Ammatillisen aikuiskoulutuksen arviointi ja kehittäminen innovaationäkökulmasta. RAPORTTI Anne Kallio, Vesa Harmaakorpi & Anne Pässilä

Transkriptio

1 Ammatillisen aikuiskoulutuksen arviointi ja kehittäminen innovaationäkökulmasta RAPORTTI Anne Kallio, Vesa Harmaakorpi & Anne Pässilä

2 2 1. Johdanto Pitkään taustalla muhineet innovaatiokeskustelujen uudet muodot saavuttivat julkisen läpimurron vuonna Esko Ahon johtaman työryhmän raportti toi tällöin uuden näkökulman yleiseen keskusteluun ja sai aikaan vyörymäisen tapahtumien sarjan jota johdetaan työ- ja elinkeinoministeriöstä. Lyhyesti sanottuna keskustelu siirtyi painottamaan innovaatiotoiminnan STI-mallin sijasta DUI-mallia (kansallinen innovaatiostrategia 2008). Suomalainen innovaatiopolitiikka on ollut vahvasti tiede- ja teknologiapolitiikkaa. Tämä onkin ollut varsin menestyksellistä toimintaa, minkä erilaiset kansainväliset vertailut ja indeksit ovat osoittaneet. Suomen selkeä vahvuus on ollut tiede- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan (STI - sciencetechnology-innovation) hallinta, jossa pyritään maailmanluokan tiedontuotantoon valituilla painopistealuilla. On kuitenkin osoitettu (ks. esim. Harmaakorpi & Melkas, 2008; Mustikkamäki & Sotarauta, 2008), että innovaatiot syntyvät usein käytäntölähtöisesti ja niitä synnytetään hyvin erimuotoisissa innovaatioympäristöissä ja työelämäympäristöissä. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan (DUI doing-usinginteracting) kehittämistoimet ovat olleet selkeästi täsmentymättömämpiä kuin tiede- ja teknologialähtöisen toiminnan kehittämistoimet. Kuitenkin tällaista innovaatiotoimintaa on mahdollista edistää esimerkiksi uudenlaisella koulutustarjonnalla, jota tulisi suunnata käytäntölähtöistä innovaatiotoimintaa tukevaksi. 2. Uuden innovaatioparadigman haasteet koulutustoiminnalle Uuden innovaatioparadigman mukaista toimintaympäristöä on alettu hahmottaa joissakin viimeaikaisissa julkaisuissa (ks. esim. Harmaakorpi, Hermans & Uotila, 2008: Harmaakorpi & Melkas, 2008; Mustikkamäki & Sotarauta, 2008, Työ- ja elinkeinoministeriö 2009). Synteesinä näistä uusi innovaatioparadigma painottaa koulutustoiminnan näkökulmasta seuraavia seikkoja: innovaatioiden painopisteen muutos käytäntölähtöisyyden korostuminen avointen innovaatioiden korostuminen koko henkilöstön roolin korostuminen innovaatioyhteisöjen roolin korostuminen koulutusjärjestelmän uusiutuminen 2.1 Innovaatioiden painopisteen muutos Perinteisessä innovaatioajattelussa innovaatioilla on ymmärretty uusia tuotteita ja tuotantomenetelmiä. Palveluinnovaatiot ovat nousseet vahvasti teknologisten innovaatioiden rinnalle. Näiden kahden yhdistäminen on tavallista ja usein raja niiden välillä hämärtyy. Uuteen fyysiseen tuotteeseen liitetään palvelu, kuten huolto tai palveluun liitetään fyysinen tuote, kuten ruoka ravintolassa. Sosiaalinen ja organisatorinen innovaatio liittyy toimintatapojen muutokseen erilaisissa ryhmissä, ja niiden toimijoiden yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009). 2.2 Käytäntölähtöisyyden korostuminen Suomessa tiedon hyödyntämistä ja DUI-mallia korostavaa lähestymistapaa on nimitetty esimerkiksi käytäntölähtöiseksi innovaatiotoiminnaksi (Harmaakorpi 2008; Harmaakorpi ja Melkas 2008).

3 3 Lahden alueella käytössä olevassa mallissa paino on siinä, että innovaatiotarpeet määritellään lähellä käytäntöä. Käytäntölähtöinen innovointi ei siis suinkaan tarkoita sitä, että siinä yhdisteltäisiin vain käytännönläheistä tietoa, vaan keskeistä on ongelmanasettelu käytäntölähtöisessä kontekstissa ja sen aiheuttamat seurausvaikutukset innovaatioprosesseille. Innovaatioprosesseissa käytetään usein hyvinkin tieteellistä tietoa, mutta se tapahtuu käytännönläheisen ongelmanasettelun ehdoilla ja usein eri tieteenalojen tietoja yhdistellen. Käytäntölähtöinen innovointi poikkeaa ratkaisevasti tiedelähtöisestä innovoinnista, jossa ongelmanasettelu tapahtuu teoreettisen tiedon ehdoilla. Vallitsevan innovaatiokäsityksen mukaan innovaatiot on ymmärretty kykynä luoda uutta tietoa ja kaupallistaa sitä. Kuitenkin valtaosa innovaatioista perustuu olemassa olevan tiedon hyödyntämiseen ja uudenlaisten tietoyhdistelmien luomiseen. Uuden tiedon omaksumiseen perustuvat innovaatiot korostavat seuraavanlaisia kyvykkyyksiä: Tiedon hakemiskyky Tiedon ankkurointikyky Tiedon levittämiskyky Tiedon hyödyntämisnäkökulma omaa monia yhteneviä piirteitä käytäntölähtöisen oppimisen kanssa. DUI- malli (Doing. Using, Interacting) haastaa pitkään vallinneen STI- mallin (Science, Technology, Innovation). (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009) Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan osana kysyntälähtöisyys on nousemassa kansallisen innovaatiopolitiikan avainasiaksi. Se ei hylkää kokonaan tarjontalähtöisiä innovaatioita, mutta rohkaisee painopisteen muuttamista kysyntälähtöisyyteen. Kysyntälähtöisyyttä voidaan edistää mm. rakentamalla uusia kytköksiä innovaatioiden potentiaalisten hyödyntäjien ja innovaatioiden kehittäjien välille. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009) Kysyntälähtöisyyden lisäksi asiakas- ja käyttäjälähtöisyys on nousemassa painopistealueeksi. Yksi käyttäjälähtöisyyden ilmenemismuoto on erilaiset avoimuutta korostavat käyttäjäyhteisöt ja vertaisverkostot, kenties tunnetuimpana esimerkkinä Linux- käyttöjärjestelmä. Uusina menetelminä on viime vuosina tullut tutuksi erilaiset Living Labympäristöt, missä käyttäjät toimivat itse innovaattoreina. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009). Kolmas käytäntölähtöisen innovoinnin muoto on henkilöstölähtöisyys. Se on katsottu tämän raportin näkökulmasta niin tärkeäksi, että se on nostettu omaksi kohdakseen. 2.3 Koko henkilöstön roolin korostuminen STI-malli korostaa tieteellisen ja teknologisen asiantuntijuuden merkitystä innovaatioiden luomisessa. Näin korostuneessa roolissa ovat olleet erityisryhmät kuten tiedemiehet ja tuotekehitysinsinöörit. DUI-malli haastaa näiden erityisryhmien hegemonian innovaatiotoiminnan yksinvaltiaina. Yritysjohtajan sanoin organisaatiossa jokaisella tulisi olla kaksi tehtävää: valmistaa tuote- tai palvelu ja miettiä koko ajan kuinka se tehdään paremmin. Kouluttautuminen ja organisaatioiden antamat edellytykset toiseen tehtävän ovat usein valitettavan heikkoja. Näin yhteiskunnassamme oleva valtava innovaatiopotentiaali jää hyödyntämättä. Henkilöstön roolia korostavan innovaatiomallin mukainen innovaatiotoiminta tapahtuu oman työn ja työyhteisön systemaattisen tiedollisen ja taidollisen reflektion kautta. Reflektiossa praktinen ja teo-

4 4 reettinen tieto, tai taito ja tieto, tuodaan yhteyteen keskenään. Ongelmat jäsennetään ja ratkaistaan kiinteässä yhteydessä käytännön kontekstiin. Tätä kutsumme henkilörölähtöiseksi innovaatiotoiminnaksi. (Mutanen 2006, Viitattu Mutanen ja Parjanen 2008) 2.4 Avointen innovaatioiden korostuminen Tutkimus- ja kehittämistyön jatkuva kustannusten kasvu ja syklien lyhentyminen ovat vaikuttaneet vahvasti avoimen innovaation suosioon. Käsitteen isänä pidetään Henry Chesbroughta (2003). Yritys, jolla on avoin innovaatiotoiminta, hyödyntää yrityksen ulkopuolista tietoa ja äärimmilleen vietynä on voinut ulkoistaa tutkimus- ja kehittämistoimintansa. Yritykset joutuvat miettimään entistä tarkemmin millä tavalla ne käyttävät ulkopuolista tietoa ja millä kustannuksilla sen hankkivat. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009) Avoimen innovaatioiden käsite liittyy keskeisesti organisaation ulkomaailman väliseen kommunikaatioon. DUI-innovaatioiden näkökulmasta tärkeää olisi myös saada organisaatioiden sisäinen innovaatiotoiminta avoimeksi : innovaatioiden luominen ei ole minkään erityisryhmän yksinomainen tehtävä. Organisaatioissa tulisi havaita, että jokainen on luova yksilö ja erilaisia raja-aitoja olisi murrettava sisäisen avoimuuden hengessä. 2.5 Innovaatioyhteisöjen roolin korostuminen Innovaatioyhteisöt liittyvät läheisesti käyttäjälähtöisyyteen ja avoimen innovaatiotoiminnan periaatteisiin. Innovaatioyhteisön jäseniä yhdistää ammatti, ongelma tai mielenkiinnon kohde. Toimijat voivat olla fyysisesti eri puolilla maailmaa. Ajan myötä innovaatioyhteisöön kasvaa sisälle omanlainen hiljainen tietovaranto, innovaatiokulttuuri sekä jaettua sosiaalista pääomaa. Innovaatioyhteisöt ovat lähellä communities of practice- ajattelua (Brown ja Duiguid 1991; Lave ja Wenger 1990). Myös oppilaitoksilla voi olla merkittävä rooli erilaisten innovaatioyhteisöjen rakentamisessa. Usein opiskellessa syntyneitä verkostoja hyödynnetään aktiivisesti oman organisaation ulkopuolisena innovaatioyhteisönä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009) 2.6 Koulutusjärjestelmän uudistuminen Innovaatiopolitiikan ytimessä on tiede-, teknologia- ja koulutuspolitiikka. Sillä on kuitenkin vaikutuksia myös muille hallinnon aloille, jotka luovat edellytyksiä innovaatiotoiminnan toteuttamiselle. Horisontaalisen innovaatiopolitiikan taustalla on näiden sektorien uudenlaisten kombinaatioiden rakentaminen. Päämääränä on eri hallinnon alojen ja tasojen saumaton yhteistyö. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009) Paradigman muutoksessa yksilön kyky oppia uutta ei vain yksin vaan yhdessä muiden kanssa on tullut keskeisemmäksi taidoksi työelämässä. Koulutuslaitoksilla on mahdollisuus vaikuttaa yritysten innovaatiokulttuuriin sekä innovaatioiden- ja tiedonomaksumiskyvykkyyteen. Erilaiset uudet yhteistyömuodot ja innovaatiopalvelut voivat toimia menetelminä. Myös avoimen innovaation areenan toimiminen voi tuoda uusia yhteistyömuotoja. (Työja elinkeinoministeriö 2009) Työelämässä vaikuttavat vielä päällekkäin sekä STI- ja DUI-mallien mukaiset toimintamallit. Kuitenkin koko innovaatioretoriikka on painottanut viime vuosiin asti vahvaa T&K-uskoa ja esimerkiksi T&K-osastojen dominoivaa rooli organisaatioiden innovatiivisuuden luojina. Pohdiskelu siitä, mitä

5 5 tarkoittaa koko henkilöstön käsittäminen innovaatio-osastona on jäänyt vähäiseksi.. Kokemus sekavuudesta ja hektisyydestä liittyy ainakin osaltaan juuri tähän murrosvaiheeseen. Työelämään liittyviä järjestelyjä ei ole osattu vielä kehittää uuden kehitysvaiheen mukaisiksi. Jokamiehen innovaatiotyölle tyypillistä on se, että siinä on mahdollista kehittää ja kokeilla uusia rohkeitakin ratkaisuja, kun taas toisaalla hallitsevaksi nousee se, että pidetään kiinni työelämän perustavista sopimuskäytännöistä (Luovuusstrategia 2006). Erityisesti uusi innovaatioparadigma haastaa asiantuntijuuden käsitteen. Tiedelähtöinen malli on korostanut tieteellistä edistystä kapeilla osaamisalueilla. Käytäntölähtöinen malli korostaa täysin uudenlaisia asiantuntijuuden dimensioita. Kysymys kuuluu: kuinka koulutamme ja valmennamme asiantuntijoita uuden innovaatiomallin tarpeisiin? 3. Uuden innovaatioparadigman vaikutukset asiantuntijuuteen Murrosvaiheessa asiantuntijoilta vaaditaan sekä teollisen yhteiskunnan että tietoyhteiskunnan edellyttämiä kyvykkyyksiä. Innovaatiotoiminta perustuu yhä enenevissä määrin vuorovaikutteisiin monitoimijaisiin prosesseihin. Innovaattoreilta tämä vaatii vuorovaikutuskykyjen lisäksi laaja-alaista kentän toimijoiden tuntemista ja kykyä kommunikoida ja neuvotella eritaustaisten toimijoiden kanssa. Innovaatiot ja innovatiivisuus liittyvät muutoksiin ja niiden hallintaan. Systemaattinen innovaatiotoiminta on ammattimaista asiantuntijatyötä, mikä edellyttää tämän ammattitaidon kehittämistä. Työtehtävien asiantuntijuus jaetaan tässä kahteen osaan: varsinaiseen työtehtävien asiantuntijuuteen ja kehittäjäasiantuntijuuteen, jolla uudistetaan työ ja innovaatioprosesseja. Kehittäjäasiantuntijuuden edellyttämä asiantuntijuus on monin eri tavoin yhteydessä muuhun asiantuntijuuteen. (Mutanen ym. 2008) Muutoksessa menestyminen ja siihen valmistautuminen liittyvät olennaisesti käsitykseen asiantuntijuudesta. Se, miten miellämme asiantuntijuuden jäsentää samalla myös asiantuntijuuteen kouluttautumista ja siinä kehittymistä. Moderni käsitys asiantuntijuudesta tutkiva ja kehittävä asiantuntijuus on nähtävä keskeisenä asiana työn kehittämistoiminnassa. Tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen raja-aidat hälvenevät modernissa asiantuntijuudessa. Tämä on olennaisessa asemassa kehitettäessä yksilöä ja yhteisöä. (Laiho 1998; Kirjonen ym , Lainattu Mutanen ym. 2008) Tässä luvussa tarkastellaan ensin, mitä ylipäätään tarkoittaa asiantuntijuus. Sen jälkeen asiantuntijuuden käsitellä käydään läpi kolmen eri teeman mukaan. Asiantuntijuus kykynä hahmottaa mahdollisia maailmoja, asiantuntijuus kykynä lyhentää eri toimijoiden välisiä etäisyyksiä brokerointi-toiminnalla sekä asiantuntijuus vuorovaikutustaitona aidon dialogin saavuttamiseksi. Nämä asiantuntijuuden osaalueet ovat oleellinen osa määrittämäämme jokaisen toisen työtehtävän asiantuntijuutta: kykyä miettiä kuinka tuote- tai palvelu tehdään paremmin. 3.1 Mitä tarkoittaa asiantuntijuus innovaatiotoiminnassa? Asiantuntija on taidon haltija, jolla on käytännön kokemuksen lisäksi tietoa joka on täsmällistä, yleistävää ja selityksiä antavaa. Tiedon avulla hän kykenee jakamaan taitonsa muille vuorovaikutuksessa. Asiantuntijan tietämys ei ole pelkkää yleistietämystä, vaan perustuu johonkin konkreettiseen asiaan.

6 6 Asiantuntijalla on yleistä kykyä jäsentää konteksteja. (Mutanen ja Halonen 2007; Mutanen ym.2008) Asiantuntijuuteen liittyy kyky spesifioida tietty tavoitehorisontti. Tämä tarkoittaa monia erityyppisiä asioita. Yhtäältä se voi sisältää tavoitteen kielellistä kuvaamista käsitteellistämistä. Kuitenkaan ei ole uskottavaa, että konkreettisissa tilanteissa pystyisimme antamaan tyhjentävän kielellisen kuvauksen päämäärästä tai keinoista. Näin ollen tavoitehorisontin spesifikaatio innovaatiotoiminnassa sisältää myös ei-kielellisiä määrityksiä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pienoismallin tai prototyypin valmistus. Nämä tuovat esiin olennaista informaatiota ja mahdollistavat kriittisen, objektiivisen tarkastelun. (Mutanen ym. 2008) Asiantuntijuus innovaatiotoiminnassa on päämääräsuuntautunutta toimintaa, jossa asiantuntijan tieto ja taito yhdistyvät tiettynä funktionaalisena kykynä. Asiantuntijuus on noussut yhä voimakkaammin leimaamaan yhteiskunnallista muutosta. Tästä seuraa, että edellä kuvatun funktionaalisen kyvykkyyden rooli on yhä tärkeämpi. Tämä funktionaalinen kyky on taito yhdistää (luovalla tavalla) tilanteen lähtökohta ja tavoitteet edellyttämät tiedot ja taidot. Tässä yhdistämisessä asiantuntijan kyky tunnistaa ja luonnehtia eri tilanteita on olennaista. Asiantuntijuus ei siten näyttäydy tiedon eikä taidon hallintana. Hänen erityisyytensä ei ole siten tiedossa eikä taidossa vaan näiden kombinaatiossa. (Mutanen ym. 2008) 3.2 Asiantuntijuus kykynä hahmottaa mahdollisia maailmoja Asiantuntijuus liittyy konkreettiseen kykyyn tehdä ja toteuttaa tietty asia (Heiskanen 2004). Tämä asia voi olla yhtäältä tiedollisesti painottunut tai toisaalta taidollisesti painottunut. Edellisen ideaalina on tiedemies tai -nainen, joka on tietyn tiedonalan ekspertti. Hän pystyy toimimaan asiantuntijana oman tieteenalansa erityiskysymyksissä. Jälkimmäisen ideaalina on käsityöläinen. Hän taitaa oman erikoisalansa toiminnan, ja hän pystyy toimimaan oman alansa asiantuntijana ja taitajana. Kuitenkin usein asiantuntijuus liittyy sekä tietoihin että taitoihin, usein jopa eri alojen. Tällainen tilanne on myös esimerkiksi lakimiehen kohdalla. Lakimiehen asiantuntijuus liittyy tietyn alan juridiseen neuvontaan. Kyseinen neuvonta edellyttää eri tiedonalojen joustavaa ja luovaa yhdistelemistä päämiehen intressien mukaisesti. Asiantuntijuus ei redusoidu johonkin tiettyyn tieteenalaan, vaan edellyttää yleistä valistuneisuutta. Tässä mielessä asiantuntijuus myös innovaatiotoiminnassa on nähtävissä tiettynä taitona rakentaa johdonmukaisia ja rationaaleja argumentteja tiettyjä mahdollisia maailmoja. (Heiskanen 2005; Hintikka 1988a.) Näin asiantuntijuus näyttäytyy yleisenä kykynä rakentaa tiettyjä mahdollisia maailmoja. Nämä voivat olla käsitteellisiä tai ei-käsitteellisiä tai jopa konkreettisia artefakteja. Kuitenkin tällainen taito voi perustua yhtäältä tietyn tieteenalan hallintaan (tiedemies) tai tietyn alan taituruuteen (käsityöläinen). Innovaatiotoiminnassa kyse on pikemminkin näiden kahden yhdistelmästä: praktisen järkevyyden käyttämisestä tiettyjen mahdollisten maailmojen rakentamiseksi, olivatpa nämä luonteeltaan sitten millaisia tahansa. Tällöin yhtäältä teoreettinen tieto ja toisaalta praktinen taito toimivat funktionaalisesti suhteessa tavoitteeseen. (Hintikka 1974.) Asiantuntijan keskeinen tehtävä on juuri jonkun tietyn mahdollisen maailman tekeminen aktuaaliseksi maailmaksi. Asiantuntijuuden olennainen aspekti liittyy innovaatiotoiminnassa lähtötilanteen ja mah-

7 dollisen tavoitetilanteen harkitsevaan ja arvioivaan pohdintaan: keinojen ja päämäärien harkintaan. (Mutanen ym. 2008). DUI-mallissa yleistä kykyä hahmottaa mahdollisia maailmoja tarvitaan kaikilla organisaatiotasoilla. Jokainen työntekijä rakentaa kehittäjäasiantuntijana mahdollisia maailmoja omasta kontekstistaan lähtien. Myyntihenkilöt, siivoojat, hitsaajat, hallintopäälliköt tai toimitusjohtajat työskentelevät erilaisissa ympäristöissä, joissa heillä on mahdollisuus rakentaa mahdollisia maailmoja. Se, onko heillä tähän tarvittavaa asiantuntijuutta tähän kehittämistehtävään, vaikuttaa paljon organisaatioin innovatiivisuuden kehittymiseen. 3.3 Asiantuntijuus kykynä lyhentää erilaisia etäisyyksiä brokerointi- toiminnan avulla Innovaatioympäristöjen verkostomaisuus asettaa niissä toimiville asiantuntijoille haasteita. Ei riitä, että itsenäisesti kykenee suunnittelemaan mahdollisia maailmoja. Innovaatiot syntyvät kahden tai useamman verkoston rajapinnoilla ja niiden luominen sekä toimenpaneminen vaativat asiantuntijuutta. Näitä yhdistävän asiantuntijan täytyy osata tunnistaa, analysoida ja lyhentää erilaisia etäisyyksiä, joita eri toimijoiden välillä saattaa olla. Etäisyydet voivat olla maantieteellisiä, kognitiivisia, kommunikatiivisia, organisatorisia, sosiaalisia, kulttuurisia Etäisyys Lähde Innovaatiopotentiaali 7 Kognitiivinen Kommunikatiivinen Erilaisuus ajattelutavoissa ja tietopohjissa Erilaiset käsitteet ja ammattikielet Tietyn asteinen kognitiivinen etäisyys mahdollistaa innovaatioiden synnyn. Uuden idean ymmärrettäväksi tekemisessä voidaan käyttää esim. muiden alojen tai tieteiden käsitteitä. Organisatorinen Erilaiset tavat koordinoida eri organisaatioiden ja yksiköiden hallussa olevaa tietoa. Organisaatiolla pitäisi olla niin vahvoja kuin heikkojakin linkkejä verkostossaan. Funktionaalinen Erilaisuus toimialojen välisissä asiantuntijuuksissa. Uutta tietoa kannattaa hankkia myös oman toimialan ulkopuolelta. Tällöin tieto on usein sovellettava omalle toimialalle. Kulttuurinen Organisaatiokulttuurien erilaisuus Haasteena on saada eri organisaatiokulttuureissa toimivat työskentelemään yhdessä. Kuva 1. Etäisyyksien muodot, lähteet ja niiden sisällään pitämä innovaatiopotentiaali (Parjanen ja Melkas 2008) Sosiaalinen Maantieteellinen Ihmisten väliset suhteet ja luottamuksen määrä niissä. Fyysinen etäisyys toimijoiden välillä Innovaatiot vaativat erilaisten toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Luottamus auttaa radikaalien ideoiden synnyssä. Maantieteellinen läheisyys ei johda automaattisesti innovaatioihin, mutta se saattaa esim. helpottaa sosiaalisen läheisyyden syntymistä.

8 8 tai funktionaalisia (Harmaakorpi, Tura ja Artima 2006; Parjanen ja Melkas 2008). Kognitiivinen etäisyys viittaa erilaisiin ajattelutapoihin ja tietopohjiin. Tämä ilmenee esim. eri alojen toimijoiden kesken, tai saman alan eriasteisten toimijoiden kesken. Oppiminen voi lukkiutua tietoainesten erilaisuuden vuoksi. Kommunikatiivinen etäisyys viittaa erilaisiin kieliin tai käytettyihin käsitteisiin. Vuorovaikutuksessa syntyneistä väärinkäsityksistä voidaan helposti tehdä hätäisiä tulkintoja. Organisatorisessa etäisyydessä puuttuvat rakenteet ja linkit jotka mahdollistaisivat yksilöiden välisen vuorovaikutuksen. Funktionaalisessa etäisyydessä toimijoiden asiantuntemukset ovat kaukana toisistaan esim. toimialan takia. Uuden tiedon luominen tapahtuu aina saman toimialan sisällä. Sosiaalinen etäisyys on ihmisten vuorovaikutussuhteissa, joissa myös luottamuksella on oma roolinsa. (Parjanen ja Melkas 2008; Albino ym. 2007; Boschma 2005; Valovirta ja Niinikoski 2004) Kuvassa 1 on esitelty eri etäisyyksien muodot, niiden lähteet ja mahdolliset innovaatiopotentiaalit. Innovaatioille hedelmällistä tarttumapintaa ovat kahden tai useamman eri verkoston rajat. Eri verkostoilla on omat toimintatapansa ja kielensä. Niiltä toimijoilta, jotka ovat verkostojen rajapinnoilla, vaaditaan tietynlaisia kyvykkyyksiä. Burt (1997) kutsuu näitä verkostojen rajapintoja rakenteellisiksi aukoiksi ja toimijoita niissä brokereiksi. Käytännössä näiden brokerien tehtäviin kuuluu (Burt 2004): 1. Tehdä rakenteellisen aukon molemmilla puolilla olevat ihmiset tietoisiksi toisen ryhmän intresseistä ja hankaluuksista tai haasteista 2. Siirtää parhaita käytänteitä 3. Muodostaa yhteisiä intressejä ja näkökulmia sellaisille ihmisryhmille, joilla ei ole näennäisesti mitään yhteistä 4. Tehdä yhteenvetoja ja yhdistelmiä tiedonintresseistä Brokerit ovat erilaisia innovaatiopromoottoreja älyllisiä ristipölyttäjiä. Heillä on mobilisoida mahdollisten maailmojen verkostot innovaatioita luoviksi ja toteuttaviksi innovaatioverkostoiksi. Usein hyväkin uusi verkostoitunut toimintamalli (mahdollinen maailma) kariutuu verkostojen siilomaisuuteen. Brokerointi on vaativa asiantuntijuus ja brokereiksi harvoin synnytään, mutta sellaiseksi voidaan kouluttautua. 3.4 Asiantuntijuus vuorovaikutustaitona, aidon dialogin aikaansaaminen Dialogisuutta pidetään yleisesti autoritäärisyyden vastakohtana ja sitä tarjotaan ratkaisuksi moniin opetustilanteisiin. Tämä on aiheuttanut myös sitä, että termejä dialogi ja dialogisuus käytetään ymmärtämättä niiden teoreettisia taustoja. Jotkin suuntaukset ovat ottaneet sen keskeiseksi tavoitteekseen (esim. hermeneutiikka, fenomenologia, Deweyn pragmatismi ja Freiren vapauttava pedagogiikka). Dialogilla on siis erilaisia tulkintoja riippuen lähteestä. (Vuorikoski & Kiilakoski 2005, 309). Dialogisuuden edellytyksenä on se, että ihmiset näkevät toisensa arvokkaina ja kunnioittavat toisiansa. Oppijaa ei nähdä opetuksen kohteena vaan aktiivisena toimijana. (Vuorikoski & Kiilakoski 2005, ) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ohjaajan tavoitteena olisi tuoda moniäänisyys ja monimuotoisuus osaksi opetustilanteita, eikä johdateta ihmisiä omaksumaan jotain yleisesti hyväksyttyä näkökulmaa (Vuorikoski & Kiilakoski 2005, 310). Arviointi ja kilpailu saattavat heikentää dialogia; niistä tulisi keskustella ryhmän kanssa. Esimerkiksi mikä on ryhmän valta vaikuttaa arviointiperusteisiin? Onko

9 9 ohjaaja valmis luopumaan omasta vallastaan dialogin synnyttämiseksi? Sokraattiseen dialogiin liittyy olennaisesti kysymysten esittäminen ja vastausehdotusten kriittinen pohtiminen. Suuri osa ihmisten mielipiteistä on itse asiassa sosialisaation myötä perittyjä uskomuksia. Vasta niiden kriittinen tarkastelu tekee niistä omia mielipiteitä. Ohjaaja voi auttaa näiden mielipiteiden muodostumista esittämällä kysymyksiä ja välttämällä valmiiden vastausten antamista. Sokraattista menetelmää voi kuvata kahden esimerkin avulla: ohjaaja kätilönä sekä ohjaaja paarmana. Kätilövertauskuva viittaa siihen, että kätilökään ei itse synnytä, mutta on korvaamaton apu synnyttäjälle siinä prosessissa missä hän on. Ohjaajana hän ei pakkosyötä omia mielipiteitään, vaan rohkaisee toista ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Paarmavertauskuva sokraattisessa menetelmässä kohdistuu erityisesti tilanteisiin, joissa joku ryhmää provosoivasti väittää tietävänsä oikein, vaikkei tämä uskomus kestäkään lähempää tarkastelua. Paarman tehtävä on myös nostaa esille vaiettuja aiheita provosoidakseen ja kyseenalaistaakseen vallitsevaa kulttuuria. (Vuorikoski & Kiilakoski 2005, ). 4. Tämänhetkisen ammatillisen aikuiskoulutuksen arviointi uuden innovaatioparadigman näkökulmasta Ammatillisen aikuiskoulutuksen arviointi uuden innovaatioparadigman näkökulmasta tehtiin touko-kesäkuussa Arviointia varten toteutettiin kysely, joka lähetettiin kaikkiin ammatillisen aikuiskoulutuksen oppilaitoksiin. Kyselyssä innovatiivisuutta lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta: Innovatiivisuus työelämäyhteistyössä, Innovatiivisuus koulutusten sisällöissä sekä Innovatiivisuus koulutusten suunnittelussa. Lisäksi arvioinnin taustalle Kuva 2. Vastaajien jakauma.

10 tehtiin neljä haastattelua, joihin osallistuivat vapaaehtoiset haastateltavat. Kysely lähetettiin kaikille rehtoreille, toimialajohtajille ja eri koulutusalojen edustajille. Lisäksi kyselyä pyydettiin levittämään organisaatioissa. Kysely lähetettiin 700 henkilölle, joista kyselyn avasi ja kyselyyn vastaamisen aloitti 252 (36 %) ja 119 vastasi kyselyyn kokonaisuudessaan (17 %). Kuvassa 2 nähdään vastaajien jakauma. Vastanneista rehtoreita oli 5.9 % ja toimialajohtajia 16.5 %. Suurin vastaajaryhmä olivat kouluttajat, joita oli 53.2 % vastaajista. Neljäsosa vastaajista (24.9 %) oli ryhmää, johon kuului mm. projektipäälliköitä, koulutuspäälliköitä ja opintosihteereitä. Yli puolella vastaajista (57.3 %) oli takanaan yli 10 työvuotta aikuiskoulutuksen parissa. Vastaajista 5-10 vuotta oli työskennellyt 23.4 %, 2-5 vuotta 15.1 % ja alle 2 vuotta vain 4.1 % vastaajista. 10 Kuvassa 3 nähdään vastaajien keskiarvo, kuinka innovatiivisuus on mukana ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Vastaajat katsoivat kaikki osa-alueet tärkeiksi. Tärkeimpänä numerolla 1 on väite, että koulutettavien muuttuvat innovaatioympäristöt otetaan huomioon koulutusten suunnittelussa. Keskimäärin vastaajien mielestä tämä kuitenkin toteutuu hieman paremmin kuin väite numero 2, että innovatiivisuus olisi osa jokaista koulutusta. Vähiten tällä hetkellä toteutuu numero 3, eli innovatiivisuudelle ei ole omaa koulutusohjelmaansa. Tämän katsottiin kuitenkin olevan kolmesta väittämästä vähiten tärkein. Yhteenvetona voisi todeta, että innovatiivisuuden ei koeta olevan mukana koulutuksessa. Vähemmän tärkeäksi koetaan se, että innovatiivisuudelle olisi oma koulutuksensa. Tärkeämpää olisi, että innovatiivisuus toteutuisi läpileikkauksena koulutusohjelmissa Kuva 3. Innovatiivisuus ammatillisessa aikuiskoulutuksessa Innovatiivisuuden toteutumista ammatillisessa aikuiskoulutuksessa kysyttiin myös vapaamuotoisesti. Vastaukset olivat hyvinkin erilaisia. Joissakin organisaatioissa koettiin, että innovatiivisuus on mukana vahvasti, kun taas toisista vastauksista kävi ilmi, ettei innovatiivisuus ole ollenkaan osa koulutuksia. Seuraavassa muutamia suoria lainauksia vastauksista:

11 Joillakin aloilla innovatiivisuutta ja osaamista varmasti on, mutta se on sivuroolissa tai ei ainakaan kovin tiedostettua tai aktiivisesti tavoiteltua. Tutkintopohjaisuus ohjaa lähinnä tutkinnon suorittamiseen, ei uuden löytämiseen. Tutkintotoimikunnat eivät kannusta innovatiivisuuteen ja pikemminkin siitä rangaistaan kuin siihen kannustettaisiin. Tutkintotoimikuntien rooli voisi olla ruokkia innovaatio-osaamisen kehittämistä, eikä rajoittaa sitä. Huonosti. Itse innovaatio-osaaminen on melko vieras asia useimmille kouluttajille. Innovoinnin aktivoituminen opiskelijoissa vaatii koulutusohjelmilta huomattavasti enemmän uusien opetusmenetelmien ja sovellutusten käyttöä kuin mihin kouluttajilla on kykyä. Myös työelämän vaatimukset ovat osittain vieraita kouluttajille. Koulutusorganisaatiot toimivat vielä hyvin kankeasti ja oppimis-/koulutusprosessit ovat hitaita, kankeita ja perustuvat johonkin muuhun kuin työelämän tarpeisiin tulevaisuudessa. Julkisena toimijana ei ole riittävästi taloudellisia mahdollisuuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jota pitäisi tehdä kaiken aikaa. Rahoitusmuodot mahdollistavat vain koulutuksen toteutuksen ja kehittämistyöhön suunnattu hankeraha on aivan liian pirstaleinen ja palaa hallinnointiin. Osaavan henkilöstön ansiosta innovaatioita kuitenkin syntyy. 11 Innovatiivisuus koulutettavan arjessa Innovatiivisuus koulutus-ohjelmien suunnittelussa On uusia ideoita Koulutettava oppii tekemällä, tutkintojärjestelmä edellyttää sitä. Tekemisen suunnittelu on osa tutkintoa. Omaa ammatillista toimintaa voi tarkastella tuoreesta näkökulmasta kyseenalaistamalla vanhentuneita käytäntöjä Käytetään innovatiivisia pedagogisia menetelmiä ja tehdään innovatiivista, uudenlaista yhteistyötä esim. työelämän kanssa Koulutuksen järjestäjä, usein opettajat, kehittävät erilaisia opetusmenetelmiä Koulutuksen toimijat, työelämä, alan tutkimus ja kehittämistoiminta ovat koulutuksen suunnittelussa vahvasti mukana. Koulutuksen toimijat ja työelämä tuovat arkijärjen ja realismin, tutkimus tuo uudet mahdolliset suuntaviivat ja kehittämistoiminta mahdollistaa näiden innovatiivisen yhdistämisen. Ei aina tehdä niin kuin on aina tehty. Teemme opetuksen riittävän haastavaksi ja jätämme ideoinnille tilaa. Taulukko 1. Vastaajien näkemyksiä innovatiivisuudesta Innovatiivisuus työelämä-yhteistyössä Koulutuksien toteutusta työelämässä eri tavoin. Nöyrällä palveluasenteella löydetään vaskoolista kultahiput. Työelämävaihto (kouluttajat työhön - työelämän ihmiset kouluttamaan) Uskaltaudutaan todelliseen dialogiin työelämän kanssa ja ollaan valmiit tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti.

12 On erittäin tärkeä osa ammatillista aikuiskoulutusta. Ohjaamme opiskelijoita luoviin ratkaisuihin. Monet muuttuvan työelämän ja yhteiskunnan haasteet ja kehitystehtävät ovat sellaisia ettei niitä vielä edes ole olemassa. Elinikäisen oppimisen ja jatkuvan kehittämisen ja kehittymisen taidot ovat osa tulevaisuuden työntekijän ammattitaitoa. Puhuttaessa innovaatioista ja innovatiivisuudesta on tärkeää selvittää mitä niillä ylipäätään tarkoitetaan. Vastaajien avoimissa vastauksissa näkyi myös se, miten eri tavalla innovatiivisuus voidaan käsittää, ja myös kielellistää. Kun lähdetään kehittämään innovatiivisuutta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, näistä eroista on syytä olla tietoisia. Tämä helpottaa myös vuorovaikutustilanteita, mikäli erilaiset innovaatiokäsitykset pystytään tunnistamaan. Vastaajat pukivat sanoiksi innovatiivisuutta koulutettavan arjessa, koulutusohjelmien suunnittelussa ja työelämäyhteistyössä seuraavalla tavalla (ks. Taulukko 1.) 4.1 Innovatiivisuus työelämäyhteistyössä Työelämäyhteistyössä on paljon kehittämisen varaa, niiden taitojen kehittäminen ja henkilöiden kouluttaminen. Vähiten ohjaavat ja valmentavat kokevat tämän toteutuvan nykyisessä koulutuksessa 12 Vastaajat katsoivat eniten kehittämispotentiaalia olevan väittämien 1, 2 ja 9 kohdalla. Väittämät olivat (ks. kuva 4): 1. Työelämäyhteistyötä tekevät henkilöt koulutetaan innovaatioympäristön kehittämiseen 2. Innovaatioympäristön kehittäminen otetaan aktiivisesti esille työelämän kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa 9. Innovatiivisuus on jokaisen asia organisaatiossa Kuva 4. Innovatiivisuus työelämäyhteistyössä Vastaajat katsoivat kaikki osa-alueen väittämät tärkeiksi. Vastaajat kaipasivat koulutusta työelämäyhteistyötä tekeville henkilöille innovaatioympäristöjen kehittämiseen. Tämä antaisi luonnollisesti valmiuksia myös ottaa innovaatioympäristön kehittämisen myös esille työelämän kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa. Tärkeäksi katsottiin myös se, että innovatiivisuus on jokaisen asia organisaatiossa. Tämä ei kuitenkaan toteudu ammatillisessa

13 aikuiskoulutuksessa tällä hetkellä. Sama kävi ilmi myös haastatteluissa. Innovatiivisuuden osa-alueita huomioon ottavat koulutukset on usein suunnattu pelkästään johtotasolle tai tuotekehitysosastojen henkilöstölle. Kuitenkin jokainen organisaation jäsen voi omalla tavallaan vaikuttaa organisaation innovatiivisuuteen. 4.2 Innovatiivisuus koulutusten sisällöissä Vastausten jakauma oli hieman enemmän hajallaan kuin innovatiivisuus työelämäyhteistyössä-osiossa. Graafisesta kuvasta voi kuitenkin päätellä, että koulutusten sisällöissä innovatiivisuus toteutuu paremmin tietyillä osa-alueilla, kuin mitä työelämäyhteistyössä. Mm. kuvassa 5 väittämät 6 ja 12 katsotaan toteutuvan tällä hetkellä. Eli vuorovaikutustaidot ovat olennainen osa koulutuksia sekä koulutuksissa painotetaan asiakas- ja käyttäjälähtöisyyttä. Sitä kyselystä ei käy ilmi, kuinka nämä toteutuvat koulutuksissa käytännön tasolla. 13 Eniten kehittämispotentiaalia vastaajien mielestä oli väittämien 1,2 ja 3 kohdalla. 1. Koulutettavat oppivat luomaan kannustamis- ja palkitsemistapoja omiin työympäristöihinsä 2. Koulutettavat oppivat menetelmiä johtaa luovuutta ja innovatiivisuutta omissa työympäristöissään 3. Koulutettavia rohkaistaan poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Kuva 5. Innovatiivisuus koulutusten sisällöissä Kansallisessa luovuusstrategiassa esitetään yhdeksi ammatillisen aikuiskoulutuksen tavoitteeksi kannustamis- ja palkitsemistapojen luomisen koulutettavien työympäristöihin. Vastaajien mielestä tämä ei tällä hetkellä toteudu. Toiseksi vähiten vastaajat katsoivat toteutuvan sen, että koulutettavat oppisivat menetelmiä johtaa luovuutta ja innovatiivisuutta. Tämä ei ole pelkästään organisaatioiden johdon tehtävä. Viitaten kohtaan innovatiivisuus työelämäyhteistyössä, innovatiivisuus on jokaisen tehtävä organisaatiossa. Kuinka jokainen voisi myös itse johtaa itseään ja omaa innovatiivisuuttaan? Innovatiivisuuden kannalta olennaista on uskallus poistua omalta mukavuusalueelta. Tämä on edellytys uuden oppimiselle ja erilaisuuden rikkauden löytämiselle.

14 4.3 Innovatiivisuus koulutusten suunnittelussa Katsottaessa koko kyselyä, parhaiten toteutuvat koulutuksen suunnittelussa se, että kouluttajan tehtävänä on auttaa opiskelijoita löytämään itselleen sopiva tieto (nro 7) ja se, että oppimistavoitteet määritellään opetussuunnitelmissa (nro 3). Nämä katsottiin myös tärkeimmiksi osa-alueiksi. Kuvassa 6 on havainnollistettuna kaikkien innovatiivisuus koulutusten suunnittelussa osa-alueen vastausten jakauma. Kehittämiskohteisiin vastaajien vastausten keskiarvojen perusteella kuuluisi se, että koulutettavat osallistuisivat koulutusohjelmien suunnitteluun (nro 2). Tämä erottui selvästi tässä osa-alueessa. Seuraavaksi, joskaan ei yhtä selkeästi, kehittämiskohteiksi nostettiin työelämän vallitsevien käytäntöjen ja normien kyseenalaistaminen koulutuksissa (nro 9) ja uusien tapojen kokeilun arvioida opittua (nro 10). 4.4 Arvioinnin peilailua uuteen paradigmaan ja kansallisiin strategioihin 14 Arvioinnin tulokset saavat näkökulman kun niitä verrataan kansallisiin strategioihin ja uuden innovaatioparadigman vaatimuksiin. Kansallisena strategiana on osaamisperustan vahvistaminen mm. uudistamalla koulutusta ja lisäämällä eri sektoreiden yhteistyötä. Kansallisen innovaatiostrategian toteuttamisessa on myös koulutusyksiköillä keskeinen rooli. Luodaan vahva ammattitaito sille, miten uusimmat innovaatiot voidaan ottaa tuottavaan käyttöön yhteiskunnassa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien rooli vahvistuu innovaatiojärjestelmän kehittämisessä: Koulutus tulisi kytkeä tiiviimmin työpaikoilla tapahtuvan kehittämistoiminnan yhteyteen ja DUI-mallin vaatiman kehittäjäasiantuntijuuden edistämiseen (Koulutus ja tutkimus ; Kansallinen innovaatiostrategia 2008). Kuva 6. Innovatiivisuus koulutusten suunnittelussa Koulutuksen ja tutkimuksen strategiassa vuosille 2007 ja kansallisessa innovaatiostrategiassa painotetaan koulutuksen järjestäjien koulutus- ja kehittämispalvelujen tukemista yritysten ja työpaikkojen tuotanto- ja palvelu-innovaatioiden kehittämisessä

15 15 sekä uusiin innovaatioihin perustuvan yritystoiminnan kehittämisessä. Kansallisen luovuusstrategian mukaan tietoyhteiskunnan kehitysvaiheen murros on vasta alkuvaiheissaan, joten työelämän kehitykseen kiinnitetään erityistä huomiota. Työelämän jakautumista luovaan ja ei-luovaan työhön tulee strategian mukaan välttää, vaikka tehtävien erilaisuus onkin syytä tunnistaa. Tarvitaan laajamittaista tutkimus- ja kokeilutoimintaa siitä, miten erilaisissa työyhteisöissä ja tehtävissä voidaan toteuttaa luovan toiminnan kannalta hedelmällisiä järjestelyjä. Myös työelämää ohjaavaa normiperustaa ja käytäntöjä tarkistetaan siinä tarkoituksessa, miten ne estävät tai edistävät luovan ja innovatiivisen työelämän kehittymistä. Luovuusstrategiassa todetaan edelleen, että luovuutta ja innovatiivisuutta edistävän kulttuurinmuutoksen aikaansaamiseksi suomalaisilla työpaikoilla olisi kiinnitettävä huomio kannustamisen ja palkitsemisen käytäntöihin. Johtamiskoulutuksessa tulisi paneutua luovuuden ja innovatiivisuuden johtamiseen. Julkishallinnon normi- ja tulosohjauskäytäntöjä olisi täydennettävä tai korvattava innovatiivisten käytäntöjen ohjauksella. Tilanteen muutos on siis havaittu eri kansallisissa strategioissa, jotka korostavat uuden toimintaympäristön vaatimia konkreettisia toimenpiteitä. Muutos on tehdyn arvioinnin perusteella havaittu myös ammatillisen aikuiskoulutuksen yksiköissä; muutoksen suunta on havaittu, mutta toistaiseksi tehdyt toimenpiteet tulkitaan puutteellisiksi. Arvioinnin perusteella voidaan myös nähdä tietty valistuksen tarve uuden innovaatioparadigman merkityksestä ammatilliselle aikuiskoulutukselle. Nyt puheeksi tulleessa DUI-mallissa ammatillisen aikuiskoulutuksen rooli nousee korkeakoulujen rinnalle innovaatiopolitiikan moottorina. Tämä tulisi selkeästi tiedostaa ja tarttua sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Uuteen innovaatioparadigmaan ja kansallisiin strategioihin peilaten selkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousevat toimenpiteet, joilla: työelämäyhteistyötä tekevät henkilöt koulutetaan innovaatioympäristön kehittämiseen innovaatioympäristön kehittäminen otetaan aktiivisesti esille työelämän kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa edistetään filosofiaa, että innovatiivisuus on jokaisen asia organisaatiossa koulutettavat oppivat luomaan kannustamis- ja palkitsemistapoja omiin työympäristöihinsä koulutettavat oppivat menetelmiä johtaa luovuutta ja innovatiivisuutta omissa työympäristöissään koulutettavia rohkaistaan poistumaan omalta mukavuusalueeltaan koulutettavat osallistuisivat koulutusohjelmien suunnitteluun työelämän vallitsevia käytäntöjä ja normeja kyseenalaistaan koulutuksissa arvioidaan uudella tavalla opittua 5 Suositukset jatkotoimenpiteille 5.1 Innovaatiopedagogiikka Jyväskylän yliopistossa on tutkittua ja kehitetty aikuiskasvattajan pedagogisia valmiuksia. Kasvatustieteiden tohtorin Anita Malisen ja yhteiskuntatieteiden tohtorin Timo Laineen mukaan hyvään pedagogiseen taitajuuteen kasvamisessa on kyse oppimisen omakohtaisuudesta, tutkivan asenteen omaksumisesta, dialogisuudesta vastavuoroisena yhteisenä ymmärryksen rakentumisen tapahtuman,

16 16 kriittisestä reflektiosta sekä koulutuksen arvotietoisuuden lisääntymisestä. (Laine & Malinen 2009, 40-60) Innovaationäkökulman kiinnittyminen ammatilliseen aikuiskoulutukseen on mahdollista toteuttaa rakentamalla toimialalle innovaatiopedagogiikkaa. Innovaatiopedagogiikan rakentamisessa aikuiskasvatuksen toimialalle on kyse kulttuurisesta muutoksesta, joka edellyttää koko toimijakentän innovaatiohalukkuutta. Kansallinen tilaus innovaatiopedagogiikalle on julistettu innovaatiostrategiassa ja luovuusstrategiassa. (Koulutus ja tutkimus ; Kansallinen innovaatiostrategia) Yksi tapa lähetä vastaamaan tilaukseen on edelläkävijäorganisaatioiden kehittämispilotit, joissa yhteistoiminnallisessa verkostossa luodaan operatiivisen tason toimintakehys innovaatiopedagogiikalle. Tarvittavan innovaatiopedagogiikan luominen aikuiskasvatukseen edellyttää kriittistä, reflektiivistä ja luovaa asiantuntijuus-identiteettiä koulutusorganisaatiolta strategisella, taktisella ja operatiivisella tasolla. Tämän tyyppisessä asiantuntijuudessa on kyse organisaation kulttuurin, rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisesta sekä aikuiskasvattajien innovaatiopedagogiseen taitajuuteen ja asiantuntijuuteen kasvamisesta. Seuraavassa kuvaamme innovaatiopedagogiikan rakentamisen perusteita, jotka nimeämme tasoiksi ja kehiksi. Innovaatiopedagogiikan hahmoa voi jäsentää kolmen kehän avulla, kehät rinnastuvat hermeneuttiseen ymmärryksen rakentumiseen (ks. kuva 7). Kehät ovat innovaatiojärjestelmän näkökulmasta eritasoisia ja vaativat erilaisia innovaatiotoimintoja. Koulutusorganisaation innovaatiokäytänteet ja rakenteet Työntekijöiden innovaatiokyvykkyys ja innovaatiopedagoginen osaaminen Innovatiiviset uudet koulutuspalvelut Kuva 7. Innovaatiopedagogiikan tasot

17 17 Sisimmän kehän toiminta kohdentuu ammatillisen aikuiskasvatuksen organisaatioiden innovaatiotoiminnan kehittämiseen ja jäsentämiseen, jolloin kyse on erilaisten innovaatiokäytänteiden ja innovaatiokyvykkyyttä edistävien organisaatiorakenteiden luomisesta ja vahvistamisesta. Toisella kehällä toiminta kohdentuu organisaatiossa toimivien ihmisten yhteistoimijuuden, innovaatiokyvykkyyden ja innovaatiopedagogisen osaamisen rikastuttamiseen. Kyselystä nousee muun muussa se, että opettajilla tulisi olla erilaisia rooleja ja valmiudet vaihtaa menetelmiään eri ryhmien kanssa, tarve pedagogisen valikoiman monipuolistamisesta. Tässä kehässä kyse on opettajan asiantuntijuuden muuttumisesta ja kehittämisestä, kyselystä nousevat mm. opettajan taidot, tahto ja motivaatio hoitaa sidosryhmäyhteistyötä, havaita koulutustarpeita ja myydä koulutuksia. Kolmas kehä muodostuu aikuiskoulutuspalveluista ja tuotteista, joiden sisältö rakentuu edellisten kehien elementtien myötä. Innovaatiopedagogisten palvelujen ja tuotteiden kehittämisessä yhtenä huomionarvoisena potentiaalina ovat palvelunkäyttäjät, näin koulutuspalvelun tuotekehittelyssä korostuu asiakaslähtöisyys. Palvelunkäyttäjäksi määrittyy perinteisesti yksilö ja yksilön oppiminen, vähemmälle huomiolle näyttää jääneen käsitys organisatorisesta oppimisesta, jolloin palvelutuotannon näkökulmasta kyse olisi kokonaisvaltaisemmasta ja laajemmasta yritysten vuorovaikutusympäristön kehittämisestä. Kyselystä nousee kiinnostavana esimerkkinä opettaja/ aikuiskasvattajan identiteetti aluekehittäjänä, yksityisyrittäjänä ja projektinhallinnan ammattilaisena. Laineen ja Malisen (2009) tutkimukseen sekä tekemäämme kyselyyn ja syventäviin haastatteluihin pohjaten hahmotamme innovaatiopedagogiikan olevan reflektiivistä oman organisaation tavoitteiden, toiminnan ja arvopohjan jäsentämisen kautta tapahtuvaa uudistavaa toiminta. Innovaatiopedagogiikka haastaa aikuiskasvatuksen koulutusorganisaation ja pedagogit hermeneuttiselle oman työn ja kasvun löytöretkelle. Löytöretki edellyttää sekä sopeutuvaa orientaatiota että olemassa olevan kyseenalaistamista ja uudelleen näkemistä, haaste kohdentuu niin organisatoriseen tasoon kuin yksilöihin. 5.2 Kohti innovaatiopedagogiikkaa ammatillisessa aikuiskoulutuksessa Herätteenä innovaatiopedagogiikan rakentamiselle ehdotamme seuraavia koulutuskokonaisuuksia. Uuden innovaatioparadigman vaatimaan innovaatiopedagogiseen asiantuntijuuteen (liittyen kahteen sisimmäiseen kehään) tulisi antaa koulutusta sekä tämän asiantuntijuuden ammattilaisille että syötteinä kaikissa koulutuksissa. INNOKASVATTAJAKOULUTUS Innovaatiokyvykkyyttä rikastuttamassa Koulutuskokonaisuus on tarkoitettu aikuiskasvattajille, tavoitteena on innovaatiopedagogiikan ja siihen liittyvän organisatorisen toiminnan hahmottaminen sekä oman organisaation aikuiskasvatuksen arvojen, sisällön ja identiteetin reflektointi ja kehittäminen. Oppimis- ja kehittämistoiminnan perustana on aikuiskouluttajien oma kokemus ja sen refelektointi, opetus- ja ohjaustoiminta analyysit ja tulkinnat, innovaatioasiantuntijoiden tiedolliset ja taidolliset syötteet /luennot, alustukset ja harjoitteet. Innokasvattajakoulutuksen tarkoituksena on mahdollistaa oman työn tutkiminen sekä oman organisaation rakenteiden ja toimintatapojen kehittäminen. Varsinainen omaan organisaation sovellettu uudistava toiminta tapahtuu pääosin opetustapahtuman ulkopuolella.

18 18 JOKAMIEHEN INNOVAATIOTIETOISKU Opetusmateriaalipaketti innovaatiokentän hahmottamiseen Opetusmateriaalipaketti on tarkoitettu aikuiskasvattajille. Opetusmateriaalipaketin tarkoituksena on helpottaa aikuiskasvattajan työtä innovaatiotoimintaan liittyvien perusasioiden esittelyn ja jäsentämisen osalta. Opetusmateriaalipaketti sisältää aktiivisen opetusmateriaalin mm. aktivoivat oppimistehtävät opiskelijoille, omaan työhön soveltamisen reflektointitehtävät opiskelijoille, havainnointija tulkitsemistehtävät opiskelijoille sekä 1-2 päivän kestoisen perehdytysjakson aikuiskasvattajille materiaalipaketin soveltamisesta omaan opetustyöhön. Perehdytysjakson toteuttavat innovaatioasiantuntijat ja pedagogiset asiantuntijat. Edellä mainittu valmiuden lisääminen mahdollistaa kahden uuden tuotteen rakentamisen ammatillisille aikuiskoulutuskeskuksille. Nämä kaksi uutta koulutustuotetta siis sijoittuvat innovaatiopedagogiikka ympyrän ulommaiselle kehälle. INNOPROMOKOULUTUS DUI-mallin innovaatioasiantuntijoiden koulutuksen 20 op:n oppimisinterventio yritysten ja julkisten organisaatioiden innovaatiotoiminnasta vastaaville henkilöille ja tiimeille. Oppimisprosessin fasilitaattoreina toimivat koulutetut INNOKASVATTAJAT ja ulkopuoliset innovaatiotoiminnan asiantuntijat. Oppimisessa korostuu käytäntölähtöisyys siten, että oppija rakentaa ymmärrystään suhteessa oman organisaationsa kulttuuriin ja uuteen innovaatio paradigmaan. Sisältöinä ovat mm. innovaatiojärjestelmät, innovaatioprosessin synty ja dynamiikka sekä luovuus ja luovat tekniikat. Prosessin tuotoksena oppija ymmärtää henkilöstön sekä innovaatioyhteisöjen roolin ja osaa toimia omassa organisaatiossaan innovaatiotoiminnan promoottori toimijana. INNOVAATIORUISKE Innovaatio-osuus kaikkiin koulutusohjelmiin Innovaatioruiske on tiivis informatiivinen koulutuspaketti, joka linkittyy moduulina jokaiseen koulutusohjelmaan. Innovaatioruiske -koulutuspaketti on aikuiskouluttajan opetusväline. Sen tavoitteena on lisätä aikuisopiskelijan tietoisuutta innovaatioista sekä innovatiivisuuden merkityksestä ja erityisesti työntekijälähtöisten innovaatiokäytänteiden vaikutuksesta yrityksen toimintaan. Koulutuspaketti sisältää interaktiivisia vuorovaikutustilanne- ja simulaatioharjoitteita, määritys- ja merkityksenanto-tehtäviä, ryhmätöitä ja tiedollisia syötteitä sekä opastuksen ja opaskirjan koulutuspaketin käyttämiseen opetusvälineenä.innovaatioruiskeen kouluttajina voivat toimia JOKAMIEHEN INNOVAATIOTIETOISKUN omaksuneet ja/tai IN- NOVAATIOKASVATTAJAT. 6 Johtopäätökset Suomalainen innovaatiopolitiikka on murroksessa. Innovaatioiden puhunta korostaa tiede- ja teknologiauskon lisäksi laajaa innovaatiotulkintaa, käytäntölähtöisyyden merkitystä innovaatiotoiminnassa, organisaatioiden koko henkilöstön roolin korostumista innovaattoreina, siirtymistä suljetuista innovaatioista avoimiin innovaatioihin, innovoinnin siirtymistä yksilöiltä yhteisöihin ja koulutusjärjestelmien muutosta. Strategioihin kirjoitettu suunta on selvä. Paljon epäselvempää on se, millä toimenpiteillä vääjäämätöntä muutosta edistetään Tässä raportissa keskityttiin erityisesti asiantuntijuuden muuttumiseen ja uuden asiantuntijuuden kouluttamisen suuntaviivoihin. Uuden käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan asiantuntijuuden piirteinä nähtiin erilaiset tiedon ja taidon yhdistelmät, yleinen kyky rakentaa mahdollisia maailmoja,

19 19 brokerointiosaaminen ja kyky sokraattiseen vuorovaikutukseen. Käytäntölähtöisessä innovaatiotoiminnassa näitä asiantuntijuuden piirteitä tarvitaan organisaation lattiatasolta ylimpään johtoon asti. Mahdollisten maailmojen rakentamisen konteksti vain saattaa olla hyvinkin erilainen eri ammattiryhmien ja organisaatiotasojen välillä. Yhtä kaikki ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen rooli on korostunut tämän asiantuntijuuden edistäjänä Suomessa. Tätä taustaa vasten toteutettiin ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa laaja arviointi innovoinnin asiantuntemuksen koulutuksen nykytilasta. Arviointi toteutettiin kyselynä ja haastatteluina. Selkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat toimenpiteet, joilla työelämäyhteistyötä tekevät henkilöt koulutetaan innovaatioympäristön kehittämiseen, innovaatioympäristön kehittäminen otetaan aktiivisesti esille työelämän kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa, edistetään filosofiaa, jossa innovatiivisuus on jokaisen asia organisaatiossa, koulutettavat oppivat luomaan kannustamis- ja palkitsemistapoja omiin työympäristöihinsä, koulutettavat oppivat menetelmiä johtaa luovuutta ja innovatiivisuutta omissa työympäristöissään, koulutettavia rohkaistaan poistumaan omalta mukavuusalueeltaan, koulutettavat osallistuisivat koulutusohjelmien suunnitteluun, työelämän vallitsevia käytäntöjä ja normeja kyseenalaistaan koulutuksissa sekä toimenpiteet, joilla arvioidaan uudella tavalla opittua. Tässä raportissa ehdotetaan erityisesti seuraavia jatkotoimenpiteitä. Ammatillisen aikuiskoulutuksen yksiköiden ja Aike Oy:n tulisi kiinnittää erityistä huomiota DUI- mallia hyödyntävän innovaatiopedagogiikan kehittämiseen sekä omassa toiminnassaan että sen siirtämisessä asiakkaidensa toimintaan. Ammatillisen aikuiskoulutuksen yksiköiden keskeinen tehtävä tulevaisuudessa on edistää innovaatioasiantuntijuutta läpäisyperiaatteella suomalaisissa organisaatioissa. Raportissa ehdotetaan konkreettisesti Innokasvattajakoulutuksen ja Jokamiehen innovaatiotietoiskun toteuttamisesta yksiköiden innovaatiopedagogiikan kehittämiseksi ja Innopromokoulutusta ja Innovaatioruisketta tarjottaviksi palvelutuotteiksi. Ammatilliset aikuiskoulutusyksiköt ovat tulleet tilanteeseen, jossa niillä on tuhannen taalan paikka. Uusi kansallinen innovaatiostrategia suorastaan huutaa niiltä toimenpiteitä strategian tukemiseksi. Ammatillisella koulutuksella on nyt strateginen tilaus nousta keskeiseksi innovaatiotoimijaksi korkeakoulujen rinnalle. Tässä raportissa on Aike Oy:n tilauksesta viitoitettu tietä tämän tilauksen toteuttamiseksi.

20 Lähdemateriaali Kansalliset strategiat Koulutus ja tutkimus vuosina Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2007:9. Yksitoista askelta luovaan Suomeen. Luovuusstrategian loppuraportti. Opetusministeriön julkaisuja 2006:43 Kansallinen innovaatiostrategia Innovaatiopolitiikan alueellinen ulottuvuus. Katsaus viimeaikaisiin kehityssuuntiin. Työ-ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Innovaatio 22/2009 Muu lähdemateriaali 20 Albino, V. & Carbonara, N. & Petruzzelli, A. (2007) External Knowledge Sources and Proximity: towards a new geography of technology districts. Regional Studies Association International Conference: Regions in Focus Lissabon. Brown, J. & Duguid, P. (1991) Organizational learning and communities-of-practice: toward a unified view of working, learning and innovation. Organization science, Vol. 2, Nro 1, s Burt, R. (1997) The Contingent Value of Social Capital. Administrative Science Quarterly, 42, s Burt, R. (2004) Structural Holes and Good Ideas. American Journal of Sociology, Vol. 110, Nro. 2, s Chesbrough, H. (2003) Open innovation- the new imperative for creating and profiting from technology. Harvard business school press. Harmaakorpi, V. (2008) Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan innovaatioympäristöt. Teoksessa: Mustikkamäki, N. & Sotarauta, M. (toim.) Innovaatioympäristön monet kasvot, s Tampereen yliopistopaino Oy. Harmaakorpi, V. & Melkas, H. (toim.) (2008) Innovaatiopolitiikkaa järjestelmien välimaastossa. ACTAsarja, Kuntaliitto.