DIABETESLAPSEN HOITAMINEN

Transkriptio

1 Sonja Laakso DIABETESLAPSEN HOITAMINEN Opas päiväkodin henkilökunnalle Sosiaali- ja terveysala 2018

2 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Terveydenhoitotyö TIIVISTELMÄ Tekijä Sonja Laakso Opinnäytetyön nimi Diabeteslapsen hoitaminen Opas päiväkodin henkilökunnalle Vuosi 2018 Kieli suomi Sivumäärä liitettä Ohjaaja Paula Hakala, Ritva Alaniemi Diabetes on Suomessa erittäin yleinen kansansairaus, jota diagnosoidaan jo pienillä lapsillakin. Sairastuneen ollessa lapsi, on kyseessä lähes aina insuliinihoitoinen diabetes. Diabetekseen ei ole vielä löydetty parannuskeinoa, mutta diabeetikon elämänlaatua voidaan ylläpitää monipuolisella ruokavaliolla ja liikunnalla. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas Humppilan päiväkodin henkilökunnalle. Diabetesta sairastavia lapsia tulee pienen paikkakunnan päiväkotiin harvoin hoidettavaksi, joten tulevaisuutta ajatellen opasta kaivattiin. Työn tarkoituksena oli vahvistaa henkilökunnan osaamista ja luoda parempi luottamus henkilökunnan ja vanhempien välille. Lisäksi tavoitteena oli taata lapsen turvallisuus hoitopäivän aikana. Teoriaosuudessa käsiteltiin insuliinihoitoista diabetesta lasta koskevilta osin. Työn avainsanoina olivat tyypin 1 diabetes, alle kouluikäinen lapsi sekä kirjallinen opas. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, ja sen lopputulema oli opas. Päiväkodin henkilökunnan toiveet oppaan toteutuksessa otettiin huomioon opasta tehdessä. Oppaassa käsitellään diabetesta sairautena, yleisiä ongelmatilanteita, pistostekniikoita sekä verensokerin mittaamista. Opas sisältää kuvia ohjeiden hahmottamiseksi. Oppaasta pyrittiin tekemään mahdollisimman selkeä ja helppolukuinen, ja että se sisältäisi sellaista tietoa, josta olisi päiväkodissa hyötyä.

3 Avainsanat tyypin 1 diabetes, alle kouluikäinen lapsi, kirjallinen opas

4 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Terveydenhoitotyö ABSTRACT Author Sonja Laakso Title Taking Care of a Child with Diabetes A Guidebook for the Employees of a Kindergarten Year 2018 Language Finnish Pages Appendices Name of Supervisor Paula Hakala, Ritva Alaniemi Diabetes is a very common disease in Finland and it is diagnosed even on little children. When the one having diabetes is a child it is almost always treated with insulin. No cure has been found yet but the quality of life of a person with diabetes can be maintained with a varied diet and physical exercise. The purpose of this practice-based thesis was to produce a guidebook for the staff in Humppila kindergarten. It is quite seldom that children with diabetes come to a little town s kindergarten so the guidebook was needed considering the future. The purpose of this guidebook was to strengthen the staff s skills and to create a better trust among the staff and the parents. A further purpose was also to guarantee child s safety during the day at the kindergarten. The theoretical part deals with diabetes treated with insulin, focusing on paediatric diabetes. The keywords were type 1 diabetes, an under school-age child and a written guidebook. The bachelor s thesis was carried out with a practice-based method and the outcome was a guidebook. The expectations from the staff were taken into consideration while preparing the guidebook. The guidebook deals with diabetes as a disease, common problematic situations, injection techniques and measuring blood sugar. The guidebook contains pictures in order to make the instructions easier to understand. The aim was to make a clear and easy-to-read guidebook that would contain the kind of information that is useful in a kindergarten. Keywords Type 1 diabetes, under school-age child, written guidebook

5 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ PROJEKTINA Projektin vaiheet SWOT-analyysi DIABETES Insuliininpuutosdiabetes Diabeteksen hoitaminen Verensokerin mittaaminen Monipistoshoito ja insuliinipumppu Insuliinin pistostekniikka ja -paikat Ongelmatilanteet Hätätilanteet Hypoglykemia Hyperglykemia Lisäsairaudet Retinopatia Nefropatia Neuropatia Muut fyysiset muutokset Kognitiiviset muutokset ALLE KOULUIKÄINEN LAPSI Varhainen leikki-ikä Myöhäisleikki-ikä Lapsen sairastuminen Yhteistyö vanhempien ja päiväkodin välillä KIRJALLINEN OPAS...32

6 6.1 Ohjauksen merkitys Kirjallisen oppaan sisältö PROJEKTIN TOTEUTUS Käynnistysvaihe Rakentamisvaihe Päättämisvaihe POHDINTA Projektin arviointi SWOT-analyysin toteutuminen Projektin luotettavuus Projektin eettisyys Oman oppimisen arviointi Jatkotutkimusideat...44 LÄHTEET...45 LIITTEET

7 6 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Opinnäytetyön SWOT-analyysi

8 7 LIITELUETTELO LIITE 1. Opas päiväkodin henkilökunnalle LIITE 2. Tietokantahakujen kuvaus

9 8 1 JOHDANTO Diabetes on yleistyvä aineenvaihdunnan häiriö, johon liittyy haiman heikentynyt insuliinintuotanto ja kohonnut verensokeri. Vuoteen 2035 mennessä arvellaan diabetesta sairastavia henkilöitä olevan maailmassa 592 miljoonaa ihmistä (Saraheimo & Sane 2015, 10). Suomessa oli vuoden 2018 alussa noin diabetesta sairastavaa henkilöä, joista noin sairastaa tyypin 1 diabetesta eli insuliininpuutosdiabetesta. Vuosittain siihen sairastuu noin 600 alle 20-vuotiasta, mikä on korkeimpia lukemia maailmassa. (Ilanne-Parikka 2018; Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Tämä opinnäytetyö käsittelee insuliinihoitoista diabetesta alle kouluikäisiä lapsia koskevilta osin. Diabetes on kansansairaus, jota diagnosoidaan jo pienillä lapsillakin. Lastenhoitajat eivät välttämättä ole saaneet koulutusta diabeteksen hoidosta, joten sairaus voi olla heille hyvinkin vieras. Kun henkilökunta saisi enemmän tietoa ja opetetusta diabeteksesta, turvattaisiin sairastavan lapsen arki hoitopäivän aikana. Henkilökunnan valmiuksia lisäämällä luotaisiin myös parempi luottamus vanhempien ja päiväkodin välille, kun tiedettäisiin, että lapsen sairaus osattaisiin ottaa huomioon hoitopäivän aikana. Opinnäytetyön keskeiset aihesanat olivat tyypin 1 diabetes, alle kouluikäinen lapsi sekä kirjallinen opas. Opas on suunniteltu siten, että sitä voidaan hyödyntää päiväkotiympäristössä ja että sen sisältämää tietoa pystyy käyttämään ilman hoitoalan koulutustakin.

10 9 2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia opas insuliinihoitoisen diabeetikkolapsen hoidosta Humppilan päiväkodin henkilökunnalle. Pienellä paikkakunnalla diabeetikkolapsia tulee hoitoon harvemmin, joten tavoitteena oli luoda opas, josta olisi helppo palauttaa mieleen, mikä sairaus diabetes on. Koska päiväkodin henkilökunnalla ei välttämättä ole hoitoalan koulutusta, voi useimmille lastenhoitajille sairaus olla kokonaan vieras. Oppaan kielen tulisi olla sellaista, että maallikkokin ymmärtää siitä, mutta kuitenkin tarpeeksi kattava, jotta se olisi hyödyllinen. Tavoitteena on, että henkilökunnan valmius hoitaa diabeetikkolasta paranisi. Opas kehittäisi henkilökunnan osaamista sekä lisäisi diabeetikkolapsen turvallisuutta hoitopäivän aikana. Kun henkilökunta saa aiheeseen liittyen lisäkoulutusta, pystyvät vanhemmat jättämään lapsensa levollisin mielin hoitoon. Opas vähentäisi myös henkilökunnan stressiä diabeteksen hoidon suhteen, kun kaikki tieto olisi saatavilla oppaan muodossa. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tekijän ammatillista valmiutta hoitaa diabetesta sairastavia lapsia.

11 10 3 TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ PROJEKTINA Tärkeintä ammattikorkeakoulun toiminnallisen opinnäytetyön toteutuksessa on, että siinä yhdistyvät käytännön toteutus sekä teoreettinen pohja. Toiminnallinen opinnäytetyö voi olla opas, tapahtuma tai Internet-sivut, riippuen koulutusalasta. Sen tavoite on käytännön toiminnan ohjeistamista tai toiminnan järjestämistä. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Opinnäytetyön aiheen ideoinnissa tärkeintä on valita aihe, joka kiinnostaa ja tätä kautta motivoi asiantuntijuuden syventämisessä. Valitun aiheen tulee olla omaan koulutusalaansa liittyvä. Tärkeää on myös itse hyötyä opinnäytetyönsä lopputulemasta. Toimintasuunnitelmassa kartoitetaan alkutilanne: mitä tehdään ja miksi. Sen avulla tekijän on helpompi jäsennellä itsellensä, mitä on tekemässä. Aluksi on hyvä lähteä liikkeelle aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta sekä siihen liittyvästä ajankohtaisesta materiaalista. Taustatietojen avulla on helpompi pohtia, kuinka aihe olisi hyvä rajata. (Vilkka & Airaksinen 2003, 23, ) Toiminnallisissa opinnäytetöissä teoreettiseksi näkökulmaksi riittää usein aihesanojen määrittäminen. Hyvin määriteltyjen aihesanojen ja teorian pohjalta on helpompi lähteä rakentamaan työtä kokonaisuutena. Teoria on tärkeä osa toiminnallista opinnäytetyötä myös siksi, että se osoittaa tekijän osaavan yhdistää teoreettisen tiedon ammatilliseen käytäntöön. (Vilkka & Airaksinen 2003, ) Tämänkin opinnäytetyön tapauksessa on tärkeää, että opas luodaan luotettavan teoriatiedon pohjalta. 3.1 Projektin vaiheet Kai Ruuska on määritellyt teoksessaan Pidä projekti hallinnassa (2012) projektin eri vaiheet: käynnistys-, rakentamis- ja päättämisvaihe. Ennen kuin projektia voidaan kunnolla käynnistää, on tehtävä esiselvitys siitä, onko sille kysyntää tai tarvetta. Lisäksi on tehtävä kustannusarvio, suunniteltava tavoiteaikataulu sekä mietittävä projektin onnistumisedellytyksiä. Käynnistysvaiheen suunnitelmien pohjalta lähdetään rakentamaan itse projektia. Rakentamisvaiheessa määritellään

12 11 projektin tarkoitus, muovataan projektista tilausorganisaatiolle sopiva ja selvitetään, onko tuotettu projekti tarkoituksenmukainen. (Ruuska 2012, ) 3.2 SWOT-analyysi Lyhenne SWOT tulee englannin kielen sanoista strenghts, weaknesses, opportunities ja threats, eli suomennettuna vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. SWOT:in avulla voidaan tunnistaa projektin heikkoudet sekä ohjata sitä menemään oikeaan suuntaan. Analyysi on suositeltavaa toteuttaa ennen itse toimintaan ryhtymistä. (Opetushallitus 2017.) Tämän opinnäytetyön SWOTanalyysi on nähtävissä taulukossa 1. Oppaan vahvuuksiin kuuluu se, että henkilökunta on itse toivonut sen toteutumista, ja he saivat vaikuttaa sen sisältöön. Vahvuutena on myös se, että lasten vanhempien luottamus kasvaa henkilökuntaa kohtaan, kun he tietävät henkilökunnan osaavan hoitaa heidän lapsensa sairautta. Heikkoutena voidaan pitää sitä, että löytyykö opas silloin, kun sitä tarvitaan tai ovatko kaikki henkilökunnasta tietoisia oppaan olemassaolosta. Opinnäytetyön tekijän näkökulmasta oppaan vahvuuksiin kuuluu mielenkiinto aihetta kohtaan sekä tekijän hyvät atk-taidot. Sekä työn vahvuutena, että heikkoutena on se, että tekijöitä on työssä yksi. Kun työtä tekisi parin kanssa, olisi aina toinen motivoimassa eteenpäin, kun yksin tehdessä on helpompi keksiä niin sanottuja tekosyitä. Mahdollisuuksia oppaalla on paljon. Se saattaa olla tulevaisuudessa suureksi hyödyksi henkilökunnalle, diabetes kun on yleistyvä kansansairaus. Henkilökunta saa oppaasta hyvää yleistietoa diabeteksesta. Uhkina työlle ovat se, että opas jää täysin käyttämättä, jos juuri tähän päiväkotiin ei tule diabeetikkolapsia hoitoon tai jos siitä jää pois jotain, joka olisikin voinut olla hyödyllistä tietoa. Nykyään uhkana on myös se, että onko tieto helpommin ja nopeammin tavoitettavissa Internetissä. Uhkana on myös mahdollinen aikataulun viivästyminen.

13 12 Taulukko 1. Opinnäytetyön SWOT-analyysi. Vahvuudet strengths Henkilökunnan toivoma Luottamus kasvaa Tekijän atk-taidot Aito kiinnostus aiheeseen Mahdollisuudet opportunities Heikkoudet weaknesses Löytyykö opas silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan Ovatko kaikki työntekijät tietoisia oppaasta Yksi tekijä Uhat threats Olla hyödyksi päiväkodin henkilökunnalle Henkilökunta oppii tärkeää tietoa diabeteksesta Opas jää käyttämättä, jos diabeteslapsia ei tulekaan Oppaasta jää pois jotain oleellista Työnteko viivästyy Internet nopeampi kuin oppaan etsiminen

14 13 4 DIABETES Diabetes on nykyisin valitettavan yleinen sairaus lasten keskuudessa. Suomessa on vajaat lapsidiabeetikkoa, ja joka vuosi diagnosoidaan kymmeniä uusia sairastuneita. Lapsien diabetes johtuu lähes aina insuliinituotannon heikkenemisestä eli suurin osa sairastaa insuliininpuutosdiabetesta. Tyypin 2 diabetes on ennen ollut niin kutsuttu aikuisten diabetes, mutta nykypäivänä sitä on diagnosoitu myös lapsilta ja nuorilta. (Jalanko 2017.) Insuliininpuutosdiabetekseen ei ole tiettävästi ehkäisevää hoitoa (Ilanne-Parikka 2018). 4.1 Insuliininpuutosdiabetes Diabetes on energia-aineenvaihdunnan häiriö, jossa veren glukoosipitoisuus nousee liian korkeaksi ja haiman oma insuliinituotanto häiriintyy. Elimistö tarvitsee sokeria energiaksi, ja jotta sokeri imeytyisi maksaan, soluihin ja lihaksiin, tarvitsee se insuliinihormonia. Jos insuliinia ei erity tarpeeksi, sokeri jää verenkiertoon, eikä sitä voida käyttää hyödyksi. Tällöin energiaa saadaan polttamalla rasva- ja lihaskudosta, mikä aiheuttaa laihtumista. Rasvahappojen palaminen on lisäksi epätäydellistä, minkä takia elimistöön syntyy happamia ketoaineita. Kun sokeria on elimistössä liikaa, erittyy se munuaisten kautta virtsaan. Tästä johtuu lisääntynyt virtsaamisen tarve, jatkuva janon tunne sekä elimistön kuivuminen. Jatkuvan väsymyksen syynä on siis sekä energiavaje että liian suuri verensokeripitoisuus. (Diabetesliitto 2009, ) Yleensä insuliininpuutosdiabeteksen oireet ilmenevät päivien tai viikkojen kuluessa, ja onkin tärkeää, että niihin kiinnitetään huomiota mahdollisimman nopeasti (Ilanne- Parikka 2018; Jalanko 2017). Terveen lapsen verensokeriarvo on 4,2 6,0 mmol/l. Jos lapsen paastoarvo on yli 7 mmol/l, tarkoittaa se lähes varmasti, että henkilöllä on diabetes. Myös ilman paastoa mitattu yli 11,1 mmol/l arvo viittaa selkeästi diabetekseen. (Alvarsson, Brismar, Viklund, Örtqvist & Östenson 2007, 22.) Nämä näytteet otetaan yleensä laskimoveren plasmasta (P-Gluk). Laskimosta otettu näyte on luotettavampi kuin kapillaarinäyte sormenpäästä. Verikokeista voidaan kontrolloida myös HbA1C-

15 14 arvo, jossa tuloksen tulisi olla alle 48 mmol/mol. Näillä verikokeilla löydetään vain pieni osa diabetekseen sairastuneista, joten riskiryhmille, lähinnä aikuisille, on hyvä suorittaa vielä glukoosirasituskoe. (Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Yleensä insuliininpuutosdiabetes puhkeaa alle 40-vuotiaana, mutta se voidaan todeta vasta myöhemmälläkin iällä (Diabetesliitto 2009, 12). Sen esiintyvyys on Suomessa korkeampi kuin missään muualla maailmassa. Diabetekseen liittyy pieni perinnöllinen riski, mutta suurimmalla osalla sairastuneista ei ole lähisuvussaan muita diabeetikkoja. Tarkempaa syytä tyypin 1 puhkeamiseen ei tiedetä, mutta asiaa tutkitaan jatkuvasti. (Diabetesliitto 2017 a.) Oireet ovat yleensä selkeitä ja kehittyvät nopeasti muutaman päivän tai viikon kuluessa, kun taas tyypin 2 puhkeaminen johtuu yleensä pidemmän ajan huonoista elintavoista (Diabetesliitto 2009, 12 13). Äidin raskaudenajan diabetes ei tarkoita automaattisesti, että lapsellekin tulisi diabetes. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että äidin diabetes lisää myöhemmällä iällä lapsen riskiä metaboliseen oireyhtymään, ylipainoon ja verensokerien ailahtelevuudelle. (Diabetesliitto 2018 a.) 4.2 Diabeteksen hoitaminen Insuliininpuutosdiabeteksessa ihmisen haiman saarekesolut eivät voi tuottaa insuliinia, sillä ne ovat tuhoutuneet. Insuliininpuutosta hoidetaan insuliinilla koko loppuelämän ajan. Insuliinia voidaan annostella lapselle pistoksilla tai pumpulla. Tärkeää diabeetikolle on verensokerin omaseuranta sekä annosten hiilihydraattimäärien arvioiminen. Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat tärkeitä, sillä niiden avulla voidaan ehkäistä lisäsairauksia. Hoidon perustana insuliininpuutosdiabeetikoille on ruoan ja insuliinin yhteen sovittaminen. Säännöllinen ateriarytmi sekä terveellinen, monipuolinen ruokavalio auttavat hyvän hoitotasapainon löytämisessä. (Diabetesliitto 2017 a; Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Hoidon tavoitteena diabeetikoille on hyvän elämänlaadun takaaminen, ehkäistä lisäsairauksien syntymistä ja tukea oireettomuutta. Potilailla on oltava selkeät

16 15 numeeriset tavoitteet. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että HbA1C-arvo on < 60 mmol/mol, plasmasta mitattu verensokeriarvo paastona alle 7 mmol/l sekä pari tuntia aterian jälkeen alle 8 10 mmol/l. Lisäksi kerran vuodessa verikokeilla suljetaan pois keliakia ja kilpirauhasen vajaatoiminta sekä mitataan veren kolesteroliarvot. (Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018; DEHKO 2010.) Lapsilla verenpainetta aletaan seurata vasta 10 vuoden iässä. Diabeteshoitajan vastaanotolla lapsilta mitataan paino ja pituus sekä tarkkaillaan yleistä kehitystä. Lisäksi tarkastetaan pistospaikat ja varmistetaan ettei kovettumia ole syntynyt. Hammaslääkärissä tulee käydä säännöllisesti tarkastamassa hampaiden ja ikenien kunto. (Ilanne-Parikka 2015 a, ) Diabeetikon ja hänen vanhempiensa tulee oppia arvioimaan aterioiden hiilihydraattimääriä, jotta ruokailun yhteydessä osataan pistää oikea määrä ateriainsuliinia. Hyviä hiilihydraattipitoisia ruokia ovat viljatuotteet, marjat, peruna ja hedelmät. (Diabetesliitto 2009, ) Tavallisin ohjesääntö diabeetikoille on, että noin kymmentä grammaa hiilihydraattia kohden pistetään yksi yksikkö ateriainsuliinia. Tämä määrä on esimerkiksi yhdessä ruisleivässä, lasillisessa maitoa tai yhdessä omenassa. Hiilihydraatteja tulee syödä siten, että niistä riittää tarpeeksi energiaa seuraavaan ateriaan saakka, varsinkin jos lapsi liikkuu paljon. Sopiva pistomäärä on yksilöllinen ja voi vaihdella vuorokauden ajasta riippuen. Useimmiten insuliinin tarve on suurempi aamupäivällä kuin illasta. (Diabetesliitto 2017 a.) Yleisin hoitomuoto on monipistoshoito eli sairauden hoitoon käytetään sekä pitkävaikutteista insuliinia että ateriainsuliinia, jota kutsutaan myös pikainsuliiniksi (Diabetesliitto 2017 a). Lapsilla pikainsuliinin tilalta voi käyttää myös lyhytvaikutteista insuliinia, sillä se mahdollistaa pienten välipalojen syömisen ilman insuliinipistoksia. Lyhytvaikutteinen insuliini pitäisi pistää jo 30 minuuttia ennen ruokailua, mikä voi olla haaste hoitopaikassa. (Keskinen 2015 a, ) Pitkävaikutteinen perusinsuliini pitää sokeritasapainoa yllä yöllä sekä aterioiden välillä, ja sitä pistetään yleensä yötä vasten sekä aamulla ensimmäisenä, jolloin pistoksia tulee 1 2 kertaa vuorokaudessa. Pitkävaikutteisen insuliinin

17 16 määrä on vakio, ellei lääkäri määrää siihen muutoksia. Eri valmisteita on useita, ja on yksilöllistä, mikä sopii kenellekin parhaiten. (Diabetesliitto 2017 a.) Pikainsuliini pistetään ennen ateriaa tai aterian aikana, sillä vaikutuksen alkamisella kestää noin minuuttia. Jos pikainsuliinin pistäisi vasta aterian jälkeen, ehtisi verensokeri nousemaan liiaksi ennen kuin insuliini ehtii vaikuttamaan. Pikainsuliinia voidaan käyttää myös niin sanottuna korjausinsuliinina. Jos verensokeriarvo on ennen ateriaa selkeästi liian korkea, voidaan insuliinia pistää hieman enemmän tasapainon korjaamiseksi. Korjaamista ei suositella aterioiden välillä, sillä voi olla vaikea tietää, onko edellinen ateriainsuliini vielä vaikuttamassa tai onko verensokeri jo kääntymässä laskuun. Perusinsuliinien valmisteissa ei ole suuria eroja. (Diabetesliitto 2017 a.) Monipistoshoito pienillä lapsilla voi olla haasteellinen, sillä lapsen ruokahalua voi olla vaikea arvioida ennen syömistä. Tällöin voi olla parempi, että insuliini pistetään välittömästi ruokailun jälkeen sen mukaisesti, mitä lapsi on oikeasti syönyt. Monipistoshoidon haitta insuliinipumppuun verrattuna on myös se, että pistoksia kertyy päivän aikana vähintään viisi, ja pistäminen voi olla lapsen mielestä hyvinkin epämiellyttävää. (Keskinen 2015 a, ; Kalavainen 2015, ) Jokaisella diabeetikolla on omat rajansa, jolloin matalat verensokerit alkavat oireilla, mutta yleinen tavoite lapsilla on, että ennen ateriaa verensokeriarvo olisi 4 8 mmol/l. Jos insuliinia on pistetty oikein aterian hiilihydraatteja kohden, olisi tuo arvo kahden tunnin jälkeen alle 11 mmol/l. (Saha 2015 a, 402.) Verensokeri olisi hyvä mitata aina ennen jokaista ateriaa, jotta osaisi arvioida oikein pistettävän insuliinin määrän. Tulosten oikeaan tulkitsemiseen voi kulua aikaa, ja tarpeen vaatiessa vanhemmat voivat kääntyä diabeteshoitajan puoleen. Verensokeri voi välillä heitellä, mutta on muistettava, että arvossa näkyvät ruoan, liikunnan ja pistetyn insuliinin yhteisvaikutus. (Diabetesliitto 2009, )

18 Verensokerin mittaaminen Omaseurannalla lapsi ja vanhemmat pysyvät itse perillä siitä, miten hoito toimii, ja olisiko mahdollisesti jotakin parannettavaa. Tarpeellisten mittausten määrä vaihtelee jokaisen yksilön kohdalla, riippuen hoitotasapainosta ja pistettävistä insuliinimääristä. Insuliininpuutosdiabetesta sairastavan olisi hyvä mitata verensokeri vähintään aamulla herätessä, illalla nukkumaan mennessä sekä ennen jokaista ruokailua. Ilta- ja aamumittauksilla seurataan pitkäaikaisvaikutteisen insuliinin tehoa ja ateriaa edeltävillä mittauksilla pikainsuliinin määrää. (Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Useimmat kokevat hyödylliseksi arvojen ylös kirjaamisen tai aiempien mittauksien tarkastelun verensokerimittarista. Vanhemmilla ja päivähoidolla olisi hyvä olla käytössä yhteinen vihko, jonka avulla molemmat osapuolet pysyvät perillä hoitotasapainosta. (Diabetesliitto 2009, ) Verensokeri voidaan mitata joko kapillaarisesti sormenpäästä pistämällä tai 6 14 päivän välein vaihdettavan sensorin kautta. Sensori kiinnitetään olkavarteen, ja kudosverensokerin arvo saadaan viemällä seurantalaite sensorin lähelle. Laite näyttää ruudulla käyrän viimeisen kahdeksan tunnin verensokeriarvoista. (Rönnemaa & Leppiniemi 2015, 115.) Sensori helpottaa diabeetikon omahoitoa huomattavasti, sillä sensorin voi lukea vaatteiden läpi ja mittaustuloksen saaminen kestää vain sekunnin. Jatkuvan glukoosiseurannan on todettu olevan hyödyllisempi lapsipotilailla. (Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Sensoriin ei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta, sillä niiden jakelua säännöstelevät sairaanhoitopiirit (Luoma 2017). Verensokeri voidaan mitata perinteisesti myös sormenpäästä, jolloin neulalla pistetään yleensä keskisormen tai nimettömän ulkoreunalle, ei kuitenkaan aivan kynnen viereen kynsivallitulehduksen estämiseksi. Sekä hoitajan että lapsen käsien tulee olla puhtaat verensokeria mitattaessa. Ihoa ei tarvitse erikseen desinfioida. (Saha & Härmä-Rodriguez 2015, 401.) Ensimmäiset pisarat pyyhitään pois, jotta iholla mahdollisesti olevat epäpuhtaudet eivät vaikuta mittaustulokseen. Sen jälkeen tipasta otetaan näyte verensokerimittarissa olevan

19 18 liuskan avulla. Verta ei saisi puristaa sormesta väkisin, sillä silloin veripisarassa on mukana kudosnestettä, joka väärentää tulosta. Verensokerimittarissa käytettäviä liuskoja tulee muistaa säilyttää valolta suojattuna niiden omassa rasiassa. Liuskat ovat kertakäyttöisiä. (Sampolahti 2015.) Monipistoshoito ja insuliinipumppu Insuliinia voidaan annostella joko ruiskulla, insuliinikynällä tai insuliinipumpulla. Jokaisen diabeetikon kohdalla tehdään päätös siitä, mikä on sopivin hoitomuoto hänelle. Ruiskua ja kynää käytettäessä tulee valita sopiva neulan pituus. Tähän vaikuttaa pistoskohta, ja siinä oleva rasvan määrä: mitä enemmän rasvaa, sitä pidempi neula tarvitaan, jotta insuliini menee varmasti oikeaan paikkaan eli rasvakudokseen. (Diabetesliitto 2009, 11 13, 22.) Lapsilla neulat ovat usein vain 5 6 mm:n pituisia eli varsin pieniä (Härmä-Rodriguez 2015, 392). Insuliiniruisku on hieman vanhempi keksintö, mutta on edelleen toimiva tapa pistää insuliinia. Insuliinikynä on nimensä mukaisesti kynän näköinen pistoväline, joita on kahdenlaisia: vaihtoampullilla täytettäviä sekä esitäytettyjä. Insuliinit tulee suojata jäätymiseltä ja kuumentumiselta. Paras paikka insuliinien säilyttämiseen on jääkaappi, +2 8 astetta, mutta käytössä olevan insuliinin voi pitää huoneenlämmössä auringonvalolta suojattuna. (Diabetesliitto 2017 c.) Päiväkodeissa insuliinin säilyvyys tulee ottaa huomioon esimerkiksi retkiä suunniteltaessa. Pienten lasten tarvitsema insuliinimäärä on usein niin pieni, että insuliinipumppu on käytännöllisin valinta (Keskinen 2015 b, 393). Insuliinipumpun ja siinä olevan letkun ja kanyylin avulla pikainsuliinia ruiskutetaan jatkuvasti ihon alle. Pumppu kulkee helposti mukana esimerkiksi taskussa. (Alvarsson ym. 2007, 61.) Insuliinin määrän pystyy säätelemään niin, että tiettyyn vuorokauden aikaan saa oikean määrän insuliinia, esimerkiksi yöllä insuliinin tarve on yleensä suurempi kuin päivällä. Pumpussa oleva insuliini on aina pikainsuliinia. Aterioiden yhteydessä vaaditut insuliinit saa annosteltua napin avulla. Saunomisen ja tiettyjen urheilulajien, esimerkiksi painin, ajaksi se on irrotettava. (Diabetesliitto 2017 c.)

20 19 Pumpun käyttöön liittyy myös enemmän riskejä kuin monipistoshoitoon: jos kanyyli irtoaa ihosta, kehittyy insuliinipuutos herkemmin kuin muille. Jos insuliinin annostelu häiriintyy jostain muusta syystä, pitää pumppu merkkiäänen. (Saha 2015 b, 341.) Diabeetikkolapsen vanhempien tulee pitää pumpun toiminnasta huolta vaihtamalla letku ja kanyyli noin tunnin välein. Pumpun käytössä on huolehdittava erityisen hyvästä käsihygieniasta. Pumppuun vedetty insuliini voidaan käyttää seuraavien 3 7 vuorokauden kuluessa, ja säiliö voidaan tarvittaessa jättää vajaaksi mahdollisen insuliinihukan estämiseksi. (Diabetesliitto 2017 c.) Insuliinin pistostekniikka ja -paikat Alle kouluikäisen lapsen motoriikka ei ole vielä riittävän hyvä insuliinin pistämiseksi itse, joten hän tarvitsee siihen apua aikuisilta. Hyviä pistospaikkoja ovat pakarat ja reidet. Lapsilla vatsan alueella ei usein ole vielä tarpeeksi rasvakudosta, josta insuliini siten imeytyisi. (Härmä-Rodriguez 2015, ) Pistoskohtaa tulisi vaihdella vuoropäivin, sillä muuten ihoon voi syntyä kovettumia. Insuliini tulee aina pistää rasvakudokseen, sillä jos sen pistäisi lihakseen, imeytyisi insuliini nopeammin kuin olisi tarkoitus, ja verensokeriarvoissa voisi esiintyä vaihtelua. Insuliinia ei saa pistää vaatteiden lävitse, sillä ihoa ei silloin pistoskohdasta ei voida olla varmoja. (Diabetesliitto 2009, ) Lapsille pistettävät insuliinimäärät ovat yleensä hyvin pieniä, joten on tärkeää, että kaikki tarvittava insuliini menee oikeaan paikkaan (Härmä- Rodriguez 2015, 390). Jos käytössä on insuliinikynä, aloitetaan irrottamalla kynästä uloin korkki. Esille otetaan lisäksi kertakäyttöinen pistosneula, josta poistetaan ensin sinetti. Insuliinikynän päässä on kumisuojus, johon neula työnnetään ja pyöritetään paikalleen kiinni. Neulan päässä on kaksi muovista suojusta, jotka poistetaan. (Ahonen, Blek-Vehkaluoto, Ekola, Partamies, Sulosaari & Uski-Tallqvist 2013, ). Ennen pistämistä on tärkeä varmistaa, että neula ei ole tukossa tai siinä ei ole ilmaa. Parhaiten asiasta varmistuu annostelemalla kynään noin kaksi yksikköä

21 20 insuliinia ja painamalla kynän päässä oleva mäntä pohjaan. Jos neulan päähän tulee tippa, voidaan kynään annostella oikea pistosmäärä. Jos tippaa ei tule, tulee neula vaihtaa tai annostella vielä lisää insuliinia, ja kokeilla uudelleen. (Nikkanen 2015, ) Oikeaoppinen pistostekniikka tulee opetella kunnolla, jotta hoitotasapaino pysyisi mahdollisimman hyvänä. Pistettäessä nostetaan iho poimulle peukalon ja etusormen väliin. Neulaa pidetään kohtisuorassa tai 45 asteen kulmassa ja pistetään rasvakudokseen ihon yhä ollessa kohotettuna. Kun insuliini on pistetty, päästetään ensin iho laskeutumaan, ja pidetään neulaa vielä kymmenen sekunnin ajan ihon alla. Näin varmistetaan, että insuliinia ei pääse poistumaan pistosreiästä. Tämän jälkeen neulan voi vetää ulos. Pistoskohdasta voi joskus tulla pisara verta hiussuonen rikkoutuessa, mutta se on täysin vaaratonta. (Nikkanen 2015, ) Pistoneula on aina kertakäyttöinen ja se tulee hävittää asianmukaisesti paikallisen jätehuollon ohjeiden mukaan. Loimi-Hämeen Jätehuolto (2018) suosittelee, että neulat kerättäisiin ensin kannella suljettavaan rasiaan, joka voidaan kierrättää sekajätteen joukossa. 4.3 Ongelmatilanteet Pienillä lapsilla voi esiintyä pelkoja insuliinin pistämiseen liittyen. Usein pelko liittyy arkuuteen ja kipuun. Lapsilla käytetään pieniä 5 6 mm:n neuloja, jotka eivät satu niin paljoa, kuin pidemmillä neuloille pistettäessä. Koska pieni lapsi ei vielä pistä itse, voidaan pistospelkoa lievittää antamalla lapsen osallistua pistoshetkeen, esimerkiksi auttamalla pistospaikan valinnassa. Insuliinihoito on lapselle elintärkeää, ja siitä ei voi neuvotella. Lapsi myös aistii herkästi, jos vanhempaa pelottaa pistää, joten oikeaoppinen pistostekniikka on tärkeä oppia. (Härmä-Rodriguez 2015, ) Välillä hektisessä päiväkotiympäristössä voi tapahtua virheitä ja se on täysin inhimillistä. Useimmiten tilanteet pystytään hoitamaan ilman sairaalaan lähtemistä, kunhan asiaan kiinnitetään huomiota ja vanhemmat ovat jättäneet hoitopaikalle toimintaohjeet tilanteiden varalle. Yleensä hoitopaikassa yhden hoitajan tulisi olla päävastuussa lapsen insuliinihoidosta, mutta joskus voi käydä

22 21 niin, että toinenkin hoitaja on pistänyt lapselle insuliinia. Tällöin on tärkeää mitata verensokeria tiheämmin, esimerkiksi jos pikainsuliinia on pistetty tuplasti, mitataan verensokeri tunnin välein. Mittauksen yhteydessä annetaan lisäksi tarvittaessa pientä hiilihydraattipitoista välipalaa. Jos pitkävaikutteista insuliinia on pistetty liikaa, on hyvä olla yhteydessä lapsen vanhempiin ja antaa lapselle hiilihydraattipitoista syötävää. Jos verensokerit eivät lähde nousemaan, tulee lähteä sairaalaan. (Keskinen 2015 c, ) Jos aterian yhteydessä unohtaa pistää pika- tai lyhytvaikutteista insuliinia, ei korjaustoimenpiteitä yleensä tarvita ennen seuraavaa ateriaa. Silloin insuliinia pistetään seuraavalla kerralla vain enemmän kuin tavallisessa tilanteessa. Pitkävaikutteisen insuliinin unohtuessa tilanteen voi korjata joko pistämällä määrätystä annoksesta puolet tai korkeaa verensokeria voi korjata pika- tai lyhytvaikutteisella insuliinilla päivän aikana. (Keskinen 2015 c, ) Hätätilanteet On vaarallista, jos diabeetikon verensokeri pääsee laskemaan liian alhaiseksi tai puolestaan nousemaan liian korkeaksi. Jos verensokeri laskee alle 4 mmol/l, puhutaan hypoglykemiasta. Näin voi tapahtua, jos edellisestä ateriasta on kulunut liian pitkä aika, insuliinia on ollut liikaa suhteessa hiilihydraatteihin tai henkilö on liikkunut enemmän kuin etukäteen on ajatellut. Hyperglykemian rajana pidetään yli 15 mmol/l. (Diabetesliitto 2018 b.) Kaikissa hätätilanteissa on otettava yhteys lapsen vanhempiin (Koululaisen diabetes 2018, 22) Hypoglykemia Hypoglykemian eli matalan verensokerin oireita ovat heikotus, hikoileminen, päänsärky ja ärtyneisyys. Pieni lapsi ei näitä oireita välttämättä itsestänsä huomaa, vaan voi reagoida kiukuttelemalla tai hän voi valittaa nälkää. (Koululaisen diabetes 2018, 19.) Lapsen verensokeri voi vaihdella paljonkin päivän aikana, eikä lapsen liikkumismäärää pysty arvioimaan etukäteen. Siksi on tärkeää, että hoitajilla on aina mukana pientä hiilihydraattipitoista välipalaa hätätilanteiden varalta. Lapsen turvallisuutta lisää myös se, jos muut lapset tietävät sairaudesta, ja

23 22 osaavat mennä sanomaan aikuiselle, jos diabeetikko voi huonosti. (Keskinen & Härmä-Rodriquez 2015, 414.) Mataliin verensokereihin ei auta insuliini, vaan lapselle täytyy antaa nopeita hiilihydraatteja, esimerkiksi banaani tai glukoositabletteja. Tajuttomalle voi sivellä hunajaa suun pieliin, mutta muuta syötävää tai juotavaa suuhun ei saa laittaa. (Ilanne-Parikka 2015 b, 314.) Jos lapsi ei sokerista huolimatta tokene, on soitettava ambulanssi, ja varmistettava hengityksen kulku eli lapsi on käännettävä kylkiasentoon. Verensokeri laskee varsinkin yöllä helposti liian matalaksi, ja useimmat heräävät matalan verensokerin aiheuttamiin tuntemuksiin. (Diabetesliitto 2009, ) Liian matala verensokeri tai liiallinen insuliinivaikutus altistaa insuliinisokille, jolloin lapsi menettää tajuntansa ja voi alkaa kouristella. Terveellä lapsella elimistö pyrkii korjaamaan liian matalan verensokerin erittämällä vastavaikuttajahormoneja, jotka vapauttavat maksasta sokeria. Joskus tämä toimii diabeetikoillakin, ja insuliinisokista voi herätä ilman muita ensiapukeinoja. (Diabetesliitto 2009, ) Jos hoitaja epäilee lapselle olevan insuliinisokki, on soitettava heti hätänumeroon sekä otettava yhteys lapsen vanhempiin (Ilanne- Parikka 2015 b, 314). Toistuvat hypoglykemiat voivat aiheuttaa lapselle turhia pelkotiloja. Tämä voi aiheuttaa turhaa stressiä, liikunnan välttämistä ja turhaan syömistä. Vanhempien olisi hyvä käydä pelkotiloja läpi lapsen kanssa, jotta niistä ei kehkeydy suurempia ongelmia hoidon suhteen. (Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Hyperglykemia Hypoglykemian vastakohta on hyperglykemia eli liian korkea verensokeri. Tyypillisiä hyperglykemian oireita ovat poikkeava väsymys, suun kuivuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen, huonovointisuus sekä jatkuva virtsaamisen tarve. Insuliininpuutosdiabeetikoilla ensiapuna korkeaan verensokeriin on aina insuliini. Usein korkeisiin arvoihin liittyy myös nestehukka, joten hyvällä vedenjuonnilla pystytään parantamaan insuliinin vaikutusta. Korjausinsuliinin

24 23 määristä on keskusteltava lapsen vanhempien kanssa. (Koululaisen diabetes 2018, 22.) Hyperglykemiassa on kyse insuliininpuutoksesta sekä samanaikaisesti lisääntyneestä vastavaikuttajahormonien erityksestä. Tällöin rasvakudoksesta vapautuu rasvahappoja, joita kertyy elimistöön, ja jotka palavat epätäydellisesti. Maksa alkaa tuottaa happamia ketohappoja, joista syntyy ketoositila, ja lopulta ketoasidoosi. (Ilanne-Parikka 2015 c, 315.) Ketoasidoosissa eli happomyrkytyksessä lapsi tulisi aina toimittaa sairaalaan, jossa ketoaineiden määrä pystytään määrittelemään joko kapillaariveren tai laskimo- tai valtimoverinäytteen avulla. Aina olisi hyvä pystyä määrittelemään, mistä korkeat verensokeriarvot johtuvat. (Insuliininpuutosdiabetes: Käypä hoito -suositus 2018.) Ketoaineet mitataan joko virtsasta tai verestä erillisillä ketoaineliuskoilla. Ketoaineet mitataan, jos verensokeriarvo on noussut yli 15 mmol/l. Ketoaineita voidaan mitata jo aikaisemmin, jos lapsella on kovia vatsakipuja tai oksentelua, tai jos verensokeri ei laske normaaliin tapaan insuliinin avulla. Lapset ovat erityisen herkkiä happomyrkytykselle, ja varsinkin, jos käytössä on insuliinipumppu. Jos insuliinipumpussa ilmenee tukos tai pumpun kanyyli irtoaa ihosta, voi ketoasidoosi kehittyä jo muutaman tunnin kuluessa. (Diabetesliitto 2018 b.) Insuliinipumppua käyttävällä tulisikin olla varmuuden vuoksi myös muu pistosväline insuliinille, jos pumpun käyttämisessä ilmenee ongelmia (Saha 2015 b, 341). 4.4 Lisäsairaudet Hoidon kehittymisen myötä elinmuutoksiin pystytään vaikuttamaan, ja mahdollisesti jopa estämään, mutta tämä edellyttää diabeetikolta ja hänen perheeltä hyvää hoitomotivaatiota. Jos verensokeri pysyttelee korkealle pitkään, lisää se elinmuutosten riskiä, sillä suuri sokeripitoisuus vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa. Lisäsairaudet vaativat useita vuosia kehittyäkseen tyypin 1 diabeetikoilla, mutta niiden ehkäisemiseen on hyvä kiinnittää huomiota jo heti sairauden diagnosoinnin jälkeen. (Diabetesliitto 2017 b).

25 Retinopatia Yleisin diabeteksen elintapamuutoksista on silmän verkkokalvomuutos eli retinopatia. Sitä esiintyy noin 90 %:lla diabeetikoista, jotka ovat sairastaneet vähintään 20 vuotta. Retinopatiaa ei juurikaan esiinny alle viisi vuotta sairastaneilla tai ennen murrosiän puhkeamista. Kuitenkin ennen murrosikää sairastuneet saavat silmänpohjamuutoksia keskimäärin nuorempana kuin murrosiän jälkeen sairastuneet. Silmänpohjakuvaukset aloitetaan lapsidiabeetikoille 12 vuoden iässä. (Diabeettinen retinopatia: Käypä hoito - suositus 2014.) Nefropatia Lieviä munuaismuutoksia esiintyy noin joka kolmannella insuliinidiabeetikolla, jonka taudin puhkeamisesta on yli 20 vuotta. Munuaisten pienten hiussuonten ja munuaiskerästen vauriota kutsutaan nefropatiaksi. Riskejä lisäävät korkea verenpaine ja huono sokeritasapaino. Aluksi alkavat munuaismuutokset huomataan proteiinin erittymisenä virtsaan. Tässä vaiheessa muutos on vielä mahdollista pysäyttää hyvällä hoidolla ja verenpaineiden korjaamisella. Säännöllinen seuranta on tärkeää, sillä pahimmassa tapauksessa vaarattomana alkanut mikroalbuminuria voi kehittyä munuaisten vajaatoiminnaksi. (Diabetesliitto 2017 b.) Neuropatia Diabeetikon hermostomuutoksia kutsutaan neuropatiaksi. Näitä oireita esiintyy lähes kaikilla diabetesta sairastavilla henkilöillä. Tavanomaisimpia oireita ovat jalkojen tuntohäiriöt, puutumiset ja levottomat jalat. Hermovauriot saattavat aiheuttaa lihasheikkoutta, jalan virheasentoja ja ihon kuivumista hikoilun vähenemisestä johtuen. Pahimmassa tapauksessa hermovauriot voivat vähentää hypoglykemian eli liian matalan verensokerin huomaamista, sillä varoittavat oireet kuten hikoilu ja sydämen tykytykset saattavat jäädä pois. Paras keino hermomuutosten ehkäisyssä on hyvä hoitotasapaino. (Diabetesliitto 2009, 77.) Myös liikunnalla on verenkiertoa parantava vaikutus (Diabetesliitto 2017 b).

26 Muut fyysiset muutokset Diabeetikoilla esiintyy keskimäärin enemmän jalkavaivoja kuin muilla. Tähän ovat syynä hermovauriot, verisuonimuutokset, sidekudoksen muutokset sekä korkeasta sokeriarvosta johtuva tulehdusriski. Jalkasairaudet eivät johdu yksinään näistä tekijöistä, vaan laukaisevana tekijänä on usein jalkaterän haavauma, jota ei heikentyneen verenkierron takia aina huomata. Useimmiten haavauma syntyy päkiään tai varpaiden alle. Paras tapa ehkäistä jalkojen ongelmia on valita sopivat kengät ja sukat, tarkkailla ihon kuntoa säännöllisesti sekä pestä jalat hyvin. (Mustajoki 2018.) Muita ongelmia, joita huono sokeritasapaino voi aiheuttaa, ovat suun kuivuminen ja siitä johtuvat tulehdusoireet sekä verisuonten kovettuminen. Kovettumisen takia suonet ahtautuvat helpommin, ja lisäävät näin riskiä sepelvaltimotautiin ja sydäninfarktiin. (Diabetesliitto 2017 b.) Diabeetikoilla on jopa nelinkertainen riski sairastua valtimotauteihin, joten niiden ehkäiseminen on erityisen tärkeää (Ilanne- Parikka 2018) Kognitiiviset muutokset Näntö-Salonen ja Hannonen (2012) pohtivat artikkelissansa, olisiko varhaislapsuudessa sairastuneiden lasten kognitiivista kehitystä seurattava. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, sillä niissä on käytetty eri tutkimusmenetelmiä suurelle ikäjakaumalle, jolloin tulosten vertailu on ollut vaikeaa. (Näntö-Salonen & Hannonen 2012.) Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa oli todettu, että alle kouluikäisenä sairastuneet menestyivät koulussa heikommin kuin ns. terveet verrokit, mutta ero on niin pieni, ettei sitä voida pitää merkittävänä. Ennen diagnoosin saantia lapsella on todennäköisesti ollut toistuvia hypoglykemioita, joiden oletetaan vaikuttaneen lapsen työmuistiin ja oppimistaitoihin. (Cato & Hershey 2016.) Tutkimusten perusteella oletetaan, että toistuneet hypoglykemiat ovat haitallisempia kognitiiviselle kehitykselle kuin hyperglykemiat (Souza Duarte, Fernanda Oliveira Carvalho, Lima Freire, Hazin & Fernando Arrais 2012). Aiheesta tarvittaisiin pitkäaikaisempia tutkimuksia, jotta tuloksista voitaisiin olla täysin varmoja. (Cato & Hershey 2016.)

27 26 Jotta alle kouluikäisen oppimahdollisuudet olisivat samalla viivalla, tulisi hoitohenkilökunnan olla tietoisia verensokerin nopean vaihtelun aiheuttamista ongelmista, ja näin pystyä tukemaan lasta paremmin. Kognitiivisten ongelmien minimoimiseksi olisi myös tärkeää, että yhteydenpito hoitopaikan ja kodin välillä toimisi. Näntö-Salonen ja Hannonen toteavatkin artikkelin päätteeksi, että kognitiiviset erot voivat olla pieniä suuressa joukossa, mutta heidät tulisi sieltä tunnistaa ja auttaa tarpeeksi ajoissa. (Näntö-Salonen & Hannonen 2012.)

28 27 5 ALLE KOULUIKÄINEN LAPSI Alle kouluikäisestä lapsesta käytetään yleisesti nimitystä leikki-ikäinen, joka voidaan vielä erotella varhaiseen leikki-ikään 1 3-vuotiaana ja myöhäisleikkiikään 3 6-vuotiaana. Molemmissa vaiheissa on nähtävissä selkeät fyysiset, psykososiaaliset ja kognitiiviset kehitykset. Leikki-ikäiselle riittävä uni ja lepo, ravinto ja leikkiaika ovat tärkeitä asioita, jotka auttavat normaalissa kasvussa ja kehityksessä. (Storvik-Sydänmaa, Talvensaari, Kaisvuo & Uotila 2013, 39, 47.) 5.1 Varhainen leikki-ikä Varhaisessa leikki-iässä lapsen kehityksessä tapahtuu paljon. Karkeamotoriikka eli suurten lihasten liikkeiden hallitseminen kehittyy, ja näin lapsi oppii ensin ryömimään, kävelemään ja lopulta juoksemaan. Samaan aikaan hienomotoriikka eli tarkkuutta vaativien lihasten hallinta paranee. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, ) Hienomotoriikan kehittyessä myös niin sanottu pinsettiote kehittyy. Otteen harjoittamiseen kuuluvat niin asioista kiinni ottaminen kuin niistä irrottaminenkin. (Kreutz Wirfelt 2014, ) Luovat toiminnot kehittävät havainnointikykyä, mielikuvitusta ja onnistumisen tunnetta. Lapselle tulisi tarjota mahdollisimman laajasti aistikokemuksia, esimerkiksi erilaisia makuja ja liikuntamuotoja. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, ) Ensimmäisten vuosien aikana lapsen kognitiivinen eli havainnoinnin kehittyminen perustuu liikkumiseen ja tutkimiseen. Lapsi tutkii innoissaan ympäristöänsä, ja siksi on tärkeää, että tutkimiselle on luotu turvalliset ja kannustavat puitteet. Tämän ikäisenä lapsen oppiminen perustuu pitkälti muiden toimintoja seuraamalla. Pikkuhiljaa nämä opitut tunteet kehittyvät ja lapsi alkaa kokea niitä voimakkaammin. Yksivuotiaana lapsi kykenee tuottamaan ensimmäiset merkitykselliset sanansa. Puheenkehityksessä on tärkeää, että lapsi saa riittävästi virikkeitä ympäriltään olevilta ihmisiltä. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, ) Lapsen pitää oppia tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa, jotta hän oppii viestittämään omista tarpeistaan sekä huomioimaan toisten lasten leikkitavat. Kun lapsi oppii, kuinka sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään, edistää se lapsen kykyä

29 28 kehittyä yhteisön jäseneksi. Vanhemman esimerkki on ensiarvoisen tärkeää, sillä lapsi haluaa olla ihannoimansa aikuisen kaltainen, ja jäljentää tämän käytöstä. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, 42.) Tässä ikävaiheessa on tärkeää, että lapsi saa ja oppii kokemaan myös negatiivisia tunteita, kuten surua ja pettymystä. Jos lapsi ei saa näistä tunteista esimerkkiä vanhemmiltaan, ei lapsikaan opi näyttämään niitä. Ne luovat pohjan lapsen itsetunnolle ja normaalille kehitykselle. (Kreutz Wirfelt 2014, ) Ikäkaudelle tyypillistä on myös niin kutsuttu uhmaikä, jolloin lapsi kokee pystyvänsä tekemään päätöksiä (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, 42 44). Monet lapset oppivat sanan ei melko varhaisessa vaiheessa oman tahtonsa esiintuomiseksi. Onkin helpompaa esittää lapselle kaksi vaihtoehtoa kuin täysin avoimia kysymyksiä, jotta lapsi saa tehdä oman päätöksen, mutta ei saa täyttä valtaa tilanteesta. (Kreutz Wirfelt 2014, ) Esimerkiksi päiväkodissa ei kysytä Mitataanko nyt verensokeri? vaan antaa lapsen esimerkiksi valita mistä sormesta mitataan. 5.2 Myöhäisleikki-ikä Myöhäisleikki-ikäisen lapsen motoriikka ja koordinaatiokyky kehittyvät. Lapsi pystyy keskittymään useampaan asiaan samanaikaisesti, haluaa kokeilla omia liikunnallisia rajojansa ja kykyjänsä, ja oppii hienomotorisia taitoja, kuten kynäotteen ja napittamisen. Käsillä tekemisen avulla lapsi oppii ilmaisemaan tunteitaan ja pystyy piirtämään havainnoimiansa asioita ympäristöstä. Tässä ikävaiheessa lapsi alkaa kiinnostua omasta puhtaudestansa, ja alkaa harjoitella siitä huolehtimisesta itsekin. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, 47 49, 55.) Esimerkiksi verensokerin mittauksen yhteydessä lapsi voi itsekin muistaa pestä kädet ennen ja jälkeen mittaamisen. Nelivuotiaana lapsen työmuisti alkaa olla sen verta kehittynyt, että hän muistaa oppimiansa asioita. Tämän ansiosta lapsen kanssa voi käydä hieman syvällisempiä keskusteluja. Lapsi on myös erittäin kiinnostunut ympäristöstänsä ja uusista asioista. Tässä vaiheessa sadun ja todellisuuden raja voi olla häilyvä, varsinkin kun lapsen oma mielikuvitus kehittyy ja rikastuu koko ajan. Viisivuotias lapsi voi

30 29 oppia päivässä kymmeniäkin uusia sanoja, ja hän puhuu jo selkeämmin ja lyhyitä lauseita. Kuusivuotiaana lapsi osaa laskea yksinkertaisia laskuja sekä on kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, 49 51, ) Myöhäisleikki-iässä lapsen käsitys omasta itsestänsä vahvistuu. Hän ymmärtää olevansa erilainen kuin toinen lapsi, ja osaa erotella, mikä tekee heistä erilaisia. Hän myös ymmärtää, että kaikki eivät tunne samalla lailla kuin hän. Tässä vaiheessa hän omaksuu hyvin uusia käyttäytymistapoja ja malleja, ja oppii näin osaksi omaa ympäristöänsä. Vuorovaikutustaidot kehittyvät toisten lasten kanssa leikkiessä, ja lapsi osaa huomioida leikkikavereitansa. Ryhmässä toimiminen on lapselle tärkeää, ja yksin ollessaan hän kaipaa muiden lasten seuraa. Lapsella on myös kova tarve onnistua ja saada palautetta, mikä kehittää hänen itsetuntoansa. (Storvik-Sydänmaa ym. 2013, ) 5.3 Lapsen sairastuminen Koska diabeteksen esiintyvyys on Suomessa maailman suurinta, on tutkimusten määrä ja laatu myös parempi. Tampereen, Oulun ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa on käynnissä useampikin tutkimus, joissa vastasyntyneiltä otetaan napaverestä näytteitä. Näitä tutkimuksia ovat muun muassa DIPP (Diabetes Prediction and Prevention), TEDDY (The Environmental Determinants of Diabetes in the Young) sekä TRIGR (Trial to Reduce IDDM in the Genetically at Risk). Näiden tutkimusten ansiosta lasten vanhemmat ovat voineet varautua diagnoosiin jo etukäteen, jos lapsen verestä on löydetty vasta-aineita lisääntyneestä sairastumisriskistä. (Keskinen 2015 d, ; Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018.) Kun alle kouluikäinen lapsi sairastuu, on vanhempien luonnollista miettiä, miksi juuri heidän lapsensa tai olisiko tämä ollut estettävissä. Koska insuliinipuutosdiabeteksen aiheuttajia ei tunneta, ei sairastumista voida myöskään mitenkään estää. Aiheuttajiksi on epäilty erilaisia ympäristötekijöitä, kuten virusinfektioita tai ravintotekijöitä, mutta varmaa tutkimustietoa näistä ei ole. Yksi esitetty teoria on, että ympäristön muuttuminen altistaa herkemmin

31 30 sairauksille, sillä esimerkiksi myös astman ja allergioiden määrät ovat lisääntyneet lapsilla. (Keskinen 2015 d, ) Vanhemmat saattavat aluksi olla hyvinkin järkyttyneitä lapsen diagnoosista. Vanhemmilla voi olla pelkoa siitä, miltä lapsen tulevaisuus näyttää tai kuinka lapsen käy. Diabetes ei kuitenkaan rajoita lapsen koulunkäyntiä, harrastemahdollisuuksia tai oman perheen perustamista tulevaisuudessa. Sairaus tulee aluksi viemään aikaa vanhemmilta. Jos lapsi ei ole vielä kykenevä hoitamaan sairauttaan itsenäisesti, olisi ainakin toisen vanhemman hyvä olla mukana alkuohjauksissa, jotta vanhempi osaa ohjeistaa koulua ja hoitopaikkoja sekä lähisukulaisia lapsen sairaudesta. (Saha, Härmä-Rodriguez & Marttila 2015, ) Vaikka vanhempi kävisi itse sekalaisia tunteita läpi, on tärkeää muistaa, että lapsikin tarvitsee tukea ja lohdutusta sairastuttuaan. Lapsen turvallisuuden tunne voi hetkellisesti järkkyä ja hänen käytöksensä voi poiketa normaalista. On myös tärkeä muistaa, että lapselle selvennetään vanhempien tunteiden johtuvan sairaudesta, ei siitä, että lapsi olisi tehnyt jotain väärää. (Marttila 2015, ) Hoito on myös henkisesti raskasta, ja onkin tärkeää, että vastuu hoidosta jakaantuu molemmille vanhemmille, ja että hoitopaikassa on joku, joka on vastuussa sairauden hoidosta. Tiheät verensokerimittaukset ja hiilihydraattien laskemiset voivat väsyttää aluksi, mutta hoidon opittua arki helpottuu huomattavasti. (Saha ym. 2015, ) 5.4 Yhteistyö vanhempien ja päiväkodin välillä Yhteistyö lapsen vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välillä on tärkeää, jotta lapselle luodaan mahdollisuus terveelliseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Yhteistyön tulisi olla vuorovaikutteista, ja siinä tulisi ottaa huomioon lapsen yksilölliset tarpeet, tässä tapauksessa sairauden hoitaminen. (Opetushallitus 2016.) Asetus lasten päivähoidosta (L /239) määrittelee, että mikäli lapsella ei ole omaa avustajaa päivähoidon aikana, on tämä otettava huomioon joko hoidettavien lasten tai henkilöstön määrässä. Insuliinihoitoinen

32 31 lapsi tarvitsee tarkkaa seurantaa hoitopäivän aikana, joten lapsi on otettava huomioon henkilöstömääriä mitoittaessa (STM 2014). Alle kouluikäinen lapsi ei ole vielä kykenevä huolehtimaan sairaudestansa yksin, vaan tarvitsee henkilökunnan apua hoitopäivän aikana. Ennen kuin lapsi aloittaa päivähoidossa, on hyvä pitää palaveri yhdessä vanhempien kanssa. Palaverissa sovitaan, kuka on ensisijaisesti vastuussa diabeteksen hoitamisesta päivän aikana, ja mitä se sisältää. Lapsi tarvitsee apua ja tukea verensokerin mittaamisessa, hiilihydraattimäärien arvioinnissa sekä insuliinin annostelussa ja pistämisessä. Henkilökunnan kanssa on myös hyvä käydä läpi hätätilanteet, esimerkiksi paljonko sokeria lapsi yleensä tarvitsee toetaksensa matalista verensokereista. Kun asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä, voivat kaikki osapuolet tuntea olonsa turvallisiksi. Päiväkotiryhmässä voidaan kertoa yhteisesti lapsen sairaudesta, jotta lapsen sairaus ei aiheuta turhaa hämmennystä muissa lapsista. (Koululaisen diabetes 2018, 7 9.) Terveydenhuoltolaki (2010) velvoittaa, että kunnan terveydenhuoltopalvelujen on oltava yhteistyössä varhaiskasvatuksen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kunnan lääkärin tai terveydenhoitajan tulee perehdyttää päiväkodin henkilökunta diabeteksen hoitoon ennen kuin lapsi aloittaa hoidossa. Päävastuun insuliinihoidosta voi ottaa kuka tahansa työntekijöistä, kunhan on ensin saanut siihen tarvittavan koulutuksen. Henkilökunnan lääkehoidon osaaminen varmistetaan näytöllä, jonka voi ottaa vastaan alueen diabeteshoitaja. Näytön hyväksyminen jälkeen vastuu insuliinihoidon onnistumisesta on päiväkodin työntekijällä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014.) Diabeetikon ei tarvitse noudattaa erityisruokavaliota eli päiväkoti voi tilata lapselle samaa ruokaa kuin muillekin ja noudattaa samaa ateriarytmiä (Diabetesliitto 2018 c). Matalia verensokereita varten hoitopaikan keittiössä olisi hyvä olla jotain sokeripitoista, jotta hätätilanteeseen löytyisi nopeasti apua. Lisäksi esimerkiksi retkille lähtiessä on hyvä ottaa hieman ylimääräistä välipalaa mukaan. (Alvarsson ym. 2007, 118.) Lisäsyömistä ei kuitenkaan tarvitse tyrkyttää lapselle, vaan antaa tarpeen niin vaatiessa (Diabetesliitto 2018 c).

33 32 6 KIRJALLINEN OPAS Kirjallisella ohjausmateriaalilla viitataan kaikkiin erilaisiin kirjoitettuihin oppaisiin tai ohjeistuksiin. Ne voivat olla joko yhden sivun mittaisia tai pidempiä oppaita tai lehtisiä. Kirjallisen materiaalin avulla henkilö voi tutustua ohjeisiin jo etukäteen. Kirjoitetun ohjeen tulee aina olla asiakkaalle tai tilaajalle sopiva ja hyödyllinen. Tietoa tarvitaan erityisesti sairaudesta itsestään, sen hoitokeinoista, ongelmatilanteista ja lääkityksestä. (Kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen ja Renfors 2007, 124.) 6.1 Ohjauksen merkitys Laadukkaalla ohjauksella on todettu olevan positiivinen vaikutus asiakkaan terveyteen. Hyvä ohjaus edistää niin toimintakykyä, elämänlaatua, hoitoon sitoutumista kuin vastuun ottamista omassa hoidossansa. Lisäksi hyvällä ohjauksella voi saada uutta motivaatiota sairautensa hoitamiseen. Tämän päivän maailmassa haasteita asettaa erityisesti Internet. Tiedonhaku on entistä helpompaa, ja tekee asiakkaasta itsenäisemmän. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Hoitajan eettisenä velvollisuutena on pitää huolta, että asiakas tietää oikean ja tarpeellisen tiedon, ja ymmärtää kaikesta lukemastaan sen oleellisimman. (Kyngäs ym. 2007, 145.) Ohjaustilanteessa hoitajan on ymmärrettävä, mitä potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tarkoittaa ja miten välttää huolen tuottamista asiakassuhteessa. Ohjaus on siis aina saatava sovitettua asiakkaan omiin tarpeisiin. Yhtä lailla asiakkaalla on velvoite toimia yleisen etiikan mukaan, ja hänen tulee ottaa vastuu ohjaussuhteen toisena osapuolena siitä, että sovituista asioista pidetään kiinni. Asiakkaan velvollisuutena on osata vaatia ohjausta siten, että hän kykenee tekemään päätöksiä hoidostansa saatujen ohjeiden puitteissa. (Kyngäs ym. 2007, 145.) Useimmiten ohjausta annetaan suullisesti, sillä vuorovaikutuksella on suuri merkitys ohjeiden ymmärtämisessä. Vuorovaikutuksessa asiakkaalla on mahdollisuus kysyä mieltä painavista asioista heti ja väärinkäsityksiä on helpompi

34 33 oikaista, kuin esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Suullisessa ohjauksessa korostuu asiakkaan ja ohjaajan välinen luottamus. Lisäksi vuorovaikutus vaatii molemmilta osapuolilta tavoitteellisuutta ja halua työskennellä yhdessä. Yksilöohjaus on usein tehokkain ohjausmuodoista, mutta vaatii molemmilta osapuolilta enemmän aikaa. Joissakin tapauksissa kirjallinen ohjeistaminen on parempi vaihtoehto. (Kyngäs ym. 2007, 48, 145.) 6.2 Kirjallisen oppaan sisältö Hyviä tunnuspiirteitä kirjalliselle ohjeelle ovat, että siitä selviää, kenelle ohje on tarkoitettu ja mihin tarkoitukseen. Ohjeistusta voi selkeyttää kuvallisilla ohjeilla, kaavioilla, taulukoilla ja esimerkeillä, joiden tulee olla kuitenkin selkeitä ja mielenkiintoisia. Asiakkaan on helpompi ymmärtää ohjeet, kun hän saa konkreettisia vinkkejä, kuinka hän voi saavuttaa tavoitteensa. Opasta tehdessä tulee kiinnittää huomiota sen ulkoasuun: minkä kokoinen opas olisi kätevä ja olisiko siinä joitakin värejä. Kirjasintyypin tulee olla selkeä ja riittävän iso, vähintään 12 pistettä. (Kyngäs ym. 2007, ) Useimmiten kirjalliset ohjeet kirjoitetaan asiakkaille liian vaikeasti tai siten, että ohjeen sisältö ei tavoita lukijaa. Yksittäisen asiakkaan tarve saatetaan unohtaa, ja asioista kirjoitetaan liian laajasti ja yleistäen. Vaikeasti kirjoitetuissa ohjeissa piilee vaarana se, että asiakas ymmärtää ohjeistuksen väärin. Mahdollisesti se voi lisätä asiakkaan pelkoa ja huolestuttaa turhaan. Huonosti toteutettu kirjallinen ohje heikentää selkeästi ohjauksen laatua. Materiaalin tulisi olla siis selkeää ja selkosuomella kirjoitettua, yksiselitteisillä ja tutuilla termeillä. Myös ohjeen antoajankohdalla on merkitystä, sillä esimerkiksi leikkaukseen valmistautumisohjeistus tulisi saada ennen sairaalalle menoa, ei vasta jälkikäteen. (Kyngäs ym. 2007, ) Asiaa ei saa sisällyttää oppaaseen myöskään liikaa, vaan pääpiirteittäin tarvittavat tiedot. Rakenteellisesti tämä tarkoittaa sitä, että yksi kappale käsittelee yhtä aihetta. Kappaleet ja niiden sisältämät lauseet eivät saisi olla liian pitkiä, jotta ne olisivat helpompi prosessoida. Jos ohjeessa käytetään lääketieteellisiä termejä, on ne selitettävä. Suositeltavaa olisi käyttää ennemmin aktiivi- kuin passiivimuotoa

35 34 lauseissa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että jos ohje käsittelee vaikeaselkoista aihetta, on sitä vaikeampi selittää helpoilla ja lyhyillä sanoilla. Oppaasta on hyvä selvitä, kehen ottaa tarvittaessa yhteyttä ja mistä voisi löytää lisätietoa aiheesta. (Kyngäs ym. 2007, 127.)

36 35 7 PROJEKTIN TOTEUTUS Tässä osiossa kuvataan opinnäytetyön etenemistä Ruuskan (2012) määrittelemän projektin elinkaaren mukaisesti sekä kirjallisen oppaan muovautumista. 7.1 Käynnistysvaihe Ruuskan teoksessa Pidä projekti hallinnassa (2012) selvennetään, että ennen projektin aloittamista tulee tehdä esiselvitys työstä. Esiselvityksessä varmistetaan, että projektin käynnistämiselle on riittävät edellytykset ja että projekti tukisi tilaavan tahon tavoitteita. Opinnäytetyön tekijä tiedusteli Humppilan päiväkodilta keväällä 2017, olisiko heillä tarvetta opinnäytetyölle. Varhaiskasvatusjohtajan mielestä oppaalle diabeteksesta olisi tarvetta, ja yhdessä hänen kanssa suunniteltiin, mitkä asiat olisivat heidän mielestänsä tarpeellisia oppaaseen. Edellisellä kerralla, kun päiväkodissa oli ollut diabeetikkolapsi, oli ollut paljon epäselvyyksiä hoidosta ja vastuusta, mutta oppaan avulla tieto saataisiin kaikille. Kesällä 2017 opinnäytetyön tekijä ja tilaava taho tapasivat, ja työlle annettiin selkeämmät raamit. Toiveena oli, että opas olisi mahdollisimman selkeä ja kattava, mutta siihen ei tarvitsisi sisällyttää tietoa, joka ei koskettaisi päiväkotimaailmaa. Lupa opinnäytetyön tekemiseen saatiin opinnäytetyön ohjaajalta ja koulutuspäälliköltä loppukeväästä Käynnistysvaiheessa on tärkeä toteuttaa projektisuunnitelma sekä määritellä projektin tavoitteet, jotta aiheen hallinta olisi helpompaa (Ruuska 2012, 35 37). Toiminnallisen opinnäytetyön kohdalla puhutaan työsuunnitelmasta, jonka suunnittelu alkoi pian luvan saannin jälkeen. Työsuunnitelman työstäminen venyi syksylle 2017, mutta valmistuessaan sisälsi tulevan opinnäytetyön tarkoituksen, tavoitteet sekä SWOT-analyysin projektista. Lisäksi määriteltiin työlle keskeiset aihesanat. 7.2 Rakentamisvaihe Projektin rakentamisvaihe käynnistetään tuotteen määrittelemisellä eli mitä tuotoksella tehdään. Määrittelyvaiheen onnistumiseksi tilaavaan tahoon on oltava

37 36 säännöllisesti yhteydessä, jotta projektin suunnittelu saadaan aloitettua. (Ruuska 2012, ) Tuotteena tehtiin kirjallinen opas diabeteslapsen hoitamisesta päiväkodissa Humppilan varhaiskasvatuksen henkilökunnalle. Opas sisälsi tietoa, joka olisi hyödyllistä alle kouluikäisiä lapsia hoidettaessa eli siitä oli tarkoituksellisesti karsittu pois vain aikuisia diabeetikoita koskevat aiheet. Oppaassa käsitellyt teemat esitettiin siten, että ne sopivat päiväkotimaailmaan. Oppaan sisältämät ohjeet pohjautuvat teoreettiseen viitekehykseen, joka on laadittu erinäisten luotettavien lähteiden ja tietokantojen pohjalta (Liite 2.). Ruuskan (2012) mukaan suunnitteluvaiheessa mietitään tulevan produktin rakenne ja sisältö. Tämän opinnäytetyön tuotos oli kirjallinen opas (Liite 1.), jonka ulkoasu oli opinnäytetyön tekijän päätettävissä. Vilkka ja Airaksinen (2003) painottavat, että valmiin tuotoksen ulkomuotoa on mietittävä, jotta produkti on soveltuva käyttötarkoitukseensa ja että se on ymmärrettävä. Oppaan kohdalla tärkeintä oli selkeys ja havainnollisuus, joihin oli yksinkertaista vaikuttaa kuvien ja esimerkkien avulla. Päiväkodilta kysyttiin sähköpostitse ajatuksia oppaan sisällöstä ja käsiteltävistä aiheista. Lisäksi ohjeiden käytännöllisyys tarkistettiin diabetesta sairastavalta henkilöltä. Toteutusvaiheessa valmistellaan tuotos suunnitteluvaiheen pohjalta (Ruuska 2012, 39). Opas olisi A5-kokoinen ja toteutettu Microsoft Word - tekstinkäsittelyohjelmalla. Kirjasintyyppinä käytettiin Times New Romania pistekoossa 12. Kirjaisimen väri oli musta selkeyden takia ja taustavärinä käytettiin oletuksena valkoista. Oppaaseen oli sisällytetty värillisiä valokuvia, jotta ohjeet olisivat helpommin hahmotettavissa ja ohjeistukset muotoiltu siten, kuin ne päiväkodissa tulisivat vastaan. Opas toimitettiin päiväkodille sähköisesti, jolloin he voivat itse tulostaa oppaan halutessaan värikkäälle paperille. Toteutuksen jälkeen testausvaiheessa käydään lävitse, että tuotettu produkti vastaa tilaajan vaatimuksia, ja että tuote on toimiva. Vaikka tuotteen toimivuus varmistetaan vielä ennen käyttöönottoa, on tuotettava testattava koko projektin ajan. (Ruuska 2012, 39.) Kirjallinen työsuunnitelma lähetettiin säännöllisesti opinnäytetyön ohjaajalle luettavaksi ja muokattiin parannusehdotusten pohjalta.

38 37 Oppaasta lähetettiin versioita myös tilaajalle mielipiteitä varten sekä luetutettiin henkilöllä, jolla ei ole hoitoalan koulutusta eikä diabetesta lähisuvussa. Näin pystyttiin varmistumaan siitä, että tuote oli varmasti sopiva päiväkodin käyttötarkoitukseen ja oppaan sisältö oli ymmärrettävä sellaisellekin, jolla ei aiheesta ollut etukäteen erityisemmin tietoa. Käyttöönottovaiheessa varmistutaan siitä, että tuotettu produkti voidaan ottaa käyttöön ja käytännönasioista sovittu tilaavan organisaation kanssa (Ruuska 2012, 39). Tämän työn kohdalla se tarkoitti valmiin työn esittämistä päiväkodin henkilökunnan ja varmistumisen siitä, että sitä pystytään hyödyntämään lapsen hoidossa. Varhaiskasvatuksen johtajan kanssa sovittiin päivä lokakuun puoliväliin, jolloin valmis opas esitettäisiin henkilökunnalle. Opinnäytetyö esitettiin varhaiskasvatuksen johtajalle sekä päiväkodin lastenhoitajille ja lastentarhanopettajille työpalaverin yhteydessä. Esittelytilaisuudessa kiersi valmis, tulostettu kopio oppaasta ja opinnäytetyön tekijä kertoi oppaan sisällöstä, perusteluita oppaan sisältöön liittyen sekä huomionarvoisia pointteja. Lopuksi henkilökunnalla oli mahdollisuus kysyä ja kommentoida opasta. Tulostettu opas jätettiin tilaajalle, ja heillä olisi mahdollisuus tehdä siitä niin monta kopiota kuin olisi tarvetta. Esittelytilaisuus sujui hyvin ja sekä tekijä että opas otettiin henkilökunnan puolesta hyvin vastaan. Henkilökunta muisteli viime kertaa, kun hoidossa oli ollut diabeetikkolapsi, ja olivat sitä mieltä, että oppaalle olisi jo silloin ollut käyttöä. Hoitajat olivat tyytyväisiä, että kaikki tarvittava tieto löytyisi nyt yksien kansien välistä, eikä tietoa tarvitsisi erikseen etsiä useammasta eri paikasta. Lisäksi koettiin, että nyt kenen tahansa olisi helpompi ottaa vastuuta diabeteksen hoitamisesta, kun olemassa on selkeät ohjeistukset sairauden hoitoon. Esittelytilaisuudessa ei tullut ilmi puuttuvia seikkoja tai kehittämiskohteita, mutta henkilökuntaa muistutettiin siitä, että tuotoksen luovuttamisen jälkeen muokkausoikeudet olisivat heillä. Näin henkilökunta pystyy varmistumaan siitä, että opas pysyy ajantasaisena tulevaisuudessakin.

39 Päättämisvaihe Ruuska (2012, 18 20, 39 40) määrittelee projektin siten, että se on väliaikainen tehtävä, koska sillä on selkeä alku ja loppu, ja sille on määritelty päämäärä ja siihen tarvittavat resurssit. Hyvin suoritetusta projektista kertoo se, että annetusta tehtävästä on suoriuduttu aikataulun mukaisesti, noudatettu sille asetettu budjettia ja saavutettu haluttu lopputulema. Kun tilausorganisaatio on hyväksynyt valmiin projektin, voidaan sopia tuotteen päivittämisestä tulevaisuudessa ja tekijänoikeudellisista asioista. Tavoitteena oli toteuttaa päiväkodin toiveiden mukainen opas, ja tässä onnistuttiin. Valmis työ luovutettiin päiväkodin käyttöön syksyllä 2018 ja lisäksi annettiin oikeudet valmiin tuotoksen muokkaamiseen, jos siinä olevaa tietoa pitäisi tulevaisuudessa korjata. Projektin päätyttyä siitä tulee laatia loppuraportti, joka määrittelee projektin päättyneeksi. Opinnäytetyön kohdalla loppuraportti sisältää projektin tavoitteet ja tarkoituksen, lopputuotoksen arvioimisen ja tekijän oman arvion työn onnistumisesta. Lisäksi tulee sopia tuotokseen liittyvistä jatkotoimenpiteistä ja tekijänoikeudellisista asioista sekä miettiä mahdollisia kehittämiskohteita tulevaisuudelle. (Ruuska 2012, ) Varhaiskasvatuksen johtajan kanssa on sovittu, että päiväkodin työntekijöillä on oikeus muokata opasta, jos oppaan sisältämää informaatiota tarvitsisi muokata. Projektin virallinen päättyminen oli syksyllä 2018, kun opinnäytetyö esitettiin opinnäytetyöseminaarissa.

40 39 8 POHDINTA Tässä osiossa pohditaan opinnäytetyön onnistumista, omaa oppimista sekä työn eettisyyttä ja luotettavuutta. Lisäksi käsitellään mahdollisia jatkotutkimusaiheita. 8.1 Projektin arviointi Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas Humppilan päiväkodille diabetesta sairastavan lapsen hoitamisesta. Produktin onnistumisesta kertoo se, että tilatusta tuotteesta tulee tarkoituksenmukainen ja että sovituissa tavoitteissa on onnistuttu (Ruuska 2012, ). Oppaasta oli tarkoitus tulla selkeä ja toimiva päiväkodin henkilökunnan käyttöön, ja siinä myös onnistuttiin. Opas ei ole liian vaikealukuinen ja se on tehty sellaisia henkilöitä ajatellen, joilla ei välttämättä ole aiempaa kokemusta diabeteksesta. Oppaan valmistuminen venyi pidemmälle kuin alun perin oli tarkoitus, mutta toisaalta päiväkodin kanssa ei oltu sovittuna tiettyä ajankohtaa, jolloin opas tulisi heille luovuttaa. Koska viivästyminen oli vain puoli vuotta, tilaava taho ei välittänyt pienestä viiveestä. Lisäksi tavoitteena oli parantaa päiväkodin henkilökunnan valmiutta hoitaa diabetesta sekä vähentää työntekijöiden mahdollista stressiä sairauden suhteen. Opas on käytännöllinen, kun yksien kansien väliin saatiin sisällytettyä oleellisimmat tiedot sairauden hoidosta. Näin tietoa ei tarvitse etsiä ongelmatilanteissa useammasta eri lähteestä, vaan kaikki on selkeästi eriteltynä tuotetussa oppaassa. Opinnäytetyön tekijä kokee, että näissä tavoitteissa onnistuttiin hyvin. Opinnäytetyön esittelytilaisuudessa päiväkodin henkilökunta oli silminnähden tyytyväinen lopputulokseen. Tilaisuuden aikana hoitajat antoivat suullista palautetta oppaan selkeästä ulkoasusta sekä helposti löydettävästä tiedosta. Hoitajat kokivat, että vaikka oppaalle ei juuri nyt olisi käyttöä, olisi siitä heille paljon hyötyä tulevaisuudessa. Tilaisuudessa kävi lisäksi ilmi, että lastenhoitajat kaipaisivat enemmän käytännön opetusta verensokereiden mittaamiseen ja insuliinin pistämiseen. Päiväkodissa ei juuri nyt ollut diabeetikkolapsia, joten

41 40 lisäkäytännön järjestämisestä opinnäytetyön tai kehittämistehtävän tiimoilta ei ollut ajankohtaista järjestää. Varhaiskasvatusjohtaja oli tyytyväinen työn lopputulokseen ja oli kiitollinen, että tällainen työ oli pienelle kunnalle toteutettu. Myös päiväkodin henkilökunta oli tyytyväinen lopputulokseen ja kokivat, että opas oli hyödyllisen ja selkeän oloinen. Projektia olisi ollut vielä selkeämpi arvioida, jos esittelytilaisuuteen olisi päässyt päiväkodin diabetesta sairastava hoitaja tai jos päiväkodissa olisi ollut diabeetikkolapsi hoidettavana tänä aikana. Työn käytännöllisyys ja käyttöönotto selvinnee virallisesti vasta myöhemmin, mutta ainakin opinnäytetyön tekijän valmistama osuus oli sekä tilaajan että tekijän mielestä onnistunut. 8.2 SWOT-analyysin toteutuminen Ennen varsinaisen opinnäytetyön aloittamista opinnäytetyön tekijä teki työstä SWOT-analyysin. Siinä työn vahvuuksiin luettiin tekijän oma mielenkiinto aihetta kohtaan, hyvät atk-taidot, päiväkodin kiinnostus opasta kohtaan sekä luottamuksen lisääminen. Kyseiset vahvuudet pitivät paikkansa työn loppuvaiheillakin. Hieman ongelmaa lisäsi tekijän tietokoneen käyttöjärjestelmä macos, joka ei aina kommunikoinut Microsoft-pohjaisen Wordin kanssa, mutta lopulta näihinkin liittyvät ongelmat saatiin korjattua. Opinnäytetyön heikkouksiin luettu yksilötyöskentely osoittautui työn alkuvaiheessa selväksi kompastuskiveksi, kun puhtia työn aloittamiseen olisi tarvittu enemmänkin. Kun työnteko lähti käyntiin, oli kuitenkin päätös yksin tekemisestä vahvuus, sillä työtä sai tehdä aina silloin, kun aikaa löytyi ja että työtä sai tehdä tekijän omien suuntaviivojen mukaan. Heikkouksissa oli mainittu oppaan tavoitettavuus ja tulevien työntekijöiden perehdyttäminen oppaan käyttöön, mutta asiaa on vielä mahdotonta arvioida eikä ollut varsinainen heikkous itse työlle. Opinnäytetyön tekijä pystyi asiaan vaikuttamaan vain siltä osin, että perehdytti tämän hetkisen henkilökunnan oppaan käyttöön niin hyvin, että se haluttaisiin tulevaisuudessa esitellä automaattisesti myös uusille työntekijöille.

42 41 Opinnäytetyön mahdollisuuksiin oli listattuna henkilökunnan tietämyksen lisääminen diabeteksen suhteen ja osaamisen parantaminen. Päiväkodin työntekijöistä yksi sairastaa diabetesta, mutta muiden tieto sairaudesta varmasti lisääntyy oppaan lukemisen ja käyttämisen myötä. Opinnäytetyön tekijä uskoo, että opas on henkilökunnalle loistava mahdollisuus kehittää omaa osaamistansa ja lisätä varmuutta sairauden hoidosta. Työn uhkina työn tekijänä pitää inhimillistä unohtamista: mitä jos työstä jää uupumaankin jotain tärkeää. Tehty työ voi myös mennä hukkaan, jos diabeetikkolapsia ei tule päiväkotiin hoitoon, ja opas jää vain hyllyyn. Uhkana oli myös Internetin helpompi saavutettavuus, mutta tekijä uskoo paperisen oppaan lukemisen olevan helpompaa kuin näyttöpäätteeltä lukeminen. Viimeinen uhka oli aikataulun viivästyminen, joka myös tapahtui. Opinnäytetyö oli tarkoitus saada valmiiksi jo vuoden 2018 keväällä, mutta siirtyi saman vuoden syksylle. Aikataulu viivästyi siis puoli vuotta lähinnä opinnäytetyön tekijästä johtuvista syistä. 8.3 Projektin luotettavuus Työn tekemisessä on käytetty luotettavia lähteitä, jotka eivät olleet työn tekohetkellä yli 10 vuotta vanhoja, ja joihin oli viitattu paljon aikaisemminkin valmistuneissa töissä. Käytettyjä lähteitä olivat muun muassa Diabetesliitto, Terveysportti, Käypä hoito -suositukset sekä erilaiset lait ja säädökset. Lähteinä on käytetty sellaisia ruotsin- ja englanninkielisiä lähteitä, jotka opinnäytetyön tekijä on voinut varmuudella kääntää oikein. Tutkimuksessa hyödynnettiin kansainvälistä tietokanta Cinahlia (Liite 2). Lisäksi opinnäytetyön tekijä sai materiaalia työnsä tekemiseen Diabetesliitolta. Teoriassa käytettyihin lähteisiin on pyritty viittaamaan hyvin ja oikeaoppisesti. Oppaassa olevat tiedot luotettaviksi ja käyttökelpoisiksi on tarkastanut useampaan otteeseen diabetesta sairastava henkilö. Opinnäytetyöhön kuuluvan oppaan kuvat on otettu sellaisista välineistä ja vaiheista, joita kirjallisissa ohjeissakin käsitellään. Kuvien välineistöä lainattiin Vaasan ammattikorkeakoululta ja kudosverensokerimittarin kuvat on otettu

43 42 yksityishenkilön kotona. Yksi kuvista on opinnäytetyön tekijän ystävän ottama, joka on antanut luvan kuvan käyttämiseen. Muut kuvat ovat opinnäytetyön tekijän kameralla otettuja. Kuvissa esiintyviä henkilöitä ei pysty tunnistamaan valokuvista. 8.4 Projektin eettisyys Tutkimusaiheen valinnassa lähtökohtana on, että tutkittava aihe on mielekäs ja perusteltu. Tutkijan on oltava selvillä, mihin tarkoitukseen tutkimus on ja mikä on tavoitteena. Tutkittavan aiheen on myös oltava eettisesti perusteltu ja ensisijaisena tarpeena hyödyllisyys. (Leino-Kilpi & Välimäki 2015, ) Aiheena oli diabeteslapsen hoitaminen ja tavoitteena luoda toimiva opas päiväkodin henkilökunnan käytettäväksi. Oppaan avulla voidaan lisätä henkilökunnan valmiuksia ja tietämystä sekä turvataan lapsen arki sairaudesta huolimatta. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) mukaan tieteellinen tutkimus voi olla eettisesti hyväksyttävä ja luotettava vain, jos tutkimuksen teossa on noudatettu hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Hyviin käytäntöihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus sekä tarvittavien tutkimuslupien hankkiminen. Tässä opinnäytetyössä on viitattu asianmukaisesti muiden kirjoittamiin töihin ja vältetty plagiointia. Tutkimuslupa aiheelle pyydettiin hyvissä ajoin ennen työn aloittamista Vaasan ammattikorkeakoulun koulutuspäälliköltä. Sairaanhoitajien eettisissä ohjeissa sairaanhoitajan työtehtäväksi määritellään väestön terveyden edistäminen ja ylläpitäminen sekä sairauksien ehkäiseminen ja kärsimyksen lievittäminen. Sairaanhoitaja auttaa ihmisiä, perheitä ja yhteisöjä. Sairaanhoitaja antaa lisäksi tietoa muulle väestölle ja lisää ihmisten kykyä hoitaa sekä itseänsä että toisiansa. (Sairaanhoitajat 2014.) Opas päiväkodin henkilökunnalle palvelee sekä sairastunutta lasta, hänen perhettänsä, että päiväkodin yhteisöä. Opas antaa hyödyllistä tietoa henkilökunnalle, joilla ei itsellään ole välttämättä hoitoalan koulutusta. Lisäksi opas kasvattaa luottamusta perheen ja yhteisön välillä.

44 Oman oppimisen arviointi Ruuska (2012, 271) muistuttaa, että projekti on aina oppimisprosessi. Sen kautta saadaan lisättyä omaa kokemusta ja asiantuntijuutta aiheen parista. Projektin loppumisen jälkeen on hyvä pysähtyä miettimään, mikä onnistui projektissa erityisen hyvin ja missä olisi voinut olla vielä kehittämisen varaa. Opinnäytetyön tekeminen on ollut ainutkertainen työ, jonka tekemisestä hyötyy vielä tulevaisuudessakin. Työ on opettanut suunnitelmallisuutta, aikatauluttamista ja paineensietokykyä. Lisäksi työ on opettanut pitkäjänteisyyttä, kun työ ei ole aina edennyt suunnitellusti ja kun vielä usean kuukauden tekemisenkin jälkeen työtä on vielä jatkettava. Opinnäytetyön tekijä koki toiminnallisen opinnäytetyön sopivimmaksi itsellensä ja koki työn tekemisen mielekkääksi. Aluksi tieteellisen teorian kirjoittaminen oli hidasta ja kangertelevaa, mutta työn edetessä oikeanlainen kirjoitustyyli alkoi tulla jo automaattisesti. Aiheena diabetes on hyvin laaja, ja tekijä koki alussa vaikeuksia rajata aihetta tarpeeksi. Kun tekijä sisäisti nimenomaan päiväkodin olevan näkökulmana työn tekemiseen, onnistui rajauskin lopulta helpommin. Oppimista tekijälle tuli myös opinnäytetyön esittelytilaisuudessa päiväkodilla. Terveydenhoitajan ammatissa on tärkeää osata puhua ryhmälle ja tuoda selkeästi oma asiansa sanotuksi. Esiintymistilaisuudet ovat yleensä tekijälle jännittäviä, mutta kun aiheeseen oli hyvin perehtynyt ja tehdyn työn sisällön tunsi hyvin, ei esittelykään ollut loppujen lopuksi niin kauhea tilanne. Kun jatkossa työelämässäkin muistaa olla täysin perillä siitä puhuu, helpottuu varmasti esiintymisjännityskin. Diabetes on moniulotteinen sairaus, ja työtä tehdessä tuli perehtyneeksi monipuolisesti sairauden hoitoon sekä ongelmakohtiin. Diabeteksen yleistymisen johdosta on valtava etu, että terveydenhoitajaksi opiskeleva tekijä on päässyt paneutumaan aiheeseen näin huolellisesti. Jatkossa diabetesta lastenneuvolassa tai kouluterveydenhuollossa kohdatessa opinnäytetyön tekijä pystyy hyödyntämään tästä työstä saamaansa tietoa ja ammattitaitoa. Lisäksi opinnäytetyön tekeminen on opettanut moniammatillisuudesta: kuinka päiväkoti-ikäisen diabeetikon

45 44 hoidossa ovat mukana niin kunnan puolesta varhaiskasvatus ja neuvola kuin alueen erikoissairaanhoitokin. 8.6 Jatkotutkimusideat Jatkotutkimusideaksi soveltuisi tutkia, kokiko päiväkodin henkilökunta oppaan hyödylliseksi. Samalla voitaisiin kartoittaa, oliko oppaalle tullut käyttöä ja olivatko kaikki työntekijät tietoisia sen olemassaolosta. Digitalisoinnin yleistyessä olisi myös hyödyllistä selvittää, olisiko opas helpommin saatavilla kunnan Intrasivuilta kuin paperisena oppaana. Myöhemmin voitaisiin lisäksi tutkia, ovatko vanhemmat kokeneet yhteistyön hyvänä päiväkodin kanssa liittyen lapsen sairauteen, oli se sitten diabetes tai jokin muu erityistä huomiota vaativa.

46 45 LÄHTEET Ahonen, O., Blek-Vehkaluoto, M., Ekola, S., Partamies, S., Sulasaari, V. & Uski- Tallqvist, T Kliininen hoitotyö. Helsinki. Sanoma Pro Oy. Alvarsson, M., Brismar, K., Viklund, G., Örtqvist, E. & Östenson, C-G Diabetes. Karolinska Institutet. Cato, A. & Hershey, T Cognition and Type 1 Diabetes in Children and Adolescents. Diabetes Spectrum. 2016,4. Viitattu DEHKO Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO ). Diabetesliitto. Pori. Kehitys Oy. Diabetesliitto 2018 a. Raskausdiabetes. Viitattu Diabetesliitto 2018 b. Ketoasidoosi, happomyrkytys. Viitattu Diabetesliitto 2018 c. Lapsen ja nuoren diabetes. Viitattu Diabetesliitto a. Tyypin 1 diabetes. Viitattu Diabetesliitto b. Elinmuutosten ehkäisy. Viitattu Diabetesliitto 2017 c. Insuliinit ja annosteluvälineet. Viitattu Diabetesliitto Tyypin 1 diabetes Opas nuoruustyypin diabeetikolle. Toim. Helminen, T., Kinnari, M. & Viteli-Hietanen, M. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy. Härmä-Rodriguez, S Insuliinin pistosvälineet, pistostekniikka ja pistospaikat lapsilla. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Ilanne-Parikka, P Diabetes ( sokeritauti ). Lääkärikirja Duodecim. Terveyskirjasto - Duodecim. Viitattu Ilanne-Parikka, P a. Diabeteksen seurantatutkimukset. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim.

47 Ilanne-Parikka, P b. Vakavan hypoglykemian ja insuliinisokin hoito insuliinia käyttävällä. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Ilanne-Parikka, P c. Liian korkea verensokeri ja happomyrkytys. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Jalanko, H Diabetes lapsella. Lääkärikirja Duodecim. Terveyskirjasto - Duodecim. Viitattu Kalavainen, M Diabeetikkolapsen ruokailu ja ruokailupulmat. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Keskinen, P a. Lasten monipistoshoito. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Keskinen, P b. Lapsen insuliinihoitomallin valinta. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Keskinen, P c. Väärän insuliiniannoksen pistäminen ja insuliinipistoksen unohtaminen. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Keskinen, P d. Miksi lapsi sairastuu diabetekseen?. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Keskinen, P. & Härmä-Rodriquez, S Lapsen hypoglykemian tunnistaminen ja hoito. Teoksessa Diabetes, 402. Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Koululaisen diabetes Suomen Diabetesliitto ry. Hämeen Kirjapaino Oy. Kreuz Wirfelt, A Små barns utveckling. Tukholma. Gothia Fortbildning. Kyngäs, H., Kääriäinen, M., Poskiparta, M., Johansson, K., Hirvonen, E. & Renfors, T Ohjaaminen hoitotyössä. Helsinki. WSOY Oppimateriaalit Oy. Insuliininpuutosdiabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Viitattu

48 Diabeettinen retinopatia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Viitattu L /1326. Terveydenhuoltolaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilta. Viitattu L /239. Asetus lasten päivähoidosta. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilta. Viitattu search%5bpika%5d=asetus%20lasten%20p%c3%a4iv%c3%a4hoidosta Leino-Kilpi, H. & Välimäki, M Etiikka hoitotyössä. Helsinki. Sanoma Pro Oy. Loimi-Hämeen Jätehuolto Lajitteluohjeet. Viitattu Luoma, E FeeStyle Libre on monille saavuttamaton apu. Diabeteslehti. Viitattu Marttila, J Perheen yhteinen sairaus. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Mustajoki, P Diabeteksen jalkaongelmat ja niiden ehkäisy. Lääkärikirja Duodecim. Terveyskirjasto - Duodecim. Viitattu Näntö-Salonen, K. & Hannonen, R Onko tarpeen seurata diabetesta sairastavan lapsen kognitiivista kehitystä?. Viitattu Teoksessa Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Opetushallitus SWOT-analyysi. Viitattu Opetushallitus Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Viitattu pdf Ruuska, K Pidä projekti hallinnassa. Vantaa. Talentum Media Oy. 47

49 Rönnemaa, T. & Leppiniemi, E Jatkuvanäyttöiset glukoosisensorit. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M- T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Saha, M-T a. Lasten ja nuorten verensokerin tavoitetasot. Teoksessa Diabetes, 402. Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Saha, M-T b. Insuliinipumppu lapsilla ja nuorilla. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Saha, M-T. & Härmä-Rodriguez, S Verensokerin mittaaminen ja mittausvälineet. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Saha, M-T., Härmä-Rodriguez, S. & Marttila, J Lapsen diabetes muuttaa perheen arkea. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Sairaanhoitajat Sairaanhoitajien eettiset ohjeet. Viitattu Sampolahti, E Verensokerin mittauksessa tekniikalla on väliä. Diabeteslehti. Viitattu Saraheimo, M. & Sane, T Diabeteksen yleisyys. Teoksessa Diabetes, Toim. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa T., Saha, M-T. & Sane, T. Helsinki. Kustannus Oy Duadecim. Souza Duarte, N., Fernanda Oliveira Carvalho, M., Lima Freire, R-C., Hazin, I. & Fernando Arrais, R Type 1 Diabetes Mellitus and Neuropsychology Abilities: Literature Review. Journal of Nursing UFPE. 2012,6. Viitattu =f6454dc4-ce9b-49aa-8d90-17aad5130fd3%40sessionmgr4008 STM Pitkäaikaissairaiden lasten lääkehoidon turvallinen toteuttaminen lasten päivähoidossa. Viitattu /asset_publisher/trygg-lakemedelsbehandling-av-langtidssjuka-barn-inombarndagvarden Storvik-Sydänmaa, S., Talvensaari, H., Kaisvuo, T. & Uotila, N Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki. Sanoma Pro Oy. 48

50 Terveyden ja hyvinvoinninlaitos Diabetes: Hankkeet. Viitattu Tutkimuseettinen neuvottelukunta Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK). Viitattu Vilkka, H. & Airaksinen, T Toiminnallinen opinnäytetyö. Jyväskylä. Tammi 49

51 LIITE 1 DIABETEKSEN HOITO Opas Humppilan varhaiskasvatuksen henkilökunnalle

52 Mikä on diabetes? Sokeriaineenvaihdunnan häiriö, eli haima ei tuota tarpeeksi insuliinia. Verensokerin mittaaminen Diabeteksen hoidossa on muistettava hyvä käsihygienia: niin hoitajan kuin lapsen käsien tulee olla puhtaat verensokeria mitattaessa. Tavoitteena, että ennen ruokailua verensokeri on 4-8 mmol/l, ja pari tuntia ruokailun jälkeen alle 11 mmol/l. Lapsen verensokeri tulisi mitata aina ennen ruokailua sekä kaksi tuntia syömisen jälkeen. Diabeteksessa tärkeintä on ruokailun, liikunnan ja insuliinihoidon yhteensovittaminen. Verensokerin voi mitata joko perinteisesti pistämällä sormenpäähän tai kudosverensokerimittarilla, jos lapsella sellainen on. Lapsen verensokerit voivat heitellä paljonkin päivän aikana, joten ulkona ollessa olisi hyvä olla mukana jotain välipalaa, esimerkiksi glukoositabletteja tai leipää. Arvoja on hyvä kirjoittaa ylös esimerkiksi vihkoon. Mittaa aina ensin verensokeri, ennen kuin pistät lapselle insuliinia sovittujen määrien mukaisesti. Lapsen voi osallistuttaa mittaustilanteessa siten, että antaa esimerkiksi valita, mihin sormeen pistetään.

53 Kudosverensokeri 1. Vie lukulaite sensorin päälle. Lukija tunnistaa sensorin myös vaatteiden läpi. 3. Näytöllä näkyy nuolen avulla, mihin suuntaan verensokeriarvo on menossa viimeisen 8 tunnin perusteella. 2. Lukulaitteen näytöllä näkyy kudosverensokeriarvo. Esimerkkikuvassa verensokeriarvo on siis hyvä ja tulee todennäköisesti pysymään hyvänä.

54 Sormenpäästä mittaaminen 4. Pistä joko keskisormen tai nimettömän ulkosyrjään. 1. Katso, että lapsen sormet ovat lämpimät ja puhtaat. 2. Ota esille verensokerimittari, neula, liuska, paperia ja tarvittaessa laastari. Kiinnitä liuska valmiiksi mittariin. 5. Pyyhi ensimmäinen pisara pois paperilla. Aseta liuska veripisaran kohdalle, ja odota, että laite on valmis. 3. Ota sormesta tukeva ote. 6. Näytöllä näkyy verensokeriarvo.

55 Insuliinin pistäminen Mittaa aina ensin verensokeri ennen kuin mahdollisesti pistät insuliinia. 1. Ota esille lapsen insuliinikynä. 2. Irrota kynän korkki, esimerkiksi oikeanpuoleisesta kynästä tummansininen korkki. Pistettävät insuliinimäärät on määritellyt lääkäri. Vanhempien tulee kertoa henkilökunnalle, millaisia insuliinimääriä lapselle tulisi pistää missäkin tilanteessa. Ateriainsuliinia pistetään joko ennen ruokailua tai välittömästi ruokailun jälkeen, jos lapsen syömistä on vaikea arvioida etukäteen. Insuliinipumppua käytettäessä ateriainsuliini annostellaan nappia painamalla. Yleinen sääntö on, että 10 grammaa hiilihydraatteja kohden pistetään yksi yksikkö insuliinia. Esimerkiksi yhdessä omenassa tai ruisleivässä on noin 10 grammaa hiilihydraatteja. 3. Ota kertakäyttöinen pistosneula esille, ja poista siitä sinetti. Kiinnitä neula insuliinikynään. Poista neulan päältä kaksi muovista korkkia. Insuliinikyniä on olemassa monia erilaisia. Kuvissa on havainnollistettu tilanne yhdenlaisilla välineillä.

56 4. Aseta kynään ensin 2 yksikköä insuliinia pyörittämällä kynän päätä. Paina kynän päässä olevaa painiketta niin, että neulan kärjessä näkyy pisara. 7. Paina kynä napakasti ihoa vasten, niin että neula menee ihon sisään. Pistä insuliini ihoon kynän päässä olevalla painikkeella. Tällä määrällä testataan, että neula ei ole tukossa tai neulassa ei ole ilmaa. 5. Testipiston jälkeen aseta kynään oikea määrä pistettävää insuliinia. 6. Nosta reiden ihoa etu- ja keskisormella. 8. Pidä neula ihon sisällä noin 10 sekunnin ajan, jotta insuliini menee varmasti oikeaan paikkaan. 9. Irrota käytetty neula kiertämällä neulan mukana tullut ulompi suojan neulan päälle (kohta 3). Näin vältyt pistämästä itseäsi vahingossa. Hävitä neula asianmukaisesti.

57 Insuliinipumppu Ongelmatilanteet Pelko Vastuu insuliinipumpun huoltamisesta ja uuden insuliinin lisäämisestä on lapsen vanhemmilla. Ateriainsuliinit saa annosteltua pumpussa olevaa nappia painamalla. Pumpun kanyyli voi irrota lapsen ihosta, jos lapsi telmii paljon maassa. Näissä tilanteissa on otettava heti yhteys lapsen vanhempiin. Jos neula on kauan irti ihosta, voi insuliinipuutos muodostua herkemmin. Diabeteksen hoito on elintärkeää lapselle, joten insuliinipistoksista ei voi neuvotella. Lasta voi osallistuttaa pistoshetkeen, esimerkiksi lapsi voi valita kohdan johon pistetään. Lapsi aistii helposti, jos aikuista jännittää pistäminen. Oikea pistostekniikka kannattaa opetella huolella, ennen kuin menee pistämään lasta. Pistos jää välistä Jos pistämättä jää pika- tai lyhytvaikutteinen insuliini Pistä seuraavalla aterialla enemmän insuliinia Jos pistämättä jää pitkävaikutteista insuliinia Ota yhteys lapsen vanhempaan. Riippuen paljonko aikaa on kulunut, voidaan joko pistää puolet pitkävaikutteisen insuliinin määrästä TAI korjata

58 verensokeria päivän mittaan pikainsuliinilla erikseen annettujen ohjeiden mukaisesti. Pistetty tuplasti Jos pikainsuliinia on pistetty liikaa Verensokerin mittaus tunnin välein ja tarvittaessa samalla välipalaa. Seuranta-ajaksi riittää noin kuusi tuntia. Matalat verensokerit = verensokeri alle 4mmol/l Jos pitkävaikutteista insuliinia on pistetty liikaa Verensokerimittaus kahden tunnin välein ja samalla välipalojen syöminen. Seuranta-aika noin 12 tuntia. Jos insuliinia on pistetty liikaa, on aina hyvä ottaa yhteys lapsen vanhempiin tai lapsen diabeteshoitajaan. Jos verensokerit eivät syömisestä huolimatta lähde nousemaan, tulee lähteä sairaalaan. Oireita: ärtyneisyys, hikoilu, päänsärky, heikotus, nälän tunne Ensiapu: Anna lapselle jotain sokeripitoista, esimerkiksi mehua tai banaania. Jos lapsi on tajuton, voi suun sisäpuolelle sivellä hunajaa. Matalaan verensokeriin ei ikinä auta insuliini. Jos lapsen verensokeri ei nouse 5 minuutin kuluessa, anna lisää sokeripitoista syötävää tai juotavaa. Jos lapsi on yhä tajuton, käännä lapsi kyljelleen ja soita 112.

59 Lapsen vanhempiin on oltava heti yhteydessä. Korkeat verensokerit = verensokeri yli 15 mmol/l Oireita: väsymys, suun kuivuminen, huono keskittymiskyky, jatkuva pissahätä, huonovointisuus Ensiapu: Korjausinsuliinin pistäminen. Oikeista pistosmääristä on sovittava vanhempien kanssa. Lisäksi veden juominen voi auttaa. Tämä opas on tehty osana terveydenhoitajakoulutuksen opinnäytetyötä. Huom! Mittaa aina ensin lapsen verensokeri, ennen kuin mahdollisesti pistät insuliinia. Tekijä: Sonja Laakso Kannen kuva: Prawny 2018

60