueille. Kalatalouden Keskusliitto No sivua. Rassi, P., Hyvärinen E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö. Syrjänen, J., Ruokonen, T., Ketola, T., Sivonen, K., Sivonen, O., Honkanen, V., Huhmarniemi, A., Kivinen, J., Majuri, P. Oraluoma, M., Sarpakunnas, M., Vesikko, I. ja Valkeajärvi, P. 2013: Taimenen mäti-istutus Järvi-Suomen koskissa kasvaako poikastiheys? Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 11/

37 LIITE 1. Kartta. Suonteen kalastusalue, 3. jakovaiheen vesistöt ja pienvirtavedet 32

38 SUONTEEN KALASTUSALUE OSAKASKUNTA TAI YHTEISÖ Hartolan Osakaskunta Pekka Sertti Hotilantie 451, HARTOLA Heikkilän kalastuskunta Martti Siltala Levämäentie 24, JOUTSA Hirvipohjan kalastuskunta Aimo Schildt Korpelantie 9, HARTOLA Hämeenmäen Osakaskunta Veijo Tyyskä Ruokoniementie 250, TUUKKALA Iso-Pärnämäen Osakaskunta Mikko Pylvänäinen Lujukalliontie 22, JOUTSA Joutsan Osakaskunta Erkki Meronen Riuttatie 9, JOUTSA Kirkkola ym:t kalastuskunnat Matti Sievänen Kaarnakuja 1, HARTOLA Kuitula 2-4 Osakaskunta Yrjö Kuitunen Pirttiahontie 24, KUITULA Kuurijärven kalastuskunta Heikki Sievänen Veistontie 6 A 3, JOUTSA Laitjärven Osakaskunta Hannu Soisalo Kuhalantie 347, JOUTSA hannu.soisalo@gmail.com Liukkosen Osakaskunta Hannu Luntta Kullasniementie 760, JOUTSA Lohiniemen kalastuskunta Tapio Tonteri Lohiniementie, HARTOLA tapio.tonteri@hartola.fi Makiaistenmaan Osakaskunta Pentti Häkkinen Ruusankatu 4 A 23, HELSINKI Mieskonmäen Osakaskunta Tapio Kyröläinen Hirvensalmentie 286, MIESKONMÄKI tapsanoma@luukku.com Pertunmaankylän Osakaskunta Seppo Ollikainen Peruvedentie 429, PERTUNMAA seppo.ollikainen@surffi.fi Puttolan kalastuskunta Paavo Nummela Puttolantie 52, JOUTSA paavo.nummela@luukku.com Pynnölän Osakaskunta Risto Honkanen Pertunmaantie 598, JOUTSA Pyörnilä 1,2,3 ja 9 osakaskunta Kauko Kanninen Jousimiehentie 10 O 119, HELSIKI tuomo.liukkonen@pp.inet.fi Pyörnilä 1,2,3 ja 9 osakaskunta Tarja Kesti Kestintie 52, Tuukala tarja.kesti1@gmail.com Ruhalahden jakokunta Jussi Laitinen Harjulantie 35, JOUTSA laitinen.jp@gmail.com Ruorasmäen Osakaskunta Unto Järvinen Tervastie 2, HEINOLA unto.jarvinen@phnet.fi Ruskealan Osakaskunta Markku Salminen Yhdystie 24, HARTOLA Rääpön kalastuskunta Pauli Pessala Hintikantie 10, JOUTSA Sairasen Osakaskunta Kalevi Paalanen Alatie 12, JOUTSA Siiraa ja Muikunlahti Markku Tuukkanen Kaikulantie, HARTOLA markku.tuukkanen@hartola.fi Suurenkylän kalastuskunta Eero Tanttu Kämpinmäentie 239, HIRVENSALMI Tolvasniemen Osakaskunta Niilo Hauvala Tolvasniementie 287, JOUTSA nhauvala@gmail.com Tuukkalan Osaskaskunta Keijo Kiesilä Joutsantie 119 A, TUUKKALA Ollinsalmen Seudun Osakask. Markku Riipinen Pitkäniementie 171, JOUTSA loma@pitkaniemenlomamokit.com Vahvaselän Osakaskunta 1, 2 ja 5 Jukka Manninen Karhulantie 47, HIRVENSALMI j-manninen@suomi24.fi Vehmaan kalastuskunta Pentti Manninen Rautamäentie 12, JOUTSA Vehmaan kalastuskunta Reijo Jokinen Vehmaantie 112, JOUTSA Virkistyskalastajat Matti Tonteri Rautamäentie 18, JOUTSA

39 Liite 3. Suonteen kalastusalueelle tehdyt jokirapuistutukset Istutusvuosi Istutusvesi Istutuspaikka Laji/muoto Ikä Keskipituus Kpl 2000 Vähä Säynätjärvi Vähä Säynätjärvi Rapu aik Valkealampi Valkealampi Rapu aik Valkealampi Valkealampi Rapu aik Valkealampi Valkealampi Rapu aik Laitjärvi Laitjärvi Rapu aik Iso Säynätjärvi Iso Säynätjärvi Rapu aik Iso Säynätjärvi Iso Säynätjärvi Rapu aik Keronlampi Keronlampi Rapu aik Iso Suojärvi Iso Suojärvi Rapu aik Iso Suojärvi Iso Suojärvi Rapu aik Laitjärvi Laitjärvi Rapu aik Iso Suojärvi Iso Suojärvi Rapu aik Iso Suojärvi Iso Suojärvi Rapu aik Iso Säynätjärvi Iso Säynätjärvi Rapu aik Laitjärvi Laitjärvi Rapu aik Pajupuru Rapu aik Kostamonjoki Siltala Rapu aik Kostamonjoki Herrasilta Rapu aik Pajupuru Rapu aik Kostamonjoki Rapu aik Kostamonjoki Rapu aik Kostamonjoki Rapu aik Kostamonjoki Rapu aik Kostamonjoki Kostamonjoki Rapu aik Puula Siikavesi, Kallioniemi Rapu aik Myllyjoki Myllypuro Rapu aik

40 Liite 4. Suonteen kalastusalueen kartta ja yhteislupa-alue. 2